Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Olin 16 kun eräs ystäväni jäi junan alle, hän ollut masentunut joten teko ei ikävä kyllä ollut yllätys. Kerran olin yksin koto ja leivoin muffinseja , kun menin tupakalle näin kaukaa lähestyvän tutun hahmon. Vaikka parveke oli viidennessä kerroksessa, näin silti hyvin ja olen varma että näin tämän ystäväni jonka kuoleman hetkeksi unohdin. Pitkät punaiset rastat, eivät mikään yleinen näky pikkukaupungissa 90-luvulla, farkkutakki ja pitkä hame, näytti sytyttävän tupakkaa. Nojauduin kaiteen yli ja huusin " Moi ! Hyvä ajoitus mä just leivoin !" Juoksin avaamaan oven valmiiksi raolleen ja menin laittamaan teeveden kiehumaan.. ja samassa tajusin. Maiju ( nimi muutettu ), Maiju on kuollut. Iho kanalihalla ja lähes paniikissa seisoin siinä keittiössä , odotin kuulevani hissin pysähtyvän kerrokseeni ja maihareiden askelten lähestyvän ... Lopulta sain itseni liikkeelle ja kävin sulkemassa oven, järkeilin että näin varmaan vain samannäköisen tytön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän outoa on tapahtunut lähikuukausina ja olen miettinyt, että tekeeköhän aivoni nyt jotain kummallisia tepposiaan, vai mitä tämä on. Eli, viime syksynä näin 17-vuotiaan kummityttöni näköisen tytön, jota ihan luulin häneksi ja aioin pyytää kyytiin, kun näin hänet pysäkillä, mutta koska aika ja paikka oli sellainen, että hänen ei olisi pitänyt siellä olla, ajoin ohi ja soitin hänelle, että oliko pysäkillä. Ei ollut. No, täysin kopioita kyllä näytti minun silmiini. Muutaman päivän kuluttua näin taas saman tytön kaksoisolennon, kun olin matkalla toisella puolen Suomea, ilmeitä ja eleitä myöten.
No, jonkin aikaa tuon jälkeen näin erään toisen tutun nuoren tytön kaksoisolentoja siellä täällä, myös tv-mainoksessa.
Ja nyt viime viikolla luulin näkeväni ruokakaupassa ystäväni 20-vuotiaan pojan. Tervehdinkin ja jälkeen päin tajusin, että hän olikin joku muu. Ja -yllätysyllätys- tällä viikolla työpaikallani aloitti nuori poika, joka näyttää silmissäni aivan tuolta samaiselta pojalta. Mitä ihmettä tämä on?!
Olet tulossa vanhaksi?
Minulle on joskus käynyt niin hassusti, että olen kaupungilla tai lähijunassa nähnyt jonkun nuoren, joka näyttää joltain entiseltä koulukaveriltani, mutta sitten muistan, ettei voi olla, koska todellisuudessa hän olisi jo yli viisikymppinen.Niin, en sitten tiedä, mutta ei kai vanhuuskaan yksin tällaista pitäisi tehdä. Tulee jo mieleen jokin psykiatrinen sairaus ja siis mitään sellaista ei pitäisi olla. Toisaalta mietin, että onko vain niin, että monet nuoret ovat niin saman näköisiä, kun pukeutuvat, meikkaavat, laittavat hiuksensa jne. muodin mukaan. Ehkä myös jäljittelevät toistensa tai julkkisten olemuksia, tahattomasti poimivat somesta ja muualta kävelytyylejä jne. Ehkä tässä voisi olla syy?!
Kyllä, tuo on totta. Omankin lapsen näköisiä nuoria olen nähnyt toisinaan, mutta tarkemmin katsoen on ollut selvää, että on eri henkilö.
Tätä ei kyllä tule kukaan koskaan uskomaan...
Lukiessani tätä ketjua olen miettinyt, että minulle ei oikeastaan ole koskaan tapahtunut mitään outoa / selittämätöntä. Ja juuri äsken (kirjaimellisesti 2 min sitten) tulostimeni (joka on yhteydessä vain tällä hetkellä käyttämääni tietokoneeseen) heräsi ja tulosti pyytämättäni sivun.
Sivulla on pelkkä numerosarja, ei mitään muuta. Tulostin ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa vaikka se on ollut tossa jo useamman vuoden. Langaton yhteys siinä on, mutta olen ottanut sen pois päältä, joten naapurinkaan tulosteesta ei voi olla kyse.
Kauheat kylmät väreet ja mietin jo pitäisikö vaan juosta jonnekin ihmisten ilmoille. Hyytävää.
Vierailija kirjoitti:
Olin 16 kun eräs ystäväni jäi junan alle, hän ollut masentunut joten teko ei ikävä kyllä ollut yllätys. Kerran olin yksin koto ja leivoin muffinseja , kun menin tupakalle näin kaukaa lähestyvän tutun hahmon. Vaikka parveke oli viidennessä kerroksessa, näin silti hyvin ja olen varma että näin tämän ystäväni jonka kuoleman hetkeksi unohdin. Pitkät punaiset rastat, eivät mikään yleinen näky pikkukaupungissa 90-luvulla, farkkutakki ja pitkä hame, näytti sytyttävän tupakkaa. Nojauduin kaiteen yli ja huusin " Moi ! Hyvä ajoitus mä just leivoin !" Juoksin avaamaan oven valmiiksi raolleen ja menin laittamaan teeveden kiehumaan.. ja samassa tajusin. Maiju ( nimi muutettu ), Maiju on kuollut. Iho kanalihalla ja lähes paniikissa seisoin siinä keittiössä , odotin kuulevani hissin pysähtyvän kerrokseeni ja maihareiden askelten lähestyvän ... Lopulta sain itseni liikkeelle ja kävin sulkemassa oven, järkeilin että näin varmaan vain samannäköisen tytön!
Ttrolli, sillä tupakkaa eivät saa alle 18-vuotiaat polttaa. Sitä ei siis kukaan nyt tai anna alle 18-vuotiaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 16 kun eräs ystäväni jäi junan alle, hän ollut masentunut joten teko ei ikävä kyllä ollut yllätys. Kerran olin yksin koto ja leivoin muffinseja , kun menin tupakalle näin kaukaa lähestyvän tutun hahmon. Vaikka parveke oli viidennessä kerroksessa, näin silti hyvin ja olen varma että näin tämän ystäväni jonka kuoleman hetkeksi unohdin. Pitkät punaiset rastat, eivät mikään yleinen näky pikkukaupungissa 90-luvulla, farkkutakki ja pitkä hame, näytti sytyttävän tupakkaa. Nojauduin kaiteen yli ja huusin " Moi ! Hyvä ajoitus mä just leivoin !" Juoksin avaamaan oven valmiiksi raolleen ja menin laittamaan teeveden kiehumaan.. ja samassa tajusin. Maiju ( nimi muutettu ), Maiju on kuollut. Iho kanalihalla ja lähes paniikissa seisoin siinä keittiössä , odotin kuulevani hissin pysähtyvän kerrokseeni ja maihareiden askelten lähestyvän ... Lopulta sain itseni liikkeelle ja kävin sulkemassa oven, järkeilin että näin varmaan vain samannäköisen tytön!
Ttrolli, sillä tupakkaa eivät saa alle 18-vuotiaat polttaa. Sitä ei siis kukaan nyt tai anna alle 18-vuotiaille.
90-luvulla sai...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin yläasteen suht isossa koulussa. Olin arka, hiljainen, nörttimäinen, eikä minulla ollut kuin yksi hyvä kaveri, joka oli samaa lajia kuin minä. Osoite, jossa silloin vanhempien kanssa asuin oli ehkä vähän hassu kuuloinen, tyyliin Kuikelontie.
Yks päivä ylemmällä luokalla oleva poikaporukka alkoi huudella mulle jotain meidän kadun nimeen viittaavaa. "Hei miss Kuikelo!" Toi huutelu ja kiusaaminen paheni ja laajeni tosta nimeen viittaavasta ja mulla jäi ylipahat traumat noista ajoista.
En vieläkään tajua, mistä ne sai selville mun, niille täysin randomin samaa koulua käyvän osoitteen, koska kiusaaminen alkoi siitä tiennimen huutelemisesta?! Eikä niin päin, että olisivat ottaneet minut silmätikuksi ja sitten selvittäneet mun osoitteen.
Ja nää tyypit eivät asuneet edes lähellä minua, kuljin bussilla ja asuin suht syrjässä..
Olivat varmaan nähneet jotain papereitasi joissa nimi ja osoitteesi opettajalta huomaamatta?
Tässä ketjussa on todella paljon näitä ihmettelyitä kun saman kylän tai koulun tytöt ja pojat tunnistavat, vaikka itsellään ei ole hajuakaan tyypeistä. Eikö ihmisille tule mieleen, että jutut kulkevat ja jotkut tietävät toisista liikaakin? Mutta, aiheeseen liittyen tuohon aikaan opettajien luokkakansiot oli aina opehuoneen ulkopuolella vapaasti selattavissa kun silmä vältti. Sieltä löytyi tieto jos toinenkin. Esim. sotut, sukunimet ja osoitteet löytyi tuota kautta kätevästi. Ihanaa ja niin ysäriä.
Totta kai tiedetään, että tieto voi kulkea eikä se ole mikään ihme. Silti voi pohtia, mitä kautta se tieto on kulkenut ja mikä on jonkun vieraan ihmisen motiivi kiusaamiseen tms.
Hohhoijakkaa, joku yksinäinen mies kirjoittelee kuviteltuja selittämättömiä tapauksia tänne. Onko jännä spämmätä?
Täällä on osa aivan aitoja kokemuksia, sen näkee kirjoitustavasta. Itsekin kerroin omastani. Ja kyllä, selittämätön on selittämätön tapaus. Totta kai sitä on yrittänyt miettiä, mistä kokemus voisi johtua jne.
Jos sinulle ei ole koskaan vielä tapahtunut mitään omituista, niin toivon, että tapahtuu. Jospa henkimaailma ottaisi tänä viikonloppuna sinuun yhteyttä kämpilläsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo spiritismi on sellainen asia, että se kyllä toimii. Olen niin paljon lukenut siitä kaikenlaista, että kuinka sitä itse liikutetaan ja muuta soopaa, mutta näillä kirjoittajilla ei liene itsellään todellisia kokemuksia. En suosittele kenellekään. Siinä on pakko olla jonkun henkivallan mukana, ja ei välttämättä hyvän sellaisen. Parempi olla kokeilematta.
Nuorena pelattiin parin kaverin kanssa sitä paljon ja se oli olevinaan viihdykettä aina nii kauan, kunnes se ei sitä enää ollut. Se, että sitä liikkuvaa juomalasia (tai vastaavaa) pitää koskettaa, tarkoittaa varmasti sitä, että joku voima lähtee pelaajasta itsestään. Mutta ikinä en pystyisi niin heikolla voimalla liikuttamaan lasia ja toiset sitten liikuttaisivat sitä omiin suuntiinsa samanaikaisesti, ei onnistuisi. Se vain tarvitsi ne sormet koskettamaan lasin reunaa ja sitten lasi lähti liikkeelle itsestään. Joskus se meni kauheaa vauhtia, emmekä ehtineet edes saada selvää, mitä se "kirjoitti." Joskus taas teki hitaita, soria vetoja kirjaimelta toiselle.
Eräänä aamuyönä pelasimme toisen tytön kanssa ja peli alkoi saada outoja piirteitä. Lasi kertoi meille aivan oikein, miten tulevat euroviisujen kappaleet sijoittuvat, kirjoitimme ylös, ja tulos oli tasan lasin ilmoittama. Silloin oli näitä osallistuvia maita paljon vähemmän, kun ei itä-eurooppalaiset maat olleet mukana. Mutta järjestys oli tasan oikein. Kun kysyimme, tapahtuuko meidän kylässä mitään erityistä lähiaikoina, lasi ilmoitti, että tulee auto-onnettomuus, jossa luokkatoverimme Matti kuolee. Se tapahtui myöhemmin.
Päätimme, että nyt lopetetaan, mutta yhtäkkiä lasi lähti liikkumaan kova vauhtia, sormemme irtosivat siitä, mutta lasi viuhui itsekseen, se pyöri vimmatusti ympäri lautaa ja sitten se yhtäkkiä hyppäsi ikkunalaudalle, viuhtoi siellä hetken, tuli takaisin pöydälle ja pudotti itsensä lattialle. Se aivan kuin lensi kauniisti matolle alassuin, oli hetken paikallaan, ja sitten kaatui kumolleen.
Siihen loppui meidän spiritismin peluumme. Tärisimme sängyssä vierekkäin ja yritimme nukkua, toistelimme, että ei enää ikinä. Kun Matti kuoli auto-onnettomuudessa, tuntui, kuin olisimme olleet siihen syyllisiä.
Pelasimme minun kotonani huoneessani, ja koko ajan kun vielä asuin kotonani, minulla oli siinä huoneessa aina paha olo. Kun muutin pois kotoa, veljeni peri huoneeni, mutta hän alkoi valitella, että siellä haisi oudolta. Kun kävin kotona, huomasin itsekin, että siellä oli omituinen haju. Ikään kuin jokin palaneen käry, aina. Siihen ei löytynyt mitään selitystä. En uskaltanut puhua siitä spiritismin pelaamisesta mitään, vanhempamme eivät tienneet harrastuksestamme. Sitä taloa ei enää ole onneksi olemassakaan, se purettiin kaavamuutosten takia ja nyt sen paikalla on parkkipaikka.
Vierailija kirjoitti:
Olin 16 kun eräs ystäväni jäi junan alle, hän ollut masentunut joten teko ei ikävä kyllä ollut yllätys. Kerran olin yksin koto ja leivoin muffinseja , kun menin tupakalle näin kaukaa lähestyvän tutun hahmon. Vaikka parveke oli viidennessä kerroksessa, näin silti hyvin ja olen varma että näin tämän ystäväni jonka kuoleman hetkeksi unohdin. Pitkät punaiset rastat, eivät mikään yleinen näky pikkukaupungissa 90-luvulla, farkkutakki ja pitkä hame, näytti sytyttävän tupakkaa. Nojauduin kaiteen yli ja huusin " Moi ! Hyvä ajoitus mä just leivoin !" Juoksin avaamaan oven valmiiksi raolleen ja menin laittamaan teeveden kiehumaan.. ja samassa tajusin. Maiju ( nimi muutettu ), Maiju on kuollut. Iho kanalihalla ja lähes paniikissa seisoin siinä keittiössä , odotin kuulevani hissin pysähtyvän kerrokseeni ja maihareiden askelten lähestyvän ... Lopulta sain itseni liikkeelle ja kävin sulkemassa oven, järkeilin että näin varmaan vain samannäköisen tytön!
Sattumalta joku rastapää ginger sattui kävelemään näkökenttääsi. Sain jotenkin vaikutelman että tämä olisi tapahtunut 90-luvulla? ja silloinhan grungen takia pitkiä mekkoja/hameita oli joka toisella teinitytöllä. Mahtanut raukka ihmetellä, kun joku kiljuu partsilta muffinseista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo spiritismi on sellainen asia, että se kyllä toimii. Olen niin paljon lukenut siitä kaikenlaista, että kuinka sitä itse liikutetaan ja muuta soopaa, mutta näillä kirjoittajilla ei liene itsellään todellisia kokemuksia. En suosittele kenellekään. Siinä on pakko olla jonkun henkivallan mukana, ja ei välttämättä hyvän sellaisen. Parempi olla kokeilematta.
Nuorena pelattiin parin kaverin kanssa sitä paljon ja se oli olevinaan viihdykettä aina nii kauan, kunnes se ei sitä enää ollut. Se, että sitä liikkuvaa juomalasia (tai vastaavaa) pitää koskettaa, tarkoittaa varmasti sitä, että joku voima lähtee pelaajasta itsestään. Mutta ikinä en pystyisi niin heikolla voimalla liikuttamaan lasia ja toiset sitten liikuttaisivat sitä omiin suuntiinsa samanaikaisesti, ei onnistuisi. Se vain tarvitsi ne sormet koskettamaan lasin reunaa ja sitten lasi lähti liikkeelle itsestään. Joskus se meni kauheaa vauhtia, emmekä ehtineet edes saada selvää, mitä se "kirjoitti." Joskus taas teki hitaita, soria vetoja kirjaimelta toiselle.
Eräänä aamuyönä pelasimme toisen tytön kanssa ja peli alkoi saada outoja piirteitä. Lasi kertoi meille aivan oikein, miten tulevat euroviisujen kappaleet sijoittuvat, kirjoitimme ylös, ja tulos oli tasan lasin ilmoittama. Silloin oli näitä osallistuvia maita paljon vähemmän, kun ei itä-eurooppalaiset maat olleet mukana. Mutta järjestys oli tasan oikein. Kun kysyimme, tapahtuuko meidän kylässä mitään erityistä lähiaikoina, lasi ilmoitti, että tulee auto-onnettomuus, jossa luokkatoverimme Matti kuolee. Se tapahtui myöhemmin.
Päätimme, että nyt lopetetaan, mutta yhtäkkiä lasi lähti liikkumaan kova vauhtia, sormemme irtosivat siitä, mutta lasi viuhui itsekseen, se pyöri vimmatusti ympäri lautaa ja sitten se yhtäkkiä hyppäsi ikkunalaudalle, viuhtoi siellä hetken, tuli takaisin pöydälle ja pudotti itsensä lattialle. Se aivan kuin lensi kauniisti matolle alassuin, oli hetken paikallaan, ja sitten kaatui kumolleen.
Siihen loppui meidän spiritismin peluumme. Tärisimme sängyssä vierekkäin ja yritimme nukkua, toistelimme, että ei enää ikinä. Kun Matti kuoli auto-onnettomuudessa, tuntui, kuin olisimme olleet siihen syyllisiä.
Pelasimme minun kotonani huoneessani, ja koko ajan kun vielä asuin kotonani, minulla oli siinä huoneessa aina paha olo. Kun muutin pois kotoa, veljeni peri huoneeni, mutta hän alkoi valitella, että siellä haisi oudolta. Kun kävin kotona, huomasin itsekin, että siellä oli omituinen haju. Ikään kuin jokin palaneen käry, aina. Siihen ei löytynyt mitään selitystä. En uskaltanut puhua siitä spiritismin pelaamisesta mitään, vanhempamme eivät tienneet harrastuksestamme. Sitä taloa ei enää ole onneksi olemassakaan, se purettiin kaavamuutosten takia ja nyt sen paikalla on parkkipaikka.
Mutta miksei kaikilla spiritismiä pelanneilla ole tuon tyyppisiä kokemuksia? Osalla "toimii", osalla ei?
Itse en ole edes kokeillut, joten en osaa sillä tavalla ottaa kantaa, ihmettelen vain.
Eräs kaveri (ei ollut läheinen ystävä, mutta kuului samaan kaveripiiriin) teki itsemurhan. Mitään merkkejä ei kukaan meistä ei ollut huomannut, ei jättänyt mitään viestiä tai ollut sanonut kenellekään mitään, mistä olisi voinut ennakoida päätöksen. Edellisenä päivänä oltiin oltu uimassa porukalla ja oli vaikuttanut iloiselta ja tyytyväiseltä. Juteltiin, vitsailtiin ja nautittiin auringosta. Elämässä kaikki vaikutti olevan ok.
Vaivaa vieläkin joskus, vaikka tästä on jo vuosia. Pahimmalta tuntuu, kun miettii hänen perhettään. Jos oma lapseni tappaisi itsensä ilman että yhtään mikään näyttäisi olevan vialla, niin varmaan sekoaisin loppuelämäkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin keskosena vuonna 1979 ja vanhemmilleni oli kuuleman mukaan sanottu, että minulla ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia jäädä eloon, koska olin niin pieni ja sairas jo syntyessäni. Tässä on 2 mysteeristä asiaa. Toinen on se, että miten silti jäin eloon ja minua eniten vaivaava asia, joka on se, että miksi minua alettiin kuitenkin hoitamaan jos minun olisi kuitenkin pitänyt kuolla? Eihän sellaista lasta olisi pitänyt ruveta hoitamaan saati laittaa keskoskaappiin joka kuitenkin kuolee. Olisi vain jätetty minut jonnekin nurkkaan vaikka kaarimaljassa kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerran ammattikoulun tunnilla opettaja sanoi, että Yhdysvaltain presidentinvaalit on aina voittanut pitempi ehdokas, kun puhuttiin ulkonäön merkityksestä. Se tuntui huvittavalta, koska tiesin, että ihan aina näin ei ole käynyt mutta useimmiten kylläkin ja että joku kertoi sen minulle totena. Mietin vain, että luulikohan opettaja, että tuo todella pitää paikkansa. Tuntuu siltä, että ainakin enemmistö ihmisistä uskoisi tähän.
Katsoin jostakin taulukoista, Yhdysvaltojen presidentinvaalit on voittanut 22 kertaa lyhyempi ehdokas. Kuinka tarkkaa mittaaminen on ollut ja on vieläkin. Julkkisten pituuksista on useampia senttejä julkkislisää. Pitempien ehdokkaiden voitossaan onmuseinmpituuseroa vain sentti tai kaksi, jolla ei käytännössä ole merkitystä. USAn vaalien,tulokset ehdokkaiden pituuksien perusteella mahtunee luonnolliseen hajontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jossain todella olemassa oikein luettelot kaikkien aikojen entisistä Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaista ja siis siellä merkittynä heidän pituutensa? Mitä ihmettä varten? Kuka näitä on varman päälle mittaillut joskus 1800-luvullakin? Onko siellä myös painot ja kengännumerot, ei pelkästään presidenteistä, vaan myös heidän vastaehdokkaistaan? Omituista.
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain todella olemassa oikein luettelot kaikkien aikojen entisistä Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaista ja siis siellä merkittynä heidän pituutensa? Mitä ihmettä varten? Kuka näitä on varman päälle mittaillut joskus 1800-luvullakin? Onko siellä myös painot ja kengännumerot, ei pelkästään presidenteistä, vaan myös heidän vastaehdokkaistaan? Omituista.
Hae vain ihan normihaulla: heights of presidentcandidates of us
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain todella olemassa oikein luettelot kaikkien aikojen entisistä Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaista ja siis siellä merkittynä heidän pituutensa? Mitä ihmettä varten? Kuka näitä on varman päälle mittaillut joskus 1800-luvullakin? Onko siellä myös painot ja kengännumerot, ei pelkästään presidenteistä, vaan myös heidän vastaehdokkaistaan? Omituista.
Kyllä netistä voi löytyä vaikka mitä. Varmaan ne painotkin löytyvät, ainakin painavin presidentti. Onhan ihmisiä tilastoitu melko kauan. Eri asia, kuinka luotettavia tiedot ovat. Vaikea uskoa George W. Bushia yli 180 senttiseksi.
Hämmennyin vähän aikaa sitten kun törmäsin lähikaupassa aivan pikkuveljeni näköiseen tyyppiin. Sitä luulisi ettei niitä kaikkein tutuimpia ihmisiä sekoittaisi muihin, mutta minä lähdin oikein lähestymään häntä, tujotin vielä ennen lähestymistä todella pitkään ja muka varmistin hänen todella olevan veljeni. Tajusin hänet joksikin toiseksi kuitenkin ennen kuin ehdin sanomaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olin 16 kun eräs ystäväni jäi junan alle, hän ollut masentunut joten teko ei ikävä kyllä ollut yllätys. Kerran olin yksin koto ja leivoin muffinseja , kun menin tupakalle näin kaukaa lähestyvän tutun hahmon. Vaikka parveke oli viidennessä kerroksessa, näin silti hyvin ja olen varma että näin tämän ystäväni jonka kuoleman hetkeksi unohdin. Pitkät punaiset rastat, eivät mikään yleinen näky pikkukaupungissa 90-luvulla, farkkutakki ja pitkä hame, näytti sytyttävän tupakkaa. Nojauduin kaiteen yli ja huusin " Moi ! Hyvä ajoitus mä just leivoin !" Juoksin avaamaan oven valmiiksi raolleen ja menin laittamaan teeveden kiehumaan.. ja samassa tajusin. Maiju ( nimi muutettu ), Maiju on kuollut. Iho kanalihalla ja lähes paniikissa seisoin siinä keittiössä , odotin kuulevani hissin pysähtyvän kerrokseeni ja maihareiden askelten lähestyvän ... Lopulta sain itseni liikkeelle ja kävin sulkemassa oven, järkeilin että näin varmaan vain samannäköisen tytön!
Mä moikkasin vastaantulevaa kaveriani kadulla jo jonkin matkan päästä, mutta lähemmäs ehdittyäni muistin, että samainen kaveri oli vuotta aiemmin tehnyt itsemurhan. En tiedä, huomasiko vastaantuleva kaksoisolento, kuinka kalpeaksi valahdin.
Asuin opiskelijasolussa, jossa asui minun ja kahden muun tytön lisäksi yksi Essi*. Essi ei koskaan puhunut meille muille mitään, ei vastannut edes tervehdyksiin. Hän asui yksin omassa huoneessaan.
Ei tässä mitään, mutta minua vaan vaivasi tuo Essi ja olisin halunnut tutustua häneen, mutta hän vain lymyili kaiket ajat huoneessaan. Koskaan en nähnyt häntä edes yhteisissä tiloissa.
Eräs viikonloppu olin yksin solussa, kun huomasin että Essin huoneen ovi oli jäänyt auki. Uteliaisuuttani kurkkasin huoneeseen ja ihmeekseni huomasin sen olevan täysin tyhjä! Ei ollut edes sänkyä, ei yhtään tuolia, pöytää, kalusteita... Ei kertakaikkiaan mitään! Eikä kyse ollut siitä, että Essi olisi muuttanut pois. Hän palasi sunnuntai-iltana normaaliin tapaan soluun ja tuntui viihtyvän huoneessaan kuten ennenkin.
Olin ja olen vieläkin ihan äimänkäkenä. Miten ihminen voi asua sellaisessa täysin tyhjässä huoneessa? Miten hän edes nukkui, kun ei ollut sänkyä tai edes patjaa? Kysyä en koskaan voinut, koska olisin paljastanut samalla kurkanneeni huoneeseen. Olisi vaan kiinnostanut tietää, miten hän sai siellä huoneessa aikansa kulumaan.
*nimi muutettu
Alue: Aihe vapaa
Tässä ketjussa on todella paljon näitä ihmettelyitä kun saman kylän tai koulun tytöt ja pojat tunnistavat, vaikka itsellään ei ole hajuakaan tyypeistä. Eikö ihmisille tule mieleen, että jutut kulkevat ja jotkut tietävät toisista liikaakin? Mutta, aiheeseen liittyen tuohon aikaan opettajien luokkakansiot oli aina opehuoneen ulkopuolella vapaasti selattavissa kun silmä vältti. Sieltä löytyi tieto jos toinenkin. Esim. sotut, sukunimet ja osoitteet löytyi tuota kautta kätevästi. Ihanaa ja niin ysäriä.