Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Minulla on lapsuudestani selkeä muistikuva pihapelissä voimalla heitetystä pesäpallosta, joka kesken lentonsa muuttaa suuntaansa 45 astetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vieraassa paikassa yötä ja juuri tämän ketjun avattua vieressä yöpöydän pöytäkello kaatui kumoon. Ei nähty tätä mutta kuultiin ääni mieheni kanssa molemmat ja kun käännyttiin katsomaan kello makasi kyljellään. Yöpöydällä oli myös kuulokkeet, mutta en usko että ne oli lähelläkään laatikkomaista kelloa joka myöskään ei järjellä helposti kaadu noin yhtäkkiä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollinen, mutta vaivaa kuitenkin.
Kuka poltti Helsingissä VR:n makasiinit? Oliko salaliitto, jotta päästäis halvemmalla? helpommalla? eroon.
Asuin tuolloin Kalliossa ja haistelin terassilla makasiinipalon savuja.
Ei ole ainoa vanha rakennus joka mystisesti palaa sen jälkeen kun siihen tontille on suunniteltu jotain uutta rakennusta ja vanha on suojeltu tai muuten hankala purkaa.
Kukaan ei koskan jää tällaisesta kiinni.
Jyväskylästä pari esimerkkiä:
Jyvälä ja Muuramessa sijainnut vanha suojeltu riihi joka oli K-marketin tiellä.
Ja Naantalissa Naantalin Hovi
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/551145/Naantalin+Hovin+palo+jaanee+se…
Se tiedettiin heti tilaustyöksi. Omistaja kätevästi ulkomailla ja palkatut tyypit asialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollinen, mutta vaivaa kuitenkin.
Kuka poltti Helsingissä VR:n makasiinit? Oliko salaliitto, jotta päästäis halvemmalla? helpommalla? eroon.
Asuin tuolloin Kalliossa ja haistelin terassilla makasiinipalon savuja.
Ei ole ainoa vanha rakennus joka mystisesti palaa sen jälkeen kun siihen tontille on suunniteltu jotain uutta rakennusta ja vanha on suojeltu tai muuten hankala purkaa.
Kukaan ei koskan jää tällaisesta kiinni.
Jyväskylästä pari esimerkkiä:
Jyvälä ja Muuramessa sijainnut vanha suojeltu riihi joka oli K-marketin tiellä.
Ja Naantalissa Naantalin Hovi
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/551145/Naantalin+Hovin+palo+jaanee+se…
Se tiedettiin heti tilaustyöksi. Omistaja kätevästi ulkomailla ja palkatut tyypit asialla.
Harmi kyllä nämä jätetään järjestään tutkimatta ja syylliset eivät joudu vastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Piinasiko perhettämme kummitus vai elävä ihminen? Vai sekä että?
Muutimme vähän syrjempään, metsän keskelle kun olin 9-vuotias. Siis minä, isukki ja äippä. Asuimme siinä 7 vuotta , ensin minä muutin opiskelun perässä pois ja sitten vanhempani pistivät talon myyntiin. Mutta noina seitsemänä vuotena tapahtui !
- Paksu valokuva-albumi katosi olohuoneen kirjahyllystä
- Kuistin tuhkakupista löytyi vielä hehkuva, puoliksi poltettu savuke vaikka isä oli matkoilla ja äiti ei ollut käynyt vähään aikaan tupakalla
- Heräsin yöllä ja kirjoituspöytäni ääressä istui mustahiuksinen (molemmat vanhemmat vaaleita) hahmo joka pyöri tuolilla ympäri, kuulin kitinän selvästi. Kun säikähtäneenä pomppasin istumaan ja sytytin sänkyni päällä olevan lampun ei huoneessa ollut muita
- Juttelimme äidin kanssa makoillen vanhempien sängyssä ja samassa makuuhuoneen ovi lensi auki niin, että pamahti ja teki seinään lommon. Isä kuuli oven auki paiskautumisen ulos ja tuli ihmettelemään, että
mitä te mesoatte
- Olohuoneessa seisoi joku verhon takana ja kun juoksin isää huutaen ulos, tämä seisoskelija katosi
- Äitini heräsi kipuun keskellä yötä ja huusi isälle että ampiainen, täällä on ampiainen ja se perhana pisti ! Sekä syöksyi hakemaan vastalääkettä, allerginen kun on. Keittiössä äiti huomasi että pohkeessa oleva reikä ei näyttänyt ampiaisen pistolta vaan jollain terällä tehdyltä. Lakanoissa oli verta
- Takaportaille ilmestyi palava hautakynttilä
Isä vaihdatti lukot , mutta silti äiti pelkäsi talossa yksin olemista.
Jollakulla oli avain. Oli makuuhuoneissanne yöllä ja piileksi myös verhon takana sekä vei valokuvat. Olisi pitänyt soittaa poliisit. Mystinen oven auki pamahtaminen taas oli läpiveto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piinasiko perhettämme kummitus vai elävä ihminen? Vai sekä että?
Muutimme vähän syrjempään, metsän keskelle kun olin 9-vuotias. Siis minä, isukki ja äippä. Asuimme siinä 7 vuotta , ensin minä muutin opiskelun perässä pois ja sitten vanhempani pistivät talon myyntiin. Mutta noina seitsemänä vuotena tapahtui !
- Paksu valokuva-albumi katosi olohuoneen kirjahyllystä
- Kuistin tuhkakupista löytyi vielä hehkuva, puoliksi poltettu savuke vaikka isä oli matkoilla ja äiti ei ollut käynyt vähään aikaan tupakalla
- Heräsin yöllä ja kirjoituspöytäni ääressä istui mustahiuksinen (molemmat vanhemmat vaaleita) hahmo joka pyöri tuolilla ympäri, kuulin kitinän selvästi. Kun säikähtäneenä pomppasin istumaan ja sytytin sänkyni päällä olevan lampun ei huoneessa ollut muita
- Juttelimme äidin kanssa makoillen vanhempien sängyssä ja samassa makuuhuoneen ovi lensi auki niin, että pamahti ja teki seinään lommon. Isä kuuli oven auki paiskautumisen ulos ja tuli ihmettelemään, että
mitä te mesoatte
- Olohuoneessa seisoi joku verhon takana ja kun juoksin isää huutaen ulos, tämä seisoskelija katosi
- Äitini heräsi kipuun keskellä yötä ja huusi isälle että ampiainen, täällä on ampiainen ja se perhana pisti ! Sekä syöksyi hakemaan vastalääkettä, allerginen kun on. Keittiössä äiti huomasi että pohkeessa oleva reikä ei näyttänyt ampiaisen pistolta vaan jollain terällä tehdyltä. Lakanoissa oli verta
- Takaportaille ilmestyi palava hautakynttilä
Isä vaihdatti lukot , mutta silti äiti pelkäsi talossa yksin olemista.
Jollakulla oli avain. Oli makuuhuoneissanne yöllä ja piileksi myös verhon takana sekä vei valokuvat. Olisi pitänyt soittaa poliisit. Mystinen oven auki pamahtaminen taas oli läpiveto.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheeni rakas koira kuoli eräänä syksynä. Koirassa oli kolmea eri rotua ja väriä, se oli erittäin söpö ja muutenkin ulkomuodoltaan omanlaisensa, tunnistettava.
Asuin tuolloin Helsingissä, satojen kilometrien päässä lapsuudenkodistani. Koiran kuoleman jälkeen näin muutaman kerran vanhemman naisen taluttavan juuri samanlaista koiraa asuinalueellani itäisen kantakaupungin liepeillä. Koira oli pysäyttävän identtinen meidän kuolleen koiran kanssa. Erikoista sinänsä, kun koiramme oli tosiaankin "mix", eikä muistuttanut erityisesti mitään rotua.
Kerran nainen koirineen sattui osumaan vastakkaiselle ratikkapysäkille, ja uskaltauduin juttelemaan hänelle tästä "dobbelgänger"-asiasta. Totesin koirien yhdennäköisyyden aivan läheltä. Nainen kertoi, että koira on aikoinaan löytynyt maalta ladon alta. Juuri niin kuin meidän koiravainaakin.
En nähnyt naista ja koiraa enää myöhemmin.
Appiukko kuoli -89, vähän sen jälkeen kun oltiin menty naimisiin. Monet kerrat olin sen jälkeen näkevinäni hänet kaupungilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hiljainen ja surullinen lapsi, melankolinen sanoi äitini. Pikkuvanhakin. Aloin usein pyytämättä pyyhkiä pölyjä, tiskata tms ja totesin "Tämä on mun tehtävä" vaikka minua ei oltu käsketty tai pyydetty moiseen. 5-vuotiaana aloin pelätä järjenvastaisesti isääni ja syyksi olen sanonut että isä polttaa talomme, taas.
En tiedä uskonko ns. entisiin elämiin ja että lapset muistavat niitä, mutta kyllä tulee mieleen että olen ollut jonkinlaisena piikana ja kuollut tulipalossa. Harmi, etten itse muista tuota varhaislapsuuttani ! Muutuin kuulemma eskarissa enemmän iloiseksi, tavalliseksi lapseksi enkä enää höpötellyt outoja.
Minulla ei ole sinänsä mitään konkreettista, vain tunne, että kolmivuotias tyttöni on ns. vanha sielu. Hänen katseensa oli jo vauvana kuin aikuisen. Hän on luonteeltaan todella "hankala", jo pienenä tuntui turhautuvan vahvasti siihen, ettei pystynyt tekemään jotain. Nyt isompana jo osaa kirjaimia ja tapailee sanoja.
Välillä pohtii ja puhuu asioita, joita eivät muut lapseni ole kolmivuotiaana miettineet.
Minunkin lapseni on sellainen ”vanha sielu”. Tuntuu monessa asiassa paljon viisaammalta kuin itse olen. Usein siivoaa ja tiskaa. Olen sanonut hänelle, että ei sinun tarvitse tiskata jne. Hän vastaa ”ei kun mä tykkään”. En tiedä onko tässä mitään yliluonnollista, mutta hän tuntuu vaan jotenkin tietävän paljon sellaisistakin asioista joista hänellä ei ole mitään kokemusta. Olen joskus kysynyt mistä oikein tiedät tuon, hän vastaa ”tiedänpä vaan”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hiljainen ja surullinen lapsi, melankolinen sanoi äitini. Pikkuvanhakin. Aloin usein pyytämättä pyyhkiä pölyjä, tiskata tms ja totesin "Tämä on mun tehtävä" vaikka minua ei oltu käsketty tai pyydetty moiseen. 5-vuotiaana aloin pelätä järjenvastaisesti isääni ja syyksi olen sanonut että isä polttaa talomme, taas.
En tiedä uskonko ns. entisiin elämiin ja että lapset muistavat niitä, mutta kyllä tulee mieleen että olen ollut jonkinlaisena piikana ja kuollut tulipalossa. Harmi, etten itse muista tuota varhaislapsuuttani ! Muutuin kuulemma eskarissa enemmän iloiseksi, tavalliseksi lapseksi enkä enää höpötellyt outoja.
Minulla ei ole sinänsä mitään konkreettista, vain tunne, että kolmivuotias tyttöni on ns. vanha sielu. Hänen katseensa oli jo vauvana kuin aikuisen. Hän on luonteeltaan todella "hankala", jo pienenä tuntui turhautuvan vahvasti siihen, ettei pystynyt tekemään jotain. Nyt isompana jo osaa kirjaimia ja tapailee sanoja.
Välillä pohtii ja puhuu asioita, joita eivät muut lapseni ole kolmivuotiaana miettineet.
Minunkin lapseni on sellainen ”vanha sielu”. Tuntuu monessa asiassa paljon viisaammalta kuin itse olen. Usein siivoaa ja tiskaa. Olen sanonut hänelle, että ei sinun tarvitse tiskata jne. Hän vastaa ”ei kun mä tykkään”. En tiedä onko tässä mitään yliluonnollista, mutta hän tuntuu vaan jotenkin tietävän paljon sellaisistakin asioista joista hänellä ei ole mitään kokemusta. Olen joskus kysynyt mistä oikein tiedät tuon, hän vastaa ”tiedänpä vaan”.
Munpas mummi on nykyisin nuori sielu vanhassa kehossa:p hmm... Mysteeri, kikattaa ja nauraa ja leikkii leluilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piinasiko perhettämme kummitus vai elävä ihminen? Vai sekä että?
Muutimme vähän syrjempään, metsän keskelle kun olin 9-vuotias. Siis minä, isukki ja äippä. Asuimme siinä 7 vuotta , ensin minä muutin opiskelun perässä pois ja sitten vanhempani pistivät talon myyntiin. Mutta noina seitsemänä vuotena tapahtui !
- Paksu valokuva-albumi katosi olohuoneen kirjahyllystä
- Kuistin tuhkakupista löytyi vielä hehkuva, puoliksi poltettu savuke vaikka isä oli matkoilla ja äiti ei ollut käynyt vähään aikaan tupakalla
- Heräsin yöllä ja kirjoituspöytäni ääressä istui mustahiuksinen (molemmat vanhemmat vaaleita) hahmo joka pyöri tuolilla ympäri, kuulin kitinän selvästi. Kun säikähtäneenä pomppasin istumaan ja sytytin sänkyni päällä olevan lampun ei huoneessa ollut muita
- Juttelimme äidin kanssa makoillen vanhempien sängyssä ja samassa makuuhuoneen ovi lensi auki niin, että pamahti ja teki seinään lommon. Isä kuuli oven auki paiskautumisen ulos ja tuli ihmettelemään, että
mitä te mesoatte
- Olohuoneessa seisoi joku verhon takana ja kun juoksin isää huutaen ulos, tämä seisoskelija katosi
- Äitini heräsi kipuun keskellä yötä ja huusi isälle että ampiainen, täällä on ampiainen ja se perhana pisti ! Sekä syöksyi hakemaan vastalääkettä, allerginen kun on. Keittiössä äiti huomasi että pohkeessa oleva reikä ei näyttänyt ampiaisen pistolta vaan jollain terällä tehdyltä. Lakanoissa oli verta
- Takaportaille ilmestyi palava hautakynttilä
Isä vaihdatti lukot , mutta silti äiti pelkäsi talossa yksin olemista.
Jollakulla oli avain. Oli makuuhuoneissanne yöllä ja piileksi myös verhon takana sekä vei valokuvat. Olisi pitänyt soittaa poliisit. Mystinen oven auki pamahtaminen taas oli läpiveto.
Läpiveto ei pamauttele ovia auki sisätiloissa, ellei makuuhuoneen ikkuna ollut auki ja sen lisäksi vielä joku muu ikkuna, joka on sen makkarin ikkunan kanssa samassa linjassa. Tämän nyt yksinkertainenkin ihminen ymmärtää, eikä jää sitä ihmettelemään, jos näin oli. Mutta tuskinpa tässä tapauksessa oli. Täällä kerrotaankin selvittämättömiä tapauksia. Jos kyseessä oli ollut läpiveto, tapaus ei olisi selvittämätön.
Olen asunut ns. kummitustalossa ja voin vakuuttaa, että ovet aukeni ja sulkeutui ihan itsestään, oven kahvaakin väännettiin silmieni edessä vaikka sen takana ei ollut ketään, vain komerotila, minne ei olisi ihminen oikeastaan edes mahtunut. Vintin rappusissa kuljettiin ylös ja alas keskellä yötä ja kuului kummallista puheensorinaa ja aivan kuin astioiden kilisemistä. Kerran kuului omituista musiikkia siitä komerosta, jonka kahvaa väännettiin. Kun menin kotiin, eikä siellä ollut ketään kotona, silti ikkunasta minua katsoi joku nainen tai ainakin naishahmolta se näytti. Ei ollut oikein kiva asuinpaikka se. Muutettiin pois, niin seuraavat asukkaat otti yhteyttä ja kysyi, kuultiinko ja nähtiinkö me siellä mitään kummallista, kun siellä asuimme. Kun heillä tuntuu olevan varsinkin öiseen aikaan melkoista trafiikkia varsinkin vintin autioissa rappusissa, joihin ei edes pääse kukaan ulkopuolelta, vaan rappuset lähtee keittiöstä. Että tämmöistä.
Mun juuri puhumaan oppinut tytär oli liimannut pyöreän tarran otsaansa (lasten piano harj kirjasta jotka liimataan merkit koskettimille) minä ja tätinsä kyseltiin että mikäs sulla tossa otsassa oikeen on, hän vastasi tomerana että kastimerkki, oltiin vähän että häh mitä:-))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen kadonnut sukka tulee takaisin pakastusrasian kantena, joka ei käy mihinkään rasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kadonnut sukka tulee takaisin pakastusrasian kantena, joka ei käy mihinkään rasiaan.
😂 ihana! Ja niin totta!
Tästä on muutama vuosi aikaa. Asuimme silloin vanhassa pienessä hirsitalossa. Oli joulunalusaika ja meillä oli olohuoneen lipaston päällä jouluseimiasetelma, jossa paloi led-tuikkukynttilä. Oli myöhäinen ilta, lapset olivat pieniä ja olleet nukkumassa jo useamman tunnin. Olin itse lähdössä myös nukkumaan ja sammutin olohuoneesta yöksi kaikki jouluvalot ja -kynttilät. Käännyin vielä ovella katsomaan taakseni ja varmistin ettei mikään jäänyt palamaan, ja huone oli pimeä. Kävin vielä nopeasti vessassa ja sieltä palatessani ihmettelin, miksi olohuoneesta näkyy valon kajastus. Menin ovelle katsomaan, niin seimiasetelman tuikussa paloi valo :) Lapset olivat umpiunessa omissa sängyissään, eikä talossa ollut muita. Mysteeriksi jäi, kuka tai mikä valon sytytti.
Ex suuttui eilen, kun en vastannut heti viestiin, vaan 10 minuutin viiveellä. 🙄 okei mul on aina puhelin käden ulottuvilla ellen ole töissä, mutta eilen en yksinkertaisesti ehtinyt.
Esimies googletti sairaslomatodistuksen diagnoosin ja soitti esiintyen tutkijana.
Vierailija kirjoitti:
Mun juuri puhumaan oppinut tytär oli liimannut pyöreän tarran otsaansa (lasten piano harj kirjasta jotka liimataan merkit koskettimille) minä ja tätinsä kyseltiin että mikäs sulla tossa otsassa oikeen on, hän vastasi tomerana että kastimerkki, oltiin vähän että häh mitä:-))
Minäkin olen aina tiennyt, miltä Intiassa näyttää. Kasvoin kouluikään ilman tv:tä.
Nykyään kun voi tarkistuttaa geeninsä, tiedän että kaksi sen maan yleisintä kansaa on kaukaista sukua Siperiasta lähteneiden ihmisten kautta.
Dorothy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kadonnut sukka tulee takaisin pakastusrasian kantena, joka ei käy mihinkään rasiaan.
😂 ihana! Ja niin totta!
Mihin sitten kadonneet oikean käden hanskat joutuvat kesän jäljiltä? 🤔
Alue: Aihe vapaa
Näin kuinka kaverin perässä käytävällä käveli ihminen, paikassa jossa ei pitänyt meidän lisäksemme olla ketään muita. Kaveri kääntyi huoneeseen jossa istuin, tämän toisen hahmon jatkaessa huoneen ohi käytävää eteenpäin. Ihmettelin ääneen että kukas se oli, - kaveri ei ollut nähnyt yhtikäs mitään. Itse olin jopa erottanut tyypin vaatteiden yksityiskohdat joten kyse ei ollut mistään tummasta varjomasisesta vilahduksesta. Menin tarkistamaan huoneesta, johon tyyppi oli suoraan kävellyt, mutta ei siellä tietystikään mitään ollut. Huoneesta poistuminen taas olisi vaatinut ohitsemme kävelemistä toistamiseen.