Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin joitakin vuosia sitten erästä Youtube-videota siten, että videon lataaja arvasi nimeni sen perusteella. Poistin kuitenkin kommentin melko pian sen jälkeen, koska en halunnut, että eräs kaverini näkee sen ja myös siksi, että joku muukin saattaisi tunnistaa. Tuohon aikaan Youtubessa pystyi näkemään käyttäjän profiilia katsomalla, mitä hän on kommentoinut, ja kaverini tiesi käyttäjänimeni. Nyt on sitten käynyt niin, että jos olen kommentoinut tuon käyttäjän videoita, hän ei ole vastannut enää kommentteihini. Kysyin myös häneltä, että ei kai hän vain ole loukkaantunut siitä, että poistin kommentin ja sanoin tuon, että en halunnut kaverini näkevän sitä, eikä siihenkään tullut vastausta. Voisiko olla jotain muuta selitystä siihen, miksei hän ole vastannut?
Jotkut käyttäjät vastailevat vain tilaajilleen ja ystävilleen. En tietenkään tiedä, kuulutko heihin, mutta jos et, tuo todennäköisesti on syynä.
Jos tuo käyttäjä vastaa vain tilaajilleen ja ystävilleen ja tuon kommenttikysymyksen kysyjä ei heissä ole, niin miksi hän sitten on kuitenkin vastannut tuohon, jonka perusteella hän on arvannut kommentoijan nimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin joitakin vuosia sitten erästä Youtube-videota siten, että videon lataaja arvasi nimeni sen perusteella. Poistin kuitenkin kommentin melko pian sen jälkeen, koska en halunnut, että eräs kaverini näkee sen ja myös siksi, että joku muukin saattaisi tunnistaa. Tuohon aikaan Youtubessa pystyi näkemään käyttäjän profiilia katsomalla, mitä hän on kommentoinut, ja kaverini tiesi käyttäjänimeni. Nyt on sitten käynyt niin, että jos olen kommentoinut tuon käyttäjän videoita, hän ei ole vastannut enää kommentteihini. Kysyin myös häneltä, että ei kai hän vain ole loukkaantunut siitä, että poistin kommentin ja sanoin tuon, että en halunnut kaverini näkevän sitä, eikä siihenkään tullut vastausta. Voisiko olla jotain muuta selitystä siihen, miksei hän ole vastannut?
Jotkut käyttäjät vastailevat vain tilaajilleen ja ystävilleen. En tietenkään tiedä, kuulutko heihin, mutta jos et, tuo todennäköisesti on syynä.
Jos tuo käyttäjä vastaa vain tilaajilleen ja ystävilleen ja tuon kommenttikysymyksen kysyjä ei heissä ole, niin miksi hän sitten on kuitenkin vastannut tuohon, jonka perusteella hän on arvannut kommentoijan nimen?
Se on varmaan sitten ollut sen verran kiinnostava, että hänen on täytynyt poiketa periaatteestaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin ystäväni luona toisessa kaupungissa juhlimassa, oltiin humalassa muttei missään räkäkännissä eikä keltään mennyt muisti. Meitä oli siis me kolme , minä ysyäväni ja ystävän avomies. Molemmat olen tuntenut jo vuosia ja olemme ennenkin juhlineet yhdessä.
Kotiin tultuamme söimme pitsaa ja sitten menimme nukkumaan, minä olohuoneen sohvalle ja ystäväni miehineen makkariin. En nukahtanut ihan heti vaan kuulin ,kun hissi liikkui rappukäytävässä ja joko ystäväni tai tämän mies meni vessaan. Aamulla heräsin lievässä kankkusessa, mutta lisäksi jalkaani kuumotti ja tykytti oudosti. Kiljaisin kauhusta vedettyäni peiton pois ja myös ystäväni meni tolaltaan , jalkani oli nimittäin palanut polvesta alaspäin. Miten? En ollut tuntenut kipua eikä lähellä ollut esim tulikuumaa patteria ja luulisihan nyt kännissäkin heräävän jos jalka käryää patteria vasten ..
En saanut farkkuja jalkaan , lainasin ystäväni hametta että pääsin päivystykseen , ottivat vaikka olinkin ulkopaikkakuntalainen.
Sairaalassa lääkäri sanoi että jalalleni on täytynyt kaatua kiehuvaa vettä !Tapauksesta on nyt 10 vuotta ja välillä puhumme siitä ystäväni kanssa , että mitä ihmettä sinä yönä kävi?
Ihan kauheaa! Uskon, että olette kelailleet ja vielä tuo, että näkemässä on muitakin = jos yksin herää, olisi helpompi ajatella, että oon vaan sählännyt jotain, mitä en muista, mutta nythän siitä ei voi olla kysymys. Lisäksi mitä tulikuumaa, joka polttaa niin pahasti, että on pakko lähteä EAhan, voisi sohvalla nukkuessa koskettaa, eihän ne patterit tod näk tosiaan ole lähimaillakaan.
Olet myös ollut niin tolkuissasi, että olet noteerannut käytävässä kulkijat ja vessassa käynnin.
Paha allerginen reaktio...mutta miksi se olisi vain toisessa jalassa tai jalassa ylipäätään?
Voihan stana, nyt sait täältä yhden lisää ihmettelemään, mitä hittoa sinä yönä kävi:-)
Melkeinpä kaikki Vauva av:ltä mystisesti poistuneet ketjut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli täysin järjenvastaisesti tunne, että joku on tulossa asuntooni. Siihen ei ollut mitään syytä, koska kenelläkään ei ollut vara-avaimiani eikä rappuun päässyt kuin omilla avaimilla ylipäätään. Olin menossa suihkuun, mutta jäin katsomaan televisiota, koska tunne oli niin häiritsevän voimakas.
N. puolen tunnin sisällä ovikello soi, oven takana oli huoltomies poliisien kanssa. Rapussa oli tapahtunut joku väkivallanteko, johon liittyen kyselivät, siihen ymmärrykseen jäin. Tai huumekauppaa, mitä lie, eivät kertoneet enkä ollut nähnyt mitään. Ei ollut tapahtunut mitään mistä olisi kuulunut ääniä minulle, olin ollut vielä viikonlopun poissa kotoa, tämä tapahtui ma-iltana.
Mulle tuli kerran sellainen olo, että täytyy lähteä asunnosta jonnekin. Tämä oli aamupäivällä kun olin herännyt. Tunne oli epätavallinen ja epätavallisen voimakas.
Kun olin muualla seinänaapuri meni katolle ja päätti elämänsä asfalttiin.
En tosiaan muista toista "on pakko päästä täältä" - oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuin vessassa, ovi auki kiitos eroahdistuksesta kärsivän kissan kun kun jokin kolahti keittiössä. Ketsupipullo oli lattialla , ja jääkaapin ovi raollaan. En vain keksi miten pullo loikkasi siitä syvästä ovihyllystä pleksin yli ja vielä niin kovaa että ovikin aukesi!
Se, että miksi kaikki vihaavat minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen enneunia. Viime aikoina olen nähnyt useita kertoja unta jossa olen jossain leirikeskuksessa asukkaana. Tämä leirikeskus vaihtelee paikkana ja joskus jopa yhden yön unien aikana. Usein keskuksessa myös kummittelee.
En vain tajua mitä alitajunta yrittää viestittää. Sinänsä tämä viesti on suht turha, mutta saa kommentoida jos joku on kokenut tällaista. Jos vaikka tällainen uni kuvastaisi stressiä tms.
Unimaailma on kyllä merkillinen. Mulla on samantyyppisiä unia, joissa olen siis jossain just niin kuin leirikeskuksessa tai muussa majailupaikassa, missä on huoneita ja käytäviä ja ihmisiä majoittuneena jne. Oudointa oli kun näin unen, jossa olin mulle tuntemattomien ihmisten kanssa jossain tällaisessa majoituskeskuksessa ja menimme huoneeseen missä meidän piti asua. Siellä oli neljä vuodetta niin, että kaksi aina yhdellä sivulla peräkkäin, ja päädyssä olevan ikkunan edessä oli iso pöytä. Tuoleja ei ollut, vain pöytä. Huone oli vanhanaikainen niin kuin olisin joutunut jonnekin 50-luvulle. Ja siitä sitten jonkin ajan kuluttua matkustin itänaapuriin erään harrastusasian puitteissa. Meidät majoitettiin jonkun hoitokodin vierasmajaan, hyvin vanha rakennus. Kun avasimme oven huoneeseemme, näkymä oli täsmälleen sama, minkä olin unessa nähnyt.
Jostakin alitajunnasta lienee sekin kotoisin, että seikkailen hirveän usein unessa entisessä mummolassani. Siellä tapahtuu milloin mitäkin, on aivan kuin pidettäis jotain kursseja, joskus juhlia, joskus sinne mennään jotain piiloon ja joskus piileskelen itse siellä salaa nykyasukkaiden tietämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle mysteerinä ovat todella kummalliset uneni. Esim. viikonloppuna näin unta, jossa olin kuollut lapsena ja minua oltiin tuhkaamassa eli polttohautaamassa, mutta minä olin silti elossa. Vanhempani odottivat samassa huoneessa missä minua tuhkattiin ja äiti lohdutti, että se aloitetaan vasta kun olen nukahtanut eli minun ei tarvitse pelätä, minkä jälkeen minä sitten kiipesin sinne polttouuniin. Sen jälkeen tuhkani laskettiin uurnassa hautaan, mutta minä heräsin eloon ja kaivauduin ihan entisen kaltaisena takaisin maan päälle. Sitten minä vain menin kotiin ja sanoi, että "Minä heräsin henkiin" ja vanhemmat olivat kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia, että vaikka minut oli tuhkana laskettu hautaan, niin yllättäen olin taas elossa. Sitten minä kuolin, tulin tuhkatuksi ja haudatuksi sekä heräsin eloon toisen kerran, minkä jälkeen olin kuolemassa kolmatta kertaa, sillä kertaa syöpään ja itkin äidilleni, että mitä jos minä en sillä kertaa enää palaudu tuhkaamisen jälkeen entiselleen, herää henkiin ja nouse taas ylös haudasta.
Siis mistä tuollaiset unet voivat tulla? Alkoholilla ei ainakaan ole osuutta asiaan.
Tämä on lajiaan selittämätön, selvittämään tuskin pystyy. Lapsellani on ollut pienestä asti kuvien hahmottamisessa, loogisessa päättelykyvyssä yms. vaikeuksia. Silmiä on vauvana laseroitu ja sitä ei osata sanoa, kuinka hoito on vaikuttanut näkökykyyn, näkeekö lapsi eri tavalla kuin muut. Kerran yritin saada häntä noin 4-vuotiaana pelaamaan kanssani Kimbleä. Lapsi ei ymmärtänyt yhtään, miten sitä pelataan, eikä näin ollen keskittyminenkään ollut kovin kummoista. Muistan, että siitä vähän jopa tuskastuin, niin yksinkertainen peli kuitenkin. Sitten yhtäkkiä, kun katsoin sitä pelilautaa, se näytti muutaman sekunnin ajan silmissäni ihan oudolta. Eri väriset kohdat ikäänkuin vaihtelivat paikkaa ja säkenöivät ja jos minun olisi pitänyt sen näköistä peliä alkaa pelata, en olisi ymmärtänyt yhtään, mitä tulee tehdä.
Näytettiinkö minulle hetki maailmaa lapseni silmin? Koskaan muulloin en ole kokenut moista. Minulla on joskus vaivaa aurallisesta migreenistä, mutta tämä oli jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystäväni luona toisessa kaupungissa juhlimassa, oltiin humalassa muttei missään räkäkännissä eikä keltään mennyt muisti. Meitä oli siis me kolme , minä ysyäväni ja ystävän avomies. Molemmat olen tuntenut jo vuosia ja olemme ennenkin juhlineet yhdessä.
Kotiin tultuamme söimme pitsaa ja sitten menimme nukkumaan, minä olohuoneen sohvalle ja ystäväni miehineen makkariin. En nukahtanut ihan heti vaan kuulin ,kun hissi liikkui rappukäytävässä ja joko ystäväni tai tämän mies meni vessaan. Aamulla heräsin lievässä kankkusessa, mutta lisäksi jalkaani kuumotti ja tykytti oudosti. Kiljaisin kauhusta vedettyäni peiton pois ja myös ystäväni meni tolaltaan , jalkani oli nimittäin palanut polvesta alaspäin. Miten? En ollut tuntenut kipua eikä lähellä ollut esim tulikuumaa patteria ja luulisihan nyt kännissäkin heräävän jos jalka käryää patteria vasten ..
En saanut farkkuja jalkaan , lainasin ystäväni hametta että pääsin päivystykseen , ottivat vaikka olinkin ulkopaikkakuntalainen.
Sairaalassa lääkäri sanoi että jalalleni on täytynyt kaatua kiehuvaa vettä !Tapauksesta on nyt 10 vuotta ja välillä puhumme siitä ystäväni kanssa , että mitä ihmettä sinä yönä kävi?
Lämmitittekö pizzan uunissa? Palovamma on voinut tulla kuumasta uuninluukusta. Se ei tunnu heti, varsinkaan kun potilas on alkoholilla puudutettu. Toinen vaihtoehto on, että juhlinnan aikana joku on kaatanut vahingossa kuuman kahvin tai teen jalallesi.
Pitsa ostettiin mukaan ja lämmitettiin perillä mikrossa. Yökerhossa kovin moni tuskin juo kahvia, lähinnä sitä olisi kaljat saanut päälle. Usko pois, on mietitty vaikka mitkä vaihtoehdot näiden vuosien aikana eikä missään tunnu olevan järkeä !
Jalassasi oli todennäköisesti vyöruusu tai sebän tapainen. Vyöruusu iskee nimenomaan jalkaan ja vyömäisesti, eikä aina nosta ilmestyessään kuumetta. Toisaalta alkoholipäissään sitä ei edes huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystäväni luona toisessa kaupungissa juhlimassa, oltiin humalassa muttei missään räkäkännissä eikä keltään mennyt muisti. Meitä oli siis me kolme , minä ysyäväni ja ystävän avomies. Molemmat olen tuntenut jo vuosia ja olemme ennenkin juhlineet yhdessä.
Kotiin tultuamme söimme pitsaa ja sitten menimme nukkumaan, minä olohuoneen sohvalle ja ystäväni miehineen makkariin. En nukahtanut ihan heti vaan kuulin ,kun hissi liikkui rappukäytävässä ja joko ystäväni tai tämän mies meni vessaan. Aamulla heräsin lievässä kankkusessa, mutta lisäksi jalkaani kuumotti ja tykytti oudosti. Kiljaisin kauhusta vedettyäni peiton pois ja myös ystäväni meni tolaltaan , jalkani oli nimittäin palanut polvesta alaspäin. Miten? En ollut tuntenut kipua eikä lähellä ollut esim tulikuumaa patteria ja luulisihan nyt kännissäkin heräävän jos jalka käryää patteria vasten ..
En saanut farkkuja jalkaan , lainasin ystäväni hametta että pääsin päivystykseen , ottivat vaikka olinkin ulkopaikkakuntalainen.
Sairaalassa lääkäri sanoi että jalalleni on täytynyt kaatua kiehuvaa vettä !Tapauksesta on nyt 10 vuotta ja välillä puhumme siitä ystäväni kanssa , että mitä ihmettä sinä yönä kävi?
Lämmitittekö pizzan uunissa? Palovamma on voinut tulla kuumasta uuninluukusta. Se ei tunnu heti, varsinkaan kun potilas on alkoholilla puudutettu. Toinen vaihtoehto on, että juhlinnan aikana joku on kaatanut vahingossa kuuman kahvin tai teen jalallesi.
Pitsa ostettiin mukaan ja lämmitettiin perillä mikrossa. Yökerhossa kovin moni tuskin juo kahvia, lähinnä sitä olisi kaljat saanut päälle. Usko pois, on mietitty vaikka mitkä vaihtoehdot näiden vuosien aikana eikä missään tunnu olevan järkeä !
Jalassasi oli todennäköisesti vyöruusu tai sebän tapainen. Vyöruusu iskee nimenomaan jalkaan ja vyömäisesti, eikä aina nosta ilmestyessään kuumetta. Toisaalta alkoholipäissään sitä ei edes huomaa.
Ja lääkärikö ei tunnista ruusua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui Porvoon jokirannassa 1980-luvulla. Istuin penkillä katselemassa maisemaa. Nuorehko mies, aikuinen kuitenkin, pyöräili ohitseni suuri Adidas-urheilukassi pyöräntarakalla. Kassi oli sellainen muovinen, lääkärinlaukkumekanismilla suljettava. Mies pysähtyi ja otti lokin molemmin käsin siivet linnun kylkiin painaen ja laittoi elävän lokin kassiin ja pyöräili menojaan. Koko episodi tapahtui nopeasti ja jäin ällistyneenä katsomaan hänen peräänsä. Miksi mies otti lokin?
Vierailija kirjoitti:
Minulle mysteerinä ovat todella kummalliset uneni. Esim. viikonloppuna näin unta, jossa olin kuollut lapsena ja minua oltiin tuhkaamassa eli polttohautaamassa, mutta minä olin silti elossa. Vanhempani odottivat samassa huoneessa missä minua tuhkattiin ja äiti lohdutti, että se aloitetaan vasta kun olen nukahtanut eli minun ei tarvitse pelätä, minkä jälkeen minä sitten kiipesin sinne polttouuniin. Sen jälkeen tuhkani laskettiin uurnassa hautaan, mutta minä heräsin eloon ja kaivauduin ihan entisen kaltaisena takaisin maan päälle. Sitten minä vain menin kotiin ja sanoi, että "Minä heräsin henkiin" ja vanhemmat olivat kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia, että vaikka minut oli tuhkana laskettu hautaan, niin yllättäen olin taas elossa. Sitten minä kuolin, tulin tuhkatuksi ja haudatuksi sekä heräsin eloon toisen kerran, minkä jälkeen olin kuolemassa kolmatta kertaa, sillä kertaa syöpään ja itkin äidilleni, että mitä jos minä en sillä kertaa enää palaudu tuhkaamisen jälkeen entiselleen, herää henkiin ja nouse taas ylös haudasta.
Siis mistä tuollaiset unet voivat tulla? Alkoholilla ei ainakaan ole osuutta asiaan.
En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta minusta nuo unet kertovat jostakin muutoksesta vanhemmat-lapsi -suhteessanne. Siis vaikka kasvuasi aikuiseksi tms. Olet ”kuollut” tai katkonut jonkun asian suhteessanne ja luonut uuden tavan elää.
Vierailija kirjoitti:
Näen enneunia. Viime aikoina olen nähnyt useita kertoja unta jossa olen jossain leirikeskuksessa asukkaana. Tämä leirikeskus vaihtelee paikkana ja joskus jopa yhden yön unien aikana. Usein keskuksessa myös kummittelee.
En vain tajua mitä alitajunta yrittää viestittää. Sinänsä tämä viesti on suht turha, mutta saa kommentoida jos joku on kokenut tällaista. Jos vaikka tällainen uni kuvastaisi stressiä tms.
Minun unimaailmassani talo merkitsee ihmistä itseään. Tai hänen elämäänsä. Onko unen leirikeskus pimeä vai valoisa, autio vai täynnä, sotkuinen vai siisti - minkälainen on tunnelma?
Vierailija kirjoitti:
Näen enneunia. Viime aikoina olen nähnyt useita kertoja unta jossa olen jossain leirikeskuksessa asukkaana. Tämä leirikeskus vaihtelee paikkana ja joskus jopa yhden yön unien aikana. Usein keskuksessa myös kummittelee.
En vain tajua mitä alitajunta yrittää viestittää. Sinänsä tämä viesti on suht turha, mutta saa kommentoida jos joku on kokenut tällaista. Jos vaikka tällainen uni kuvastaisi stressiä tms.
Minäkin näin näitä leirikeskusunia muutamia vuosia sitten. Kävin "omassa" lapsuuden aikaisessa, mutta myös sellaisissa joita ei oikeasti ole.
Koen että leirikeskus on eräänlainen välipaikka, odotushuone, siirtymätila. Se kuvastaa myös lapsuutta ja menneisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on lajiaan selittämätön, selvittämään tuskin pystyy. Lapsellani on ollut pienestä asti kuvien hahmottamisessa, loogisessa päättelykyvyssä yms. vaikeuksia. Silmiä on vauvana laseroitu ja sitä ei osata sanoa, kuinka hoito on vaikuttanut näkökykyyn, näkeekö lapsi eri tavalla kuin muut. Kerran yritin saada häntä noin 4-vuotiaana pelaamaan kanssani Kimbleä. Lapsi ei ymmärtänyt yhtään, miten sitä pelataan, eikä näin ollen keskittyminenkään ollut kovin kummoista. Muistan, että siitä vähän jopa tuskastuin, niin yksinkertainen peli kuitenkin. Sitten yhtäkkiä, kun katsoin sitä pelilautaa, se näytti muutaman sekunnin ajan silmissäni ihan oudolta. Eri väriset kohdat ikäänkuin vaihtelivat paikkaa ja säkenöivät ja jos minun olisi pitänyt sen näköistä peliä alkaa pelata, en olisi ymmärtänyt yhtään, mitä tulee tehdä.
Näytettiinkö minulle hetki maailmaa lapseni silmin? Koskaan muulloin en ole kokenut moista. Minulla on joskus vaivaa aurallisesta migreenistä, mutta tämä oli jotain ihan muuta.
En muista kirjan nimeä, mutta sen oli kirjoittanut nainen, jolla oli joko arperger tai autismi tai joku sellainen ja hän kirjoitti näkevänsä monet asiat eri tavalla kuin muut. Hän näki liikkeet, esineiden muodot ja kaikenlaiset äänet väreinä ja voimakkaina kuvioina, tuo saattaa liittyä johonkin samankaltaiseen lapsesi kohdalla. Ehkä sinulla todella oli hetkellinen yhteys lapsesi maailmaan, ei se ole lainkaan mahdotonta lapsen ja äidin välillä. Muistan tuosta kirjasta sen, kuinka kirjoittaja koki yleensäkin maailmansa hyvin rikkaaksi ja mielenkiintoiseksi, mutta hänen oli täytynyt opetella elämään tämän asian kanssa. Erityisen hyvin jäi mieleen se, kun hän kertoi katsovansa hevosten ravaamista ja tunsi itse olevansa se liike, hän oli mielestään liehuva värikäs nauha siellä kavioiden välissä ja se oli riemullinen tunne.
Ihan vain se, että miksi jotkut ihmiset ovat niin ilkeitä toisille ilman mitään syytä... Varsinkin yläaste- ja lukioaikoina ja nyt tietysti aikuiselämässäkin olen kohdannut tätä. Ihmiset, joita en ole varsinaisesti tuntenut tai joiden kanssa en ole koskaan edes jutellut mitään, alkavat yhtäkkiä v**tuilla. On mm. jäänyt mieleen koulun suosittujen porukoiden naureskelut ja perään huutelut ohi kulkiessani ja se, kuinka yläasteella eräs rinnakkaisluokkalainen tyttö tuli yhtäkkiä luokseni ja sanoi "voi luoja että mä vihaan sua". En ollut ikinä ennen puhunut hänenkään kanssaan mitään.
Olen aina ollut niin neutraali ja tavallisen näköinen ihminen kuin olla voi, en siis tiedä mikä minussa on ulkopuolisia ärsyttänyt. Pyrin myös itse olemaan lähtökohtaisesti aina ystävällinen ja kohtelias muille ihmisille, joten vaikea ymmärtää niitä, joiden on pakko ilkeillä toisille.