Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Ajeltiin Ruotsissa puolison kanssa. Pitkällä suoralla keskellä ei-mitään tuli vessahätä ja poikettiin sivutielle pissille. Keskellä metsätietä oli pieni tyttöjen polkupyörä, pinkki reppu ja pienet vaatteet mytyssä. Ei ristin sielua missään eikä taloja. Silloin ei ollut vielä älypuhelimia eikä sellaista netin käyttöä kuin nykyisin, niin ei osattu katsoa mistään, onko joku pikkutyttö kaapattu. Mietittiin, pitäisikö poliisille ilmoittaa vai oliko jossain metsän takana sittenkin uimaranta vai mitä oli tapahtunut. Sitten ei kuitenkaan tehty mitään. Se tuntuu aika kauhealta, ettei tehty.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.

Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?

Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.

Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?

Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.

Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?

Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.

Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.

Joku tai jokin törmäsi mökkimme oveen talvella keskellä yötä. Mitään jälkiä ei ollut missään, eikä mitään muita ääniä kuin tömäys.

Up

Olin vähän yli parikymppinen ja asuin silloisen poikaystäväni kanssa yhdessä. Minulla oli tuolloin tapana pitää isoja näyttäviä hopeasormuksia. Se oli muotia silloin ajat sitten. Eräänä päivänä kylään tuli poikaystävän kaveri. Ne istuskelivat olohuoneessa ja juttelivat hetken. En muista, miksi se kaveri tuli käymään, joku tarkoitus sillä käynnillä kuitenkin oli. Kun kaveri oli lähtenyt, huomasin, että yksi sormuksistani oli kadonnut. Muistan erittäin hyvin, että sormus oli tuona päivänä sormessani, olen siitä 100-prosenttisen varma. Se oli kaikista sormuksistani minulle rakkain, valtavan iso Erik Granitin design-sormus, joka oli suuren kukkasen muotoinen. Etsittiin sitä poikaystävän kanssa kaikkialta, oikeasti käännettiin koko kämppä ylösalaisin ja kaiveltiin pesukoneiden nukkasuodattimia ja kaikkea. Käytiin läpi keittiöiden maustehyllyt ja olohuoneen kirjahyllyt ja vinttikomerokin. Sormus ei ollut missään. Olin todella surullinen ja itkeskelin sitä monta päivää. Sitten asia alkoi pikkuhiljaa unohtua, kunnes eräänä aamuna, kun herättiin, sormus oli odottamassa olohuoneessa sohvapöydällä.

Poikaystävä vannoi ja vakuutti, ettei tiennyt asiasta mitään. Kukaan ei ollut käynyt meillä edellisenä iltana tai yönä tai sinä aamuna. Eikä kyse ollut siitä, että poikaystävä olisi salaa hankkinut uuden samanlaisen. Ensinnäkin niitä on aika vaikea löytää ylipäätään ja vielä vaikeampaa löytää oikean kokoisena, ja toiseksi poikaystävä oli sen luonteinen, että jos olisi tehnyt näin, hän olisi kyllä lypsänyt tilanteesta kaikki kehut irti. Jonkin aikaa epäiltiin, että sormuksen oli salaa tuonut takaisin se kylässä käynyt kaveri, joka oli varastanut sen ja sitten katunut tekoaan, mutta sekin olisi ollut todella paljon luonteen vastainen juttu. Siinä sohvapöydällä sormus ei taatusti ollut venailemassa, olisimme sen taatusti huomanneet heti saman tien, kun alotimme etsinnät.

Vieläkään ei ole hajuakaan, miten sormus tuli takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D

Minultakin katoili mystisesti kerrostaloasunnosta ruokailuvälineitä. Hävikki loppui, kun pulttasin sisäoveen sellaisen lukon, jota ei pysty tiirikoimaan (eikä postiluukun kautta vääntämään) auki...

Myös meiltä katoilee ruokailuvälineitä. Ovat ihan tavallisia vuosikymmeniä käytössä olleita Savonia-ruokailuvälineitä, tuskin niitä kukaan varasteleekaan, kun ei niillä ole juurikaan arvoa. Luultavasti veisivät samalla mukana myös esim. telkkarin. Kukaan ei vie niitä kämpästä ulos. Mutta jostain syystä haarukoita ja lusikoita katoaa jonnekin. Veitsiä on edelleen alkuperäinen määrä. Ehkä ne katoavat sinne, missä on kaikki parittomat sukat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka oltte nähneet tuttavanne/miehenne tms., olisiko kyseessä ns. kaksoisolento? 

Ennen vanhaan kuulemma uskottiin että kaksoisolennon näkeminen merkitsee tämän henkilön kuolemaa lähiaikoina.  Katoin hiljattain youtubevideon jossa aihetta käsiteltiin. Nyt siis puhe niistä kaksoisolennoista jotka ilmaisevat tavalla tai toisella että tuntevat teiät ja saatatte juurikin tervehtiä heitä - mutta kaksoisolennon käytös on poikkeavaa alkuperäiseen ihmiseen. Olento voi kulkea esimerkiksi asunnosta ulos tervehtimättä takaisin tms. Ja sitten laitetaan viestiän alkuperäiselle että mikä on vialla, oletko vihainen tms... ja paljastuu ettei henkilö ole ollut mailla halmeilla.

Tuossa videossa itselläni on jäänyt hyytämään tapaus jossa kerrottiin muistaaseni suunnilleen niin että perheen aikuinen lapsi tuli vanhempansa luona käymään. Oli yhtäkkiä vain asunnossa sisällä ja häipyi äitinsä tervehtiessä ummastuneena odottamatont vierasta mitään sanomatta ulos, vain katsoen äitiä suoraan kasvoihin ensin, ollen hyvin tunnistettava ja ns. todellinen. Äiti laittoi hämillään viestiä lapsen perään ja takaisin tuli ihmettelyä että kotonaan tämä lapsi on, ja koti oli hyvin kaukana - ja oli nimenomaan jotain todistajia että lapsi siellä kotona tosiaan oli ollut. 

Toisessa tapauksessa taas henkilö oli nähnyt itse oman kaksoisolentonsa. 

Itse en kyllä usko tuohon että se kuolemaa enteilisi, vaan enemmänkin tuossa ahdistamaan jäi tieto että aivan tervekin henkilö voi tuollaisia ns. näkyjä. Etenkin ajatus siitä että mieli loisi ihan oouun takaa hereillä ja virkeänä ollessa näyn jossa näkisi oman kaksoisolentonsa joka vielä käyttäytyisinkin uhkaavasti tai kummallisesti.... hyi. 

Kurssikaverini näkivät kaksoisolentoni, sen aikaista baskeria myöten, v.98 ihan väärällä puolella kaupunkia enkä ole vieläkään kuollut... ;-) Olin ehkä ahdistavaa seuraa.

Siskollani on kaksoisolento. He ovat vieläpä samassa konsernissa töissä mutta eivät sentään samalla osastolla. Heistä on yhteiskuvakin otettu jossain pikkujouluissa tms. Kyllä minä oman siskoni aina tunnistan välittömästi, mutta työkavereilta menee aina välillä pasmat sekaisin, kun näkevät toisen ja olettavat siskokseni. Erehdyksiä alkoi tulla paljon vähemmän sen jälkeen, kun siskoni leikkautti toisenlaisen kampauksen (ei tämän asian takia toki, muuten vaan halusi kokeilla). Se uusi hiusmalli jotenkin korostaa kasvoissa eri kohtia niin, että näiden kahden ihmisen erot näkyy selvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.

Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?

Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.

Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?

Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.

Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?

Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.

Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.

Lääkkeitä en syö, ei taustalla mitään sairauksia kuten migreeniä tai mitään muutakaan.

En itsekään tänä päivänäkään ole keksinyt selitystä ilmiölle.

Toki saattoi olla joku hetkellinen näköhäiriökin, mene tiedä?

Mutta voiko tuollainen kestää yli 5 min?

Ja ainiin, joku kysyi edellisellä sivulla miten ilmiö katosi, että haihtuiko vai poistuinko itse paikalta.

Poistuin lopulta itse makkariin viestittelemään miehelle että monelta pääseekään kotiin, kun alkoi hirvittää..

Minulla oli vuosia sitten yhdessä edellisessä asunnossani tirkistelijä. Asia tuli ilmi talvella, kun pihallani/ikkunoideni edessä oli valtavat miehen jalanjäljet. Mitään oikomispolkuja tms eivät olleet, koska jäljet tulivat mm suoraan makkarini ikkunaan, niin että joku oli ensin kävellyt "ohi" mutta kääntynyt katsomaan suoraan sisälle kesken kävelyn.

Samoin jälkiä meni keittiön ikkunaan (myös käännytty suoraan katsomaan sisään) sekä takapihan ikkunoihin, ihan kiinni ikkunaan. Sinä talvena siis satoi paljon/usein lunta ja tämä hyypiö kävi jäljistä päätellen (uusia, samankokoisia ilmaantui vähän väliä) todella usein.

Niistä otettiin kuviakin/lähipiirini näki jäljet ja kuvat. Eli joku siellä oikeasti kävi. Ja yritettiin tuota hyypiötä jopa lähimmäisteni/ystävieni toimesta käräyttää siis niin, että itse olin sisällä ja muut passissa ulkona jos hyypiö tulisi ja saataisiin kiinni.

Ikinä kuitenkaan tuota ovelaa hyypiötä ei saatu kiinni vaan asia jäi arvoitukseksi. Jäljistä otin paljon kuviakin, eli joku siellä liikkui mutta en ymmärrä miksi? En ole koskaan ollut kovinkaan kaunis tai edes nätti. Minulla ei ole vihamiehiä/naisia. Miksi joku siis jaksoi useita kuukausia (talvikuukaudet ja todennäköisesti jo kesällä/syksyllä?) tirkistellä minua?

Asian karmivuutta lisää se, että välillä nukkumaan mentyäni ennen unen tuloa kuulin kuinka joku kokeili takaoven kahvaa, luojalle kiitos olen aina pitänyt neuroottisesti 1kaikki ovet jokaisessa asunnossa lukossa! Tällöin ryntäsin ylös laittelemaan valoja päälle asuntoon tai kurkkimaan ikkunasta jos näkisin kuka siellä on.

En uskalla edes ajatella, mitä oisi tapahtunut JOS tuo tyyppi oisi päässyt sisälle? Mitä hän oisi tehnyt? Eikö tirkistelijät yleensä (jälkikäteen selvitin) kovenna keinojaan? Oisiko hän esim tuijottanut minua kun nukun? Tehnyt jotain väkivaltaa? Miksi hän alunperinkään tirkisteli minua? Nuorta opiskelija tyttöä joka ei ollut mikään miss suomi todellakaan ja köyhä opiskelija? Miksi kokeili päästä sisälle asuntoon?

Luojan kiitos sain asuntojonosta lopulta uuden asunnon, en loppuaikoina uskaltanut kovin paljoa olla kotona vaan majailin milloin kenelläkin kaverilla/sukulaisella.

Kotonani ollessa aloin nukkua enemmän päivällä (silloin naapureilla oli hyvä näkyvyys talooni) ja valvoa yöt, ihan vain siksi kun pelkäsin varsinkin noita takaoven kahvan selkeitä kokeiluja/sitä ajatusta että jos tuo tuntemattomaksi jäänyt tyyppi pääsee sisälle.

Asuin siis rivitalossa, mutta iltaisin ennen puoltayötä oli seutu täysin pimeä, kun katuvalot sammuivat. Vieläkin vaivaa useampi juttu tapauksesta. Kuka tuo tyyppi oli? Miksi hän kyttäsi nuorta opiskelija tyttöä, jonka naamakin kukki finneistä yms noin pitkään? Mitä hän halusi minusta? Miksi koitti päästä asuntooni/mitä oisi tapahtunut jos oisi päässyt?

Poliisista vaan todettiin, että voivat "lisätä partiointia" alueella, eli kävivät kääntymässä joskus. Loppuaikoina olin ihan hermoheikko, onneksi pääsin kaupungin asuntojonossa eteenpäin kerrostaloon, jossa onneksi en enää asunut maan tasalla!

Tapauksesta aikaa lähemmäs 15 vuotta, silti yhä joskus mietityttää/ahdistaa ajatella koko juttua. Sen jälkeen en ole enää uskaltanut asua maan tasalla vaan kerrostaloissa, vähintään toisessa kerroksessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vuosia sitten yhdessä edellisessä asunnossani tirkistelijä. Asia tuli ilmi talvella, kun pihallani/ikkunoideni edessä oli valtavat miehen jalanjäljet. Mitään oikomispolkuja tms eivät olleet, koska jäljet tulivat mm suoraan makkarini ikkunaan, niin että joku oli ensin kävellyt "ohi" mutta kääntynyt katsomaan suoraan sisälle kesken kävelyn.

Samoin jälkiä meni keittiön ikkunaan (myös käännytty suoraan katsomaan sisään) sekä takapihan ikkunoihin, ihan kiinni ikkunaan. Sinä talvena siis satoi paljon/usein lunta ja tämä hyypiö kävi jäljistä päätellen (uusia, samankokoisia ilmaantui vähän väliä) todella usein.

Niistä otettiin kuviakin/lähipiirini näki jäljet ja kuvat. Eli joku siellä oikeasti kävi. Ja yritettiin tuota hyypiötä jopa lähimmäisteni/ystävieni toimesta käräyttää siis niin, että itse olin sisällä ja muut passissa ulkona jos hyypiö tulisi ja saataisiin kiinni.

Ikinä kuitenkaan tuota ovelaa hyypiötä ei saatu kiinni vaan asia jäi arvoitukseksi. Jäljistä otin paljon kuviakin, eli joku siellä liikkui mutta en ymmärrä miksi? En ole koskaan ollut kovinkaan kaunis tai edes nätti. Minulla ei ole vihamiehiä/naisia. Miksi joku siis jaksoi useita kuukausia (talvikuukaudet ja todennäköisesti jo kesällä/syksyllä?) tirkistellä minua?

Asian karmivuutta lisää se, että välillä nukkumaan mentyäni ennen unen tuloa kuulin kuinka joku kokeili takaoven kahvaa, luojalle kiitos olen aina pitänyt neuroottisesti 1kaikki ovet jokaisessa asunnossa lukossa! Tällöin ryntäsin ylös laittelemaan valoja päälle asuntoon tai kurkkimaan ikkunasta jos näkisin kuka siellä on.

En uskalla edes ajatella, mitä oisi tapahtunut JOS tuo tyyppi oisi päässyt sisälle? Mitä hän oisi tehnyt? Eikö tirkistelijät yleensä (jälkikäteen selvitin) kovenna keinojaan? Oisiko hän esim tuijottanut minua kun nukun? Tehnyt jotain väkivaltaa? Miksi hän alunperinkään tirkisteli minua? Nuorta opiskelija tyttöä joka ei ollut mikään miss suomi todellakaan ja köyhä opiskelija? Miksi kokeili päästä sisälle asuntoon?

Luojan kiitos sain asuntojonosta lopulta uuden asunnon, en loppuaikoina uskaltanut kovin paljoa olla kotona vaan majailin milloin kenelläkin kaverilla/sukulaisella.

Kotonani ollessa aloin nukkua enemmän päivällä (silloin naapureilla oli hyvä näkyvyys talooni) ja valvoa yöt, ihan vain siksi kun pelkäsin varsinkin noita takaoven kahvan selkeitä kokeiluja/sitä ajatusta että jos tuo tuntemattomaksi jäänyt tyyppi pääsee sisälle.

Asuin siis rivitalossa, mutta iltaisin ennen puoltayötä oli seutu täysin pimeä, kun katuvalot sammuivat. Vieläkin vaivaa useampi juttu tapauksesta. Kuka tuo tyyppi oli? Miksi hän kyttäsi nuorta opiskelija tyttöä, jonka naamakin kukki finneistä yms noin pitkään? Mitä hän halusi minusta? Miksi koitti päästä asuntooni/mitä oisi tapahtunut jos oisi päässyt?

Poliisista vaan todettiin, että voivat "lisätä partiointia" alueella, eli kävivät kääntymässä joskus. Loppuaikoina olin ihan hermoheikko, onneksi pääsin kaupungin asuntojonossa eteenpäin kerrostaloon, jossa onneksi en enää asunut maan tasalla!

Tapauksesta aikaa lähemmäs 15 vuotta, silti yhä joskus mietityttää/ahdistaa ajatella koko juttua. Sen jälkeen en ole enää uskaltanut asua maan tasalla vaan kerrostaloissa, vähintään toisessa kerroksessa.

Ainakin pohjanmaalla ympäriinsä on jo vuosien ajan iso mies, Timo Siiri, kykkinyt ties kenen ikkunoiden takana. On se saanut siitä kai tuomionkin mutta kuulopuheiden mukaan sama meno senkin jatkuu. Joidenkin asuntoihin tunkeutunut myös.

Työskentelin joskus nuorena keikkalaisena vanhainkodissa. Sain hoidettavakseni mm. ihanan, täysi muistisairaan naisen. Hän ei koskaan muistanut minua paria minuuttia kauempaa, joten moikkailimme toisiamme lämpimästi monta kertaa päivässä. Hän oli hyvin ketterä fyysisesti, ja huumorintajua riitti. Meni ehkä pari vuotta, ja olin jo lähtenyt työpaikasta ja lähes unohtanut hänet. Näik unta, jossa seisoin tuon laitoksen käytävässä ja erotin kaukaa tämän naisen. Hän lähestyi minua kuin lipuen ja kasvot säihkyen, hymy korvissa. Kohdallani hän nosti yllättäen kättään, kuin tervehtiäkseen. Tajusin unessakin, ettei hän voisi oikeasti muistaa minua.

Meni ehkä kaksi viikkoa ja olin isovanhemmillani käymässä. En ole itse lehden tilaaja, joten tapanani on lukaista heillä käydessäni lehti. Arvatkaapa, kenen kuolinilmoitus siinä oli! Selkäpiitäni kylmäsi. Siinä kiitettiin vanhaa työpaikkaani hyvästä hoidosta. Muistin yhä hänen koko nimensä. Tuntui uskomattomalta, että satuin heille juuri tuolloin, muutoin en olisi kuullut hoidokkini kuolemasta. Mahdoinko saada terveiset rajan takaa..

Muistan lapsena (olin juuri aloittanut ala-asteen) joskus 7-8 vuotiaana seuraavan tilanteen. Ja leikin siis paljon itsekseni myös välitunneilla, mitään parasta kaveria tms ei ollut vaikka välillä menin hippaleikkeihin yms mukaan.

No, olin taas leikkimässä itsekseni koulumme lähimetsässä (siihen aikaan ei valvonta ollut ihan niin tarkkaa kuin nykyään) alueella johon kuitenkin kuului koulun kello välitunnin loppumisen merkiksi. Muistan yhä, että leikin mielikuvitusleikkiä, johon uppouduin todella.

Tai siis muistan yhä aikuisena juuri tuon mielikuvitusleikin hahmot yms tavalla, mitä en muista toisista lapsuuteni mielikuvitusleikeistäni enää yhtä hyvin? Leikin siis kuvittelemani rölli hahmon kanssa ja alussa leikki oli hauska. Kuitenkin yhtäkkiä rölli "muuttui" vaan pelottavaksi ja leikki ahdistavaksi.

En osaa tarkemmin selittää asiaa - sen tiedän että olin yksin leikkimässä mielikuvistusleikkiä, mutta sitä röllin muuttumista en ymmärrä vieläkään? Miksi lapsi kuvittelisi mielikuvituskaverinsa yhtäkkiä pelottavaksi?

En ole ikinä juossut yhtä lujaa takaisin koulun pihalle välituntivalvojien luo, vaikkakaan en uskaltanut mitään sanoa. Ei varmasti mikään pelottavin kokemus ketjusta, mutta lapsena oli aika karmivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.

Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?

Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.

Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?

Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.

Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?

Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.

Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.

Lääkkeitä en syö, ei taustalla mitään sairauksia kuten migreeniä tai mitään muutakaan.

En itsekään tänä päivänäkään ole keksinyt selitystä ilmiölle.

Toki saattoi olla joku hetkellinen näköhäiriökin, mene tiedä?

Mutta voiko tuollainen kestää yli 5 min?

Ja ainiin, joku kysyi edellisellä sivulla miten ilmiö katosi, että haihtuiko vai poistuinko itse paikalta.

Poistuin lopulta itse makkariin viestittelemään miehelle että monelta pääseekään kotiin, kun alkoi hirvittää..

Jos olisi näköhäiriö, se liikkuisi kun liikutat silmiä/päätä. Hallusinaatio on sitten taas eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.

Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?

Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.

Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?

Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.

Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?

Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.

Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.

Voisiko tuo olla orbi?  Suomalainen nimitys taitaa olla enkelipallo.  Orbi tarkoittaa jonkinlaista yliluonnollista energiaa, joka näyttäytyy pallon muotoisena.  

Joskus se näkyy valokuvissa, yksi kaverini otti pihassaan kuvia linnunpöntöstä, kun lintu istui siinä pöntön suulla.  Otti useamman kuvan.  Ja sitten kun ne oli kehitetty, niin joka kuvassa leijui vaalea läpikuultava pallo, jonka sisältä saattoi erottaa jonkinlaista kuviotakin.  Tämä oli siis aikaa, jolloin ei ollut kännykkäkameroita.  

Sattumalta käsiini osui juuri silloin joku hengellinen teos, jossa kerrottiin enkelipalloista ja yhdessä kirjan kuvassakin oli sellainen.  Sinä oli joku lapsikuoro esiintymässä, ja yläpuolella leijui juuri samanlainen läpikuultava pallo.

Mutta voi kai se hyvin tihentyneenä näkyä paljaalla silmälläkin.  Olen miettinyt sitä joitakin vuosia sitten lehdissä ollutta juttua, missä jonkun miehen liiterin seinään oli ilmestynyt kirkasvärinen ikään kuin ikoni.  Siitähän oli kuviakin.  Mitään selitystä siihen ei löytynyt, vaikka sitä ihan toden teolla tutkittiin.  Se taisi olla siinä ehkä viikon tai oliko enemmänkin, en muista enää.  Monessa lehdessä oli siitä kuvia ja sitä ihmeteltiin, että mikä se on.  Olisiko sekin ollut orbi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.

Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?

Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.

Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?

Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.

Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?

Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.

Olisiko voinut olla joku hetkellinen näköhäiriö? Monestihan jos tuijotat pitkään jotain kirkasta näyttöruutua tai muuta kirkasta valoa, niin se saattaa tehdä silmille tepposet, ja kun käännät katseen muualle kirkkaasta valonlähteestä, niin voit silmissä nähdä vilinää, väreilyä tai jotain erivärisiä kuvioita, tai pitkään huonossa asennossa oleminen, ja äkillinen ylösnousu voi aiheuttaa äkillisen verenpaineen epätasapainon, jolloin voi huimata, ja nähdä näköharhoja. Myös migreenikohtauksessa voi silmissä alkaa vilistä, ja näkyä eri värejä ja kuvioita. Entä syötkö mitään lääkkeitä? Jotkut lääkkeetkin voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta jos näistä mikään ei täsmää, niin ilmiölle on kyllä melko vaikea antaa selitystä.

Näköhäiriöt ei kyllä yleensä kestä viittä minuuttia, ja ne on epämääräisempiä, kuin tasaisen pyöreä, paikoillaan pysyvä pallo.  Kyllä minullakin saattaa silmissä hetken vilistä, kun nousen ylös nopeasti tms, mutta se menee samantien ohi.  Ikinä ei kestä kuin muutaman sekunnin jos sitäkään.

Lapsena näin äidin kanssa vanhan mummon kävelevät edessämme tiellä.  Se käveli vähän ontuen ja hitaasti.  Me ajettiin pyörillä kapeaa metsätietä, kun se yhtäkkiä ilmestyi eteemme.  Äiti ehti juuri sanoa minulle, että väistetäänpäs tuota mummoa, ja siinä samassa se mummo kaatui ja katosi.  Se kaatui niin kuin eteen päin kumartumalla.  Ja sitten sitä ei enää ollutkaan.  Me kyllä noustiin pyöriltä ja katsottiin joka puolelle, ei missään.  On sitä elämän varrella muistettu ja ihmetelty, että mitä se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D

Minultakin katoili mystisesti kerrostaloasunnosta ruokailuvälineitä. Hävikki loppui, kun pulttasin sisäoveen sellaisen lukon, jota ei pysty tiirikoimaan (eikä postiluukun kautta vääntämään) auki...

Myös meiltä katoilee ruokailuvälineitä. Ovat ihan tavallisia vuosikymmeniä käytössä olleita Savonia-ruokailuvälineitä, tuskin niitä kukaan varasteleekaan, kun ei niillä ole juurikaan arvoa. Luultavasti veisivät samalla mukana myös esim. telkkarin. Kukaan ei vie niitä kämpästä ulos. Mutta jostain syystä haarukoita ja lusikoita katoaa jonnekin. Veitsiä on edelleen alkuperäinen määrä. Ehkä ne katoavat sinne, missä on kaikki parittomat sukat?

Mä olen löytänyt aika paljon "kadonneita" aterimia ja kuorimaveitsiä kompostia kääntäessä. Ovat varmaan olleet jollain lautasella, mihin on kerätty ruuantähteitä, talouspaperia ym. ja sitten epähuomiossa kipattu kompostiastiaan. Litteitä hedelmäveitsiä ja voiveitsiä olen löytänyt kodinkoneiden alta ja takaa, mihin ovat tippuneet. Keittiötä purkaessa löytyi myös aterimia, kun vanhassa keittiössä oli sellainen rakonen mihin niitä näköjään mahtui tippumaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku tai jokin törmäsi mökkimme oveen talvella keskellä yötä. Mitään jälkiä ei ollut missään, eikä mitään muita ääniä kuin tömäys.

Pakkasen pauketta.

Samassa lähiössä kanssani asui vanha nainen. En häntä tuntenut muuten kuin että muutaman kerran vuodessa näin kaupassa tai kadulla. Hänellä oli kesät talvet päällään sama pitkä talvitakki ja baskeri, ja isot 70-lukuisen oloiset silmälasit. Näin häntä yli kymmenen vuoden vuoden ajan aina silloin tällöin. Luulisin, että hän oli lähellä 80-vuotiasta siinä lopuvuosina.

Sitten kerran näin hänet istumassa bussissa edessäni. Tuttu takki ja baskeri päällä. Kun jäin pysäkillä pois, kävelin hänen ohitseen ovelle, ja juuri ulos astuessani katsoin häneen suuntaansa. Tutut 70-lukuiset lasit, mutta nainen oli noin viisikymppinen.

Sen jälkeen en ole nähnyt vanhempaa enkä nuorempaa versiota naisesta.

Kun vanhempani erosivat  muutettiin äidin kanssa,  pian muuton jälkeen näin kun tuuletusparvekkeella seisoi kundi tupakalla pelkässä' (no housut oli tietysti) mustassa t-paidassa vaikka oli talvi. Tämän jälkeen näin kundin säännöllisesti, aina toisen kerroksen tuuletusparvekkeella, aina mustassa t-paidassa, tupakkaa poltellen, puolipitkät ruskeat  hiukset roikkuen luisevilla kasvoilla.  En ikinä törmännyt tyyppiin pihalla, hississä tai rapussa. Kun kerran puhuin äidille asiasta äiti kysyi ymmällään kenestä puhun.

En vieläkään tiedä, oliko se joku kummitus vai näinkö  toistuvan hallusinaation. 

Miehen kanssa käy usein niin, että hän mainitsee jonkin asian tai yksityiskohdan, jota olen itse ajatellut samana päivänä ja yleensä vain vähän aikaisemmin. En tarkoita mitään (isoja) juttuja, jotka olisivat sillä hetkellä yleisesti mielessä vaan hän saattaa esimerkiksi kysyä, tiedänkö missä mittanauha on, kun olen juuri kaksi minuuttia aikaisemmin lukenut kirjaa, jossa mainitaan sana mittanauha. Kuulostaa sattumalta, mutta kun tätä tapahtuu todella usein, alkaa jo vähitellen ihmetyttää.