Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee mitä yhden vanhan kaverin lapselle tapahtui. Ollaan facebookkavereita, muttei oltu enää sen kummemmin juteltu. Huomasin uusista kuvista, että oli saanut lapsen. Onnittelin ja tykkäilin vauvan kuvista.
Sitten kahteen vuoteen ei tullut mitään päivityksiä, kunnes alkoi tulla kuvia 1-vuotiaasta lapsesta. Perhekuvia, yksittäiskuvia ja kuvia koirista, muttei koskaan enää tuosta vanhemmasta lapsesta mainittukaan mitään. Ei tietenkään tuollaista voi mennä kysymään, mutta surettaa vanhempien ja vauvan puolesta.
Kätkytkuolema ehkä jos yhtäkkiä lakattu pienestä vauvasta puhumasta ja noin nopeasti uusi lapsikin hankittu (jos kahden vuoden päästä oli jo 1-vuotias tämä nuorempi). Ei sellaisesta kaikki halua huudella pitkin somea, raskas asia jota muistelevat ja surevat mieluummin yksityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee mitä yhden vanhan kaverin lapselle tapahtui. Ollaan facebookkavereita, muttei oltu enää sen kummemmin juteltu. Huomasin uusista kuvista, että oli saanut lapsen. Onnittelin ja tykkäilin vauvan kuvista.
Sitten kahteen vuoteen ei tullut mitään päivityksiä, kunnes alkoi tulla kuvia 1-vuotiaasta lapsesta. Perhekuvia, yksittäiskuvia ja kuvia koirista, muttei koskaan enää tuosta vanhemmasta lapsesta mainittukaan mitään. Ei tietenkään tuollaista voi mennä kysymään, mutta surettaa vanhempien ja vauvan puolesta.
Kätkytkuolema ehkä jos yhtäkkiä lakattu pienestä vauvasta puhumasta ja noin nopeasti uusi lapsikin hankittu (jos kahden vuoden päästä oli jo 1-vuotias tämä nuorempi). Ei sellaisesta kaikki halua huudella pitkin somea, raskas asia jota muistelevat ja surevat mieluummin yksityisesti.
Yhden tuttavan vauva kuoli tuon ikäisenä tuberkuloosiin. Eivät olleet rokottaneet lasta ja eivät varmaan olisi kestäneet sitä julkista höykytystä facessa. Asiasta ei vaan enää mainittu sanallakaan. Kun toinen lapsi syntyi, täyttyi face taas vauvakuvista.
Lisää kummallisia kokemuksia!
Kadonnut kiivi kirjoitti:
Joskus teininä söin kiiviä huoneessani. Sain toisen puolen syötyä ja aikeissa oli syödä toinenkin, kunnes se puolikas lipesi kädestäni ja sen koommin en sitä nähnyt. Huoneeni oli pieni, joten luulisi, että kauas se ei kadonnut. En kuitenkaan löytänyt sitä mistään, vaikka siirsin työpöytää ja vieressä ollutta kaappiakin. Meillä oli silloin koira, mutta ovi oli kiinni ja se ei siis päässyt sitä missään välissä salakavalasti syömään samalla kun etsin sitä. Mysteerikiivi :D Välillä tämä aina palaa mieleen, että miten joku asia voi vain kadota kuin pieru saharaan!
Onko huoneessasi lämpöpatteri? Sen taakse pudonnut ja muumioitunut sinne.
Katoilevista ja ilmestyilevistä tavaroista tuli mieleen. Kerran siivotessani kaappeja ja laatikoita, löysin vara-avaimet autooni. En ollut tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Pistin avaimet tyytyväisenä naulaan.
Seuraavana aamuna- siis todellakin jo heti seuraavana päivänä: vein lapsen tarhaan, ja jätin avaimet virtalukkoon. Palatessani autolle huomasin että auton ovet oli menneet lukkoon ja avaimet siis sisällä. (On sattunut ennenkin😉) Hymähdin sisäisesti ja ymmärsin heti, miksi ne vara-avaimet ilmestyivät juuri edellispäivänä. 🙂 Pyysin tutulta tarhatädiltä autoaan lainaan, kipaisin kotoa avaimet ja matka jatkui. En tiedä yhtään, mitä olisimme tehneet jos vara-avaimet eivät olisi sattuneet löytymään, murtautua kai olisi pitänyt.
Tuon tapauksen jälkeen avaimet taas katosivat, enkä niitä nähnyt sen koommin... 😆 mutta se johtui vain omasta kyvystäni pitää tavarat tallessa. Tai hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on monta kokemusta. Mutta tuohon että lapset näkee "pikku-ukkoja" täytyy kertoa että kyllä itse muistan noin kolmevuotias ollessani että eräässä maalla olevassa paikassa näin hassusti liikkuvan kärpässienen näköisen hahmon. Saattoi se olla tonttukin. Mutta siis otus jolla oli punainen lakki ja se oli elävä. En sitä yhtään ihmetellyt.
Lapsenikin on kertonut nähneensä tontun joka oli ihan pieni. En ole lapselleni kertonut omasta kokemuksestani.
Minulla isompi lapsi on sellainen yltiörehellinen, joka puhuu aina totta. Kerran sitten 5-vuotiaana hän kertoi nähneensä yöllä unta, jossa jotkut olennot tulivat häntä hakemaan, laittoivat jonkinlaiseen avaruusalukseen ja tekivät hänelle jotakin kokeita ja toivat sitten takaisin. Hän ei osannut tuolloin vielä lukea eikä kotonakaan oltu mistään ufosieppauksista puhuttu tai muistaakseni ufoista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että miksi olen ollut syntymästäni lähtien vainon ja vihan viaton uhri ja miksi minua on aina vain vihattu, kiusattu, halveksittu, rääkätty, kidutettu, kohdeltu huonosti ja muutenkin aina kohdeltu huonommin kuin ketään toista.
Univain kirjoitti:
Minulla isompi lapsi on sellainen yltiörehellinen, joka puhuu aina totta. Kerran sitten 5-vuotiaana hän kertoi nähneensä yöllä unta, jossa jotkut olennot tulivat häntä hakemaan, laittoivat jonkinlaiseen avaruusalukseen ja tekivät hänelle jotakin kokeita ja toivat sitten takaisin. Hän ei osannut tuolloin vielä lukea eikä kotonakaan oltu mistään ufosieppauksista puhuttu tai muistaakseni ufoista ollenkaan.
Minäkin näin lapsena tällaista unta. Kansanperinne kertoo vastaavia tarinoita. Ne tulevat jostain alitajunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo, jotka on nähneet lapsia puissa kiipeilemässä ja niityllä juoksemassa, niin jos he on silloin itsekin olleet lapsia, niin selittyy sillä, että lapset voi nähdä kaikenlaista sellaista, mitä aikuinen ei enää näe. Minä näin pienenä pihassamme erilaisia olentoja, joiden muistan olleen samanpituisia kuin minä tai pienempiä. Muutaman muistan vieläkin, miltä ne näyttivät ja yhden "pikku-akan", joksi sitä mielessäni kutsuin, näin ainakin kolme kertaa. Ne on olleet luonnonhenkiä tai tonttuja tms. Joka uskoo niiden olemassaoloon, ei hämmästy. Minun on pakko uskoa, kun kerran niitä näin.
Yksi sukulaisperhe muutti hiljattain vanhaan omakotitaloon, jonka myi vanhan miehen perikunta. Perheen pieni poika kertoi montakin kertaa, että alakerran tiloissa istuu ja kulkee vanha mies. Hän kuvaili miestä, niin naapurit sanoivat sen olleen talon entinen omistaja. Muut perheenjäsenet ei ole ketään tällaista nähneet, mutta poika on kyllä ihan tosissaan. Lapset näkee vielä sellaista, mikä ei meille aikuisten silmille enää näyttäydy, koska on niin vähän aikaa mennyt siitä, kun ovat itsekin tulleet tänne maan päälle tuonpuoleisesta. Vastaavasti taas vanhat ihmiset voivat myös nähdä samanlaisia asioita, koska ovat taas lähestymässä sitä toista ulottuvuutta. Kenties näin.
Olen kokenut muutenkin elämässäni kaikenlaista kummaa, joten ehkä olen hiukan herkkä tällaiselle.
Lapsen kypsymättömät aivot tuottavat näitä näkyjä. Taipumus nähdä harhoja voi olla varmasti perinnöllinen, olen päätellyt oman lähipiirin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo, jotka on nähneet lapsia puissa kiipeilemässä ja niityllä juoksemassa, niin jos he on silloin itsekin olleet lapsia, niin selittyy sillä, että lapset voi nähdä kaikenlaista sellaista, mitä aikuinen ei enää näe. Minä näin pienenä pihassamme erilaisia olentoja, joiden muistan olleen samanpituisia kuin minä tai pienempiä. Muutaman muistan vieläkin, miltä ne näyttivät ja yhden "pikku-akan", joksi sitä mielessäni kutsuin, näin ainakin kolme kertaa. Ne on olleet luonnonhenkiä tai tonttuja tms. Joka uskoo niiden olemassaoloon, ei hämmästy. Minun on pakko uskoa, kun kerran niitä näin.
Yksi sukulaisperhe muutti hiljattain vanhaan omakotitaloon, jonka myi vanhan miehen perikunta. Perheen pieni poika kertoi montakin kertaa, että alakerran tiloissa istuu ja kulkee vanha mies. Hän kuvaili miestä, niin naapurit sanoivat sen olleen talon entinen omistaja. Muut perheenjäsenet ei ole ketään tällaista nähneet, mutta poika on kyllä ihan tosissaan. Lapset näkee vielä sellaista, mikä ei meille aikuisten silmille enää näyttäydy, koska on niin vähän aikaa mennyt siitä, kun ovat itsekin tulleet tänne maan päälle tuonpuoleisesta. Vastaavasti taas vanhat ihmiset voivat myös nähdä samanlaisia asioita, koska ovat taas lähestymässä sitä toista ulottuvuutta. Kenties näin.
Olen kokenut muutenkin elämässäni kaikenlaista kummaa, joten ehkä olen hiukan herkkä tällaiselle.
Lapsen kypsymättömät aivot tuottavat näitä näkyjä. Taipumus nähdä harhoja voi olla varmasti perinnöllinen, olen päätellyt oman lähipiirin perusteella.
Lapset ovat tyhmiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies38v kirjoitti:
Se että miksi olen ollut syntymästäni lähtien vainon ja vihan viaton uhri ja miksi minua on aina vain vihattu, kiusattu, halveksittu, rääkätty, kidutettu, kohdeltu huonosti ja muutenkin aina kohdeltu huonommin kuin ketään toista.
No voi sentään! Siirrä kaikki taaksesi ja porskuta eteenpäin uusin voimin! 🌸
Vierailija kirjoitti:
Kadonnut kiivi kirjoitti:
Joskus teininä söin kiiviä huoneessani. Sain toisen puolen syötyä ja aikeissa oli syödä toinenkin, kunnes se puolikas lipesi kädestäni ja sen koommin en sitä nähnyt. Huoneeni oli pieni, joten luulisi, että kauas se ei kadonnut. En kuitenkaan löytänyt sitä mistään, vaikka siirsin työpöytää ja vieressä ollutta kaappiakin. Meillä oli silloin koira, mutta ovi oli kiinni ja se ei siis päässyt sitä missään välissä salakavalasti syömään samalla kun etsin sitä. Mysteerikiivi :D Välillä tämä aina palaa mieleen, että miten joku asia voi vain kadota kuin pieru saharaan!
Onko huoneessasi lämpöpatteri? Sen taakse pudonnut ja muumioitunut sinne.
Kun muutimme nykyiseen kotiimme n. 15v sitten niin huomasin 5cm paksun puhelinluettelon patterin ja seinän välissä. Ettei vaan olisi ollut edellisen asukkaan mystisesti kadonnut luettelo josta hän ehkä samalla tavalla ihmetteli että kuinka voi esine hävitä huoneesta noin totaalisesti. Ja vieläpä aika suuri esine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo, jotka on nähneet lapsia puissa kiipeilemässä ja niityllä juoksemassa, niin jos he on silloin itsekin olleet lapsia, niin selittyy sillä, että lapset voi nähdä kaikenlaista sellaista, mitä aikuinen ei enää näe. Minä näin pienenä pihassamme erilaisia olentoja, joiden muistan olleen samanpituisia kuin minä tai pienempiä. Muutaman muistan vieläkin, miltä ne näyttivät ja yhden "pikku-akan", joksi sitä mielessäni kutsuin, näin ainakin kolme kertaa. Ne on olleet luonnonhenkiä tai tonttuja tms. Joka uskoo niiden olemassaoloon, ei hämmästy. Minun on pakko uskoa, kun kerran niitä näin.
Yksi sukulaisperhe muutti hiljattain vanhaan omakotitaloon, jonka myi vanhan miehen perikunta. Perheen pieni poika kertoi montakin kertaa, että alakerran tiloissa istuu ja kulkee vanha mies. Hän kuvaili miestä, niin naapurit sanoivat sen olleen talon entinen omistaja. Muut perheenjäsenet ei ole ketään tällaista nähneet, mutta poika on kyllä ihan tosissaan. Lapset näkee vielä sellaista, mikä ei meille aikuisten silmille enää näyttäydy, koska on niin vähän aikaa mennyt siitä, kun ovat itsekin tulleet tänne maan päälle tuonpuoleisesta. Vastaavasti taas vanhat ihmiset voivat myös nähdä samanlaisia asioita, koska ovat taas lähestymässä sitä toista ulottuvuutta. Kenties näin.
Olen kokenut muutenkin elämässäni kaikenlaista kummaa, joten ehkä olen hiukan herkkä tällaiselle.
Lapsen kypsymättömät aivot tuottavat näitä näkyjä. Taipumus nähdä harhoja voi olla varmasti perinnöllinen, olen päätellyt oman lähipiirin perusteella.
Lapset ovat tyhmiä!
Onneksi lapset ovat kuitenkin älykkäämpiä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 15-vuotias ja päässyt ripille, niin kotipihallani alkoi pyörimään noin 7-8 vuotias poika. Hän alkoi viihtymään yhä enemmän pihassamme ja lopulta myös paljon sisätiloissa. Kerran sitten kun tulin koulusta kotiin, niin minulle sanottiin että vanhempani olivat adoptoineet tuon pojan, eivät enää ole minun vanhempiani eikä kotini ollut minun kotini vaan minä jouduin orpokotiin. Sinne vanhemmat siis hylkäsivät minut, oman poikani ja minut korvasi vanhempieni ainoana lapsena tuo tuntematon pikkupoika joka kaiken lisäksi oli kehitysvammainen toisin kuin minä.
Hae nyt oikeasti apua noine satuinesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadonnut kiivi kirjoitti:
Joskus teininä söin kiiviä huoneessani. Sain toisen puolen syötyä ja aikeissa oli syödä toinenkin, kunnes se puolikas lipesi kädestäni ja sen koommin en sitä nähnyt. Huoneeni oli pieni, joten luulisi, että kauas se ei kadonnut. En kuitenkaan löytänyt sitä mistään, vaikka siirsin työpöytää ja vieressä ollutta kaappiakin. Meillä oli silloin koira, mutta ovi oli kiinni ja se ei siis päässyt sitä missään välissä salakavalasti syömään samalla kun etsin sitä. Mysteerikiivi :D Välillä tämä aina palaa mieleen, että miten joku asia voi vain kadota kuin pieru saharaan!
Onko huoneessasi lämpöpatteri? Sen taakse pudonnut ja muumioitunut sinne.
Kun muutimme nykyiseen kotiimme n. 15v sitten niin huomasin 5cm paksun puhelinluettelon patterin ja seinän välissä. Ettei vaan olisi ollut edellisen asukkaan mystisesti kadonnut luettelo josta hän ehkä samalla tavalla ihmetteli että kuinka voi esine hävitä huoneesta noin totaalisesti. Ja vieläpä aika suuri esine.
Yksi todella pienten esineiden mahdollinen jemmapaikka on lattialistan ja seinän välissä. Minulta tippui kerran virkkuutyö lattialle, koukku lennähti jonnekin eikä sitä löytynyt mistään vaikka konttasin koko olohuoneen läpi. Lopulta huomasin että lattialista oli vähän raollaan seinästä, ja sinne väliin se koukku oli tipahtanut.
Puhelu tulevaisuudesta kirjoitti:
Mulla soi kännykkä yöllä vuonna 2001.En viitsinyt vastata kun ajattelin sen olevan väärä numero koska ei mulle kukaan yöaikaan koskaan soitellut.
Aamulla tarkistin soiton tiedot että näkisin onko joku tuttu soittanut. Tuntematon numero (ei siis numeroa vaan teksti tuntematon numero) näkyi soittajan kohdalla. Puhelu oli tullut 31.12.2049. Tapahtumahetkellä elettiin elo- tai syyskuuta vuonna 2001. Tarkistin puhelimen aikatiedot ja siellä oli ihan oikea aika eli kännykkä ei elänyt tulevaisuudessa.
Kukaan ei päässyt räpeltämään puhelimen aika-asetuksia tuossa välissä enkä ole kuullut muita vastaavia tapauksia.
Joku häiriö puhelimessa/operaattorilla?
Tai vaihtoehtoisesti tarinankerronnan perinteitä kunnioittaen: kyseinen päivä tulee olemaan kuolinpäiväsi 😀
Vierailija kirjoitti:
Kun olin noin 10-vuotias olin kävelemässä illalla kotiin. Kävelytie menee koulurakennuksen ohi ja kun käännyin koulun kulmalta, kulman takaa "räjähti"/ilmestyi/syöksyi jättimäinen valokehä minua kohti. Säikähdin hirveästi, taisin kiljahtaa ja hoipperoin taaksepäin kulman taakse painautuen kiinni koulun seinään. Haukoin hetken henkeä ja koetin rauhoittua.
Jostain syystä ensimmäinen asia miten asian hahmotin, oli että kuu on tippunut maahan (toki tiesin että se on mahdotonta mutta siltä se tuntui), ja tunsin vahvasti että tämä oli tarkoitettu minulle, viesti minulle jostain tms. Uskaltauduin hetken päästä kurkistamaan kulman taakse ja olin jo kiinnostunut, en enää niin peloissani. Mutta valokehä oli poissa. Koskaan enää en nähnyt mitään sellaista, mutta mietin sitä usein nyt yli 20 vuoden päästä.Ja mun on vaikea kuvailla miltä se valo näytti ja tuntui. Ei tavallisesta valolta, jotenkin se oli paksumpaa, kuin jokin kiinteä jättimäinen minua vauhdilla lähestyvä valo.
Voisi olla viranomaishelikopterin valokeila. 90-luvulla olin käynyt syysmyöhällä leffassa yksin syrjäisemmässä elokuvateatterissa. Katsojia ei ollut montaa, joten elokuvateatterista tultuani olin pian kadulla yksin. Yht'äkkiä tuollainen valtava valokeila laskeutuu taivaalta päälleni, ja minä (jo parikymppinen, en lapsi niinkuin aiempi kirjoittaja) jähmetyn paikalleni kuin peura ajovaloissa. Se valo syysillassa oli valtavan kirkas, ja tuntui tosiaan jotenkin "paksulta", olisiko eri väristä kuin katuvalot etsintöjä varten. Olin varmaan kauhuissani tosi huvittavan näköinen, kun taivaalta kuului naureskeleva ääni "Poliisi täällä. Sun kannattaa poistua nyt alueelta, meillä on etsintä käynnissä." Hilpaisin sitten ylen nopeasti autolle ja kotiin :D
kymmenen vuotta sitten meillä oi eteisessä avainkaappi, jossa säilytettiin kaikkia avaimiYlia, jotka eivät olleet mukanamme. Yhtenä aamuna yksi avain ei ollut paikallaan ja sitä etsittiin kaikista mahdollisista paikoista. En enää varmaksi muista minkä oven avain se oli, muistaakseni ulko-oveen ylimääräinen.
Aikaa kului ehkä vuoden verran ja eräänä päivänä avain oli ilmestynyt pitkään tyhjänä olleelle paikalleen. Kukaan perheestä ei vieläkään tunnustanut ottaneensa eikä myöskään palauttaneensa avainta.
Alue: Aihe vapaa
Joskus teininä söin kiiviä huoneessani. Sain toisen puolen syötyä ja aikeissa oli syödä toinenkin, kunnes se puolikas lipesi kädestäni ja sen koommin en sitä nähnyt. Huoneeni oli pieni, joten luulisi, että kauas se ei kadonnut. En kuitenkaan löytänyt sitä mistään, vaikka siirsin työpöytää ja vieressä ollutta kaappiakin. Meillä oli silloin koira, mutta ovi oli kiinni ja se ei siis päässyt sitä missään välissä salakavalasti syömään samalla kun etsin sitä. Mysteerikiivi :D Välillä tämä aina palaa mieleen, että miten joku asia voi vain kadota kuin pieru saharaan!