Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Isäni yritti itsemurhaa vuosia sitten tien varressa. Eräs mies oli huomannut tämän jostain syystä jo ennen tapahtuman alkua ja oli seurannut isääni. Mies oli sanonut isälleni "älä tee sitä" vaikka isäni ei vielä siinä vaiheessa ollut tehnyt mitään itsetuhoisuuteen viittaavaa. Oli ilmeisesti soittanut 112 koska poliisi tuli ennen kuin isäni ehti tehdä hommaa loppuun asti.

Miehen henkilöllisyyttä ei saatu selville enkä tänäkään päivänä tiedä kuka hän oli ja miten voisin häntä kiittää. Sanat eivät riitä kertomaan.

Elettiin 90-lukua ja minulla oli yhteinen kännykkä silloisen poikaystävän kanssa ja salainen numero.

Meidän puhelimeen soitti joku nainen ja kysyi, minne puhelu tuli. Kerroin paikkakunnan ja hän meni hiljaiseksi.

Kysyi sitten, että olenko käynyt lähiaikoina eräällä paikkakunnalla, jossa sattumalta olin käynyt, eräässä opiskelijatapahtumassa.

Tämän kuultuaan nainen pillastui täysin, haukkui minut ja syytteli ties mistä. Oli kuulemma löytänyt numeroni jostain paperilappusesta miehensä taskusta.

Kerroin, että en ole tavannut ketään miestä, enkä ole antanut numeroammekaan kenellekään. Häne ei uskonut, mutta lopetti puhelun.

Edelleen on mysteeri, miten meidän numero oli sille jollekin miehelle päätynyt. Epäilin, että olisiko joku opiskelukaveri antanut sen, mutta kuka ja miksi ihmeessä.

Tosielämän mysteerit on parhaita:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui kun olin päiväkoti-ikäinen;

Oli pääsiäinen ja söin keittiössä leipää, kun satuin katsomaan ikkunalle, jossa oli verhot edessä, mutta jos joku vaikka käveli ikkunan ohi, niin siinä näkyi selvästi sen muotoinen varjo. Katsoessani siihen ikkunan ohi lensi aivan noidan näköinen aika pieni hahmo (luuta ja ihminen sen päällä). 

Ehkä se oli joku lintu, joka lensi vähän hassussa asennossa ja sattui näyttämään noidalta, en tiedä, mutta tämä on jäänyt vailla selitystä.

Ei, kun se oli mun miehen eka vaimo menossa Siwaan.

Vai oliko se mun ex- miehen toka vaimo?

Vierailija kirjoitti:

Isäni yritti itsemurhaa vuosia sitten tien varressa. Eräs mies oli huomannut tämän jostain syystä jo ennen tapahtuman alkua ja oli seurannut isääni. Mies oli sanonut isälleni "älä tee sitä" vaikka isäni ei vielä siinä vaiheessa ollut tehnyt mitään itsetuhoisuuteen viittaavaa. Oli ilmeisesti soittanut 112 koska poliisi tuli ennen kuin isäni ehti tehdä hommaa loppuun asti.

Miehen henkilöllisyyttä ei saatu selville enkä tänäkään päivänä tiedä kuka hän oli ja miten voisin häntä kiittää. Sanat eivät riitä kertomaan.

Hyvä että isäsi selvisi ja toivottavasti joskus jollain tavalla selviäisi kuka tuo auttaja oli. Tekisi mieli lähteä yliluonnollisille linjoille ja ajatella että ehkä se kuvainnollinen "pelastusenkeli" joka soitti :)

Miksi vaginan ongelmatuotteita mainostetaan kuin makkaraa, mutta erektion parantamiseen kohdennetuista mainokset piilotellaan, myös muut miesongelmat.

Mulle on kerran käynyt sillee, että kävin vessassa kusella ja olin ihan varma et pystyin laittamaan molemmat kädet peräkkäin mulkun ympärille ja jäi vielä kymmenisen senttiä ylikin... mut ei se sit kuitenkaan ku seuraavaksi katsoin. Sama nysä siellä oli ku aina on ollut.

Osaisko joku selittää tätä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsena joskus kesäiltana oltiin isän ja veljen kanssa takapihalla. Yhtäkkiä nähtiin kaikki kolme, kun ikkunalaudalla olevan kukkalaatikon kukasta tuli imemään mettä pitkällä nokallaan pieni linnun näköinen, joka räpisteli siipiään kiivaaseen tahtiin. Siis aivan ilmiselvä kolibri. Siis olisi aivan hyvin voinut olla, ellei olisi oltu Suomessa.

En vieläkään tajua, mikä se on voinut olla. Mikä lintu tai hyönteinen voi muistuttaa kolibria? Jos joku täällä keksii, niin kuulen hyvin mielelläni.

Etelänpäiväkiitäjä.

Multa hävisi eräänä päivänä meikkipussista kulmakynä. Hain ja hain, käänsin pienen pussukan ympäri pariin kertaan ja sitten hyväksyin tappioni. Meni joitain kuukausia eteenpäin, ja olin jo unohtanut koko tapauksen ja ostanut uuden kynän, kun yhtenä päivänä avasin pussukan. Hävinnyt meikkikynä köllötti sievästi muiden meikkien seassa. Mä en vaan käsitä missä se piileskeli ne kuukaudet ja sitten itsestään hyppäsi pussiin takaisin :D

Toinen oli kun töissä pesin ikkunoita. Avasin ikkunat, ja kun olin valmis, kurotin ottamaan ikkuna-avainta, mutta sitä ei koskaan löytynyt. Sitä ei vain yksinkertaisesti ollut missään. En ymmärrä.

Kerran haettiin ja haettiin miehen kanssa kaukosäädintä. Monta tuntia pohdittiin ja mietittiin, että mihin se on voinut joutua. Sitten yhtäkkiä huomasin, että se oli olkkarin pöydän alatasolla, siinä mistä me molemmat oltiin etsitty ensimmäisenä. Kake oli vielä valkoinen, joten olisi sen luullut näkyvän ruskealla pöydällä.

Pieniä asioita, mutta kuitenkin hämmentäviä ja edelleen mystisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku keksii selityksen tälle, olen kiitollinen. Itseäni tämä vaivaa vieläkin todella paljon. Vuonna 2004 olin kesätöissä johon kuljin aina polkupyörällä kaupungin keskustasta. Koska keskustan kerrostalon piha oli rauhaton ja siitä oli varastettu minulta jo yksi vahingossa auki jäänyt polkupyörä, pidin pyörää aina yöt joko lukitussa pyörävarastossa tai vähintäänkin lukossa jos sen hetkeksi pihalle jätin.

Yhtenä torstaina kuitenkin menin niin kiireellä töistä kotiin, että jätin pyörän lukittuna (koska avain jäi takin taskuun) kerrostalon eteen ja ajattelin että vien sen myöhemmin illalla sitten varastoon lukkojen taakse. Silloinen poikakaverini tuli kuitenkin yllättäen käymään alkuillasta ja jäi yöksi, joten pyörän vienti varastoon unohtui ja heti aamulla herätessäni jostakin syystä oli päällimmäisenä outo tunne pyörästä. Pihalle päästyäni tunne osoittautui oikeaksi, pyörä oli varastettu, lukittuna.

Kävelin työpaikalleni itkua tihrustaen puolijuoksua, koska matkaan menikin tuplasti aikaa ja kerroin työkavereilleni, että pyöräni oli yöllä varastettu. Koska olin kesätöissä ja olin tuloiltani köyhä opiskelija, joka yritti tienata opiskelurahoja seuraavalle vuodelle, ostin kierrätyskeskuksesta 20€ pyörän jolla pääsin kulkemaan työmatkaa. Jätin tämän pyörän aina samaan pyöräkatokseen työpaikallani, johon olin jättänyt aiemminkin pyöräni. Ehdin käydä töissä kierrätyspyörällä viikon, kun töihin viikonlopun jälkeen mennessäni työpaikan pyöräkatoksessa odotti järkytys. Varastettu pyöräni oli siellä lukittuna kun aamulla pyöräilin paikalle. Välimatkaa kotini ja keskustan välillä oli noin 1,5km. Epäuskoisena menin sisään töihin ja kerroin työkavereilleni, että reilu viikko sitten varastettu pyöräni on pyöräkatoksessa lukittuna. Sain vastaan aika sääliviä katseita ja ääneen lausuttuja epäilyksiä siitä, että olin alunperinkin vain unohtanut pyörän töihin. Mutta kun olin käynyt töissä kierätyspyörällä jo sen reilun viikon ja pyöräkatoksessa ei ollut tuolloin aamuisin yhtään pyörää!

Pyysin luvan käydä ruokatauolla kotoa pyörän avaimet, että voin katsoa onko kyseessä tosiaan oma pyöräni. Ja lukko aukesi tietenkin ja katoksen pyörä osoittautui omakseni. Iltapäivällä tein sitten kaksi reissua kotiin ja takaisin kun vein ensin kotiin löytyneen pyöräni ja sen jälkeen kierrätyspyöräni.

Vieläkin tämä asia vaivaa minua ihan älyttömästi, mitä tässä oikein tapahtui. Jos poikaystäväni ei olisi ollut luonani yötä olisin epäillyt ajaneeni yöllä unissani pyörän katokseen, mutta sitten taas miksi se ei ollut siellä reilun viikon aikana. Ja jos joku oli varastanut pyörän lukittuna, miten hän oli osannut palauttaa sen työpaikalleni? Seurasiko minua joku? Suuttuiko joku kun poikaystäväni tuli luokseni ja nappasi pyörän mukaansa? Vai oliko täyttä sattumaa? Vai jopa omaa kuvitelmaani?

Tähän kun löytyisi vastaus joskus, niin olisipa kiva tietää. Joku tietää, mutta ei kerro.

Joku samassa talossa asuva varasti sen ja kantoi kämppäänsä lukittuna. Tunsi sinut ja tiesi missä käyt töissä. Voi olla että oli ihastunut sinuun ja vei pyöräsi mustasukkaisuuden puuskassa kun näki että sinulle tulee yövieraita. Tuli myöhemmin kuitenkin katumapäälle ja vei sen viikonloppuna työpaikallesi, varmaankin autolla.

Kävelin aamuyöllä suht selvänä baarista kotiin. Missään ei ollut ristinsielua, vain katuvalot hohtivat. Huomasin jonkun olennon ja kun kävelin lähemmäs, tajusin että se oli ihka oikea poro. Eläin oli kytketty tolppaan kiinni, mutta ketään ei ollut lähettyvilläkään. Tuijotettiin siinä hetki toisiamme ja sitten jatkoin matkaa. Käännyin vielä kerran katsomaan ja siellä se poro edelleen möllötti rauhallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaksoisolento pelotteli aikoinaan tuttaviani opiskelukaupungissani. Pari kertaa kaveri soitti, että minne olet menossa, ja oli nähnyt mut matkalla jonnekin. Istuin tukevasti yliopiston kahvilassa silloin. Olin tullut vastaan mutten moikannut. Kerran olin ollut Alkossa, vaikken ollut. Olen vähän erikoisen näköinen, punainen tukka ja tapasin pukeutua vanhahtavasti.

Kerran kun olin bussissa justiinsa lähdössä kaupungista, näin bussin ikkunasta itseni kävelemässä kadulla. Täysin samat vaatteet, kasvot, hiukset, kävelytapa ja laukku. Säikähdin kuollakseni, mutten osannut selittää asiaa.

No samoihin aikoihin kun se baskerityyppi hämmästytti tuttujani, näin minäkin jonkun itseni kaltaisen ihmisen bussiaseman laiturilla. Merkillisesti niitä olikin liikkeellä.

Jyväskylässä? T. Itsensä bussiasemalta nähnyt

Muistui vielä mieleen pari asiaa.

Yhtenä juhannuksena jäin kotiin kun muu perhe lähti mökille. Nukuin huonosti ja näin unia, joissa soitin palokunnalle useasti. Aamulla äiti soitti ja kertoi, että sauna ja liiteri on palaneet.

Mun isoäitini haudattiin viime keväänä ja kun tilaisuus ohi ja oltiin siirtymässä muistotilaisuuteen, kauempana kirkon viertä käveli mummo, jolla oli samanlainen punainen baskeri ja beige takki kuin mummilla aina. Onhan se lohdullista ajatella, että mummi kävi vielä moikkaamassa :)

Nro 543

Näin puolen vuoden ajan monta kertaa peräkkäin unen, jossa jokin iso risteilyalus uppoaa puoliksi matalaan veteen, mutta suurin osa matkustajista selviää.

Sitten kuulin Costa Concordian uppoamisesta ja hitto että kylmäsi. Unet loppuivat sillä kertaa.

Outoa on tosin se, että nyt se uni on tullut takaisin.

Olin n.12 vuotias. Mulla oli oma huone isossa talossa jossa asuin silloin. Olin saanut koulusta jonkun kotiläksylapun joka piti antaa mun siskolle, joka oli ollut kipeänä sen viikon.

Muistin sen lapun joskus sunnuntai iltana.

Se oli mun pöydällä ja piti viedä se alakertaan missä siskoni huone oli.

No rupesin kummiskin ensin kampaamaan mun pitkiä hiuksia peilin edessä ja tein lettejä sun muuta. Ajattelin kyllä että kohta vien sen lapun mutta pyörin vaan siinä peilini edessä ja kampailin hiuksia.

Kun olin tukkani saanut kuntoon niin päätin viedä sen lapun siskolle, mutta se ei ollutkaan enää mun pöydällä. Ei ollut missään. Konttasin ja etsin sitä jokapaikasta.

Olin ihan paniikissa, mihin hittoon se on hävinnyt. Revin jopa sängynvaattet pois ja pengoin reppuni.

Menin sitten alakertaan kertomaan siskolle, että kotilappu onkin hävinnyt.

Menin huoneeseen missä sisko nukkui. Ja sen pöydällä olikin tuo lappu. Kuka sen sinne vei?

Sainko ajatuksen voimalla sen siirettyä vai miten se sinne leijaili.

Mun huoneessa ei ollut käynnyt ketään koko sinä aikana.

Mulla oli rippilahjaksi aikanaan saatu pronssinen risti-kalevalakoru. Sillä oli outo tapa muuttua polttavan kuumaksi hautajaistilaisuuksissa, vaikka sää olisi ollut kuinka kylmä. En tiedä oliko kyseessä metallin reaktio paidan materiaalia vasten vai mikä, mutta muistan yhä yhden tutun nimismiehen hautajaiset (joissa soitin pianoa), kun oli ihan helvetin kylmä pakkasilma mutta sain käteni lämpimiksi ennen esiintymistä kuuman ristini avulla. Kätevää, mutta kummallista.

No tämä ei kai sinänsä ole selittämätön, selittynee jollain puoliunessa olevien aivojeni "toimintahäiriöllä" (?), mutta olen useasti muutamaa hetkeä ennen heräämistäni kokenut olevani sängyssäni tiukasti jonkun kainalossa, siis kun olen vaikka kyljelläni, joku on selkäni takana minussa kiinni, tunnen hänen vartalonsa selässäni ja käsivartensa painon, kun pitää minua kainalossaan. Ei mitenkään pelottava tilanne, päinvastoin, joskus jopa puoliunisena yritän "pitkittää heräämistäni" ja tietoisesti fiilistelen sitä toisen kosketusta ja läheisyyttä, tuntuu hyvältä, ihan älyttömän todentuntuinen aistimus, ihan kuin oikeasti joku olisi siinä ja nukkuisi kanssani.

(Onko tällaisia teillä muilla?)

...ja yksi selittämätön tapaus, n. 10 vuotta sitten iltalenkillä auto pysähtyi vierelleni, kuskia (mieshenkilö) en tuntenut, mutta pelkääjänpaikalla oli yksi tuttu nainen. Nainen oli viihteellä ja mies kuskina hänelle. Nainen jutteli jotain oudosti hymyillen ja alkoi kohta nauraa. Silloin kuskimies hymyillen tokaisi mulle, että "et taida tuntea mua?" Ja mä olin ihan äimänä, sanoin että valitettavasti en kyllä tunne...

Mies alkoi kysellä, että etkö tosiaan tunne, heitin sut kotiin vanhempiesi luo 20 km päähän silloin ja silloin. Jotenkin päädyin mumisemaan että "ainiinjoo" mutta päässä löi silloin, ja edelleen ihan tyhjää. Ei mitään hajua tai muistikuvaa tilanteesta tai kyseisestä miehestä. Tiesi kuitenkin tarkkaan missä vanhempani asuvat. Kännissä en ole voinut olla (en kai vanhemmilleni kännisenä olisi mennyt) enkä käytä mitään lääkkeitä tms. mitkä voisivat aiheuttaa muistinmenetystä.

Ei mikään hurja juttu, mutta pitkään mietitytti mikä tämän selitys voi olla, oliko vain jotain pilaa jota en ymmärtänyt, vai olenko täysin menettänyt muistini yhden(?) päivän ajalta.. :D

Olin ulkona leikkimässä talvella. Pihantien vieressä oli katulamppu. Rakentelin siihen jotain lumilyhtyä ja jossain vaihessa katulamppu sammui. Pelästyin ja päätin mennä kotiin.

Näin kun joku heiluva ja tumma hahmo käveli mua kohti. Huusin ja halusin juosta kotiin.

Yhtäkkiä olenkin kotona, seison ikkunan edessä ja katson ulos. Hahmoa ei näy.

Äiti tulee sanomaan, että kylvyn jälkeen pitää mennä nukkumaan.

En muista tulleeni sisään, tai käynyt kylvyssä.

Näinkö se muisti pyyhkiytyy kun pelästyy todella paljon.?

Mulla käy meidän vanhassa talossa ja pihapiirissä usein ja toistuvasti niin, että etsin kuumeisesti jotain tavaraa esim. viimeksi vasaraa, etsin enkä löydä. Pyörin ja kaivan samat paikat ja omat jälkeni uudelleen läpi. Tiedän missä vasara oli viimeksi. Ei löydy. Juuri etsintää luovuttaessani vasara löytyy ihan ilmeisestä paikasta josta olen katsonut jo kolmesti. Totesin ääneen, että kiitos vaan mutta ei perkele tarvi minun vehkeitä piilotella. Ei lapsia eikä miestä läsnä näissä tilanteissa.

Tämä on tosi outo kokemus ja täyttä totta vaikka tiedän että kuulostaa uskomattomalta. Olin joskus tylsässä palaverissa joka kesti ja kesti, meni jo yliajalle. Palaverin piti loppua tyyliin yhdeltä ja huomasin joskus minuuttia pari yli että kello on jo yli yksi. Neukkarin seinällä oli kello ja vanhassa nokialaisessani oli näytönsäästäjänä digitaalinen kello, varmaan muistatte. Rupesin siinä sitten ajattelemaan hyvin intensiivisesti "palaveri loppuu 13:05, palaveri loppuu 13:05"... tujotin kännykkää ja se pysähtyi aikaan 13:05... seinäkello meni eteenpäin, kännykän kello jämähti. Tuijotin epäuskoisena vuorotellen seinäkelloa ja kännykkää. En koko aikana koskenut puhelimeen, sen digitaalinen kello vain pysähtyi. Palaveri loppui sitten aikanaan joskus ehkä 15 yli. Nappasin puhelimen käteeni ja avasin näppäinlukituksen vapisevin sormin omalla paikallani ja kello hypähti oikeaan aikaan samalla kun avasin sen. Tämä kokemus on ihmetyttänyt minua vuosia, tälle ei ole mitään luonnollista selitystä... eikä kyllä oikein yliluonnollistakaan. Mitä ihmettä oikein tapahtui?!