Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi opettajan inhokki. Seiskaluokalla minulla oli matematiikan opettaja, joka syyslukukauden alussa oli ensin ylitsevuotavan ystävällinen mutta naps, yhtäkkiä tapahtui täydellinen muutos ja tämän jälkeen sain osakseni tiuskimista, kun kysyin tunnilla neuvoa johonkin tehtävään. Jos en jotain laskusuoritusta osannut niin sain siitä kovaääniset haukut luokan edessä. Ja siis en todellakaan ollut mikään häirikkö, vaan enemmänkin sellainen hiljainen tavallinen puurtaja. Tämän kyykytyksen huomasivat myös kaverini ja tästä koitettiin kertoa luokanvalvojallemme. Yllättäen tuloksetta.

Oikeasti välillä mietityttää tämä, koska tosiaan mitään laukaisevaa selkeää tekijää tälle ei ollut.

Olisiko mahdollista, että opettaja olisi ollut ihastunut sinuun? Ehkä suhtautumisen muutos johtui siitä, kun hän huomasi, että tunne ei ole molemminpuolinen tai sitten muuten vain ahdistui siitä, että hänellä oli tunteita alaikäistä kohtaan. Ehkä epätodennäköistä, mutta sattuuhan näitäkin.

Tai sitten koulukaverisi oli valittanut hänen käytöksestään ja jotenkin lavastanut niin, että opettaja epäili valittajaksi sinua. Tai muuta vastaavaa.

Kun olin 90-luvun alussa päiväkodissa, erään samassa päiväkodissa olleen tytön äiti tuli hakemaan häntä ja auton kyytiin lähti pari muutakin tyttöä. Tytöt menivät istumaan auton tavaratilaan, ja minua ihmetytti, että miksi he saivat tehdä noin, kun eihän siellä ole turvavöitä. Auto oli Opel Kadett, samanlainen kuin kuvassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Opel_Kadett#/media/File:Opel_Kadett_Kombi…

Minua ihmetyttää se, että miksi kaikki aina syrjivät minua. Minä kun olen vain vainon täysin viaton uhri, koska minä en ole koskaan tehnyt mitään vääriä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme pimeänä syysiltana palaamassa äidin kanssa koulusta ja töistä, lapsuuskotini on päätieltä kääntyvän sivutien päässä, ei lähinaapureita. Samassa näimme tien vieressä  kävelemässä pojan reppu selässä, lippis päässä ja kun olimme menneet ohi äiti sanoi napakasti "käännytäänpä katsomaan onko sillä jannulla jokin hätä!",  teki u-käännöksen ja koetimme tähyillä poikaa mutta ketään ei enää näkynyt.  Olihan poika saattanut hypätä metsään mutta miksi, kun ei siellä ollut muita taloja kuin meidän?

Säikähti ja hyppäsi jonnekin piiloon kun näki että käännyitte perään.

Luultavammin, mutta mihin poika oli menossa kun siellä ei ollut kuin meidän talo? Ei edes kesämökkejä, jos ajatellaan teoriaa että olisi ollut murtovaras.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 90-luvun alussa päiväkodissa, erään samassa päiväkodissa olleen tytön äiti tuli hakemaan häntä ja auton kyytiin lähti pari muutakin tyttöä. Tytöt menivät istumaan auton tavaratilaan, ja minua ihmetytti, että miksi he saivat tehdä noin, kun eihän siellä ole turvavöitä. Auto oli Opel Kadett, samanlainen kuin kuvassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Opel_Kadett#/media/File:Opel_Kadett_Kombi…

Jos takapenkillä oli tavaraa niin ettei siellä pystynyt istua?

Olin lapsena pysähtynyt vanhempien kanssa huoltoasemalle ja viereisen auton takapenkillä haukkui iso musta koira. Kun sanoin että  onpa hurja koira! vanhempani olivat ymmällään ja väittivät, etteivät näe tai kuule mitään koiraa. Muistan , miten isä kokeili otsaani kuin olisi luullut minun olevan kuumeessa ja hourivani. Kuulin syvän, kumean haukun vielä kun kävelimme sisään, poistuessamme auto koirineen oli jo lähtenyt. Yritin kerran kysellä äidiltä tapauksesta, mutta ei enää muistanut.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena pysähtynyt vanhempien kanssa huoltoasemalle ja viereisen auton takapenkillä haukkui iso musta koira. Kun sanoin että  onpa hurja koira! vanhempani olivat ymmällään ja väittivät, etteivät näe tai kuule mitään koiraa. Muistan , miten isä kokeili otsaani kuin olisi luullut minun olevan kuumeessa ja hourivani. Kuulin syvän, kumean haukun vielä kun kävelimme sisään, poistuessamme auto koirineen oli jo lähtenyt. Yritin kerran kysellä äidiltä tapauksesta, mutta ei enää muistanut.

Tästä tulee mieleen minulle tapahtunut tapaus. Muutin lapsena vanhempieni kanssa asuntoon, jonka lähellä asui perhe, jolla oli iso, musta koira joka oli usein pihassa. Se oli selvästi vihainen, koska se haukkui ja murisi ohi kulkeville ihmisille. Eräänä päivänä olin tulossa äidin kanssa kotiin, kun sen talon ohi kulkiessamme se koira alkoi taas haukkumaan ja sillä kertaa se onnistui hyppäämään pihaa ympäröivän aidan yli. Se juoksi suoraan minun luokseni ja puri minua käteen. Äiti sitten vei minut ensiapuun ja siellä ainakin se puremakohta pestiin ja sidottiin. Sen lisäksi sain ainakin jäykkäkouristusrokotuksen ja mahdollisesti muitakin rokotuksia. Se, mitä minä ihmettelen yhä on se, että siitä tapauksesta syytettiin minua. Minulle oltiin todella vihaisia ja väitettiin, että se koira teki niin, koska minä olin muka ärsyttänyt sitä hirveästi esimerkiksi heittelemällä sitä kivillä, vaikka aikuiset taatusti tiesivät, että minä en ollut kertaakaan tehnyt niin. Päinvastoin olin erittäin eläinrakas ja olen sitä yhä enkä ole koskaan kiusannut mitään eläimiä. Yhäkin asia otetaan joskus puheeksi perheessäni ja jaksetaan väittää että kuinka minä kiusasin sitä koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.

Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.

Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.

Tunnistan ilmiön jonkinasteisena ja uskon tietäväni, mistä tekijöistä se johtuu (ainakin omalla kohdallani). Se on liian pitkä juttu selittää, mutta annan muutaman vinkin pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Toivon, että suhtaudutte avoimin mielin. Samalla muistilista itselleni.

1. Tunnista se hetki, kun mietit ja analysoit liikaa toisen käytöstä tai sanoja. Ei tarvi tehdä mitään, mutta huomaa se, kuuntele mitä ajattelet ja sano sitten itsellesi "höpsistä" tai "aivan sama".

2. Kun mietit, pitäisikö vielä reagoida jutun päätteeksi jotenkin, niin ei pidä. Reagoi jos todella haluat, mutta ei ole pakko. Älä aina sano viimeistä sanaa. Enkä tarkoita pelkästään oikeassa olemista, vaan myös viimeistä turhaa kuittausta, kiitosta, peukkua tai pikkukohteliaisuutta jonkin loputtoman vuorottelun päätteeksi. Huom, kuulostaa turhalta, mutta on vapauttava kokemus tajuta. Silloin myös tajuat, ettei se ihminen joka "jättää aina vähän kesken" tai ei kommentoi ryhmässä mitään, vihaa sinua eikä ole edes loukkaantunut.

3. Poistu mukavuusalueeltasi ja pehmennä sanomaasi ja olemustasi ystävällisillä sanoilla ja eleillä tai vaikka pelleilyllä riippumatta siitä, mitä kuvittelet toisen ajattelevan. Älä teeskentele, vaan ole aidosti sellainen kuin haluat olla. Kaikenlainen ystävällisyyden teeskentely saa aidot ihmiset karsastamaan sinua, mutta nyt ongelma on luultavammin siinä, että "teeskentelet" toisinpäin etkä uskalla olla niin välitön kuin ehkä haluaisit.

4. Hakeudu vahvempien ihmisten seuraan. Näitä on vaikea löytää. Vahva ei tarkoita pomottajaa eikä itsensäkorostajaa, vaan sellaista, jossa on luontaista johtajuutta. Joka katsoo silmiin ja on reilu. Tunnista kaltaisesi ja tajua, mistä sinut on tehty. Ymmärrä, että oletkin ehkä johtajatyyppi. Se aiheuttaa ristiriitoja ja pelkoa heikommissa, varsinkin jos olet "alemmassa asemassa" itseäsi heikompaan nähden. Pyrkyrit ja narsistit vihaavat ja pelkäävät sinua jatkossakin, vaikka saattavat myös esittää muuta. Näin tulee aina olemaan. Älä välitä siitä, koska se ei ole sinun ongelmasi.

5. Ole aina rehellinen ja ymmärtäväinen itsellesi. Saat myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Tiedät sen, mutta ymmärrä se. Vaikka joudut luovimaan vaikeissakin tilanteissa, ota se haasteena. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi äläkä anna selkärankasi taipua painostuksen alla.

6. Älä lähde mukaan sosiaalisiin peleihin. Vältä teeskentelijöitä ja pyrkyreitä. Säilytä aitoutesi. Suhtaudu aluksi avoimella asenteella kaikkiin ihmisiin. Joo, "joudut" kyllä sitten juttelemaan vähän kaikenlaisten kulkijoiden kanssa. Mutta niissäkin on hienoja kohtaamisia.

7. Ymmärrä, että et oikeasti voi tietää, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä sillä ole paljon väliäkään. Ole oma itsesi ja pyri omalta osaltasi välittämään muista ja tekemään maailmasta parempi. Mutta älä takerru odottamaan siitä kiitosta tai ystävyyttä takaisin. Se tulee kyllä takaisin joskus, jostain, jossain muodossa. Älä stressaa.

Jäin miettimään listan kohtaa 4.

Aloitin vuosi sitten uudessa työpaikassa. Toimisto on suhteellisen pieni, joten otin tavoitteekseni tutustua kaikkiin mahdollisimman nopeasti. Tutustumisen myötä huomasin, että monet tuntuivat pitävän etäisyyttä ”Tiinaan”. Tiina sai usein istua yksin syömässä ja kahvihuoneessa. Muut eivät juuri jutelleet Tiinan kanssa.

Ajan mittaan tutustuin Tiinaan. Tiina osoittautui ihan ok tyypiksi - mutta sosiaalisilta taidoiltaan jotenkin puutteelliseksi. Kun moikkasi aamulla Tiinaa ja kysyit, mitä kuuluu, käynnistyi poikkeuksetta 15-20 minuutin monologi. Tiina kävi piinallisen seikkaperäisesti läpi viikonlopun tekemiset, puolisonsa ja lastensa tekemiset, ruoat, säätilan, sairaudet jne. Monologi jatkui, kunnes sen keskeytti ”nyt mun on pakko mennä”. Tiina saattoi pelmahtaa työpisteelle jossa istuin kuulokkeet päässä, koputtaa olkapäähän ja aloittaa samanlaisen monologin jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Jos joku liittyi keskusteluun, alkoi monologi alusta ja usein täysin samoilla sanoilla. Kuin nauhalta.

Tiina on tosi ystävällinen, sosiaalinen - muttei välttämättä sosiaalisesti taitava. Tuon luonteenpiirteensä takia Tiina on aika yksinäinen, ja ymmärtääkseni kokee olevansa parin suorapuheisen kollegan vastausten takia työpaikkakiusattu.

Mietin kaksi kertaa liittyykö nämä kumpikaan vastaus varsinaiseen ongelmaan, mutta lähdetään nyt siitä että kumpikaan ei vastaa kysyttyyn ilmiöön. Olen siis todella tarkka käytöksestäni ollut pienestä asti, pyrkinyt seuraan hienovaraisesti ja ollut aika oma itseni, ja osaan siis todellakin käyttyä (ainakin kaveripiirin suuruudesta päätellen). Ainoa vain että ryhmissä ja koulussa minulle on joka kerta käynyt kuvatunlainen flaxi ihmisten suhteen. Ala-asteella jotkut hyökkäilivät minua päin ihan raivona ja valikoidun edelleen joidenkin aivan randomeiden raivonpurkauksien kohteeksi, jos siis vain antaisin tapahtua niin. Tytöt eivät pitäneet minusta yläasteella vaan aukoivat päätään, piilo.. ja olivat avoimesti vihamielisiä, provosoituivat kaikesta mahdollisesta mitä oli. En tiedä edelleenkään mistä se johtui, mutta joskus pimahdin takaisin siihen alituiseen haukkumiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen - ja se laannutti sen hetkeksi, ennen kuin jatkui taas. Toisaalta olin alle 160 senttinen, langanlaiha ja hyväkroppainen ja heistä kaikki e-pillereiden runtelemia tyttöjä joilla kukki kasvot ja keskivartalo. Uskallan tässä ketjussa nimettömänä väittää, että suurin syyllinen tuohon oli kateus. Olin lisäksi todella iloinen persoona ja innokas esiintyjä, vedin kai liikaa huomiota puoleeni. 

Kaikki siis vihaavat sinua, mutta lisäksi sinulla on laaja kaveripiiri. Olet ollut aina tarkka käytöksestäsi, käyttäytynyt hienovaraisesti, mutta samalla vetänyt puoleesi liikaa huomiota. Olit iloinen persoona, samalla pimahtelit ja raivosit. Olit yhtäaikaa langanlaiha ja hyväkroppainen. Solvaat ihmisiä käsittämättömällä tavalla "e-pillereiden runtelemiksi" (?). Uskot että muut olivat vain kateellisia.

Jotenkin tämä kertomuksesi sisältää todella paljon ristiriitaisuuksia ja omituisia väitteitä. Veikkaan, että ulkopuolisen henkilön kuvaus sinusta ja käytöksestäsi ei vastaisi kovinkaan hyvin sitä miten itse koet itsesi. Tästä löytynee totuuden avain siihen, miksi kaikki eivät pidä sinusta.

Näytä minulle ihminen joka ei provosoidu kiusaamisesta ja vielä varsinkin teini. 2000-luvun alussa oli tavallista, että tytöille syötettiin e-pillereitä ja sen jäljet kyllä näkyivät. Osalla pamahti iho täyteen kukkaan, osalla nousi paino eikä se laksenut millään. osa kavereistani kärsii edelleen pillereiden aiheuttamista vuotohäiriöistä, yksi erosi kun lopetti niiden syömisen kun oli tarkoitus tehtailla lapsia. Kyllä, luepas lisää ja tarkemmin ja lakkaa olemasta inhottava. Muuten, onko se langanlaihuutta jos oli 40/159?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.

Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.

Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.

Tunnistan ilmiön jonkinasteisena ja uskon tietäväni, mistä tekijöistä se johtuu (ainakin omalla kohdallani). Se on liian pitkä juttu selittää, mutta annan muutaman vinkin pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Toivon, että suhtaudutte avoimin mielin. Samalla muistilista itselleni.

1. Tunnista se hetki, kun mietit ja analysoit liikaa toisen käytöstä tai sanoja. Ei tarvi tehdä mitään, mutta huomaa se, kuuntele mitä ajattelet ja sano sitten itsellesi "höpsistä" tai "aivan sama".

2. Kun mietit, pitäisikö vielä reagoida jutun päätteeksi jotenkin, niin ei pidä. Reagoi jos todella haluat, mutta ei ole pakko. Älä aina sano viimeistä sanaa. Enkä tarkoita pelkästään oikeassa olemista, vaan myös viimeistä turhaa kuittausta, kiitosta, peukkua tai pikkukohteliaisuutta jonkin loputtoman vuorottelun päätteeksi. Huom, kuulostaa turhalta, mutta on vapauttava kokemus tajuta. Silloin myös tajuat, ettei se ihminen joka "jättää aina vähän kesken" tai ei kommentoi ryhmässä mitään, vihaa sinua eikä ole edes loukkaantunut.

3. Poistu mukavuusalueeltasi ja pehmennä sanomaasi ja olemustasi ystävällisillä sanoilla ja eleillä tai vaikka pelleilyllä riippumatta siitä, mitä kuvittelet toisen ajattelevan. Älä teeskentele, vaan ole aidosti sellainen kuin haluat olla. Kaikenlainen ystävällisyyden teeskentely saa aidot ihmiset karsastamaan sinua, mutta nyt ongelma on luultavammin siinä, että "teeskentelet" toisinpäin etkä uskalla olla niin välitön kuin ehkä haluaisit.

4. Hakeudu vahvempien ihmisten seuraan. Näitä on vaikea löytää. Vahva ei tarkoita pomottajaa eikä itsensäkorostajaa, vaan sellaista, jossa on luontaista johtajuutta. Joka katsoo silmiin ja on reilu. Tunnista kaltaisesi ja tajua, mistä sinut on tehty. Ymmärrä, että oletkin ehkä johtajatyyppi. Se aiheuttaa ristiriitoja ja pelkoa heikommissa, varsinkin jos olet "alemmassa asemassa" itseäsi heikompaan nähden. Pyrkyrit ja narsistit vihaavat ja pelkäävät sinua jatkossakin, vaikka saattavat myös esittää muuta. Näin tulee aina olemaan. Älä välitä siitä, koska se ei ole sinun ongelmasi.

5. Ole aina rehellinen ja ymmärtäväinen itsellesi. Saat myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Tiedät sen, mutta ymmärrä se. Vaikka joudut luovimaan vaikeissakin tilanteissa, ota se haasteena. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi äläkä anna selkärankasi taipua painostuksen alla.

6. Älä lähde mukaan sosiaalisiin peleihin. Vältä teeskentelijöitä ja pyrkyreitä. Säilytä aitoutesi. Suhtaudu aluksi avoimella asenteella kaikkiin ihmisiin. Joo, "joudut" kyllä sitten juttelemaan vähän kaikenlaisten kulkijoiden kanssa. Mutta niissäkin on hienoja kohtaamisia.

7. Ymmärrä, että et oikeasti voi tietää, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä sillä ole paljon väliäkään. Ole oma itsesi ja pyri omalta osaltasi välittämään muista ja tekemään maailmasta parempi. Mutta älä takerru odottamaan siitä kiitosta tai ystävyyttä takaisin. Se tulee kyllä takaisin joskus, jostain, jossain muodossa. Älä stressaa.

Jäin miettimään listan kohtaa 4.

Aloitin vuosi sitten uudessa työpaikassa. Toimisto on suhteellisen pieni, joten otin tavoitteekseni tutustua kaikkiin mahdollisimman nopeasti. Tutustumisen myötä huomasin, että monet tuntuivat pitävän etäisyyttä ”Tiinaan”. Tiina sai usein istua yksin syömässä ja kahvihuoneessa. Muut eivät juuri jutelleet Tiinan kanssa.

Ajan mittaan tutustuin Tiinaan. Tiina osoittautui ihan ok tyypiksi - mutta sosiaalisilta taidoiltaan jotenkin puutteelliseksi. Kun moikkasi aamulla Tiinaa ja kysyit, mitä kuuluu, käynnistyi poikkeuksetta 15-20 minuutin monologi. Tiina kävi piinallisen seikkaperäisesti läpi viikonlopun tekemiset, puolisonsa ja lastensa tekemiset, ruoat, säätilan, sairaudet jne. Monologi jatkui, kunnes sen keskeytti ”nyt mun on pakko mennä”. Tiina saattoi pelmahtaa työpisteelle jossa istuin kuulokkeet päässä, koputtaa olkapäähän ja aloittaa samanlaisen monologin jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Jos joku liittyi keskusteluun, alkoi monologi alusta ja usein täysin samoilla sanoilla. Kuin nauhalta.

Tiina on tosi ystävällinen, sosiaalinen - muttei välttämättä sosiaalisesti taitava. Tuon luonteenpiirteensä takia Tiina on aika yksinäinen, ja ymmärtääkseni kokee olevansa parin suorapuheisen kollegan vastausten takia työpaikkakiusattu.

Mietin kaksi kertaa liittyykö nämä kumpikaan vastaus varsinaiseen ongelmaan, mutta lähdetään nyt siitä että kumpikaan ei vastaa kysyttyyn ilmiöön. Olen siis todella tarkka käytöksestäni ollut pienestä asti, pyrkinyt seuraan hienovaraisesti ja ollut aika oma itseni, ja osaan siis todellakin käyttyä (ainakin kaveripiirin suuruudesta päätellen). Ainoa vain että ryhmissä ja koulussa minulle on joka kerta käynyt kuvatunlainen flaxi ihmisten suhteen. Ala-asteella jotkut hyökkäilivät minua päin ihan raivona ja valikoidun edelleen joidenkin aivan randomeiden raivonpurkauksien kohteeksi, jos siis vain antaisin tapahtua niin. Tytöt eivät pitäneet minusta yläasteella vaan aukoivat päätään, piilo.. ja olivat avoimesti vihamielisiä, provosoituivat kaikesta mahdollisesta mitä oli. En tiedä edelleenkään mistä se johtui, mutta joskus pimahdin takaisin siihen alituiseen haukkumiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen - ja se laannutti sen hetkeksi, ennen kuin jatkui taas. Toisaalta olin alle 160 senttinen, langanlaiha ja hyväkroppainen ja heistä kaikki e-pillereiden runtelemia tyttöjä joilla kukki kasvot ja keskivartalo. Uskallan tässä ketjussa nimettömänä väittää, että suurin syyllinen tuohon oli kateus. Olin lisäksi todella iloinen persoona ja innokas esiintyjä, vedin kai liikaa huomiota puoleeni. 

Kaikki siis vihaavat sinua, mutta lisäksi sinulla on laaja kaveripiiri. Olet ollut aina tarkka käytöksestäsi, käyttäytynyt hienovaraisesti, mutta samalla vetänyt puoleesi liikaa huomiota. Olit iloinen persoona, samalla pimahtelit ja raivosit. Olit yhtäaikaa langanlaiha ja hyväkroppainen. Solvaat ihmisiä käsittämättömällä tavalla "e-pillereiden runtelemiksi" (?). Uskot että muut olivat vain kateellisia.

Jotenkin tämä kertomuksesi sisältää todella paljon ristiriitaisuuksia ja omituisia väitteitä. Veikkaan, että ulkopuolisen henkilön kuvaus sinusta ja käytöksestäsi ei vastaisi kovinkaan hyvin sitä miten itse koet itsesi. Tästä löytynee totuuden avain siihen, miksi kaikki eivät pidä sinusta.

Näytä minulle ihminen joka ei provosoidu kiusaamisesta ja vielä varsinkin teini. 2000-luvun alussa oli tavallista, että tytöille syötettiin e-pillereitä ja sen jäljet kyllä näkyivät. Osalla pamahti iho täyteen kukkaan, osalla nousi paino eikä se laksenut millään. osa kavereistani kärsii edelleen pillereiden aiheuttamista vuotohäiriöistä, yksi erosi kun lopetti niiden syömisen kun oli tarkoitus tehtailla lapsia. Kyllä, luepas lisää ja tarkemmin ja lakkaa olemasta inhottava. Muuten, onko se langanlaihuutta jos oli 40/159?

Huomaa kyllä, että kiireessä täysin tarpeettoman trollin niskalaukaukseen ei kannattaisi reaoida mitenkään. Huh kirjoitusvirheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi opettajan inhokki. Seiskaluokalla minulla oli matematiikan opettaja, joka syyslukukauden alussa oli ensin ylitsevuotavan ystävällinen mutta naps, yhtäkkiä tapahtui täydellinen muutos ja tämän jälkeen sain osakseni tiuskimista, kun kysyin tunnilla neuvoa johonkin tehtävään. Jos en jotain laskusuoritusta osannut niin sain siitä kovaääniset haukut luokan edessä. Ja siis en todellakaan ollut mikään häirikkö, vaan enemmänkin sellainen hiljainen tavallinen puurtaja. Tämän kyykytyksen huomasivat myös kaverini ja tästä koitettiin kertoa luokanvalvojallemme. Yllättäen tuloksetta.

Oikeasti välillä mietityttää tämä, koska tosiaan mitään laukaisevaa selkeää tekijää tälle ei ollut.

Olisiko mahdollista, että opettaja olisi ollut ihastunut sinuun? Ehkä suhtautumisen muutos johtui siitä, kun hän huomasi, että tunne ei ole molemminpuolinen tai sitten muuten vain ahdistui siitä, että hänellä oli tunteita alaikäistä kohtaan. Ehkä epätodennäköistä, mutta sattuuhan näitäkin.

Tai opettaja luuli, että sinä olet ihastunut häneen, ja yritti tehdä selväksi ettei tunne samoin.

Opettajista tuli mieleeni tapaus muutaman vuoden takaa. Olin aikuisopiskelijana, mutta olin silti vasta 20-vuotias. Olin kamalan hiljainen ja vetäytyvä oppilas, mutta opettajani jaksoi kannustaa ja jutteli yllättävän paljon käytävillä. Opettajana toimi naispuolinen henkilö ja taisi mainita kerran miehestänsä jotain. Itse olen siis myös nainen ja kerran koetta palauttaessa antoi mukanaan oman paperinsa. Silloin kaikki tehtiin konseptipapereille ja opettaja oli jotain omia asioista kirjoittanut muistiin samanlaiselle paperille. Yhdellä konserptipaperin sivulla oli piirretty ympäriinsä sydämiä ja mun etunimeä. Nimeni ei ole harvinainen, mutta kouluaikoina ja työpaikoilla ei ole ole tullut vastaan toista samannimistä. Oliko opettaja ihastunut muhun vai muuten vaan semmosta rustaillut? Asia ei koskaan selvinnyt.

Lapsena useana kertana kesämökin katolta kuului päivällä örinää. Äiti ohitti koko asian ja siskot rupesi örisemään mukana kun yritin vakuuttaa että kyllä sieltä kuuluu ja nyt en tiedä mikä oli totta..

Nyt aikuisena tapahtumat missä havahdun oudostapaikasta ja en ymmärrä mikä minut on vienyt.. voih..

Mr. C kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 90-luvun alussa päiväkodissa, erään samassa päiväkodissa olleen tytön äiti tuli hakemaan häntä ja auton kyytiin lähti pari muutakin tyttöä. Tytöt menivät istumaan auton tavaratilaan, ja minua ihmetytti, että miksi he saivat tehdä noin, kun eihän siellä ole turvavöitä. Auto oli Opel Kadett, samanlainen kuin kuvassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Opel_Kadett#/media/File:Opel_Kadett_Kombi…

Jos takapenkillä oli tavaraa niin ettei siellä pystynyt istua?

Eikö niitä sitten olisi voitu siirtää tavaratilaan?

Eilen illalla kotipihalla 2 paloautoa, 2 poliisiautoa, 2 ambulanssia ja trampoliini. Mies heilui katolla ja poliiseja sekä palomiehiä rappukäytävä täynnä. Itsemurhan yritys? Kiva kun itse oli menossa vaan salille töiden jälkeen niin tuollaista draamaa ja huomion hakua jos on omia sosiaalisia ongelmia. :D

Vierailija kirjoitti:

Eilen illalla kotipihalla 2 paloautoa, 2 poliisiautoa, 2 ambulanssia ja trampoliini. Mies heilui katolla ja poliiseja sekä palomiehiä rappukäytävä täynnä. Itsemurhan yritys? Kiva kun itse oli menossa vaan salille töiden jälkeen niin tuollaista draamaa ja huomion hakua jos on omia sosiaalisia ongelmia. :D

Kylläpäs olet epäempaattinen. Jos henkilö on päätynyt yrittämään itsemurhaa niin on kyseessä hieman isommat ongelmat kun sinun salillemenomatkasi häiriintyminen. Olisit onnellinen että sitä draamaa siellä oli, ehkä hän nyt saa apua ja maailmasta voi tulla hänelle hieman parempi paikka. 

Olin asunut silloisessa yksiössäni ehkä vuoden. Imuroin ja siirsin kenkätelinettä sivuun, jotta saisin imuroitua sen takaa eteisen nurkan. Kenkätelineen takana oli musta miehen pipo, jossa oli joku logo otsan kohdalla. En ollut ikinä nähnytkään koko pipoa. Kotonani ei käy juuri kukaan - yksi miesvierailija oli ollut, jolta asiaa tiedustelin kuvankin kera, mutta ei tunnistanut pipoa. Kyselin kaikilta muiltakin tutuilta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kukaan ei tunnistanut omakseen. Imuroin aina niin, että siirrän kenkätelineen, eli kovin kauaa se ei ollut siellä voinut olla - lisäksi oli kesä. Olen tosi pitkä, joten näen hattuhyllyn perällekin helposti aina pölyjä pyyhkiessä - siellä ei mitään pipoa ole ollut, eli ei ole sieltäkään vahingossa pudonnut. Mistä hemmetistä tämä pipo tuli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen illalla kotipihalla 2 paloautoa, 2 poliisiautoa, 2 ambulanssia ja trampoliini. Mies heilui katolla ja poliiseja sekä palomiehiä rappukäytävä täynnä. Itsemurhan yritys? Kiva kun itse oli menossa vaan salille töiden jälkeen niin tuollaista draamaa ja huomion hakua jos on omia sosiaalisia ongelmia. :D

Kylläpäs olet epäempaattinen. Jos henkilö on päätynyt yrittämään itsemurhaa niin on kyseessä hieman isommat ongelmat kun sinun salillemenomatkasi häiriintyminen. Olisit onnellinen että sitä draamaa siellä oli, ehkä hän nyt saa apua ja maailmasta voi tulla hänelle hieman parempi paikka. 

Kuka muka nykyaikana enää on empaattinen ja välittää toisista????

Vierailija kirjoitti:

Olin asunut silloisessa yksiössäni ehkä vuoden. Imuroin ja siirsin kenkätelinettä sivuun, jotta saisin imuroitua sen takaa eteisen nurkan. Kenkätelineen takana oli musta miehen pipo, jossa oli joku logo otsan kohdalla. En ollut ikinä nähnytkään koko pipoa. Kotonani ei käy juuri kukaan - yksi miesvierailija oli ollut, jolta asiaa tiedustelin kuvankin kera, mutta ei tunnistanut pipoa. Kyselin kaikilta muiltakin tutuilta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kukaan ei tunnistanut omakseen. Imuroin aina niin, että siirrän kenkätelineen, eli kovin kauaa se ei ollut siellä voinut olla - lisäksi oli kesä. Olen tosi pitkä, joten näen hattuhyllyn perällekin helposti aina pölyjä pyyhkiessä - siellä ei mitään pipoa ole ollut, eli ei ole sieltäkään vahingossa pudonnut. Mistä hemmetistä tämä pipo tuli? 

Postiluukusta?

LOL ei kukaan :-D kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen illalla kotipihalla 2 paloautoa, 2 poliisiautoa, 2 ambulanssia ja trampoliini. Mies heilui katolla ja poliiseja sekä palomiehiä rappukäytävä täynnä. Itsemurhan yritys? Kiva kun itse oli menossa vaan salille töiden jälkeen niin tuollaista draamaa ja huomion hakua jos on omia sosiaalisia ongelmia. :D

Kylläpäs olet epäempaattinen. Jos henkilö on päätynyt yrittämään itsemurhaa niin on kyseessä hieman isommat ongelmat kun sinun salillemenomatkasi häiriintyminen. Olisit onnellinen että sitä draamaa siellä oli, ehkä hän nyt saa apua ja maailmasta voi tulla hänelle hieman parempi paikka. 

Kuka muka nykyaikana enää on empaattinen ja välittää toisista????

Mm. hän, jota kommentoit.

Kuka m*rhasi Olof Palmen?