Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää ja karmii edelleen vaikka tapahtumasta on jo pari vuotta kulunut: asuimme mieheni kanssa kerrostaloasunnossa muutaman vuoden, mutta emme olleet talon muihin asukkaisiin pahemmin tutustuneet. Samassa rapussa asui kuitenkin eräs n. 65- vuotias rouva, sukunimeltään (muutettu) Aalto.
Hän asui asunnossaan jo muutettuamme omaamme ja asui siinä kunnes nukkui pois. Hänellä ei ilmeisesti ollut pahemmin tuttavia tai sukulaisia. Tuona aikana en kertaakaan hänelle puhunut, tervehtinyt tms. eikä hän edes katsonut minuun päinkään. Eikä siinä mitään, en minäkään turhia tykkää jutella jos en ihmistä tunne, mutta jokin hänessä oli outoa tai karmivaa.
Eräänä iltana kuitenkin olin tulossa kauppareissulta kotiin. Avasin oven, lähdin kapuamaan portaita mutta jähmetyin kun tämä rouva seisoi portaiden päässä ja katsoi minua. Hymyilin, johon hän ei vastannut, mutta ohimennessäni hän yllättäen tarttui käteeni. Kylmät väreet meni pitkin selkääni, mutta pysyin pää viileänä ja kysyin ystävällisesti "anteeksi?". Rouva katsoi silmiini, ihan kuin sieluuni ja tovin kuluttua sanoi "Kiitos" ja päästi irti kädestäni. Olin jostain syystä erittäin järkyttynyt, joten en sanonut mitään vaan suorastaan juoksin loput portaat asuntooni ja laitoin oven visusti lukkoon. Mieheni oli työmatkalla ja minun oli pakko soittaa hänelle tapahtuneesta sillä se mietitytti minua kovin.
Toivuttuani tilanteesta seuraava päivä oli täysin normaali. Sitä seuraavana päivänä kuitenkin kuulin rouvan asunnosta epämääräisiä ääniä. Päätin lähteä "lenkille" sillä halusin uteliaana nähdä onko rouvalla epätavalliseen tapaan vieraita, ehkä jopa omia lapsia käymässä. Siellä ei ollutkaan vieraita, vaan miehiä, jotka kantoivat isoja pahvilaatikoita pois asunnosta. Kysyin uteliaana "onkos muutto käynnissä?" mutta järkytyksekseni mies vastasi "ei, rouva on menehtynyt". Myöhemmin lehdessä näin kuolinilmoituksen "Marja Aalto". Mikä järkytti minua vielä enemmän, oli että kuolinpäivä oli sama päivä kun mieheni oli ollut työmatkalla ja jona tämä edesmennyt rouva oli tarttunut minua kädestä. Karmi toden teolla. Mietin vieläkin, mistä hän minua kiitti.
Ehkä hän oli saanut aivoverenvuodon tms. ja käyttäytyi siksi sekavasti. Oli tarkoitus pyytää apua tai muuta vastavaa, mutta sanoikin kiitos. Aivoverenvuotoon kuolee yleensä kai aika nopeasti, joten varmaan myöhemmin samana iltana menehtynyt sitten.
Minua alkoi suorastaan ärsyttää. Miten tyhmiä ihmiset ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin teininä tulossa koulusta kotiin ja reppua kaivellessa huomasin että avaimet jääneet, tiesin vanhempien olevan vielä töissä mutta paukutin kuitenkin siinä toivossa että joku olisi kotona. Äkkiä ovi aukenikin, raolleen ei kunnolla eikä oven takana ollut ketään vain pimeä eteinen. Hitto että meni kylmät väreet, mutta kun oli nälkä ja vessahätä niin sisään oli mentävä vaikka hirvitti. Jälkeenpäin koetin miettiä muuta kuin paranormaalisia syytä, esim. että ovi olisi ollut huonosti kiinni mutta koska se aukesi ulospäin paukutukseni olisi työntänyt sen kiinni ,eikä avannut!
Kyllä paukutus voi nimenomaan aiheuttaa tärähdyksen, joka saa oven aukeamaan, jos se ei ole kunnolla kiinni. Kun olin lapsi, meillä oli kotona yksi kaappi joka aukesi parhaiten pienellä potkulla oikeaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni yritti itsemurhaa vuosia sitten tien varressa. Eräs mies oli huomannut tämän jostain syystä jo ennen tapahtuman alkua ja oli seurannut isääni. Mies oli sanonut isälleni "älä tee sitä" vaikka isäni ei vielä siinä vaiheessa ollut tehnyt mitään itsetuhoisuuteen viittaavaa. Oli ilmeisesti soittanut 112 koska poliisi tuli ennen kuin isäni ehti tehdä hommaa loppuun asti.
Miehen henkilöllisyyttä ei saatu selville enkä tänäkään päivänä tiedä kuka hän oli ja miten voisin häntä kiittää. Sanat eivät riitä kertomaan.
Eräs tuttava meni todella tiheääseen ja pimeään kuusimetsään tehdäkseen itsemurhan rauhassa kaataen purkista pillereitä suuhunsa ja viinaa päälle, minkä kerkesi.
Halusi kuolla äkkiä, mutta sitä ei suotu - siihen äärimmäisen tiheään ja syrjäiseen metsään tuli yhtäkkiä mies koirineen joka otti nuo pillerit pois tuolta tutulta ja raahasi hänet tielle ja soitti ambulanssin.
Sitten sitä miestä ei näkynyt enää missään, mutta tuttuni pelastui kuolemalta tuon muukalaisen kautta.
Liekö enkeli? Raamatussa sanotaan, että enkelit voivat ottaa ihan tavallisen ihmisen muodon, kun ovat ihmisten auttamistehtävissä.
Kerropa missä kohtaa Raamattua sanotaan noin?
Vierailija kirjoitti:
Heräsin parikymppisenä sairaalassa leikkauksen jälkeen tokkuraisena, ja vierelläni seisoi aiemmin samana vuonna kuollut paras ystäväni. Juttelimme jonkin aikaa, ja vaikka olin tokkurainen niin tilanne tuntui hyvin todelta. Hän siirsi keskustelun aikana yhtä tavaraa pöydältä sängynreunalle, ja tässä vaiheessa muistini katkeaa. Outoa tässä on se, että kun heräsin uudelleen niin se tavara oli siinä mihin se oli siirretty. Ajatus tuosta päivästä ahdistaa, tiedostan että kuolleet eivät voi palata mutta silti minua piinaa ajatus että mitä jos...
Kyseessä oli hoitaja. Tokkurassa näit puoliksi unta. Heräämössä porukka on usein aika sekavassa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää ja karmii edelleen vaikka tapahtumasta on jo pari vuotta kulunut: asuimme mieheni kanssa kerrostaloasunnossa muutaman vuoden, mutta emme olleet talon muihin asukkaisiin pahemmin tutustuneet. Samassa rapussa asui kuitenkin eräs n. 65- vuotias rouva, sukunimeltään (muutettu) Aalto.
Hän asui asunnossaan jo muutettuamme omaamme ja asui siinä kunnes nukkui pois. Hänellä ei ilmeisesti ollut pahemmin tuttavia tai sukulaisia. Tuona aikana en kertaakaan hänelle puhunut, tervehtinyt tms. eikä hän edes katsonut minuun päinkään. Eikä siinä mitään, en minäkään turhia tykkää jutella jos en ihmistä tunne, mutta jokin hänessä oli outoa tai karmivaa.
Eräänä iltana kuitenkin olin tulossa kauppareissulta kotiin. Avasin oven, lähdin kapuamaan portaita mutta jähmetyin kun tämä rouva seisoi portaiden päässä ja katsoi minua. Hymyilin, johon hän ei vastannut, mutta ohimennessäni hän yllättäen tarttui käteeni. Kylmät väreet meni pitkin selkääni, mutta pysyin pää viileänä ja kysyin ystävällisesti "anteeksi?". Rouva katsoi silmiini, ihan kuin sieluuni ja tovin kuluttua sanoi "Kiitos" ja päästi irti kädestäni. Olin jostain syystä erittäin järkyttynyt, joten en sanonut mitään vaan suorastaan juoksin loput portaat asuntooni ja laitoin oven visusti lukkoon. Mieheni oli työmatkalla ja minun oli pakko soittaa hänelle tapahtuneesta sillä se mietitytti minua kovin.
Toivuttuani tilanteesta seuraava päivä oli täysin normaali. Sitä seuraavana päivänä kuitenkin kuulin rouvan asunnosta epämääräisiä ääniä. Päätin lähteä "lenkille" sillä halusin uteliaana nähdä onko rouvalla epätavalliseen tapaan vieraita, ehkä jopa omia lapsia käymässä. Siellä ei ollutkaan vieraita, vaan miehiä, jotka kantoivat isoja pahvilaatikoita pois asunnosta. Kysyin uteliaana "onkos muutto käynnissä?" mutta järkytyksekseni mies vastasi "ei, rouva on menehtynyt". Myöhemmin lehdessä näin kuolinilmoituksen "Marja Aalto". Mikä järkytti minua vielä enemmän, oli että kuolinpäivä oli sama päivä kun mieheni oli ollut työmatkalla ja jona tämä edesmennyt rouva oli tarttunut minua kädestä. Karmi toden teolla. Mietin vieläkin, mistä hän minua kiitti.
Ehkä hän oli saanut aivoverenvuodon tms. ja käyttäytyi siksi sekavasti. Oli tarkoitus pyytää apua tai muuta vastavaa, mutta sanoikin kiitos. Aivoverenvuotoon kuolee yleensä kai aika nopeasti, joten varmaan myöhemmin samana iltana menehtynyt sitten.
Minua alkoi suorastaan ärsyttää. Miten tyhmiä ihmiset ovat?
Niin. Aloittaja ois kyllä saattanut todennäköisesti ehtiä pelastaamaan tuon naapurin hengen jos ois soittanut heti hätäkeskukseen, kun löysi naapurin sekavana rapusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 37v kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.
Tuossa asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Muuta kuin se, että 11-vuotias veljesi olisi muka pistellyt kondomeihin reikiä tietämättä mitä ne ovat. Kuinka kenenkään, edes 11-vuotiaan, päähän olisi tullut että pistelempä niihin neulalla reikiä? Pistelikö hän neulalla reikiä kaikkiin mahdollisiin löytämiinsä tavaroihin, joista ei välttämättä tiennyt mitä ne oli? Mitä järkeä?
Eli sisaruksesi syöttivät sinulle pajunköyttä. Keksivät tuollaisen "hauskan" jutun. Sitä paitsi kukaan vanhempi ei puhu tuollaisia asioita lapsilleen, ei edes täysikasvuisille. Voi kenties sanoa, että raskaus oli vahinko, mutta ei mene sanomaan, että kondomi petti.
Luultavasti olit ihan toivottu lapsi, ja vanhemmat olivat ajatelleet että äiti jäisi sinua hoitamaan eikä menisikään enää töihin, mutta tilanne on voinut muuttua ja ajatuksetkin myös. Onkin ollut parempi, että menet hoitoon ja äiti töihin. Mutta olitko tosiaan päiväkodissa jo vuoden vanhana? Oliko silloin jo sellaisia päiväkoteja, joihin lapsen sai noin pienenä? Muistelisin, että kolme vuotta olisi ollut ikäraja. Siitä nuorempia hoidettiin perhepäivähoidossa.
11-vuotias ei tiedä miten kondomit myydään -pakkauksessa, johon jää selvä jälki jos niitä tökkii neuloilla. Ne eivät ole irtonaisia, valmiiksi auki rullattuja "ilmapalloja."
Tai ehkä tietää nykyään, mutta vuosikymmeniä sitten ei tiennyt.
Miksi se sitten olisi pistellyt niitä neuloilla?=
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 37v kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.
Tuossa asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Muuta kuin se, että 11-vuotias veljesi olisi muka pistellyt kondomeihin reikiä tietämättä mitä ne ovat. Kuinka kenenkään, edes 11-vuotiaan, päähän olisi tullut että pistelempä niihin neulalla reikiä? Pistelikö hän neulalla reikiä kaikkiin mahdollisiin löytämiinsä tavaroihin, joista ei välttämättä tiennyt mitä ne oli? Mitä järkeä?
Eli sisaruksesi syöttivät sinulle pajunköyttä. Keksivät tuollaisen "hauskan" jutun. Sitä paitsi kukaan vanhempi ei puhu tuollaisia asioita lapsilleen, ei edes täysikasvuisille. Voi kenties sanoa, että raskaus oli vahinko, mutta ei mene sanomaan, että kondomi petti.
Luultavasti olit ihan toivottu lapsi, ja vanhemmat olivat ajatelleet että äiti jäisi sinua hoitamaan eikä menisikään enää töihin, mutta tilanne on voinut muuttua ja ajatuksetkin myös. Onkin ollut parempi, että menet hoitoon ja äiti töihin. Mutta olitko tosiaan päiväkodissa jo vuoden vanhana? Oliko silloin jo sellaisia päiväkoteja, joihin lapsen sai noin pienenä? Muistelisin, että kolme vuotta olisi ollut ikäraja. Siitä nuorempia hoidettiin perhepäivähoidossa.
11-vuotias ei tiedä miten kondomit myydään -pakkauksessa, johon jää selvä jälki jos niitä tökkii neuloilla. Ne eivät ole irtonaisia, valmiiksi auki rullattuja "ilmapalloja."
Tai ehkä tietää nykyään, mutta vuosikymmeniä sitten ei tiennyt.
Miksi se sitten olisi pistellyt niitä neuloilla?=
Siksi, että se ei pistellyt. Aikuisena vaan sanoi niin ihan piruuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin uuden puhelimen, ja se alkoi ilmoittaa minulle, milloin olin käynyt naapurikaupungin Citymarketissa tai kotikaupungin tietyssä ravintolassa. Pyysi arvosteluja. MIten näistä pääsee eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää ja karmii edelleen vaikka tapahtumasta on jo pari vuotta kulunut: asuimme mieheni kanssa kerrostaloasunnossa muutaman vuoden, mutta emme olleet talon muihin asukkaisiin pahemmin tutustuneet. Samassa rapussa asui kuitenkin eräs n. 65- vuotias rouva, sukunimeltään (muutettu) Aalto.
Hän asui asunnossaan jo muutettuamme omaamme ja asui siinä kunnes nukkui pois. Hänellä ei ilmeisesti ollut pahemmin tuttavia tai sukulaisia. Tuona aikana en kertaakaan hänelle puhunut, tervehtinyt tms. eikä hän edes katsonut minuun päinkään. Eikä siinä mitään, en minäkään turhia tykkää jutella jos en ihmistä tunne, mutta jokin hänessä oli outoa tai karmivaa.
Eräänä iltana kuitenkin olin tulossa kauppareissulta kotiin. Avasin oven, lähdin kapuamaan portaita mutta jähmetyin kun tämä rouva seisoi portaiden päässä ja katsoi minua. Hymyilin, johon hän ei vastannut, mutta ohimennessäni hän yllättäen tarttui käteeni. Kylmät väreet meni pitkin selkääni, mutta pysyin pää viileänä ja kysyin ystävällisesti "anteeksi?". Rouva katsoi silmiini, ihan kuin sieluuni ja tovin kuluttua sanoi "Kiitos" ja päästi irti kädestäni. Olin jostain syystä erittäin järkyttynyt, joten en sanonut mitään vaan suorastaan juoksin loput portaat asuntooni ja laitoin oven visusti lukkoon. Mieheni oli työmatkalla ja minun oli pakko soittaa hänelle tapahtuneesta sillä se mietitytti minua kovin.
Toivuttuani tilanteesta seuraava päivä oli täysin normaali. Sitä seuraavana päivänä kuitenkin kuulin rouvan asunnosta epämääräisiä ääniä. Päätin lähteä "lenkille" sillä halusin uteliaana nähdä onko rouvalla epätavalliseen tapaan vieraita, ehkä jopa omia lapsia käymässä. Siellä ei ollutkaan vieraita, vaan miehiä, jotka kantoivat isoja pahvilaatikoita pois asunnosta. Kysyin uteliaana "onkos muutto käynnissä?" mutta järkytyksekseni mies vastasi "ei, rouva on menehtynyt". Myöhemmin lehdessä näin kuolinilmoituksen "Marja Aalto". Mikä järkytti minua vielä enemmän, oli että kuolinpäivä oli sama päivä kun mieheni oli ollut työmatkalla ja jona tämä edesmennyt rouva oli tarttunut minua kädestä. Karmi toden teolla. Mietin vieläkin, mistä hän minua kiitti.
Ehkä hän oli saanut aivoverenvuodon tms. ja käyttäytyi siksi sekavasti. Oli tarkoitus pyytää apua tai muuta vastavaa, mutta sanoikin kiitos. Aivoverenvuotoon kuolee yleensä kai aika nopeasti, joten varmaan myöhemmin samana iltana menehtynyt sitten.
Minua alkoi suorastaan ärsyttää. Miten tyhmiä ihmiset ovat?
Niin. Aloittaja ois kyllä saattanut todennäköisesti ehtiä pelastaamaan tuon naapurin hengen jos ois soittanut heti hätäkeskukseen, kun löysi naapurin sekavana rapusta.
Selvästi oli sekava, kun kiitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eilen yöllä kävelemässä kotiin, kun yhtäkkiä kirkonkellot alkoivat soida. Kyllä siinä meinasi tulla pahat housuun. Syy niiden soimiseen on mysteeri. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005820909.html
Olin 2000 luvun alussa opiskelemassa ja teimme opiontoretken Lahteen. Ruokailimme ystäväni kanssa Baarissa. Matkalla ollut opettaja tuli kansamme samaan pöytään. Hän alkoi hekuttamaan ulkomaan
matkaansa. Oli lähdössä lämpimään. Kysyin minne matka ja reissaako yksin. Tämä äijänkuvatus sitten sanoa tölväisi isoon ääneen; Sinä et ainakaan tule seurakseni. Vitsi et ällötti koko äijä. Ei kertonut minne ja kenen kanssa meni reissuun. Eipä paljon kiinnostanut enään. Loppu kurssiajan koin inhoa äijää kohtaan. Vieläkin sapetta etten tölväissyt yhtä rumasti takaisin. Niljakkeella oli isot luulot itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteellisen uusi asuinalue, uusia kerrostaloja. Muutettiin juuri valmistuneeseen asuntoon. Autopaikka oli kaksikerroksisessa hallissa, "kellarissa". Useimmiten olin kyytiläisenä kun sinne ajettiin. Joka kerta matkustajan puolelta viuhahti kovaa vauhtia auton keulan editse hölkkääjä kun ajettiin autohallin ajoluiskalle. Kauttaaltaan musta, varjomainen hahmo, selkeästi ihmismäinen. Samoja hahmoja näin aina seisomassa kolme kappaletta rinnakkain viereisen moottoritien rampin rinteessä kesät ja talvet, yötä päivää.
Silmissä todettu lasiaisirtauma, sitä kyllä syyttäisin ensimmäisenä, pieni epäilys kuitenkin jää aina kun en noita hahmoja muualla näe.
Teininä asuin kaupungissa kerrostalossa lapsuuden kodissani. Kerran kun olin lähdössä kotoa johonkin, astuin ulos rapusta ja lähdin kävelemään kävelytietä pitkin. Pian ohitseni ajoi kävelykadulla kerrostalon edessä valkoinen pakettiauto, jonka repsikan puoleisesta avoimesta ikkunasta työntyi ulos käsi ja kamera. Joku otti minusta kuvia ja sitten auto kaahasi tiehensä. Minulle ei koskaan selvinnyt, kuka ja miksi joku otti kuvia minusta. Häiritsi, etten ehtinyt edes nähdä autossa istuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 37v kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.
Tuossa asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Muuta kuin se, että 11-vuotias veljesi olisi muka pistellyt kondomeihin reikiä tietämättä mitä ne ovat. Kuinka kenenkään, edes 11-vuotiaan, päähän olisi tullut että pistelempä niihin neulalla reikiä? Pistelikö hän neulalla reikiä kaikkiin mahdollisiin löytämiinsä tavaroihin, joista ei välttämättä tiennyt mitä ne oli? Mitä järkeä?
Eli sisaruksesi syöttivät sinulle pajunköyttä. Keksivät tuollaisen "hauskan" jutun. Sitä paitsi kukaan vanhempi ei puhu tuollaisia asioita lapsilleen, ei edes täysikasvuisille. Voi kenties sanoa, että raskaus oli vahinko, mutta ei mene sanomaan, että kondomi petti.
Luultavasti olit ihan toivottu lapsi, ja vanhemmat olivat ajatelleet että äiti jäisi sinua hoitamaan eikä menisikään enää töihin, mutta tilanne on voinut muuttua ja ajatuksetkin myös. Onkin ollut parempi, että menet hoitoon ja äiti töihin. Mutta olitko tosiaan päiväkodissa jo vuoden vanhana? Oliko silloin jo sellaisia päiväkoteja, joihin lapsen sai noin pienenä? Muistelisin, että kolme vuotta olisi ollut ikäraja. Siitä nuorempia hoidettiin perhepäivähoidossa.
11-vuotias ei tiedä miten kondomit myydään -pakkauksessa, johon jää selvä jälki jos niitä tökkii neuloilla. Ne eivät ole irtonaisia, valmiiksi auki rullattuja "ilmapalloja."
Kylläpäs ovat, jos köyhyyttään joutuu ostamaan käytettyinä.
Vierailija kirjoitti:
Näitähän riittäisi vaikka romaanin tarpeiksi, mutta kerrottakoon kaksi tapausta, jotka palaavat usein mielen päälle.
Noin 7 vuotta sitten kävelin yöllä illanistujaisista kohti kotia. Olin pienoisessa humalassa, mutta en missään kaatokännissä, vaan kävely sujui mallikkaasti ja ajatus luisti. Matkalla yllätti nälkä, ja kävin matkan varrella olevalta snägriltä ostamassa hampurilaisen, jota menin sitten syömään niin ikään matkan varrella olevan leikkipuiston penkille. Mikään kovin julkinen paikka ei ollut kyseessä, ei ihmisiä mailla halmeilla. Tuo leikkipuisto oli junanradan vieressä, ja niiden väliin jäi pieni, suht harva metsäalue. Mussutan siinä sitten tyytyväisenä hampurilaistani, kun äkkiä tajuan, että siinä metsäalueen reunalla seisoo joku. On kevätyö ja hämärää, ja välimatkaakin vähäsen, joten piirteistä ei saa sen enempää selvää, mutta aivan selvästi näkee, että ihmishahmo siellä seisoo ja katsoo mua. Ei tee mitään, seisoo vaan ja katsoo. Humalasta johtuen itsesuojeluvaistoni on teillä tietymättömillä, joten ihan rauhassa teeskentelen etten näe koko hahmoa, syön hampurilaiseni loppuun ja lähden kävelemään loppumatkaa (n. 500m) kotiin. Välillä vilkuilin taakseni että seurataanko mua, ei seurattu.
En siinä hetkessä osannut pelätä, mutta nykyään kun mietin tuota, saan kylmiä väreitä. Muistan sen hahmon vieläkin ihan päivänselvästi.
Toinen, erilainen juttu joka ei nykyäänkään lakkaa mietityttämästä. Olin muistaakseni 11 ja kaverini kanssa yötä kaverini ukin luona. Ukki, jolle keksittäköön tässä vaikkapa nimi Tuomo, oli todella sydämellinen ihminen, hassu, nuorekas ja tuli todella hyvin toimeen meidän lasten kanssa. Lapsuudessani hän olikin minulle paljon tärkeämpi kuin oma ukkini, joka oli aina jäänyt etäiseksi hahmoksi. Kaverini kanssa hengailimme Tuomon kaupunki- ja kesäasunnoilla melkein joka viikonloppu. En muista että tätä ennen olisi koskaan tapahtunut mitään kummallista, mutta tuona yönä makasin hereillä (kaverini nukkui vieressäni), kun tunsin Tuomo seisovan sängyn vieressä. Olin kyljelläni selin Tuomoon päin, ja kohta tunsin, kun peittoa nostettiin ja pikkuhousujani venytettiin vyötärönauhasta ja "räpsäytettiin" takaisin (you know, ne silleen räpsähtää, jos on kuminen vyötärönauha). Tämä tapahtui muutaman kerran; mietin vaan, että onpas kummallista ja teeskentelin nukkuvaa, ja "unissani" käännyin selälleni. Hetken päästä Tuomo meni pois.
Aamulla kysyin, että minkä takia seisoit mun sängyn vieressä yöllä (pikkuhousuista en sanonut mitään). Tuomo meni silminnähden vaikeaksi ja sanoi, että laittoi minulle vain peittoa paremmin päälle. Olin, että OK ja asiasta ei enää ikinä puhuttu.
Tätä kirjoittaessanikin mietin, että mitähän ihmeen kummaa. Lapsen mielikuvitusta vai oliko siinä oikeasti jotain muuta taustalla. Esa on jo kuollut enkä ole kys. kaverin kanssakaan enää tekemisissä - enkä kyllä ottaisi asiaa esille, vaikka olisinkin. Mietityttää vaan, että tapahtuiko jotain muutakin, minkä on vaan unohtanut tai mihin ei ole kiinnittänyt huomiota.
Se Tuomo olisi halunnut nussia sinua, mutta ei uskaltanut.
Nainenkaupungista kirjoitti:
Teininä asuin kaupungissa kerrostalossa lapsuuden kodissani. Kerran kun olin lähdössä kotoa johonkin, astuin ulos rapusta ja lähdin kävelemään kävelytietä pitkin. Pian ohitseni ajoi kävelykadulla kerrostalon edessä valkoinen pakettiauto, jonka repsikan puoleisesta avoimesta ikkunasta työntyi ulos käsi ja kamera. Joku otti minusta kuvia ja sitten auto kaahasi tiehensä. Minulle ei koskaan selvinnyt, kuka ja miksi joku otti kuvia minusta. Häiritsi, etten ehtinyt edes nähdä autossa istuvia.
Me lomaillaan säännöllisesti miehen kanssa pienellä paikkakunnalla itä-Suomessa. Käydään siellä myös joka kerta juoksulenkillä. Kevyen liikenteenväyliä siellä ei ole, vaan juostaan valtatiellä ihan tien reunassa.
Muutama vuosi sitten, kun oltiin taas juoksulenkillä, auto kääntyi sivutielle ja pysähtyi. Nainen tuli ulos autosta ja otti meistä valokuvia!
Mainittakoon, ettei kyse ollut mistään liikennerikkeestä, vaan juostiin ihan tien vasenta reunaa ihan pientareen puolella, jossa myös kevyt liikenne on sallittua.
Kyse on pikkupaikkakunnasta, jossa kaikki tuntee toisensa. Mieheni on sieltä kotoisin. Pariskuntaa hän ei kuitenkaan tuntenut.
Jos en väärin muista, kysessä oli ulkomaalainen rekisterikilpi, joten ehkä jotkut turistit ottivat meistä kuvia. Mikä ihmetytti kovasti, sillä emme ole ainoita juoksijoita tuolla seudulla.
80-luvun lopulla olin hyvin nuori ja yksin vieraassa maassa. Olin junalla menossa toiseen kaupunkiin ja oltiin perillä joskus aamuyöstä. Ennen määränpäätä alkoi ympärilleni kerääntyä epämääräistä miesporukkaa ja olin aika peloissani. Yhtäkkiä luokseni tuli vanha mies, joka kysyi, mistä maasta olen. Keskusteltiin ja selvisi, että hän tuntsi meidän seurakunnan pastorin ja jopa olleensa kotikirkossani. Miehille hän sanoi, että tyttö jätetään nyt rauhaan ja tarjoutui saattamaan hotellille. Perillä hän hyvästeli ja sanoi, että tavataan ehkä joskus kirkossani, jos hän sattuu joskus piipahtamaan maassamme. Tunsin, että Taivaanisä lähetti tämän miehen suojelemaan minua vaarallisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Suhteellisen uusi asuinalue, uusia kerrostaloja. Muutettiin juuri valmistuneeseen asuntoon. Autopaikka oli kaksikerroksisessa hallissa, "kellarissa". Useimmiten olin kyytiläisenä kun sinne ajettiin. Joka kerta matkustajan puolelta viuhahti kovaa vauhtia auton keulan editse hölkkääjä kun ajettiin autohallin ajoluiskalle. Kauttaaltaan musta, varjomainen hahmo, selkeästi ihmismäinen. Samoja hahmoja näin aina seisomassa kolme kappaletta rinnakkain viereisen moottoritien rampin rinteessä kesät ja talvet, yötä päivää.
Silmissä todettu lasiaisirtauma, sitä kyllä syyttäisin ensimmäisenä, pieni epäilys kuitenkin jää aina kun en noita hahmoja muualla näe.
Hyi, tämä oli kyllä creepy tarina... varsinkin nuo kolme hahmoa 😧
Lapsena heräsin keskellä yötä, kun äiti ravisteli ja sanoi että nyt lähdetään. Oli pimeä sateinen yö, isä ajoi ja äiti oli tietenkin etupenkillä isän kanssa, minä peiton sisässä torkkumassa takapenkillä . Ajoimme tätini luo kirkonkylälle, jonne meiltä matkaa noin 20 km ja äiti vei minut vierashuoneeseen nukkumaan sanoen tulevansa kohta . Aamulla lähdimme takaisin kotiin jonkinlaisella kiireellä, sillä söin autossa keksejä aamupalaksi ja äiti tuskaili aamukahvinsa perään.
Nyt aikuisena, kun olen asiasta kysynyt sekä äitini että isäni kiistävät mitään tälläistä ikinä tapahtuneen ! Tätini on jo kuollut, eli häneltä en voi kysyä.
Hups, viimeisessä kappaleessa Esa = Tuomo. Keksin Esan ensin, mutta vaihdoin Tuomoksi. :D