Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Niin oli homeherkkyys ja veren hiivatulehduskin vielä hetki sitten.
Miten selität, että homesairaat -jotka siis ihan ovat saaneet sairausstatuksen- niin usein oireilevat sähköstä?Luulotautia luulotaudin päälle.
Miksi lääkehoito on sitten tehonnut niihin? Hiivaa on ihmisessä luonnostaan. Se voi aiheuttaa ulkoista ja sisäistä tulehdusta. Muuallekin kuin genitaaleihin.
Kyllähän mielenkin sairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä. Joko täsmälääkityksellä tai plaseboefektillä. Minullakin on sähköyliherkäksi itseään nimittävä kaveri, jota häiritsee sähkö ainoastaan niissä laitteissa joita hänellä ei ole varaa ostaa itselleen. Ei kehtaa myöntää olevansa PA. Surullista.
Hiivalääkkeet tehoavat hiivasoluihin ja niiden aiheuttamiin tulehduksiin. Eivät mieleen.
Plasebovaikutus voi hyvinkin vaikuttaa mieleen. Jopa sokeripillerit toimivat niin.
Onpa tehty yksi tutkimuskin, jossa todettiin vaihtoehtohoidot lääketieteellisiä hoitoja tehokkaammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Niin oli homeherkkyys ja veren hiivatulehduskin vielä hetki sitten.
Miten selität, että homesairaat -jotka siis ihan ovat saaneet sairausstatuksen- niin usein oireilevat sähköstä?Luulotautia luulotaudin päälle.
Miksi lääkehoito on sitten tehonnut niihin? Hiivaa on ihmisessä luonnostaan. Se voi aiheuttaa ulkoista ja sisäistä tulehdusta. Muuallekin kuin genitaaleihin.
Kyllähän mielenkin sairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä. Joko täsmälääkityksellä tai plaseboefektillä. Minullakin on sähköyliherkäksi itseään nimittävä kaveri, jota häiritsee sähkö ainoastaan niissä laitteissa joita hänellä ei ole varaa ostaa itselleen. Ei kehtaa myöntää olevansa PA. Surullista.
Hiivalääkkeet tehoavat hiivasoluihin ja niiden aiheuttamiin tulehduksiin. Eivät mieleen.
Plasebovaikutus voi hyvinkin vaikuttaa mieleen. Jopa sokeripillerit toimivat niin.
Tämän jankuttajan motiivi on myös käsittämätön. Kaikkea vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua on mietityttänyt Muumeissa se, että kun Mörkö tuli Muumitalolle, eivätkö ketkään muut Muumilaakson asukkaat nähneet sitä ja mihin muut Muumilaakson asukkaat menivät, kun Muumilaaksoon tuli tulva? Luulisi, että tosielämässä olisi tullut kuolonuhreja.
Tuli varmaan niin kylmä, etteivät viitsineet mennä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Niin oli homeherkkyys ja veren hiivatulehduskin vielä hetki sitten.
Miten selität, että homesairaat -jotka siis ihan ovat saaneet sairausstatuksen- niin usein oireilevat sähköstä?Luulotautia luulotaudin päälle.
Miksi lääkehoito on sitten tehonnut niihin? Hiivaa on ihmisessä luonnostaan. Se voi aiheuttaa ulkoista ja sisäistä tulehdusta. Muuallekin kuin genitaaleihin.
Kyllähän mielenkin sairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä. Joko täsmälääkityksellä tai plaseboefektillä. Minullakin on sähköyliherkäksi itseään nimittävä kaveri, jota häiritsee sähkö ainoastaan niissä laitteissa joita hänellä ei ole varaa ostaa itselleen. Ei kehtaa myöntää olevansa PA. Surullista.
Hiivalääkkeet tehoavat hiivasoluihin ja niiden aiheuttamiin tulehduksiin. Eivät mieleen.
Plasebovaikutus voi hyvinkin vaikuttaa mieleen. Jopa sokeripillerit toimivat niin.
Tämän jankuttajan motiivi on myös käsittämätön. Kaikkea vastaan.
No niin ja loppuu se jankkaaminen! Perustakaa oma ketju tälle väittelylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä, etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)
En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?
Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.
Okei hyvä tietää. Itse laitan valot, mutta ilmaisu tein valot oli uusi. Tulet kyllä teen. Minulla sukua Mikkelissä ja tuttuja Lappeenrannassa ja silti en ole kuullut tätä ilmaisua, mutta en siitä sen enempää lähde/ ryhdy/ ala jankkaamaan. 😉 Ohis, mutta jatkakaa. Mielenkiintoinen ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ja vasta vauvankin saaneena rouvasihmisenä sain kirjeen joltain Tapiolta, joka oli kovasti minuun rakastunut. En tuntenut ketään Tapiota. Oltiin kuulemma oltu sen kanssa jossain hiihtokisoissa. No enpä ole ollut. Osa siitä, mitä se mulle kirjoitti, oli ihan kuin tuttua, ja sitten taas ihan vierasta. Se kirjoitti ihastuneensa kovasti ruskeisiin silmiini (no on mulla ruskeat silmät) ja mainitsi tyttökaverini etunimen. Valitteli, että oli antanut mulle väärän osoitteen, koska on heti sen jälkeen muuttanut ja antoi oikean osoitteensa, vieras paikkakunta mulle. Pyysi mua kirjoittamaan hänelle.
Kuoressa oli minun nimi, joka oli ihan oikea ja minun oikea osoitteeni. Nimessä vielä se, että olin hiljakkoin siis mennyt naimisiin ja käytin siis mieheni sukunimeä. Se oli siinä kirjeessäkin. Mieheni oli mustasukkaista laatua, joten salasin kirjeen häneltä ja taisin hävittääkin sen. Hän olis kuitenkin alkanut epäillä sen takana olevan jotain.
Mysteeri jäi. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja vielä pienemmällä kyläkunnalla. Siellä ei ollut ketään muita samannimisiä. Etunimeni on vielä aika harvinainen. Tyttökaverini kanssa käytiin läpi tätä juttua monet kerrat, mutta ei löydetty selitystä. Tietysti olisin voinut kirjoittaa sille Tapiolle ja kysellä, mutta tilanteeni oli vaikea. Kun olin kuitenkin tuore aviovaimo ja mies vähän mustis, olisi pian saanut selville kirjoittelun ja tosiaan luullut siitä jotain muuta kuin mitä se oli. En uskaltanut lähteä avaamaan asiaa ja se jäi siihen.
Terveisiä Tapiolle. Kirje tuli muistaakseni Valkeakoskelta.
Tämä on ollut mustasukkaisen miehesi järjestämä testi.
Vierailija kirjoitti:
Teen tutkimustyötä luonnossa. Nyt keväällä olin metsäkuviolla. Minä avonaisella talouskuusikolla, n. 30m päässä sellainen tihelikkö, jossa nuorta kuusta ja lehtipuiden taimia. Näin selvästi, kun joku (jokin?) kulki siinä nuoressa, harventamattomassa (lähes läpipääsemättömässä) pöpelikössä reipasta juoksuvauhtia. Tummanvaaleat hiukset (lyhyehköt) vilkkuivat puiden väleistä ja ääntäkään ei kuulunut. Huikkasin kulkijan perään, ei vastausta tai reaktiota. Menin samalle 'kulku-uralle' ja totesin, ettei niin nopea, äänetön ja suoraviivainen eteneminen ole mahdollista sillä metsäkuviolla. Mitähän mahdoin nähdä?
Hyvät suunnistajat osaavat liikkua noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Aika monta outoa juttua kieltämättä, vaikea keksiä selitystä noihin kaikkiin. Tuosta saunassa itkemisestä tuli mieleen, että se voisi olla paniikkikohtaus.
Tuo tarina vaikuttaa keksityltä. Liikaa käsikirjoituksen makua. Miksi esim. pitää kuvailla noin tarkkaan kaikki paikalla olleet ”kihlatun kanssa samaa sukupuolta oleva serkku”. Samoin ympäristö kuvailtu turhan tarkkaan, kuin halvassa pokkarissa. Näillä yritetään saada tarinaan uskottavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ja vasta vauvankin saaneena rouvasihmisenä sain kirjeen joltain Tapiolta, joka oli kovasti minuun rakastunut. En tuntenut ketään Tapiota. Oltiin kuulemma oltu sen kanssa jossain hiihtokisoissa. No enpä ole ollut. Osa siitä, mitä se mulle kirjoitti, oli ihan kuin tuttua, ja sitten taas ihan vierasta. Se kirjoitti ihastuneensa kovasti ruskeisiin silmiini (no on mulla ruskeat silmät) ja mainitsi tyttökaverini etunimen. Valitteli, että oli antanut mulle väärän osoitteen, koska on heti sen jälkeen muuttanut ja antoi oikean osoitteensa, vieras paikkakunta mulle. Pyysi mua kirjoittamaan hänelle.
Kuoressa oli minun nimi, joka oli ihan oikea ja minun oikea osoitteeni. Nimessä vielä se, että olin hiljakkoin siis mennyt naimisiin ja käytin siis mieheni sukunimeä. Se oli siinä kirjeessäkin. Mieheni oli mustasukkaista laatua, joten salasin kirjeen häneltä ja taisin hävittääkin sen. Hän olis kuitenkin alkanut epäillä sen takana olevan jotain.
Mysteeri jäi. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja vielä pienemmällä kyläkunnalla. Siellä ei ollut ketään muita samannimisiä. Etunimeni on vielä aika harvinainen. Tyttökaverini kanssa käytiin läpi tätä juttua monet kerrat, mutta ei löydetty selitystä. Tietysti olisin voinut kirjoittaa sille Tapiolle ja kysellä, mutta tilanteeni oli vaikea. Kun olin kuitenkin tuore aviovaimo ja mies vähän mustis, olisi pian saanut selville kirjoittelun ja tosiaan luullut siitä jotain muuta kuin mitä se oli. En uskaltanut lähteä avaamaan asiaa ja se jäi siihen.
Terveisiä Tapiolle. Kirje tuli muistaakseni Valkeakoskelta.
Tämä on ollut mustasukkaisen miehesi järjestämä testi.
Ei. Olen satavarma, että se olisi kuitenkin alkanut kysellä minulta, että olenko saanut postia jostain tms. Eikä siltä olisi tuollainen onnistunut muutenkaan. Kirje oli ihan kiva ja nätisti kirjoitettu, exä ei olisi moiseen edes pystynyt. Ja siinä viitattiin meidän paikkakunnalla olleisiin kansainvälisiin hiihtokisoihin, joiden aikana minä olin viimeisilläni raskaana, en todellakaan niissä kisoissa. Kaipa se exä sen olisi kyennyt tarkistamaan, ennen kuin alkaisi mihinkään typeriin testeihin.
Ainoa selitys voisi olla, että joku esiintyi mun nimellä, mutta miksi ihmeessä? Ja kun kaikki ei kuitenkaan täsmännyt minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni isä teki itsemurhan. Kun ystäväni selasi isänsä puhelinta oli vainajan viimeiseksi soitettu puhelu soitettu minun numerooni. Ystäväni isää en tuntenut, olin kyllä joskus ohimennen tavannut, eikä minulle ollut puheluita tullut. Paitsi samaisella viikolla joku soitti väärään numeroon tuntemattomasta numerosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.
Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.
Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.
Tunnistan ilmiön jonkinasteisena ja uskon tietäväni, mistä tekijöistä se johtuu (ainakin omalla kohdallani). Se on liian pitkä juttu selittää, mutta annan muutaman vinkin pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Toivon, että suhtaudutte avoimin mielin. Samalla muistilista itselleni.
1. Tunnista se hetki, kun mietit ja analysoit liikaa toisen käytöstä tai sanoja. Ei tarvi tehdä mitään, mutta huomaa se, kuuntele mitä ajattelet ja sano sitten itsellesi "höpsistä" tai "aivan sama".
2. Kun mietit, pitäisikö vielä reagoida jutun päätteeksi jotenkin, niin ei pidä. Reagoi jos todella haluat, mutta ei ole pakko. Älä aina sano viimeistä sanaa. Enkä tarkoita pelkästään oikeassa olemista, vaan myös viimeistä turhaa kuittausta, kiitosta, peukkua tai pikkukohteliaisuutta jonkin loputtoman vuorottelun päätteeksi. Huom, kuulostaa turhalta, mutta on vapauttava kokemus tajuta. Silloin myös tajuat, ettei se ihminen joka "jättää aina vähän kesken" tai ei kommentoi ryhmässä mitään, vihaa sinua eikä ole edes loukkaantunut.
3. Poistu mukavuusalueeltasi ja pehmennä sanomaasi ja olemustasi ystävällisillä sanoilla ja eleillä tai vaikka pelleilyllä riippumatta siitä, mitä kuvittelet toisen ajattelevan. Älä teeskentele, vaan ole aidosti sellainen kuin haluat olla. Kaikenlainen ystävällisyyden teeskentely saa aidot ihmiset karsastamaan sinua, mutta nyt ongelma on luultavammin siinä, että "teeskentelet" toisinpäin etkä uskalla olla niin välitön kuin ehkä haluaisit.
4. Hakeudu vahvempien ihmisten seuraan. Näitä on vaikea löytää. Vahva ei tarkoita pomottajaa eikä itsensäkorostajaa, vaan sellaista, jossa on luontaista johtajuutta. Joka katsoo silmiin ja on reilu. Tunnista kaltaisesi ja tajua, mistä sinut on tehty. Ymmärrä, että oletkin ehkä johtajatyyppi. Se aiheuttaa ristiriitoja ja pelkoa heikommissa, varsinkin jos olet "alemmassa asemassa" itseäsi heikompaan nähden. Pyrkyrit ja narsistit vihaavat ja pelkäävät sinua jatkossakin, vaikka saattavat myös esittää muuta. Näin tulee aina olemaan. Älä välitä siitä, koska se ei ole sinun ongelmasi.
5. Ole aina rehellinen ja ymmärtäväinen itsellesi. Saat myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Tiedät sen, mutta ymmärrä se. Vaikka joudut luovimaan vaikeissakin tilanteissa, ota se haasteena. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi äläkä anna selkärankasi taipua painostuksen alla.
6. Älä lähde mukaan sosiaalisiin peleihin. Vältä teeskentelijöitä ja pyrkyreitä. Säilytä aitoutesi. Suhtaudu aluksi avoimella asenteella kaikkiin ihmisiin. Joo, "joudut" kyllä sitten juttelemaan vähän kaikenlaisten kulkijoiden kanssa. Mutta niissäkin on hienoja kohtaamisia.
7. Ymmärrä, että et oikeasti voi tietää, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä sillä ole paljon väliäkään. Ole oma itsesi ja pyri omalta osaltasi välittämään muista ja tekemään maailmasta parempi. Mutta älä takerru odottamaan siitä kiitosta tai ystävyyttä takaisin. Se tulee kyllä takaisin joskus, jostain, jossain muodossa. Älä stressaa.
Jäin miettimään listan kohtaa 4.
Aloitin vuosi sitten uudessa työpaikassa. Toimisto on suhteellisen pieni, joten otin tavoitteekseni tutustua kaikkiin mahdollisimman nopeasti. Tutustumisen myötä huomasin, että monet tuntuivat pitävän etäisyyttä ”Tiinaan”. Tiina sai usein istua yksin syömässä ja kahvihuoneessa. Muut eivät juuri jutelleet Tiinan kanssa.
Ajan mittaan tutustuin Tiinaan. Tiina osoittautui ihan ok tyypiksi - mutta sosiaalisilta taidoiltaan jotenkin puutteelliseksi. Kun moikkasi aamulla Tiinaa ja kysyit, mitä kuuluu, käynnistyi poikkeuksetta 15-20 minuutin monologi. Tiina kävi piinallisen seikkaperäisesti läpi viikonlopun tekemiset, puolisonsa ja lastensa tekemiset, ruoat, säätilan, sairaudet jne. Monologi jatkui, kunnes sen keskeytti ”nyt mun on pakko mennä”. Tiina saattoi pelmahtaa työpisteelle jossa istuin kuulokkeet päässä, koputtaa olkapäähän ja aloittaa samanlaisen monologin jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Jos joku liittyi keskusteluun, alkoi monologi alusta ja usein täysin samoilla sanoilla. Kuin nauhalta.
Tiina on tosi ystävällinen, sosiaalinen - muttei välttämättä sosiaalisesti taitava. Tuon luonteenpiirteensä takia Tiina on aika yksinäinen, ja ymmärtääkseni kokee olevansa parin suorapuheisen kollegan vastausten takia työpaikkakiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.
Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.
Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.
Tunnistan ilmiön jonkinasteisena ja uskon tietäväni, mistä tekijöistä se johtuu (ainakin omalla kohdallani). Se on liian pitkä juttu selittää, mutta annan muutaman vinkin pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Toivon, että suhtaudutte avoimin mielin. Samalla muistilista itselleni.
1. Tunnista se hetki, kun mietit ja analysoit liikaa toisen käytöstä tai sanoja. Ei tarvi tehdä mitään, mutta huomaa se, kuuntele mitä ajattelet ja sano sitten itsellesi "höpsistä" tai "aivan sama".
2. Kun mietit, pitäisikö vielä reagoida jutun päätteeksi jotenkin, niin ei pidä. Reagoi jos todella haluat, mutta ei ole pakko. Älä aina sano viimeistä sanaa. Enkä tarkoita pelkästään oikeassa olemista, vaan myös viimeistä turhaa kuittausta, kiitosta, peukkua tai pikkukohteliaisuutta jonkin loputtoman vuorottelun päätteeksi. Huom, kuulostaa turhalta, mutta on vapauttava kokemus tajuta. Silloin myös tajuat, ettei se ihminen joka "jättää aina vähän kesken" tai ei kommentoi ryhmässä mitään, vihaa sinua eikä ole edes loukkaantunut.
3. Poistu mukavuusalueeltasi ja pehmennä sanomaasi ja olemustasi ystävällisillä sanoilla ja eleillä tai vaikka pelleilyllä riippumatta siitä, mitä kuvittelet toisen ajattelevan. Älä teeskentele, vaan ole aidosti sellainen kuin haluat olla. Kaikenlainen ystävällisyyden teeskentely saa aidot ihmiset karsastamaan sinua, mutta nyt ongelma on luultavammin siinä, että "teeskentelet" toisinpäin etkä uskalla olla niin välitön kuin ehkä haluaisit.
4. Hakeudu vahvempien ihmisten seuraan. Näitä on vaikea löytää. Vahva ei tarkoita pomottajaa eikä itsensäkorostajaa, vaan sellaista, jossa on luontaista johtajuutta. Joka katsoo silmiin ja on reilu. Tunnista kaltaisesi ja tajua, mistä sinut on tehty. Ymmärrä, että oletkin ehkä johtajatyyppi. Se aiheuttaa ristiriitoja ja pelkoa heikommissa, varsinkin jos olet "alemmassa asemassa" itseäsi heikompaan nähden. Pyrkyrit ja narsistit vihaavat ja pelkäävät sinua jatkossakin, vaikka saattavat myös esittää muuta. Näin tulee aina olemaan. Älä välitä siitä, koska se ei ole sinun ongelmasi.
5. Ole aina rehellinen ja ymmärtäväinen itsellesi. Saat myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Tiedät sen, mutta ymmärrä se. Vaikka joudut luovimaan vaikeissakin tilanteissa, ota se haasteena. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi äläkä anna selkärankasi taipua painostuksen alla.
6. Älä lähde mukaan sosiaalisiin peleihin. Vältä teeskentelijöitä ja pyrkyreitä. Säilytä aitoutesi. Suhtaudu aluksi avoimella asenteella kaikkiin ihmisiin. Joo, "joudut" kyllä sitten juttelemaan vähän kaikenlaisten kulkijoiden kanssa. Mutta niissäkin on hienoja kohtaamisia.
7. Ymmärrä, että et oikeasti voi tietää, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä sillä ole paljon väliäkään. Ole oma itsesi ja pyri omalta osaltasi välittämään muista ja tekemään maailmasta parempi. Mutta älä takerru odottamaan siitä kiitosta tai ystävyyttä takaisin. Se tulee kyllä takaisin joskus, jostain, jossain muodossa. Älä stressaa.Jäin miettimään listan kohtaa 4.
Aloitin vuosi sitten uudessa työpaikassa. Toimisto on suhteellisen pieni, joten otin tavoitteekseni tutustua kaikkiin mahdollisimman nopeasti. Tutustumisen myötä huomasin, että monet tuntuivat pitävän etäisyyttä ”Tiinaan”. Tiina sai usein istua yksin syömässä ja kahvihuoneessa. Muut eivät juuri jutelleet Tiinan kanssa.
Ajan mittaan tutustuin Tiinaan. Tiina osoittautui ihan ok tyypiksi - mutta sosiaalisilta taidoiltaan jotenkin puutteelliseksi. Kun moikkasi aamulla Tiinaa ja kysyit, mitä kuuluu, käynnistyi poikkeuksetta 15-20 minuutin monologi. Tiina kävi piinallisen seikkaperäisesti läpi viikonlopun tekemiset, puolisonsa ja lastensa tekemiset, ruoat, säätilan, sairaudet jne. Monologi jatkui, kunnes sen keskeytti ”nyt mun on pakko mennä”. Tiina saattoi pelmahtaa työpisteelle jossa istuin kuulokkeet päässä, koputtaa olkapäähän ja aloittaa samanlaisen monologin jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Jos joku liittyi keskusteluun, alkoi monologi alusta ja usein täysin samoilla sanoilla. Kuin nauhalta.
Tiina on tosi ystävällinen, sosiaalinen - muttei välttämättä sosiaalisesti taitava. Tuon luonteenpiirteensä takia Tiina on aika yksinäinen, ja ymmärtääkseni kokee olevansa parin suorapuheisen kollegan vastausten takia työpaikkakiusattu.
Mietin kaksi kertaa liittyykö nämä kumpikaan vastaus varsinaiseen ongelmaan, mutta lähdetään nyt siitä että kumpikaan ei vastaa kysyttyyn ilmiöön. Olen siis todella tarkka käytöksestäni ollut pienestä asti, pyrkinyt seuraan hienovaraisesti ja ollut aika oma itseni, ja osaan siis todellakin käyttyä (ainakin kaveripiirin suuruudesta päätellen). Ainoa vain että ryhmissä ja koulussa minulle on joka kerta käynyt kuvatunlainen flaxi ihmisten suhteen. Ala-asteella jotkut hyökkäilivät minua päin ihan raivona ja valikoidun edelleen joidenkin aivan randomeiden raivonpurkauksien kohteeksi, jos siis vain antaisin tapahtua niin. Tytöt eivät pitäneet minusta yläasteella vaan aukoivat päätään, piilo.. ja olivat avoimesti vihamielisiä, provosoituivat kaikesta mahdollisesta mitä oli. En tiedä edelleenkään mistä se johtui, mutta joskus pimahdin takaisin siihen alituiseen haukkumiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen - ja se laannutti sen hetkeksi, ennen kuin jatkui taas. Toisaalta olin alle 160 senttinen, langanlaiha ja hyväkroppainen ja heistä kaikki e-pillereiden runtelemia tyttöjä joilla kukki kasvot ja keskivartalo. Uskallan tässä ketjussa nimettömänä väittää, että suurin syyllinen tuohon oli kateus. Olin lisäksi todella iloinen persoona ja innokas esiintyjä, vedin kai liikaa huomiota puoleeni.
Eli mysteerisi on ratkennut ajat sitten. Syy on kateus. Joten miksi vielä kyselet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä, etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)
En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?
Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.
Meillä valot sytytetään tai "laitetaan päälle."
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni isä teki itsemurhan. Kun ystäväni selasi isänsä puhelinta oli vainajan viimeiseksi soitettu puhelu soitettu minun numerooni. Ystäväni isää en tuntenut, olin kyllä joskus ohimennen tavannut, eikä minulle ollut puheluita tullut. Paitsi samaisella viikolla joku soitti väärään numeroon tuntemattomasta numerosta.
Jos yritti viimeisenä tekonaan tunnustaa olevansa myös sinun isäsi...
Olin viimeinen jonossa kassalle. Kun tuli vuoroni niin kassaneiti nousi, poistui siihen kassan päähän. Olin vain niin kuin et täh, en sanonut mitään, koitin vain kelata mitä olin tehnyt väärin. Odotin noin minuutin, mikä tuntui ikuisuudelta, siinä hän seisoi niin kauan et tuli toinen tyttö palvelemaan.
Nainen jonka kanssa tutustuin netissä syytti vainoamisesta, ja laittoi kaverinsa pistämään mulle viestejä siitä miten minun pitää jättää hänet rauhaan. Tarkka syy tähän olisi kiva saada joskus selville, mutta rivien välistä tuli vähän luettua että tällä naisella oli ilmeisesti joku sekopää ex, ehkä tämä luuli että olin exän kaveri joka yritti onkia tietoja tai jopa exä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä, etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)
En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?
Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.
Teetkö myös television päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä, etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)
En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?
Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.
Okei hyvä tietää. Itse laitan valot, mutta ilmaisu tein valot oli uusi. Tulet kyllä teen. Minulla sukua Mikkelissä ja tuttuja Lappeenrannassa ja silti en ole kuullut tätä ilmaisua, mutta en siitä sen enempää lähde/ ryhdy/ ala jankkaamaan. 😉 Ohis, mutta jatkakaa. Mielenkiintoinen ketju.
Fingerporissa mökin isäntä saa vieraan ja sanoo "Menen panemaan tulen takkaan."
Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.