Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen enneunia. Viime aikoina olen nähnyt useita kertoja unta jossa olen jossain leirikeskuksessa asukkaana. Tämä leirikeskus vaihtelee paikkana ja joskus jopa yhden yön unien aikana. Usein keskuksessa myös kummittelee.
En vain tajua mitä alitajunta yrittää viestittää. Sinänsä tämä viesti on suht turha, mutta saa kommentoida jos joku on kokenut tällaista. Jos vaikka tällainen uni kuvastaisi stressiä tms.
Minäkin näin näitä leirikeskusunia muutamia vuosia sitten. Kävin "omassa" lapsuuden aikaisessa, mutta myös sellaisissa joita ei oikeasti ole.
Koen että leirikeskus on eräänlainen välipaikka, odotushuone, siirtymätila. Se kuvastaa myös lapsuutta ja menneisyyttä.
Leirikeskusunet ovat minullekin tuttuja ja juurikin elämäntilanteessa, jossa menossa ns. välivaihe vanhan ja uuden työn välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää yhä, että miksi kukaan muu ei huomannut siskoni hautajaisissa, että sisko oli elossa. Minä olin silloin 12 ja sisko 5, kun hän ihmisten mielestä muka kuoli. Hautajaisissa siskon arkun kansi oli auki, sisko parkui, itki hätäänsä ja yritti päästä arkusta pois, mutta hänet vain survottiin sinne väkisin ja arkun kansi laitettiin kiinni, vaikka sisko itki huutaen apua, minä paruin ja huusin, että sisko on elossa. Siskokin huusi arkussa olevansa elossa ja hakkasi arkun kantta, mutta arkku vain laskettiin hautaan ja se peitettiin mullalla. Jälkeenpäin hautakiveen oli kirjoitettu ihan väärä nimi, syntymäaika ja kuolinaika siskolle, kuolinajan mukaan sisko olisi muka kuollut 2050-luvulla yli 120-vuotiaana.
Onko pakko?
Rejmanin Look away on kyllä ihan mukiinmenevä biisi, mutta olisiko sittenkin pitänyt panostaa enemmän homoeroottiseen genreen ja laittaa Suomen edustuskappaleeksi esim joku Antti Tuiskun "pumppaan sua hanuriin"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen enneunia. Viime aikoina olen nähnyt useita kertoja unta jossa olen jossain leirikeskuksessa asukkaana. Tämä leirikeskus vaihtelee paikkana ja joskus jopa yhden yön unien aikana. Usein keskuksessa myös kummittelee.
En vain tajua mitä alitajunta yrittää viestittää. Sinänsä tämä viesti on suht turha, mutta saa kommentoida jos joku on kokenut tällaista. Jos vaikka tällainen uni kuvastaisi stressiä tms.
Minun unimaailmassani talo merkitsee ihmistä itseään. Tai hänen elämäänsä. Onko unen leirikeskus pimeä vai valoisa, autio vai täynnä, sotkuinen vai siisti - minkälainen on tunnelma?
Okei, seuraa pitkä juttu unimaailmastani joten ohittakaa jos olette kiinnostuneet enemmän ketjun aiheesta ettekä jonkun vauvapalstailijan unitunnelmista:
Oudointa noissa leirikeskusunissa on se, että nuo vaihtelevat unesta toiseen. Kun Nykänen kuoli näin edellisenä yönä unta jossa olin leirikeskuksessa joka oli jääkiekkoilijoiden kansoittama. Meidän piti jollain porukalla lähteä töihin. Matkalla neuvoin reitin kun jotenkin tunsin sen. En kuitenkaan halunnut jatkaa perille, koska tiesin, että paikassa kummitteli. Tiesin sen jo keskukselta lähdettyä ja muut yrittivät maanitella mukaan. Leirikeskuksella en tuntenut työporukasta ketään, mutta autossa mieheni olikin yhtäkkiä vieressäni.
Toisessa unessa katselin itseäni keskuksessa peilistä. Tämä ei ollut hallimainen paikka vaan parakki. Kun katselin peilikuvaani käännyin peilissä. Pelästyin ja heräsin, mutta taisin vielä palata samaan uneen.
Parissa muussa leirikeskusunessa oli toisessa myös kummittelu ja joku nuori tyttö jota en myöskään tuntenut, mutta joka oli kaveri. On oikeastaan tyypillistä ettei unissani ole juuri tuttuja ihmisiä. Tunnelma oli hyvin painostava.
Yhdessä leirikeskusunessa taas olin asukkaana ensin yhdessä leirikeskuksessa kunnes sain paikan toisesta. Tuollakin sain uuden ystävän (jota en taaskaan tosielämässä tunne).
Yleensä on tavallista, että unissani olen jossain suuressa rakennuksessa joka on täynnä ihmisiä joita en oikeassa elämässä tunne. Rakennusteema on ollut päällä jo vuosia, samoin nämä tuntemattomat ihmiset jne. Olen yrittänyt selvittää mitä nämä ovat, mutta ymmärtänyt vain, että rakennus kuvaa unennäkijää itseään ja unessa olevat ihmiset ovat henkilön omia puolia.
Sekava ja turha selitys, mutta tämä selkiyttänee omia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Rejmanin Look away on kyllä ihan mukiinmenevä biisi, mutta olisiko sittenkin pitänyt panostaa enemmän homoeroottiseen genreen ja laittaa Suomen edustuskappaleeksi esim joku Antti Tuiskun "pumppaan sua hanuriin"?
Hyvän lava-akrobatian kanssa se todennäköisesti purisi hyvin euroviisu-yleisöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 37v kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.
Tuossa asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Muuta kuin se, että 11-vuotias veljesi olisi muka pistellyt kondomeihin reikiä tietämättä mitä ne ovat. Kuinka kenenkään, edes 11-vuotiaan, päähän olisi tullut että pistelempä niihin neulalla reikiä? Pistelikö hän neulalla reikiä kaikkiin mahdollisiin löytämiinsä tavaroihin, joista ei välttämättä tiennyt mitä ne oli? Mitä järkeä?
Eli sisaruksesi syöttivät sinulle pajunköyttä. Keksivät tuollaisen "hauskan" jutun. Sitä paitsi kukaan vanhempi ei puhu tuollaisia asioita lapsilleen, ei edes täysikasvuisille. Voi kenties sanoa, että raskaus oli vahinko, mutta ei mene sanomaan, että kondomi petti.
Luultavasti olit ihan toivottu lapsi, ja vanhemmat olivat ajatelleet että äiti jäisi sinua hoitamaan eikä menisikään enää töihin, mutta tilanne on voinut muuttua ja ajatuksetkin myös. Onkin ollut parempi, että menet hoitoon ja äiti töihin. Mutta olitko tosiaan päiväkodissa jo vuoden vanhana? Oliko silloin jo sellaisia päiväkoteja, joihin lapsen sai noin pienenä? Muistelisin, että kolme vuotta olisi ollut ikäraja. Siitä nuorempia hoidettiin perhepäivähoidossa.
Kyllä nyt vuoden ikäisiä jo otetaan päiväkotiin, pikkuisten puolelle. Minut vietiin tarhaan kun olin 3 kk vanha, äitini meni töihin ja äitiysloma oli tuolloin 70-luvulla tosiaan vain tuo 3 kk.
Kirjoittajan nimimerkki oli Mies 37 v. eli hän olisi syntynyt v. 1980 tai -81. Riippuu tietysti asuinpaikasta, oliko noin pienten lasten tarhoja vielä silloin. Kummilapseni syntyi v. -82 ja häntä hoiti perhepäivähoitaja aina sinne kolmevuotiaaksi asti, kunnes meni päiväkotiin. Täällä ei ollut mitään vauvojen tarhoja silloin. Joillakin paikkakunnilla sitten ilmeisesti oli.
Niitä oli 70-luvulla, mutta vähitellen äitiyslomat pitenevät ja lait muuttuivat. 80-luvulla saatiin kotihoidontuki ja viimeistään 90-luvun alussa ei tarhaan otettu alle 3-vuotiaita. Kunta ei auttanut sen ikäisen hoitopaikan haussa, ainakaan meillä. Sitä vanhemmalle se oli lakisääteinen.
Mitä nyt taas? Olen kotoisin pienestä teollisuuskaupungista, ja täällä on ollut ”aina” vauvoille hoitopaikkoja päiväkodissa. Ainakin jo mun ikäpolvelle, ja olen syntynyt 50-luvulla.
Edelliselle kirjoittajalle sanoisin, että päinvastoin perhepäivähoitajista ei silloin oltu kuultukaan. Saattoi olla piika tai hienommissa perheissä kotiapulainen, mutta perhepäivähoitaja? Neva höörd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 37v kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.
Tuossa asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Muuta kuin se, että 11-vuotias veljesi olisi muka pistellyt kondomeihin reikiä tietämättä mitä ne ovat. Kuinka kenenkään, edes 11-vuotiaan, päähän olisi tullut että pistelempä niihin neulalla reikiä? Pistelikö hän neulalla reikiä kaikkiin mahdollisiin löytämiinsä tavaroihin, joista ei välttämättä tiennyt mitä ne oli? Mitä järkeä?
Eli sisaruksesi syöttivät sinulle pajunköyttä. Keksivät tuollaisen "hauskan" jutun. Sitä paitsi kukaan vanhempi ei puhu tuollaisia asioita lapsilleen, ei edes täysikasvuisille. Voi kenties sanoa, että raskaus oli vahinko, mutta ei mene sanomaan, että kondomi petti.
Luultavasti olit ihan toivottu lapsi, ja vanhemmat olivat ajatelleet että äiti jäisi sinua hoitamaan eikä menisikään enää töihin, mutta tilanne on voinut muuttua ja ajatuksetkin myös. Onkin ollut parempi, että menet hoitoon ja äiti töihin. Mutta olitko tosiaan päiväkodissa jo vuoden vanhana? Oliko silloin jo sellaisia päiväkoteja, joihin lapsen sai noin pienenä? Muistelisin, että kolme vuotta olisi ollut ikäraja. Siitä nuorempia hoidettiin perhepäivähoidossa.
Kyllä nyt vuoden ikäisiä jo otetaan päiväkotiin, pikkuisten puolelle. Minut vietiin tarhaan kun olin 3 kk vanha, äitini meni töihin ja äitiysloma oli tuolloin 70-luvulla tosiaan vain tuo 3 kk.
Kirjoittajan nimimerkki oli Mies 37 v. eli hän olisi syntynyt v. 1980 tai -81. Riippuu tietysti asuinpaikasta, oliko noin pienten lasten tarhoja vielä silloin. Kummilapseni syntyi v. -82 ja häntä hoiti perhepäivähoitaja aina sinne kolmevuotiaaksi asti, kunnes meni päiväkotiin. Täällä ei ollut mitään vauvojen tarhoja silloin. Joillakin paikkakunnilla sitten ilmeisesti oli.
Niitä oli 70-luvulla, mutta vähitellen äitiyslomat pitenevät ja lait muuttuivat. 80-luvulla saatiin kotihoidontuki ja viimeistään 90-luvun alussa ei tarhaan otettu alle 3-vuotiaita. Kunta ei auttanut sen ikäisen hoitopaikan haussa, ainakaan meillä. Sitä vanhemmalle se oli lakisääteinen.
Mitä nyt taas? Olen kotoisin pienestä teollisuuskaupungista, ja täällä on ollut ”aina” vauvoille hoitopaikkoja päiväkodissa. Ainakin jo mun ikäpolvelle, ja olen syntynyt 50-luvulla.
Edelliselle kirjoittajalle sanoisin, että päinvastoin perhepäivähoitajista ei silloin oltu kuultukaan. Saattoi olla piika tai hienommissa perheissä kotiapulainen, mutta perhepäivähoitaja? Neva höörd.
Lisäys: vauvojen puolta nimitettiin ainakin omassa kotikaupungissani seimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on lajiaan selittämätön, selvittämään tuskin pystyy. Lapsellani on ollut pienestä asti kuvien hahmottamisessa, loogisessa päättelykyvyssä yms. vaikeuksia. Silmiä on vauvana laseroitu ja sitä ei osata sanoa, kuinka hoito on vaikuttanut näkökykyyn, näkeekö lapsi eri tavalla kuin muut. Kerran yritin saada häntä noin 4-vuotiaana pelaamaan kanssani Kimbleä. Lapsi ei ymmärtänyt yhtään, miten sitä pelataan, eikä näin ollen keskittyminenkään ollut kovin kummoista. Muistan, että siitä vähän jopa tuskastuin, niin yksinkertainen peli kuitenkin. Sitten yhtäkkiä, kun katsoin sitä pelilautaa, se näytti muutaman sekunnin ajan silmissäni ihan oudolta. Eri väriset kohdat ikäänkuin vaihtelivat paikkaa ja säkenöivät ja jos minun olisi pitänyt sen näköistä peliä alkaa pelata, en olisi ymmärtänyt yhtään, mitä tulee tehdä.
Näytettiinkö minulle hetki maailmaa lapseni silmin? Koskaan muulloin en ole kokenut moista. Minulla on joskus vaivaa aurallisesta migreenistä, mutta tämä oli jotain ihan muuta.
En muista kirjan nimeä, mutta sen oli kirjoittanut nainen, jolla oli joko arperger tai autismi tai joku sellainen ja hän kirjoitti näkevänsä monet asiat eri tavalla kuin muut. Hän näki liikkeet, esineiden muodot ja kaikenlaiset äänet väreinä ja voimakkaina kuvioina, tuo saattaa liittyä johonkin samankaltaiseen lapsesi kohdalla. Ehkä sinulla todella oli hetkellinen yhteys lapsesi maailmaan, ei se ole lainkaan mahdotonta lapsen ja äidin välillä. Muistan tuosta kirjasta sen, kuinka kirjoittaja koki yleensäkin maailmansa hyvin rikkaaksi ja mielenkiintoiseksi, mutta hänen oli täytynyt opetella elämään tämän asian kanssa. Erityisen hyvin jäi mieleen se, kun hän kertoi katsovansa hevosten ravaamista ja tunsi itse olevansa se liike, hän oli mielestään liehuva värikäs nauha siellä kavioiden välissä ja se oli riemullinen tunne.
Ohhoh, avasin ketjun sattumalta, vaikka en palstaa usein lue ja tässä oli viestiini vastaus heti nenän alla. Kiitos tällaisesta infosta. Lapsessa on jotain erityistä, mutta hyvin lievää. Pitääkin vähän keskustella hänen kanssaan, jos osaisi kuvailla jotain tuntemuksia ja kaikenlaista, kuinka hän asioita kokee. Oppi kyllä 6-vuotiaana sujuvasti lukemaan ja kirjoittaa hyvin, että ei silmät ainakaan koko aikaa temppuile. Yritän etsiä tuollaisen kirjan käsiini.
Ilmiön nimi on synestesia. Se liittyy joskus autismin kirjoon, muttei aina. Omaakin elämääni se rikastuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme rivitalossa. Istuin sohvalla ikkunan luona ja kuulin kolauksen ulkoa, verhojen raosta näin tyttäreni mekon, lippiksen ja myös vilauksen kasvoista mikä ei ollut outoa sillä tyttö välillä puuhastelee jotain takapihalla ja arvelin että leikkikaveri oli lähtenyt kotiinsa. Meni ehkä 10 sek ja kuulin ihmeekseni tyttären naurun keittiön ikkunan alta, huusin keittiössä olevalle esikoiselleni että " hei onko Ida siinä?" ja vastaus oli "joo ne leikkii tossa ". Siinä vaiheessa tuli olo että mit vit..? Sillä lapsi ei millään olisi noin nopeasti kiivennyt pihaamme rajaavan aidan yli ja kiertänyt taloa ! Ja näin takapihalla varmasti tyttäreni, vaikka olisivatkin vaihtaneet kaverin kanssa hattuja ja kaveri olisi jostain syystä käynyt pihallamme niin kyllä mekoista ja siitä osasta kasvoja mikä näkyi, tunnistin oman lapseni.
Outoa. Join illalla valkoisesta mukista vettä ja jätin mukin keittiön tasolle. Yöllä hain lapselle juotavaa ja join itsekin taas vettä samasta mukista, kuin illallakin. Toimin hämärässä, enkä mukiin sen paremmin katsonut. Aamulla yllätyin, kun otin mukin taas käteeni ja siellä oli pohjalla lähes mustia pisaroita, sen näköinen kuin olisi juotu cokista tms, eikä huuhdeltu. Ei ole mahdollista, että mukia olisi kukaan muu käyttänyt, mutta mistä hiivatista musta väri oli mukiin tullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystäväni luona toisessa kaupungissa juhlimassa, oltiin humalassa muttei missään räkäkännissä eikä keltään mennyt muisti. Meitä oli siis me kolme , minä ysyäväni ja ystävän avomies. Molemmat olen tuntenut jo vuosia ja olemme ennenkin juhlineet yhdessä.
Kotiin tultuamme söimme pitsaa ja sitten menimme nukkumaan, minä olohuoneen sohvalle ja ystäväni miehineen makkariin. En nukahtanut ihan heti vaan kuulin ,kun hissi liikkui rappukäytävässä ja joko ystäväni tai tämän mies meni vessaan. Aamulla heräsin lievässä kankkusessa, mutta lisäksi jalkaani kuumotti ja tykytti oudosti. Kiljaisin kauhusta vedettyäni peiton pois ja myös ystäväni meni tolaltaan , jalkani oli nimittäin palanut polvesta alaspäin. Miten? En ollut tuntenut kipua eikä lähellä ollut esim tulikuumaa patteria ja luulisihan nyt kännissäkin heräävän jos jalka käryää patteria vasten ..
En saanut farkkuja jalkaan , lainasin ystäväni hametta että pääsin päivystykseen , ottivat vaikka olinkin ulkopaikkakuntalainen.
Sairaalassa lääkäri sanoi että jalalleni on täytynyt kaatua kiehuvaa vettä !Tapauksesta on nyt 10 vuotta ja välillä puhumme siitä ystäväni kanssa , että mitä ihmettä sinä yönä kävi?
Lämmitittekö pizzan uunissa? Palovamma on voinut tulla kuumasta uuninluukusta. Se ei tunnu heti, varsinkaan kun potilas on alkoholilla puudutettu. Toinen vaihtoehto on, että juhlinnan aikana joku on kaatanut vahingossa kuuman kahvin tai teen jalallesi.
Pitsa ostettiin mukaan ja lämmitettiin perillä mikrossa. Yökerhossa kovin moni tuskin juo kahvia, lähinnä sitä olisi kaljat saanut päälle. Usko pois, on mietitty vaikka mitkä vaihtoehdot näiden vuosien aikana eikä missään tunnu olevan järkeä !
Jalassasi oli todennäköisesti vyöruusu tai sebän tapainen. Vyöruusu iskee nimenomaan jalkaan ja vyömäisesti, eikä aina nosta ilmestyessään kuumetta. Toisaalta alkoholipäissään sitä ei edes huomaa.
Ja lääkärikö ei tunnista ruusua?
No eipä ne aina tunnista. Lääkärithän eivät tunnetusti tee hoitovirheitä! Meilläkin töissä vyöruusu jalassa ja ei meinannut saada hoitoa siihen, koska lekuri ei tunnistanut ongelmaa, ja tässä tapauksessa kaikki merkit viittaa vyöruusuun.
Muistan vieläkin lapsena olisinkohan ollut alle 8 vuotias kun heräsin yöllä ja joka puolella oli seinää ympärillä, pelotti tuntui että olin ansassa, menin takaisin peiton alle ja aamulla ei mitään seiniä missään
Tai sen kun näin jatkuvasti teininä painajaisia, ruumiista irtautuminen oli aika pelottava kokemus
Kun joku mies(epäilin mun yhdeksi luokkailaiseksi) soitti mulle aika hönön puhelun, mitään en saanut selvää ja lopuksi tais sanoo vaan ei sitten ja luuri korvaan:p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nyt sekava teksti, mutta kerron kuitenkin. Tutustuin aikoinani töissä erääseen ihmiseen, joka tuntui ihan joltain perheenjäseneltä. Meillä synkkasi tosi hyvin ja hänen veljensä kävi myös työpaikallamme, joten luonnollisesti myös hänen kanssaan tuli rupateltua :) no vaihdoin työpaikkaa ja kaveruus jäi, harmi sinänsä.
Viime kesänä näin sattumalta ensin tämän veljen ja sitten tämän työkamuni, siis samana päivänä. Tosi erikoinen sattuma, mutta voihan se ollakkin vaan sitä. :D
Mun elämän suurin selvittämätön mysteeri on se kun nainen, johon olin kovaa vauhtia rakastumassa, päätti jättää mut yhtäkkiä edes selittämättä miksi. Veikkaan, että asia vaivaa mua lopun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Unimaailma on kyllä merkillinen. Mulla on samantyyppisiä unia, joissa olen siis jossain just niin kuin leirikeskuksessa tai muussa majailupaikassa, missä on huoneita ja käytäviä ja ihmisiä majoittuneena jne. Oudointa oli kun näin unen, jossa olin mulle tuntemattomien ihmisten kanssa jossain tällaisessa majoituskeskuksessa ja menimme huoneeseen missä meidän piti asua. Siellä oli neljä vuodetta niin, että kaksi aina yhdellä sivulla peräkkäin, ja päädyssä olevan ikkunan edessä oli iso pöytä. Tuoleja ei ollut, vain pöytä. Huone oli vanhanaikainen niin kuin olisin joutunut jonnekin 50-luvulle. Ja siitä sitten jonkin ajan kuluttua matkustin itänaapuriin erään harrastusasian puitteissa. Meidät majoitettiin jonkun hoitokodin vierasmajaan, hyvin vanha rakennus. Kun avasimme oven huoneeseemme, näkymä oli täsmälleen sama, minkä olin unessa nähnyt.
Minulle on käynyt muutaman kerran vastaavaa. Olen nähnyt unta jostain paikasta jossa 100% varmuudella en ole koskaan käynyt. Joskus myöhemmin olen sitten mennyt samaan paikkaan ja nähnyt tismalleen sen paikan ja näkymän kuin unessa aikaisemmin. Pari kertaa oikeasti olen ollut aivan järkyttynyt. En ymmärrä miten se on mahdollista. Miten alitajunnasta voi tulla jotain mikä on oikeasti olemassa, mutta mitä en ole nähnyt ja tulen näkemään vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unimaailma on kyllä merkillinen. Mulla on samantyyppisiä unia, joissa olen siis jossain just niin kuin leirikeskuksessa tai muussa majailupaikassa, missä on huoneita ja käytäviä ja ihmisiä majoittuneena jne. Oudointa oli kun näin unen, jossa olin mulle tuntemattomien ihmisten kanssa jossain tällaisessa majoituskeskuksessa ja menimme huoneeseen missä meidän piti asua. Siellä oli neljä vuodetta niin, että kaksi aina yhdellä sivulla peräkkäin, ja päädyssä olevan ikkunan edessä oli iso pöytä. Tuoleja ei ollut, vain pöytä. Huone oli vanhanaikainen niin kuin olisin joutunut jonnekin 50-luvulle. Ja siitä sitten jonkin ajan kuluttua matkustin itänaapuriin erään harrastusasian puitteissa. Meidät majoitettiin jonkun hoitokodin vierasmajaan, hyvin vanha rakennus. Kun avasimme oven huoneeseemme, näkymä oli täsmälleen sama, minkä olin unessa nähnyt.
Minulle on käynyt muutaman kerran vastaavaa. Olen nähnyt unta jostain paikasta jossa 100% varmuudella en ole koskaan käynyt. Joskus myöhemmin olen sitten mennyt samaan paikkaan ja nähnyt tismalleen sen paikan ja näkymän kuin unessa aikaisemmin. Pari kertaa oikeasti olen ollut aivan järkyttynyt. En ymmärrä miten se on mahdollista. Miten alitajunnasta voi tulla jotain mikä on oikeasti olemassa, mutta mitä en ole nähnyt ja tulen näkemään vasta myöhemmin.
Sössin tämän jotenkin.. tuo ylempi kappale on toisen kirjoittama ja alempi kappale minun..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unimaailma on kyllä merkillinen. Mulla on samantyyppisiä unia, joissa olen siis jossain just niin kuin leirikeskuksessa tai muussa majailupaikassa, missä on huoneita ja käytäviä ja ihmisiä majoittuneena jne. Oudointa oli kun näin unen, jossa olin mulle tuntemattomien ihmisten kanssa jossain tällaisessa majoituskeskuksessa ja menimme huoneeseen missä meidän piti asua. Siellä oli neljä vuodetta niin, että kaksi aina yhdellä sivulla peräkkäin, ja päädyssä olevan ikkunan edessä oli iso pöytä. Tuoleja ei ollut, vain pöytä. Huone oli vanhanaikainen niin kuin olisin joutunut jonnekin 50-luvulle. Ja siitä sitten jonkin ajan kuluttua matkustin itänaapuriin erään harrastusasian puitteissa. Meidät majoitettiin jonkun hoitokodin vierasmajaan, hyvin vanha rakennus. Kun avasimme oven huoneeseemme, näkymä oli täsmälleen sama, minkä olin unessa nähnyt.
Minulle on käynyt muutaman kerran vastaavaa. Olen nähnyt unta jostain paikasta jossa 100% varmuudella en ole koskaan käynyt. Joskus myöhemmin olen sitten mennyt samaan paikkaan ja nähnyt tismalleen sen paikan ja näkymän kuin unessa aikaisemmin. Pari kertaa oikeasti olen ollut aivan järkyttynyt. En ymmärrä miten se on mahdollista. Miten alitajunnasta voi tulla jotain mikä on oikeasti olemassa, mutta mitä en ole nähnyt ja tulen näkemään vasta myöhemmin.
Olen kokenut saman.
Eräs kirjailija näki unessaan astuvansa huoneeseen, jossa oli ennestään joku. Ikkunan ääressä seissyt nainen kääntyi, jolloin unen näkijä huomasi katsovansa itseään.
Myöhemmin hän osti saman talon ja sai selville, että hänen isovanhempansa oli vihitty unen huoneessa.
Pelottavaa kirjoitti:
Muistan vieläkin lapsena olisinkohan ollut alle 8 vuotias kun heräsin yöllä ja joka puolella oli seinää ympärillä, pelotti tuntui että olin ansassa, menin takaisin peiton alle ja aamulla ei mitään seiniä missään
Tai sen kun näin jatkuvasti teininä painajaisia, ruumiista irtautuminen oli aika pelottava kokemus
Kun joku mies(epäilin mun yhdeksi luokkailaiseksi) soitti mulle aika hönön puhelun, mitään en saanut selvää ja lopuksi tais sanoo vaan ei sitten ja luuri korvaan:p
Tuo seinäjuttu on tapahtunut sekä mulle että exälle.
Nukuttiin kerrossängyissä, jossa olikin tuon valveunen aikana seinät joka puolella.
Ohhoh, avasin ketjun sattumalta, vaikka en palstaa usein lue ja tässä oli viestiini vastaus heti nenän alla. Kiitos tällaisesta infosta. Lapsessa on jotain erityistä, mutta hyvin lievää. Pitääkin vähän keskustella hänen kanssaan, jos osaisi kuvailla jotain tuntemuksia ja kaikenlaista, kuinka hän asioita kokee. Oppi kyllä 6-vuotiaana sujuvasti lukemaan ja kirjoittaa hyvin, että ei silmät ainakaan koko aikaa temppuile. Yritän etsiä tuollaisen kirjan käsiini.