Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Enpä usko tähän. Onnellisesti yhdessä tuon tapauksen jälkeen oltu yli vuosikymmen, eikä mikään viittaa siihen, että olis jotain salattavaa.

Olisiko viereisessä autossa ollut ikkuna auki ja puhelimen ääni kuulunut teille autoon?

Tai jos joku oli unohtanut kännykkänsä katollenne ja lentänyt myöhemmin alas.

Samaan silloin aikanaan päädyimme, että olisi kuulunut viereisestä autosta, mutta aika epätodennäköistä se oli, koska olimme Tampereella Viinikan liikenneympyrässä ja siinä liikenteen melu on melkoinen.

Jospa se olikin puolisosi kakospuhelin, josta sinä et tiedä mitään. Normisti äänettömällä, mutta oli unohtanut äänet päälle ja käry meinas käydä.

Hyvä pokka ja tilannetaju puolisolla. Hän on selvästikin keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi.

Tämä sattui itselleni ihan muutama kuukausi sitten ja olen monesti sen jälkeen miettinyt oliko kyse ihan puhtaasta sattumasta vai jostain muusta.

Kävin siis lääkärissä kun olin jo pitemmän aikaa ollut todella väsynyt ja uupunut. Muutama tunti käynnin jälkeen joku ”lehtikauppiaan tyylinen” soitti, ja kysyi haluanko osallistua johonkin tutkimukseen jossa tutkitaan nuorten jaksamista ja töissä uupumista tms., eli juuri se aihe jonka takia olin käynyt lääkärillä. Ja tämä soittaja ei siis millään tavalla liittynyt tähän lääkärikeskukseen vaan oli jostain tilastokeskuksen tyylisestä tms. Vieläkin ihmettelen miten osasi soittaa juuri tuolloin, varsinkaan kun muuten minulle ei koskaan kukaan lehtimyyjä yms soittele.

Tästä tuli mieleen se, kun mun äiti istui kahvilla ystävättärensä kanssa, ja jostain tuli puheeksi se, että kumpikaan ei ole koskaan nähnyt luonnossa mustaihoista ihmistä.  Pieni paikkakunta kun oli ja kumpikaan ei ollut missään kauempana matkustellutkaan.  Samassa soi ovikello, ja kun äiti meni avaamaan, niin oven takana oli pesunkestävä musta mies kauppaamassa jotain.

Mulle kävi niin tässä vähän aikaa sitten, että puhuttiin naapurin kanssa ns. aidan yli jutellessamme, että kuulemma yksi lähellä asuva mies on kuollut, että onkohan se totta. Niin samantien se ko. mies ajoi pyörällä ohitse.  Saatiin siis vastaus alle minuutissa.

Näitä arjen sattumuksia vain.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää, just nyt kun luin tätä ketjua, tapahtui outo juttu. Ei tämä nyt niin outo ole, enkä välttämättä muuten ois ihmetellyt tätä, mutta "hauskasti" sattui nyt just kun lueskelen tätä ketjua ja on muutenkin creepy olo :D (ja miettiny just aiemmin, että harmi kun ei oo mitään tämmöstä juttua kerrottavana)

Eli oon töissä sairaalan osastolla. Mun työhuone on tämän osaston käytävän päässä kulmassa (eli jos ajattelee, että neljä käytävää muodostaa osastosta ikään kuin neliön, olen tämän neliön yhdessä nurkassa). Tästä siten kulkee kyllä ihmisiä ohi, mutta usein myös kun askelia kuuluu, on ko. henkilö tulossa mun huoneeseeni (ei ole osaston vilkkaimpia päitä).

No, äsken kuului sinänsä ohikulkemiseen liittyvät normaalit askeleet, eli ensin ääni melko kauan aikaa voimistui ja sen jälkeen hiljeni. Outoa oli se, että yleensä askeleet kuuluvat täysin tasaisesti (eli yy kaa yy kaa yy kaa) kun ihminen kävelee normaalisti.. äsken taas askeleet kuului silleen (yy kaa koo. yy kaa koo.) Eli samalla tavalla kuin Queenin we will rock you- biisissä menee se taputusjuttu! Todella outoa. Ja kolmen askeleen jälkeen tuli aina selkeä tauko, eli ei oikein selity sillä että joku vaan käveli hitaasti/käveli jotenkin epähuomiossa keskittyen samalla johonkin muuhun asiaan.

Kävelykeppi. Tiedä vaikka tyypillä olisi ollut tuo biisi mielessään tai alitajunnassaan.

Tyttäreni kävi pesemässä hampaat ja kylpyhuoneesta kuului kolahdus, tyttö  huusi minulle että äiti mikä tuo ääni oli johon huusin takaisin että kolautit hammasmukilla, sillä ääni oli ollut selkeä jonkin laskeminen kovaa lavuaarireunalle. Tytär tähän että tulipa se ääni sitten viiveellä, kun hän on täällä huoneessaan jo... menin sitten tietenkin katsomaan oliko jotain tippunut tai kaatunut kylpyhuoneessa, ei ollut.

Minulle on yhä mysteeri kun minulla oli lapsena 14 sisarusta jotka kaikki sitten vain kuolivat. Tästä on 30 vuotta enkä vieläkään tiedä, että mitä heille tapahtui ja mihin heidät haudattiin, koska muistaisin kyllä jos olisin ollut heidän hautajaisissaan mutta en ollut ja mihin heidät on haudattu koska kukaan ei ole minulle sitä kerrottu. Kaikkein Kummallisinta on, että viime viikolla minulle näytettiin 14 muovista nukkea jotka muka olivat sisarukseni vaikka he olivat oikeita, eläviä ja liikkujia lapsia eivätkö mitään muovisia nukkeja.

Vierailija kirjoitti:

Ajoin kerran autolla lapsuudenkotiini, hiljainen metsätaival siinä kohtaa.  Vastaan tuli polkupyöräilijä.  Näin jo kaukaa, kuka se oli.  Se oli lapsuudenystäväni, joka lapsena ja nuorena oli asunut juuri sillä kohdin, talo oli vähän kauempana tiestä.  Hän tuli kohdalleni ja nosti katseensa, katsoi minua suoraan päin ja oli omituisen hämmästyneen näköinen, niin kuin olisi säikähtänyt.  Myös minä katsoin häntä, jopa hiljensin vähän kun todella tajusin, että hän se oli ja yhtä hämmästynyt olin.  Tämä ystäväni oli kuollut n. viitisen vuotta aiemmin.

Ajoin ajatukset ihan sekapäisenä puolisen kilometriä,  sitten vasta tajusin, että pitää kääntyä ympäri ja ajaa takaisinpäin, ajan hänen ohitseen ja vaikka pysähdyn jos se kerran todella oli hän.  

Joko hän oli raahannut itsensä ja polkupyöränsä metsään tai sitten haihtunut taivaan tuuliin.  Eipä näkynyt polkupyöräilijää missään.  Ajattelin ajaa jopa sinne hänen lapsuudenkotinsa pihaan, mutta siinä asui jo minulle vieraita ihmisiä.

Menin kotiini ja puhuin äidilleni tästä.  Hän sanoi, että yksi kylällä edelleen asuva ystäväni oli puhunut heille, että oli nähnyt tämän ystäväni juuri samoilla kohdilla siinä tiellä kerran.  Mutta se tietysti kuitattiin sillä, että se oli vain joku samannäköinen ihminen.

Kenties sitten niin, mutta en voi ymmärtää, kuka voisi olla niin samannäköinen.  Olen ajanut siitä monesti myöhemminkin, mutta ei ole enää tullut vastaan.  Olisi pitänyt pysähtyä heti silloin, kun tämä pyöräilijä oli vielä näkyvissä, niin olisin voinut ehkä omin silmin nähdä hänen häviävän ilmaan tai jotain.  Jos se kuitenkin oli joku muu ihminen, niin minne hän haihtui siitä tieltä, kun ei siinä ole mitään tienhaaroja minnekään.  Metsä ainoa vaihtoehto, mutta miksi.  Pyörineen päivineen.

Varmaan siksi, että tuntematon autoilija tuijotti häntä ensin intensiivisesti ja hetken päästä hän kuuli, miten auto teki uukkarin ja lähti hänen peräänsä. Vähemmästäkin yksinäinen pyöräilijä metsätiellä saa sydärin. Heittäytyi varmaan mättään taakse ja rukoili henkensä puolesta kun menit ohi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen se, kun mun äiti istui kahvilla ystävättärensä kanssa, ja jostain tuli puheeksi se, että kumpikaan ei ole koskaan nähnyt luonnossa mustaihoista ihmistä.  Pieni paikkakunta kun oli ja kumpikaan ei ollut missään kauempana matkustellutkaan.  Samassa soi ovikello, ja kun äiti meni avaamaan, niin oven takana oli pesunkestävä musta mies kauppaamassa jotain.

Mulle kävi niin tässä vähän aikaa sitten, että puhuttiin naapurin kanssa ns. aidan yli jutellessamme, että kuulemma yksi lähellä asuva mies on kuollut, että onkohan se totta. Niin samantien se ko. mies ajoi pyörällä ohitse.  Saatiin siis vastaus alle minuutissa.

Näitä arjen sattumuksia vain.

Tämän ketjun mukaan kyllä kuolleetkin ajaa ohi pyörällä.

Kuka surmasi Jukka S. Lahden?

Vierailija kirjoitti:

Asumme rivarissa ja  koulukyydin odottelu on välillä aika showta.  Kerran minä taas olin yläkerran ikkunassa naama kiinni lasissa ja tarkkailin parkkipaikkaa, kuulin lapsen avaavan alakerrassa oven ja huutavan että  ei näy. En poistunut ikkunasta mihinkään, minulla oli lähellä sängyn päällä kännykkä mutta en selaillut nettiä vaan odotin silmä kovana keltaista kolmiota ilmestyväksi.  Kun katsoin kellosta että ei hiivatti koulu alkaa viiden minuutin päästä ! ravasin portaat   alas ja menin ovelle sanomaan tyttärelleni soittavani taksille. Ulkona ei ollut ketään. En ollut nähnyt minkäänsortin taksia, enkä kuullut perinteistä "HEIPPA ÄITI TAKSI TULI!" huutoa ja sitä seurannutta oven pamausta.

Myöhemmin lapsi  kertoi taksin tulleen ihan normaalisti parkkipaikalle ja hänen menneen sillä normaalisti kouluun "äiti hei sä olet sokea".

Tapahtuuko tämmöisiä sitten usein? Ettei ole mikään epilepsian poissaolokohtaus?

Oudoin juttu ehkä, kun kerroin kaverille, että näin unta Olli Lindholmin kuolemasta ja pari päivää siitä niin todella tapahtui.

Kirjoitin viestin 2294 tähän keskusteluun melkein 1,5v sitten, miten pesupallo tippui kylppärin lattialle eikä sitä enää löytynyt. Tuli tässä samalla just mieleen, että meillä vaihtui pyykkikonekin n kuukausi sitten, eikä sen vaihdon yhteydessäkään tuota pesupalloa löytynyt esim koneen takaa!

Vierailija kirjoitti:

Minulle on yhä mysteeri kun minulla oli lapsena 14 sisarusta jotka kaikki sitten vain kuolivat. Tästä on 30 vuotta enkä vieläkään tiedä, että mitä heille tapahtui ja mihin heidät haudattiin, koska muistaisin kyllä jos olisin ollut heidän hautajaisissaan mutta en ollut ja mihin heidät on haudattu koska kukaan ei ole minulle sitä kerrottu. Kaikkein Kummallisinta on, että viime viikolla minulle näytettiin 14 muovista nukkea jotka muka olivat sisarukseni vaikka he olivat oikeita, eläviä ja liikkujia lapsia eivätkö mitään muovisia nukkeja.

  Oletko jo pitkään ollut laitoksessa? Pääsettekö te nettiin ihan luvan kansssa siellä?

Mun läppäri aiheutti mulle kerran melkein sydärin. Se oli kansi kiinni pöydällä lepotilassa. Koneella oli tietty auki pari ikkunaa, joista tarinan kannalta oleellinen on yksi youtube-video, mutta lepotilassahan mitään ei pitäisi tapahtua noissa ikkunoissa. Yhtäkkiä kone alkoi pyörittää tuota videota äänet tosi kovalla. Siis kansi kiinni oleva läppäri alkoi huutaa pöydällä, ja kun avasin kannen, se ikkuna oli auki ja video pyöri omin päin. Ainoa kerta kun noin on tapahtunut tämän tai minkään muunkaan läppärin kanssa. Onneksi se ei ollut mikään The Ring, olisin varmaan kakkinut housuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on yhä mysteeri kun minulla oli lapsena 14 sisarusta jotka kaikki sitten vain kuolivat. Tästä on 30 vuotta enkä vieläkään tiedä, että mitä heille tapahtui ja mihin heidät haudattiin, koska muistaisin kyllä jos olisin ollut heidän hautajaisissaan mutta en ollut ja mihin heidät on haudattu koska kukaan ei ole minulle sitä kerrottu. Kaikkein Kummallisinta on, että viime viikolla minulle näytettiin 14 muovista nukkea jotka muka olivat sisarukseni vaikka he olivat oikeita, eläviä ja liikkujia lapsia eivätkö mitään muovisia nukkeja.

  Oletko jo pitkään ollut laitoksessa? Pääsettekö te nettiin ihan luvan kansssa siellä?

Minä olen tuon viestin kirjoittaja mutta minä en asu laitoksessa vaan itsenäisesti omassa asunnossani vaimoni ja 9 lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun läppäri aiheutti mulle kerran melkein sydärin. Se oli kansi kiinni pöydällä lepotilassa. Koneella oli tietty auki pari ikkunaa, joista tarinan kannalta oleellinen on yksi youtube-video, mutta lepotilassahan mitään ei pitäisi tapahtua noissa ikkunoissa. Yhtäkkiä kone alkoi pyörittää tuota videota äänet tosi kovalla. Siis kansi kiinni oleva läppäri alkoi huutaa pöydällä, ja kun avasin kannen, se ikkuna oli auki ja video pyöri omin päin. Ainoa kerta kun noin on tapahtunut tämän tai minkään muunkaan läppärin kanssa. Onneksi se ei ollut mikään The Ring, olisin varmaan kakkinut housuun.

Mulle on käynyt tuo sama juttu. Olin yksin kotona ja mennyt jo sänkyyn nukkumaan, kun olohuoneessa kansikiinni ollut läppäri alkoi huutamaan itsekseen. Säikähdin kauheasti, mutta pakkohan se oli käydä hiljentämässä. Joku netflix-leffa oli jäänyt välilehdelle auki ja päätti jostain syystä alkaa pyöriä yhtäkkiä.

Tuon jälkeen olen laittanut koneesta aina äänet pois, kun en niitä enää tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on yhä mysteeri kun minulla oli lapsena 14 sisarusta jotka kaikki sitten vain kuolivat. Tästä on 30 vuotta enkä vieläkään tiedä, että mitä heille tapahtui ja mihin heidät haudattiin, koska muistaisin kyllä jos olisin ollut heidän hautajaisissaan mutta en ollut ja mihin heidät on haudattu koska kukaan ei ole minulle sitä kerrottu. Kaikkein Kummallisinta on, että viime viikolla minulle näytettiin 14 muovista nukkea jotka muka olivat sisarukseni vaikka he olivat oikeita, eläviä ja liikkujia lapsia eivätkö mitään muovisia nukkeja.

  Oletko jo pitkään ollut laitoksessa? Pääsettekö te nettiin ihan luvan kansssa siellä?

Minä olen tuon viestin kirjoittaja mutta minä en asu laitoksessa vaan itsenäisesti omassa asunnossani vaimoni ja 9 lapsen kanssa.

Onneksi olkoon!!! Olet pilannut jo monta kiinnostavaa ketjua idioottimaisilla tarinoillasi!

Ei oikeasti kiinnosta enää klikata auki näitä ketjuja, kun ne nousee taas etusivulle. Aina harmittaa huomata, että uusin kommentti olikin vain sinun harhainen jorinasi, joka kaiken lisäksi menee aina samalla kaavalla toistaen samaa typerää teemaa. Umpi tylsää ja mielikuvituksetonta!!!

Kerran penskana mulla oli mopo joka ei ollut tiekelpoinen eikä ollut ikääkään ajaa teitä pitkin (aikaa ennen mopokorttia). Oikaisin aina peltoteitä ja muita metsäreittejä pitkin kavereiden luokse, asuin siis maaseudulla. Kerran sitten ajattelin että kokeilen oikaista sellaisen peltoalueen läpi joista kahden suuren pellon välissä kulki vähävetinen valtaoja, jolloin ei olisi tarvinnut edes sitä 200-300m ajella maantien vartta pitkin.

Menin sinne keskelle peltoaluetta joka on varmaan 300m maantien varresta ja ajattelin että kyllä tuosta yli pääsee kun laskeutuu mopolla viistosti piennarta pitkin alas ja toista puolta ylös.. Noh, se nyt ei ylös mennessä sitten ollutkaan niin helppoa kun multainen ja savinen penger luisti ja mureni alta, ja siinä tappelin varmaan sen puolisen tuntia. Istahdin mopon päälle joka siinä kumossa oli piennarta vasten ja laitoin kädet ristiin ja sanoin itsekseni että jos tästä nyt jotenkin pääsisi niin voisi alkaa jopa ihmeisiin uskomaan.. Meni varmaan minuutti, niin ojan vartta pitkin käveli vanhemman puoleinen nainen, siis keskellä peltoaluetta jossa ei tasan mitään lenkkipolkua ollut tai muutenkaan kukaan sinne tuosta vaan eksyisi, ja itse olin siten että ojan pohjalta ei minua kunnolla näkynyt mihinkään. Ihmettelin että mitähän hittoa, ja nainen kun tuli mun lukse niin kysyä tarviinko apua. Siinä yhdessä sitten saatiin mopo toiselle puolelle ja kiittelin avusta. Hän lähti samaan suuntaan mistä tuli enkä ikinä ollut kyseistä ihmistä nähnyt vaikka pienellä kylällä asuttiin. Jäänyt mieleen..

Vierailija kirjoitti:

Mun läppäri aiheutti mulle kerran melkein sydärin. Se oli kansi kiinni pöydällä lepotilassa. Koneella oli tietty auki pari ikkunaa, joista tarinan kannalta oleellinen on yksi youtube-video, mutta lepotilassahan mitään ei pitäisi tapahtua noissa ikkunoissa. Yhtäkkiä kone alkoi pyörittää tuota videota äänet tosi kovalla. Siis kansi kiinni oleva läppäri alkoi huutaa pöydällä, ja kun avasin kannen, se ikkuna oli auki ja video pyöri omin päin. Ainoa kerta kun noin on tapahtunut tämän tai minkään muunkaan läppärin kanssa. Onneksi se ei ollut mikään The Ring, olisin varmaan kakkinut housuun.

Tällaisiinhan on selitys, että systeemi päättää itse tehdä päivityksen, päivittää itsensä, käynnistää koneen uudestaan samaan tilaan kuin aiemminkin, mikä taas päivittää kaikki selainikkunat videoineen.

Minulle ei suostuttu myymään tänään kaupassa tulitikkuja, vaan sanottiin että "Eivät tulitikut ole mitään leluja". Olisin sytyttänyt niillä kynttilöitä palamaan tai takkaan tulen, en olisi ostanut niitä leikkiäkseni tulella tai sytyttääkseni tuhopolttaja jne. Olen mielestäni ihan normaalisti käyttäytyvä aikuinen 38 vuotta vanha, en esimerkiksi mikään pikkulapsi tms.