Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Ostin farkut ja kaksi puseroa, maksamisen jälkeen myyjä pussitti tuotteet ja sujautin pussin isoon olkalaukkuuni. Kotona farkut olivat kadonneet ! Farkut, jotka olin myyjän nähnyt selvästi taittelevan pussiin ja joista minulla oli kuittikin. Ne olivat vain haihtuneet laukustani kaupan ja kotimatkan välillä. Kuitista huolimatta en uskaltanut edes kysyä uusia, johan minut olisi naurettu ulos liikkeestä "Heh, heh vai katosivat ne kotimatkalla?". Tästä on nyt 5 tai 6 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä.
MITEN. FARKUT. VOIVAT. KADOTA. LAUKUSTA?
Minä olen varma, että on olemassa rinnakkaisulottuvuuksia, jotka ovat siis rinnakkain tämän meidän maailmamme kanssa. Aina välillä näiden ulottuvuuksien välille syntyy jonkinlaisia aukkoja, joiden kautta täältä katoaa niihin muihin ulottuvuuksiin tavaraa ja niistä tulee tavaraa tänne. Sitä en tosin tiedä, että miten tämä tapahtuu. Samaan aikaan kuin sinä ihmettelit, että mihin ne farkut katosivat laukustasi, niin jossain rinnakkaisulottuvuudessa joku siellä elävä ihminen tai muu olento ihmetteli, että mistä ne sinne ilmestyivät ja kenties myös sitä, että mitkä ne ovat. Siellä kun ei välttämättä tarvitse käyttää housuja, ei ainakaan sellaisia kuin mitä me käytämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi, jolta ystävä katosi elämästä aivan yllättäen. Olimme olleet tuolloin ystäviä viitisen vuotta, tutustuneet aikoinaan samalla kansanopiston opintolinjalla. Opiston päätyttyä pidimme edelleen tiiviisti yhteyttä, tapasimme muutaman kerran vuodessa ja siinä sivussa näimme jopa toistemme lapsuudenperheet.
Äkkiä tämä ystäväni kuitenkin lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei ottanut itse enää yhteyttä eikä vastannut puheluihin, tekstiviesteihin eikä sähköposteihin. Ei myöskään reagoinut mitenkään, kun laitoin hänelle viestiä ja tiedustelin, että onko kaikki kunnossa, kun hänestä ei ole kuulunut mitään. Numerotiedustelun mukaan hänellä oli edelleen sama puhelinnumero kuin ennen ja osoitetiedotkin olivat pysyneet samoina. Sittemmin kuulin, että samoihin aikoihin, kun hän lakkasi pitämästä minuun yhteyttä, oli hän lopettanut yhteydenpidon myös parin yhteisen ystävämme kanssa. Sama kaava kuin omalla kohdallani, eli yhteydenpito loppui äkkiarvaamatta eikä puheluihin ym. enää vastattu.
Tästä on kulunut nyt useampi vuosi mutta toisinaan yhä mietin, mikä hänelle oikein tuli. Viimeisen kerran, kun olimme yhteyksissä, hän oli oma lupsakka itsensä eikä mikään hänen puheissaan tai käytöksessään viitannut siihen, että hän olisi ollut loukkaantunut tai vihainen minulle jostain. Myös näihin yhteisiin ystäviimme hän ei ole ollut yhteydessä. Toivottavasti mitään vakavaa ei ole sattunut.
Joskus ghoastaamiseen voi johtaa perusarvoissa nähty liika erilaisuus, esim., jos kristitylle puhuu hengistä jotka vaeltelevat, itsemurhasta tai pilkkaa Pyhää Henkeä tai puhuu muusta arasta niin sellainen kristitty ihminen lähtee toiseen suuntaan. Nykyisin myös, jos puhuu mahmuuttajista positiiviseen sävyyn niin osa lähtee-tai sitten just toisinpäin. Tai, jos loukkaa perusidentiteettiä tölväisemällä toista vaikka kropasta, naisten/miesten määrästä ja moraalista. Tai arvostelee toisen ihmisen kotia, vanhempia tai uskontoa.
Näitä ydinidentin ympärille rakentuneita asioita ei vaan voi loukata, sitä varten on tapaamisissa jonkinlaista etikettiäkin vaalittava. Kaikki eivät osaa hillitä itseään vaan läpättävät kaikki asiat ulos ja menettävät ystävänsä. Kotona sitten voivat kaikki olla niitä täysin omai itsejään.
Minulla ei olisi enää yhtäkään kaveria, jos panisin ihmisiin välit poikki tuollaisista syistä. Kaikkiin sukulaisiinkin olisi välit katkenneet aikoja sitten.
Ei nuo ainakaan paranna yhdessäoloannekaan. Mutta rajasinhan kodin erilleen. Muualla on käyttäydyttävä että tapaamiset sujuvat miellyttävästi ja loukkaamatta toisia.
Hyvä olisi, jos ihmiset eivät loukkaisi toisiaan. Sellainen vain on valitettavan harvinaista.
Yrittäkää herkkikset ymmärtää, että tuo loukkaaminen on todella subjektiivinen kokemus. Joku loukkaantuu ihan mistä vain. Siitä että toisella on eri mielipide, sanoo väärän sanan, tekee väärän ilmeen jne. ja joku toinen ihan mielellään riitelee kunnolla ilman että se jää kaivelemaan tai sietää todella törkeää huumoria ja vieläpä ymmärtää sen huumoriksi.
Itse en kestä herkkänahkaisia tapaloukkaantujia. Tekevät vain omasta elämästään vaikeaa. Jos joku haluaa "siivota" minut elämästään siksi etten ole hänen mielinkielinkopionsa, niin en jää kaipaamaan :)
Oma elämäni on helpottunut valtavasti kun en ota muita ihmisiä ja heidän sanomisiaan niin tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin farkut ja kaksi puseroa, maksamisen jälkeen myyjä pussitti tuotteet ja sujautin pussin isoon olkalaukkuuni. Kotona farkut olivat kadonneet ! Farkut, jotka olin myyjän nähnyt selvästi taittelevan pussiin ja joista minulla oli kuittikin. Ne olivat vain haihtuneet laukustani kaupan ja kotimatkan välillä. Kuitista huolimatta en uskaltanut edes kysyä uusia, johan minut olisi naurettu ulos liikkeestä "Heh, heh vai katosivat ne kotimatkalla?". Tästä on nyt 5 tai 6 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä.
MITEN. FARKUT. VOIVAT. KADOTA. LAUKUSTA?
Minä olen varma, että on olemassa rinnakkaisulottuvuuksia, jotka ovat siis rinnakkain tämän meidän maailmamme kanssa. Aina välillä näiden ulottuvuuksien välille syntyy jonkinlaisia aukkoja, joiden kautta täältä katoaa niihin muihin ulottuvuuksiin tavaraa ja niistä tulee tavaraa tänne. Sitä en tosin tiedä, että miten tämä tapahtuu. Samaan aikaan kuin sinä ihmettelit, että mihin ne farkut katosivat laukustasi, niin jossain rinnakkaisulottuvuudessa joku siellä elävä ihminen tai muu olento ihmetteli, että mistä ne sinne ilmestyivät ja kenties myös sitä, että mitkä ne ovat. Siellä kun ei välttämättä tarvitse käyttää housuja, ei ainakaan sellaisia kuin mitä me käytämme.
Ehkä sinne menee myös ihmisiä. Maailmahan on täynnä mystisiä katoamisia.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Mameha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksissä kotibileissä oli joku kaverin kaveri, joka halusi näyttää "jännän jutun".
Minä (silloin n. 65kg) istuin tuolilla, muut 4 ihmistä laittoi jokainen etu- ja keskisormen mun polvitaipeiden ja kainaloiden alle ja yritti nostaa, en tietenkään hievahtanutkaan. Sit kaikki pitivät käsiään mun pään päällä, ja en muista pitikö siinä sanoa jotain tiettyä. Kokeilivat uudestaan ja nousin kevyesti melkein puoli metriä ylös!
Kokeiltiin myös niin että toinen kaveri istui ja itse olin nostamassa, ja tosiaan ekana ei hievahtanutkaan mutta sit kun oltiin siinä pään päällä "kerätty energiaa" nousi todella kevyesti!Onko kukaan muu kokeillut tällaista?
Mihin voi perustua, uskomattomalta tuntuu enkä ehkä uskois ellen ois itse ollut mukana!
Me kokeiltiin tätä 90-luvulla, ja muistan tosiaan sen oudon tunteen kun kaveri nousi ilmaan kuin höyhen!
90-luvun teinikauhuelokuvasta Noitapiiri muistan tuon "leikin". Elokuvassa sen nimi oli "light as a feather, stiff as a board". Olen kuullut monilta väitteitä, että se oikeasti toimii (ei tosin ihan niin kuin siinä elokuvassa). Jo vuosien ajan minun on tehnyt mieli ehdottaa kavereilleni jossain illanvietossa, että kokeilisimme sitä, mutten ole kehdannut. Olemme kuitenkin jo nelikymppisiä.
Se toimii. Kerran nuorena yhdessä illanvietossa joku otti tuon leikin puheeksi ja kokeilimme sitä monta kertaa. Jokainen vuorollaan pääsi nostettavaksi ja aina ensimmäisellä kerralla temppu ei onnistunut, mutta sen jälkeen, kun loimme "energiaa" seisomalla ringissä ja laittamalla jokainen käden (tai sormen, en muista kunnolla) keskelle toistensa päälle ja sitten yrittämällä uudestaan nostaa, temppu toimi täydellisesti. Nostajia taisi olla aina kaksi (eli kaksi sormea) tai korkeintaan neljä. Harmi kun muista tätä enää kovin hyvin. Tämä tapahtui siis joskus 2000-luvun loppupuolella. Tekisi mieli kokeilla temppua uudestaan.
Minä muistan kerran lukeneeni tuosta jostain kirjasta. Siinä sanottiin, että onnistuu, jos nostajat ovat magneettisia. En ole ikinä kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi, jolta ystävä katosi elämästä aivan yllättäen. Olimme olleet tuolloin ystäviä viitisen vuotta, tutustuneet aikoinaan samalla kansanopiston opintolinjalla. Opiston päätyttyä pidimme edelleen tiiviisti yhteyttä, tapasimme muutaman kerran vuodessa ja siinä sivussa näimme jopa toistemme lapsuudenperheet.
Äkkiä tämä ystäväni kuitenkin lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei ottanut itse enää yhteyttä eikä vastannut puheluihin, tekstiviesteihin eikä sähköposteihin. Ei myöskään reagoinut mitenkään, kun laitoin hänelle viestiä ja tiedustelin, että onko kaikki kunnossa, kun hänestä ei ole kuulunut mitään. Numerotiedustelun mukaan hänellä oli edelleen sama puhelinnumero kuin ennen ja osoitetiedotkin olivat pysyneet samoina. Sittemmin kuulin, että samoihin aikoihin, kun hän lakkasi pitämästä minuun yhteyttä, oli hän lopettanut yhteydenpidon myös parin yhteisen ystävämme kanssa. Sama kaava kuin omalla kohdallani, eli yhteydenpito loppui äkkiarvaamatta eikä puheluihin ym. enää vastattu.
Tästä on kulunut nyt useampi vuosi mutta toisinaan yhä mietin, mikä hänelle oikein tuli. Viimeisen kerran, kun olimme yhteyksissä, hän oli oma lupsakka itsensä eikä mikään hänen puheissaan tai käytöksessään viitannut siihen, että hän olisi ollut loukkaantunut tai vihainen minulle jostain. Myös näihin yhteisiin ystäviimme hän ei ole ollut yhteydessä. Toivottavasti mitään vakavaa ei ole sattunut.
Joskus ghoastaamiseen voi johtaa perusarvoissa nähty liika erilaisuus, esim., jos kristitylle puhuu hengistä jotka vaeltelevat, itsemurhasta tai pilkkaa Pyhää Henkeä tai puhuu muusta arasta niin sellainen kristitty ihminen lähtee toiseen suuntaan. Nykyisin myös, jos puhuu mahmuuttajista positiiviseen sävyyn niin osa lähtee-tai sitten just toisinpäin. Tai, jos loukkaa perusidentiteettiä tölväisemällä toista vaikka kropasta, naisten/miesten määrästä ja moraalista. Tai arvostelee toisen ihmisen kotia, vanhempia tai uskontoa.
Näitä ydinidentin ympärille rakentuneita asioita ei vaan voi loukata, sitä varten on tapaamisissa jonkinlaista etikettiäkin vaalittava. Kaikki eivät osaa hillitä itseään vaan läpättävät kaikki asiat ulos ja menettävät ystävänsä. Kotona sitten voivat kaikki olla niitä täysin omai itsejään.
Tai sitten hän on löytänyt elämänsä miehen ja elää vain tälle niin kauan, kun onni kukoistaa. Sen jälkeinen aika on eri juttu, valitetaan, etteivät vanhat ystävät enää pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kahdeksannella luokalla koulussa, kun ennen kouluun menoa kävin ostamassa kaupasta tölkin Coca-Colaa tai niin minä ainakin oletan ostaneeni sitä. Muistelen nimittäin, että tölkki olisi ollut puolen litran vetoinen ja nyt jälkikäteen kun muistelen asiaa, niin minun muistissani tölkki oli oikeasti olutta sisältävä tölkki. Se tulee jäämään minulle mysteeriksi, että oliko se oikeasti Coca-Colaa vai olutta? Luulisi kyllä, että olisin maistanut, että se ei ole Colaa vaan olutta ja ollut juomatta sen, mutta toisaalta join tölkin melko nopeasti tyhjäksi ennen kuin heitin sen pois. Olen myös ajatellut, että miten selvästi alaikäiselle ei olisi myyty olutta ja koulussa olisi huomattu, että alkoholiin tottumaton kohtalaisen pienikoinen nuori olisi juonut nopeasti puoli litraa olutta, mutta ainakaan kukaan ei sanonut mitään. Tein netissä kokeeksi testin, että minkä verran veressäni olisi ollut alkoholia, jos olisin juonut tölkin olutta ja sain tuloksen 0.4 promillea. Jostain syystä mielessäni kummittelee se tölkki ja että se olisi oikeasti ollut oluttölkki.
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksannella luokalla koulussa, kun ennen kouluun menoa kävin ostamassa kaupasta tölkin Coca-Colaa tai niin minä ainakin oletan ostaneeni sitä. Muistelen nimittäin, että tölkki olisi ollut puolen litran vetoinen ja nyt jälkikäteen kun muistelen asiaa, niin minun muistissani tölkki oli oikeasti olutta sisältävä tölkki. Se tulee jäämään minulle mysteeriksi, että oliko se oikeasti Coca-Colaa vai olutta? Luulisi kyllä, että olisin maistanut, että se ei ole Colaa vaan olutta ja ollut juomatta sen, mutta toisaalta join tölkin melko nopeasti tyhjäksi ennen kuin heitin sen pois. Olen myös ajatellut, että miten selvästi alaikäiselle ei olisi myyty olutta ja koulussa olisi huomattu, että alkoholiin tottumaton kohtalaisen pienikoinen nuori olisi juonut nopeasti puoli litraa olutta, mutta ainakaan kukaan ei sanonut mitään. Tein netissä kokeeksi testin, että minkä verran veressäni olisi ollut alkoholia, jos olisin juonut tölkin olutta ja sain tuloksen 0.4 promillea. Jostain syystä mielessäni kummittelee se tölkki ja että se olisi oikeasti ollut oluttölkki.
Onko cokista ollut joskus puolen litran tölkeissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksannella luokalla koulussa, kun ennen kouluun menoa kävin ostamassa kaupasta tölkin Coca-Colaa tai niin minä ainakin oletan ostaneeni sitä. Muistelen nimittäin, että tölkki olisi ollut puolen litran vetoinen ja nyt jälkikäteen kun muistelen asiaa, niin minun muistissani tölkki oli oikeasti olutta sisältävä tölkki. Se tulee jäämään minulle mysteeriksi, että oliko se oikeasti Coca-Colaa vai olutta? Luulisi kyllä, että olisin maistanut, että se ei ole Colaa vaan olutta ja ollut juomatta sen, mutta toisaalta join tölkin melko nopeasti tyhjäksi ennen kuin heitin sen pois. Olen myös ajatellut, että miten selvästi alaikäiselle ei olisi myyty olutta ja koulussa olisi huomattu, että alkoholiin tottumaton kohtalaisen pienikoinen nuori olisi juonut nopeasti puoli litraa olutta, mutta ainakaan kukaan ei sanonut mitään. Tein netissä kokeeksi testin, että minkä verran veressäni olisi ollut alkoholia, jos olisin juonut tölkin olutta ja sain tuloksen 0.4 promillea. Jostain syystä mielessäni kummittelee se tölkki ja että se olisi oikeasti ollut oluttölkki.
Onko cokista ollut joskus puolen litran tölkeissä?
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo aiemmin kuiskailuja kuullut ja valo-olennon nähnyt. Tuli vielä mieleen pari outoa juttua. Eräänä jouluna lähdimme viemään mummuni haudalle kynttilää. Ennen lähtöä puhalsin huoneessani tarjottimella palaneet viisi pientä kynttilää. Kun tulimme hautausmaalta kotiin, tarjottimelle oli muodostunut sulaneesta steariinista selkeä joulupukki. Sillä oli isot silmät, tonttulakki ja valkoinen parta. Mummuni oli jouluihminen, kuten minäkin. Äitini oli sitä mieltä, että mummu halusi toivottaa mulle hyvää joulua. Olimme läheisiä hänen eläessään. Oli mitä oli. Kaunis ajatus.
Joskus kun ihminen on hyvin älykäs niin intuitiontaso on korkea. Vaikutat selaiselta. Intuitiota onkin sanottu joskus ainoaksi oikeaksi korkean älykkyyden lajiksi. Minulla kävi niin usein jo koulussa että näin vastaukset laskematta ja jouduin vaikeuksiin opettajan kanssa joka suuttui "Miten sinä muka voit nähdä oikean vastauksen noin ( olin juuri vastannut oikein). Niin vain kävi. Yo kirjoituksiin en harjoitellut Englannin kuunteluun yhtään tuntia. Sain kahta pinnaa vaille täydet vaikka en edes tajunnut mistä siinä puhuttiin jne jne. En tajua näitä itsekään :)
Minulla oli joskus kurssikaveri, joka tiesi vastaukset laskuihin, vaikka ei osannut selittää miten päätyi siihen tulokseen. Muuten hän oli melko toivoton ja sähelsi joka asiassa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei "yliluonnollinen" juttu mutta arvoitus, jonka vastausta en tiedä. Mistä johtuu taipumukseni masennukseen ja apeuteen. Muistan, että jo alle kouluikäisenä toisinaan tunsin, että paras aika on takana. Surin menneitä asioita, kuluneita hyviä päiviä, koska tiesin, ettei niitä saisi takaisin. Epäilen tuon ajatuksen tulleen jotenkin niiltä aikuisilta, jotka huolehtivat minusta silloin.
Olin autossa yksin ja ikkuna aukesi takanani ihan itse. Se pitää avata sellaisesta napista ja on aika jäykkä. Samalla matkalla radio avautui itse ja oli melkein täysillä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksannella luokalla koulussa, kun ennen kouluun menoa kävin ostamassa kaupasta tölkin Coca-Colaa tai niin minä ainakin oletan ostaneeni sitä. Muistelen nimittäin, että tölkki olisi ollut puolen litran vetoinen ja nyt jälkikäteen kun muistelen asiaa, niin minun muistissani tölkki oli oikeasti olutta sisältävä tölkki. Se tulee jäämään minulle mysteeriksi, että oliko se oikeasti Coca-Colaa vai olutta? Luulisi kyllä, että olisin maistanut, että se ei ole Colaa vaan olutta ja ollut juomatta sen, mutta toisaalta join tölkin melko nopeasti tyhjäksi ennen kuin heitin sen pois. Olen myös ajatellut, että miten selvästi alaikäiselle ei olisi myyty olutta ja koulussa olisi huomattu, että alkoholiin tottumaton kohtalaisen pienikoinen nuori olisi juonut nopeasti puoli litraa olutta, mutta ainakaan kukaan ei sanonut mitään. Tein netissä kokeeksi testin, että minkä verran veressäni olisi ollut alkoholia, jos olisin juonut tölkin olutta ja sain tuloksen 0.4 promillea. Jostain syystä mielessäni kummittelee se tölkki ja että se olisi oikeasti ollut oluttölkki.
Onko cokista ollut joskus puolen litran tölkeissä?
Ei.
No on kyllä ollut kumma juttu, jos minä sitten olen tajuamatta sitä itse ostanut ja vielä juonut tölkin olutta colacolan sijaan, myyjä on myynyt sen minulle, en ole tuntenut oloani mitenkään kummalliseksi sen jälkeen eikä edes koulussa kukaan huomannut minussa mitään erikoista. Olin nimittäin hikipinko, erittäin ujo ja lapsellinen, niin että jos esimerkiksi muut luokkani oppilaat olisivat huomanneet, että minä käyttäydyn jotenkin erikoisesti niin siitä olisi puhuttu vielä taatusti yhdeksännen luokan lopussakin reilun vuoden päästä, varsinkin jos olisi huomattu, että olen humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksannella luokalla koulussa, kun ennen kouluun menoa kävin ostamassa kaupasta tölkin Coca-Colaa tai niin minä ainakin oletan ostaneeni sitä. Muistelen nimittäin, että tölkki olisi ollut puolen litran vetoinen ja nyt jälkikäteen kun muistelen asiaa, niin minun muistissani tölkki oli oikeasti olutta sisältävä tölkki. Se tulee jäämään minulle mysteeriksi, että oliko se oikeasti Coca-Colaa vai olutta? Luulisi kyllä, että olisin maistanut, että se ei ole Colaa vaan olutta ja ollut juomatta sen, mutta toisaalta join tölkin melko nopeasti tyhjäksi ennen kuin heitin sen pois. Olen myös ajatellut, että miten selvästi alaikäiselle ei olisi myyty olutta ja koulussa olisi huomattu, että alkoholiin tottumaton kohtalaisen pienikoinen nuori olisi juonut nopeasti puoli litraa olutta, mutta ainakaan kukaan ei sanonut mitään. Tein netissä kokeeksi testin, että minkä verran veressäni olisi ollut alkoholia, jos olisin juonut tölkin olutta ja sain tuloksen 0.4 promillea. Jostain syystä mielessäni kummittelee se tölkki ja että se olisi oikeasti ollut oluttölkki.
Onko cokista ollut joskus puolen litran tölkeissä?
Ei.
No on kyllä ollut kumma juttu, jos minä sitten olen tajuamatta sitä itse ostanut ja vielä juonut tölkin olutta colacolan sijaan, myyjä on myynyt sen minulle, en ole tuntenut oloani mitenkään kummalliseksi sen jälkeen eikä edes koulussa kukaan huomannut minussa mitään erikoista. Olin nimittäin hikipinko, erittäin ujo ja lapsellinen, niin että jos esimerkiksi muut luokkani oppilaat olisivat huomanneet, että minä käyttäydyn jotenkin erikoisesti niin siitä olisi puhuttu vielä taatusti yhdeksännen luokan lopussakin reilun vuoden päästä, varsinkin jos olisi huomattu, että olen humalassa.
Olisiko ollut alkoholitonta olutta? Selittäisi myös sen, että on myyty alaikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin uuteen kaupunkiin ja talossamme asui henkilö joka ryntäsi meille samointein ja ilmoitti että "olin ehkä Venäjän lähettämä agentti perääsnsä". Olin nuori ihminen ja olin ihan että HÄH?
Nainen oli kuitenkin ns terveitten kirjoissa ja johti suurta laitosta. Kukaan ei pitänyt häntä hulluna vaan erittäin pätevänä naisena. Status oli sellainen. Ja valtaa paljon.
Näitten muka yliluonnollsten ja okkultististen tapahtumien pariin johdattelevat takatahot ovat rappareita enimmäkseen, ne joita ne liikuttelevat kannustaen Astraali tv hen ja muuanne Tubelle jne, ja politiikkaan ovat vaan useimmiten uhrejaan ja mitä enemmän se uskoo itse näihin sitä tehokkaammin opas johdattaa ihmiset pois ihan arkitodellisuuden kähminnöistä ja politiikasta.
Kivahan näitä on pohtia ja mehustaa mutta se oikea ihmellinen maailman avautuu ihan realimaailmassa. Harhaanjohtajiakin on siis, muistakaa ainakin tämä. Nuoriso on nykyisin aivopesty rapparimedian avulla miltei kokonaan.
Tätä mystistä astraalitasoa ollaan selvästi ujuttamassa myös politiikkaan, sekoittamaan todellisia päätöksiä ja tapahtumia ja se näkyy kun TV :hen tuotiin selvänäkijää ja muuta huuhaata kokonaisia kanavia.
Vapaamuurareitten shittiä. Se sekoitetaan sitten uskontoomme ja politiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin farkut ja kaksi puseroa, maksamisen jälkeen myyjä pussitti tuotteet ja sujautin pussin isoon olkalaukkuuni. Kotona farkut olivat kadonneet ! Farkut, jotka olin myyjän nähnyt selvästi taittelevan pussiin ja joista minulla oli kuittikin. Ne olivat vain haihtuneet laukustani kaupan ja kotimatkan välillä. Kuitista huolimatta en uskaltanut edes kysyä uusia, johan minut olisi naurettu ulos liikkeestä "Heh, heh vai katosivat ne kotimatkalla?". Tästä on nyt 5 tai 6 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä.
MITEN. FARKUT. VOIVAT. KADOTA. LAUKUSTA?
Minä olen varma, että on olemassa rinnakkaisulottuvuuksia, jotka ovat siis rinnakkain tämän meidän maailmamme kanssa. Aina välillä näiden ulottuvuuksien välille syntyy jonkinlaisia aukkoja, joiden kautta täältä katoaa niihin muihin ulottuvuuksiin tavaraa ja niistä tulee tavaraa tänne. Sitä en tosin tiedä, että miten tämä tapahtuu. Samaan aikaan kuin sinä ihmettelit, että mihin ne farkut katosivat laukustasi, niin jossain rinnakkaisulottuvuudessa joku siellä elävä ihminen tai muu olento ihmetteli, että mistä ne sinne ilmestyivät ja kenties myös sitä, että mitkä ne ovat. Siellä kun ei välttämättä tarvitse käyttää housuja, ei ainakaan sellaisia kuin mitä me käytämme.
Ehkä sinne menee myös ihmisiä. Maailmahan on täynnä mystisiä katoamisia.
Ja on myös kovaa valtaa käyttäviä tahoja takana jotka haluavat että katoamiset näyttävät mystisiltä. Kuitenkin takana ihan vaan politiikka ja ihmiset.
Nuo tahot käyttävät itsestään nimeäkin Vapaamuurarit. Ja ihan suoltavat avoimesti ns magiikan harrastustaan ja opiskelevat niitä mielenhallinnan tekniikoitaan ja temppujaan looseissa. Sitä materiaalia on netissä vaikka kuinka.
Älkää olko naiveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin farkut ja kaksi puseroa, maksamisen jälkeen myyjä pussitti tuotteet ja sujautin pussin isoon olkalaukkuuni. Kotona farkut olivat kadonneet ! Farkut, jotka olin myyjän nähnyt selvästi taittelevan pussiin ja joista minulla oli kuittikin. Ne olivat vain haihtuneet laukustani kaupan ja kotimatkan välillä. Kuitista huolimatta en uskaltanut edes kysyä uusia, johan minut olisi naurettu ulos liikkeestä "Heh, heh vai katosivat ne kotimatkalla?". Tästä on nyt 5 tai 6 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä.
MITEN. FARKUT. VOIVAT. KADOTA. LAUKUSTA?
Minä olen varma, että on olemassa rinnakkaisulottuvuuksia, jotka ovat siis rinnakkain tämän meidän maailmamme kanssa. Aina välillä näiden ulottuvuuksien välille syntyy jonkinlaisia aukkoja, joiden kautta täältä katoaa niihin muihin ulottuvuuksiin tavaraa ja niistä tulee tavaraa tänne. Sitä en tosin tiedä, että miten tämä tapahtuu. Samaan aikaan kuin sinä ihmettelit, että mihin ne farkut katosivat laukustasi, niin jossain rinnakkaisulottuvuudessa joku siellä elävä ihminen tai muu olento ihmetteli, että mistä ne sinne ilmestyivät ja kenties myös sitä, että mitkä ne ovat. Siellä kun ei välttämättä tarvitse käyttää housuja, ei ainakaan sellaisia kuin mitä me käytämme.
Itse asiassa tiedemiesten mukaan on olemassa rinnakkaisulottuvuuksia, mutta ne ovat täydellisesti erillään meidän maailmastamme eikä meillä ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä niihin. Toisin sanoen niihin ei voi kadota housuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin farkut ja kaksi puseroa, maksamisen jälkeen myyjä pussitti tuotteet ja sujautin pussin isoon olkalaukkuuni. Kotona farkut olivat kadonneet ! Farkut, jotka olin myyjän nähnyt selvästi taittelevan pussiin ja joista minulla oli kuittikin. Ne olivat vain haihtuneet laukustani kaupan ja kotimatkan välillä. Kuitista huolimatta en uskaltanut edes kysyä uusia, johan minut olisi naurettu ulos liikkeestä "Heh, heh vai katosivat ne kotimatkalla?". Tästä on nyt 5 tai 6 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä.
MITEN. FARKUT. VOIVAT. KADOTA. LAUKUSTA?
Minä olen varma, että on olemassa rinnakkaisulottuvuuksia, jotka ovat siis rinnakkain tämän meidän maailmamme kanssa. Aina välillä näiden ulottuvuuksien välille syntyy jonkinlaisia aukkoja, joiden kautta täältä katoaa niihin muihin ulottuvuuksiin tavaraa ja niistä tulee tavaraa tänne. Sitä en tosin tiedä, että miten tämä tapahtuu. Samaan aikaan kuin sinä ihmettelit, että mihin ne farkut katosivat laukustasi, niin jossain rinnakkaisulottuvuudessa joku siellä elävä ihminen tai muu olento ihmetteli, että mistä ne sinne ilmestyivät ja kenties myös sitä, että mitkä ne ovat. Siellä kun ei välttämättä tarvitse käyttää housuja, ei ainakaan sellaisia kuin mitä me käytämme.
Itse asiassa tiedemiesten mukaan on olemassa rinnakkaisulottuvuuksia, mutta ne ovat täydellisesti erillään meidän maailmastamme eikä meillä ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä niihin. Toisin sanoen niihin ei voi kadota housuja.
Jos on yhtään jyvällä siitä ketkä rahoittavat tuota ns tiedemaailmaa, jakaa Nobeleita kavereilleen ja muuta niin tajuaa että se maailma se vasta ihmeellinen on. Mutta mystisyyden kanssa sillä ei ole taas mitään tekemistä. Vallankäytön kanssa on.
Vierailija kirjoitti:
Olin autossa yksin ja ikkuna aukesi takanani ihan itse. Se pitää avata sellaisesta napista ja on aika jäykkä. Samalla matkalla radio avautui itse ja oli melkein täysillä..
Joku sähkövika.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä olisi, jos ihmiset eivät loukkaisi toisiaan. Sellainen vain on valitettavan harvinaista.