Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Kuka m*rhasi Olof Palmen?

Voisin lisätä jatkokysymyksen, että mitä tapahtui Raisa Räisäselle ja Pia Ristikankareelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin asunut silloisessa yksiössäni ehkä vuoden. Imuroin ja siirsin kenkätelinettä sivuun, jotta saisin imuroitua sen takaa eteisen nurkan. Kenkätelineen takana oli musta miehen pipo, jossa oli joku logo otsan kohdalla. En ollut ikinä nähnytkään koko pipoa. Kotonani ei käy juuri kukaan - yksi miesvierailija oli ollut, jolta asiaa tiedustelin kuvankin kera, mutta ei tunnistanut pipoa. Kyselin kaikilta muiltakin tutuilta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kukaan ei tunnistanut omakseen. Imuroin aina niin, että siirrän kenkätelineen, eli kovin kauaa se ei ollut siellä voinut olla - lisäksi oli kesä. Olen tosi pitkä, joten näen hattuhyllyn perällekin helposti aina pölyjä pyyhkiessä - siellä ei mitään pipoa ole ollut, eli ei ole sieltäkään vahingossa pudonnut. Mistä hemmetistä tämä pipo tuli? 

Postiluukusta?

Voisiko olla entisten asukkaiden tai kauan sitten käyneiden vieraiden peruja. Ollut patterin takana tai naulakonraossa ja imuroidessa tupsahti esiin.

Huoltomiehet joskus käyvät asialla ,olisiko heidän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka m*rhasi Olof Palmen?

Voisin lisätä jatkokysymyksen, että mitä tapahtui Raisa Räisäselle ja Pia Ristikankareelle?

Piia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka m*rhasi Olof Palmen?

Voisin lisätä jatkokysymyksen, että mitä tapahtui Raisa Räisäselle ja Pia Ristikankareelle?

Entä mitä tapahtui Merja Vaaralle 1980-luvulla entä Antti Hanhivaaralle 2000-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus 2000-luvun alussa erään moottoritiesillan vieressä ja vieritin lunta alas, koska se oli niin hauskaa. Kohta ohi ajoi auto, joka hidasti ja jonka kuljettaja heristi sormeaan minulle. En ymmärtänyt, miksi hän teki niin. Kohta ohi ajoi toinen auto, jonka kuljettaja huusi minulle: Lopeta se lumen pudottaminen ja heti! Lähdin sitten melkein heti pois paikalta, koska otti päähän tuon kuljettajan käytös. Ihmettelin, että mitä pahaa siinä lumen vierittämisessä on, koska siitä ei ollut mitään haittaa kenellekään, mutta he ilmeisesti luulivat, että vieritin lunta moottoritielle, vaikka olin aivan selvästi sellaisessa kohdassa, josta ei olisi mitenkään voinut mennä lunta sinne. Vai olisiko muuta selitystä?

Se on voinut olla heistä myös typerän näköistä.

Jos noin on, niin mitä se kuitenkaan heille kuuluu? En minäkään kiellä tuntemattomia ihmisiä tekemästä typerältä näyttäviä asioita, jos niistä ei koidu haittaa kenellekään.

Olit liian lähellä tietä leikkimässä.

En ollut. Kyseinen paikka oli sellainen, että en olisi voinut jäädä siinä auton alle, koska autotien vieressä oli leveä kevyen liikenteen väylä. Voisin vaikka näyttää kartalta kyseisen paikan.

Vierititkö autojen katoille sitä lunta sieltä sillalta? Jollet, niin siellä ovat taas olleet oman elämänsä poliisit asialla...

En vierittänyt. Se oli rinne, jonka alla ei ollut mitään, mikä olisi voinut vahingoittua.

Lopeta jo se jankkaaminen! Tien vieressä ei kuulu leikkiä, autoilija ei voi tietää eikä ehdi nähdä mitä tarkalleen ottaen teet. No big deal, teit virheen, move on.

Minulle on mysteeri, että miten Astrid Lindgren, joka kirjoitti monia hyviä kirjoja esimerkiksi Ronja Ryövärintyttärestä, Peppi Pitkätossusta, Kissankulman Eemelistä, Mio poikani Miosta, Veljeni Leijonamielestä ja vaikka Melykylän lapsista kirjoitti kirjoja erittäin kusipäisestä ja itserakkaasta Katto-Kassisesta, joka kiusaa pikkuveljeä ja hyväksikäyttää ystävyyttään tähän. Katto-Kassinen kun on oikeasti olemassa niissä kirjoissa, koska hänet näkee muutkin ihmiset kuin pikkuveli eli kyseessä ei ole mielikuvitusystävä. Ainakin minun käsitykseni mukaan Katto-Kassinen on aikuinen mies, mutta silti hän syö yksin karkit jotka hän on pikkuveljen pakottanut ostamaan säästörahoillaan ja rikkoo tämän höyrykoneen jättäen pikkuveli raukan yksin kärsimään seuraukset. Vihasin jo lapsena Katto-Kassista ja toivoin aina, että hän tippuu lentäessään maahan ja kuolee osuessaan maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka m*rhasi Olof Palmen?

Voisin lisätä jatkokysymyksen, että mitä tapahtui Raisa Räisäselle ja Pia Ristikankareelle?

Piia

Hupsista. Tosiaan Piia piti kirjoittaa.

En muista enää että mitä olin tekemässä, mutta jostain syystä kaivelin kotonani portaiden alla olevaa laatikkoa jossa säilytän mm. kenkiä, eli on useinkin käytössä. Laatikosta löytyi pilleri! Minulla itselläni tai poikaystävälläni ei ole mitään lääkitystä joten kysäisin poikaystävältä että onkohan joku hänen vitamiininsa, ja totta tosiaan pilleri näytti aivan YA:n monivitamiinitabletilta, joita hän syö. Tutkittiin pilleriä kuitenkin tarkemmin niin oli hieman eri sävyinen ja pinnassa oli joku semmoinen painatus mitä noissa toisinaan on, olisikohan varsin ollut lääkkeen nimi tai joku muu koodi jota sitten googlattiin ja selvisi että kyseessä oli reumalääke. En todellakaan tiedä että mistä tuo reumalääke on voinut joutua sinne laatikkoon, tai varmaan siis jotenkin pudonnut tietenkin, mutta keneltä? Kodissani ei tuolloin ollut pitkään aikaan vieraillut kukaan muu kun poikaystäväni ja olisin taatusti huomannut pillerin jo aiemmin jos olisi jonkun vieraan jäljiltä ollut. Eikä kodissani siis muutenkaan vieraile kun läheiset ystäväni joilla ei kenelläkään ole reumaa. Ei nyt ehkä kaikista dramaattisin tarina, mutta halusin nyt jakaa siitä huolimatta :D 

Vierailija kirjoitti:

En muista enää että mitä olin tekemässä, mutta jostain syystä kaivelin kotonani portaiden alla olevaa laatikkoa jossa säilytän mm. kenkiä, eli on useinkin käytössä. Laatikosta löytyi pilleri! Minulla itselläni tai poikaystävälläni ei ole mitään lääkitystä joten kysäisin poikaystävältä että onkohan joku hänen vitamiininsa, ja totta tosiaan pilleri näytti aivan YA:n monivitamiinitabletilta, joita hän syö. Tutkittiin pilleriä kuitenkin tarkemmin niin oli hieman eri sävyinen ja pinnassa oli joku semmoinen painatus mitä noissa toisinaan on, olisikohan varsin ollut lääkkeen nimi tai joku muu koodi jota sitten googlattiin ja selvisi että kyseessä oli reumalääke. En todellakaan tiedä että mistä tuo reumalääke on voinut joutua sinne laatikkoon, tai varmaan siis jotenkin pudonnut tietenkin, mutta keneltä? Kodissani ei tuolloin ollut pitkään aikaan vieraillut kukaan muu kun poikaystäväni ja olisin taatusti huomannut pillerin jo aiemmin jos olisi jonkun vieraan jäljiltä ollut. Eikä kodissani siis muutenkaan vieraile kun läheiset ystäväni joilla ei kenelläkään ole reumaa. Ei nyt ehkä kaikista dramaattisin tarina, mutta halusin nyt jakaa siitä huolimatta :D 

Tarttunut jossain kengän pohjaan ja pudonnut sinne laatikkoon kun olet laittanut kengät sinne varastoon. Case closed!

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri, että miten Astrid Lindgren, joka kirjoitti monia hyviä kirjoja esimerkiksi Ronja Ryövärintyttärestä, Peppi Pitkätossusta, Kissankulman Eemelistä, Mio poikani Miosta, Veljeni Leijonamielestä ja vaikka Melykylän lapsista kirjoitti kirjoja erittäin kusipäisestä ja itserakkaasta Katto-Kassisesta, joka kiusaa pikkuveljeä ja hyväksikäyttää ystävyyttään tähän. Katto-Kassinen kun on oikeasti olemassa niissä kirjoissa, koska hänet näkee muutkin ihmiset kuin pikkuveli eli kyseessä ei ole mielikuvitusystävä. Ainakin minun käsitykseni mukaan Katto-Kassinen on aikuinen mies, mutta silti hän syö yksin karkit jotka hän on pikkuveljen pakottanut ostamaan säästörahoillaan ja rikkoo tämän höyrykoneen jättäen pikkuveli raukan yksin kärsimään seuraukset. Vihasin jo lapsena Katto-Kassista ja toivoin aina, että hän tippuu lentäessään maahan ja kuolee osuessaan maahan.

Kukaan ei ainakaan Suomessa tunnu pitävän Kassisesta. Ehkä hän osui paremmin 1950-luvun piiloilkeään porvari- Ruotsin ytimeen. Tai tarkoitus oli herättää myötätuntoa niin että lukija joutuisi itse ajattelemaan.

Kerronpa minäkin oudosti ilmestyneestä esineestä. Äitini kuoltua isä muutti hänen asuntoonsa ja on välillä ihmetellyt, mitä äiti on kaikella tavarallaan tehnyt. Minulle äidin tavarat ovat enimmäkseen tuttuja, mutta ainakin yhden kerran isä oli löytänyt jotain, jota en muista ennen nähneeni. Nimittäin kasvihuoneen kastelujärjestelmään kuuluvia osia. Äiti asui kerrostalossa eikä hänellä tietääkseni ollut kasvihuonetta missään. Isä kertoi löytäneensä tavarat keittiön allaskaapista. Minä en ollut nähnyt niitä siellä ennen. Jouduin googlettamaan tavaroiden tuotemerkin selvittääkseni, mitä ne ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.

Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".

Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"

Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa: 

Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.

Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.

Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.

Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset

Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa. 

Helvetin outoa. Nään tuon tunnuksen mun silmien eessä. Muistan elävästi nähneeni mökillä sen, olin aina ekana hereillä ja heti telkkari päälle, ja sieltä se tuli. Näin useaan otteeseen tuon vielä, ja voin pistää pääni pantiksi, että en ole kuvitellut tätä.

Nykyaikana voi helposti etsiä netistä yhteystiedot (tässä tapauksessa TV2) ja kysyä suoraan kyseisestä paikasta! ;) Ehkäpä sitten ei tarttis enää miettiä? :)

Paa viestiä ja odota vastausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.

Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".

Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"

Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa: 

Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.

Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.

Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.

Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset

Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa. 

Helvetin outoa. Nään tuon tunnuksen mun silmien eessä. Muistan elävästi nähneeni mökillä sen, olin aina ekana hereillä ja heti telkkari päälle, ja sieltä se tuli. Näin useaan otteeseen tuon vielä, ja voin pistää pääni pantiksi, että en ole kuvitellut tätä.

Nykyaikana voi helposti etsiä netistä yhteystiedot (tässä tapauksessa TV2) ja kysyä suoraan kyseisestä paikasta! ;) Ehkäpä sitten ei tarttis enää miettiä? :)

Ai, olitkin jo laittanut viestiä fb:n kautta. Hyvä hyvä! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä kirjoitti:

On yksi outo kokemus lapsuudesta kun olin n. 5v. 

Yhtenä viikonloppuna, ollessani äitini luona, kylään tuli äidin kaveri. Mies ei puhunut suomea enkä tietenkään ymmärtänyt hänen puhettaan (puhui joko englantia tai ruotsia). En tiedä kuinka pitkään olivat tunteneet ja seurusteliko mies äitini kanssa, mutta tämä vieras jäi jokatapauksessa yökylään. Hän antoi minulle ja siskolleni pehmolelut, ja tyyppi oli tietenkin ihan ok sen jälkeen. 

Sitten tuli ilta, ja minä, sisko ja äiti nukuttiin samassa sängyssä, ja vieras nukkui sohvalla olohuoneessa. Keskellä yötä herään siihen, että mies nostaa minut ylös käsivarsilleen, hymäilee jotain, ja kantaa käytävään. Esitin nukkuvaa, koska en tiennyt mitä tapahtuu. En tiedä kuinka pitkään mies tuuditteli minua hyräillen asuntomme käytävässä (minua, 5-vuotiasta tyttöä) mutta jossain vaiheessa päätin että nyt riittää, ja rimpuilin irti. Juoksin äidin viereen, ja mies vain naurahtaa huoneen ulkopuolella ja menee itsekin takaisin nukkumaan. 

Ihmettelen tätä edelleen. Oliko äijällä jotain muitakin suunnitelmia, vai oliko muuten vain  "pimeä"? Vai onko tämä jotenkin normaalia, koskea lähes tuntemattomia pikkutyttöjä öisin kun kaikki muut nukkuu? Tosin äidilläni oli noihin aikoihin pahoja mielenterveysongelmia, en yhtään ihmettele vaikka olisikin kutsunut yökylään mahdollisen lastenraiskaajan. En koskaan tavannut miestä uudestaan aamun jälkeen.  

Mies käytti sinua seksuaalisesti hyväkseen, siitä ei ole epäilystäkään. Hän ehkä näki, että äitisi on joissain määrin pois peleistä ja käytti tilaisuutta hyväkseen, mutta inhottavaa että teidän oman kattonne alla alkaa hiplaamaan muiden nukkuessa hyh. Oletko kärsinyt sen jälkeen mistään tai oletko puhunut äidin kanssa aiheesta?

Lähisukulaisille kävi samantapaiset varhaislapsuudessa. Miespuolinen hoitaja kävi kiinni vanhempien ollessa kännäämässä. Lopputuloksena on, että tilanteen nähnyt sepittää raiskaustarinoita koska elää traumaansa uudelleen ja uhri itse hyväksikäyttää humalapäissään ketä milloinkin. Ei ollut yksi eikä kaksi naista herännyt siihen kun hänen kätensä on löytynyt housuista. Inhoan pedofiileja ja heidän tekojaan tämän takia, koska niillä on niin pitkät jäljet.

Tämä ei taida vielä mennä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sillä mies ei tosissaan tehnyt mitään muuta kuin piti sylissä ja hymäili karmivasti (eli ei kosketellut yksityisalueista tai puhunut seksuaalisävytteisiä juttuja) pidän tätä tapausta ehkä ennemmin räikeänä koskemattomuuden loukkaamisena. Olen kuitenkin siitä ehdottomasti samaa mieltä, että mies oli varmasti pedofiili. Monet pedofiilithan näkevät lapset romanttisina kumppaneina, ja jotenkin tuntuu että minun tapauksessani tässä oli kyse jonkinlaisesta "haaveilusta", mikä on itsessään tosi ahdistava ajatus. Toivottavasti tämä kyseinen mies on vankilassa tai muulla tavalla kaukana lapsista, en usko että jäin ainoaksi lapseksi jota mies on sylitellyt. Hyi. Havahduin vasta nyt miettimään näitä asioita, kun ensimmäistä kertaa kirjoitin koko tapauksen ylös. 

En tiedä kuinka paljon tämä yksittäinen kokemus on vaikuttanut mielenterveyteeni, mutta varmasti siitä jäi jonkinlainen jälki alitajuntaani, joka on vaikuttanut äiti-tytär suhteeseen ja sitä myötä koko lapsuuteen. Olen taistellut vakavan masennuksen kanssa, mutta parantunut siitä.  Äitiin en enää pidä yhteyttä, en koe häntä "äitinä". 

Entä js tuo mies onkin sinun oikea isäsi..?! :O Halusi pitää tytärtään sylissä ja tuuditella, edes kerran...

Se kun kotioveen on pari kertaa teipattu jesarilla lappuja. Ekassa lapussa joku pösilö halus ostaa mun kodin (!).

Toisessa lapussa, pari viikkoo myöhemmin, haukuttiin että miksi mun postilaatikko on lukossa..

LOL. Ehkä mun postilaatikko on lukossa, kun on kaikenlaisia pösilöitä ja postivarkaita liikkeellä.

Kummasti mun autokin kiinnosti. Siihen oli tuulilasin pyyhkijän alle laitettu lappu, että "anna tää mulle".

Voi ziisus. Ei oo kämppä eikä kosla mitenkään erityisiä. Mietin, että oliks ne laput jotain veetuilua.

Oliskohan näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä kirjoitti:

On yksi outo kokemus lapsuudesta kun olin n. 5v. 

Yhtenä viikonloppuna, ollessani äitini luona, kylään tuli äidin kaveri. Mies ei puhunut suomea enkä tietenkään ymmärtänyt hänen puhettaan (puhui joko englantia tai ruotsia). En tiedä kuinka pitkään olivat tunteneet ja seurusteliko mies äitini kanssa, mutta tämä vieras jäi jokatapauksessa yökylään. Hän antoi minulle ja siskolleni pehmolelut, ja tyyppi oli tietenkin ihan ok sen jälkeen. 

Sitten tuli ilta, ja minä, sisko ja äiti nukuttiin samassa sängyssä, ja vieras nukkui sohvalla olohuoneessa. Keskellä yötä herään siihen, että mies nostaa minut ylös käsivarsilleen, hymäilee jotain, ja kantaa käytävään. Esitin nukkuvaa, koska en tiennyt mitä tapahtuu. En tiedä kuinka pitkään mies tuuditteli minua hyräillen asuntomme käytävässä (minua, 5-vuotiasta tyttöä) mutta jossain vaiheessa päätin että nyt riittää, ja rimpuilin irti. Juoksin äidin viereen, ja mies vain naurahtaa huoneen ulkopuolella ja menee itsekin takaisin nukkumaan. 

Ihmettelen tätä edelleen. Oliko äijällä jotain muitakin suunnitelmia, vai oliko muuten vain  "pimeä"? Vai onko tämä jotenkin normaalia, koskea lähes tuntemattomia pikkutyttöjä öisin kun kaikki muut nukkuu? Tosin äidilläni oli noihin aikoihin pahoja mielenterveysongelmia, en yhtään ihmettele vaikka olisikin kutsunut yökylään mahdollisen lastenraiskaajan. En koskaan tavannut miestä uudestaan aamun jälkeen.  

Mies käytti sinua seksuaalisesti hyväkseen, siitä ei ole epäilystäkään. Hän ehkä näki, että äitisi on joissain määrin pois peleistä ja käytti tilaisuutta hyväkseen, mutta inhottavaa että teidän oman kattonne alla alkaa hiplaamaan muiden nukkuessa hyh. Oletko kärsinyt sen jälkeen mistään tai oletko puhunut äidin kanssa aiheesta?

Lähisukulaisille kävi samantapaiset varhaislapsuudessa. Miespuolinen hoitaja kävi kiinni vanhempien ollessa kännäämässä. Lopputuloksena on, että tilanteen nähnyt sepittää raiskaustarinoita koska elää traumaansa uudelleen ja uhri itse hyväksikäyttää humalapäissään ketä milloinkin. Ei ollut yksi eikä kaksi naista herännyt siihen kun hänen kätensä on löytynyt housuista. Inhoan pedofiileja ja heidän tekojaan tämän takia, koska niillä on niin pitkät jäljet.

Tämä ei taida vielä mennä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sillä mies ei tosissaan tehnyt mitään muuta kuin piti sylissä ja hymäili karmivasti (eli ei kosketellut yksityisalueista tai puhunut seksuaalisävytteisiä juttuja) pidän tätä tapausta ehkä ennemmin räikeänä koskemattomuuden loukkaamisena. Olen kuitenkin siitä ehdottomasti samaa mieltä, että mies oli varmasti pedofiili. Monet pedofiilithan näkevät lapset romanttisina kumppaneina, ja jotenkin tuntuu että minun tapauksessani tässä oli kyse jonkinlaisesta "haaveilusta", mikä on itsessään tosi ahdistava ajatus. Toivottavasti tämä kyseinen mies on vankilassa tai muulla tavalla kaukana lapsista, en usko että jäin ainoaksi lapseksi jota mies on sylitellyt. Hyi. Havahduin vasta nyt miettimään näitä asioita, kun ensimmäistä kertaa kirjoitin koko tapauksen ylös. 

En tiedä kuinka paljon tämä yksittäinen kokemus on vaikuttanut mielenterveyteeni, mutta varmasti siitä jäi jonkinlainen jälki alitajuntaani, joka on vaikuttanut äiti-tytär suhteeseen ja sitä myötä koko lapsuuteen. Olen taistellut vakavan masennuksen kanssa, mutta parantunut siitä.  Äitiin en enää pidä yhteyttä, en koe häntä "äitinä". 

Entä js tuo mies onkin sinun oikea isäsi..?! :O Halusi pitää tytärtään sylissä ja tuuditella, edes kerran...

Älkää nyt selitelkö tätä sekopään käytöstä paremmaksi kuin mitä se on. Tuo ei missään tapauksessa ole tervettä, vaan aika sairasta touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme pimeänä syysiltana palaamassa äidin kanssa koulusta ja töistä, lapsuuskotini on päätieltä kääntyvän sivutien päässä, ei lähinaapureita. Samassa näimme tien vieressä  kävelemässä pojan reppu selässä, lippis päässä ja kun olimme menneet ohi äiti sanoi napakasti "käännytäänpä katsomaan onko sillä jannulla jokin hätä!",  teki u-käännöksen ja koetimme tähyillä poikaa mutta ketään ei enää näkynyt.  Olihan poika saattanut hypätä metsään mutta miksi, kun ei siellä ollut muita taloja kuin meidän?

Säikähti ja hyppäsi jonnekin piiloon kun näki että käännyitte perään.

Niinpä. Varmaan se poika kertoo jossain tarinaa ahdistavasta ja oudosta kokemuksesta, kun oli kävelemässä tien laidassa ja yhtäkkiä ihan vieras auto teki uukkarin ja alkoi lähestyä... D:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme pimeänä syysiltana palaamassa äidin kanssa koulusta ja töistä, lapsuuskotini on päätieltä kääntyvän sivutien päässä, ei lähinaapureita. Samassa näimme tien vieressä  kävelemässä pojan reppu selässä, lippis päässä ja kun olimme menneet ohi äiti sanoi napakasti "käännytäänpä katsomaan onko sillä jannulla jokin hätä!",  teki u-käännöksen ja koetimme tähyillä poikaa mutta ketään ei enää näkynyt.  Olihan poika saattanut hypätä metsään mutta miksi, kun ei siellä ollut muita taloja kuin meidän?

Säikähti ja hyppäsi jonnekin piiloon kun näki että käännyitte perään.

Niinpä. Varmaan se poika kertoo jossain tarinaa ahdistavasta ja oudosta kokemuksesta, kun oli kävelemässä tien laidassa ja yhtäkkiä ihan vieras auto teki uukkarin ja alkoi lähestyä... D:

Käsitin tässä lähinnä olleen pointtina että kirjoittajan perhe oli ainut joka siellä asui ! Eli mistä poika tuli ja mihin meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.

Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.

Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.

Tunnistan ilmiön jonkinasteisena ja uskon tietäväni, mistä tekijöistä se johtuu (ainakin omalla kohdallani). Se on liian pitkä juttu selittää, mutta annan muutaman vinkin pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Toivon, että suhtaudutte avoimin mielin. Samalla muistilista itselleni.

1. Tunnista se hetki, kun mietit ja analysoit liikaa toisen käytöstä tai sanoja. Ei tarvi tehdä mitään, mutta huomaa se, kuuntele mitä ajattelet ja sano sitten itsellesi "höpsistä" tai "aivan sama".

2. Kun mietit, pitäisikö vielä reagoida jutun päätteeksi jotenkin, niin ei pidä. Reagoi jos todella haluat, mutta ei ole pakko. Älä aina sano viimeistä sanaa. Enkä tarkoita pelkästään oikeassa olemista, vaan myös viimeistä turhaa kuittausta, kiitosta, peukkua tai pikkukohteliaisuutta jonkin loputtoman vuorottelun päätteeksi. Huom, kuulostaa turhalta, mutta on vapauttava kokemus tajuta. Silloin myös tajuat, ettei se ihminen joka "jättää aina vähän kesken" tai ei kommentoi ryhmässä mitään, vihaa sinua eikä ole edes loukkaantunut.

3. Poistu mukavuusalueeltasi ja pehmennä sanomaasi ja olemustasi ystävällisillä sanoilla ja eleillä tai vaikka pelleilyllä riippumatta siitä, mitä kuvittelet toisen ajattelevan. Älä teeskentele, vaan ole aidosti sellainen kuin haluat olla. Kaikenlainen ystävällisyyden teeskentely saa aidot ihmiset karsastamaan sinua, mutta nyt ongelma on luultavammin siinä, että "teeskentelet" toisinpäin etkä uskalla olla niin välitön kuin ehkä haluaisit.

4. Hakeudu vahvempien ihmisten seuraan. Näitä on vaikea löytää. Vahva ei tarkoita pomottajaa eikä itsensäkorostajaa, vaan sellaista, jossa on luontaista johtajuutta. Joka katsoo silmiin ja on reilu. Tunnista kaltaisesi ja tajua, mistä sinut on tehty. Ymmärrä, että oletkin ehkä johtajatyyppi. Se aiheuttaa ristiriitoja ja pelkoa heikommissa, varsinkin jos olet "alemmassa asemassa" itseäsi heikompaan nähden. Pyrkyrit ja narsistit vihaavat ja pelkäävät sinua jatkossakin, vaikka saattavat myös esittää muuta. Näin tulee aina olemaan. Älä välitä siitä, koska se ei ole sinun ongelmasi.

5. Ole aina rehellinen ja ymmärtäväinen itsellesi. Saat myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Tiedät sen, mutta ymmärrä se. Vaikka joudut luovimaan vaikeissakin tilanteissa, ota se haasteena. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi äläkä anna selkärankasi taipua painostuksen alla.

6. Älä lähde mukaan sosiaalisiin peleihin. Vältä teeskentelijöitä ja pyrkyreitä. Säilytä aitoutesi. Suhtaudu aluksi avoimella asenteella kaikkiin ihmisiin. Joo, "joudut" kyllä sitten juttelemaan vähän kaikenlaisten kulkijoiden kanssa. Mutta niissäkin on hienoja kohtaamisia.

7. Ymmärrä, että et oikeasti voi tietää, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä sillä ole paljon väliäkään. Ole oma itsesi ja pyri omalta osaltasi välittämään muista ja tekemään maailmasta parempi. Mutta älä takerru odottamaan siitä kiitosta tai ystävyyttä takaisin. Se tulee kyllä takaisin joskus, jostain, jossain muodossa. Älä stressaa.

Jäin miettimään listan kohtaa 4.

Aloitin vuosi sitten uudessa työpaikassa. Toimisto on suhteellisen pieni, joten otin tavoitteekseni tutustua kaikkiin mahdollisimman nopeasti. Tutustumisen myötä huomasin, että monet tuntuivat pitävän etäisyyttä ”Tiinaan”. Tiina sai usein istua yksin syömässä ja kahvihuoneessa. Muut eivät juuri jutelleet Tiinan kanssa.

Ajan mittaan tutustuin Tiinaan. Tiina osoittautui ihan ok tyypiksi - mutta sosiaalisilta taidoiltaan jotenkin puutteelliseksi. Kun moikkasi aamulla Tiinaa ja kysyit, mitä kuuluu, käynnistyi poikkeuksetta 15-20 minuutin monologi. Tiina kävi piinallisen seikkaperäisesti läpi viikonlopun tekemiset, puolisonsa ja lastensa tekemiset, ruoat, säätilan, sairaudet jne. Monologi jatkui, kunnes sen keskeytti ”nyt mun on pakko mennä”. Tiina saattoi pelmahtaa työpisteelle jossa istuin kuulokkeet päässä, koputtaa olkapäähän ja aloittaa samanlaisen monologin jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Jos joku liittyi keskusteluun, alkoi monologi alusta ja usein täysin samoilla sanoilla. Kuin nauhalta.

Tiina on tosi ystävällinen, sosiaalinen - muttei välttämättä sosiaalisesti taitava. Tuon luonteenpiirteensä takia Tiina on aika yksinäinen, ja ymmärtääkseni kokee olevansa parin suorapuheisen kollegan vastausten takia työpaikkakiusattu.

Mietin kaksi kertaa liittyykö nämä kumpikaan vastaus varsinaiseen ongelmaan, mutta lähdetään nyt siitä että kumpikaan ei vastaa kysyttyyn ilmiöön. Olen siis todella tarkka käytöksestäni ollut pienestä asti, pyrkinyt seuraan hienovaraisesti ja ollut aika oma itseni, ja osaan siis todellakin käyttyä (ainakin kaveripiirin suuruudesta päätellen). Ainoa vain että ryhmissä ja koulussa minulle on joka kerta käynyt kuvatunlainen flaxi ihmisten suhteen. Ala-asteella jotkut hyökkäilivät minua päin ihan raivona ja valikoidun edelleen joidenkin aivan randomeiden raivonpurkauksien kohteeksi, jos siis vain antaisin tapahtua niin. Tytöt eivät pitäneet minusta yläasteella vaan aukoivat päätään, piilo.. ja olivat avoimesti vihamielisiä, provosoituivat kaikesta mahdollisesta mitä oli. En tiedä edelleenkään mistä se johtui, mutta joskus pimahdin takaisin siihen alituiseen haukkumiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen - ja se laannutti sen hetkeksi, ennen kuin jatkui taas. Toisaalta olin alle 160 senttinen, langanlaiha ja hyväkroppainen ja heistä kaikki e-pillereiden runtelemia tyttöjä joilla kukki kasvot ja keskivartalo. Uskallan tässä ketjussa nimettömänä väittää, että suurin syyllinen tuohon oli kateus. Olin lisäksi todella iloinen persoona ja innokas esiintyjä, vedin kai liikaa huomiota puoleeni. 

Kaikki siis vihaavat sinua, mutta lisäksi sinulla on laaja kaveripiiri. Olet ollut aina tarkka käytöksestäsi, käyttäytynyt hienovaraisesti, mutta samalla vetänyt puoleesi liikaa huomiota. Olit iloinen persoona, samalla pimahtelit ja raivosit. Olit yhtäaikaa langanlaiha ja hyväkroppainen. Solvaat ihmisiä käsittämättömällä tavalla "e-pillereiden runtelemiksi" (?). Uskot että muut olivat vain kateellisia.

Jotenkin tämä kertomuksesi sisältää todella paljon ristiriitaisuuksia ja omituisia väitteitä. Veikkaan, että ulkopuolisen henkilön kuvaus sinusta ja käytöksestäsi ei vastaisi kovinkaan hyvin sitä miten itse koet itsesi. Tästä löytynee totuuden avain siihen, miksi kaikki eivät pidä sinusta.

Näytä minulle ihminen joka ei provosoidu kiusaamisesta ja vielä varsinkin teini. 2000-luvun alussa oli tavallista, että tytöille syötettiin e-pillereitä ja sen jäljet kyllä näkyivät. Osalla pamahti iho täyteen kukkaan, osalla nousi paino eikä se laksenut millään. osa kavereistani kärsii edelleen pillereiden aiheuttamista vuotohäiriöistä, yksi erosi kun lopetti niiden syömisen kun oli tarkoitus tehtailla lapsia. Kyllä, luepas lisää ja tarkemmin ja lakkaa olemasta inhottava. Muuten, onko se langanlaihuutta jos oli 40/159?

Sinä itse kirjoitit olleesi langanlaiha, joten siitä on aivan turha suuttua. Ja nuo e-pillerijuttusi kuulostaa aika sairailta. Minusta sinä tarvitset psykiatrista apua.

Käyttäjä9713 kirjoitti:

Mulla oli lapsena poni, jolla oli 1 pari korviksia. Ne sai ponilta irti ja klipsin kanssa laitettua omiinkin korviin jos halusi. En tiedä ketään, jolla olisi ollut samanlaista ponia tai korviksia. Eräänä päivänä niitä korviksia olikin 3 kappaletta. Ei koskaan selvinnyt, että mistä se kolmas korvis meille ilmestyi.

Ehkä joku oli löytänyt vastaavan korviksen jostain maasta pyörimästä ja luullut että se on sinun? Oli sitten tuonut sen "takaisin".