Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Oho jäi näköjään vaivaamaan useampi kuin kaksi asiaa :D
-AP
Olit varmaan saanut jonkun samannimisen naisen entisen puhelinnumeron - nehän ovat kierrätyskamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.
Ihan olemattomasta asiasta sain selkäsaunoja,arestia ja tukkapöllyä.Sisko kysyi vanhemmiltaan,miksi hakkaatte ja pieksätte velipoikaa? mutsi karjuii,Ihan muutenpahan vaan!!!
Koko sen ajan,kun asuin siellä,pelkäsin kaikkia ja ne hiivatinmoiset painajaisunet.
Lapsista muut saivat välleen,mitä pyysivät(taskurahaa,etc)minä en saanut ajatellakaan,edes siihensuuntaan.
Huusin vanhemmilleni monta kertaa,että olin täysin syytön toisten tekemään rötökseen.
Moponajo ikäisenä ajoin mökkitietä eräänä aamuna katiskoita kokemaan,naapuri pysäytti ja pyysi apuun valloilleen lähteneen kulopalon sammuttamiseen.(naapurilla oli naama nokeentunut ja paita hiestä märkä)Tottakai menin,taitoin havupuun oksan ja kastelin vesiojassa ns.hoskan,juoksin kiiruusti tulipalon lakaisuun.Onneksi tulipalo oli vielä rutikuivassa heinikossa,mutta ei kaukanakaan metsiköstä.Heinälato saatiin juuri ja juuri pelastettua.Naapurini jäi vielä tarkastelemaan ja vahtimaan,ettei missään enää ole palopesäkkeitä. Hän maksoi vaivanpalkkana 100mk.Menin katiskoille ja kotio tullessa ihmettelivät voimakasta savunhajua ja kun kerroin,että olin pyynnöstä ollut sammuttamassa tulipaloa.Vanhemmat siihen huutamaan,et olisi saanut mennä avuksi ja vaatteesikin haisee paskalle.Piiskaa ja haukkumiset sain vanhemmilta,vaikka hyväntyön TIESIN tekeväni.
Vanhemmillasi naapurin kanssa jotain tosi pahaa häikkää keskenään. Tai se naapuri on oikeasti isäsi...
Tää tapahtu useita vuosia ennen kun olin edes syntynyt. Muutama teini lähti Espoon länsipuolella telttailemaan erään järven rannalle ja sit seuraavana yönä tapahtui kummia? Kaikki paitsi yksi teineistä tapettiin. Vieläkään ei ole selvinnyt mitä tuona yönä tapahtui.
Kerran isäni on todella humalapäissään kysynyt että mitä tekisin jos saisin tietää että minulla olisi veli paikassa x ulkomailla. Tiedän että lapsuudessamme hänellä oli paljon työmatkoja kyseiseen paikkaan. Vastasin jotain ja yritin kysellä että onko tämä nyt joku teoreettinen kysymys vai ei, vai joku mitä työkaverille käynyt vai mitää ihmettä. En saanut mitään irti kun että ei ole, ei ole kunhan kysyin. En ole myöhemmin asiaan palannut. Välillä aina nousee vaivaamaan että mitenköhän asia oikein on. pitäisikö kysyä lisää. Mutta tavallaan en ehkä halua tietää. Vanhemmat naimisissa jne.
No kyllä siellä sulla veli on! Aika selkee kuvio.
Jurrissa ne totuudet tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lähimuistiongelmat lisääntyneet tuulimyllyalueilla? KYLLÄ. Jopa työikäiset kärsivät muistiongelmista. Dementia lisääntyy huippu vauhtia. Ovatko Suomen päättäjät valmistautuneet tähän? Jopa koululaisilla on vaikea keskittyä lukemiseen, käsitöihin yms. suurta keskittymistä vaativiin töihin. Osaltaan tähän vaikuttavat myös kännyköissä päällä olevat ’Oma yhteyspisteet’. 500:n oppilaan kouluissa saattaa olla samanaikaisesti 250 Oma yhteyspistettä samaan aikaan päällä. Saattaa olla enemmänkin. Myös henkilökunnalla saattaa olla näitä päällä. Sama koskee kaikkia kotitalouksia ja työpaikkoja. Yhteyspisteet ja tuulimyllyt aiheuttavat pitkäaikaisesti käytettyinä pahoinvointia, lähimuistin heikkenemistä, oksettavaa oloa, pahoinvointia, pään särkyä, nivelkipuja, niska-hartiasärkyä, ahdistuneisuutta, ihottumaa, ihon keltaisuutta. Näihin oireisiin haetaan enenevissä määrin eri helpotuskeinoja: lääkkeitä, alkoholia, nuuskaa, muita päihteitä. Jopa huumausaineiden käyttö on lisääntynyt ’neitseellisillä alueilla’ esim. maaseudulla.
Ja minä olen se "tutun näköinen nainen". Enää en edes ihmettele, kun tullaan taas kysymään, olenko sieltä tai täältä ja ollaanko tavattu siellä sun täällä... viimeksi kysyttiin pari viikkoa sitten Seinäjoen Prismassa... ja tätä on kyselty eri maissakin! Kerran oltiin työkaverin kanssa koulutuksessa Tampereella ja kerroin hänelle juuri tätä samaa juttua ja kappas - sieltä tulee nainen ja kysyy, mistä päin olen, kun näytän niin tutulta! Ollaanko oltu jossain ay-juttuissa kimpassa ym? No ei oltu!
Seuraavalla kerralla aion kysyä sen henkilön nimeä tai kuvaa, keneltä muka näytän - jää jo vaivaamaan, miltähän sitä oikeasti sitten näyttää... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä kävin lähes joka lauantai nuorten suosimassa paikassa, josta menin bussilla puolenyön jälkeen kotiin, kävelymatkaa pysäkiltä oli reilu kilometri. Asuimme hyvin rauhallisella omakotitaloalueella, jossa ei siihen aikaan ollut vielä katuvaloja. Kavereita ei asunut samalla suunnalla, joten kävelin useimmiten pysäkiltä yksin. Eräänä lauantaina päätin jäädä eri pysäkillä pois ja kävelin siis toisesta suunnasta kotiin, kuin tavallisesti. Onneksi?
Kun lähestyin kotitaloamme, näin, että puun alla etupihan nurkalla oli tumma hahmo ja poltti tupakkaa. Muistan vieläkin lähes 30 vuoden jälkeen, kuinka pelkäsin siellä yön pimeydessä ja päässä raksutti, mitä teen. Koitin kävellä äänettömästi ja kun pääsin lähelle, juoksin täysillä takaovelle ja sisään. Hiivin katsomaan ikkunasta, josta näkyi etupihalle, mitään ei enää näkynyt, mutta takapihan puolelta kuulin kolauksen.
Vasta pitkän ajan kuluttua tajusin, että se joku luultavasti odotti minua siellä yön pimeydessä. Kaikki naapurit meillä oli eläkeläisiä tai keski-ikäistä tavallista väkeä, ikinä mitään kummia kulkijoita ei näkynyt, eikä minulla ollut ketään sellaista kaveria, joka olisi voinut minua odottaa. Eli arvoitukseksi jäi, kuka siellä pihassa seisoskeli ja oletettavasti minua odotti, mitä mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt selvittämätön mutta hauska juttu.
Löysin yhdessä vaiheessa ihan järjettömät määrät sim kortteja. Niitä löytyi festareiden jälkeen hiekasta, pankkiautomaatin vierestä, bussista, bussipysäkiltä. Joskus keräsin niitä talteen mutta harvemmin.
Kun sim-korttien löytely alkoi hiipua, aloin löytää pinssejä. Niitä oli ojissa, vaateliikkeiden sohvilla, pukkareissa, teillä ja bussien penkeillä. Ne keräsin talteen.
Sen jälkeen löysin avattuja tupakka-askeja, joista oli hyvä jos foliot otettu pois mutta yksi savuke poltettu. Löydän noita vieläkin teiltä kun sellainen sauma iskee.
Minä löydän avaimia, tahattomasti tai tarkoituksella etsien. Olen viimeisen viiden vuoden aikana löytänyt varmaan kahdetkymmenet avaimet maasta, ja toimitellut niitä löytötavaroihin.
Äidilläni tippui muutama vuosi sitten sienestysreissulla avainnippu metsään. Uuden auton, kodin, yrityksen ja kesämökin avaimet olivat kaikki samassa nipussa, joten harmitus oli suuri. Hän kävi kahden viikon ajan joka päivä etsimässä, muttei löytänyt avainnippua mistään. Lupauduin sitten avuksi etsimään, ja jätimme auton samaan paikkaan, kuin hän oli silloin jättänyt. Katselin hetken metsää, ja näin kaatuneen puun n. 50 metrin päässä. Kävelin suoraan puun luo, ja nostin avaimet maasta rungon vierestä. Olin aivan varma jo autolta lähtiessä, että avaimet ovat siinä kohdassa, mistä ne sitten löysinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teininä kävin lähes joka lauantai nuorten suosimassa paikassa, josta menin bussilla puolenyön jälkeen kotiin, kävelymatkaa pysäkiltä oli reilu kilometri. Asuimme hyvin rauhallisella omakotitaloalueella, jossa ei siihen aikaan ollut vielä katuvaloja. Kavereita ei asunut samalla suunnalla, joten kävelin useimmiten pysäkiltä yksin. Eräänä lauantaina päätin jäädä eri pysäkillä pois ja kävelin siis toisesta suunnasta kotiin, kuin tavallisesti. Onneksi?
Kun lähestyin kotitaloamme, näin, että puun alla etupihan nurkalla oli tumma hahmo ja poltti tupakkaa. Muistan vieläkin lähes 30 vuoden jälkeen, kuinka pelkäsin siellä yön pimeydessä ja päässä raksutti, mitä teen. Koitin kävellä äänettömästi ja kun pääsin lähelle, juoksin täysillä takaovelle ja sisään. Hiivin katsomaan ikkunasta, josta näkyi etupihalle, mitään ei enää näkynyt, mutta takapihan puolelta kuulin kolauksen.
Vasta pitkän ajan kuluttua tajusin, että se joku luultavasti odotti minua siellä yön pimeydessä. Kaikki naapurit meillä oli eläkeläisiä tai keski-ikäistä tavallista väkeä, ikinä mitään kummia kulkijoita ei näkynyt, eikä minulla ollut ketään sellaista kaveria, joka olisi voinut minua odottaa. Eli arvoitukseksi jäi, kuka siellä pihassa seisoskeli ja oletettavasti minua odotti, mitä mielessään.
Taas läppä? Jonkun naapurin vieras oli yöllä tupakalla ja meni takapihan kautta sisälle poltettuina tupakan.
Kaveri laittoi nauruhymiön kera viestin "Ai siinä meni se tupakkalakko? " Oli taluttanut koiraansa talomme ohi aamuvarhaisella ja nähnyt minut kylpytakki päällä, hiukset ponihännällä tupakalla etupihallamme , olin seissyt sivuttain ja tuijottanut metsään.
Paitsi että olin tuolloin miehen sukulaisten luona toisella puolella suomea ja yhä tupakkalakossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä kävin lähes joka lauantai nuorten suosimassa paikassa, josta menin bussilla puolenyön jälkeen kotiin, kävelymatkaa pysäkiltä oli reilu kilometri. Asuimme hyvin rauhallisella omakotitaloalueella, jossa ei siihen aikaan ollut vielä katuvaloja. Kavereita ei asunut samalla suunnalla, joten kävelin useimmiten pysäkiltä yksin. Eräänä lauantaina päätin jäädä eri pysäkillä pois ja kävelin siis toisesta suunnasta kotiin, kuin tavallisesti. Onneksi?
Kun lähestyin kotitaloamme, näin, että puun alla etupihan nurkalla oli tumma hahmo ja poltti tupakkaa. Muistan vieläkin lähes 30 vuoden jälkeen, kuinka pelkäsin siellä yön pimeydessä ja päässä raksutti, mitä teen. Koitin kävellä äänettömästi ja kun pääsin lähelle, juoksin täysillä takaovelle ja sisään. Hiivin katsomaan ikkunasta, josta näkyi etupihalle, mitään ei enää näkynyt, mutta takapihan puolelta kuulin kolauksen.
Vasta pitkän ajan kuluttua tajusin, että se joku luultavasti odotti minua siellä yön pimeydessä. Kaikki naapurit meillä oli eläkeläisiä tai keski-ikäistä tavallista väkeä, ikinä mitään kummia kulkijoita ei näkynyt, eikä minulla ollut ketään sellaista kaveria, joka olisi voinut minua odottaa. Eli arvoitukseksi jäi, kuka siellä pihassa seisoskeli ja oletettavasti minua odotti, mitä mielessään.
Taas läppä? Jonkun naapurin vieras oli yöllä tupakalla ja meni takapihan kautta sisälle poltettuina tupakan.
Kuten kirjoitin, kyse oli omakotitaloalueesta. Hahmo seisoi etupihan puolella, josta suunnasta tavallisesti kävelin kotiin. Nyt tulin takapihan puolelta, josta juuri ja juuri näkyi etupihan puolelle talon kulmalle. Ja siellä ei ikinä kulkenut siihen aikaan ketään, paitsi minä. Kyseessä rauhallinen maalaistaajama.
Niin ja selvennän vielä, kun joku tätä kuitenkin ehdottaa että talovahtina toimi äitini joka kyllä polttaa , mutta ei äiti olisi kuudelta aamulla tullut talolle ja lisäksi äidilläni on tumma polkka, ei kirkkaanpunaisia hiuksia puoleenselkään . Vaikka äiti olisikin jostain syystä jäänyt yöksi ja lainannut kylpytakkiani, kyllä meidät olisi silti erottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tyttö kirjoitti:
Ja minä olen se "tutun näköinen nainen". Enää en edes ihmettele, kun tullaan taas kysymään, olenko sieltä tai täältä ja ollaanko tavattu siellä sun täällä... viimeksi kysyttiin pari viikkoa sitten Seinäjoen Prismassa... ja tätä on kyselty eri maissakin! Kerran oltiin työkaverin kanssa koulutuksessa Tampereella ja kerroin hänelle juuri tätä samaa juttua ja kappas - sieltä tulee nainen ja kysyy, mistä päin olen, kun näytän niin tutulta! Ollaanko oltu jossain ay-juttuissa kimpassa ym? No ei oltu!
Seuraavalla kerralla aion kysyä sen henkilön nimeä tai kuvaa, keneltä muka näytän - jää jo vaivaamaan, miltähän sitä oikeasti sitten näyttää... :)
Minä olen sellaiset 15 vuotta saanut kuulla ihan samaa. "Sä oot tosi tutun näköinen." "Ollaankohan me tavattu jossain?" "Mä muistan nähneeni sut siellä Cittarissa joku päivä." Hämmentävää. En ole toistaiseksi saanut selville, olenko jotenkin poikkeuksellisen mieleenpainuvan näköinen vaiko ehta tusinafeissi, jolla on ns. kaksoisolentoja Suomi pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja selvennän vielä, kun joku tätä kuitenkin ehdottaa että talovahtina toimi äitini joka kyllä polttaa , mutta ei äiti olisi kuudelta aamulla tullut talolle ja lisäksi äidilläni on tumma polkka, ei kirkkaanpunaisia hiuksia puoleenselkään . Vaikka äiti olisikin jostain syystä jäänyt yöksi ja lainannut kylpytakkiani, kyllä meidät olisi silti erottanut.
Jossitellaan vielä , jos äitisi oli tupakalla pyyheliina hiuksissaan suihkun jäljiltä . Kiireinen ohikulkija vain olettanut sinuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja selvennän vielä, kun joku tätä kuitenkin ehdottaa että talovahtina toimi äitini joka kyllä polttaa , mutta ei äiti olisi kuudelta aamulla tullut talolle ja lisäksi äidilläni on tumma polkka, ei kirkkaanpunaisia hiuksia puoleenselkään . Vaikka äiti olisikin jostain syystä jäänyt yöksi ja lainannut kylpytakkiani, kyllä meidät olisi silti erottanut.
Jossitellaan vielä , jos äitisi oli tupakalla pyyheliina hiuksissaan suihkun jäljiltä . Kiireinen ohikulkija vain olettanut sinuksi.
Hyvä teoria, mutta kaverin koira hidasteli siinä nuuhkien jotain joten kaverini näki "minut ' selvästi : Kukallinen kylpytakki, pitkät punaiset hiukset alaselkää hipovalla ponihännällä ja tupakka kädessä.
Oli kuulemma meinannut hihkaista jotain, mutta olin näyttänyt niin ajatuksiin vaipuneelta ettei ollut sitten viitsinyt häiritä.
velipuoli kirjoitti:
Kerran isäni on todella humalapäissään kysynyt että mitä tekisin jos saisin tietää että minulla olisi veli paikassa x ulkomailla. Tiedän että lapsuudessamme hänellä oli paljon työmatkoja kyseiseen paikkaan. Vastasin jotain ja yritin kysellä että onko tämä nyt joku teoreettinen kysymys vai ei, vai joku mitä työkaverille käynyt vai mitää ihmettä. En saanut mitään irti kun että ei ole, ei ole kunhan kysyin. En ole myöhemmin asiaan palannut. Välillä aina nousee vaivaamaan että mitenköhän asia oikein on. pitäisikö kysyä lisää. Mutta tavallaan en ehkä halua tietää. Vanhemmat naimisissa jne.
Isäsi on pa*ka ihminen ja äidilläsi on oikeus tietää. Oksettaa tuollaiset työmatkoilla pettävät miehet, niitä on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja selvennän vielä, kun joku tätä kuitenkin ehdottaa että talovahtina toimi äitini joka kyllä polttaa , mutta ei äiti olisi kuudelta aamulla tullut talolle ja lisäksi äidilläni on tumma polkka, ei kirkkaanpunaisia hiuksia puoleenselkään . Vaikka äiti olisikin jostain syystä jäänyt yöksi ja lainannut kylpytakkiani, kyllä meidät olisi silti erottanut.
Jossitellaan vielä , jos äitisi oli tupakalla pyyheliina hiuksissaan suihkun jäljiltä . Kiireinen ohikulkija vain olettanut sinuksi.
Hyvä teoria, mutta kaverin koira hidasteli siinä nuuhkien jotain joten kaverini näki "minut ' selvästi : Kukallinen kylpytakki, pitkät punaiset hiukset alaselkää hipovalla ponihännällä ja tupakka kädessä.
Oli kuulemma meinannut hihkaista jotain, mutta olin näyttänyt niin ajatuksiin vaipuneelta ettei ollut sitten viitsinyt häiritä.
Ei kaikki sun punaista tukkaa jatkuvasti havannoi ja ihaile, vaikka itse olisitkin siitä jatkuvasti tietoinen.
Tuttu tyttö kirjoitti:
Ja minä olen se "tutun näköinen nainen". Enää en edes ihmettele, kun tullaan taas kysymään, olenko sieltä tai täältä ja ollaanko tavattu siellä sun täällä... viimeksi kysyttiin pari viikkoa sitten Seinäjoen Prismassa... ja tätä on kyselty eri maissakin! Kerran oltiin työkaverin kanssa koulutuksessa Tampereella ja kerroin hänelle juuri tätä samaa juttua ja kappas - sieltä tulee nainen ja kysyy, mistä päin olen, kun näytän niin tutulta! Ollaanko oltu jossain ay-juttuissa kimpassa ym? No ei oltu!
Seuraavalla kerralla aion kysyä sen henkilön nimeä tai kuvaa, keneltä muka näytän - jää jo vaivaamaan, miltähän sitä oikeasti sitten näyttää... :)
Olin nuorena töissä ruokakaupassa, jonka kassalta näkyi bussipysäkki. Yllättävän usein kävi niin, että asiakas maksoi ostoksensa, huomasi bussin saapuvan pysäkille ja lähti iloisesti juoksemaan bussiin jättäen maksetut ostokset kassahihnalle.
Kerran näin teki tyylikäs, keskipituinen nainen, jolla oli puolipitkä, värjätty tukka ja paksusankaiset silmälasit. Olin seuraavana päivänä vuorossa, kun mielestäni 100% varmuudella sama nainen käveli kassalle ostostensa kanssa. Kysyin ystävällisesti, unohtuivatko eilisen ostokset kassalle? Nainen kertoi asioivansa kaupassa ensimmäistä kertaa ja että hänet usein sekoitetaan toisiin ihmisiin. Naureskelimme yhdessä tapahtumalle.
Jäin miettimään, mistä väärä tunnistus johtui. Kumpikin oli pukeutunut tyylikkäästi. Hiusmalli oli samankaltainen: ei hirveän erikoinen tai harvinainen. Silmälasit veivät huomiota kasvonpiirteistä, eikä ulkonäössä ollut muutenkaan mitään erityistä huomiota herättävää piirrettä. Kummankin habitus poikkesi kaupan normaalista asiakaskunnasta, muttei ehkä ole kovin erikoinen.
Jokin tällainen havaintovirhe saattaisi selittää näitä ”me ollaan varmasti tavattu jossain” -huomioita.
Alue: Aihe vapaa
Löysin kaverini omaisuutta taskustani, jota en ollut sinne kuitenkaan laittanut.
Kaverilla ei lapsia. Oli ainoastaan munä, kaveri ja tämän kaveri paikalla, eikä minulle selvinnyt miten hänen tavaroitaan päätyi minulle. Kaverini kylläkin suuttui pahasti 😞