Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Minulla oli erikoinen kokemus kun menin eräänä iltana ovesta ulos röökille. Tuntui että ovi avattiin minusta huolimatta ja sitten tuli kolme pientä alle metristä mustahuppusta hyypiöö kiskomaan mua ulos ovesta takin helmasta! No vetäsin oven kiinni, sinne jäivät mutta kaamee kokemus. Jälkeenpäin sitten luin näistä mustasilmäsistä lapsista, ei voi johtua siitä. Mutta päiväkotiin töihin parin päivän päästä piti lähtee!!

Voisiko tuo mystinen musta pipo kenkätelineen takana selittyä niin, että takin taskuun on eksynyt jonkun pipo ja se on takkia naulakkoon laitettaessa tai sieltä otettaessa lennähtänyt kenkätelineen taakse? Eli jos jossain (julkisen tilan) naulakossa on ollut hyvin samantapaiset takit A ja B vierekkäin ja takin A omistaja on ripustettuaan takkinsa naulakkoon epähuomiossa sitten tunkenut piponsa viereisen takin B taskuun, ja sitten takin B omistaja on lähtenyt takkinsa ja huomaamattaan myös vieraan pipon kanssa kotiinsa, laittanut takin eteisensä naulakkoon ja sitten jossain vaiheessa pipo on heilahtanut taskusta kenkätelineen taakse. Tämä teoria tietenkin edellyttää, että naulakko ja kenkäteline sijaitsevat takin B omistajan eteisessä suht lähekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuo mystinen musta pipo kenkätelineen takana selittyä niin, että takin taskuun on eksynyt jonkun pipo ja se on takkia naulakkoon laitettaessa tai sieltä otettaessa lennähtänyt kenkätelineen taakse? Eli jos jossain (julkisen tilan) naulakossa on ollut hyvin samantapaiset takit A ja B vierekkäin ja takin A omistaja on ripustettuaan takkinsa naulakkoon epähuomiossa sitten tunkenut piponsa viereisen takin B taskuun, ja sitten takin B omistaja on lähtenyt takkinsa ja huomaamattaan myös vieraan pipon kanssa kotiinsa, laittanut takin eteisensä naulakkoon ja sitten jossain vaiheessa pipo on heilahtanut taskusta kenkätelineen taakse. Tämä teoria tietenkin edellyttää, että naulakko ja kenkäteline sijaitsevat takin B omistajan eteisessä suht lähekkäin.

Ajattelin vähän samantapaista tilannetta. Ehkä joku on luullut laittaneensa pipon omaan hihaansa,jossakin naulakossa ja pipo mennyt viereisen takin hihaaan. Kotona sitten pudonnut väärään eteiseen naulakkoon joutuessaan. 

Onko pipon löytäjällä huppua takissa? Tulin kerran jostakin kotiin ja katsoin mitä hupussa pilkottaa. Siellä oli uusi pari lastensukkia, hintalappu vielä kiinni. Jostakin sukat olivat hupun selässä ollessa kyytiini tulleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuo mystinen musta pipo kenkätelineen takana selittyä niin, että takin taskuun on eksynyt jonkun pipo ja se on takkia naulakkoon laitettaessa tai sieltä otettaessa lennähtänyt kenkätelineen taakse? Eli jos jossain (julkisen tilan) naulakossa on ollut hyvin samantapaiset takit A ja B vierekkäin ja takin A omistaja on ripustettuaan takkinsa naulakkoon epähuomiossa sitten tunkenut piponsa viereisen takin B taskuun, ja sitten takin B omistaja on lähtenyt takkinsa ja huomaamattaan myös vieraan pipon kanssa kotiinsa, laittanut takin eteisensä naulakkoon ja sitten jossain vaiheessa pipo on heilahtanut taskusta kenkätelineen taakse. Tämä teoria tietenkin edellyttää, että naulakko ja kenkäteline sijaitsevat takin B omistajan eteisessä suht lähekkäin.

Ajattelin vähän samantapaista tilannetta. Ehkä joku on luullut laittaneensa pipon omaan hihaansa,jossakin naulakossa ja pipo mennyt viereisen takin hihaaan. Kotona sitten pudonnut väärään eteiseen naulakkoon joutuessaan. 

Mutta ap kirjoitti, että oli kesä.  Ei kai kesällä käytetä takkeja ja niiden taskuihin vahingossa mene vieraita pipoja...  kun ei nykyään niitä pipojakaan enää käytetä yötä päivää niin kuin vähän aikaa sitten.  Ja käsitin, ettei tuo pipo ole kauaa voinut siellä nurkassa olla, kun ap sentään on siivonnut siellä säännöllisesti.  Paksu miesten pipo on kuitenkin lähinnä talviajan varuste.  Ja miesvieraitakaan ei ole pahemmin käynyt.  Ei ole käynyt sukulainenkaan, isä, setä, veli...? 

Meiltäkin on löytynyt miesten rukkaset, jotka ei kuulu kenellekään.  Huushollissa on kyllä mies, mutta ei tunnustanut omikseen.  Kaiken huipuksi ne oli niin uudet, että niissä oli vielä tuotelaputkin hintoineen.  Kun ei niitä mieskään halunnut pitää, laitoin UFFille. 

Lontoossa 1500 happohyökkäystä viiden vuoden aikana.

Olen joskus lenkillä saanut ihmisen haihtumaan ilmaan... Olin tosiaan talvella iltakävelyllä, katuvalot oli vaihteeksi maalla pimeenä. Kävelin ja huomasin toisen kävelijän tulevan vastaan mäkeä alas. Pitkä ja hoikka mies, eikä yhtäään heijastinta!! 🙄🙄 Onneksi oli niin paljon lunta satanu että edes näki eteensä.

Mutta kumarruin solmimaan kengännauhat ja kun nousin niin mies olikin kadonnut! Ei näkyny missään eikä kuulunut nastakenkien natinaa enää! Tien sivuilla oli pelkkää peltoa. Tuli jotenkin hassu olo ja tunne et ukko jäi johkin väijyyn! Juoksin äkkiä kotiin. Se mies ei ollut edes kovin kaukana ennen haihtumistaan, n. 100 metrin päässä. Kai siitä ääni olis tullu jos ukko hankeen rojahti väijyyn.

Kaverin porukat asui saman tien varrella ja kaveri joskus kertoi odottaneensa bussia. Oli nähnyt että joku mies tulee mäkeä ylös rivakasti. Kaveri oli kääntynyt viittomaan bussille, sitten käänty katsomaan että ehtiihän mieskin kyytiin. Mut miestä ei enää näkyny ja eikä kuulunu askeleita. Oltiin lukioikäisiä tuolloin. Ollaan tultu siihen tulokseen että talvi ei sovi meille 😆 ehkä meidän aivot jäätyy niin pahasti että nähdään ilmaan haihtuvia miehiä! 😅 Toivottavasti ei ole kirjoitusvirheitä, puhelimella kirjoittaminen on tuskaa..

Mysteeripipon löytäjä jatkaa! Tuo väärään hihaan tunkemisen teoria kuulostaa muuten ihan loogiselta mutta totta tosiaan oli kesä, kesä- tai heinäkuu taisi olla meneillään. Tuo hupputeoria kuulostaa sinänsä todennäköiseltä että olen saattanut pitää pitkähihaista paitaa jossa on huppu, varsinaista takkia kun tosiaan ei tarvinnut. Mutta yleensä pukeudun kauluspaidan tyyppisiin napitettaviin paitoihin, joissa ei huppua ole. Ehkä tein jonkun poikkeuksen ja lähdin hupparissa ulos tms. Mutta miten se pipo olis eksynyt mun päällä olevan hupparin huppuun? Ihanaa kun ihmiset tarttui tähän pipomysteeriin :D

Täähän ei välttämättä mikään mysteeri ole ja näitä sattuu tuon tuosta muillekin ja itselle myös. Toissa yönä heräsin kolmen jälkeen, havahduin jotenkin. En ollut kovin syvässä unessa, koska vauvamme oli itkenyt n. puolituntia aiemmin. Eteisaulan puolelta kuului ihan selkeitä paljaan jalan askeleita ja sitten sellaista ääntä, kuin tämä tassuttelija jäisi kuuntelemaan herättääkö liikkeillään toisia. Ajattelin, että vanhempi lapsi oli herännyt vessaan, mutta epäröi siellä koska valot oli pois ja vähän myös pelkää pimeää. Huhuilin vähän lasta nimeltä, mutta kukaan ei vastannut. Nousin ylös vähän säikähtäneenä jos siellä onkin joku tai muuta vastaavaa. Mieheni vieressä myös havahtui, kuten teki vauvakin. Ketään ei missään ja esikoisen ovi oli kiinni. Menin käymään kuitenkin huoneessa, jos hänen olisi ollutkin tarve vessaan. Hän oli aivan sikeässä unessa, eikä herännyt edes vauvan itkuun, havahtui vasta kun kun kävin silittelemässä. Tuollaiset äänet voi toki tulla ihan mistä vaan. Tällä hetkellä välikatolla on öisin hiirikin, kun ei ole vielä kiikkiin jäänyt, mutta nuo äänet tuntui tulevan selkeästi sisältä ja ne oli juuri samanlaisia kuin paljaista jaloista lähtee. Ääni ei myöskään ollut tasainen, vaan juuri sellainen, että joku yrittää kulkea herättämättä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Täähän ei välttämättä mikään mysteeri ole ja näitä sattuu tuon tuosta muillekin ja itselle myös. Toissa yönä heräsin kolmen jälkeen, havahduin jotenkin. En ollut kovin syvässä unessa, koska vauvamme oli itkenyt n. puolituntia aiemmin. Eteisaulan puolelta kuului ihan selkeitä paljaan jalan askeleita ja sitten sellaista ääntä, kuin tämä tassuttelija jäisi kuuntelemaan herättääkö liikkeillään toisia. Ajattelin, että vanhempi lapsi oli herännyt vessaan, mutta epäröi siellä koska valot oli pois ja vähän myös pelkää pimeää. Huhuilin vähän lasta nimeltä, mutta kukaan ei vastannut. Nousin ylös vähän säikähtäneenä jos siellä onkin joku tai muuta vastaavaa. Mieheni vieressä myös havahtui, kuten teki vauvakin. Ketään ei missään ja esikoisen ovi oli kiinni. Menin käymään kuitenkin huoneessa, jos hänen olisi ollutkin tarve vessaan. Hän oli aivan sikeässä unessa, eikä herännyt edes vauvan itkuun, havahtui vasta kun kun kävin silittelemässä. Tuollaiset äänet voi toki tulla ihan mistä vaan. Tällä hetkellä välikatolla on öisin hiirikin, kun ei ole vielä kiikkiin jäänyt, mutta nuo äänet tuntui tulevan selkeästi sisältä ja ne oli juuri samanlaisia kuin paljaista jaloista lähtee. Ääni ei myöskään ollut tasainen, vaan juuri sellainen, että joku yrittää kulkea herättämättä ketään.

Sinun aivoistasi ne äänet kuuluivat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lenkillä saanut ihmisen haihtumaan ilmaan... Olin tosiaan talvella iltakävelyllä, katuvalot oli vaihteeksi maalla pimeenä. Kävelin ja huomasin toisen kävelijän tulevan vastaan mäkeä alas. Pitkä ja hoikka mies, eikä yhtäään heijastinta!! 🙄🙄 Onneksi oli niin paljon lunta satanu että edes näki eteensä.

Mutta kumarruin solmimaan kengännauhat ja kun nousin niin mies olikin kadonnut! Ei näkyny missään eikä kuulunut nastakenkien natinaa enää! Tien sivuilla oli pelkkää peltoa. Tuli jotenkin hassu olo ja tunne et ukko jäi johkin väijyyn! Juoksin äkkiä kotiin. Se mies ei ollut edes kovin kaukana ennen haihtumistaan, n. 100 metrin päässä. Kai siitä ääni olis tullu jos ukko hankeen rojahti väijyyn.

Kaverin porukat asui saman tien varrella ja kaveri joskus kertoi odottaneensa bussia. Oli nähnyt että joku mies tulee mäkeä ylös rivakasti. Kaveri oli kääntynyt viittomaan bussille, sitten käänty katsomaan että ehtiihän mieskin kyytiin. Mut miestä ei enää näkyny ja eikä kuulunu askeleita. Oltiin lukioikäisiä tuolloin. Ollaan tultu siihen tulokseen että talvi ei sovi meille 😆 ehkä meidän aivot jäätyy niin pahasti että nähdään ilmaan haihtuvia miehiä! 😅 Toivottavasti ei ole kirjoitusvirheitä, puhelimella kirjoittaminen on tuskaa..

Eihän tuolla tiellä ole joskus jäänyt joku lenkkeilijä auton alle/saanut sairaskohtauksen tms? Hän sitten kummittelisi noilla kohdin ja sitten jonkun nähdessä häner vain haihtuisi savuna ilmaan hetken päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täähän ei välttämättä mikään mysteeri ole ja näitä sattuu tuon tuosta muillekin ja itselle myös. Toissa yönä heräsin kolmen jälkeen, havahduin jotenkin. En ollut kovin syvässä unessa, koska vauvamme oli itkenyt n. puolituntia aiemmin. Eteisaulan puolelta kuului ihan selkeitä paljaan jalan askeleita ja sitten sellaista ääntä, kuin tämä tassuttelija jäisi kuuntelemaan herättääkö liikkeillään toisia. Ajattelin, että vanhempi lapsi oli herännyt vessaan, mutta epäröi siellä koska valot oli pois ja vähän myös pelkää pimeää. Huhuilin vähän lasta nimeltä, mutta kukaan ei vastannut. Nousin ylös vähän säikähtäneenä jos siellä onkin joku tai muuta vastaavaa. Mieheni vieressä myös havahtui, kuten teki vauvakin. Ketään ei missään ja esikoisen ovi oli kiinni. Menin käymään kuitenkin huoneessa, jos hänen olisi ollutkin tarve vessaan. Hän oli aivan sikeässä unessa, eikä herännyt edes vauvan itkuun, havahtui vasta kun kun kävin silittelemässä. Tuollaiset äänet voi toki tulla ihan mistä vaan. Tällä hetkellä välikatolla on öisin hiirikin, kun ei ole vielä kiikkiin jäänyt, mutta nuo äänet tuntui tulevan selkeästi sisältä ja ne oli juuri samanlaisia kuin paljaista jaloista lähtee. Ääni ei myöskään ollut tasainen, vaan juuri sellainen, että joku yrittää kulkea herättämättä ketään.

Sinun aivoistasi ne äänet kuuluivat. 

Tämä on ihan mahdollista kyllä. Tosin olin jo ihan hereillä kun kuulin äänet, ei ns. valvetilassa. Minulle on jopa normaalia kuulla ääniä valvetilassa nukkuessa. Mutta nyt olin ihan hereillä. Ja vaikka kuinka yritin kuunnella, tuleeko niitä lisää, ei tullut. Toki omakotitalossa muutkin äänet sekoittuvat keskenään ja saattavat kuulostaa askelilta. Siksi aloitinkin, ettei ole välttämättä mikään mysteeri. Näitä askelten kuulumisia on tapahtunut myös ihan ylhäällä ollessa ja myös tutuillekin. Mutta silti ei mikään sano että ne on askelia. Kuumottava tilanne se aina kuitenkin on kun jää kuuntelemaan, äänen alkuperää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täähän ei välttämättä mikään mysteeri ole ja näitä sattuu tuon tuosta muillekin ja itselle myös. Toissa yönä heräsin kolmen jälkeen, havahduin jotenkin. En ollut kovin syvässä unessa, koska vauvamme oli itkenyt n. puolituntia aiemmin. Eteisaulan puolelta kuului ihan selkeitä paljaan jalan askeleita ja sitten sellaista ääntä, kuin tämä tassuttelija jäisi kuuntelemaan herättääkö liikkeillään toisia. Ajattelin, että vanhempi lapsi oli herännyt vessaan, mutta epäröi siellä koska valot oli pois ja vähän myös pelkää pimeää. Huhuilin vähän lasta nimeltä, mutta kukaan ei vastannut. Nousin ylös vähän säikähtäneenä jos siellä onkin joku tai muuta vastaavaa. Mieheni vieressä myös havahtui, kuten teki vauvakin. Ketään ei missään ja esikoisen ovi oli kiinni. Menin käymään kuitenkin huoneessa, jos hänen olisi ollutkin tarve vessaan. Hän oli aivan sikeässä unessa, eikä herännyt edes vauvan itkuun, havahtui vasta kun kun kävin silittelemässä. Tuollaiset äänet voi toki tulla ihan mistä vaan. Tällä hetkellä välikatolla on öisin hiirikin, kun ei ole vielä kiikkiin jäänyt, mutta nuo äänet tuntui tulevan selkeästi sisältä ja ne oli juuri samanlaisia kuin paljaista jaloista lähtee. Ääni ei myöskään ollut tasainen, vaan juuri sellainen, että joku yrittää kulkea herättämättä ketään.

Sinun aivoistasi ne äänet kuuluivat. 

Tämä on ihan mahdollista kyllä. Tosin olin jo ihan hereillä kun kuulin äänet, ei ns. valvetilassa. Minulle on jopa normaalia kuulla ääniä valvetilassa nukkuessa. Mutta nyt olin ihan hereillä. Ja vaikka kuinka yritin kuunnella, tuleeko niitä lisää, ei tullut. Toki omakotitalossa muutkin äänet sekoittuvat keskenään ja saattavat kuulostaa askelilta. Siksi aloitinkin, ettei ole välttämättä mikään mysteeri. Näitä askelten kuulumisia on tapahtunut myös ihan ylhäällä ollessa ja myös tutuillekin. Mutta silti ei mikään sano että ne on askelia. Kuumottava tilanne se aina kuitenkin on kun jää kuuntelemaan, äänen alkuperää.

Ääniä kuten siis, ovikello, oven pamahdus jnejne. askelia en ole ennen kuullut

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli erikoinen kokemus kun menin eräänä iltana ovesta ulos röökille. Tuntui että ovi avattiin minusta huolimatta ja sitten tuli kolme pientä alle metristä mustahuppusta hyypiöö kiskomaan mua ulos ovesta takin helmasta! No vetäsin oven kiinni, sinne jäivät mutta kaamee kokemus. Jälkeenpäin sitten luin näistä mustasilmäsistä lapsista, ei voi johtua siitä. Mutta päiväkotiin töihin parin päivän päästä piti lähtee!!

Sinusta huolimatta? Yrititkö siis pitää ovea kiinni, vai miten niin sinusta huolimatta?

Kun esikoinen syntyi, muistan kun istuin sairaalasängyssä, uunituore ihana vauva sylissä, ja jostain minulle tuli todella vahva tunne siitä, että se lapsi ei koskaan opi puhumaan. Se tunne pyöri mielessä jonkin aikaa, ja ihan hätkähdin että mitä ihmettä mä mietin.. Miksi ihmeessä ei oppisi? Jätin tuon oudon tunteen ja ajatuksen taakseni, kunnes muutaman vuoden päästä muistin sen.. Silloin kun lapsi sai kehitysvamma diagnoosin. Nyt hän on jo melkein täysi ikäinen, eikä sano sanaakaan. En ole koskaan kertonut tätä kenellekään, koska minua ei varmaan uskottaisi.

Etiäinen? kirjoitti:

Kun esikoinen syntyi, muistan kun istuin sairaalasängyssä, uunituore ihana vauva sylissä, ja jostain minulle tuli todella vahva tunne siitä, että se lapsi ei koskaan opi puhumaan. Se tunne pyöri mielessä jonkin aikaa, ja ihan hätkähdin että mitä ihmettä mä mietin.. Miksi ihmeessä ei oppisi? Jätin tuon oudon tunteen ja ajatuksen taakseni, kunnes muutaman vuoden päästä muistin sen.. Silloin kun lapsi sai kehitysvamma diagnoosin. Nyt hän on jo melkein täysi ikäinen, eikä sano sanaakaan. En ole koskaan kertonut tätä kenellekään, koska minua ei varmaan uskottaisi.

En epäile. Tämä nyt ei ole ihan sama asia mutta itse aistin ensimmäisen raskauden plussapäivästä alkaen että tämä lapsi ei synny. Ja kesken meni... ahdisti kun joku puhui lapsen syntymästä tai että aiommeko kysyä sukupuolta. Tuo aistimus oli niiiin voimakas.

Tätini ihan täysissä järjissään oleva ihminen kertoi joskus seuraavan tarinan: Oli ollut yksinään mökillä jossa ei sähköjä. Herännyt yöllä ukkoseen ja salaman valossa nähnyt miehen hahmon seisovan oviaukossa. Äkkiä taskulamppu päälle ja katsonut uudestaan mutta mitään ei enää näkynyt. Oli sit paniikissa yöpaita päällä lähtenyt ajamaan keskellä yötä kotiin. Seuraavana kesänä laittoi mökin myyntiin, kun ei enää uskaltanut olla siellä yötä. Mökki oli ollut uusilla omistajilla pari vuotta ja hekin kuulema olivat sen sitten myyneet. Nykyisistä vaiheista ei tietoa, kun meistä kukaan ei enää asu paikkakunnalla.

Lapsi heräs keskellä yötä ja tuli itkien viereen. Tässä nyt ei mitään outoa olisi muuten ollut mutta siinä unessa jota oli nähnyt oli. Kertoi nähneensä unta, että oli ollut kylmässä kellarissa veljensä kanssa. Oli kovasti pelottanut. Ulkona oli joku huutanut ja hakannut kellarin ovea. Siihen oli sitten herännyt. Outoa tässä on se, että mieheni mummo kertoi samanlaisen tarinan vuosia sitten. Ainut vaan että tämä tarina oli totta. Äiti oli lukinnut lapset kellariin turvaan isän juoppohulluuskohtausta ja juossut itse metsään pakoon. Mummo kuollut vuosia sitten eikä tätä tarinaa kukaan ole voinut lapselle kertoa, koska ainoat henkilöt jotka tästä olisivat voineet tietää minun ja mieheni lisäksi asuvat todella kaukana tai ovat jo kuolleet

Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi en saanut lapsena joitakin sellaisia leluja lahjaksi mitä todella toivoin saavani. En siis toivonut niitä vain hetkeä vaan saatoin pyytää samaa lelua lahjaksi useampana vuonna jouluksi ja syntymäpäiväksi lahjana. Näin jälkeenpäin minulle on sanottu, että en saanut niitä leluja siksi, että ne olivat liian kalliita, mutta sitten sain paljon kaikkia halpoja leluja monena vuonna. Siis sellaisia leluja, joita en todellakaan halunnut ja jotka usein menivät kaiken lisäksi vielä helposti rikki. Suoraan sanottuna ne olivat siis halpaa ja huonolaatuista krääsää, joka ei kestänyt edes melko rauhallisia leikkejä ja minua ihmetyttää, että miksi jotain reilun 200 markan hintaista lelua ei voitu ostaa minulle mutta sen sijaan ostettiin useampi halpa lelu, jotka yhdessä maksoivat varmasti enemmän kuin se toivomani kalliimpi hinta. Eli olisi siis kannattanut ostaa vaikka vain se yksi vähän kalliimpi ja mieluisampi lelulahja monen halvemman ja honolaatuisamman lelun lisäksi. Se kalliimpi lelu olisi taatusti kestänyt leikkejä pitempään ja olisi ollut mieluisa lahja. Miksi siis ostaa lapselle vaikka 5-7 halpaa ja mahdollisesti helposti särkyvääkin lelua, joista hän ei välittänyt sen sijaan, että olisi ostanut vain sen yhden vähän kalliimman lelun, josta olisin pitänyt ja joka olisi ollut kestävä? Sitten minua vielä toruttiin, jos lelu meni rikki tai ne lelut eivät kiinnostaneet. Sama kai se olisi aikuisellakin, jos vaikka toivoisit suosikkikirjailijasi kirjaa lahjaksi mutta saisit jonkun sellaisen kirjan, josta et ole lainkaan kiinnostunut. Sekin jää kirjahyllyyn luultavasti pölyyntymään.

Vanhempasi ei varmasti olleet varakkaita, ja heidän ajatusmaailmansa mukaan monta lahjapakettia ilahduttaisi enemmän kuin vain yksi.  Eivät osanneet ajatella asiaa tarkemmin.  Ja heistä olisi tuntunut ikävältä, jos lapsi olisi saanut vain yhden lahjan, jouluna varsinkin. 

Minulla on sellainen muistikuva, että en saanut lapsena juuri koskaan mieluisia lahjoja, ne oli aina jollain lailla muuta kuin mitä olin pyytänyt ja odottanut.  Lahjoja meillä ei annettu koskaan muulloin kuin jouluna.  Mitään synttäreitä ei ikinä vietetty, eikä edes rippijuhlia saati lahjoja. 

Mutta yhden hyvän lahjan muistan, se oli sellainen View Master -kuvakiekkolaite.  Sen muistan ikuisesti.

Minulle ostettiin aina sellaisia vaatteitakin, mistä en pitänyt.  Äidillä oli kummallinen maku ja jouduin sen uhriksi.  Myös se, että minulta kynittiin aina tukka melkein puliksi, kun se vähänkin pääsi kasvamaan.  Erityisesti inhosin shinglattua niskaa.  Minulle ei vieläkään sovi liian lyhyt tukka.  Heti kun pystyin pitämään oman pääni, kasvatin pitkän tukan.  Ja se on minulla edelleen.

Onhan sekin tietysti jonkinlainen selittämätön asia, että miksi äidin piti aina pitää minut niin rumana.