Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Nuo tapaukset, joissa tuntematon henkilö on soitellut puheluita, saattaa johtua siitä, että joku on antanut hänelle väärän numeron. Esim. vaihtamalla puhelinnumerostaan kahden numeron paikkaa. Itse tein tätä muutaman kerran nuorempana, kun halusin baari-iltoina pilkun jälkeen eroon tukalasta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.
Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?
Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.
Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?
Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.
Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?
Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.
Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.
Voisiko tuo olla orbi? Suomalainen nimitys taitaa olla enkelipallo. Orbi tarkoittaa jonkinlaista yliluonnollista energiaa, joka näyttäytyy pallon muotoisena.
Joskus se näkyy valokuvissa, yksi kaverini otti pihassaan kuvia linnunpöntöstä, kun lintu istui siinä pöntön suulla. Otti useamman kuvan. Ja sitten kun ne oli kehitetty, niin joka kuvassa leijui vaalea läpikuultava pallo, jonka sisältä saattoi erottaa jonkinlaista kuviotakin. Tämä oli siis aikaa, jolloin ei ollut kännykkäkameroita.
Sattumalta käsiini osui juuri silloin joku hengellinen teos, jossa kerrottiin enkelipalloista ja yhdessä kirjan kuvassakin oli sellainen. Sinä oli joku lapsikuoro esiintymässä, ja yläpuolella leijui juuri samanlainen läpikuultava pallo.
Mutta voi kai se hyvin tihentyneenä näkyä paljaalla silmälläkin. Olen miettinyt sitä joitakin vuosia sitten lehdissä ollutta juttua, missä jonkun miehen liiterin seinään oli ilmestynyt kirkasvärinen ikään kuin ikoni. Siitähän oli kuviakin. Mitään selitystä siihen ei löytynyt, vaikka sitä ihan toden teolla tutkittiin. Se taisi olla siinä ehkä viikon tai oliko enemmänkin, en muista enää. Monessa lehdessä oli siitä kuvia ja sitä ihmeteltiin, että mikä se on. Olisiko sekin ollut orbi.
Tuollainen "läpikuultava pallo" valokuvassa johtuu siitä miten valo käyttäytyy kameran linssissä. Kannattaa käyttää vastavalosuojaa vähentämään linssiin päätynyttä hajavaloa. Myös linssin lähelle osunut ilmassa leijuva isompi pöly yms roipe saattaa joskus heijastaa valoa häiritsevästi ja näkyy suttuisena pallona koska linssiä ei ole tarkennettu siihen.
Todella Reilukerho että Jeesus valitsee ketkä pelastaa.... Tää on mulle mysteeri, miksi näin.
Mulla oli teininä outo kokemus. Kävelin talvisena, pimeänä yönä kotiin, ja yhtäkkiä kaikki katulamput matkani varrelta sammuivat.
Jatkoin matkaani eteenpäin ja kuinka ollakaan, aina kun saavuin seuraavan katulampun kohdalle, syttyi tämä lamppu uudelleen päälle. Tätä jatkui koko kotimatkan pituudelta ja lopulta tie oli jälleen valaistu.
Oli varmaan joku pakkasen tekemä tepponen!
Asumme yksikerroksisessa omakotitalossa ja autotalli on käytännössä talon alla. Mieheni puuhastellessa siellä kuuluu sisälle taloon selvästi, ei häiritsevän kovaa mutta kuuluu kuitenkin kun vasaroi, poraa ym. Kerran molemmat lapset olivat yökylissä kavereillaan, mies oli yövuorossa ja minä lueskelin sängyllä kun aloin kuulla kovaa vasaroinnin ääntä. Katsoin kelloa ja mietin ärtyneenä "Mitä hittoa Matti, kello on 2.2.00!" Sitten muistin ettei mies ole kotona ja pelästyin. Kohta vasarointiin yhtyi kova sirkkelin ääni ja päätin mennä katsomaan, kuka autotallissa on. Laitoin puhelimen aamutakin taskuun ja kävelin ulos. Piha oli hiljainen kuin hauta,samoin autotalli. Kokeilin autotallin ovea mutta se oli lukossa ja minun piti hakea avain sisältä. Ei ketään, valot sammuksissa, kamat järjestyksessä, ei sahanpurua lattialla. Aika creepy fiilis oli talolle palatessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein töitä aikoinaan eräälle firmalle jonka toimipiste joka sijaitsi keskellä metsää. Parin kilometrin päässä alkoi asutus mutta työpaikkani oli valottoman metsätien päässä ja tiheän metsän ympäröimä. Oli kohtalaisen kuumottava paikka syyspimeällä!
Kerran olin sitten myöhään yöllä töissä kun ovikello soi, ulko-ovi oli siis aina lukossa. Joskus asiakas haki tuotteensa paikan päältä mutta klo oli tosiaan 22 illalla..
Kuumotti pirusti koettaa kuikkia ovilasin läpi näkemättä ketään! Sillä hetkellä olin kiitollinen siitä, että toimisto sijaitsi toisessa kerroksessa ja ovi oli lukossa. Mutta pitihän minun lähteä kotiinkin sieltä ja tein varmaan ennätyksen autolle juoksussa!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli teininä outo kokemus. Kävelin talvisena, pimeänä yönä kotiin, ja yhtäkkiä kaikki katulamput matkani varrelta sammuivat.
Jatkoin matkaani eteenpäin ja kuinka ollakaan, aina kun saavuin seuraavan katulampun kohdalle, syttyi tämä lamppu uudelleen päälle. Tätä jatkui koko kotimatkan pituudelta ja lopulta tie oli jälleen valaistu.
Oli varmaan joku pakkasen tekemä tepponen!
Mulle on käynyt monesti samalla lailla, myös joskus autolla ajaessani valot sammuu järjestyksessä auton kohdalla, syttyen uudelleen kun olen jo mennyt. Autoillessa se ei juurikaan haittaa, mutta kävellessä on tosi ärsyttävää. Sitä en kyllä tiedä, mistä johtuu. Varmaan vaan sattumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuimme exäni kanssa keskellä metsää. Kerran tulin töistä ja näin tienlaidassa kävelevä naisen joka kiinnitti huomioni monestakin syystä: Naisella oli valkoinen nahkajakku, mustat tiukat housut ja valkoiset erittäin korkeakorkoiset saapikkaat. Tie oli hiekkatie, nainen kuitenkin käveli siinä korkkareissaan kuin catwalkilla. Auringonvalo hehkui naisen oranssinsävyisessä, päälaelle keoksi kasatussa tukassa ja ja silmiä peittivät aurinkolasit, kasvoista näin vain väläyksen sivuprofilia. Kaikkiaan hyvin näyttävä ilmestys. Lähellä ei ollut taloja, ainoa oli meidän talomme ja sinnekin oli parisen kilometriä mutta jos nainen jatkaisi kävelyä, hän päätyisi pihaamme. Asia alkoi kiusata minua niin että tein u-käännöksen kysyäkseni, onko hänellä kaikki hyvin mutta nainen oli kadonnut kuin se kuuluisa pieru saharaan. Nousin autosta hölmönä ja mietin, että mikäs kummitus se nyt oli?
Kikka elää?
Vanha vuokraisäntä oli aivan outo ja jollakin tavoin pelottava äijä. Kävi mm omilla avaimilla lukuisia kertoja sisällä, kielloista huolimatta. Kerran mm menin pyyhe ympärillä (olin pukemassa suihkun jälkeen) kysymään, että mitä helvetttiä äijä tekee eteisessäni huhuilemassa minua, oli joku mitätön asia.
Harmittaa vieläkin, etten tehnyt (olin nuori ja arka, en niin ajatellut oikeuksiani) rikosilmoitusta/vaihtanut lukkoja. Mietityttää vieläkin esim se, että montakohan kertaa kävi penkomassa asuntoani, kun en ollut kotona?
Ja sanomattakin on oki selvää, etten kauaa viihtynyt siinä kämpässä, aivan ihme äijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että olen kirjoittanut tämän tähän ketjuun ennenkin, mutta menköön. Olin varhaisteininä suorastaan pakkomielteinen erääseen näyttelijään, ja ostin hänen elokuviaan tusinoittain DVD:nä. Kun sitten opiskeluja aloittaessani olin muuttamassa pois kotoa ja löysin leffat kaappini perältä, koko juttu alkoi hävettää minua. En halunnut viedä niitä kirpparille, mutten myöskään jättää vanhaan huoneeseeni pyörimään. Niinpä hävitin ne täysin: pilkoin levyt ja kansilehtiset pieniksi palasiksi ja heitin ne sekä muovikannet samaan muovikassiin, sidoin kassin monella solmulla ja vein taloyhtiömme roskikseen. Tuolloin ei ollut kotona ketään muita kuin minä.
Kun pari päivää myöhemmin juttelin vanhempieni kanssa siitä, mitä ottaisin muuttaessani mukaan ja mitä en, isäni sanoi syyttävällä äänellä: "Ota ainakin kirjasi ja loput DVD:si mukaan, tai älä ainakaan tuhoa niitäkin". Tuolloin sivuutin koko kommentin, mutta sittemmin minua on vaivannut, miten isä tiesi asiasta. Hän tuskin edes muisti kyseisten leffojen olemassa oloa, sillä ne olivat olleet kaappini perällä laatikossa jo vuosia, eikä hän ikinä käynyt noihin aikoihin huoneessani. Olin myös varmistanut, ettei huoneeni lattialle ollut jäänyt mitään silppua hävitystyöstä. En ole kehdannut kysyä isältä asiasta enää myöhemmin.
Ehkä teidän talossa asui joku roskiskyylääjä. Meidän entisessä talossa asui, kyttäsi aina mitä ihmiset vie roskikseen ja kävi hakemassa kasseja jopa kotiin pengottavaksi. Lehtiroskikseen kun vei jotain pussissa, niin puolen tunnin päästä pussi oli hävinnyt. Veikkaan että jos on penkonut sinun pussin, niin on saattanut kysyä isältäsi pihalla jotain tyyliin että "Miksi tyttösi hajottaa hyviä dvd:levyjä ja vie roskiin? Onko sillä kaikki ihan kunnossa tai ettekö te opeta miten tavaroita kohdellaan? tms."
Näitä lisää, näiden lueskelu on ollut hyvää ajanvietettä illan pimeinä tunteina jos uni ei tule! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että olen kirjoittanut tämän tähän ketjuun ennenkin, mutta menköön. Olin varhaisteininä suorastaan pakkomielteinen erääseen näyttelijään, ja ostin hänen elokuviaan tusinoittain DVD:nä. Kun sitten opiskeluja aloittaessani olin muuttamassa pois kotoa ja löysin leffat kaappini perältä, koko juttu alkoi hävettää minua. En halunnut viedä niitä kirpparille, mutten myöskään jättää vanhaan huoneeseeni pyörimään. Niinpä hävitin ne täysin: pilkoin levyt ja kansilehtiset pieniksi palasiksi ja heitin ne sekä muovikannet samaan muovikassiin, sidoin kassin monella solmulla ja vein taloyhtiömme roskikseen. Tuolloin ei ollut kotona ketään muita kuin minä.
Kun pari päivää myöhemmin juttelin vanhempieni kanssa siitä, mitä ottaisin muuttaessani mukaan ja mitä en, isäni sanoi syyttävällä äänellä: "Ota ainakin kirjasi ja loput DVD:si mukaan, tai älä ainakaan tuhoa niitäkin". Tuolloin sivuutin koko kommentin, mutta sittemmin minua on vaivannut, miten isä tiesi asiasta. Hän tuskin edes muisti kyseisten leffojen olemassa oloa, sillä ne olivat olleet kaappini perällä laatikossa jo vuosia, eikä hän ikinä käynyt noihin aikoihin huoneessani. Olin myös varmistanut, ettei huoneeni lattialle ollut jäänyt mitään silppua hävitystyöstä. En ole kehdannut kysyä isältä asiasta enää myöhemmin.
Ehkä teidän talossa asui joku roskiskyylääjä. Meidän entisessä talossa asui, kyttäsi aina mitä ihmiset vie roskikseen ja kävi hakemassa kasseja jopa kotiin pengottavaksi. Lehtiroskikseen kun vei jotain pussissa, niin puolen tunnin päästä pussi oli hävinnyt. Veikkaan että jos on penkonut sinun pussin, niin on saattanut kysyä isältäsi pihalla jotain tyyliin että "Miksi tyttösi hajottaa hyviä dvd:levyjä ja vie roskiin? Onko sillä kaikki ihan kunnossa tai ettekö te opeta miten tavaroita kohdellaan? tms."
Tää on hyvä teoria, kerrostalomme roskikset vain olivat sellaiset syvälle maan alle ulottuvat, eikä niistä oikein saanut tongittua mitään. Mutta mistäs sitä silti tietää, innokkaimmat kyylät pystyvät ihmeellisiin suorituksiin.
Yläasteaikoina bondasin köksän tunnilla erään rinnakkaisluokkalaisen tytön kanssa. Emme olleet aiemmin olleet tekemisissä, mutta tunneilla ja niiden jälkeen välkälläkin meillä oli juteltavaa, kun huomasimme pitävämme samanlaisista asioista. Kaikki tapahtui hyvässä hengessä ja meillä oli hauskaakin keskustelua. Sitten yhtenä päivänä olin lenkillä, ja huomasin tuon tytön ja erään luokkalaisensa (jonka kanssa en ollut koskaan jutellut) pyöräilevän minua vastaan. Tyttö sanoi kaverilleen niin kovalla äänellä, että kuulin sen selvästi "Älä moikkaa sille", ja molemmat pyöräilivät ohitseni tonnin seteli -ilmeellä eteensä tuijottaen. Tuon jälkeen tyttö ei enää puhunut minulle köksän tunneillakaan mitään, eikä ollut huomaavinaan jutteluyrityksiäni.
Tiedän että teineillä on omat ihmeelliset oikkunsa, mutta edelleen olisi kiva tietää, mikä ihme hänelle yhtäkkiä tuli. Mietin jälkikäteen, olisinko voinut jotenkin vahingossa loukata häntä, mutta en keksinyt mitään. Tapahtuma tuli mieleeni, kun vierailin vähän aikaa sitten vanhassa kotikaupungissani ja näin tuon tyypin kaupungilla. En käynyt kuitenkaan kysymässä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen "ennustanut" omani ja läheisten lasten sukupuolet. Muun muassa heti, kun veljeni ja vaimonsa alkoivat odottaa esikoistaan, minä vain tiesin sen olevan tyttö. Samoin tiesin alusta asti, että mieheni veljen toinen lapsi olisi poika. Eikä se vielä ole kummallista, mutta heti tullessani raskaaksi "tiesin" taas, että saisimme kaksoset ja ne olisivat tyttö ja poika. Ja näin olikin. Mahdollisuus vain oli melko pieni, sillä olin ensisynnyttäjä, en ollut käyttänyt hedelmöityshoitoja eikä minun tai miehen suvussa tiettävästi ole kaksosia. Sattumaa varmaan, mutta hassua.
Olen samoin tiennyt omien lasteni sukupuolet. Ehkä keho tietää sen hormonien perusteella.
En kuitenkaan ollut itse raskaana, kun tiesin että exästä on tulossa isä. Vuotta aiemmin, kun näimme, hänellä ei ollut edes suhdetta.
Joku on ollut kateellinen ja puhunut susta p.skaa sille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen "ennustanut" omani ja läheisten lasten sukupuolet. Muun muassa heti, kun veljeni ja vaimonsa alkoivat odottaa esikoistaan, minä vain tiesin sen olevan tyttö. Samoin tiesin alusta asti, että mieheni veljen toinen lapsi olisi poika. Eikä se vielä ole kummallista, mutta heti tullessani raskaaksi "tiesin" taas, että saisimme kaksoset ja ne olisivat tyttö ja poika. Ja näin olikin. Mahdollisuus vain oli melko pieni, sillä olin ensisynnyttäjä, en ollut käyttänyt hedelmöityshoitoja eikä minun tai miehen suvussa tiettävästi ole kaksosia. Sattumaa varmaan, mutta hassua.
Olen samoin tiennyt omien lasteni sukupuolet. Ehkä keho tietää sen hormonien perusteella.
En kuitenkaan ollut itse raskaana, kun tiesin että exästä on tulossa isä. Vuotta aiemmin, kun näimme, hänellä ei ollut edes suhdetta.
Tiesin siis, että poika on parhaillaan syntymässä.
Olisiko voinut olla ohi lentäneen suihkuhävittäjän yliäänipamaus. Viime kesänä koin sellaisen täysin yllättäen. Tulee varoittamatta ja kuulostaa terävältä räjähdykseltä.
Itse olen jo yli kymmenen v herännyt joitakin kertoja vuodessa syvästä unesta siihen, että ovikello soi.
Joka kerta olen pompannut katsomaan ketä oikein on oven takana.
Ja ei ketään koskaan.
Asia ei ehkä oisi niin outo, mutta olen asunut monissa eri asunnoissa aikuis-iällä, mm vuosia yhdessä omakotitalossa (eli ääni ei voinut tulla edes naapurin ovelta) jonka ovikelloa ei korjattu koskaan.
Silti sielläkin heräilin pari kolme kertaa per vuosi tuohon ovikellon ääneen, en tajua mistä kyse..
Joku aivojen temppu tms saattaisi selittää asian, mene ja tiedä?
Itse aistin vakavasti vammaisen läheiseni kuolinpäivinä jonkin "kutsuvan/vetävän" minua hänen luokseen sairaalalle. Vaikka itse en pitänyt rationaalisesti tilannetta kovin pahana tai kielsin vaan jotenkin asian vakavuuden.
Läheiseni oli siis selvinnyt vaikka mistä aiemmin, joten oletin silloinkin ettei tässä kuinkaan käy.. Ilman tuota kutsumisen tunnetta en ehkä olisi lähtenyt/järjestänyt aikaa lähteä monen sadan kilometrin päähän sairaalaan katsomaan häntä, mikä hävettää nyt:(
Niinä päivinä koin jatkuvasti vain tuon "kutsun" lähteä ja kun viimeisen kerran me omaiset lähdettiin sairaalalta, teki minun mieli jäädä yöksi samaan huoneeseen. Se outo "kutsumisen" tunne veti siihen, läheiseni ei siis osannut puhua.
Poistuin kuitenkin huoneesta muiden mukana ajatellen, että tulen aamulla ja kännykässäkään ei ollut älyttömästi akkua.. Tämä kaduttaa vieläkin, vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun mentiin sairaalalta majapaikkaamme niin sairaalalta soitettiin.
Läheiseni oli kuollut poistuttuamme, kadun vieläkin etten jäänyt hänen luokseen huoneeseen.
Olen "ennustanut" omani ja läheisten lasten sukupuolet. Muun muassa heti, kun veljeni ja vaimonsa alkoivat odottaa esikoistaan, minä vain tiesin sen olevan tyttö. Samoin tiesin alusta asti, että mieheni veljen toinen lapsi olisi poika. Eikä se vielä ole kummallista, mutta heti tullessani raskaaksi "tiesin" taas, että saisimme kaksoset ja ne olisivat tyttö ja poika. Ja näin olikin. Mahdollisuus vain oli melko pieni, sillä olin ensisynnyttäjä, en ollut käyttänyt hedelmöityshoitoja eikä minun tai miehen suvussa tiettävästi ole kaksosia. Sattumaa varmaan, mutta hassua.