Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henna987 kirjoitti:
Vuosia sitten olin silloisen miesystäväni vanhempien kesämökillä. Olimme kahdestaan siellä. Mies halusi lähteä ostamaan kaljaa kaupasta ja lopulta lähetin hänet sinne yksin. Juuri kun miesystäväni oli poistunut autolla mökin pihasta, päästin pierun jota olin pitänyt sisälläni koko aamun. Se ei tullut äänettömästi, kuten olin arvioinut.
Kuului kamala repeytymisääni ja sitä seurasi hyvin pistävä suolistokaasun haju. Samassa näin kuinka joku oli kuistilla. Meinasin juosta sängyn alle piiloon, koska häpesin niin paljon tilannetta. Miettiessäni avaisinko mökin oven ja kysyisin kuistilla olevalta mitä hän haluaa, ulkona olija avasi yllättäen itse oven.
Hän ei ollut tuttu millään tavoin. Sellainen noin 20-25 vuotias miehen alku. Päässään hänellä oli Karjala-lippalakki. Paita oli kulahtanut t-paita ja jaloissa samanlaiset nappiverkkarit, joita näki joskus 90-luvun puolivälissä. "Äiti" -hän ilmoitti. Menin hämilleni tilanteesta ja kerroin etten ole hänen äitinsä. Mies kuitenkin syöksyi kimppuuni ja alkoi halaamaan kuin olisi keskitysleiriltä vapautettu juutalainen.
Olin tuossa vaiheessa varma, että mies vähintään raiskaa minut. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mies vain halasi minua ja kutsui äidikseen. Halasin häntä takaisin ja päätin esittää ymmärtäväistä, vaikka olin täysin pyörällä päästäni. Noin 10 minuutin halailun jälkeen mies vihdoin irrotti otteensa minusta ja kääntyi täysin ilmeettömästi.
Mies suuntasi ulko-ovelle, jossa sanoi minulle luomatta katsekontaktia: "Hyvästi äiti". Sen jälkeen mies saapasteli portaat alas ja hävisi mökin pihaan. Pian ulkoa kuului pamaus. Pelästyin kajahdusta sen verran, että soitin hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä pyysi minua piiloutumaan, jonka teinkin. Lopulta paikalle tuli useita poliisiautoja ja ambulansseja.
Miehellä oli ollut mukanaan haulikko, jolla hän ampui itseään mökin pihassa päähän. Miehen pää oli kirjaimmellisesti kappaleina pitkin pihamaata. Sellaista tomaattimurskan näköistä lientä oli myös levinnyt pään palojen kanssa. Näky oli todella järkyttävä, mutta enemmän järkyttävää oli ollut olla miehen halausotteessa.
Myöhemmin selvisi miehen ampuneen äitinsä jonka kanssa oli asunut. Hän oli paikallinen ns. peräkammarin poika, joka oli seonnut. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä miksi hän tuli juuri siihen mökkiin, jossa olin ja kutsui minua äidikseen.
Aika yllättävä käänne ton pierualoituksen jälkeen...
Boy that escalated quickly
Eihän tuo pieru (ja sen tarkka kuvailu) liittynyt tarinaan mitenkään, joten miksi se piti lisätä juttuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain lähti jotain väriainetta. Onko joku käynyt suihkutilissa ennen sinua?
Meillä taas käy hiippari paskomassa ja kuseksimassa ympäriinsä asuntoon, vaatteisiin ja jne. On öljyä, pesuaineita ja kaikenlaisia kemikaaleja levitelty. On ollu vaatteiden repimisiä, varasteluja ja tavaroiden palauttelua tietysti kuluneeena ja lähes käyttökelvottomana. Toisten luona majaillaan ja ruokaillaan asukkaiden poissa ollessa. Mitähän nämä tekijät tykkäisivät. jos heihin kohdistuisi ilkivalta, hyväksikäyttö ja terveydellliset ongelmat??? Onko kellään ideaa miten saa tekijän kiinni? Mikä tämä merkkailujuttu ja sotkemisjuttu on? Miten yleistä on esim. lääkkeiden tunkeminen ruokiin ja juomiia? Olisi kiva tietää mitä iloo tekijät saavat näistä paskaiskuista? Minkä pimeen piirin juttuja nuo teot on? Aika sairasta puuhaa. Mitä nämä esim. neulaset, kivet ja muut töhnät tarkoittaa? Olisi kiva syöttää nämä paskat ja juottaa kuset, öljyt, pesuaineet näille tekijöille ja käyttää lattiarätteinä. Joillakin ei ole ihan kaikki asiat kohdallaan. Välillä miertityttää minkälaisia ja miten terveellä pohjalla on toiminta huoltoyhtiössä, isännöitsijöilla, taloyhtiöillä, lukkosepillä, korjaajilla ja näiden taitojen omaavilla. Tosin kriminaalimeininkiä jataitoja on monilla muillakin kun virallisilla tahoilla.
Lääkkeet...
Kirjoittajalla on varmaan muistisairaus tai paranoidinen skitsofrenia kun on noin vahvoja paranoidisia harhoja.
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kun minulla on muka vain 2 veljeä vaikka minä selvästi muistan lapsuudestani sen, että meidän perheessä oli paljon lapsia, ainakin jotain 300. Koti ei ollut kovin iso ja muistan selvästi, että yläkerrassa oli joka huoneessa paljon sänkyjä, joissa kaikissa nukkui monta lasta, minunkin kanssani samassa sängyssä nukkui aina joka yö 4-6 lasta ja ihme kyllä sovimme samaan sänkyyn, vaikka se oli vain normaalikokoinen lapsen sänky ja meillä kaikilla oli lisäksi siellä mukana paljon pehmoleluja ja nukkeja. Muistan myös, että leluja ja vaatteitakin oli kamalasti samoin kuin kaikenlaisia huonekaluja ja kaapit olivat aina aamuisin täynnä ruokaa, mutta illalla ihan tyhjät kun kaikilla lapsilla oli koko ajan nälkä ja he söivät koko ajan. Jostain syystä vanhemmat olivat kuin meillä ei olisi asunut enää kuin muita lapsia kuin minä kun isot veljet muuttivat pois kotoa kun olin 6v vaikka meitä oli silloin jo kamalasti lapsia heillä. Äiti ei koskaan edes mennyt sairaalaan synnyttämään eikä levännyt ollenkaan synnytyksen jälkeen vaikka uusia lapsia syntyi aina muutaman kuukauden välein. Nyt jostain syystä melkein kaikki sisarukseni ovat hävinneet jonnekin, ilmeisesti he menivät takaisin Jeesuksen luokse koska heitä ei hoidettu kunnolla mutta jostain syystä heidän ruumiitaan ei haudattu hautausmaalle vaan vanhemmat hautasivat ne aina lapsuuskodin pihalle. Nyt meitä on vain enää noin 20-30 sisarusta jäljellä.
Miten on mahdollista yhden naisen synnyttää terveitä lapsia parin kuukauden välein? Joko olet nähnyt unta tai olet unohtanut ottaa lääkkeesi...
Vierailija kirjoitti:
Joskus kesällä yli kymmenenvuotta sitten mökillä heräsin aamuyöstä. Menin käymään kaivolla, kaivo sijaitsee 70 - metrin päästä mökistä. Kaivolta kävellessä takasi, katsoin vasemmalla sijaitsevaa laajaa suota. Suolla käveli joku henkilö (en tiiä oliko mies vai nainen) tumman sininen haalari päällä. Muistan aina sen auringon nousun oranssin hohdon joka valaisi suota.
Monesti miettiny miksi henkilöllä oli haalari päällä? Miksi henkilö kohtalaisen kuumana kesäyönä kulkee haalari päällä, mitä hän teki siellä?
No se oli joku saunalahden tukiasema tai jotain, tarponut jo yön sääskien syötävänä ja menossa auringon noustessa nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
- Lapsena pyöräilin autiotalon ohi ja kuulin sieltä tivolimusiikkia, kuulostaa ihan IT-elokuvasta matkitulta mutta niin kävi. Valaisematon metsätie, pimeä talo ja ihan hiton kovaa soiva tivolimusiikki syysyössä oli karmivaa ja luonnotonta jopa kolmasluokkalaisen mielestä ja poljinkin jalat maitohapoilla kotiin ! Oli 80-luku, joten mahdoton ajatus että joku olisi huudattanut läppäriä tai kännykkää siellä.
- Teini-ikäsenä olin ystäväni kanssa uimassa kalliolla, ei virallinen uimapaikka, ei asutusta lähellä. Kuivattelimme ja juttelimme siinä kun vihainen vanhan naisen ääni alkoi huutaa "Nyt tytöt hiljaa ! Olkaa hiljempaa!" Ääni oli niin kova, että huutajan piti olla lähellä mutta ketään ei näkynyt missään vaikka koetimme katsella ympärillemme. Pimenevässä elokuun illassa kokemus oli niin ahdistava, että keräsimme tavaramme ja häivyimme. En tiedä liittyykö tämä mitenkään tapahtuneeseen, mutta ylemmän kokemuksen autiotalo on muuten tuota paikkaa lähellä! Tai siis oli, nyt talo on purettu ja kallioltakaan ei enää pääse uimaan...
- Teini-ikäisenä minulta myös katosi aikaa, klo oli 7.00 ja meikkasin kirjoituspöytäni ääressä huoneessani kun äiti tuli sanomaan "älä myöhästy" ja lähti viemään koiraa ulos, isä oli jo töissä ja pikkuveli lähti samalla ovenavauksella äidin kanssa kouluun. Laitoin ripsiväriä, puuteroin ja äkkiä äiti oli taas siinä huutaen jotain että miksen ole koulussa.. klo oli 8.00. En ollut nukahtanut, olisin silloin tippunut tuolilta tai pamauttanut pääni pöytään.
- Ja viimeisimpänä kova lapsen itku yläkerrasta, ystäväni kotona vanhassa rintamamiestalossa . Olin lapsenvahtina ja tupakalta tullessa kuulin kovaa itkua yläkerrasta, tiedättekö kun lapsi on itkenyt itsensä läkähdyksiin? Juoksin portaat ylös itseäni moittien ja huudellen että Sanna-täti tulee, ei hätää, kun olin ylemmällä porrasaskelmalla itku loppui kuin seinään. Kävin tsekkaamassa lapset, tuolloin 2v kaksoset ja 6kk vauvelin, kaikki nukkuivat eikä kyynelistä märkiä poskia, hikisiä hiuksia tai muitakaan itkun merkkejä kellään . Jos perheessä olisi ollut itkuhälyttimiä käytössä, olisin selittänyt itselleni niiden napanneen singaalin jostain ja mikäli kyseessä olisi ollut kerrostalo/rivitalo olisin ilman muuta uskonut itkun kuuluneen naapurista.
Tapaus 2. Joku otti aurinkoa, luki tms maassa maaten "piilossa" ja häiriintyi mölyävistä teineistä
Tapaus 3: Epilepsia tai aivoverenkiertohäiriö
ja Tapaus 4. Kissa tai kettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti puhelimesi on kysynyt sinulta tyyliin "saako Google käyttää puhelimesi mikrofonia".
Jotain outoa tapahtui päässäni noin 20 vuotta sitten, 25-vuotiaana. Työskentelin tehtaassa, jossa käytin radiokuulosuojaimia ja kerran yövuorossa, kun tuli joku ihan vieras englanninkielinen biisi, suomensin sen suoraan itselleni, kuin biisi olisi ollut suomenkielinen. Oudoksi tämän teki se, että minun oli ja on yhä edelleen mahdottomuus saada selkoa vieraskielisestä laulusta. Jotenkin keskittymiseni ei vaan riitä kertosäkeitä enempään, vaikka muuten pystyn kuta kuinkin sujuvasti keskustelemaan englanniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen tytön opiskelijasolukämpästä löytyi erään lukuvuoden päätteeksi naulakosta miesten talviulkotakki, jonka taskussa oli hammasharja. Ei koskaan selvinnyt, miten takki oli sinne päätynyt saati jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tuo puusta löytynt mies oli Mika Mäenpää Asikkalasta, minfon keskustelu on mielenkiintoista luettavaa. Ehdottomasti yksi Suomen kiinnostavimmista ja samalla oudoimmista katoamisista. Mika siis katosi 2004, kotona tv, sauna ja valot päällä, kun vaimo saapui kotiin. Löytyi juurikin 2008, kun metsässä marjastamassa tmv olleet lapset olivat nähneet puun latvassa linnunpelättimen näköisen hahmon. Ei ollut siis hirttäynyt, vaan sidottu puuhun. Harmittaa vähän, kun itse en ehtinyt näkemään noita yhden käyttäjän lisäämiä kuvia tuosta puusta kaadettuna.
Itse epäilen, että juttuun liittyy ulkopuolisia tavalla tai toisella, Mikalla oli kuitenkin rikollista taustaa. Ehkä hän oli paennut jotain poppoota (alueella oli nähty pyörivän iso musta auto), päättänyt piiloutua ovelasti puun latvaan ja sitonut itsensä kiinni, ettei putoaisi, nukahtanut ja kuristunut. Tavalliselta itsemurhalta tuo ei oikein vaikuta.
Erään minfo-käyttäjän havainnollistama kuva siitä, miten Mika oli puussa ilmeisesti ollut (viinilasi kai auttamassa hahmoittamaan käsiä tmv, ei liity obv. asiaan. :D) http://www.aijaa.com/img/b/00076/2758793.jpg
Keskustelu: https://www. murha. info/phpbb2/viewtopic.php?f=17&t=216 (poistakaa välilyönnit, av ei anna postata linkkiä)
Ihan normaali itsemurha kyseessä. Mikään ei viittaa rikokseen eikä sellaisena ole tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jäänyt minua vaivaamaan: Olin sairaalassa pienessä päivätoimenpiteessä, ja toimenpiteen jälkeen minut vietiin ns. lepohuoneeseen. Minun piti levätä siellä pari tuntia, koska ei ollut hyväksi lähteä heti samantien kävelemään. Sairaanhoitaja tulisi sitten sanomaan minulle, milloin voisin lähteä.
Huoneessa oli eräs sairaalan työntekijä, joka teki kipsejä ja lastoja jne. Tunsin hänet henkilökohtaisesti ja siinä kun kävin vuoteelle, juttelimme hetkisen keskenämme ja sitten hän lähti pois. Kävin pitkäkseni ja kuulin kuinka hän kolautti oven takanaan kiinni. Samantien toinen ovi aukesi, ja sairaanhoitaja tuli sanomaan, että nyt voin lähteä kotiin, on kulunut jo kaksi tuntia. En meinannut millään uskoa, emme me todellakaan jutelleet kahta tuntia, vaan vain pienen hetken. En mielestäni ollut nukkunut yhtään, eikä minua ollut toimenpidettä varten mitenkään rauhoitettu tai nukutettu, olin täysin hereillä. Silti kun katsoin kelloa, todella kaksi tuntia oli kulunut. En tiedä, mihin. Totuus varmaan on, että heti kun olin painanut pääni tyynyyn, olin nukahtanut sekunnissa, mikä on kylläkin minulle aika epätodennäköistä, en koskaan nukahda noin vain. Mutta niin on täytynyt tapahtua ja jotenkin vain mieleni on säilönyt tuon ensimmäisen ovenkolauksen niin kuin se olisi tapahtunut tasan samaan aikaan, kun sairaanhoitaja tuli toisesta ovesta. Tuntuu vieläkin ihan oudolta ajatukselta, että olisin tosiaan siinä välissä nukkunut kaksi tuntia. Mutta pakko se on niin olla, tai sitten todellakin tapahtui joku ajan katoaminen.
Minulle on tapahtunut kaikenlaisia outouksia pitkin elämääni. Kerran lapsena putosin rakennustelineeltä kivilouhokseen. Pudotessani aivan kuin nukahdin, ja heräsin sen louhoksen vierestä purukasasta. Minun on täytynyt lentää sivuttain, koska pudotus oli suoraan louhokseen. En vahingoittunut mitenkään.
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kun minulla on muka vain 2 veljeä vaikka minä selvästi muistan lapsuudestani sen, että meidän perheessä oli paljon lapsia, ainakin jotain 300. Koti ei ollut kovin iso ja muistan selvästi, että yläkerrassa oli joka huoneessa paljon sänkyjä, joissa kaikissa nukkui monta lasta, minunkin kanssani samassa sängyssä nukkui aina joka yö 4-6 lasta ja ihme kyllä sovimme samaan sänkyyn, vaikka se oli vain normaalikokoinen lapsen sänky ja meillä kaikilla oli lisäksi siellä mukana paljon pehmoleluja ja nukkeja. Muistan myös, että leluja ja vaatteitakin oli kamalasti samoin kuin kaikenlaisia huonekaluja ja kaapit olivat aina aamuisin täynnä ruokaa, mutta illalla ihan tyhjät kun kaikilla lapsilla oli koko ajan nälkä ja he söivät koko ajan. Jostain syystä vanhemmat olivat kuin meillä ei olisi asunut enää kuin muita lapsia kuin minä kun isot veljet muuttivat pois kotoa kun olin 6v vaikka meitä oli silloin jo kamalasti lapsia heillä. Äiti ei koskaan edes mennyt sairaalaan synnyttämään eikä levännyt ollenkaan synnytyksen jälkeen vaikka uusia lapsia syntyi aina muutaman kuukauden välein. Nyt jostain syystä melkein kaikki sisarukseni ovat hävinneet jonnekin, ilmeisesti he menivät takaisin Jeesuksen luokse koska heitä ei hoidettu kunnolla mutta jostain syystä heidän ruumiitaan ei haudattu hautausmaalle vaan vanhemmat hautasivat ne aina lapsuuskodin pihalle. Nyt meitä on vain enää noin 20-30 sisarusta jäljellä.
Miten on mahdollista yhden naisen synnyttää terveitä lapsia parin kuukauden välein? Joko olet nähnyt unta tai olet unohtanut ottaa lääkkeesi...
Miksi ei voisi? Jos hänen mahassa alkaa kehittymään uusia vauvoja aina kun hän on yhdynnässä ja hän synnyttää sitten aina uusia lapsia? Ainakin minä muistan selvästi, että meille syntyi 4-16 lasta aina 2-3 kuukauden välein.
Tämä tapahtui varmaankin Intiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kun minulla on muka vain 2 veljeä vaikka minä selvästi muistan lapsuudestani sen, että meidän perheessä oli paljon lapsia, ainakin jotain 300. Koti ei ollut kovin iso ja muistan selvästi, että yläkerrassa oli joka huoneessa paljon sänkyjä, joissa kaikissa nukkui monta lasta, minunkin kanssani samassa sängyssä nukkui aina joka yö 4-6 lasta ja ihme kyllä sovimme samaan sänkyyn, vaikka se oli vain normaalikokoinen lapsen sänky ja meillä kaikilla oli lisäksi siellä mukana paljon pehmoleluja ja nukkeja. Muistan myös, että leluja ja vaatteitakin oli kamalasti samoin kuin kaikenlaisia huonekaluja ja kaapit olivat aina aamuisin täynnä ruokaa, mutta illalla ihan tyhjät kun kaikilla lapsilla oli koko ajan nälkä ja he söivät koko ajan. Jostain syystä vanhemmat olivat kuin meillä ei olisi asunut enää kuin muita lapsia kuin minä kun isot veljet muuttivat pois kotoa kun olin 6v vaikka meitä oli silloin jo kamalasti lapsia heillä. Äiti ei koskaan edes mennyt sairaalaan synnyttämään eikä levännyt ollenkaan synnytyksen jälkeen vaikka uusia lapsia syntyi aina muutaman kuukauden välein. Nyt jostain syystä melkein kaikki sisarukseni ovat hävinneet jonnekin, ilmeisesti he menivät takaisin Jeesuksen luokse koska heitä ei hoidettu kunnolla mutta jostain syystä heidän ruumiitaan ei haudattu hautausmaalle vaan vanhemmat hautasivat ne aina lapsuuskodin pihalle. Nyt meitä on vain enää noin 20-30 sisarusta jäljellä.
Miten on mahdollista yhden naisen synnyttää terveitä lapsia parin kuukauden välein? Joko olet nähnyt unta tai olet unohtanut ottaa lääkkeesi...
Miksi ei voisi? Jos hänen mahassa alkaa kehittymään uusia vauvoja aina kun hän on yhdynnässä ja hän synnyttää sitten aina uusia lapsia? Ainakin minä muistan selvästi, että meille syntyi 4-16 lasta aina 2-3 kuukauden välein.
Wtf :D
Olin n. 18-vuotias ja asuin silloisen poikaystäväni kanssa luhtitalon toisessa kerroksessa. Eräänä syksyisenä iltana olin yksin kotona, kun mieheni oli iltavuorossa töissä ja olin menossa parvekkeellemme tupakalle. Parvekkeelle mentiin olohuoneesta ja sinne näki myös keittokomeron ikkunasta.
Juuri kun olin avaamassa ovea, näin parvekkeen sohvalla istuvan vilttiin kääriytyneen mieshenkilön pää painuneena alaspäin. Säikähdin aivan helvetisti ja juoksin eteisen nurkkaan naulakon alle istumaan (sinne ei parvekkeelta nähnyt). Heti tämän jälkeen kuulin postiluukusta kolinaa (oli toisessa päässä asuntoa kuin parveke). Kyyhötin vaan eteisen nurkassa liikkumatta.
Onneksi tämä oli jo kännykkäaikaa ja sain soitettua ystävälleni, että tulee hakemaan minut kun en saanut poikaystävääni kiinni. En jotenkin kehdannut/tajunnut edes soittaa poliisille, jos vain kuvittelinkin kaiken. Istuin siellä nurkassa niin kauan, että kuulin ystäväni huhuilevan postiluukusta. Olin aivan paniikissa. Kun ystäväni meni katsomaan parvekkeelle, ei miestä enää tietenkään ollut. Voin vaikka vannoa että viltissä joka oli sohvan peitteenä, oli painaumat siinä kohtaa missä olin miehen nähnyt. En edelleenkään tiedä miten joku olisi voinut kiivetä parvekkeellemme, joka oli toisessa kerroksessa luhtitalossa (ei tuo nyt aivan mahdotonta tietysti ole, mutta miksi??) Enkä varmasti kuvitellut asiaa, niin pimeä ei kuitenkaan ollut. Kukaan ei myöskään tuossa ajassa, kun juoksin parvekkeelta eteiseen, olisi kerennyt kiertämään taloa ja tulemaan postiluukulle, sen täytyi olla joku toinen henkilö.. Olen itselleni selittänyt että joku huumehörhö on ehkä naapurin parvekkeelta kiivennyt sinne. En vain ymmärrä kuka postiluukulla kävi. Todella sekava tapahtuma jonka olin jo unohtanut kunnes luin näitä. Hyi helevetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jäänyt minua vaivaamaan: Olin sairaalassa pienessä päivätoimenpiteessä, ja toimenpiteen jälkeen minut vietiin ns. lepohuoneeseen. Minun piti levätä siellä pari tuntia, koska ei ollut hyväksi lähteä heti samantien kävelemään. Sairaanhoitaja tulisi sitten sanomaan minulle, milloin voisin lähteä.
Huoneessa oli eräs sairaalan työntekijä, joka teki kipsejä ja lastoja jne. Tunsin hänet henkilökohtaisesti ja siinä kun kävin vuoteelle, juttelimme hetkisen keskenämme ja sitten hän lähti pois. Kävin pitkäkseni ja kuulin kuinka hän kolautti oven takanaan kiinni. Samantien toinen ovi aukesi, ja sairaanhoitaja tuli sanomaan, että nyt voin lähteä kotiin, on kulunut jo kaksi tuntia. En meinannut millään uskoa, emme me todellakaan jutelleet kahta tuntia, vaan vain pienen hetken. En mielestäni ollut nukkunut yhtään, eikä minua ollut toimenpidettä varten mitenkään rauhoitettu tai nukutettu, olin täysin hereillä. Silti kun katsoin kelloa, todella kaksi tuntia oli kulunut. En tiedä, mihin. Totuus varmaan on, että heti kun olin painanut pääni tyynyyn, olin nukahtanut sekunnissa, mikä on kylläkin minulle aika epätodennäköistä, en koskaan nukahda noin vain. Mutta niin on täytynyt tapahtua ja jotenkin vain mieleni on säilönyt tuon ensimmäisen ovenkolauksen niin kuin se olisi tapahtunut tasan samaan aikaan, kun sairaanhoitaja tuli toisesta ovesta. Tuntuu vieläkin ihan oudolta ajatukselta, että olisin tosiaan siinä välissä nukkunut kaksi tuntia. Mutta pakko se on niin olla, tai sitten todellakin tapahtui joku ajan katoaminen.
Minulle on tapahtunut kaikenlaisia outouksia pitkin elämääni. Kerran lapsena putosin rakennustelineeltä kivilouhokseen. Pudotessani aivan kuin nukahdin, ja heräsin sen louhoksen vierestä purukasasta. Minun on täytynyt lentää sivuttain, koska pudotus oli suoraan louhokseen. En vahingoittunut mitenkään.
Sinulle on varmasti annettu vahvaa kipulääkettä ennen operaatiota. Se voi vaikuttaa ajantajuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jäänyt minua vaivaamaan: Olin sairaalassa pienessä päivätoimenpiteessä, ja toimenpiteen jälkeen minut vietiin ns. lepohuoneeseen. Minun piti levätä siellä pari tuntia, koska ei ollut hyväksi lähteä heti samantien kävelemään. Sairaanhoitaja tulisi sitten sanomaan minulle, milloin voisin lähteä.
Huoneessa oli eräs sairaalan työntekijä, joka teki kipsejä ja lastoja jne. Tunsin hänet henkilökohtaisesti ja siinä kun kävin vuoteelle, juttelimme hetkisen keskenämme ja sitten hän lähti pois. Kävin pitkäkseni ja kuulin kuinka hän kolautti oven takanaan kiinni. Samantien toinen ovi aukesi, ja sairaanhoitaja tuli sanomaan, että nyt voin lähteä kotiin, on kulunut jo kaksi tuntia. En meinannut millään uskoa, emme me todellakaan jutelleet kahta tuntia, vaan vain pienen hetken. En mielestäni ollut nukkunut yhtään, eikä minua ollut toimenpidettä varten mitenkään rauhoitettu tai nukutettu, olin täysin hereillä. Silti kun katsoin kelloa, todella kaksi tuntia oli kulunut. En tiedä, mihin. Totuus varmaan on, että heti kun olin painanut pääni tyynyyn, olin nukahtanut sekunnissa, mikä on kylläkin minulle aika epätodennäköistä, en koskaan nukahda noin vain. Mutta niin on täytynyt tapahtua ja jotenkin vain mieleni on säilönyt tuon ensimmäisen ovenkolauksen niin kuin se olisi tapahtunut tasan samaan aikaan, kun sairaanhoitaja tuli toisesta ovesta. Tuntuu vieläkin ihan oudolta ajatukselta, että olisin tosiaan siinä välissä nukkunut kaksi tuntia. Mutta pakko se on niin olla, tai sitten todellakin tapahtui joku ajan katoaminen.
Minulle on tapahtunut kaikenlaisia outouksia pitkin elämääni. Kerran lapsena putosin rakennustelineeltä kivilouhokseen. Pudotessani aivan kuin nukahdin, ja heräsin sen louhoksen vierestä purukasasta. Minun on täytynyt lentää sivuttain, koska pudotus oli suoraan louhokseen. En vahingoittunut mitenkään.
Sinulle on varmasti annettu vahvaa kipulääkettä ennen operaatiota. Se voi vaikuttaa ajantajuun.
Lisäys, olen siis itse ollut tutkimuksessa jossa annettiin ensin suoneen vahvaa kipulääkettä tai paria. Minun piti sen jälkeen odottaa lepohuoneessa pari tuntia "tarkkailtavana" niiden lääkkeiden vaikutuksen takia, sillä se on sairaalan käytäntö.
Lääkkeet eivät tehneet minulle sinänsä mitään ihmeellistä, mutta juttelin mieheni kanssa enkä muistanut keskustelusta paljoa jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen tytön opiskelijasolukämpästä löytyi erään lukuvuoden päätteeksi naulakosta miesten talviulkotakki, jonka taskussa oli hammasharja. Ei koskaan selvinnyt, miten takki oli sinne päätynyt saati jäänyt.
Minua hämmästyttäisi enemmän, jos kolmen opiskelijatytön asumuksesta ei löytyisi yhtään kavaljeereilta unohtunutta vaatekappaletta tai hammasharjaa...
luin tällä palstalla noista tuntemattomista soittajista, joille ei ihmiset sitten jostain syystä vastanneet, ja samantien oma puhelin alkoi soimaan, tuntematon numero. muutaman sekunnin mietin, että kuka helvetti minulle soittaa, kunnes älysin että luultavasti tänään myöhemmin tulossa oleva eläinlääkäri. no vastasin, eikä mitään kuulunut, kunnes yhtäkkiä rauhallinen naisääni sanoi "jooo" ja puhelu loppui. kännykässäni ei enää näy että joku olisi äsken soittamut, mutta aivan varmasti kerkesin vastata.
Tuo päiväkotiin unohdettu, jolla kymmeniä kadonneita sisaria on toivottavasti provo tai sitten unohtanut ottaa lääkkeensä!
Itselläni myös useita selvittämättömiä tapahtumia, mutta nyt viimeisimpänä mietittyttää, että miksi näen unia susista. Harvoin näen mitään painajaisia, mutta silloin kun nään, niin unessa on susia ja sudet jotenkin vaanivat/yrittävät hyökätä. Sudet eivät ole koskaan kuitenkaan saanut purtua tai muuten vahingoitettua minua.
Asutaan etelä-suomessa kaupungissa, joten ei ole koskaan ollut oikeaa pelkoa kohdata sutta enkä pelkää edes koiria. Omistan useita koiria, mutta ne eivät ulkonäöltään myöskään muistuta susia. Näitä unia on ollut varmaan viimeisten vuosien aikana aina silloin tällöin.
- Lapsena pyöräilin autiotalon ohi ja kuulin sieltä tivolimusiikkia, kuulostaa ihan IT-elokuvasta matkitulta mutta niin kävi. Valaisematon metsätie, pimeä talo ja ihan hiton kovaa soiva tivolimusiikki syysyössä oli karmivaa ja luonnotonta jopa kolmasluokkalaisen mielestä ja poljinkin jalat maitohapoilla kotiin ! Oli 80-luku, joten mahdoton ajatus että joku olisi huudattanut läppäriä tai kännykkää siellä.
- Teini-ikäsenä olin ystäväni kanssa uimassa kalliolla, ei virallinen uimapaikka, ei asutusta lähellä. Kuivattelimme ja juttelimme siinä kun vihainen vanhan naisen ääni alkoi huutaa "Nyt tytöt hiljaa ! Olkaa hiljempaa!" Ääni oli niin kova, että huutajan piti olla lähellä mutta ketään ei näkynyt missään vaikka koetimme katsella ympärillemme. Pimenevässä elokuun illassa kokemus oli niin ahdistava, että keräsimme tavaramme ja häivyimme. En tiedä liittyykö tämä mitenkään tapahtuneeseen, mutta ylemmän kokemuksen autiotalo on muuten tuota paikkaa lähellä! Tai siis oli, nyt talo on purettu ja kallioltakaan ei enää pääse uimaan...
- Teini-ikäisenä minulta myös katosi aikaa, klo oli 7.00 ja meikkasin kirjoituspöytäni ääressä huoneessani kun äiti tuli sanomaan "älä myöhästy" ja lähti viemään koiraa ulos, isä oli jo töissä ja pikkuveli lähti samalla ovenavauksella äidin kanssa kouluun. Laitoin ripsiväriä, puuteroin ja äkkiä äiti oli taas siinä huutaen jotain että miksen ole koulussa.. klo oli 8.00. En ollut nukahtanut, olisin silloin tippunut tuolilta tai pamauttanut pääni pöytään.
- Ja viimeisimpänä kova lapsen itku yläkerrasta, ystäväni kotona vanhassa rintamamiestalossa . Olin lapsenvahtina ja tupakalta tullessa kuulin kovaa itkua yläkerrasta, tiedättekö kun lapsi on itkenyt itsensä läkähdyksiin? Juoksin portaat ylös itseäni moittien ja huudellen että Sanna-täti tulee, ei hätää, kun olin ylemmällä porrasaskelmalla itku loppui kuin seinään. Kävin tsekkaamassa lapset, tuolloin 2v kaksoset ja 6kk vauvelin, kaikki nukkuivat eikä kyynelistä märkiä poskia, hikisiä hiuksia tai muitakaan itkun merkkejä kellään . Jos perheessä olisi ollut itkuhälyttimiä käytössä, olisin selittänyt itselleni niiden napanneen singaalin jostain ja mikäli kyseessä olisi ollut kerrostalo/rivitalo olisin ilman muuta uskonut itkun kuuluneen naapurista.