Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Ollessani n. 12-18-vuotias koin toisinaan erikoisen tunteen ruvetessani nukkumaan: Kun makasin selälläni sängyssä koin tuntemuksen, että katto laskeutuisi alemmas ja seinät tuntuivat laajenevan kauemmas minusta.
Tunne oli jotenkin kiehtova vaikka pelottavakin.
Ja tämä katto- ja lattia-juttu oli pelkästään tunne, ei näköhavainto. Kun käänsin kylkeäni, tunne hävisi.
Kyljelläni maaten tätä tuntemusta ei koskaan tullut, ainoastaan silloin kun makasin selälläni.
Ystäväni oli luonani yökylässä ja olimme jo sammuttaneet valot. Juttelimme kaikenlaista ja tulin maininneeksi tämän kumman tuntemukseni. Hän nousi oikein istumaan sängyssä ja sanoi kokeneensa toisinaan samaa.
Tiedän, että hieman ennen nukahtamista voi kokea kummallisia tunteita mutta tämä katon aleneminen ja seinien laajeneminen-tuntemus tapahtui aina selällään ollessa. Ei silloin kun makailin kyljelläni.
Aivo-vellikö se siellä pääkopassa lorahteli ontelosta toiseen ja teki noita tuntoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin uuteen asuntoon ja minua oltiin auttamassa muutossa. Tavarat oli pakattu muuttoautoon ja tuotiin edellisestä asunnosta uuteen asuntoon. Minä itse en ollut sen muuttoauton kyydissä vaan ajoin uuteen kotiini omalla autollani. Olin nähnyt edellisessä asunnossa, että joitakin tavaroita oli pakattu muuttoautoon ja että perillä muuttoauto tyhjennettiin. Tavaraa oli sen verran vähän, että ne mahtuivat kerralla melko ison auton tavaratiloihin. Kuitenkin perillä muuttolaatikoita oli vähemmän kuin niitä oli alun perin ja muutenkin tavaroita oli kadonnut. Esim. kirjoja, koriste-esineitä, tietokoneeni, keinu ja nojatuoli olivat kadonneet. Minulle kuitenkin sanottiin, että kaikki tavarat tuotiin uuteen asuntoon kuin mitä autoon oli pakattu. Kuitenkin kun kysyin, että missä esimerkiksi tietokone, nojatuoli ja keinu ovat, niin minua vain katsottiin hölmönä ja sanottiin, että "Toimme kaikki tavarat, jotka oli pakattu kyytiin". Myöhemmin kuulin, että hävinneet tavarat varastettiin minulta ja ne on nyt myyty eteenpäin. Minulle on mysteeri, että miten noin kehdattiin tehdä, että miksi minulle valehdeltiin ilmiselvästi vasten kasvoja ja että miten auttajat vielä kehtasivat vaatia minulta palkkaa avustaan niiden varastettujen tavaroiden lisäksi rahana vaikka olivat itse vaatimalla vaatineet saada auttaa ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minun sydän hyppäsi kurkkuun kun luin nuo viestit oudosta olennosta, jonka kirjoittajat olivat nähneet lapsena. Koska itselleni on käynyt vastaava asia, olin silloin 9-vuotias ja olin kesämökillämme isovanhempien ja serkkujen kanssa.
Olin kahden serkkuni kanssa nukkumassa kömmänässä ja katselimme yöllä ikkunasta merelle, yhtäkkiä ihan ikkunan ohi meni nopeasti tumma hahmo. Säikähdimme ihan hirveästi ja vedimme äkkiä verhot ikkunan eteen. Toinen serkuistani päätti kurkata verhon raosta pihalle ja me seurattiin toisen serkun kanssa perässä. Näimme ihan selkeästi tumman, karvaisen, todella kyyryssä kulkevan hahmon. Vielä tänäkään päivänä en osaa kuvailla hahmoa järkevästi. Tietyllä tapaa se oli yhtäaikaa ihmismäinen ja eläimellinen, ei vain tiennyt kumpi se oli. Hahmo liikkui mökin luo ja ihan selkeästi kurkisteli ikkunoista sisään, muistan miettineeni aluksi että jos se oli tosi laiha karhu, joka käveli kahdella jalalla, mutta eikai karhu kurki tuolla tavalla ikkunoista sisään systemaattisesti. Hahmo kiersi mökin kaksi kertaa ja muistan että meillä pelotti koko ajan että se menee ulko-ovelle, koska ovi ei olisi ollut lukossa. Pian hahmo läheni taas kömmänää ja meni ikkunan ohi, kukaan meistä ei vaan silloin uskaltanut katsoa ulos. Näimme myös että hahmo käveli toisenkin ikkunan ohi, oletimme sen kiertävän myös kömmänää. Ryömimme ihan hiljaa sängyn alle piiloon. Hetken aikaa ulkoa kuului vaimeita askelia, sitten ne kaikkosivat.
Meidän teki hirveästi mieli juosta mökkiin, missä ukki ja mummi nukkuivat, mutta emme uskaltaneet, koska pelkäsimme että hahmo on edelleen siellä pihalla. Ja pelkäsimme myös että meitä torutaan siitä että olimme hereillä keskellä yötä. Aamulla kerroimme jutusta kuitenkin isovanhemmille ja he olivat sitä mieltä että asialla oli karhu. Ukki soitti myös jonnekin metsästysporukalle, jotka sanoivat että jonkun matkan päässä oli tehty karhuhavainto aiemmalla viikolla. Mutta ei se minun tai serkkujen mielestä karhu ollut, mikä karhu olisi yhtä laiha kuin ihminen, kulkisi vain kahdella jalalla ja kurkkisi ikkunoista sisään?
Olen se tyyppi, joka kertoi nähneensä sen karvaisen mustan olennon pyhäinpäivänä ollessaan 3-vuotias. Mielenkiintoista huomata, että muillakin on vastaavanlaisia olentohavaintoja. Olen koko ikäni miettinyt pääni puhki, että mikä olento mahtoi olla asialla, vai oliko se vain vilkasta mielikuvitusta. Kokemus vaikutti niin todelliselta, ja muistan sen yhä todella vahvasti. Kahdella jalalla kävelevä, musta turkki, "laiha" ja ihmismäinen, mutta eläimen mulkosilmät. Lähestyi minua kädet ojossa, kuin ottaakseen minut kiinni. Oli ihan kamala kokemus ja säikähdin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Muutin uuteen asuntoon ja minua oltiin auttamassa muutossa. Tavarat oli pakattu muuttoautoon ja tuotiin edellisestä asunnosta uuteen asuntoon. Minä itse en ollut sen muuttoauton kyydissä vaan ajoin uuteen kotiini omalla autollani. Olin nähnyt edellisessä asunnossa, että joitakin tavaroita oli pakattu muuttoautoon ja että perillä muuttoauto tyhjennettiin. Tavaraa oli sen verran vähän, että ne mahtuivat kerralla melko ison auton tavaratiloihin. Kuitenkin perillä muuttolaatikoita oli vähemmän kuin niitä oli alun perin ja muutenkin tavaroita oli kadonnut. Esim. kirjoja, koriste-esineitä, tietokoneeni, keinu ja nojatuoli olivat kadonneet. Minulle kuitenkin sanottiin, että kaikki tavarat tuotiin uuteen asuntoon kuin mitä autoon oli pakattu. Kuitenkin kun kysyin, että missä esimerkiksi tietokone, nojatuoli ja keinu ovat, niin minua vain katsottiin hölmönä ja sanottiin, että "Toimme kaikki tavarat, jotka oli pakattu kyytiin". Myöhemmin kuulin, että hävinneet tavarat varastettiin minulta ja ne on nyt myyty eteenpäin. Minulle on mysteeri, että miten noin kehdattiin tehdä, että miksi minulle valehdeltiin ilmiselvästi vasten kasvoja ja että miten auttajat vielä kehtasivat vaatia minulta palkkaa avustaan niiden varastettujen tavaroiden lisäksi rahana vaikka olivat itse vaatimalla vaatineet saada auttaa ilmaiseksi.
Keitä nämä henkilöt olivat, jotka auttoivat muutossa? Ystäviäsi? Työkavereita? Naapureita? Vai joitain ihan tuntemattomia?
Olitko itse mukana kantamassa tavaroita muuttoautoon, että näit, että esim.nojatuoli tuli mukaan?
Jos nämä olivat jotain puolituttuja henkilöitä, voi olla, että olivat suunnitelleet koko jutun, että pöllivät ne arvokkaimmat tavarat.
Onko muille termi "varjo-olento" tuttu? Ilmiöstä löytyy myös wikipedia-artikkeli ja tietoa netistä. Näin minulle kävi kerran:
Olin noin puolen yön aikaan kävelemässä ulkona elokuun lopulla. Oli pimeää. Lähestyin erään talon parkkipaikkaa, ja olin tarkkaavainen, kuten aina liikkuessani ulkona yöllä yksinäni. Äkkiä havaitsin liikettä parkkipaikalla noin 15 metrin päässä. Kohdistin katseeni liikkujaan, ja näin suurikokoisen läpinäkyvän mustan hahmon, huppupäisen, joka liikkui ääneti parkkipaikan halki, ja katosi metsään. Näin olennon läpi autotallien ovet ja parkkipaikan autot. Olento oli siis n. 190 cm pitkä ihmisen muotoinen musta läpinäkyvä hahmo, ja liikkui liukuen/sulavasti. Katsoin sitä n. 7-10 sekuntia, kunnes se katosi metsään kerrostalon taakse. En edes pelännyt, vaikka olin täysin yksin, ja olento käveli suhteellisen läheltä minua. Olin lähinnä utelias. Varjo se ei ollut, siitä olen täysin varma, ja hahmo oli "kolmiulotteinen". Googletin asiaa myöhemmin, ja maailmasta löytyy paljon ihmisiä, joilla on kuulemma vastaavia kokemuksia. Onko kellään teistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muille termi "varjo-olento" tuttu? Ilmiöstä löytyy myös wikipedia-artikkeli ja tietoa netistä. Näin minulle kävi kerran:
Olin noin puolen yön aikaan kävelemässä ulkona elokuun lopulla. Oli pimeää. Lähestyin erään talon parkkipaikkaa, ja olin tarkkaavainen, kuten aina liikkuessani ulkona yöllä yksinäni. Äkkiä havaitsin liikettä parkkipaikalla noin 15 metrin päässä. Kohdistin katseeni liikkujaan, ja näin suurikokoisen läpinäkyvän mustan hahmon, huppupäisen, joka liikkui ääneti parkkipaikan halki, ja katosi metsään. Näin olennon läpi autotallien ovet ja parkkipaikan autot. Olento oli siis n. 190 cm pitkä ihmisen muotoinen musta läpinäkyvä hahmo, ja liikkui liukuen/sulavasti. Katsoin sitä n. 7-10 sekuntia, kunnes se katosi metsään kerrostalon taakse. En edes pelännyt, vaikka olin täysin yksin, ja olento käveli suhteellisen läheltä minua. Olin lähinnä utelias. Varjo se ei ollut, siitä olen täysin varma, ja hahmo oli "kolmiulotteinen". Googletin asiaa myöhemmin, ja maailmasta löytyy paljon ihmisiä, joilla on kuulemma vastaavia kokemuksia. Onko kellään teistä?
Olen nähnyt vastaavia hiippareita koko elämäni, tai ainakin jostain 10-vuotiaasta asti. Näyttäisivät lähinnä tekevän omia juttujaan, yleensä juurikin ohikulkumatkalla johonkin, joten en ole jaksanut pahemmin pelästyä. Ennenkuin muutin omilleni, silloisen kodin lähistöllä seisoskeli tosin monesti yksi joka tuntui vähän kuin vahtivan (katseli kyllä taloon päin mutta en tiedä sen tarkemmin). Olen ajatellut että nämä ovat jotain ulottuvuuksien välisiä lipsahduksia, välillä toisesta paikasta näkyvät varjot läpi. Ehkä me näymme samalla tavalla sinne varjomaisina hahmoina.
En tosin ole mitenkään psyykkisesti terve, vaikka psykoosia ei ole ainakaan koskaan todettu. Mutta näkeehän noita myös ihan terveet ihmiset. Ja vaikka omalla kohdallani olisikin kyse hallusinaatioista, eivät ne vaikuta elämääni millään lailla eivätkä pelota, joten aika harmittomia joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani n. 12-18-vuotias koin toisinaan erikoisen tunteen ruvetessani nukkumaan: Kun makasin selälläni sängyssä koin tuntemuksen, että katto laskeutuisi alemmas ja seinät tuntuivat laajenevan kauemmas minusta.
Tunne oli jotenkin kiehtova vaikka pelottavakin.
Ja tämä katto- ja lattia-juttu oli pelkästään tunne, ei näköhavainto. Kun käänsin kylkeäni, tunne hävisi.
Kyljelläni maaten tätä tuntemusta ei koskaan tullut, ainoastaan silloin kun makasin selälläni.
Ystäväni oli luonani yökylässä ja olimme jo sammuttaneet valot. Juttelimme kaikenlaista ja tulin maininneeksi tämän kumman tuntemukseni. Hän nousi oikein istumaan sängyssä ja sanoi kokeneensa toisinaan samaa.
Tiedän, että hieman ennen nukahtamista voi kokea kummallisia tunteita mutta tämä katon aleneminen ja seinien laajeneminen-tuntemus tapahtui aina selällään ollessa. Ei silloin kun makailin kyljelläni.
Aivo-vellikö se siellä pääkopassa lorahteli ontelosta toiseen ja teki noita tuntoja?
Dissosiaatiokohan tuo oli? Itsellä samaa, etenkin lapsena. Kai aika yleistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miksi täällä ei saisi lukea näitä ja kommentoida sitä mitä haluaa ja heti ruvetaan haukkumaan.
Mutta itse kysymykseen. En muista koska olen hajamielinen ja sille en voi minkään. Kaikkea ei voi muistaa ja sitten jotkut asiat jää liiankin hyvin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani n. 12-18-vuotias koin toisinaan erikoisen tunteen ruvetessani nukkumaan: Kun makasin selälläni sängyssä koin tuntemuksen, että katto laskeutuisi alemmas ja seinät tuntuivat laajenevan kauemmas minusta.
Tunne oli jotenkin kiehtova vaikka pelottavakin.
Ja tämä katto- ja lattia-juttu oli pelkästään tunne, ei näköhavainto. Kun käänsin kylkeäni, tunne hävisi.
Kyljelläni maaten tätä tuntemusta ei koskaan tullut, ainoastaan silloin kun makasin selälläni.
Ystäväni oli luonani yökylässä ja olimme jo sammuttaneet valot. Juttelimme kaikenlaista ja tulin maininneeksi tämän kumman tuntemukseni. Hän nousi oikein istumaan sängyssä ja sanoi kokeneensa toisinaan samaa.
Tiedän, että hieman ennen nukahtamista voi kokea kummallisia tunteita mutta tämä katon aleneminen ja seinien laajeneminen-tuntemus tapahtui aina selällään ollessa. Ei silloin kun makailin kyljelläni.
Aivo-vellikö se siellä pääkopassa lorahteli ontelosta toiseen ja teki noita tuntoja?
Oisko jotain verenpainejuttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin uuteen asuntoon ja minua oltiin auttamassa muutossa. Tavarat oli pakattu muuttoautoon ja tuotiin edellisestä asunnosta uuteen asuntoon. Minä itse en ollut sen muuttoauton kyydissä vaan ajoin uuteen kotiini omalla autollani. Olin nähnyt edellisessä asunnossa, että joitakin tavaroita oli pakattu muuttoautoon ja että perillä muuttoauto tyhjennettiin. Tavaraa oli sen verran vähän, että ne mahtuivat kerralla melko ison auton tavaratiloihin. Kuitenkin perillä muuttolaatikoita oli vähemmän kuin niitä oli alun perin ja muutenkin tavaroita oli kadonnut. Esim. kirjoja, koriste-esineitä, tietokoneeni, keinu ja nojatuoli olivat kadonneet. Minulle kuitenkin sanottiin, että kaikki tavarat tuotiin uuteen asuntoon kuin mitä autoon oli pakattu. Kuitenkin kun kysyin, että missä esimerkiksi tietokone, nojatuoli ja keinu ovat, niin minua vain katsottiin hölmönä ja sanottiin, että "Toimme kaikki tavarat, jotka oli pakattu kyytiin". Myöhemmin kuulin, että hävinneet tavarat varastettiin minulta ja ne on nyt myyty eteenpäin. Minulle on mysteeri, että miten noin kehdattiin tehdä, että miksi minulle valehdeltiin ilmiselvästi vasten kasvoja ja että miten auttajat vielä kehtasivat vaatia minulta palkkaa avustaan niiden varastettujen tavaroiden lisäksi rahana vaikka olivat itse vaatimalla vaatineet saada auttaa ilmaiseksi.
Keitä nämä henkilöt olivat, jotka auttoivat muutossa? Ystäviäsi? Työkavereita? Naapureita? Vai joitain ihan tuntemattomia?
Olitko itse mukana kantamassa tavaroita muuttoautoon, että näit, että esim.nojatuoli tuli mukaan?
Jos nämä olivat jotain puolituttuja henkilöitä, voi olla, että olivat suunnitelleet koko jutun, että pöllivät ne arvokkaimmat tavarat.
Meillä tuttavat auttoivat muutossa. Pisteestä a pisteeseen b. Olisin keittänyt kiitoskahvit, mutta keitintä ei löytynyt. Olin pakannut sen tavalliseen muoviseen laatikkoon.
Myöhemmin, tavaroita purkaessa, siitä tuli esiin joitakin osia, mutta kokonaista kahvinkeitintä ei.
Vierailija kirjoitti:
Onko muille termi "varjo-olento" tuttu? Ilmiöstä löytyy myös wikipedia-artikkeli ja tietoa netistä. Näin minulle kävi kerran:
Olin noin puolen yön aikaan kävelemässä ulkona elokuun lopulla. Oli pimeää. Lähestyin erään talon parkkipaikkaa, ja olin tarkkaavainen, kuten aina liikkuessani ulkona yöllä yksinäni. Äkkiä havaitsin liikettä parkkipaikalla noin 15 metrin päässä. Kohdistin katseeni liikkujaan, ja näin suurikokoisen läpinäkyvän mustan hahmon, huppupäisen, joka liikkui ääneti parkkipaikan halki, ja katosi metsään. Näin olennon läpi autotallien ovet ja parkkipaikan autot. Olento oli siis n. 190 cm pitkä ihmisen muotoinen musta läpinäkyvä hahmo, ja liikkui liukuen/sulavasti. Katsoin sitä n. 7-10 sekuntia, kunnes se katosi metsään kerrostalon taakse. En edes pelännyt, vaikka olin täysin yksin, ja olento käveli suhteellisen läheltä minua. Olin lähinnä utelias. Varjo se ei ollut, siitä olen täysin varma, ja hahmo oli "kolmiulotteinen". Googletin asiaa myöhemmin, ja maailmasta löytyy paljon ihmisiä, joilla on kuulemma vastaavia kokemuksia. Onko kellään teistä?
Kyllähän näitä on esiintynyt, minulla ja perheenjäsenillä. Yhdistän ne enemmän aivojen stressiin.
Yleensä ne ovat yksiulotteisia ja osa voi puuttua.
Tosin, haluaisin uskoa yliluonnolliseen, koska olen nähnyt näitä tilanteissa joissa menneet sukulaiset olisivat voineet olla luontevasti läsnä. Isä vanhassa kotipaikassa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vielä yksi juttu mieleen tuohon mummaan liittyen.
Olin siellä yökylässä, taisi olla syksy, koska muistaakseni oli jo täysin pimeää yöaikaan. Olin aika pieni, ehkä joku 6-7-vuotias, koska nukuin vielä silloin mumman kanssa samassa kamarissa. Vähän isompana nukuin viereisessä huoneessa. Muistan kun yöllä heräsin kovaan paukahdukseen, mumma havahtui myös siihen ja nousi ylös. Hän raotti verhoa ja katseli ulos merelle päin. Sen jälkeen hän sytytti kynttilän ja laittoi sen pöydälle ja sanoi että valoja ei saa sytyttää ja kynttilää ei saa sammuttaa, minun pitää pysyä makuuhuoneessa sillä aikaa kun hän käy ulkona katsomassa. Muistan kun istuin sängyllä tuijottamassa kynttilää ja minulla pelotti todella paljon, ihmettelin myös että miksihän en saa sytyttää valoja. Pian mumma tuli takaisin kammariin ja sanoi että ei ole mitään hätää, jatketaan unia.
Jännä tuo kynttiläjuttu, että nimenomaan kynttilän piti palaa ja valojen olla sammuksissa ja tuo vessareissujen kynttilä.
Ajattelikohan mummasi kynttilän pitävän sen jonkin pelkonsa kohteen loitolla?
Jos hänellä ei ollut taskulamppua tai siihen pattereita..?
Mulla on joskus outoja tuntemuksia siitä, että jotain ikävää tapahtuu kohta, ja yleensä aina pitää paikkansa.
Kerran ajettiin miehen kanssa autolla iltayöstä pitkää metsätaivalta, ja yhtäkkiä näin, kuinka jonkun matkan päässä edestämme tien vierestä irtosi joku musta varjomainen olento ja meni jotenkin vaikeasti haapsimalla tien yli, mutta samalla se oli kuitenkin läpinäkyvä eikä ollut ihan aikuisen ihmisen kokoinen. Se ikään kuin puoliksi konttasi, mutta aivan kuin toinen "käsi" olisi ollut pystyssä. Mies ei sitä nähnyt. Mutta onneksi mies kuitenkin hiljensi vauhtia, kun ihmettelin, että mikä tuo oli.
N. kilometrin päässä edessämme oli ihan juuri tapahtunut onnettomuus ja tie oli vielä ns. tukossa, olisimme saattaneet törmätä siihen samaan rysyyn, jos olisimme ajaneet entistä vauhtia, ei välttämättä olisi ehditty jarruttaa tarpeeksi kun mutkaisella tiellä ei ollut hyvä näkyvyys. Ikäviä tuollaiset onnettomuudet, kukaan ei onneksi kuitenkaan kuollut, mutta pahaa jälkeä siinä oli. Vasta jälkeenpäin ajattelin sitä mustaa olentoa, että oliko se varoitus meille.
Olen aika herkkätunteinen ja varsinkin ikävät asiat tunnen toisinaan kehossani etukäteen. Sisällä vaan alkaa aivan kuin kiertää musta möykky, joka ei vaan häviä vaikka mitä järkeilisi. Ja aina se on ollut merkki siitä, että nyt tulee ikäviä uutisia. Miksiköhän sen pitää olla niin päin, mieluummin olisi kiva saada etukäteistietoa iloisista uutisista ja odotella, että mitähän hauskaa nyt tulee. Mutta ei se koskaan niin päin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan myös olla, että ko. mummalla oli jokin lievä pakko-oireinen häiriö tai vastaavaa, oli kehittänyt itselleen "suojauksia" joita hänen täytyi psykologisen paineen vuoksi noudattaa. Ulkopuolisen näkökulmasta kuulostaa kyllä hieman kylmäävältä 😬 Varsinkin tuo kynttiläjuttu ja hämäränpelko.
Kyseessä ilmeisesti oli hyvin vanha ihminen? Ehkä he olivat myös kasvaneet eri tavalla taikauskoon (pirut ym.) mitä myöhemmät polvet?
Jouduin käyttämään ulkohuusia täysi-ikäiseksi asti, ja voin kertoa ettei sinne pakolla meneminen, pimeässä ja säällä kuin säällä, ole millään asteikolla miellyttävää.
Etenkin jos on pimeää pelkäävä (lapsi).
Tätä kun toistaa herkällä luonteella koko ikänsä, niin onko ihme jos luonnon olosuhteissa höpsähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kekritär kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.
Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.
Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.
Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.
Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus omasta lapsuudestani. Ja silloin en edes ollut yksin, vaan me koko lapsilauma näimme tämän olennon. Näimme otuksen tulevan pihaan ja menimme piiloon leikkimökkiin. Jonkun ajan päästä raotimme ovea ja katsoimme, näkyykö sitä. Se seisoi talon rappusilla ja sillä oli kädessä joku kummallinen vähän kuin heinähanko. Oli kuitenkin talvi. Se oli kuin pystyyn nostettu karhu. Sillä oli siis aivan eläimen pää. Oltiin vielä jonkun aikaa piilossa, kunnes sitä ei enää näkynyt. Aikuiset ei kukaan olleet sitä nähneet eikä meitä uskoneet. Vielä tänäkin päivänä olemme siitä keskenämme puhuneet ja ihmetelleet, että mikä se oli.
Ja tämä tapahtui viisikymmentäluvulla. Silloin ei meillä eikä kellään meistä ollut televisiota eikä kukaan miestä ollut käynyt edes elokuvissa vielä silloin, joten siitä emme ole sitä keksineet. Sen näyn todellisuuteen olen valmis vannomaan vaikka kuolinhetkeeni asti. Ja meitä oli jotain kymmenkunta mukulaa, iät 4-vuotiaasta 12-vuotiaaseen. Muistan vielä, kun oltiin kauheassa sumpussa siellä leikkimökissä ja yritettiin olla hiirenhiljaa, ettei se vaan tulisi sinne.
Pyhäinpäivän ilta on selitys: ennen vanhaan se oli kekrin aikaa, ja oli kylillä kierteleviä kekripukkeja. Tässä linkissä kuva: https://a1.vuodatus.net/lue/2016/11/kuolemalle-omistettu-kuukausi
No voi herran pieksut. Tulin katsomaan tätä ketjua ja tämä selitys kyllä naurattaa. Kekrin aika..., no ei ollut. Oli kevättalvi. Ja eiköhän nuo kekripukit kuulu jonnekin 1800-luvulle. Joku kysyi vielä siitä otuksesta sen kävelemisestä, kyllä se käveli kahdella jalalla. Lyhyet väärät kintut, sen muistamme. Mysteeri tämä on meille ollut aina ja tulee olemaan. Sekin vielä, että minne se sitten katosi, mihinkään sisätiloihin se ei mennyt. Me asuttiin laajojen peltojen keskellä, muutama talo siis siinä. Jotenkin olisi luullut sen sitten näkyneen jossain vielä menevän poiskin. Mutta kun seuraavan kerran katsoimme sieltä leikkimökin ovesta, sitä ei enää näkynyt ja kaikki juostiin koteihimme niin että hippulat vinkui.
Muista nyt kuitenkin, että olit näkemäsi aikaan lapsi ja muistikuvat hämärtyvät aikuisiällä. Toisekseen kekriä ei ole juhlittu aina tähän aikaan kuin nykyään, vaan olemme rukanneet juhlapyhät amerikkalaisen muotin mukaisesti koska silloin on sesonkimyynti parhaimmillaan. Kekrissähän pukeuduttiin juuri outoihin pukuihin, käytiin vierasilla ja säikyteltiin lapsia. Mistä tiedät ettei kadonnut talon taa ja mennyt menojaan jotenkin onnistuneesti? Se saattoi olla myös vanhaa kansaa, joka on tottunut olemaan kekripukkina ja tapa pienellä kylällä jäänyt elämään. Oma äitinikin muistaa kekripukin, ja se ei kuulemma muistuttanut joulupukkia yhtään. Hän on syntynyt 50-luvulla ja asui kuvatunlaisessa pitäjässä, jossa tultiin vuosikymmeniä muuta maailmaa jäljessä. Riippuu tietenkin millaisella paikkakunnalla asuit? Iso vai muuttotappiokunta? Mietin tätä ilmiötä tosissani, mutta taitaa olla kekristäpukista kyse koska moni asia osuisi yksi yhteen. Toisaalta kiehtova ajatus, että täällä suomen metsissä seikkailisi hahmoja ja olentoja joita ei tunneta. Näitä kertoilee vanha kansa todella paljon, harmi ettei kukaan ole tallettanut tarinoita parempaan talteen.
On talletettu, osa on arkistoissa mutta joitakin on julkaistu.
Lue vaikka Lauri Simonsuuren Myytillisiä tarinoita tai Kotiseudun tarinoita.
Olen nähnyt tällaisen varjoihmisen, tai oikeastaan heijastuksen ikkunan kautta ja ajatus puistattaa vieläkin. Seisoin olohuoneessa, kaukana ikkunasta melkein vastakkaisella seinällä, ulkona oli pimeää ja sisällä valot, verhot oli auki ja kaikki sisällä oleva siis heijastui hyvin ikkunasta. Katsoin suoraan ikkunaan päin, ja näin kun edestäni käveli tumma ihmishahmo. Sillä oli pää, kädet ja jalat ja se käveli niinkuin normaali ihminen. Jalat liikkui ja kädet vähän heilui sivuilla. Ikkunat oli leveät sellaiset 3 osaiset, ja näin suoraan miten se käveli huoneen poikki seinästä seinään. Se ei voinut olla ulkona, koska asuttiin vähän korkeammalla ja se oli ikkunasta heijastuessaan saman kokoinen kuin minä, eli se oli samalla etäisyydellä. JOS olisi oltu maantasalla ja se olisi kävellyt ulkona, niin se olisi näkynyt eri kokoisena. Menin jotenkin ihan veteläksi kauhusta enkä ole halunnut tätä hirveästi muistella.
Juuri googlasin varjoihmisistä jotain edellisten kirjoittajien innoittamana, mutta kaikissa jutuissa luki vain jotain että niitä näkee sivusilmällä ja ovat jotain aistiharhoja tai näköharhoja, eivätkä välttämättä ole täysin ihmisen muotoisia. Itse näin sen suoraa eteen katsoessani ja käänsin vielä päätä silmät suurena kun seurasin sen kävelyä huoneen poikki. Näin sen ihan "kirkkaasti". Oman heijastumani näin siis värillisenä ja tuon hahmon tummana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani n. 12-18-vuotias koin toisinaan erikoisen tunteen ruvetessani nukkumaan: Kun makasin selälläni sängyssä koin tuntemuksen, että katto laskeutuisi alemmas ja seinät tuntuivat laajenevan kauemmas minusta.
Tunne oli jotenkin kiehtova vaikka pelottavakin.
Ja tämä katto- ja lattia-juttu oli pelkästään tunne, ei näköhavainto. Kun käänsin kylkeäni, tunne hävisi.
Kyljelläni maaten tätä tuntemusta ei koskaan tullut, ainoastaan silloin kun makasin selälläni.
Ystäväni oli luonani yökylässä ja olimme jo sammuttaneet valot. Juttelimme kaikenlaista ja tulin maininneeksi tämän kumman tuntemukseni. Hän nousi oikein istumaan sängyssä ja sanoi kokeneensa toisinaan samaa.
Tiedän, että hieman ennen nukahtamista voi kokea kummallisia tunteita mutta tämä katon aleneminen ja seinien laajeneminen-tuntemus tapahtui aina selällään ollessa. Ei silloin kun makailin kyljelläni.
Aivo-vellikö se siellä pääkopassa lorahteli ontelosta toiseen ja teki noita tuntoja?
Dissosiaatiokohan tuo oli? Itsellä samaa, etenkin lapsena. Kai aika yleistä?
Lapsena välillä "irtauduin" ruumiistani, varsinkin isoissa väkijoukoissa, ja tunne ei ollut mitenkään hyvä.
Nuorena aikuisena välillä maatessani tunsin miten paisun kuin pullataikina aivan valtavaksi (korvalehdetkin olivat isot ja pulleat). Tunne ei mennyt ohi kääntämällä kylkeä mutta onneksi ehkä vartin jälkeen olin taas normaali. Pidän myös dissosiaationa vaikka mitään virallista diagnoosia minulla ei ole.
Tämä nyt ei ole mikään maailman oudoin juttu mutta kummastuttaa ja mietityttää... onko omat aivot tehneet jotain temppuja vai mistä ihmeestä on kyse.
Tämä eka juttu tapahtui ehkä viime syksynä. Olin isossa ostoskeskuksessa, lähellä yhtä uloskäyntiä kun ohitseni käveli mies kohti juuri tuota ulko-ovea. En muista miksi hän kiinnitti huomioni... vaatetus oli rock-henkinen tai jotain. Jäin siinä kaivelemaan ostoskassejani hetkeksi ja lähdin sitten vastakkaiseen suuntaan takaisin ostarin sisäosiin. Olin kävellyt varmaan kymmeniä metrejä siellä kun tuo mies käveli minua vastaan! En tajua miten se oli mahdollista... se mies oli selvästi menossa eri suuntaan kuin minä ja yhtäkkiä tuleekin vastaan. Oliko kyseessä täydellinen kaksoisolento vai näinkö tuon miehen etiäisen vai minkä - en tajua.
Seuraava kerta tapahtui pari viikkoa sitten... kävelin sisälle Citymarkettiin ja vastaan käveli nainen joka kiinnitti huomioni jostain syystä vaatteillaan. Ihan tavallisen näköinen nainen yllään tavalliset vaatteet mutta jotenkin mietin että olipa kivannäköinen jakku/housuyhdistelmä. Nainen tuli siis ovien ulkopuolella vastaan juuri kun olin itse menossa sisään. No, hetken ( mielestäni max 30 S ) arvoin siinä Citymarketin aulassa että käynkö jossain muussa liikkeessä ensin ja kummasta päästä menen sisään kauppaan. Lähdin sitten kävelemään kauemmille porteille kun vilkaisin viereisen Lindexin ikkunoista sisään ja se sama nainen oli siellä katsomassa vaatteita! joko kyseessä oli taas täydellinen kaksoisolento tai jotain... en ymmärrä miten nainen olisi ehtinyt sinne ohitseni, varsinkin kun oli jo menossa pois Citymarketista.
outoja tapahtumia nämä kaksi ja olen miettinyt kaikkea pienestä aivoverenkierron häiriöstä muistinmenetykseen.toivottavasti en koe näitä enää... inhottavia juttuja kun tulee ihan epäuskoinen olo 🙁
Vierailija kirjoitti:
Muutin uuteen asuntoon ja minua oltiin auttamassa muutossa. Tavarat oli pakattu muuttoautoon ja tuotiin edellisestä asunnosta uuteen asuntoon. Minä itse en ollut sen muuttoauton kyydissä vaan ajoin uuteen kotiini omalla autollani. Olin nähnyt edellisessä asunnossa, että joitakin tavaroita oli pakattu muuttoautoon ja että perillä muuttoauto tyhjennettiin. Tavaraa oli sen verran vähän, että ne mahtuivat kerralla melko ison auton tavaratiloihin. Kuitenkin perillä muuttolaatikoita oli vähemmän kuin niitä oli alun perin ja muutenkin tavaroita oli kadonnut. Esim. kirjoja, koriste-esineitä, tietokoneeni, keinu ja nojatuoli olivat kadonneet. Minulle kuitenkin sanottiin, että kaikki tavarat tuotiin uuteen asuntoon kuin mitä autoon oli pakattu. Kuitenkin kun kysyin, että missä esimerkiksi tietokone, nojatuoli ja keinu ovat, niin minua vain katsottiin hölmönä ja sanottiin, että "Toimme kaikki tavarat, jotka oli pakattu kyytiin". Myöhemmin kuulin, että hävinneet tavarat varastettiin minulta ja ne on nyt myyty eteenpäin. Minulle on mysteeri, että miten noin kehdattiin tehdä, että miksi minulle valehdeltiin ilmiselvästi vasten kasvoja ja että miten auttajat vielä kehtasivat vaatia minulta palkkaa avustaan niiden varastettujen tavaroiden lisäksi rahana vaikka olivat itse vaatimalla vaatineet saada auttaa ilmaiseksi.
Uteliaisuus heräsi. Millaisia ihmisiä nämä auttajat olivat? Eivät ilmaisesti mitään hyviä ”ystäviä”, olivat varmaan nähneet muuttoavustuksesta hyvän ansaintakeinon.b
Meillä hävisi mystisesti muuton aikana vauvan sängyn toinen pääty. Huomasimme tämän parin vuoden kuluttua, kun olisimme tarvinneet sänkyä. Seuraavana kesänä kävimme entisellä paikkakunnalla, onneksi naapurissa asui vielä tuttuja, joten pääsimme katsomaan varastotilat, mutta päätyä ei löytynyt.
Kömmänä voi olla vaikka talon vinnille kyhätty huoneentapainen, jossa nukutaan vain kesällä. Tai johonkin ulkorakennukseen tehty vaatimaton tila.