Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Lisään vielä, ettei kaikki johdu vanhenemisesta, vaan ihan stressistä. Esim. ihmishahmojen näkeminen. Usein ne eivät näy täysin. Näin niitä nuorena ja lapseni näki pari kertaa, kun oli haastava elämänvaihe. Lapsen isä näki pienestä asti yhtä sun toista ilmeisesti perinnöllisistä syistä ja stressin takia.
Ohhoh. Että stressistä.
Ja "usein ne eivät näy täysin." Miten usein?
Aivotoiminnallaan voi selittää paljon, mutta miten selität ilmiön, jonka kokee usea ihminen samanaikaisesti? Äläkä nyt vain ala tuputtaa ainoana totuutena sitä, että kun yksi kokee jotain ja ilmaisee sen, niin toisetkin menee samaan tilaan ja hekin muka kokee jotain jne. Ihan varmaan näinkin voi tapahtua ja onhan olemassa sellainenkin ilmiö kuin joukkopsykoosi. Ja myös hypnoosi, mutta siinä ollaan jo vierailla vesillä tähän asiaan nähden.
Miten selittää aivotoiminnalla sen, että jostakin ilmiöstä jää tulos tai näkyvä jälki? Olen itse asiassa koko ikäni yrittänyt selvittää näitä ilmiöitä, etsinyt selitystä. Nuo sinun selityksesi on vain yksi monen monista eikä selitä kuin osan. On niin monenlaista koulukuntaa. Siksi olen sanonut itseni irti niistä kaikista. Nämä ilmiöt ei ole saumattomasti sopineet mihinkään muiden ihmisten sen paremmin järkiperäisiin kuin huuhaa-selityksiinkään.
Parempi on pitää asiat itsellään. Väsyttää vain niin kovasti ihmisten into vain lytätä kaikki tai vähätellä tai selitellä omilla, joskus aivan hullunkurisilla väitteillään. Totta kai ikääntyminen tuo omat piirteensä, vanha tätinikin kuolinvuoteellaan kertoili vallan lennokkaita tarinoita.
Ja kyllähän näissä asioissa pitää olla myös suodatin päällä. Paljon huijareita liikkuu näillä saroilla ja myös sairaita ihmisiä.
Sekä minä että lapseni olemme eri aikoina nähneet ihmishahmoja, jotka eivät näy kokonaan. Puuttuu osa päätä tms. Lapsi näki isänsä kuoleman jälkeen pariin kertaan isän näköisen hahmon ilman kasvoja, se oli musta.
Muuten hän näki hassuja harhoja joskus, kuten sängyn alta kurkkaavia ihmisiä.
Kun kävin äsken vanhan kotini pihalla ennen kuin se purettiin, olin näkevinäni jotain oman isävainajani kaltaista, samalla tavalla repaleisen hahmon. Niitä on näkynyt silloin tällöin teinistä asti kun on ollut stressiä. Ja EI, nämä eivät olleet mitään muuta kuin painostavan tilanteen aiheuttamia hallusinaatioita. Väsyneenä näen joskus vilahduksia, ainakin kun on hämärää. Useat aaveet kun ovat silmien ns. flimmausta.En näe sitä mahdollisuutta, että kukaan tai mikään olisi luonut henkimaailmoja samalla kuin maapallo on todistetusti kehittynyt. Me olemme itse luoneet sen ja tuhat eri selitystä ajatuksiemme ja aivojemme ilmiöille. Jos olet joskus kuullut, niin rajatilakokemuksetkin ovat samankaltaisia mutta kulttuurisidonnaisia.
En ole tuo kenelle vastasit mutta haluan vain sanoan näin sivusta seuranneena, että nuo sinun tapaukset ovatkin selkeitä harhoja ja luulisi kaikkien ymmärtävän että tuollaiset vilaukset tai ääreisnäön rajamailla näkyvät tummat tai ns. selkeät hahmot ovat aivojen temppuiluja. Eräskin kaverini sanoi näkevänsä tumman hahmon sivusilmällä silloin tällöin ja kun katsoo kohti niin se on kadonnut. Minusta selvä harha. Samoin kuin ne missä näkee hahmon, mutta kun katsoo muualle ja takaisin niin hahmo on poissa. Jälleen minusta harha. Korvatkin saattavat "kuulla" omiaan mikä on näitä aivojen temppuiluja väsyneenä, stressaantuneena tai juuri nukahdettaessa. Itsekkin olen lähiaikoina näitä kokenut kun on pari kuukautta mennyt vajailla yöunilla ja stressatessa.
Nämä ei kuitenkaan selitä AIVAN kaikkea vaikka kyllä suurimmanosan. Olen skeptinen ihminen ja kyllä minä muiden kokemukset haluan selittää harhoilla tai muilla koska en usko ennen kuin itse koen. Mutta sitten kun sitä kokee outoa (ja missä joku toinen on kokemassa samaa) eikä löydä mitään selitystä asialle niin sitten voin olla vakuuttunut. Nämä asiat on hyvin henkilökohtaisia, sitä on hyvin vaikea kenenkään muun täysin kuitata harhana varsinkaan kokijalle itselleen. Eikä se nyt ketään muuta haittaa jos joku muuten terve ihmine uskoo vaikka nyt kummituksiin. Mutta ylipäätään ihan missä tahansa asiassa mikä on vastoin yleistämielipidettä tai kokemusta on hyvin vaikea saada ymmärrystä muilta. Jos vastaavaa ei ole kokenut niin ei toisen juttuja usko koska ne ei käy oman maailmankuvan kanssa yksiin. Sen huomaa ihan ns. maalisissakin asioissa.
Totta, mutta aidon tuntuinen kokemus voi silti olla harhaa vaikka sen kokisi useampi ihminen. Sehän se onkin mielenkiintoista, miten kokemus oikeasti tapahtuu aivoissa. Olen todistanut myös paljon kummallisempia asioita, kuten jälkiä jättäneitä poltergeisteja ym, mutta niiden syntyä ei vielä tiedetä. Siksi odotan paljon tieteelliseltä tutkimukselta, ja mitä elinaikanamme vielä saadaan selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen. Olin yksin kakkoskodissamme kerrostalossa, kello oli jotain yhdeksän illalla, katselin telkkaria. Yht'äkkiä ovikello soi. Säikähdin valtavasti, en odottanut ketään ja talossa on summeri. Ponkaisin sohvalta katsomaan ovisilmästä. Porraskäytävä oli pimeä (valot syttyvät liiketunnistimesta) ja ovea vastapäätä olevan ikkunan valossä näin, että porraskäytävä on tyhjä.
Ovikellon soi vain yhden kerran, vaativan ja harkitun kuuloisesti. Tiedättehän sellaisen vanhemman mallisen ovikellon, jota pyöritetään soitettaessa. Kuului yksi hidas, vaativa pyörähdys.
Ainut vaan, että meillä on painettava ovikello, jossa on aivan erilainen ääni.
Naapuri testaili eteisessään uutta polkupyörän kelloa?
Voisi ehkä olla...mutta toisaalta ääni kuului niin selkeänä ja selvänä, siinä talossa ei yleensä kovin hyvin naapurista mitään kuulu. Musiikkia esim. saa luukuttaa aika tavoin, ennen kuin naapuriin kuuluu. Olemme testanneet tämän yhden naapurin kanssa naapurisovun nimissä:-)
Toisaalta kerrostalossa varmaan äänet voivat kai liikkua omituisestikin eri kerrosten välillä?
Tai korva nappasi äänen ja muunsi sen aivoissa toiseksi. Sellaista sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena mukana erään tv-ohjelman tuotannossa. Työryhmän jäsenistä moni koki kaikenlaista kummallista tuotannon aikana sekä työ- että vapaa-ajalla ja myöhemmissä keskusteluissa olemme todenneet tapahtuminen loppuneen sitten työn päätyttyä. Kummallisia tapauksia oli mm. (uusien ja hyväkuntoisten) tietokoneiden yhtäkkiset toimintahäiriöt joille ei löytynyt edes teknisestä tuesta selitystä, ne vain alkoivat yhtäkkiä taas toimimaan, mutta tärkeähköjä tiedostoja oli kadonnut jokaisen kovalevyltä. Kaikissa samat tiedostot joita ei sitten muualla enää ollutkaan. Myös videomateriaaliin ilmestyi hyvin johdonmukaisesti tiettyjen henkilöiden kohtauksiin kaikenlaisia epämääräisiä hahmoja ja häiriöitä, vuosikausia tehneet ammattilaiset eivät koskaan olleet nähneet mitään vastaavaa eikä selitystä koskaan löytynyt. Vapaa-ajalla taas jokaista tuntui riivaavan kauheat painajaiset liittyen työhön (ikäänkuin enneunia, että jos ohjelman lopputulos on X, niin seuraukset on X) ja liuta selittämättömiä tapahtumia joissa usein oli uhkaava sävy. En nyt viitsi tunnistamisen pelossa käydä näitä läpi sen tarkemmin, mutta tunnelma oli tosiaan koko tämän työprojektin ajan todella painostava ja meni kauan ennen kun siitä puhuttiin työryhmän kesken sanaakaan, eli mistään joukkohysteriasta ei ollut kyse. Oli todella ahdistavaa aikaa, mutta ilmeisesti lopputulos oli tälle jollekkin näiden tapahtumien aiheuttajalle mieluisa, kun jätti sitten kaikki kerralla rauhaan.
Hui. Oliko se joku henkilökuva jostakin tyypistä, historiadokumentti vai elokuva? Vai joku aaveohjelma?
Se oli sellainen kepeä viihdeohjelma. Ei siis selity silläkään, että oltaisiin oltu jotenkin sellaisessa mielentilassa ohjelman sisällön puolesta, että olisi alkanut mielikuvitus laukkaamaan. En tosiaan uskalla kovin tarkasti tässä eritellä, mutta kilpailuohjelma jossa tippui porukkaa pitkin matkaa, eli ei sellainen haluatko miljonääriksi-tyyppinen jossa on uudet kilpailijat joka jaksossa. Tässä oli tietenkin sekin aspekti että työryhmä ei päättänyt ohjelman lopputulemasta, vaan katsojat äänestivät. Eikä meillä tietenkään ollut mitään tarvetta saati keinoa manipuloida näitä äänestystuloksia, joten tämän "jonkin" häirintä osui ihan väärään kohteeseen :)
Eli se ehdottamani Big Brother
Vierailija kirjoitti:
Noista sivusilmällä näihdyistä hahmoista; tuttavani kertoi sarveiskalvon osittaisen irtoamisen aiheuttaneen hänelle tällaisia näkyjä. Eli silmälääkärillä kannattaa käydä nyt ainakin aluksi jos näkyy epämääräisiä hahmoja.
Juuri kävin, eikä sarveiskalvoissa ollut mitään vikaa.
Nuorena (14 v) näin hahmoja muutenkin kuin sivusilmällä, mutta se on kuulemma yleistä tai ainakin normaalia sen ikäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä että onko tämä selittämätöntä vai ei, mutta monesti tunnen kun jotain ikävää on tapahtumassa. Kroppaani alkaa kertymään jotain jännitystä tai epäluuloisuutta muutamaa päivää ennen kun p*ska osuu tuulettimeen, pelkään liikkua julkisilla paikoilla, olla yksin kotona, vastata puhelimeen... jne. Tuntuu vähän samalta kun kunnon liskodisko-krapula, mutta tähän ei liity alkoholi. Pahaenteinen tunne kestää tosiaan muutaman päivän ja usein sitten juuri ennen H-hetkeä onkin niin ahdistunut olo jo, että on melkeenpä helpotus vaan saada tietää että mistä on kyse. Tällä tavoin on enteillyt mm. ystäväni pettävän puolison toimet, toisen ystäväni odottamaton auto-onnettomuus, omaan asuntooni yläkerran naapurin aiheuttama kosteusvahinko ja veljelläni todettu vakava sairaus.
Moi! Tämä on mulle tuttua. Joskus vaan ärsyttää se, että miksi ne ikävät asiat tällä tavalla enteilee, miksi ei ne kivat ja ihanat aiheuta mitään ennakkotunteita, että voisi olla iloinen ja odottaa innolla, mitä hyvää nyt tapahtuu. Ei, ei koskaan.
Mulla alkoi tämä lapsena, koti oli kauhean epävakaa ja aloin reagoida ennakolta asioihin. Varmasti aluksi se oli sitä, että osasin tarkasti vaistota, mitä tuleman pitää, vanhempien olemuksesta ja eleistä ja niin poispäin ja kaikki juhlapyhien tulot ja semmoiset. Siitä se on jatkunut sitten aikuiseksi ja koko ikäni, eka avioliittokin oli hankala ja mun oli vaikea rentoutua kunnolla koskaan. Mutta kun elämä muuttui helpommaksi, niin edelleen tämä asia seuraa mua. Joskus on pakko ihan pysähtyä ja sanoa itselleen, että okei, nyt on tulossa jotain ikävää, mutta ennen kuin se tulee, ota rauhallisesti. Toisinaan pystyn kunnolla ajattelemalla löytämään pahan olon syyn. Mietin, että mikä tämän laukaisi, kuka sanoi mitä tai mitä tapahtui. Saattaa olla joku pieni juttu, mikä alitajuntaisesti jää mua hermostuttamaan. Joskus siis saan sen järkeilemällä pois, mutta useimmiten en. Viimeksi mulla oli outo jännitys päällä aamusta asti ja se laukesi vasta, kun siskoni soitti ja kertoi riidelleensä äidin kanssa ja äiti on nyt meille kummallekin möksällään. Joskus töissä ennen kotiinlähtöä alkaa kumma jännitys, ja niinpä sitä sitten kotona onkin jotain sattunut. Tämä ei ole kyllä yhtään kivaa.
Isoäidin äitipuoli oli elänyt raskaan lapsuuden, ja hän näki enteitä sekä unissaan että valveilla. Ilmeisesti hänen aivonsa olivat oppineet ennakoimaan pieniä vihjeitä.
Mulla on ollut onnellinen ja tasapainoinen lapsuus.
Silti aavistan asioita ennalta. Minulla on kai herkät sensorit. Aistin huoneeseen tullessani tilan fiiliksestä, millainen ilmapiiri on, onko riidelty vaiko hyvä olo. Tätä varmaan aika moni muukin aistii.
Lisäksi olen nähnyt enneunia (tosin aika harvoin, lähinnä kuolinsanomia tai tuttujen isoja asioita) ja pari kertaa olen nähnyt päässäni hereillä ollessani ”kuvan” jostakin tulevasta tapahtumasta, jossa olen joko itse tai tuttavani tulee olemaan/on, jota olen menossa tapaamaan.
Joistakin ihmisistä näkee jotenkin päälle päin, mitä heille on tapahtunut elämässään. Esim. sanoin miehelleni, että lapsen koulukaverin kotona on varmaan ollut ongelmia asiassa X - ja myöhemmin kyseisen perheen äiti kertoi, kun tunsimme paremmin, että heillä on ollut tällaisia ongelmia ja huolia. Näin siis tästä äidistä ”syvemälle”, kun joskus koulussa tavattiin.
Sattumaakin ehkä, mutta näitä on niin usein, että jopa tieteellis-kriittisesti suhtautuva miehenikin on alkanut kohautella olkiaan. Kyselee, miksen voisi kertoa tulevia lottonumeroita tai kannattavia pörssisijoituksia :-D
Eihän siinäkään perheessä muut sisarukset nähneet mitään. Hän oli varmaan herkempi kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on mysteeri se, että miksi todella monet minulle täysin tuntemattomat ihmiset kotikaupungissani tuntuvat ajattelevan, että minä olen kehitysvammainen. Tiedän heidän ajattelevan niin, koska todella usein minulta kysytään, että asunko täällä olevassa kehitysvammaisten asuntolassa tai että miltä siellä tuntuu asua. Minulta saatetaan myös kysyä esimerkiksi, että mitä "me" olemme tehneet "siellä toimintakeskuksessa" viitaten täällä olevaan kehitysvammaisten toimintakeskukseen tai että osaanko minä esimerkiksi lukea tai vaikka käyttää rahaa itse. Joskus kaupassa ollessani ruokaostoksilla minulta tullaan kysymään, että eivätkö asuntolan hoitajat huolehdi asuntolan ruokien hankkimisesta jne. Minä en todellakaan ymmärrä, että miksi he luulevat näin, koska en todellakaan ole kehitysvammainen, en ole mitenkään erikoisen näköinen, käyttäydy erikoisesti eikä minussa mielestäni ole mitenkään mitään muutakaan sellaista, että minua voisi luulla kehitysvammaiseksi.
Eikö tämä juttu ole julkaistu tässä ketjussa jo aiemmin? Jos ei ole, niin sitten on kyllä mysteeri, miksi tämä tarina tuntuu niin tutulta.
Sivulta 168 löytyy viesti, joka alkaa sanoilla "minulle on mysteeri se", mutta siinä puhutaan ihan muuta. Olisiko mahdollista, että sinusta vain tuntuu tuolta samanlaisen alun takia?
Ei tietenkään. Muistan vain lukeneeni (mielestäni juuri tästä ketjusta) jo aiemmin tuon saman jutun. En muista, missä sanamuodossa se oli kerrottu, mutta siinä oli sama tai hyvin samantapainen sisältö.
On tuo viesti ollut satavarmasti tässä ketjussa aiemmin, minäkin olen sen lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Niin oli homeherkkyys ja veren hiivatulehduskin vielä hetki sitten.
Miten selität, että homesairaat -jotka siis ihan ovat saaneet sairausstatuksen- niin usein oireilevat sähköstä?
Luulotautia luulotaudin päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Sähköyliherkkä tuttava seisoi sähköjohdon päällä todeten, että kyllä heti tuntuu sähkövirta jalan alla. Se sähköjohto ei vaan ollut ollut seinässä vuosikausiin.
Mitä tarkoittaa, jos sanotaan: Punainen alhaalla, sininen ylhäällä! Muistan serkkuni käyttäneen tätä kerran, kun olimme pieniä, ja muistaakseni hän sanoi sen ennen jotakin leikkimielistä kilpailua, olisikohan ollut juoksemista, ja ihmettelin, että mitä ihmettä tuo tarkoittaa, mutta hän ei muistaakseni selittänyt sitä tarkemmin silloin, eikä enää muista koko juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Niin oli homeherkkyys ja veren hiivatulehduskin vielä hetki sitten.
Miten selität, että homesairaat -jotka siis ihan ovat saaneet sairausstatuksen- niin usein oireilevat sähköstä?Luulotautia luulotaudin päälle.
Miksi lääkehoito on sitten tehonnut niihin? Hiivaa on ihmisessä luonnostaan. Se voi aiheuttaa ulkoista ja sisäistä tulehdusta. Muuallekin kuin genitaaleihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Sähköyliherkkä tuttava seisoi sähköjohdon päällä todeten, että kyllä heti tuntuu sähkövirta jalan alla. Se sähköjohto ei vaan ollut ollut seinässä vuosikausiin.
Silti oikeasti sähköstä saadaan oireita kuten muustakin säteilystä. Oireet muistuttanevat väsymysoireyhtymää, joka sekin on päässyt luulotautien listalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Sähköyliherkkä tuttava seisoi sähköjohdon päällä todeten, että kyllä heti tuntuu sähkövirta jalan alla. Se sähköjohto ei vaan ollut ollut seinässä vuosikausiin.
Silti oikeasti sähköstä saadaan oireita kuten muustakin säteilystä. Oireet muistuttanevat väsymysoireyhtymää, joka sekin on päässyt luulotautien listalta.
Myös allergiakohtausta muistuttavan hengenahdistuksen/ kurkunpään kouristuksen voi saada ilman allergeenia, jos on tarpeeksi fyysistä tai psyykkistä rasirusta ja yliherkkyys on olemassa.
Opiskelin aikoinaan vuoden hyvin pienellä paikkakunnalla, siellä ei paljoa muuta ollut kuin se amk. Eräänä iltapäivänä ovikello soi, vieraita ei ollut tulossa ja kämppis ei ollut kotona. Menin kurkistelemaan oven kanssa samalla seinällä olevasta keittiön ikkunasta, kaksi tuntematonta, nuoren (~17v) oloista miestä seisoi seinää vasten ulko-oven molemmin puolin. Tuntu sen verran erikoiselta että päätin jättää kyselemättä ketä ja millä asialla olivat. Joskus edelleen mietin mitähän tyyppejä olivat, erityisesti sitä outoa käytöstä ovella, harvemmin ite ainakaan oven avausta odotellessa painaudun seinään kiinni.
Toki saattovat luulla että siinä asuu joku muu (olisko joku kaveri asunut ennen?), ja ajatelleet jekuttaa, mutta useamman kuukauden olin jo asunut ja muistaakseni ovessa oli nimet.
Samassa koulussa ei oltu sen tiedän, meillä oli aika pieni yksikkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuin bussissa Tampereella, ja näin bussipysäkin katoksen pleksin läpi vaaleatakkisen miehen kävelevän pois päin. Bussi lähti liikkumaan ja mies yllättäen katosi. En tiedä mihin hän olisi loikannut sekunnissa parissa, kun lähimmät rakennukset olivat pienen matkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Lisään vielä, ettei kaikki johdu vanhenemisesta, vaan ihan stressistä. Esim. ihmishahmojen näkeminen. Usein ne eivät näy täysin. Näin niitä nuorena ja lapseni näki pari kertaa, kun oli haastava elämänvaihe. Lapsen isä näki pienestä asti yhtä sun toista ilmeisesti perinnöllisistä syistä ja stressin takia.
Ohhoh. Että stressistä.
Ja "usein ne eivät näy täysin." Miten usein?
Aivotoiminnallaan voi selittää paljon, mutta miten selität ilmiön, jonka kokee usea ihminen samanaikaisesti? Äläkä nyt vain ala tuputtaa ainoana totuutena sitä, että kun yksi kokee jotain ja ilmaisee sen, niin toisetkin menee samaan tilaan ja hekin muka kokee jotain jne. Ihan varmaan näinkin voi tapahtua ja onhan olemassa sellainenkin ilmiö kuin joukkopsykoosi. Ja myös hypnoosi, mutta siinä ollaan jo vierailla vesillä tähän asiaan nähden.
Miten selittää aivotoiminnalla sen, että jostakin ilmiöstä jää tulos tai näkyvä jälki? Olen itse asiassa koko ikäni yrittänyt selvittää näitä ilmiöitä, etsinyt selitystä. Nuo sinun selityksesi on vain yksi monen monista eikä selitä kuin osan. On niin monenlaista koulukuntaa. Siksi olen sanonut itseni irti niistä kaikista. Nämä ilmiöt ei ole saumattomasti sopineet mihinkään muiden ihmisten sen paremmin järkiperäisiin kuin huuhaa-selityksiinkään.
Parempi on pitää asiat itsellään. Väsyttää vain niin kovasti ihmisten into vain lytätä kaikki tai vähätellä tai selitellä omilla, joskus aivan hullunkurisilla väitteillään. Totta kai ikääntyminen tuo omat piirteensä, vanha tätinikin kuolinvuoteellaan kertoili vallan lennokkaita tarinoita.
Ja kyllähän näissä asioissa pitää olla myös suodatin päällä. Paljon huijareita liikkuu näillä saroilla ja myös sairaita ihmisiä.
Sekä minä että lapseni olemme eri aikoina nähneet ihmishahmoja, jotka eivät näy kokonaan. Puuttuu osa päätä tms. Lapsi näki isänsä kuoleman jälkeen pariin kertaan isän näköisen hahmon ilman kasvoja, se oli musta.
Muuten hän näki hassuja harhoja joskus, kuten sängyn alta kurkkaavia ihmisiä.
Kun kävin äsken vanhan kotini pihalla ennen kuin se purettiin, olin näkevinäni jotain oman isävainajani kaltaista, samalla tavalla repaleisen hahmon. Niitä on näkynyt silloin tällöin teinistä asti kun on ollut stressiä. Ja EI, nämä eivät olleet mitään muuta kuin painostavan tilanteen aiheuttamia hallusinaatioita. Väsyneenä näen joskus vilahduksia, ainakin kun on hämärää. Useat aaveet kun ovat silmien ns. flimmausta.En näe sitä mahdollisuutta, että kukaan tai mikään olisi luonut henkimaailmoja samalla kuin maapallo on todistetusti kehittynyt. Me olemme itse luoneet sen ja tuhat eri selitystä ajatuksiemme ja aivojemme ilmiöille. Jos olet joskus kuullut, niin rajatilakokemuksetkin ovat samankaltaisia mutta kulttuurisidonnaisia.
En ole tuo kenelle vastasit mutta haluan vain sanoan näin sivusta seuranneena, että nuo sinun tapaukset ovatkin selkeitä harhoja ja luulisi kaikkien ymmärtävän että tuollaiset vilaukset tai ääreisnäön rajamailla näkyvät tummat tai ns. selkeät hahmot ovat aivojen temppuiluja. Eräskin kaverini sanoi näkevänsä tumman hahmon sivusilmällä silloin tällöin ja kun katsoo kohti niin se on kadonnut. Minusta selvä harha. Samoin kuin ne missä näkee hahmon, mutta kun katsoo muualle ja takaisin niin hahmo on poissa. Jälleen minusta harha. Korvatkin saattavat "kuulla" omiaan mikä on näitä aivojen temppuiluja väsyneenä, stressaantuneena tai juuri nukahdettaessa. Itsekkin olen lähiaikoina näitä kokenut kun on pari kuukautta mennyt vajailla yöunilla ja stressatessa.
Nämä ei kuitenkaan selitä AIVAN kaikkea vaikka kyllä suurimmanosan. Olen skeptinen ihminen ja kyllä minä muiden kokemukset haluan selittää harhoilla tai muilla koska en usko ennen kuin itse koen. Mutta sitten kun sitä kokee outoa (ja missä joku toinen on kokemassa samaa) eikä löydä mitään selitystä asialle niin sitten voin olla vakuuttunut. Nämä asiat on hyvin henkilökohtaisia, sitä on hyvin vaikea kenenkään muun täysin kuitata harhana varsinkaan kokijalle itselleen. Eikä se nyt ketään muuta haittaa jos joku muuten terve ihmine uskoo vaikka nyt kummituksiin. Mutta ylipäätään ihan missä tahansa asiassa mikä on vastoin yleistämielipidettä tai kokemusta on hyvin vaikea saada ymmärrystä muilta. Jos vastaavaa ei ole kokenut niin ei toisen juttuja usko koska ne ei käy oman maailmankuvan kanssa yksiin. Sen huomaa ihan ns. maalisissakin asioissa.
Totta, mutta aidon tuntuinen kokemus voi silti olla harhaa vaikka sen kokisi useampi ihminen. Sehän se onkin mielenkiintoista, miten kokemus oikeasti tapahtuu aivoissa. Olen todistanut myös paljon kummallisempia asioita, kuten jälkiä jättäneitä poltergeisteja ym, mutta niiden syntyä ei vielä tiedetä. Siksi odotan paljon tieteelliseltä tutkimukselta, ja mitä elinaikanamme vielä saadaan selville.
No kaikkein helpoin selitys: harha!
Harhaksi voidaan selittää kaikki. Mutta mitä se on, silloin kun kyseessä ei ole pähtynyt eikä psyykenlääkkeitä käyttävä ihminen, ei mielisairas, ei skitsofreenikko, ei millään lailla sairas eikä uupunut ihminen, joka yhtäkkiä kokee jotain sellaista, mikä ei ole luonnonlakien mukaista? Harha, jonka kokee usea ihminen samalla kertaa? Edes olematta millään lailla toistensa kanssa tekemisissä? Tietämättä edes, että joku toinenkin kokee saman asian samaan aikaan? Aika erikoinen ajatus, että joidenkin toisistaan tietämättömien ihmisten aivot alkavat jotenkin synkronoida keskenään tuottamaan harhan. Ja tähän saatetaan tarvita useita ihmisiä yhtä aikaa, jopa kymmeniä, ja jopa eläimiä.
Odottelemme sitten vain.
Minulla ei ole ollut koskaan mitään rajatilakokemuksia eikä koskaan mitään vain osittain näkyviä harhakuvia. Mutta outoja kohtaamisia on ollut, selittämättömiä, mutta mielenkiintoisia. Kaikki ovat tapahtuneet keskellä päivää ja normiolosuhteissa. Olen asunut lapsena paikassa, jonka kohdalta on myöhemmin löytynyt merkkejä rautakautisesta asutuksesta ja lähellä olevasta lehdosta rautakautinen kalmisto. siellä oli paljon oudon näköisiä kivimuodostelmia, pihassamme oli myös neliskanttinen matala kivi, jonka päällä ei voinut istua, leikkiä sen ympärillä kyllä saatoimme ja pitää sitä kotileikeissä pöytänä, mutta sen päälle oli kauhean vaikea mennä ja aikuiset, jotka yrittivät istahtaa sen päälle, saivat jonkun pahan olon kohtauksen tai tunsivat, kuin heitä työnnettäisiin pois. Kukaan ei istunut siinä kovin kauaa. Kerran yksi teini-ikäinen poika päätti loikata kiven päälle, mutta putosi ilmasta istualleen maahan ja kysyi hämmästyneenä, kuka häntä löi vatsaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää, mikä mun olemuksessa on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Nimenomaan ei-toivottuja sellaisia. Mun ei tarvitse kuin istua jossain paikallani, niin aina joku ihme hiippari tulee juttelemaan/haastamaan riitaa/pyytämään milloin mitäkin. Samoin jos ollaan kaveriporukan kanssa yöllä liikkeellä, niin kaikki känniläiset tulee mun luo. Vaikka en sanoisi mitään ja yrittäisin olla kuin en olisikaan, niin MULLE tullaan aina rähjäämään tai yritetään iskeä. Kaveritkin ovat alkaneet naureskella tätä.
Kävin nuorena juttelemassa kerran diakonissan kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Kerroin tästä piirteestä, ja hän totesi, että toisissa ihmisissänon vaan semmoinen sisäinen valo, joka toimii kuin majakka yössä.
Nuorena katsoin vielä kaikkia silmiin, nyttemin olen julkisilla paikoilla herkemmin kiukkuisen oloinen, että saan olla rauhassa :D
En muista että varsinaisesti riitaa olisi tultu haastamaan, mutta tosi usein joku erikoisempi ihminen, laitatienkulkija tai jonkin sortin rajoittuneisuudesta kärsivä tulee minulle juttelemaan. Mistä vaan, milloin vaan. Ja kilttinä ihmisenä on kauheeeeen vaikea saada heitä sit lähtemään :P
Vierailija kirjoitti:
Eilen. Olin yksin kakkoskodissamme kerrostalossa, kello oli jotain yhdeksän illalla, katselin telkkaria. Yht'äkkiä ovikello soi. Säikähdin valtavasti, en odottanut ketään ja talossa on summeri. Ponkaisin sohvalta katsomaan ovisilmästä. Porraskäytävä oli pimeä (valot syttyvät liiketunnistimesta) ja ovea vastapäätä olevan ikkunan valossä näin, että porraskäytävä on tyhjä.
Ovikellon soi vain yhden kerran, vaativan ja harkitun kuuloisesti. Tiedättehän sellaisen vanhemman mallisen ovikellon, jota pyöritetään soitettaessa. Kuului yksi hidas, vaativa pyörähdys.
Ainut vaan, että meillä on painettava ovikello, jossa on aivan erilainen ääni.
Kuuluiko se ääni telkkarista?
Vierailija kirjoitti:
(Alustuksena: pyrin puhumaan puhelimessa asiat aina mahdollisimman nopeasti, mieluummin hoidan yhteydenpidon tekstiviesteillä.)
Todella usein kun lopetan puhelun, niin ruudulla näkyy puheliaikana 01.11. Tämä on myös syntymäpäiväni. Katson myös kelloa monesti tuohon aikaan tai 11.11.
Toki tämä voi selittyä sattumallakin, ja sillä, että vaan kiinnitän huomion noihin aikoihin. Mutta usein niitä tulee.
Googlaapa "angel number 111/1111".....
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eilen vapaapäivä ja makasin aamupäivällä sängyssäni ja selasin kännykkääni, kun yllättäen kuulin sellaisen äänen kuin mies olisi nauranut tai pikemminkin miehen ääni sanoi ääneen "Ha ha ha ha ha". Olen varma, että se ääni tuli kännykästäni, mutta en ymmärrä, että miten se sieltä pystyi kuulumaan. En ollut soittanut epähuomiossa kenellekään miehelle eikä kukaan ollut soittanut minulle eikä ääni edes muistuttanut kenenkään tuntemani miehen ääntä.
Netissä siis kännykällä olit? Jospa jollain välilehdellä pyörähti joku mainosvideo tmv?
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli eilen vapaapäivä ja makasin aamupäivällä sängyssäni ja selasin kännykkääni, kun yllättäen kuulin sellaisen äänen kuin mies olisi nauranut tai pikemminkin miehen ääni sanoi ääneen "Ha ha ha ha ha". Olen varma, että se ääni tuli kännykästäni, mutta en ymmärrä, että miten se sieltä pystyi kuulumaan. En ollut soittanut epähuomiossa kenellekään miehelle eikä kukaan ollut soittanut minulle eikä ääni edes muistuttanut kenenkään tuntemani miehen ääntä.