Olen 40-vuotias enkä vieläkään tiedä mitä teen isona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että minusta ei olisi tutkijaksi, siksi en olekaan sille uralle lähtenyt. Mutta väikkäristä voisi olla jotain ennalta-arvaamatonta hyötyä, niin sanoi lisurini ohjaaja aikoinaan.

Ja juu, miehelläni on hyvä palkka ja hän on perheemme ensisijainen elättäjä. Omatkin tuloni kyllä vaikuttavat perheemme elintasoon, mutta emme me niillä eläisi enkä eläisi minä edes yksin. Ja nyt nekin loppuvat.

Olen koettanut pohtia, mikä minua motivoisi, mutta en vaan keksi (vaikka yleensä mulla riittääkin paljon ideoita kaikkeen). Olen sellainen pyrähtelevä suorittaja. Teen jonkun asian nopeasti ja suht hyvin, mutta sitten into lopahtaa ja haluaisin siirtyä johonkin muuhun. Ongelmia tuottaa myös se, että ihmisten seura innostaa minua, mutta toisaalta haluaisin työn, jota voisin tehdä suurimmassa määrin kotoa käsin. Kotona sitten kylläkin valun liian helposti vaikka tänne av:lle, eli ei sekään oikein toimi. Haluaisin myös olla itsenäinen, mutta toisaalta tarvitsen jonkun potkimaan minua perseelle. Olen siis kaiken lisäksi täysin ristiriitainen tyyppi.

ap

Tilanteesi kuulostaa samalta kuin ystävälläni oli ennen kuin hän sai keskittymishäiriölääkityksen. Juuri tuollaista on-off-tehokkuutta ja vaikeutta viedä mitään loppuun, kun kyllästyy helposti. Onko sinulla tutkittu ADD? Netissäkin voi tehdä suuntaa-antavan testin.

Ei ole tutkittu, mutta olen tehnyt testin netissä ja sain täydet pisteet. En kuitenkaan halua alkaa ottaa niitä amfetamiinipohjaisia lääkkeitä, niin että se siitä. Valitettavasti. Sitäpaitsi en edes halua ajatella kuinka monella lääkärillä pitäisi juosta ennen kuin saisin sen diagnoosin.

ap

No sittenpä ei voi mitään! Tyypillinen av-lusmu, jolle ei mikään omaa aktiviteettia vaativa neuvo kelpaa. Koska sut pitäisi tulla kotoa rekrytoimaan kymppitonnin kuukausipalkalle ja tääkin onnistuisi jos saisit määrittää itse työajan, -paikan ja -tehtävät. Toivotaan, että ukkos jaksaa katsella sua loppuun asti, koska asenteesi on sen verran persiistä, että tyhjän päälle muuten jäisit.

:')

Näin on! Juu siis odotin tuollaista kommenttia jo alkuunsa, ihme että kesti näinkin kauan. Tiedän että olen vittumainen ämmä ja pyydän liikaa, se on ihan selvä. 

Sen sijaan kaikkein paskin ominaisuus minusta ei mielestäni ole se, etten halua tunkea itseeni epämääräisiä mömmöjä. 

Tiedän, että minussa on potentiaalia ja ideaalitilanteessa toivoisin onnistuvani valjastamaan sen johonkin hyödylliseen. Muuten muutan sinne erämaamajaan, tuskin se sinun elämääsi kovasti häiritsee. 

Kiitos kuitenkin kommentistasi!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että minusta ei olisi tutkijaksi, siksi en olekaan sille uralle lähtenyt. Mutta väikkäristä voisi olla jotain ennalta-arvaamatonta hyötyä, niin sanoi lisurini ohjaaja aikoinaan.

Ja juu, miehelläni on hyvä palkka ja hän on perheemme ensisijainen elättäjä. Omatkin tuloni kyllä vaikuttavat perheemme elintasoon, mutta emme me niillä eläisi enkä eläisi minä edes yksin. Ja nyt nekin loppuvat.

Olen koettanut pohtia, mikä minua motivoisi, mutta en vaan keksi (vaikka yleensä mulla riittääkin paljon ideoita kaikkeen). Olen sellainen pyrähtelevä suorittaja. Teen jonkun asian nopeasti ja suht hyvin, mutta sitten into lopahtaa ja haluaisin siirtyä johonkin muuhun. Ongelmia tuottaa myös se, että ihmisten seura innostaa minua, mutta toisaalta haluaisin työn, jota voisin tehdä suurimmassa määrin kotoa käsin. Kotona sitten kylläkin valun liian helposti vaikka tänne av:lle, eli ei sekään oikein toimi. Haluaisin myös olla itsenäinen, mutta toisaalta tarvitsen jonkun potkimaan minua perseelle. Olen siis kaiken lisäksi täysin ristiriitainen tyyppi.

ap

Tilanteesi kuulostaa samalta kuin ystävälläni oli ennen kuin hän sai keskittymishäiriölääkityksen. Juuri tuollaista on-off-tehokkuutta ja vaikeutta viedä mitään loppuun, kun kyllästyy helposti. Onko sinulla tutkittu ADD? Netissäkin voi tehdä suuntaa-antavan testin.

Ei ole tutkittu, mutta olen tehnyt testin netissä ja sain täydet pisteet. En kuitenkaan halua alkaa ottaa niitä amfetamiinipohjaisia lääkkeitä, niin että se siitä. Valitettavasti. Sitäpaitsi en edes halua ajatella kuinka monella lääkärillä pitäisi juosta ennen kuin saisin sen diagnoosin.

ap

No sittenpä ei voi mitään! Tyypillinen av-lusmu, jolle ei mikään omaa aktiviteettia vaativa neuvo kelpaa. Koska sut pitäisi tulla kotoa rekrytoimaan kymppitonnin kuukausipalkalle ja tääkin onnistuisi jos saisit määrittää itse työajan, -paikan ja -tehtävät. Toivotaan, että ukkos jaksaa katsella sua loppuun asti, koska asenteesi on sen verran persiistä, että tyhjän päälle muuten jäisit.

:')

Näin on! Juu siis odotin tuollaista kommenttia jo alkuunsa, ihme että kesti näinkin kauan. Tiedän että olen vittumainen ämmä ja pyydän liikaa, se on ihan selvä. 

Sen sijaan kaikkein paskin ominaisuus minusta ei mielestäni ole se, etten halua tunkea itseeni epämääräisiä mömmöjä. 

Tiedän, että minussa on potentiaalia ja ideaalitilanteessa toivoisin onnistuvani valjastamaan sen johonkin hyödylliseen. Muuten muutan sinne erämaamajaan, tuskin se sinun elämääsi kovasti häiritsee. 

Kiitos kuitenkin kommentistasi!

ap

Juu ja jatkan vielä että minulle riittäisi tuollainen 2000-2500 kk-palkka oikein hyvin, että se kybätonni oli kyllä pientä liioittelua.

ap

Eläke (tai sen pienuus) tuntuu olevan sulle yksi konkreettinen huoli. Siitä mulle tuli mieleen sellainen idea, että mitä jos ryhtyisit tekemään jotain käytännön työtä, johon ei vaadita pitkää koulutusta ja josta maksetaan kohtuullisesti. Jos työ on konkreettista niin et kykene haahuilemaan av:lla etkä ylipäätään laiskottelemaan. Jos siinä olisi vielä mahdollisuus tehdä ilta/yö/sunnuntaivuoroja niin voisit tienata ihan kivasti ja eläkekin karttuisi.

Toinen mikä tuli mieleen on että opettelisit ohjelmoimaan. Olen käsittänyt että monet ADHD -ihmiset pystyvät tekemään ohjelmointityötä, koska se on sen verran rajattua ja siinä saa välittömästi palautetta onnistumisesta ja epäonnistumisesta.

En ole ikinä ymmärtänyt kotona makaavia tyyppejä. Kuinka paljon olet tänään tehnyt jotakin fiksua ja kuinka paljon olet vain möllöttänyt ja ollut vaikka täällä av:lla? Opetatko lapsesikin vieroksumaan työtä? Tai opetatko heille, että jos ei viitsi, niin ei tarvitse tehdä mitään, mutta rahaa tulee silti?

Alat nyt tekemään sitä luovaa työtä tietenkin :)

Meni kenellä elämässä  sitten niin tai näin, 'Kalmasen Kake' se luisevilla näpeillään lopulta koukkaa meidät kaikki ja jokaisen, vaikka sitten  jostain erikseen, kyytiinsä ja kyyti on sitten tunnetusti kylmää...

Miten itsekunnioituksesi kestää loisia miehesi siivellä? Tuskin hänkään into piukassa menee aina töihin, mutta hän on vastuullinen ihminen, joka huolehtii itsestään ja jälkipolvesta. (Ja sinusta.)

Ikäni pienipalkkaista työtä tehneenä - jota kukaan ei elätä ja olen sinkku - hiukan halveksin sinua. Sori siitä.

Tykkäätkö lapsista/vanhuksista? Kätevä käsistäsi tai taiteellinen/musikaalinen? Päiväkoti tai palvelutalo/vanhustenkoti työpaikkana? Lähäritutkinto ei av:n mukaan paljon ahkeruutta vaadi ja työn voi jättää kodin ulkopuolelle. Palkka killuu siinä sun haitarissa.

Olen 47 ja ihan samat aatokset. Jopa tuo adhd-testi täysin pistein, mutta en halua syödä amfetamiinimömmöjä. Ja maisterintutkinnot ja sen jälkeen ammattitutkintokin tehty. Ja olen jopa tehnyt niitä tutkijankin töitäkin jonkin aikaa, kunnes sekin pätkätyö loppui. Nyt en tiedä mitä tekisin, ja eipä kyllä töitäkään ole näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö lapsista/vanhuksista? Kätevä käsistäsi tai taiteellinen/musikaalinen? Päiväkoti tai palvelutalo/vanhustenkoti työpaikkana? Lähäritutkinto ei av:n mukaan paljon ahkeruutta vaadi ja työn voi jättää kodin ulkopuolelle. Palkka killuu siinä sun haitarissa.

Ei se viitsi, liikaa vaivaa.

Aika jännä, että aluksi kommentit olivat ihan ymmärtäväisiä, mutta ilmeisesti tuo kohta jossa sanoin etten kestäisi sitä add-lääkärirumbaa, katkaisi kamelin selän ja teki minusta erityisen halveksittavan henkilön. Ei se mitään, olen itse ihan samaa mieltä siinä että olen halveksittava, siksi häpeänkin itseäni. 

Olen kyllä koko ikäni tehnyt töitä ja vaikka elänkin mieheni siivellä siinä mielessä, että hän ansaitsee valtaosan perheemme toimeentulosta, voin olla ylpeä siitä että minä hoidan kodin ja lapset ja olen käynyt koko ajan samaan aikaan osa-aikatöissä - siis tähän saakka.

Ohjelmointityöhön minusta ei olisi, sillä olen tosi hajamielinen. Eikö ohjelmointi ole aika pilkuntarkkaa? Viilaukseen en nimittäin kykene. Lähihoitajaksi minussa taas on liikaa asperger-piirteitä. Tykkään tehdä juttuja käsillä, mutta lähihoitajana olisin varmasti todella vittumainen kaveri. Olen kyllä muuten sitä mieltä, että lähihoitajan työ on todella rankkaa ja aliarvostettua, juurikin sen takia että sitä voi tehdä vähän kuka hyvänsä. Aika harva on siinä hyvä ja tekee sitä innosta, mikä on surullista kun kyseessä on ihmisläheinen ja kohtaamiskeskeinen työ.

Olen vähän sitä mieltä, että tässä iässä olisi hyvä tehdä sellaista, jossa oikeasti on hyvä. Tai siis en ole hyvä oikein missään, koska en ole harjoitellut mitään tarpeeksi. Toisaalta olen aika monessa asiassa perustaitava, eli alkeet ovat minulle helppoja.

ap

Olet jo elämäsi ehtoopuolella. Eläkeikään on yllättävän vähän aikaa.

Onneksi valtiovalta on ottanut aktivoimisesti huolekseen, kun et siihen itse kykene.

Meitä ap:n kaltaisia on vissiin paljon. Mulla maisterin tutkinto ja kaksi ammatillista tutkintoa, työkokemusta kymmeneltä eri alalta, ikää 45 eikä mitään hajua mikä musta tulee isona. Lahjakkuutta on parille alalle keskivertoa enemmän, laiskuus vallitseva luonteenpiirre, ja toive olla jotenkin oikeasti hyödyksi maailmassa. 

Mä näen että ongelmani on liika monipuolisuus. Olen todella tehokas ja aikaansaava sykäyksittäin. Saavutan huipputuloksia työpaikalla. Väliaikoina en taas jaksa avata piimäpurkkiakaan. 

Liikaa potentiaalia, liian helppo elämä, liikaa aikaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Meitä ap:n kaltaisia on vissiin paljon. Mulla maisterin tutkinto ja kaksi ammatillista tutkintoa, työkokemusta kymmeneltä eri alalta, ikää 45 eikä mitään hajua mikä musta tulee isona. Lahjakkuutta on parille alalle keskivertoa enemmän, laiskuus vallitseva luonteenpiirre, ja toive olla jotenkin oikeasti hyödyksi maailmassa. 

Mä näen että ongelmani on liika monipuolisuus. Olen todella tehokas ja aikaansaava sykäyksittäin. Saavutan huipputuloksia työpaikalla. Väliaikoina en taas jaksa avata piimäpurkkiakaan. 

Liikaa potentiaalia, liian helppo elämä, liikaa aikaa miettiä.

Juuri näin!

ap

Ihana vertaistukiketju, voin allekirjoittaa melkein kaiken. Minun on vaan pakko tehdä nine to five -rutiinityötä, koska olen perheen ainoa elättäjä. Koville ottaa, koska olen huomannut, että noin vuoden pystyn tekemään samoja tehtäviä. Olen 50 v, joten kokemusta on. Sain onneksi vaihdettua uusiin kuvioihin talon sisällä ja toki katson koko ajan jotain ihan muuta ;)

Minä haaveilen, jossain ulkosaaristossa olevasta tuvasta, mutta se haave on minusta epärealistinen. Ottaisin jotain lampaita, hoitaisin niitä kuin omia lapsiani ja sitten joku päivä saisin hienon idean, menettäisin ajantajuni ja lampaat olisi ruokkimatta :( Tuo on siis karikatyyri elämästäni.

Minullakin on useampi tutkinto ja yliopistolla viihdyin myös tutkimustehtävissä. Siellä olen pystynyt olemaan melko pitkäänkin, mutta väikkäri jäi kesken.

Olen jotenkin oppinut pitämään itsestäni ja tyylistäni, joten näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Ihana vertaistukiketju, voin allekirjoittaa melkein kaiken. Minun on vaan pakko tehdä nine to five -rutiinityötä, koska olen perheen ainoa elättäjä. Koville ottaa, koska olen huomannut, että noin vuoden pystyn tekemään samoja tehtäviä. Olen 50 v, joten kokemusta on. Sain onneksi vaihdettua uusiin kuvioihin talon sisällä ja toki katson koko ajan jotain ihan muuta ;)

Minä haaveilen, jossain ulkosaaristossa olevasta tuvasta, mutta se haave on minusta epärealistinen. Ottaisin jotain lampaita, hoitaisin niitä kuin omia lapsiani ja sitten joku päivä saisin hienon idean, menettäisin ajantajuni ja lampaat olisi ruokkimatta :( Tuo on siis karikatyyri elämästäni.

Minullakin on useampi tutkinto ja yliopistolla viihdyin myös tutkimustehtävissä. Siellä olen pystynyt olemaan melko pitkäänkin, mutta väikkäri jäi kesken.

Olen jotenkin oppinut pitämään itsestäni ja tyylistäni, joten näillä mennään.

Ihanaa, kiitos viesteistänne! Minkälaisiin hommiin sinä olet päätynyt?

Minäkin olen päätellyt ongelmakseni monipuolisuuden kuten aiempi keskustelija, sillä olisin voinut valita hyvin monen alan väliltä. Vaikeaksi muotoutui loppujen lopuksi juurikin se valinta sekä se, etten ole juurikaan tottunut ponnistelemaan elämässäni, koska kaikki on tuntunut helpolta. Itse olen jonkinlaisia haasteita toki hankkinut, muttei niistä ammatillisessa mielessä ole ollut mitään hyötyä vaan pikemminkin henkisen kasvun kannalta. Lisäksi nyky-yhteiskunta arvoineen ei lainkaan motivoi minua tavoittelemaan asemaa tai mammonaa, sillä niin moni asia on minusta täysin vinksallaan. Sen vuoksi haaveilen salaa siitä erämaamökistä.

ap