Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BoccaccioChaucer kirjoitti:
Musta surma.
Jos tarkoitat maapallolla paljon ihmisiä surmannutta epidemiaa.Mustan surman aiheutti rotta.
Ei rotta, vaan rottien kantamat kirput.
Eikä edes ne kirput, vaan niissä olevat bakteerit
Olin nukkumassa vielä eräänä lauantai-aamuna, kello oli sen verran että kaupat olivat kuitenkin jo auenneet. Puhelimeni soi ja vastasin siihen unenpöpperössä melkeinpä heti. Yleensä en vastaa numeroihin joita en tunnista, mutta nyt aivot olivat vielä niin sumussa. Puhelimessa oli joku nainen, en muista sanoiko nimensä ja että "täällä on joku joka haluaa puhua kanssasi". Sitten puhelimeen tuli joku vanha mies ja kyseli missä olen ja olenko Kaisa. Sanoin monta kertaa että väärä numero, en tunne teitä. Mutta mies ei tuntunut vaan tajuavan, oli jotenkin pettyneen kuuloinen ja kyseli missä olen ja voitko tulla takaisin tms. Jossain vaiheessa aloin suututtamaan ja taisin vain sulkea puhelimen. Laitoin tuon numeron fonectan hakuun ja en muista, tuliko sen miehen tiedot vai oliko numero sen paikkakunnan S-market. Kuitenkin miehellä oli muistaakseni sama sukunimi kuin minulla ja taisi minunkin nimelläni löytyä nainen sieltä paikkakunnalta. Mutta tuo marketti sijaitsi jossain pohjoisessa ja itse asun Helsingissä, miten eivät osanneet oikeaa numeroa hakea jos joku minun nimiseni oli hukassa. Ja luulisi että äänikin olisi aivan eri, jotenkin kuvittelin että se kaimani oli tuon miehen puoliso joka varmaan oli kauppareissulla hukassa tjn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni puhui näkemistään mustahattuisista miehistä noin päivää ennen kuolemaansa. Toivottavasti olivat kuitenkin hyviä tyyppejä.
Tästäpä tuli mieleen. Omalla mummollani oli pitkälle kehittynyt syöpä, oli jo aika huonossa kunnossa fyysisesti mutta ihan suhteellisen järjissään kuitenkin, tunnisti kaikki lapset ja lastenlapset yms., tiesi mitä aikaa eletään ja niin edelleen. Pari-kolme päivää ennen poismenoaan olimme porukalla häntä katsomassa, en muista mitä siinä puheltiin, mutta äkkiä mummo kysyy "kuka tuo ovella seisova mies on?" vaikka eihän siellä ketään ollut. Kaikki vakuuttelivat miehen olemattomuutta, mutta mummo pysyi tiukkana ja sanoi että ovensuussa on mies ja hän haluaa tietää kuka se on. Se ei tässä elämässä selvinnyt, mutta toivottavasti tosiaan oli hyvä tyyppi.
Olen lukenut, että kuolevaa tullaan noutamaan mukaan. Siis ihan oikeasti moni kuoleva on nähnyt edesmenneitä läheisiään tai sitten jonkun muun henkilön, joka on vaikuttanut miellyttävältä. Olisiko joku enkeli tms. Ihan kiva, jos näin on, niin ei yksin tarvitse lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää, mikä mun olemuksessa on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Nimenomaan ei-toivottuja sellaisia. Mun ei tarvitse kuin istua jossain paikallani, niin aina joku ihme hiippari tulee juttelemaan/haastamaan riitaa/pyytämään milloin mitäkin. Samoin jos ollaan kaveriporukan kanssa yöllä liikkeellä, niin kaikki känniläiset tulee mun luo. Vaikka en sanoisi mitään ja yrittäisin olla kuin en olisikaan, niin MULLE tullaan aina rähjäämään tai yritetään iskeä. Kaveritkin ovat alkaneet naureskella tätä.
Kävin nuorena juttelemassa kerran diakonissan kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Kerroin tästä piirteestä, ja hän totesi, että toisissa ihmisissänon vaan semmoinen sisäinen valo, joka toimii kuin majakka yössä.
Nuorena katsoin vielä kaikkia silmiin, nyttemin olen julkisilla paikoilla herkemmin kiukkuisen oloinen, että saan olla rauhassa :D
En muista että varsinaisesti riitaa olisi tultu haastamaan, mutta tosi usein joku erikoisempi ihminen, laitatienkulkija tai jonkin sortin rajoittuneisuudesta kärsivä tulee minulle juttelemaan. Mistä vaan, milloin vaan. Ja kilttinä ihmisenä on kauheeeeen vaikea saada heitä sit lähtemään :P
Minulle myös monesti tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan ja avautumaankin. Esim. baarissa ollessani voi olla että joku masentuneen/ärtyneen/vihaisen oloinen ihminen yhtäkkiä tulee luokseni juttelemaan mukavia ja vaikka kertomaan ongelmistaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen saanut kommentteja, että vaikutan ihanalta ihmisiltä, heille tulee hyvä mieli kun katsovatkin minua joten heidän oli pakko tulla kertomaan se minulle. Hetken juteltuaan he menevät takaisin jatkamaan omia juttujaan, eivät siis yritä iskeä tai mitään. En ole ikinä kokenut tarpeelliseksi vältellä heitä, vaan kuuntelen mitä heillä on asiaa ja jatkamme kumpikin hyväntuulisena matkaamme. Ja kyllä, nämä ihmiset ovat monesti sellaisia, joilla tuntuu olevan jonkinlaisia ongelmia.
Itselläni on aivan samanlaisia kokemuksia! Minulle myös jostain syystä usein ihmiset haluavat tulla avautumaan ja yleensä näitä kaikkia ihmisiä yhdistää jonkinlainen mielenterveydellinen ongelma. Myöskin kaikkia eksiäni yhdistää sama piirre, vaikka muuten he ovat täysin erilaisia. Ja siis ennenkuin joku luulee, että "tietoisesti" etsin rikkinäisiä ihmisiä, niin muutama eksistäni on alkuun vaikuttanut oikein kunnollisilta ja tasaisilta ihmisiltä, ongelmat ovat ilmenneet vasta myöhemmin. Tuntuu vaan, että vedän jotenkin rikkinäisiä ihmisiä puoleeni. Ja siis minua ei myöskään haittaa jos joku haluaa tulla avautumaan, kuuntelen mielelläni. Monta kertaa minulle on myös ihmiset (humalaiset tosin) tulleet vaan toteamaan kuinka minusta hehkuu hyvä/olen ihmeellinen. Muutamasti minulle ollaan myös sanottu, että olen enkeli ja ulkomuodoltani siis en millään tasolla muistuta enkelikuvitusten tyyppistä enkeliä.
Tähän vielä outona lisänä lisättäköön, että kun äitini odotti minua hän kävi jolla new age parantaja tyypillä. Tämä parantaja oli halunnut "katsoa" minua ja todennut, että tämä lapsi on kaunis, aivan kuin kristalli. Kiitti vielä päälle kun oli saanut "nähdä tämän ihmeellisyyden". Itse en siis usko näihin juttuihin ja minusta tämä on vain hauska tarina. Onhan se ihan mieltälämmiyättävä tunne, että olemassa olollaan voi parantaa jonkun fiilistä. :DOlet uudenajan lapsi, kristalli tai indigolapsi. Olet tullut maaapallolle auttamaan apua tarvitsevia <3
Tästä indigolapsesta tulikin mieleeni eräs outo juttu. Olin 8 kk:n ikäisen lapseni kanssa ruokakaupassa, kun luoksemme tuli eräs tunnettu romani-taiteilija. Tämä nainen sanoi minulle:”Sinulla on erikoinen lapsi, tiedäthän. Hän on indigo-lapsi, todella ihmeellinen ja kaunis. Haluaisin maalata hänestä taulun.” Ja sieltä tuli sitten ateljeen osoitetta jne.
En koskaan mennyt tuonne osoitteeseen, koska arvelin, että taisi olla vain tapa kaupitella lapsen muotokuvamaalausta tuoreelle äidille.
Mutta oli se silti omituista siinä keskellä hedelmäosastoa tavallisena maanantaina :-)
Vierailija kirjoitti:
Vain 2 juttua
1. Kumpi oli ensin muna vai kana ? Vastaus: Kumpi oli ensin:siis vastaus on: KUMPI
2. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti niinku 4real ?
Vastaus tässäkin: KUMPI
Eli vastaus kaikkiin kysymyksiisi on kumpi.
joo joo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että miksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
upside down kirjoitti:
Serkku antoi minulle tarokki-kortit. "En tajua näistä mitään, koeta josko nämä kertovat sinulle mitään",
Aikani pyörittelin kortteja ja yritin tutustua niihin. Tiedän, että tarokki- kortit ovat ihmisten piirtämiä kuvakortteja ja ihmiset ovat tehneet selitykset noille koreille korteille.
Huvikseni ja naureskellen rupesin "ennustamaan" tarokki-korteilla ensin perheen jäsenille, ystävilleni, ystävien ystäville ja lopulta ihmisille joista en tiennyt kuin syntymäajan.
Kummallista kyllä, kaikki "ennustamani" asiat pieniä, erikoisia yhtymäkohtia myöten ovat toteutuneet.
Itse en usko pätkääkään noihin kortteihin mutta ihmiset pyytävät minua edelleen " katsomaan" tarokki-korteista. Katson kyllä mutta muistutan ja tarkennan aina, että tarokki-kortit ovat vain ihmisten piirtämiä kirjavia kortteja eikä niihin pidä uskoa.
Tämä hölmö harrastus on jatkunut kohta parikymmentä vuotta. Onneksi en ikinä ole tästä höperyydestä ottanut rahaa.
Mutta selittäkää, te viisaat, miksi osaan muka ennustaa? Ja nimen omaan ihmisistä, joista en tiedä kuin syntymäajan.
Mäkään en tiedä miksi tarot-kortit vaan tietää. En koe olevani itsekään ennustaja, mutta asiat joita kortti tuo esille on aina estradilla ennustettaville ihmisille. Kun sain kortit, testasin niitä ja kysyin vallitsevan mielentilan. Ihan pikku testi vain ja 52 kortin joukosta nousi se ainoa paikkansapitävä: suru. Serkkuni oli vastikään menehtynyt leukemiaan. Ystävälleni kortit ennusti häitä! Hän ei tuolloin sanonut mitään, mutta paljon myöhemmin polttareissaan että miehensä oli kosinut tarot-leikkiä edeltävänä iltana. Hän oli vakuuttunut tarotien voimasta.
Eräs serkuistani on kansanparantaja ja kerran ollessaan kylässä, hän yritti laskea tarot-pakkani energioita ketjussa roikkuvalla heilurilla. Lasku tapahtuu jotenkin laskemalla tuo heiluri tavaran/ihmisen/ruumiinosan päälle ja laskemalla sen heiluntaliikkeet. Heiluri veti loputtomiin kaunista kaarta ja serkku lopetti laskemisensa useissa tuhansissa. Energiat kai olivat laskemattomissa. Oma tarot-pakkani (printit of course, mulla ei oo alkuperäistä) on Alestair Crowleyn suunnittelema. Alestairia ainakin johon aikaan pidettiin satanistien kantaisänä.
Ne kortit tietää yhtä paljon kuin jos kysyisit Afrikan Tähdeltä. Jonkun graafikon kuvittamaa ja kirjapainon valmistamia pahvinpaloja. Tuotantolinjan työvaiheisiin ei kuulune taikavoimien lisääminen?
Olet aivan oikeassa. Olen tuon ekan tarokki-kortti jutun kirjoittaja. Tiedän itsekin, että kortit ovat kirjapaino.-tuotteita. Mutta mistä helkkarista johtuu se, että "ennustamani" asiat sattuvat aina nappiin? Sitähän tässä ihmetellään.
Varmaan sama todennäköisyys kuin lehtien horoskoopeissa: asiat jotka toteutuu, on lopulta aika yleispäteviä.
Sen minäkin ymmärtäisin. Mutta "ennustamani" asiat ovat merkillisen tuntuisia, ei jokapäiväisiä juttuja myöten totetuneet. Esim. niin ettei se kysyjä tajua yhtään mitään enkä minäkään miksi kortit kertovat tuollaisen pienen harvinaisen yksityiskohdan. Nytkin on pari pyyntöä odottamassa, kaippa sitä pitää katsoa heille. Vaikka olen muistuttanut, ettei pahvilaput mitään tiedä, eivätkä päätä kohtalosta.
Nyt on pakko kommentoida tähän, vaikka ketjun loppuun en ole vielä päässytkään.
Miksi kukaan käyttää tarot-kortteja, jos ei niihin usko? Nyt peräänkuulutan hiukan kunnioitusta kortteja kohtaan. Ne kertoo oikeasti asioita, mitä niiltä kysytään. Mun mielestä ei ole mikään leikin asia.
Sama kuin, että kannattaa miettiä mitä oikeasti toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lenkittämässä koiraa ja vastaan tuli 2 mummoa keppeihin nojaten, ihmisrakas koirani alkoi äkkiä murisemaan ja nolona pyytelin anteeksi kun samassa mummot olivat kohdallani ja anteeksipyynnöt tarttuvat kurkkuuni nähdessä toisen mummon silmät. Pikimustat, ei mitään pupilleja ym . Toinen mummo katsoi alas kasvot huivin peitossa, joten tämän silmiä en nähnyt enkä kyllä tahtonut nähdäkään ! Myöhemmin tajusin, että mummot olivat myös olleet muutenkin uppo- outoja vaikka tiesin kaikki naapuristossa asuvat nimiltä ja kasvoilta.
Toisella kertaa, ollessani yksin iltalenkillä samoilla paikoilla kuulin meluvallin takaa äänekästä askelten tömistelyä, joka myötäili omia askeleitani ja loppui heti kun pysähdyin. Kaiku se ei ollut.
Vuosia näiden tapausten jälkeen vedin iltahämärissä lastani pulkalla ohi golfkentän jolla ei tietenkään ollut ketään pelaamassa keskellä talvea, kun samassa poika kysyi että mihin tuo täti juoksee tuon vauvan kansssa? Pyysin toistamaan ja toisti, osoittaen samalla tyhjää golfkenttää.
Mahdolliset selitykset?
Tapaus 1: piilarit. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että noin kuusikymppiset mummelit viitsivät leikkiä piilolinsseillä.
Tapaus 2: Pilailu. Naapuristossa asui kuitenkin lähinnä ikäkkäämpää väkeä, keski-ikäisiä ja vanhuksia sekä yksi vauva, minä olin ainoa nuorisoa joten on vaikea uskoa jonkun naapurin kiusanneen.
Ja tapaus : Mielikuvitus. Lapsi tuntui kuitenkin olevan täysin vakavissaan (et sie äiti näe ?) eikä väittänyt että kentällä juoksee dinosaurus tms vaan tosissaan puhui tädistä ja vauvasta.
Kuusikymppinen ”mummeli” joka käyttää keppejä ja vielä kaksin kappalein? Tiedoksesi, kuusikymppinen ei ole mikään mummeli, vaan yleensä vielä virkeä työelämässä oleva vanhempi nainen. Kuusikymppiset pelaa golfia, laskettelee ja ajaa autoa, ei kulje huivi päässä kumarassa keppien kanssa. En ole koskaan tavannut kuusikymppistä joka käyttää keppejä, kävelysauvoja ennemminkin. Oletkohan keksinyt koko jutun, vai arvioitko iän noin väärin? Mitä muuta se kertoo havaintokyvystäsi. Tai sitten olet todella nuori.
Käsitin kirjoittajan olleen tuolloin nuori " alueen ainoa nuorisoa" ja aikaakin on tapauksesta luultavasti kulunut joten en takertuisi mokomaan pikkuseikkaan. Ja yleensähän iät jaotelaan karkeasti että 20 v on nuori, 40v keski-ikäinen, 60v vanhus jne
Höpö höpö! 60-vuotias vanhus? Ehkä joskus ennen sotia näin. 60-vuotias on nykyään vielä töissä, onko tapanasi nimitellä esim. 60-vuotiasta pankkivirkailijaa vanhukseksi? Koko nimitys on loukkaava, ehkä joku 75-vuotias on vanhus, mutta itse en käytä sellaista nimitystä mielelläni. En sano esim. Presidentti Niinistöä vanhukseksi vaikka hän on jo 70v. Ei hän mikään vanhus ole vaan vanhempi, keski-iän ylittänyt mieshenkilö.
Tuo nimitysrypäs menee sarjaan "Artist known as Prince". Kankeaa.
Vierailija kirjoitti:
joo joo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että miksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
upside down kirjoitti:
Serkku antoi minulle tarokki-kortit. "En tajua näistä mitään, koeta josko nämä kertovat sinulle mitään",
Aikani pyörittelin kortteja ja yritin tutustua niihin. Tiedän, että tarokki- kortit ovat ihmisten piirtämiä kuvakortteja ja ihmiset ovat tehneet selitykset noille koreille korteille.
Huvikseni ja naureskellen rupesin "ennustamaan" tarokki-korteilla ensin perheen jäsenille, ystävilleni, ystävien ystäville ja lopulta ihmisille joista en tiennyt kuin syntymäajan.
Kummallista kyllä, kaikki "ennustamani" asiat pieniä, erikoisia yhtymäkohtia myöten ovat toteutuneet.
Itse en usko pätkääkään noihin kortteihin mutta ihmiset pyytävät minua edelleen " katsomaan" tarokki-korteista. Katson kyllä mutta muistutan ja tarkennan aina, että tarokki-kortit ovat vain ihmisten piirtämiä kirjavia kortteja eikä niihin pidä uskoa.
Tämä hölmö harrastus on jatkunut kohta parikymmentä vuotta. Onneksi en ikinä ole tästä höperyydestä ottanut rahaa.
Mutta selittäkää, te viisaat, miksi osaan muka ennustaa? Ja nimen omaan ihmisistä, joista en tiedä kuin syntymäajan.
Mäkään en tiedä miksi tarot-kortit vaan tietää. En koe olevani itsekään ennustaja, mutta asiat joita kortti tuo esille on aina estradilla ennustettaville ihmisille. Kun sain kortit, testasin niitä ja kysyin vallitsevan mielentilan. Ihan pikku testi vain ja 52 kortin joukosta nousi se ainoa paikkansapitävä: suru. Serkkuni oli vastikään menehtynyt leukemiaan. Ystävälleni kortit ennusti häitä! Hän ei tuolloin sanonut mitään, mutta paljon myöhemmin polttareissaan että miehensä oli kosinut tarot-leikkiä edeltävänä iltana. Hän oli vakuuttunut tarotien voimasta.
Eräs serkuistani on kansanparantaja ja kerran ollessaan kylässä, hän yritti laskea tarot-pakkani energioita ketjussa roikkuvalla heilurilla. Lasku tapahtuu jotenkin laskemalla tuo heiluri tavaran/ihmisen/ruumiinosan päälle ja laskemalla sen heiluntaliikkeet. Heiluri veti loputtomiin kaunista kaarta ja serkku lopetti laskemisensa useissa tuhansissa. Energiat kai olivat laskemattomissa. Oma tarot-pakkani (printit of course, mulla ei oo alkuperäistä) on Alestair Crowleyn suunnittelema. Alestairia ainakin johon aikaan pidettiin satanistien kantaisänä.
Ne kortit tietää yhtä paljon kuin jos kysyisit Afrikan Tähdeltä. Jonkun graafikon kuvittamaa ja kirjapainon valmistamia pahvinpaloja. Tuotantolinjan työvaiheisiin ei kuulune taikavoimien lisääminen?
Olet aivan oikeassa. Olen tuon ekan tarokki-kortti jutun kirjoittaja. Tiedän itsekin, että kortit ovat kirjapaino.-tuotteita. Mutta mistä helkkarista johtuu se, että "ennustamani" asiat sattuvat aina nappiin? Sitähän tässä ihmetellään.
Varmaan sama todennäköisyys kuin lehtien horoskoopeissa: asiat jotka toteutuu, on lopulta aika yleispäteviä.
Sen minäkin ymmärtäisin. Mutta "ennustamani" asiat ovat merkillisen tuntuisia, ei jokapäiväisiä juttuja myöten totetuneet. Esim. niin ettei se kysyjä tajua yhtään mitään enkä minäkään miksi kortit kertovat tuollaisen pienen harvinaisen yksityiskohdan. Nytkin on pari pyyntöä odottamassa, kaippa sitä pitää katsoa heille. Vaikka olen muistuttanut, ettei pahvilaput mitään tiedä, eivätkä päätä kohtalosta.
Nyt on pakko kommentoida tähän, vaikka ketjun loppuun en ole vielä päässytkään.
Miksi kukaan käyttää tarot-kortteja, jos ei niihin usko? Nyt peräänkuulutan hiukan kunnioitusta kortteja kohtaan. Ne kertoo oikeasti asioita, mitä niiltä kysytään. Mun mielestä ei ole mikään leikin asia.
Sama kuin, että kannattaa miettiä mitä oikeasti toivoo.
Ne on pahvia. Niiden kuvat on jonkun taiteilijan tms piirtämiä. Ne on painettu ja leikattu jossain teollisessa laitoksessa.
Niissä ei ole taikaa enemmän kuin joulukortissa.
Joku tuli keskellä yötä avaimilla sisään. Ainoa jolla on vara-avain on äitini. Asunto oli kaupungin vuokrakämppä joten tuskin oli vuokraisäntä tai huoltomieskään. Ja en nähnyt unta, heräsin siihen kun avain kävi ovessa ja ovi aukesi, ja koira alkoi haukkumaan. Onneksi minulla oli se koira koska murtautuja varmaan pelästyi sitä (vasikan kokoinen seefferi), en tiedä mitä muuten olisi tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lenkittämässä koiraa ja vastaan tuli 2 mummoa keppeihin nojaten, ihmisrakas koirani alkoi äkkiä murisemaan ja nolona pyytelin anteeksi kun samassa mummot olivat kohdallani ja anteeksipyynnöt tarttuvat kurkkuuni nähdessä toisen mummon silmät. Pikimustat, ei mitään pupilleja ym . Toinen mummo katsoi alas kasvot huivin peitossa, joten tämän silmiä en nähnyt enkä kyllä tahtonut nähdäkään ! Myöhemmin tajusin, että mummot olivat myös olleet muutenkin uppo- outoja vaikka tiesin kaikki naapuristossa asuvat nimiltä ja kasvoilta.
Toisella kertaa, ollessani yksin iltalenkillä samoilla paikoilla kuulin meluvallin takaa äänekästä askelten tömistelyä, joka myötäili omia askeleitani ja loppui heti kun pysähdyin. Kaiku se ei ollut.
Vuosia näiden tapausten jälkeen vedin iltahämärissä lastani pulkalla ohi golfkentän jolla ei tietenkään ollut ketään pelaamassa keskellä talvea, kun samassa poika kysyi että mihin tuo täti juoksee tuon vauvan kansssa? Pyysin toistamaan ja toisti, osoittaen samalla tyhjää golfkenttää.
Mahdolliset selitykset?
Tapaus 1: piilarit. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että noin kuusikymppiset mummelit viitsivät leikkiä piilolinsseillä.
Tapaus 2: Pilailu. Naapuristossa asui kuitenkin lähinnä ikäkkäämpää väkeä, keski-ikäisiä ja vanhuksia sekä yksi vauva, minä olin ainoa nuorisoa joten on vaikea uskoa jonkun naapurin kiusanneen.
Ja tapaus : Mielikuvitus. Lapsi tuntui kuitenkin olevan täysin vakavissaan (et sie äiti näe ?) eikä väittänyt että kentällä juoksee dinosaurus tms vaan tosissaan puhui tädistä ja vauvasta.
Kuusikymppinen ”mummeli” joka käyttää keppejä ja vielä kaksin kappalein? Tiedoksesi, kuusikymppinen ei ole mikään mummeli, vaan yleensä vielä virkeä työelämässä oleva vanhempi nainen. Kuusikymppiset pelaa golfia, laskettelee ja ajaa autoa, ei kulje huivi päässä kumarassa keppien kanssa. En ole koskaan tavannut kuusikymppistä joka käyttää keppejä, kävelysauvoja ennemminkin. Oletkohan keksinyt koko jutun, vai arvioitko iän noin väärin? Mitä muuta se kertoo havaintokyvystäsi. Tai sitten olet todella nuori.
Käsitin kirjoittajan olleen tuolloin nuori " alueen ainoa nuorisoa" ja aikaakin on tapauksesta luultavasti kulunut joten en takertuisi mokomaan pikkuseikkaan. Ja yleensähän iät jaotelaan karkeasti että 20 v on nuori, 40v keski-ikäinen, 60v vanhus jne
Höpö höpö! 60-vuotias vanhus? Ehkä joskus ennen sotia näin. 60-vuotias on nykyään vielä töissä, onko tapanasi nimitellä esim. 60-vuotiasta pankkivirkailijaa vanhukseksi? Koko nimitys on loukkaava, ehkä joku 75-vuotias on vanhus, mutta itse en käytä sellaista nimitystä mielelläni. En sano esim. Presidentti Niinistöä vanhukseksi vaikka hän on jo 70v. Ei hän mikään vanhus ole vaan vanhempi, keski-iän ylittänyt mieshenkilö.
Tuo nimitysrypäs menee sarjaan "Artist known as Prince". Kankeaa.
The artist formerly known as Prince oli herran myöhempi taiteilijanimi.
Vierailija kirjoitti:
Joo tiedän että vanha aihe, mutta silti. Miksi Estonian keulaportti avattiin? Se tiedetään kyllä, että portti hajosi, mutta miksi se ylipäänsä avattiin keskellä myrskyä? Joku halusi laivan uppoavan, mutta miksi ja minkä takia?
Se räjäytettiin auki, ei avattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lenkittämässä koiraa ja vastaan tuli 2 mummoa keppeihin nojaten, ihmisrakas koirani alkoi äkkiä murisemaan ja nolona pyytelin anteeksi kun samassa mummot olivat kohdallani ja anteeksipyynnöt tarttuvat kurkkuuni nähdessä toisen mummon silmät. Pikimustat, ei mitään pupilleja ym . Toinen mummo katsoi alas kasvot huivin peitossa, joten tämän silmiä en nähnyt enkä kyllä tahtonut nähdäkään ! Myöhemmin tajusin, että mummot olivat myös olleet muutenkin uppo- outoja vaikka tiesin kaikki naapuristossa asuvat nimiltä ja kasvoilta.
Toisella kertaa, ollessani yksin iltalenkillä samoilla paikoilla kuulin meluvallin takaa äänekästä askelten tömistelyä, joka myötäili omia askeleitani ja loppui heti kun pysähdyin. Kaiku se ei ollut.
Vuosia näiden tapausten jälkeen vedin iltahämärissä lastani pulkalla ohi golfkentän jolla ei tietenkään ollut ketään pelaamassa keskellä talvea, kun samassa poika kysyi että mihin tuo täti juoksee tuon vauvan kansssa? Pyysin toistamaan ja toisti, osoittaen samalla tyhjää golfkenttää.
Mahdolliset selitykset?
Tapaus 1: piilarit. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että noin kuusikymppiset mummelit viitsivät leikkiä piilolinsseillä.
Tapaus 2: Pilailu. Naapuristossa asui kuitenkin lähinnä ikäkkäämpää väkeä, keski-ikäisiä ja vanhuksia sekä yksi vauva, minä olin ainoa nuorisoa joten on vaikea uskoa jonkun naapurin kiusanneen.
Ja tapaus : Mielikuvitus. Lapsi tuntui kuitenkin olevan täysin vakavissaan (et sie äiti näe ?) eikä väittänyt että kentällä juoksee dinosaurus tms vaan tosissaan puhui tädistä ja vauvasta.
Kuusikymppinen ”mummeli” joka käyttää keppejä ja vielä kaksin kappalein? Tiedoksesi, kuusikymppinen ei ole mikään mummeli, vaan yleensä vielä virkeä työelämässä oleva vanhempi nainen. Kuusikymppiset pelaa golfia, laskettelee ja ajaa autoa, ei kulje huivi päässä kumarassa keppien kanssa. En ole koskaan tavannut kuusikymppistä joka käyttää keppejä, kävelysauvoja ennemminkin. Oletkohan keksinyt koko jutun, vai arvioitko iän noin väärin? Mitä muuta se kertoo havaintokyvystäsi. Tai sitten olet todella nuori.
Käsitin kirjoittajan olleen tuolloin nuori " alueen ainoa nuorisoa" ja aikaakin on tapauksesta luultavasti kulunut joten en takertuisi mokomaan pikkuseikkaan. Ja yleensähän iät jaotelaan karkeasti että 20 v on nuori, 40v keski-ikäinen, 60v vanhus jne
Höpö höpö! 60-vuotias vanhus? Ehkä joskus ennen sotia näin. 60-vuotias on nykyään vielä töissä, onko tapanasi nimitellä esim. 60-vuotiasta pankkivirkailijaa vanhukseksi? Koko nimitys on loukkaava, ehkä joku 75-vuotias on vanhus, mutta itse en käytä sellaista nimitystä mielelläni. En sano esim. Presidentti Niinistöä vanhukseksi vaikka hän on jo 70v. Ei hän mikään vanhus ole vaan vanhempi, keski-iän ylittänyt mieshenkilö.
Tuo nimitysrypäs menee sarjaan "Artist known as Prince". Kankeaa.
The artist formerly known as Prince oli herran myöhempi taiteilijanimi.
Ai niin! No tuohan on vielä jäykempää.
Vierailija kirjoitti:
Joku tuli keskellä yötä avaimilla sisään. Ainoa jolla on vara-avain on äitini. Asunto oli kaupungin vuokrakämppä joten tuskin oli vuokraisäntä tai huoltomieskään. Ja en nähnyt unta, heräsin siihen kun avain kävi ovessa ja ovi aukesi, ja koira alkoi haukkumaan. Onneksi minulla oli se koira koska murtautuja varmaan pelästyi sitä (vasikan kokoinen seefferi), en tiedä mitä muuten olisi tapahtunut.
Entinen asukas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tiedän että vanha aihe, mutta silti. Miksi Estonian keulaportti avattiin? Se tiedetään kyllä, että portti hajosi, mutta miksi se ylipäänsä avattiin keskellä myrskyä? Joku halusi laivan uppoavan, mutta miksi ja minkä takia?
Se räjäytettiin auki, ei avattu.
Kyllä se irtosi ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tiedän että vanha aihe, mutta silti. Miksi Estonian keulaportti avattiin? Se tiedetään kyllä, että portti hajosi, mutta miksi se ylipäänsä avattiin keskellä myrskyä? Joku halusi laivan uppoavan, mutta miksi ja minkä takia?
Se räjäytettiin auki, ei avattu.
Kyllä se irtosi ihan itse.
Kovassa merenkäynnissä ei vaan kestänyt.
Se, miksi sisarukseni (minua 11-20 vuotta vanhempia) saivat lyödä, potkia, hakata seinään ja muutenkin pahoinpidellä minua vapaasti ilman seuraamuksia tai että vanhemmat estivät heitä mitenkään kun olin lapsi. Ensimmäiset pahoinpitelyt alkoivat taatusti minun ollessani vielä niin pieni, että en edes muista niitä eli alle 3-vuotias. Se oli minulle ilon juhla, kun viimeinenkin sisarus muutti pois kotoa kun olin 9-vuotias. Sen jälkeen olin heille kuin ilmaa aina kun he kävivät lapsuudenkodissani. Muutin itse pois kotoa ollessani 16 eli 25 vuotta sitten enkä ole pitänyt mitään yhteyttä vanhempiini tai sisaruksiini, vaikka he aina välillä yrittävät ottaa minuun yhteyttä. Vanhemmat tosin eivät enää, koska he ovat jo kuolleet, mutta sisarukset kyllä, mutta minä en halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka pahoinpitelivät minua (eli sisarusten kanssa) enkä halunnut olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka sallivat sen (eli vanhempien kanssa) ja jotka eivät edes vieneet minua koskaan lääkärille, vaikka näin jälkeenpäin on röntgenissä todettu, että minulla on ollut lapsena useita sisarusten aiheuttamia luunmurtumia, jotka tosin paranivat itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Se, miksi sisarukseni (minua 11-20 vuotta vanhempia) saivat lyödä, potkia, hakata seinään ja muutenkin pahoinpidellä minua vapaasti ilman seuraamuksia tai että vanhemmat estivät heitä mitenkään kun olin lapsi. Ensimmäiset pahoinpitelyt alkoivat taatusti minun ollessani vielä niin pieni, että en edes muista niitä eli alle 3-vuotias. Se oli minulle ilon juhla, kun viimeinenkin sisarus muutti pois kotoa kun olin 9-vuotias. Sen jälkeen olin heille kuin ilmaa aina kun he kävivät lapsuudenkodissani. Muutin itse pois kotoa ollessani 16 eli 25 vuotta sitten enkä ole pitänyt mitään yhteyttä vanhempiini tai sisaruksiini, vaikka he aina välillä yrittävät ottaa minuun yhteyttä. Vanhemmat tosin eivät enää, koska he ovat jo kuolleet, mutta sisarukset kyllä, mutta minä en halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka pahoinpitelivät minua (eli sisarusten kanssa) enkä halunnut olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka sallivat sen (eli vanhempien kanssa) ja jotka eivät edes vieneet minua koskaan lääkärille, vaikka näin jälkeenpäin on röntgenissä todettu, että minulla on ollut lapsena useita sisarusten aiheuttamia luunmurtumia, jotka tosin paranivat itsekseen.
Eikä...taas sinä harhoinesi. Koita nyt uskoa, että kukaan ei usko näitä keksittyjä juttujasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, miksi sisarukseni (minua 11-20 vuotta vanhempia) saivat lyödä, potkia, hakata seinään ja muutenkin pahoinpidellä minua vapaasti ilman seuraamuksia tai että vanhemmat estivät heitä mitenkään kun olin lapsi. Ensimmäiset pahoinpitelyt alkoivat taatusti minun ollessani vielä niin pieni, että en edes muista niitä eli alle 3-vuotias. Se oli minulle ilon juhla, kun viimeinenkin sisarus muutti pois kotoa kun olin 9-vuotias. Sen jälkeen olin heille kuin ilmaa aina kun he kävivät lapsuudenkodissani. Muutin itse pois kotoa ollessani 16 eli 25 vuotta sitten enkä ole pitänyt mitään yhteyttä vanhempiini tai sisaruksiini, vaikka he aina välillä yrittävät ottaa minuun yhteyttä. Vanhemmat tosin eivät enää, koska he ovat jo kuolleet, mutta sisarukset kyllä, mutta minä en halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka pahoinpitelivät minua (eli sisarusten kanssa) enkä halunnut olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka sallivat sen (eli vanhempien kanssa) ja jotka eivät edes vieneet minua koskaan lääkärille, vaikka näin jälkeenpäin on röntgenissä todettu, että minulla on ollut lapsena useita sisarusten aiheuttamia luunmurtumia, jotka tosin paranivat itsekseen.
Eikä...taas sinä harhoinesi. Koita nyt uskoa, että kukaan ei usko näitä keksittyjä juttujasi.
Tässä ei ole kyse harhoista, vaan siitä, että sisarukseni pahoinpitelivät minua lapsena ja vanhemmat eivät tehneet mitään auttaakseen minua. Muistan hyvin kuinka esimerkiksi ollessani 7-vuotias niin 20-vuotias siskoni työnsi minut portaat alas minkä jälkeen minulla oli vasen käsi todella kipeä monen kuukauden ajan enkä pystynyt käyttämään sitä juuri lainkaan. Nyt myöhemmin on todettu, että siihen tuli ilmeisesti juuri silloin 3 luunmurtumaa ja kaikkiaan minulla oli niitä lapsena ainakin 27 eikä niitä hoidettu lainkaan vaan ne saivat parantua omia aikojaan minkä vuoksi minulla on luustossa monia epämuodostuneita kohtia kun luut eivät alkaneet luuttumaan oikealla tavalla. Minulla ei edes ole hauraat luut mutta kyllä siinä luut murtuivat ja katkeilivat kun sisarukseni rääkkäsivät minua.
Enpä uskonut koskaan kirjoittavani tähän ketjuun, mutta tulin juuri kaupasta kotiin ja matkalla näin jotain kummallista.
Suojatie lähetyi ja keskikorokkeella seisoi tumma hahmo ja edessäni ollut auto luonnollisesti hidasti vahtia päästääkseen henkilön suojatien yli. Jarrutin hänen takanaan ja näin hahmon tulevan tielle. Yhtäkkiä edessä ollut auto lähti liikkeelle ja näytti kuin hän olisi ajanut miehen läpi. En oikein osaa selittää tilannetta, mutta hämmästelin suuresti. Hahmo katosi ja huomasin, että keskikorokkeella edelleen seisoo hahmo. Eikö mies sitten tullutkaan suojatien yli? Väsymyksestä ei tällä kertaa ole kyse, mutta ehkä jotenkin näin tilanteen todella väärin. Hämmentävä kokemus kaiken kaikkiaan. Siinä oli kaksi kaistaa vierekkäin joten ei hahmo voi vaan keskeltä tietä hävitä ja oli vielä hyvä valaistus.
Ei rotta, vaan rottien kantamat kirput.