Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Olin synkkä, syrjitty teini, tyttöpuolinen hevari joka ei päässyt edes kundihevareiden porukkaan. Tai niin muistan. Kai nyt jokainen muistaa teini-ikänsä? MUTTA  kun osallistuin luokkakokoukseen, kaikki muistivat minut iloisena huulenheittäjänä ja ihmettelivät miksi olen leikannut kauniin vaalean tukkani. Vaalean? Mustahan se oli melkein koko ylä-asteen! Luokkakokouksen jälkeen oli pakko soittaa äidille ja kysyä onko vanha luokkakuva-albumi tallessa. Oli ja tutkiessani sitä havaitsin, että minulla oli musta tukka vain kahdeksannen luokan kuvassa mutta valkoinen paita ja leveä hymy. Missään kuvissa ei näkynyt sitä jurottavaa hevaria. Piti kysyä äidiltä, olenko saanut jossan vaiheessa ylä-asteen jälkeen aivovamman.. en kuulemma. Eli kuvien ja vanhojen luokkakaverien mukaan olin iloinen blondi, omien muistojeni taas synkkä mustukkainen hevari?

Olisiko mahdollista, että he ovat sekoittaneet sinut toiseen henkilöön?

Olen mies ja opiskelin vielä muutama vuosi sitten. Luokallani oli nätti, mukava ja saman ikäinen nainen, jonka kanssa juttu luisti ja oli muutenkin helppoa. Olimme päivittäin muutaman kuukauden yhdessä koulussa luentojen välissä, ruokailun aikana ja pari ryhmätyötäkin ehdittiin yhdessä väkertää.

Yhtäkkiä kuitenkin, syystä mikä ei koskaan minulle ole selvinnyt, tämä nainen lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei viestitellyt, ei halunnut olla seurassani koululla ja vältteli selvästi.

Yritin selvittää syytä tuolloin, mutta en saanut häneltä käytännössä mitään selitystä mitä tapahtui. Päätin antaa hänelle tilaa, enkä väkisin yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Tämän jälkeen hän ei edes tervehtinyt minua, emmekä ole ole olleet missään tekemisissä.

Omituista..

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja opiskelin vielä muutama vuosi sitten. Luokallani oli nätti, mukava ja saman ikäinen nainen, jonka kanssa juttu luisti ja oli muutenkin helppoa. Olimme päivittäin muutaman kuukauden yhdessä koulussa luentojen välissä, ruokailun aikana ja pari ryhmätyötäkin ehdittiin yhdessä väkertää.

Yhtäkkiä kuitenkin, syystä mikä ei koskaan minulle ole selvinnyt, tämä nainen lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei viestitellyt, ei halunnut olla seurassani koululla ja vältteli selvästi.

Yritin selvittää syytä tuolloin, mutta en saanut häneltä käytännössä mitään selitystä mitä tapahtui. Päätin antaa hänelle tilaa, enkä väkisin yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Tämän jälkeen hän ei edes tervehtinyt minua, emmekä ole ole olleet missään tekemisissä.

Omituista..

Olisiko mahdollista, että hän oli kuullut sinusta jotain (perätöntä) huhua?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja opiskelin vielä muutama vuosi sitten. Luokallani oli nätti, mukava ja saman ikäinen nainen, jonka kanssa juttu luisti ja oli muutenkin helppoa. Olimme päivittäin muutaman kuukauden yhdessä koulussa luentojen välissä, ruokailun aikana ja pari ryhmätyötäkin ehdittiin yhdessä väkertää.

Yhtäkkiä kuitenkin, syystä mikä ei koskaan minulle ole selvinnyt, tämä nainen lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei viestitellyt, ei halunnut olla seurassani koululla ja vältteli selvästi.

Yritin selvittää syytä tuolloin, mutta en saanut häneltä käytännössä mitään selitystä mitä tapahtui. Päätin antaa hänelle tilaa, enkä väkisin yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Tämän jälkeen hän ei edes tervehtinyt minua, emmekä ole ole olleet missään tekemisissä.

Omituista..

Sullon kuulema pikkune penis 😟😟😟

Joskus vuosia sitten Teksti-tv:llä näkyi Tulosvedon sivulla, että joku oli veikannut, että jalkapallo-ottelu päättyisi 33-33. Minkähän ihmeen takia? Kuka voi oikeasti olla niin tyhmä, että luulisi noin?

Äiti 44v kirjoitti:

Oletko joku aivovammainen idiootti kun sinua häiritsee joku pastakampi. Osaatko syödä mitään muuta ruokaa kuin pastaa vai oletko vain niin tyhmä, että et osaa kokata muuta taikka ostaa vain uutta sellaista.

Mikä ihme sinua vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten Teksti-tv:llä näkyi Tulosvedon sivulla, että joku oli veikannut, että jalkapallo-ottelu päättyisi 33-33. Minkähän ihmeen takia? Kuka voi oikeasti olla niin tyhmä, että luulisi noin?

Bugi?

Olen asunut nykyisessä asunnossani kaksi vuotta ja herään ovikellon soittoon vähintään kerran viikossa.

Oven takana ei ole ollut ketään kun puoliunessa olen katsonut ovisilmästä.

Olen miettinyt liittyykö tämä jotenkin edellisen asuntoni paranormaaleihin ilmiöihin.

Onko sieltä lähtenyt jotain mun mukaan?

Tosin ovikellon soittelu on pieni häiriö edellisen kämpän menoon verrattuna.

Siellä tavarat liikkuivat itsestään, sähkölaitteet sekoilivat ( tv itsestään on/off, samoin stereot ja valaisimet.

Kaappien ovet aukesivat myös öisin.

Erityisesti yhdestä huoneesta kuului puheensorina ja välillä musiikkia.

Kaksi kertaa näin selvästi mustan hahmon.

Aamuisin näin katossa mustan liikkuvan "pilven" maatessani sängyssä. Kamala tunnelma jatkuvasti. Voimakas läsnäolontunne ja pelko.

Pappi eikä meedio pystynyt rauhoittamaan kokonaan tilannetta siinä asunnossa joten muutin pois.

Nuo ilmiöt jäivät pois muutettuani uuteen kotiin ovikellon soittelua lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten Teksti-tv:llä näkyi Tulosvedon sivulla, että joku oli veikannut, että jalkapallo-ottelu päättyisi 33-33. Minkähän ihmeen takia? Kuka voi oikeasti olla niin tyhmä, että luulisi noin?

Bugi?

Ehkä sitten niin, mutta muistan vielä, kun eräs toinen nauroi ääneen, että joku idiootti on veikannut, että lopputulokseksi tulisi 33-33. Eli eikö hän tajunnut sitten, että voi olla bugeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja opiskelin vielä muutama vuosi sitten. Luokallani oli nätti, mukava ja saman ikäinen nainen, jonka kanssa juttu luisti ja oli muutenkin helppoa. Olimme päivittäin muutaman kuukauden yhdessä koulussa luentojen välissä, ruokailun aikana ja pari ryhmätyötäkin ehdittiin yhdessä väkertää.

Yhtäkkiä kuitenkin, syystä mikä ei koskaan minulle ole selvinnyt, tämä nainen lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei viestitellyt, ei halunnut olla seurassani koululla ja vältteli selvästi.

Yritin selvittää syytä tuolloin, mutta en saanut häneltä käytännössä mitään selitystä mitä tapahtui. Päätin antaa hänelle tilaa, enkä väkisin yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Tämän jälkeen hän ei edes tervehtinyt minua, emmekä ole ole olleet missään tekemisissä.

Omituista..

Olisiko mahdollista, että hän oli kuullut sinusta jotain (perätöntä) huhua?

Päivänselvästi joku keksinyt juorun tai valheen josta tyttö kuullut. Esimerkiksi joku jolla oma lehmä ojassa eli halusi saman tytön. Tai sitten vain sairas pää keksinyt jonkun juorun jolla haluaa satuttaa toisia. Näitähän riittää joka kylässä. Voi olla myös kosto. Ihmiset nauttii tällaisista mielenvikaisista psykologisista leikeistä. Huvittavinta vaan se että aina löytyy ihmisiä jotka uskoo ihan kaiken mitä juoruna kerrotaan toisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja opiskelin vielä muutama vuosi sitten. Luokallani oli nätti, mukava ja saman ikäinen nainen, jonka kanssa juttu luisti ja oli muutenkin helppoa. Olimme päivittäin muutaman kuukauden yhdessä koulussa luentojen välissä, ruokailun aikana ja pari ryhmätyötäkin ehdittiin yhdessä väkertää.

Yhtäkkiä kuitenkin, syystä mikä ei koskaan minulle ole selvinnyt, tämä nainen lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei viestitellyt, ei halunnut olla seurassani koululla ja vältteli selvästi.

Yritin selvittää syytä tuolloin, mutta en saanut häneltä käytännössä mitään selitystä mitä tapahtui. Päätin antaa hänelle tilaa, enkä väkisin yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Tämän jälkeen hän ei edes tervehtinyt minua, emmekä ole ole olleet missään tekemisissä.

Omituista..

Olisiko mahdollista, että hän oli kuullut sinusta jotain (perätöntä) huhua?

Päivänselvästi joku keksinyt juorun tai valheen josta tyttö kuullut. Esimerkiksi joku jolla oma lehmä ojassa eli halusi saman tytön. Tai sitten vain sairas pää keksinyt jonkun juorun jolla haluaa satuttaa toisia. Näitähän riittää joka kylässä. Voi olla myös kosto. Ihmiset nauttii tällaisista mielenvikaisista psykologisista leikeistä. Huvittavinta vaan se että aina löytyy ihmisiä jotka uskoo ihan kaiken mitä juoruna kerrotaan toisista.

Tai sitten olet sanonut/tehnyt jotain minkä perusteella tyttö on kuvitellut sinun olevan häneen ihastunut. Tai on ollut itse ihastunut, mutta syystä tai toisesta halunnut perääntyä.

Kymmenisen vuotta sitten asuin ulkomailla ja työskentelin tarjoilijana. Kahvilassa kävi aina silloin tällöin semmonen pieni ja ystävällinen mies, sillä oli aina jotain vihkoja ja lehtiä ja näytti että se vaan piirsi pieniä palloja sinne sivuille. Mun isoisä kuoli aika yllättäen ja olin viikon poissa töistä. Kun taas palasin töihin, se pieni mies tuli sinne kahvilaan ja ihan ekaa kertaa alko juttelemaan, yleensä aina vaan tilasi ja ei muuta. Kysy että mitä kuuluu ja sano että se oli käynyt sillä viikolla pari kertaa ja miettinyt missä oon. Se sano että jotenki sillä oli semmonen olo että sen piti kertoa mulle, että sillä on jotain keinoja olla yhteydessä kuolleisiin ja just ne pallot niissä vihkoissa tai mitä olikaan, oli keino keskustella kuolleiden kanssa. Se kans sano että sillä on jotain laitteita yms. Kysyin että toimiiko ne sen tekniikat, ja se sano että kyllä. Mun pomo sitten anto ymmärtää että pulinat pois ja hommiin, nii juttu jäi kesken enkä nähnyt sitä miestä enää koskaan. Vitsi kun tietäis mikä juttu toi oli.

Se mistä syystä sain potkut koeaikana edellisestä työpaikastani. Olin töissä aina ajoissa, venyin ja paukuin asiakaspalvelussa, pidin ammattimaisen otteeni vaikka asiakkaat olisivat laukoneet miten pahoja törkeyksiä tahansa, siedin muiden työntekijöiden ala-arvoista kohtelua, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kartettuihin joulunpyhien työvuoroihin jne. Silti potkut tulivat täysin puskista, ilman mitään ennakkovaroitusta. Kysyessäni syytä työsuhteen purkamiseen minulle ei sanottu juuri mitään. 

Vielä tänäpäivänäkin haluaisin tietää mikä minussa ärsytti niin paljon, että minut piti heivata ilman kunnollista perustetta pois.

Vierailija kirjoitti:

Se mistä syystä sain potkut koeaikana edellisestä työpaikastani. Olin töissä aina ajoissa, venyin ja paukuin asiakaspalvelussa, pidin ammattimaisen otteeni vaikka asiakkaat olisivat laukoneet miten pahoja törkeyksiä tahansa, siedin muiden työntekijöiden ala-arvoista kohtelua, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kartettuihin joulunpyhien työvuoroihin jne. Silti potkut tulivat täysin puskista, ilman mitään ennakkovaroitusta. Kysyessäni syytä työsuhteen purkamiseen minulle ei sanottu juuri mitään. 

Vielä tänäpäivänäkin haluaisin tietää mikä minussa ärsytti niin paljon, että minut piti heivata ilman kunnollista perustetta pois.

Sama juttu mulla, vetosi koeaikaan jota ei oltu suullisesti eikä kirjallisesti sovittu, piti olla 2 kuukautta, esimiehen pomo soitti mulle ja sano et palauta työvaatteet ja avaimet, ei tartte tulla töihin, syytä tivatessani änkytti vaan et ei johdu siitä et olisit surkea, sit kysyin uudestaan, valehteli et mua ois jouduttu patistaa töihin? Ei pitänyt paikkansa, kehuttiin ahkeruutta, nopeutta yms, koskaan en saanut syytä tietää ja liitto oli työnantajan puolella,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D

Joko jompi kumpi on ne kännissä heittänyt pois, tai sitten teillä käy joku varkaissa. Kannattaa vaihdatta

]Meillä kävi takavuosina myös, että oli hävinnyt. Yks meidän kaveri kävi kylässä ja kerrottiin asiasta hänelle.Hän hoksasi. että jos ne on pudonneet laatkon taakse, Ja sieltähän ne löyttyi, tämä vaan tuli mieleen.r

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten Tampereella ja kävin mummon kanssa Kalevankankaan hautausmaalla viemässä kukkia hänen äitinsä haudalle.

Hauta sijaitsi kappelin lähistöllä "vanhemmalla osastolla" eli siellä, mihin oli haudattu viimeksi joskus 70- luvulla ja varhaisimpia ehkä joskus 1800-luvulla.

Oli äitienpäivän aika ja mummo puuhasi haudan kimpussa.

Äkkiä ohitseni käveli huomiotaherättävä näky. Tyylikäs, kaunis nuori nainen, syvän murheen vallassa. Huomioni kiinnittyi hänen vaatteisiinsa. Olin aikoinaan työskennellyt osa-aikaisena vintage-liikkessä ja arvioin että naisen tyyli edusti 30-lukua parhaimmillaan.

Hänellä oli satiininen, musta, siisti, aikakauden kävelypuku, hansikkaat ja hattu. Myös tummat hiukset oli kiedottu taidokkaalle nutturalle ja kulmakarvat oli nypitty kaarevaksi aikakauden tyyliin. iho oli hyvin kalpea, kuten tuohon aikaan oli tapana.

Huomioni kiinnittyi paitsi naisen hienostuneisuuteen ja tietynlaiseen eteerisyyteensä, myös hänen hoikkuuteensa. hänen vyötärönsä oli silmiähivelevän kapea. Nykyään on vaikeaa löytää niin sirorakenteista ja kapeavyötäröistä naista.

Kun hän oli mennyt ohi, minun tuli vastustamaton tarve lähteä seuraamaan häntä, vain ihaillakseni hänen täydellistä tyyliään. en toki halunnut muuten häiritä häntä syvässä surussaan.

lähdin hänen peräänsä, mutta en nähnyt hänestä jälkeäkään. ihmettelin minne ja mihin hän saattoi kadota minuutissa. en kuitenkaan viitsinyt koko hautausmaata lähteä tietenkään penkomaan.

Toinen asia, mitä jäin miettimään, oli se, että sille puolelle oli haudattu niin kauan sitten kuolleita ihmisiä, että vaikea kuvitella, että hän olisi tuntenut ikänsä puolesta ketään heistä ja surrut niin syvästi.

En ihan kummituksiin vielä ole valmis uskomaan mutta jos se tamperelainen nuori nainen sattuu lukemaan tätä palstaa ja tunnistaa itsensä, niin olit kyllä uskomattoman elegantti ja kaunis näky! Toivon myös, että aika on helpottanut suruasi.

tuo sureva hoikka nainen oli mummosi nuorena kun hän menetti äitisi, oli syvän surun vallassa. Näit hänet jotta ymmärtäisit hänen kokemaansa surua. Tällainen selitys tuli mieleeni. Ellei sitten ollut joku muu oikea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D

Joko jompi kumpi on ne kännissä heittänyt pois, tai sitten teillä käy joku varkaissa. Kannattaa vaihdatta

]Meillä kävi takavuosina myös, että oli hävinnyt. Yks meidän kaveri kävi kylässä ja kerrottiin asiasta hänelle.Hän hoksasi. että jos ne on pudonneet laatkon taakse, Ja sieltähän ne löyttyi, tämä vaan tuli mieleen.r

Just tyhjensin kompostoria ja löysin kauan kadoksissa olleen kuorimaveitseni ja 4 pikkulusikkaa pömpelin pohjilta. Vahingossa ovat sinne joutuneet kuorien yms. seassa.

Markus kirjoitti:

1. Toin joskus etelänmatkalta Nirvanan In Utero -kasetin. Kuuntelin sitä paljon. Eräänä päivänä laitoin sen taas soimaan, mutta kasetti oli täynnä tyhjää. Wtf? 

2. Ajoin valtatietä noin neljän aikaan aamulla, oli hieman hämärä kesäaamu. Vihreä valopallo sujahti tien yli. Joutui kyllä tupakalle pysähtymään tien laitaan miettimään että mitähän minä näin, vai tekikö väsymys jo tepposet.

3. Eräässä työkohteessa (vanha, käytöstä poistettu tehdas) olin työkaverin kanssa tutkimassa paikkoja. Tulimme yhden oven luokse, johon meidän avaimet eivät sopineet. Hetken tuumailimme että mitenkäs tämä on mahdollista, meillä pitäisi kyllä olla kulku jokaiseen tilaan mikä täällä on. Siinä ihmetellessä joku KOPUTTI tuohon oveen. Kyllä muutes kylmäsi. Kukaan ei vastannut kun huhuilimme. Päätimme lähteä sukkelaan pois. Molemmat muistamme tapauksen edelleen..

4. Tässä ei ole mitään yliluonnollista, mutta silti häiritsee ja jaan tuskani teille :). Kävin koulua 90-luvulla teollisuuspaikkakunnalla. Vielä neljänteen luokkaan asti olin ihan tavallinen poika, jolla oli kavereita eikä koulussa mitään suurempia ongelmia. Viidennellä luokalla tulikin sitten kerralla kylmä suihku naamalle, ja se kesti siihen asti, kun tulin mopoikään.

Normaali aamu, kävelin koulun pihalla kohti kaveriporukan rinkiä (oli tapana hengailla sellaisessa ympärän muotoisessa asetelmassa..). Kun olin parin metrin päässä, kuului ringistä "hei, nyt se tulee" ja kaverit laittoivat takin kaulukset ylös sekä huput päähän ja lähtivät kaikki eri suuntiin. Siinä vähän aikaa yksinäni ihmettelin että mitähän nyt? Noh, siitä alkoi sitten vuosia kestänyt yksinäisyys. Joka aamu, jokanen välitunti, jokainen koulumatka... Kaikki piti tehdä yksin. Ärsyynnyin asiasta ja tuppasin sitten väkisin porukkaan mukaan. Tästähän ei tietenkään pidetty, vaan sain osakseni pilkkaa sekä joskus myös pienimuotoista väkivaltaa. Välillä en jaksanut kuunnella nälvimistä, vaan olin sitten yksikseni. Vuorotöissä oleva äitini, sekä reissutöissä ollut isäni eivät tienneet asiasta mitään, vietin yksinäni kotosalla aikaa kun ei kavereitakaan ollut. Tilanne muuttui tosiaan ysiluokalla, kun löytyi muitakin ketkä mopoilla tykkäsivät ajella ja niitä rassata. Ammattikouluun menin toiselle paikkakunnalle, ja sieltä löytyikin sitten hyviäkin ystäviä.

Selviydyin tästä ihmeen hyvin. Tai noh, näin 35-vuotiaana asia edelleen palaa mieliin, joten jonkinlaisia traumoja on kyllä. Sitä minä vaan mietin, että miksi näin kävi?

Mitä tein väärin? Miksi noin yhtä-äkkiä minusta tulikin sylkykuppi? 

Liekö olut Raisa Räsäsen vankilakoppi tai jonkun muun kadonneen? Syitä sille miksi mitään ääntä ei kuulunut pitää vielä tosin kehitellä?

Itse paskoisin housuihin, inhoan suurinta osaa tyhjiä tuotantolaitoksia, mitä tahansa, niissä on jotaikin vihamielistä. 

Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena: Kennedyn murha on vaivannut kohta 60 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni noista kirjastojutuista oma muistoni jotakin 90-luvulta. Kirjastossa oli joku semmoinen oikein mielenkiintoinen tietokirjasarja liittyen erikoisiin tapahtumiin maailmalla. Yksi kirjan kuva jäi mieleeni. Siinä oli kertomus jostakin jo aikoja sitten edesmenneestä nunnasta tai abbedissasta ja mustavalkoinen valokuva hänestä makaamassa avonaisessa arkussa rauhallisen näköisenä niinkuin nukkuisi. Kuva oli siis nunnan hautajaisista. Se mikä minulla jäi tästä kuvasta niin mieleen että arkussa makaava henkilö oli aivan minun näköiseni. Muistan jo silloin ajatelleeni että jos en tietäisi olevani tässä luulisin olevani siinä kuvassa. Olen yrittänyt muistella mikä kirjasarja se oli mutta en saa mieleeni ja taitaa olla että on poistettu koko kirja.[/quote

Tämä on aika karmea, oliko ortodoksi kun arkku auki. onko katolilaisessa kirkossa myös arkku auki. En itse oli kuin ihan tavallinen luterilainen, Aika karmeeta nähdä itsensä näköinen arkussa makaamassa.Oletko ollut tämä henkilö entisessä elämässä. Tekisi mieli uskoa jälleensyntymiseen, mutta ,kun ei ole todisteita