Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Kuolin kauan sitten mutta kirjoitan tänne silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on selittämätön asia joka vaivaa minua ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän ei välttämättä mikään mysteeri ole ja näitä sattuu tuon tuosta muillekin ja itselle myös. Toissa yönä heräsin kolmen jälkeen, havahduin jotenkin. En ollut kovin syvässä unessa, koska vauvamme oli itkenyt n. puolituntia aiemmin. Eteisaulan puolelta kuului ihan selkeitä paljaan jalan askeleita ja sitten sellaista ääntä, kuin tämä tassuttelija jäisi kuuntelemaan herättääkö liikkeillään toisia. Ajattelin, että vanhempi lapsi oli herännyt vessaan, mutta epäröi siellä koska valot oli pois ja vähän myös pelkää pimeää. Huhuilin vähän lasta nimeltä, mutta kukaan ei vastannut. Nousin ylös vähän säikähtäneenä jos siellä onkin joku tai muuta vastaavaa. Mieheni vieressä myös havahtui, kuten teki vauvakin. Ketään ei missään ja esikoisen ovi oli kiinni. Menin käymään kuitenkin huoneessa, jos hänen olisi ollutkin tarve vessaan. Hän oli aivan sikeässä unessa, eikä herännyt edes vauvan itkuun, havahtui vasta kun kun kävin silittelemässä. Tuollaiset äänet voi toki tulla ihan mistä vaan. Tällä hetkellä välikatolla on öisin hiirikin, kun ei ole vielä kiikkiin jäänyt, mutta nuo äänet tuntui tulevan selkeästi sisältä ja ne oli juuri samanlaisia kuin paljaista jaloista lähtee. Ääni ei myöskään ollut tasainen, vaan juuri sellainen, että joku yrittää kulkea herättämättä ketään.
Sinun aivoistasi ne äänet kuuluivat.
Jep, kuuloharhat ovat luultua yleisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksannella luokalla koulussa, kun ennen kouluun menoa kävin ostamassa kaupasta tölkin Coca-Colaa tai niin minä ainakin oletan ostaneeni sitä. Muistelen nimittäin, että tölkki olisi ollut puolen litran vetoinen ja nyt jälkikäteen kun muistelen asiaa, niin minun muistissani tölkki oli oikeasti olutta sisältävä tölkki. Se tulee jäämään minulle mysteeriksi, että oliko se oikeasti Coca-Colaa vai olutta? Luulisi kyllä, että olisin maistanut, että se ei ole Colaa vaan olutta ja ollut juomatta sen, mutta toisaalta join tölkin melko nopeasti tyhjäksi ennen kuin heitin sen pois. Olen myös ajatellut, että miten selvästi alaikäiselle ei olisi myyty olutta ja koulussa olisi huomattu, että alkoholiin tottumaton kohtalaisen pienikoinen nuori olisi juonut nopeasti puoli litraa olutta, mutta ainakaan kukaan ei sanonut mitään. Tein netissä kokeeksi testin, että minkä verran veressäni olisi ollut alkoholia, jos olisin juonut tölkin olutta ja sain tuloksen 0.4 promillea. Jostain syystä mielessäni kummittelee se tölkki ja että se olisi oikeasti ollut oluttölkki.
Onko cokista ollut joskus puolen litran tölkeissä?
Ei.
No on kyllä ollut kumma juttu, jos minä sitten olen tajuamatta sitä itse ostanut ja vielä juonut tölkin olutta colacolan sijaan, myyjä on myynyt sen minulle, en ole tuntenut oloani mitenkään kummalliseksi sen jälkeen eikä edes koulussa kukaan huomannut minussa mitään erikoista. Olin nimittäin hikipinko, erittäin ujo ja lapsellinen, niin että jos esimerkiksi muut luokkani oppilaat olisivat huomanneet, että minä käyttäydyn jotenkin erikoisesti niin siitä olisi puhuttu vielä taatusti yhdeksännen luokan lopussakin reilun vuoden päästä, varsinkin jos olisi huomattu, että olen humalassa.
Intiassa varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuorempana masentunut ja anorektinen, minua seurasi pienessä kotikaupungissani mustiin pukeutunut, myös hyvin laiha tyttö jolla oli pitkät punaiset hiukset. Tyttö ikäänkuin häilyi taka-alalla aina kun johonkin menin, olin sitten joen rannalla istuskelemassa ja miettimässä synkkiä tai kaupassa hakemassa tupakkaa. Ellen olisi ollut masentunut ja "hällä väliä, ei millään oo väliä"-fiiliksissä ,olisin mennyt kysymään tytöltä miksi hiivatissa tämä roikkuu kannoillani. Sitten löysin poikaystävän, masennus hellitti otettaan ja syömishäiriöstäkin päätin saada rakkaani avulla niskalenkin. Minua kuitenkin vaivasi outo olo ja syy selvisi eräänä päivänä kaupasssa, kun tajusin etten ollut nähnyt punahiuksista "faniani" vähään aikaan.
En tiedä liittyykö sun juttuun, mutta mulla oli myös syömishäiriö ja näin myöskin laihan neidon nimeltä Ana, mutta hän ilkkui ja kiusasi minua. Seurasi kaikkialle.
Katosi kun paranin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme tulossa miehen kanssa Kuopion Ikeasta iltapimeällä. Juvan kohdilla, valottomalla pätkällä näin edessämme spiraalimaisen kuvion joka liikkui edestakaisin, liike olisi sopinut valonheittimeen mutta kuvio ei ollut kirkas vaan tumma erottuen juuri ja juuri taustasta. Pelästyin, koska minulla on ollut silmien kanssa ongelmia ja uskoin että kyseessä on jokin häiriö näkökentässä mutta silloin mies kysyi " Mikä tuo on ? Tuolla edessä?"
En tiedä, mikä lie helvetin portti siihen oli aukeamassa :D
Olen nähnyt tämän samanlaisen spiraalin Norjassa se on jokin Haarp- kokeilu, oli siitä Oslossa lehdessäkin ja muistaakseni tv :ssäkin. You tubellakin on video sellaisesta.
ERittäin jännittävää että näit Juvalla kun täällä ei ole Nato.
Sitä spiraalia yritettiin selitellä Venäjän kokeeksi mutta tarkempi tutkimus osoitti ettei se ollutkaan ohjuskoe vaan spiraalin säännöllisyys oli omaa luokkaansa. Se minkä minä näin Norjassa oli pienempikin.
Näyttää samalta! Tuskin se sama on , kun Juva ei ole lähelläkään Norjaa :D mutta hätkähdyttävän samankaltainen kyllä. Pitää näyttää tämä video miehelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsena nukke, joka oli huoneessani kirjahyllyssä istumassa. Se oli erikoisen näköinen nukke, sen iho oli todella vaalea aivan kuin se olisi albiino ja sillä oli verenpunaiset hiukset. Minä pelkäsin todella sitä nukkea enkä koskaan suostunut leikkimään sillä. Se vain vaikutti minusta jotenkin pahantahtoiselta ja olen yhä varma, että kun olin yksin huoneessa, niin se joskus käänsi itse päätään ja katsoi, siis todella katsoi minuun. Sen silmät olivat sellaiset kuin se olisi todella nähnyt, ne eivät olleet silloin elottomat nuken silmät. Usein makasin iltaisin pitkään valveilla uskaltamatta nukahtaa koska se nukke pelotti minua niin. Minä pyysin vanhemmilta monta kertaa vuosien aikana, että nukke olisi viety kellariin tai komeroon, mieluiten heitetty pois, mutta jostain syystä siihen ei suostuttu.
Ollessani 8-vuotias sain pikkusiskon, joka alusta alkaen nukkui levottomasti itki erityisesti iltaisin. Vuoden vanhana sisko siirrettiin kanssani samaan huoneeseen, mutta silloin hän alkoi itkemään joka ikinen ilta pitkään ennen kuin nukahti. Minä sanoin vanhemmille monesti, että siitä nukesta se johtuu, siskokin pelkää sitä. Eräänä päivänä äiti sitten sai tarpeekseen, otti nuken hyllystä ja kävi heittämässä sen ulos roskiin. Pian sen jälkeen roskis tyhjennettiin ja silloin minä jotenkin rauhoituin heti kun roska-auto hävisi pois nukke mukanaan. Sen päivän jälkeen siskokin alkoi nukahtamaan ja nukkumaan rauhallisesti, vaikka oli juuri vähän aikaisemmin ollut sairaalassa tutkimuksissa, että miksi hän itkee. Mitään fyysistä syytä sille ei löytynyt ja sairaalassa sisko oli nukkunut hyvin, mutta kotona hän oli itkenyt joka ilta ennen nukkumaan menoa ennen kuin nukke hävisi elämästämme. Paitsi että joskus sisko itki unissaan sopertaen sanoja "Paha nukke, Emmi pelkää" kun hän näki ilmeisesti painajaista siitä nukesta.
Ei widdu että ärsyttää kun tää yksi psyk0 ja salaliittoteoreetikko on pilanneet ketjun horinoillaan. Oli tosi hyvä keskustelu ennen sitä. Hankkikaa hoitoa ketään ei kiinnosta täällä !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei "yliluonnollinen" juttu mutta arvoitus, jonka vastausta en tiedä. Mistä johtuu taipumukseni masennukseen ja apeuteen. Muistan, että jo alle kouluikäisenä toisinaan tunsin, että paras aika on takana. Surin menneitä asioita, kuluneita hyviä päiviä, koska tiesin, ettei niitä saisi takaisin. Epäilen tuon ajatuksen tulleen jotenkin niiltä aikuisilta, jotka huolehtivat minusta silloin.
Olet melankolinen luonne.
Tai sitten olet elänyt jo aiemminkin ja koit kaikuja entisestä elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo aiemmin kuiskailuja kuullut ja valo-olennon nähnyt. Tuli vielä mieleen pari outoa juttua. Eräänä jouluna lähdimme viemään mummuni haudalle kynttilää. Ennen lähtöä puhalsin huoneessani tarjottimella palaneet viisi pientä kynttilää. Kun tulimme hautausmaalta kotiin, tarjottimelle oli muodostunut sulaneesta steariinista selkeä joulupukki. Sillä oli isot silmät, tonttulakki ja valkoinen parta. Mummuni oli jouluihminen, kuten minäkin. Äitini oli sitä mieltä, että mummu halusi toivottaa mulle hyvää joulua. Olimme läheisiä hänen eläessään. Oli mitä oli. Kaunis ajatus.
Joskus kun ihminen on hyvin älykäs niin intuitiontaso on korkea. Vaikutat selaiselta. Intuitiota onkin sanottu joskus ainoaksi oikeaksi korkean älykkyyden lajiksi. Minulla kävi niin usein jo koulussa että näin vastaukset laskematta ja jouduin vaikeuksiin opettajan kanssa joka suuttui "Miten sinä muka voit nähdä oikean vastauksen noin ( olin juuri vastannut oikein). Niin vain kävi. Yo kirjoituksiin en harjoitellut Englannin kuunteluun yhtään tuntia. Sain kahta pinnaa vaille täydet vaikka en edes tajunnut mistä siinä puhuttiin jne jne. En tajua näitä itsekään :)
Minulla oli joskus kurssikaveri, joka tiesi vastaukset laskuihin, vaikka ei osannut selittää miten päätyi siihen tulokseen. Muuten hän oli melko toivoton ja sähelsi joka asiassa :/
Autismia.
Minulla oli lapsena ja nuorena korostunut kyky aistia ihmisten kätkemiä tunteita. Opettelin "katsomaan muualle" niissä tilanteissa, koska se oli henkisesti rasittavaa. Luulen että olen jonkinlainen superempaatti, jos sellaisia on.
Olen kokenut minulle tuntemattoman ihmisen oiretuntemukset kehossani samalla kun hänellä oli sairauskohtaus. Luulen, että vastaavaa on tapahtunut muulloinkin, mutta vain yhden kerran asia oli yhdistettävissä toiseen ihmiseen.
Siksi arvelen noin käyneen muulloinkin, koska minulla on ollut vuosien mittaan erilaisia, täysin selittämättömiä voimakkaita fyysisiä oireita jotka eivät enää toistu uudestaan. En enää viitsi mennä niiden vuoksi terveydenhuoltoon, kun koskaan ei löydy mitään. Odottelen vaan että menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella luokallani oli poika, joka kiusasi kaikkia meidän luokalla ja sai jotenkin kaikista ongittua esille tosi henkilökohtaisia juttuja. Monet olivat sellaisia, että kyllähän ne pienellä kyyläämisellä voi selville saada, mutta siihen olisi todella pitänyt nähdä vaivaa. Ja hän tuntui yleensä tietävän asioista ensimmäisenä, joten huhujen kiertämisestä ei aina ollut kyse.
Kerran hän sai selville lempinimeni, jota minusta käyttivät kummivanhempani perheineen. He asuivat melko kaukana toisessa kaupungissa ja me vierailimme aina heillä, ei toisin päin. Vanhempani eivät ikinä käyttäneet tuota nimeä minusta, enkä minä ollut kertonut sitä kavereilleni tai kenellekään muullekaan. Se ei ollut myöskään suoraan johdettavissa nimestäni eikä mikään oikea sana, vaan hyvin "yksilöllinen". Silti tuo poika moikkasi minulle koulussa tuota nimeä käyttäen "no mitä X:lle kuuluu?" ja nimitteli minua sillä pari seuraavaa päivää.
Vieläkin ihmettelen, mistä tuo pikkusalapoliisi oli saanut nimen kaivettua. Oli joskus pakko varmistaa kummivanhemmiltani, että tuntevatko he pojan tai tämän perheen jotain kautta, mutta kuulemma eivät :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.
Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".
Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D
"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"
Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa:
Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.
Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.
Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.
Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset
Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa.
Helvetin outoa. Nään tuon tunnuksen mun silmien eessä. Muistan elävästi nähneeni mökillä sen, olin aina ekana hereillä ja heti telkkari päälle, ja sieltä se tuli. Näin useaan otteeseen tuon vielä, ja voin pistää pääni pantiksi, että en ole kuvitellut tätä.
Mä olen kanssasi samaa mieltä, kyllä sellainen oli mutta vain lyhyen ajan. Se oli siis tavallaan esittelyvideo, tarkoitettu näytettäväksi väliaikaisesti.
Jostain syystä Ylet ja muut ei ota sitä lukuun. Meillä oli vielä sen ikäinen lapsi, että hän katsoi aamuohjelmia, mutta alkoi jo tuossa vaiheessa siirtyä muille kanaville. Olen itse nähnyt jotain kuvailemasi kaltaista.Ei voi olla todellista, et ymmärräkään miten huojentuneeksi mut teit! :D Oon vuosia tätä selvitellyt ja nyt vihdoin joku muukin muistaa nähneensä tämän kaltaisen tunnarin!
On kyllä mielestäni käsittämätöntä, miksei Yle ole tätä missään ottanut huomioon. Olisi niin kiva nähdä, miltä tämä tunnari näyttikään :D Laitoin pari päivää sitten Pikku Kakkosellekin facebook-viestiä tästä, lupasivat selvitellä asiaa!
Joku ihana oli ladannut tämän kyseisen tunnarin youtubeen, 4:50 eteenpäin! Eli en ole uneksinut, vaan tämä on ollut ihan oikeasti olemassa! :D Hitto mikä helpotuksen tunne, kun tämä viimein löytyi 😂 ei pyörinyt tvssä kuin -06-07, eli ei ihme jos monikaan ei tätä muista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena ja nuorena korostunut kyky aistia ihmisten kätkemiä tunteita. Opettelin "katsomaan muualle" niissä tilanteissa, koska se oli henkisesti rasittavaa. Luulen että olen jonkinlainen superempaatti, jos sellaisia on.
Olen kokenut minulle tuntemattoman ihmisen oiretuntemukset kehossani samalla kun hänellä oli sairauskohtaus. Luulen, että vastaavaa on tapahtunut muulloinkin, mutta vain yhden kerran asia oli yhdistettävissä toiseen ihmiseen.
Siksi arvelen noin käyneen muulloinkin, koska minulla on ollut vuosien mittaan erilaisia, täysin selittämättömiä voimakkaita fyysisiä oireita jotka eivät enää toistu uudestaan. En enää viitsi mennä niiden vuoksi terveydenhuoltoon, kun koskaan ei löydy mitään. Odottelen vaan että menee ohi.
Ben Zyskowiczin isä kärsi päänsärystä leirillä kokemansa pahoinpitelyn vuoksi. Kun Ben itse alkoi sairastaa migreeniä, hän huomasi että se oireilee juuri samoissa kohdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.
Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".
Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D
"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"
Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa:
Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.
Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.
Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.
Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset
Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa.
Helvetin outoa. Nään tuon tunnuksen mun silmien eessä. Muistan elävästi nähneeni mökillä sen, olin aina ekana hereillä ja heti telkkari päälle, ja sieltä se tuli. Näin useaan otteeseen tuon vielä, ja voin pistää pääni pantiksi, että en ole kuvitellut tätä.
Mä olen kanssasi samaa mieltä, kyllä sellainen oli mutta vain lyhyen ajan. Se oli siis tavallaan esittelyvideo, tarkoitettu näytettäväksi väliaikaisesti.
Jostain syystä Ylet ja muut ei ota sitä lukuun. Meillä oli vielä sen ikäinen lapsi, että hän katsoi aamuohjelmia, mutta alkoi jo tuossa vaiheessa siirtyä muille kanaville. Olen itse nähnyt jotain kuvailemasi kaltaista.Ei voi olla todellista, et ymmärräkään miten huojentuneeksi mut teit! :D Oon vuosia tätä selvitellyt ja nyt vihdoin joku muukin muistaa nähneensä tämän kaltaisen tunnarin!
On kyllä mielestäni käsittämätöntä, miksei Yle ole tätä missään ottanut huomioon. Olisi niin kiva nähdä, miltä tämä tunnari näyttikään :D Laitoin pari päivää sitten Pikku Kakkosellekin facebook-viestiä tästä, lupasivat selvitellä asiaa!
Joku ihana oli ladannut tämän kyseisen tunnarin youtubeen, 4:50 eteenpäin! Eli en ole uneksinut, vaan tämä on ollut ihan oikeasti olemassa! :D Hitto mikä helpotuksen tunne, kun tämä viimein löytyi 😂 ei pyörinyt tvssä kuin -06-07, eli ei ihme jos monikaan ei tätä muista.
Eikä, kiitos tästä! Muakin jäi kiinnostamaan, että millainen tuo kyseinen tunnari sitten onkaan mahtanut olla, vaikka en olekaan Pikku Kakkosta ole itse sitten ysärin. Oli kyllä kieltämättä melko erikoinen :D
Tätä ketjua on ollut mahtava lukea täältä ulkomailta käsin. En ole melkein pariinkymmeneen vuoteen asunut Suomessa ja monet jutut on ruvenneet tuntumaan etäisiltä tai vierailta, mutta näistä kertomuksista se vasta outo olo tulee. Et minkä ihmeen unten satumaan mä sinne kauas pohjoiseen oikein olen taakseni jättänyt? Missä kaikki näkee etiäisiä, enneunia, enkeleitä ja piruja, ovet paukkuu, taulut lentelee seiniltä, metsissä mönkii mörköjä, tavarat katoilee ja ilmestyy omia aikojaan takaisin paikoilleen, ja joka ullakolla on kummitus. :D
Yhden kerran olen itse vajaa parikymppisenä myös "kuullut" aistiharhan. Ihan keskellä kirkasta päivää hiljaisessa kerrostalossa yhtäkkiä kuulin todella selvästi entisen poikaystäväni äänen huutavan mun nimeäni jotenkin ihmeen epätoivoisesti. Se oli vähän sydäntäsärkevääkin, kun olin tätä kundia jäänyt suremaan ja sitä välillä ikävöin (vaikka olin sen jo useampia vuosia aiemmin itse jättänyt). Tuli mieleen että jossain kaukana se kaipaa mua yhtä paljon kuin minä sitä.
No, kelataan filmiä vielä pari vuotta eteenpäin ja kas vain, polkumme risteävät sattumalta ja palataan jopa muutamaksi kuukaudeksi yhteen. Siinä sitten tulin kysyneeksi että oliko joskus vuosien varrella sellainen hetki jolloin henkisesti huusit mua...? Kundi katsoi mua ihan hölmistyneenä. Ei ollut. Itse asiassa se ei ollut niin kauheesti oikeestaan mua edes ajatellut väliin jäävinä aikoina, saatikka kaivannut.
Niin että mun kohdalla ne oli ihan vaan omat korvat mitkä soi. Oli kyl pettymys kuulla, oisin halunnut silloin uskoa johonkin maagiseen yhteyteen tms. :D
Vierailija kirjoitti:
Kerran ravintolassa eräs mies tuli juttelemaan, että "Moi Leena". Katsoin häntä vähän ihmeissäni, kun en ole Leena. Hän sanoi, että "Virtasen Leena". Sanoin, että en ole Leena, mutta hän on kyllä kaverini, ja juteltiin vielä, että todellakin oli kyse kaveristani. Myöhemmin juttelin Leenan kanssa asiasta. Olimme molemmat ihmeissämme, että miten kyseinen mies voi meidät sekoittaa, koska emme ole edes saman näköisiä ja mies oli oikeinkin tuttu Leenan kanssa.
Tähän ehkä vastattiin jo mutta hän on varmaan kasvosokea, eli ei kykene tunnistamaan kasvoja. Oliver Sacks kärsi tästä ja laittoi esim. vahingossa kuvan väärästä sedästä kirjansa kanteen, suututtaen sukulaiset.
Alue: Aihe vapaa
Kuunnelkaa tämä loppuun saakka siinä on rinnakkaistodellisuutta: kaikenlaisia houkutetaan okkultismilla kauheuksiin, tämä lankesi.