Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Olin myöhään illalla "hermosavuilla" entisen kotini (omakotitalo jossa asuimme vuokralla) pihalla, lyhyt yöpaita päällä toppasaappaat jalassa, takki auki (nollakeli) poltin oikein nautinnollisesti silmät kiinni puuhun nojaillen, kun samassa kuulin miehen pilkallisen naurahduksen läheltä. Kyseinen talo oli hiukan taajaman ulkopuolella, katuvalottomalla alueella, kilometrin päässä lähimmästä naapurista joten oli hiukan kummalllista jos joku oli siellä katsomassa rentoutumistani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin myöhään illalla "hermosavuilla" entisen kotini (omakotitalo jossa asuimme vuokralla) pihalla, lyhyt yöpaita päällä toppasaappaat jalassa, takki auki (nollakeli) poltin oikein nautinnollisesti silmät kiinni puuhun nojaillen, kun samassa kuulin miehen pilkallisen naurahduksen läheltä. Kyseinen talo oli hiukan taajaman ulkopuolella, katuvalottomalla alueella, kilometrin päässä lähimmästä naapurista joten oli hiukan kummalllista jos joku oli siellä katsomassa rentoutumistani!
Olen itse asunut täydellisen "maalla" nuorena.
Siis aivan pienessä kylässä, kaukana kaikesta.
Kuitenkin kyläläiset tiesivät, että yksi mies on tirkistelijä ja muutenkin outo, näin tyypin jopa kerran itsekin, hyi..
Eli ei ole mitenkään tavatonta, että joku oisi voinut ehkä kuljeksia alueella hiippailemassa/tirkistelemässä sinua?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo yli kymmenen v herännyt joitakin kertoja vuodessa syvästä unesta siihen, että ovikello soi.
Joka kerta olen pompannut katsomaan ketä oikein on oven takana.
Ja ei ketään koskaan.
Asia ei ehkä oisi niin outo, mutta olen asunut monissa eri asunnoissa aikuis-iällä, mm vuosia yhdessä omakotitalossa (eli ääni ei voinut tulla edes naapurin ovelta) jonka ovikelloa ei korjattu koskaan.
Silti sielläkin heräilin pari kolme kertaa per vuosi tuohon ovikellon ääneen, en tajua mistä kyse..
Joku aivojen temppu tms saattaisi selittää asian, mene ja tiedä?
Jokin aivojen juttu tuo varmaan on. Isälläni oli samantyylisiä kokemuksia. Joskus hän kertoi heräävänsä yöllä puhelinsoittoon, mutta kun on herännyt, puhelin ei soikaan. Sitten kun hän ei enääherännyt puhelinsoiton ääneen, hän alkoi herätä öisin ovikellon soittoon. Se soi juuri sen verran, että hän ehti herätä. Hän puhui siitä aika usein ja arvelimme, että sen täytyi olla jonkinlaista unta.
Vierailija kirjoitti:
Itse aistin vakavasti vammaisen läheiseni kuolinpäivinä jonkin "kutsuvan/vetävän" minua hänen luokseen sairaalalle. Vaikka itse en pitänyt rationaalisesti tilannetta kovin pahana tai kielsin vaan jotenkin asian vakavuuden.
Läheiseni oli siis selvinnyt vaikka mistä aiemmin, joten oletin silloinkin ettei tässä kuinkaan käy.. Ilman tuota kutsumisen tunnetta en ehkä olisi lähtenyt/järjestänyt aikaa lähteä monen sadan kilometrin päähän sairaalaan katsomaan häntä, mikä hävettää nyt:(
Niinä päivinä koin jatkuvasti vain tuon "kutsun" lähteä ja kun viimeisen kerran me omaiset lähdettiin sairaalalta, teki minun mieli jäädä yöksi samaan huoneeseen. Se outo "kutsumisen" tunne veti siihen, läheiseni ei siis osannut puhua.
Poistuin kuitenkin huoneesta muiden mukana ajatellen, että tulen aamulla ja kännykässäkään ei ollut älyttömästi akkua.. Tämä kaduttaa vieläkin, vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun mentiin sairaalalta majapaikkaamme niin sairaalalta soitettiin.
Läheiseni oli kuollut poistuttuamme, kadun vieläkin etten jäänyt hänen luokseen huoneeseen.
Minulla on vähän saman tyylinen kokemus. Läheiseni oli kuolemassa. Itse asuin eri kaupungissa, mutta kävin häntä katsomassa aina kun pääsin (olin pienten lasten yksinhuoltaja joten en päässyt olemaan sairaalalla niin paljon kuin olisin halunnut). Jotenkin vaan etukäteen tiesin, että seuraava kerta kun näemme on viimeinen. Tämä ei ollut erityisen outoa, koska oli tiedossa, ettei hän enää elä kauan. Mutta jotenkin pystyin olemaan rauhallisena koska ”tiesin” ehtiväni hyvästelemään hänet vielä. Eli tiesin meneväni sairaalalle seuraavalla viikolla ja näkeväni hänet vielä elossa. Ehdin vielä näkemään hänet ja tuntui melkein kuin olisi jotenkin ”sovittu” että pääsemme hyvästelemään, vaikka se kuulostaakin oudolta. Seuraavana yönä hän kuoli. Tiesin senkin etukäteen, mutta minun oli jälleen lähdettävä toiseen kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse aistin vakavasti vammaisen läheiseni kuolinpäivinä jonkin "kutsuvan/vetävän" minua hänen luokseen sairaalalle. Vaikka itse en pitänyt rationaalisesti tilannetta kovin pahana tai kielsin vaan jotenkin asian vakavuuden.
Läheiseni oli siis selvinnyt vaikka mistä aiemmin, joten oletin silloinkin ettei tässä kuinkaan käy.. Ilman tuota kutsumisen tunnetta en ehkä olisi lähtenyt/järjestänyt aikaa lähteä monen sadan kilometrin päähän sairaalaan katsomaan häntä, mikä hävettää nyt:(
Niinä päivinä koin jatkuvasti vain tuon "kutsun" lähteä ja kun viimeisen kerran me omaiset lähdettiin sairaalalta, teki minun mieli jäädä yöksi samaan huoneeseen. Se outo "kutsumisen" tunne veti siihen, läheiseni ei siis osannut puhua.
Poistuin kuitenkin huoneesta muiden mukana ajatellen, että tulen aamulla ja kännykässäkään ei ollut älyttömästi akkua.. Tämä kaduttaa vieläkin, vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun mentiin sairaalalta majapaikkaamme niin sairaalalta soitettiin.
Läheiseni oli kuollut poistuttuamme, kadun vieläkin etten jäänyt hänen luokseen huoneeseen.
Älä kanna syyllisyyttä, läheisesi ei sitä toivo. Hän tiesi jo useamman päivän ajan tulevasta lähdöstään, sillä hänen sänkynsä päässä istui eräs edesmennyt naispuolinen sukulainen. Läheisesi voi nyt hyvin ja sanoo, että pystyy jopa tanssimaan ja hyppimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui pari vuotta sitten. Nukuimme miehen kanssa rauhallisesti sängyssä, kun aamuyöllä havahduin siihen, että peittoni yläosa (jonka olin vetänyt ihan kasvojani vasten, kun oli niin kylmä) painui yhtäkkiä alaspäin, aivan kuin joku olisi painanut sitä kädellään. Sitten tuntui aivan kuin käsi olisi kevyesti painanut ja silitellyt peittoani, suhinakin kuului. Olin jähmettynyt paikoilleni. Seuraavaksi tunsin painon tunteen vatsallani, jolloin sanoin vihaisesti ääneen "lopeta", ja tunne hävisi heti.
Nukahdin uudelleen melko nopeasti, mutta aamulla tuo kokemus mietitytti minua. Unta se ei ollut, siitä olen varma. En ole kertonut tuosta kenellekään, edes miehelleni. Kyseisessä asunnossamme ei muuten tapahtunut mitään tuollaista erikoista, mutta tuntui silti helpottavalta muuttaa sieltä pian pois.
Minä saan kaikkiin viesteihini vain pilkkaa ja haukkumista vastauksiksi. Yleensä viestini myös poistetaan täältä. Muutama päivä sitten sain viestiini vain kannustavia, hyviä vastauksia eikä viestiä edes poistettu. Tämä on minulle suuri mysteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23.12.2005 baarityttö pattayalla maksoi mulle 50 bahtia, kun suostuin viemään sen huoneeseeni.
Syyskuussa -92 sählypelissä Kärsämäen palloa vastaan, Jaska ei syöttänyt minulle vaikka olin paljon paremmassa maalintekopaikassa kuin hän.
Miksi hän ei syöttänyt vaan yritti itse maalia ja epäonnistui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo yli kymmenen v herännyt joitakin kertoja vuodessa syvästä unesta siihen, että ovikello soi.
Joka kerta olen pompannut katsomaan ketä oikein on oven takana.
Ja ei ketään koskaan.
Asia ei ehkä oisi niin outo, mutta olen asunut monissa eri asunnoissa aikuis-iällä, mm vuosia yhdessä omakotitalossa (eli ääni ei voinut tulla edes naapurin ovelta) jonka ovikelloa ei korjattu koskaan.
Silti sielläkin heräilin pari kolme kertaa per vuosi tuohon ovikellon ääneen, en tajua mistä kyse..
Joku aivojen temppu tms saattaisi selittää asian, mene ja tiedä?
Jokin aivojen juttu tuo varmaan on. Isälläni oli samantyylisiä kokemuksia. Joskus hän kertoi heräävänsä yöllä puhelinsoittoon, mutta kun on herännyt, puhelin ei soikaan. Sitten kun hän ei enääherännyt puhelinsoiton ääneen, hän alkoi herätä öisin ovikellon soittoon. Se soi juuri sen verran, että hän ehti herätä. Hän puhui siitä aika usein ja arvelimme, että sen täytyi olla jonkinlaista unta.
Lapsuuden kodissani ei ollut ovikelloa. Silti heräsin sellaisen ääneen, kun kissa raapi oven takana.
Joku kuulee unen rajalla pamauksen. Tämä on varmasti saman kaltainen ilmiö.
En ole itse nähnyt kyseistä hahmoa, vaikka unihalvayksia jne on ollut...
MUTTA näin joskus ohjelman "hattumiehestä" ja perehdyin asiaan, hyi elämä!
Kuumottavinta oli se, että nimenomaan ihmiset ympäri maailmaa näkevät (ainakin minusta) liian samankaltaisen harhan, hyi..
Mielipiteitä, onko tuon takana jotain "yliluonnollista"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.
Tästä muistui mieleeni, että onhan mullakin tarina oudosta äänestä.
Asun kerrostalossa ja joskus naapurista kuuluu ääniä, siinä ei ole mitään outoa. Mutta aina muutaman kerran vuodessa kuulen seinän läpi puhelimen tuuttausäänen. Siis sen pitkän tuuttauksen, mikä kuuluu kun olet soittanut jollekin ja odotat että toisessa päässä vastataan. Tuuttaus kuuluu jonkin aikaa ja sitten loppuu, mitään muuta ei kuulu. Ikinä ei kuulu, että puheluun olisi vastattu, enkä myöskään ole kuullut seinän läpi puhelimen soivan koskaan. Tuon tuuttauksen täytyy olla melkoisen voimakas ääni, jotta se kuuluu seinänkin läpi niin selkeästi ja melko kovaa. Tuo vaivaa minua koska en keksi kontekstia tuolle tuuttaukselle. Naapuri soittaa pari kertaa vuodessa kaiutinpuhelun volat ihan täysillä jollekin, joka ei koskaan vastaa?
Kun asuin Helsingin Malmilla eräässä yksiössä, siellä oli sama juttu! Ääni kuului vaatehuoneessa kaikkein koviten, ikinä ei mitään puhetta tuuttauksen jälkeen tms puheluun kuuluvaa.
Olen saattanut kertoa tämän täällä aikaisemminkin mutta tämä vaivaa minua yhä reilun 20 vuoden takaa.
Molemmat Isoäitini kuolivat muutaman kuukauden sisällä kun olin lapsi. Muutaman vuoden päöstä kun olin jo teini olin kauppakeskuksessa niin yllättäen eräs penkillä istunut vanhempi nainen kiinnitti huomioni. Kun katsoin häneen niin mielestäni hän katsoi jo silloin suoraan minuun eli olisi nähnyt kun kävelen käytävää häntä kohti. Mielestäni hän oli kuin toinen isoäitini tai ainakin sen kaltainen kuin muistan hänen viime aikoina olleen. Mielestäni vaatetus, kadvot, asento ja kaikki olivat samanlaiset kuin isoäidillä. Sitten havahduin että olin jäänyt tuijottamaan häntä ja ainakin silloin hän katsoi minua. Jatkoin matkaani enkä katsonut taakseni. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt katsoa sinne taaksepäin että oliko kyseinen nainen vielä siellä. En vieläkään ole varma, että oliko kyseessä vain joku sattumalta erittäin samannäkäinen nainen vai oliko se sittenkin häivähdys rajan takaa. Olisiko isoäiti tullut katsomaan, että miltä hänen lapsenlapselleen silloin kuului?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.
Tästä muistui mieleeni, että onhan mullakin tarina oudosta äänestä.
Asun kerrostalossa ja joskus naapurista kuuluu ääniä, siinä ei ole mitään outoa. Mutta aina muutaman kerran vuodessa kuulen seinän läpi puhelimen tuuttausäänen. Siis sen pitkän tuuttauksen, mikä kuuluu kun olet soittanut jollekin ja odotat että toisessa päässä vastataan. Tuuttaus kuuluu jonkin aikaa ja sitten loppuu, mitään muuta ei kuulu. Ikinä ei kuulu, että puheluun olisi vastattu, enkä myöskään ole kuullut seinän läpi puhelimen soivan koskaan. Tuon tuuttauksen täytyy olla melkoisen voimakas ääni, jotta se kuuluu seinänkin läpi niin selkeästi ja melko kovaa. Tuo vaivaa minua koska en keksi kontekstia tuolle tuuttaukselle. Naapuri soittaa pari kertaa vuodessa kaiutinpuhelun volat ihan täysillä jollekin, joka ei koskaan vastaa?
Kun asuin Helsingin Malmilla eräässä yksiössä, siellä oli sama juttu! Ääni kuului vaatehuoneessa kaikkein koviten, ikinä ei mitään puhetta tuuttauksen jälkeen tms puheluun kuuluvaa.
Silloin kun soitan jonnekin minne pitää jonottaa (esim kela, pankki tai lääkäri) laitan kaiuttimen päälle (kovallekin, jos käyn jossain toisessa huoneessa vaikka laittamassa pyykkejä) ja puuhailen muita juttuja odotellessa että tulee mun puheluni vuoro.
Olin keskustassa hoitamassa työasioita. Tavoitteena oli mennä sitten kotiin, päivä oli ollut jo pitkä. Minulle tuli kuitenkin tunne, että pitää lähteä vanhempien luo. "Keskustelin" hetken itseni kanssa, mennäkö nyt vai mennäkö huomenna niin kuin oli alkuperäinen tarkoitus.
Menin, ja tapasin isän sisaren ja puolionsa, he olivat tulleet tervehtimään. Näin jo makuuhuoneen ovelta, että tänään minun tosiaan piti tulla, sillä isä ei enää montaa tuntia eläisi. Kun kyläilijät olivat lähteneet, vaihdoimme sairaalle puhtaan pyjaman ja lakanat. Jo tässä vaiheessa hän hengitti työläästi, ja ei kulunut tuntiakaan, kun isä hengitti viimeisen kerran.
Kahta vuotta aikaisemmin, kun siirryin rakennuksesta toiseen työasioita ajatellen, sain alitajunnalta tiedon, sen, että isällä on aivosyöpä. Aikanaan lääkäri teki tämän diagnoosin, eikä mitään ollut tehtävissä.
Joku hakkasi mielipuokisena ovellani kerran keskellä yötä, kun menin katsomaan ei ketään näkynyt. Tosin odotin ainakin 5 min ennen kuin uskalsin avata...
Edellisillä asukkailla selvisi myöhemmin olleen myös lukuisia samankaltaisia kokemuksia (perhe ja koirat heränneet) joten en tiedä oliko kyseessä jokin yliluonnollisinen juttu vai kylähullu?
Mitään lämmön tms vaihtelua ei voinut olla, joku hakkasi liian selkeästi nyrkeillä ovea, kuin yrittäen tulla siitä läpi... Kyseessä siis vanha maalaistalo, eli ei voinut tulla naapurista tms.
Vieläkin vaivaa:(
Vuokrasimme talon maalta, omistaja kertoi vähän vaivaantuneena edellisten asukkaiden kokeneen jotain häiriköintiä siellä. Ei otettu asiaa vakavasti kun ajateltiin että varmaan ollut jotain henk.koht. ja olihan meillä koira. Pari päivää muuton jälkeen herättiin yöllä kun joku paukutti makkarin ikkunaa, ei mikään oksa vaan selvästi ihminen. Kun koira alkoi haukkua pauke lakkasi. Vähän tuon jälkeen olin illalla tupakalla ja aloin kuulla metsässä karmivaa ns tivolimusiikkia, kun lähdin koira rinnalla kävelemään sinne musiikki loppui ja näin jonkun juoksevan. Sitten kuistilta löytyi lihapulla jossa neula, joku koetti surmata koiramme. :(Alettiin pitää sillä kuonokoppaa. Yhtenä päivänä mies oli lähtenyt kyläilemään ja ottanut koiran mukaan kun kaverinsa lapset piti koirista niin kovasti, olin suihkussa ja luulin kuulevani miehen tulevan kotiin. Kun menin keittiöön, pöydällä oli kuollut päästäinen tms otus. Kissaahan meillä ei ole joten häirikkö oli tuonut pikku lahjan! Olimme yhteydessä poliisiin ja siellä oltiin aika vaivautuneita, sillä eivät olleet osanneet edellisille vuokralaisillekaan sanoa muuta kuin tyyliin ostakaa koira.
Muutimme pois. Vielä tänäkin päivänä mietin, kuka se häirikkö oli ja millä motiivein liikenteessä.
Kiltti mies 39v kirjoitti:
Olen saattanut kertoa tämän täällä aikaisemminkin mutta tämä vaivaa minua yhä reilun 20 vuoden takaa.
Molemmat Isoäitini kuolivat muutaman kuukauden sisällä kun olin lapsi. Muutaman vuoden päöstä kun olin jo teini olin kauppakeskuksessa niin yllättäen eräs penkillä istunut vanhempi nainen kiinnitti huomioni. Kun katsoin häneen niin mielestäni hän katsoi jo silloin suoraan minuun eli olisi nähnyt kun kävelen käytävää häntä kohti. Mielestäni hän oli kuin toinen isoäitini tai ainakin sen kaltainen kuin muistan hänen viime aikoina olleen. Mielestäni vaatetus, kadvot, asento ja kaikki olivat samanlaiset kuin isoäidillä. Sitten havahduin että olin jäänyt tuijottamaan häntä ja ainakin silloin hän katsoi minua. Jatkoin matkaani enkä katsonut taakseni. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt katsoa sinne taaksepäin että oliko kyseinen nainen vielä siellä. En vieläkään ole varma, että oliko kyseessä vain joku sattumalta erittäin samannäkäinen nainen vai oliko se sittenkin häivähdys rajan takaa. Olisiko isoäiti tullut katsomaan, että miltä hänen lapsenlapselleen silloin kuului?
Itselläni rakas isoäiti kuoli vuosia sitten kesällä... syksyllä reilu parikymppisenä tein irtioton silloisesta elämästäni ja lähdin Espanjaan töihin turistialueelle talvikaudeksi. Elämä siellä oli välillä todella raskasta... välillä itkin fiilistäni ja oloani. Yhtenä aamuna töissä ollessani nenääni tuli mummolan tuoksu. Aivan selvästi haistoin saman hajun kuin miltä mummolassani tuoksui kun vietin siellä lapsuuden kesiä. Voi miten se toi lohtua tuohon hetkeen.
Toinen outo juttu oli kun yhtäkkiä tuolla tuhansien kilometrien päässä turistikauppaan jossa olin töissä, tuli mummoni kaksoisolento ystävänsä kanssa ostoksille. Samanlainen hopeinen tukka, silmälasit ja pieni koko. Kyyneleet tulvivat silmiini ja minun oli pakko kertoa tuolle vanhalle naiselle miten hän muistutti valtavasti kesällä edesmennyttä isoäitiäni. Uskon että hänellä oli joku tarkoitus tuossa hetkessä...ja jaksoin paremmin välillä rankkaakin talveani siellä etelän auringossa.
Seurustelin aikanaan romanialaisen romaanitytön kanssa espanjassa ja kerran myöhemmin menin taas espanjaan ja puhelimeeni tuli viesti häneltä; oletko täällä? Hetken kuluttua taksini ajoi hänen ohitseen, tuntui aika uskomattomalta, sillä en ollut häneen pitkään aikaan yhteydessä. Lisäksi joka kerta törmään häneen heti ensimmäisinä päivinä kun menen espanjaan, vaikka kaupungissa on noin 300000 asukasta. Tuntuu kyllä hyvältä aina nähdä, ei siinä mitään, mutta tuntuu kuin hänellä olisi jokin yliluonnollinen vaisto.
Kerran olohuoneessani, tuolin selkänojalla oli vaatteita, istuin viereisellä tuolilla parin askeleen päässä ja näin aivan kuin joku lentävä ötökkä olisi lennähtänyt vaatteisiin. Nousin välittömästi puistelemaan vaatekasaa selvittääkseni, mikä lie tekstiilituholainen onkaan kyseessä!! Sieltä ei löytynyt ötökkää, vaan omituinen pieni sinertävä valopallo (joka ei oikeastaan loistanut, ennemminkin kuulsi valoa) joka nousi nopeasti pääni korkeudelle ja lähestyi minua, näyttäytyi aivan silmieni edessä ehkä sekunnin verran ja sitten katosi. Pallo näytti kiinteältä, ei mitenkään usvaiselta, vaan sen pienen hetken vaikutti siltä kuin sitä olisi voinut ehkä kädellä koskettaa, niin "oikealta" se näytti.. Kaikki kävi niin nopeasti, että ei siinä ehtinyt reagoimaan. Sinäänsä en pidä tapahtumaa outona, olen perehtynyt henkimaailmaan jonkin verran ja uskon että on muutakin kuin vain me, mutta kyllä tuo on jäänyt askarruttamaan, sillä en ole kokenut ennen mitään noin konkreettista.. Enemmänkin intuitiivisia aavistuksia sm. on käynyt ja valo-/videokuvissa on näkynyt orbien toimintaa, mutta tämä oli todella erikoista..