Lue keskustelun säännöt.
84 vuotias äitini halvaantui ja menetti puhekykynsä - onko se Jumalan armoa vai kiusaa
20.12.2017 |
Puolet elämästään kasvisruokaa syönyt ja liikunnallinen äitini sai kesällä ison aivoverenvuodon ja vammautui loppuiäksi. Hieman uskovainenkin tais vielä olla, mutta mites näin kävi? Syntienkö vuoksi?
Kommentit (15)
Ei sillä ole Jumalan kanssa mitään tekemistä. Kysy Häneltä suoraan ja lopeta provoilu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuten, palstamammat, ajattelette siitä, että teidänkin lastanne odottaa vanhuudessa tällainen tai vastaava kohtalo vain siksi, että olette päättäneet tuoda hänet maailmaan?
Sitä kutsutaan tuon ikäisenä vanhenemiseksi. Kroppa pettää viimein kaikilla jostain kriittisestä paikasta.
Ei sairaudella ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
Sairaudet ja kuolema kuuluvat ihmiselämään.
Olen surullinen äitisi sairauden vuoksi, mutta jos hän on uskossa, hän saa varmaankin lohdutusta uskostaan, mikä osaltaan on uskon tarkoituskin. Uskon avulla saa voimaa selvitä elämän mukanaantuomista vastoinkäymisistä, myös sairauksista.
Omakohtainen kokemus asiasta agressiivisen syöpädiagnoosin verran.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten, palstamammat, ajattelette siitä, että teidänkin lastanne odottaa vanhuudessa tällainen tai vastaava kohtalo vain siksi, että olette päättäneet tuoda hänet maailmaan?
Ajattelen että kaikki elollnen syntyy ja kuolee. Ja se on hyvä asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeita asioita. Samaa mietin oman äitini kohdalla. Äiti oli yhdistysihminen, energinen ja reissasi kovasti. Nyt langanlaiha ja hauras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten, palstamammat, ajattelette siitä, että teidänkin lastanne odottaa vanhuudessa tällainen tai vastaava kohtalo vain siksi, että olette päättäneet tuoda hänet maailmaan?
Ajattelen että kaikki elollnen syntyy ja kuolee. Ja se on hyvä asia
Näin se on. Olin töissä eräässä rohdoskaupassa ja näin vanhuksia jotka ostivat satasilla jos jonkinlaista tippaa ja seleeniä, toivoen että niillä elämä kantaisi vähän pidemmäs. Voi meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oli kova pälpättäjä, niin armoa tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten, palstamammat, ajattelette siitä, että teidänkin lastanne odottaa vanhuudessa tällainen tai vastaava kohtalo vain siksi, että olette päättäneet tuoda hänet maailmaan?
Ajattelen että kaikki elollnen syntyy ja kuolee. Ja se on hyvä asia
Näin se on. Olin töissä eräässä rohdoskaupassa ja näin vanhuksia jotka ostivat satasilla jos jonkinlaista tippaa ja seleeniä, toivoen että niillä elämä kantaisi vähän pidemmäs. Voi meitä.
:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on lopulta siita, etta tuo osa, elama, on lahtoisin siita samasta, josta halvaantunut on lahtoisin. Koska maailmassa on seka hyva ja paha sanoisin niin, etta halvaantunut on lopulta (ja tulee olemaan) onnellinen, jos ja kun on aina ja viimein sen puolella mika on hyva.
Elama on myos testi. Se on sita kaikille.
Joku tassa ketjussa yritti kiistaa sen, etta pahaa ei olisi maailmassa. Siis syntia. Tietenkin hyva ja paha ovat olemassa. Synti ja synnin tekemattomyys. Totuuden noudattaminen on sita etta tekee oikeutta, mutta myos havittaa sen mika ei ole oikein.
Laitanpa tahan lopuun katkelman jalleen hieroglyfeista, kappaleen 30 B.D. viimeiset sanat. Kappale kertoo sydamesta. Mutta viimeiset sanat ovat:
.... etta en kuolisi lannen* maassa, vaan sen sijaaan olisin nouseva pelastunut, joka saa elaa "ikuisesti"
*) laskevan auringon
*pakana*
Harva elää terveenä 84-vuotiaaksi. Äidilläsi on ollut hyvä ja pitkä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sinä tiedät sp:n äidin elämän hyvyydestä.
Liikunnallinen kasvissyöjä, eikös sitä pidetä hyvyyden mittarina? Halusin vain ap;lle jotain lohduttavaa sanoa, jos hän vaikka on surullinen äitinsä halvaantumisesta- pahoittelen että pahoitin mielesi-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät sp:n äidin elämän hyvyydestä.
sp=sairas paskiainen?
Jumalaa, eikä täten syntiäkään, ole olemassa.