Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi toisen ihmisen remonttityyli ja "huono maku" ärsyttää niin paljon?
20.12.2017 |
Ongelmana on touhukas anoppini, joka on boheemi ja innokas uudistamaan kotiaan oman mielensä mukaan, ilman minkäänlaista värisilmää tai taitoja. Oikeasti korjaamista vaativat asiat jäävät rempalleen, eikä mitään oikeita huoltotoimenpiteitä tehdä. Joku pitkään reistaillut asia korjataan siinä vaiheessa, kun se syöksee tulta / aiheuttaa putkiremontin / on totaalisen laho ja hajoaa alta.
Esimerkiksi vuotava katto on kymmenen vuotta sitten korjattu muovipussilla. Siis todellakin kaupan muovipussilla ja teipillä. Se on anopin mielestä ihan yhtä hyvä ratkaisu kuin kallis kattoremontti. Vanhan talon kauniiden lautalattioiden päälle on itse askarreltu laminaatit, halvimmat mahdolliset, ilman että olisi tutustuttu laminaatin asennusohjeisiin. Seinien reunoilla ei käytetty tukipalikoita, avattuja laminaattipaketteja pidettiin ennen asennusta kylmässä kosteassa varastossa, ja jo uutena valmis lattia irvirsteli joka suunnasta.
Kylpyhuoneen seinät on laatoitettu omin päin rautakaupasta löytyneellä jämälaatta erällä. Laatat ovat eri kokoisia, eri värisiä, eri tuntoisia. Mutta kympillä ostettu laatikko riitti peittämään seinät, ja onpahan taas uutta!
Tähän liittyy tietynlainen uppiniskaisuus. Neuvoja ei kuuntele, eikä "usko" siihen että joku tapa tehdä olisi parempi kuin toinen. Että ammattilaisilla voisi olla parempaa tietoa asiasta. Jos yrittää kauniisti huomauttaa, että joku asia lahoaa pystyyn huonon hoidon tai väärän laisen remontin takia, saa niskojen nostelua ja tuhahtelua: "Omallaan saa tehdä mitä vain, vaikka polttaa!" Näitä upeita remonttiluomuksia esitellään ylpeänä vieraille.
Nyt anopin vanha sukulainen on siirtymässä vanhainkotiin ja anoppi suunnittelee hänen 1800-luvulla rakennetun hirsitalon ostamista. Tapetit on jo ostettu, rautakaupan poistoerä, 90-luvun kohokuvioiset vinyylitapetit odottaa asentamista.
Onko muilla kokemuksia vastaavista jääräpäistä? Remontointi ei kuulu minulle ollenkaan, mutta miksi tämä asia ärsyttää minua niin pohjattomasti?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Miksi alapeukku?
Minä alapeukutin, koska sinä olet itse ärsyyntynyt ja kysyt nyt kuitenkin muilta, miksi sinua ärsyttää. Ja kirjoitit noin pitkälti ikään kuin odottaisit, että joku tulisi tukemaan mielipidettäsi, että tuosta kuuluukin ärsyyntyä. En usko, että oikeasti ihmettelet ärsyyntymistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Omallaan saa tehdä mitä vain, vaikka polttaa!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alapeukku?
Minä alapeukutin, koska sinä olet itse ärsyyntynyt ja kysyt nyt kuitenkin muilta, miksi sinua ärsyttää. Ja kirjoitit noin pitkälti ikään kuin odottaisit, että joku tulisi tukemaan mielipidettäsi, että tuosta kuuluukin ärsyyntyä. En usko, että oikeasti ihmettelet ärsyyntymistäsi.
Ehkä asetin kysymyksen väärin.
Onko muilla kokemuksia vastaavista tapauksista ja miten tuollaiseen pitäisi suhtautua?
Kyllä päivänselvät hölmöilyt ärsyttää. Ärsytykseen auttaa asennemuutos. Jos pystyt ajattelemaan asiaa niin, että anoppi on aikuinen ihminen ja jos hän haluaa hölmöillä niin hänellä on tässä maassa siihen täysi oikeus. Katsot vaan ettet joudu itse vedetyksi mukaan tuollaiseen sotkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alapeukku?
Minä alapeukutin, koska sinä olet itse ärsyyntynyt ja kysyt nyt kuitenkin muilta, miksi sinua ärsyttää. Ja kirjoitit noin pitkälti ikään kuin odottaisit, että joku tulisi tukemaan mielipidettäsi, että tuosta kuuluukin ärsyyntyä. En usko, että oikeasti ihmettelet ärsyyntymistäsi.
Ehkä asetin kysymyksen väärin.
Onko muilla kokemuksia vastaavista tapauksista ja miten tuollaiseen pitäisi suhtautua?
Jos neuvot eivät mene perille niin ei sille mitään voi. Joskus täytyy vaan antaa asioiden mennä pieleen. Tuollaiseen tilanteeseen auttaa vain jokin tosi vakava "herätys" tyylii sairastuminen, onnettomuus tms. Oman kokemukseni mukaan puhe ei auta vaan sen herätys-tapahtuman pitää jollakin tavallla ravistella asianosaisen elämää tai arvopohjaa juurta jaksain. JA tosi jääräpää ei havahdu sittenkään.
Ajattele vaikka niin, että tässä maailmassa ei kaikkia vain voi auttaa. Jotkut eivät halua apua ja silloin ei tosiaan voi muuta tehdä kuin seurata vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko anopilla vain hallintaoikeus taloon? Jos anoppi omistaa vain osan taloa, tai ei mitään siitä, mutta avioleskenä tai testamentin perusteella hänellä on hallintaoikeus, on hän silloin velvollinen pitämään omaisuudesta huolta. Pahojen laiminlyöntien takia (jos omaisuus uhkaa tuhoutua, eikä varoituksista huolimatta mitään tehdä), anoppisi voi menettää hallintaoikeutensa. Kuka tai ketkä siis omistavat talon?
Vsikka anoppi yksin talon omistaisikin, mutta on saanut sitä vastaan lainaa, on lainanantajalla oikeus vaatia, että omaisuudesta pidetään huolta.
Meillä on tapana liberalismin aivopeseminä ajatella, että omistusoikeus on noin pyhä ja totaalinen, että omansa saa pilata. Kun puhutaan rakennuksista, se on jo aika äärirajoilla. Tavallaan siinä kuitenkin silloin tuhotaan yhteistä hyvää. Se on selvää, että eläimen omistamisessa on rajoituksia, ja metsän omistaminen on näihin päiviin asti ollut erittäin tiukasti määräiltyä. Ennen liberalismin voittokulkua omistusoikeutta on ollut monenasteista ja niitä asteita on sitten pohdittu.
Jos anoppi istuisi pöytäänne rahakasan kanssa ja alkaisi polttaa niitä takassa hymyillen, että tässä menee pojan perintö, niin mitenköhän mahtaisi porukka toimia.
Meillä on tapana nykymaailmassa julistaa, että ikiaikaisesta talonpoikaismoraalista ei kuulu välittää, ja rahat on tehty käytettäväksi, ja vanhat tehkööt niillä mitä huvittaa. Tämä on toiminut niin kauan, kuin seuraava polvi on tienannut itse niin hyvin, ettei niillä perinnöillä ole ollut kummoistakaan merkitystä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että edellisen laman jaettua kansan voittajiin ja häviäjiin ja arvontojen jatkuttua työpaikkalotossa, osassa perheitä edellinen polvi noin asennoituessaan todella polttaa omien lastensa vanhuudenturvan ilkeästi hymyillen.
Pitäisikö sellaiseen yrittää suhtautua rennosti silloinkaan, kun kysymys ei ole niinkään rahasta?
Lisäksi tässä puhutaan vanhenevasta ihmisestä, joka on jäänyt ilkeän lapsen tasolle. Se tulee varmasti aiheuttamaan vaikeuksia jatkossa, jos hän ei ymmärrä kuolla syöpään pikaisesti. Olette te melkoisen rastin riesaksenne saaneet. Sanoisin, että ärtymys on alireagointia.
Alue: Aihe vapaa
Miksi alapeukku?