Lue keskustelun säännöt.
Sukujoulun lohduton yksinäisyys
19.12.2017 |
Olen yli kolmekymppinen mies. Jokaisena jouluna siivoan asuntoni, laitan harvat joulukoristeeni paikoilleen, pakkaan lahjat kassiin ja siirryn jonkun sukulaiseni luo viettämään joulun aikaa.
Ihmiset vaihtuvat, lapsia tulee lisää, kumppanit muuttuvat, mutta yksi asia on ollut jouluperinne viimeiset yli viisitoista vuotta - minun yksinäisyyteni. Ei mitään kehitystä elämässä ja joka vuosi pitäisi teeskennellä iloista ja jouluhenkistä ihmistä. Enää eivät sukulaiset edes kysele elämästäni. Ovat tottuneet, että tulen yksin ja elän yksin. Poiskaan en juhlista kehtaa jäädä, sillä sitä pitäisivät loukkauksena.
Kaksi päivää teeskentelyä ja tekohymyä, ja sitten yksinäiseen kotiin takaisin. Tässä tilanteessa hiljainen asuntokin on plussaa.
Kommentit (52)
Ehkä sittenkin olet valintasi tehnyt. Pääset jonkun laittamaan valmiiseen joulupöytään. Sulla on ihmisiä ympärillä.
Jos et ole ikinä jouluruokia laittanut, et tiedä mikä duuni siinä on. Kaupoissa survoilee pari tuhatta muutakin ihmistä. Kaikki ovat huonotuulisia, kuumissaan ja kiireisiä. Jouluruoat on työläitä tehdä, lajeja on paljon. Rahaakin menee. Kuusikaan ei kävele sisään ja koristaudu itsekseen.
Tältä kaikelta säästyt, kun menet kylään.
Toisaalta on sitä joulua kivakin laittaa itse. Kokeilla edes miltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos ottaisit ensivuoden projektiksi hankkia sen parisuhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksinnormaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
t
No ei se minusta epänormaaliakaan ole. Aina on ollut yksinäisiä ihmisiä ja tulee olemaan. Ei sitä kukaan selkäsi takana pohdi, että mikä sinussa on vialla, se on kuvittelua.
Minä sanoisin niin päin, että jokaisella ihmisellä on kausia kun hän on yksinäinen. Lapsena, teininä, sinkkuna, suhteessa, yksinhuoltajana, eläkeläisenä, vanhuksena... Jotkut ovat yksinäisiä useammin ja pitempiä aikoja kuin toiset, mutta jokaisen elämään se yksinäisyys kuuluu tai tulee kuulumaan.
Joidenkin elämä voi olla myös pelkkää yksinäisyyttä. Tätä on monen äärimmäisen vaikeaa tajuta.
ap
Ja koska se on äärimmäisen vaikeaa tajuta, useimmat eivät yritä. Useimmilla on omat ongelmansa pohdittavana. Mikä on oikein ja normaalia.
Ei tämä muutenkaan ole mikään kilpailu. Vaikka sinut julistettaisiin maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi, muut keskittyvät silti parantamaan omaa elämäänsä. Eivät sinun. Siksi sinun pitää osata tehdä itsesi onnelliseksi. Muiden vastuulle sitä ei voi laittaa, ei edes parisuhteessa.
Jouluiset sinkkuristeilyt on ihan jabajaba!
Mitä sä siellä vanhusten kanssa könnäät?
Ei ihme että jätkän mieli masentuu......
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sittenkin olet valintasi tehnyt. Pääset jonkun laittamaan valmiiseen joulupöytään. Sulla on ihmisiä ympärillä.
Jos et ole ikinä jouluruokia laittanut, et tiedä mikä duuni siinä on. Kaupoissa survoilee pari tuhatta muutakin ihmistä. Kaikki ovat huonotuulisia, kuumissaan ja kiireisiä. Jouluruoat on työläitä tehdä, lajeja on paljon. Rahaakin menee. Kuusikaan ei kävele sisään ja koristaudu itsekseen.
Tältä kaikelta säästyt, kun menet kylään.
Toisaalta on sitä joulua kivakin laittaa itse. Kokeilla edes miltä tuntuu.
Ei minusta tuntunut tuolta kun järjestin ensimmäisen jouluni yksin. Kävin kaupoissa usein, myöhään illalla. Katselin rauhassa, ostin vähän kerrallaan. Ihailin myytäviä tavaroita. En tehnyt työläitä ruokia, vaan helppoja ja minun makuuni sopivia. Ruokaa laitoin hätäilemättä, söin puolen yön aikaan. Join viiniä, katselin lumisadetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sittenkin olet valintasi tehnyt. Pääset jonkun laittamaan valmiiseen joulupöytään. Sulla on ihmisiä ympärillä.
Jos et ole ikinä jouluruokia laittanut, et tiedä mikä duuni siinä on. Kaupoissa survoilee pari tuhatta muutakin ihmistä. Kaikki ovat huonotuulisia, kuumissaan ja kiireisiä. Jouluruoat on työläitä tehdä, lajeja on paljon. Rahaakin menee. Kuusikaan ei kävele sisään ja koristaudu itsekseen.
Tältä kaikelta säästyt, kun menet kylään.
Toisaalta on sitä joulua kivakin laittaa itse. Kokeilla edes miltä tuntuu.
Miksi oletit?
Minä suunnittelen ja valmistan puolet sukumme jouluruoista. Saan tekosyyn olla keittiössä poissa muiden katseilta ja kysymyksiltä. Lisäksi tykkään ruoanlaitosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksin. On normaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa. Yksinäisyys on tunne ja ikävä olotila, jota ei tietenkään kenellekään toivo. Yksin oleminen, ts. sinkkuelämä, on elämisen muoto siinä missä parisuhdekin, eikä kumpikaan näistä ole toistaan huonompi.
Ostin molemmat kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta. Heitinkö rahani hukkaan?
ap
Käytitkö plussakorttia? Voit tilata kanta-asiakkuuden järjestäjältä asiakkuusanalyysin ja oppia tekemistäsi ratkaisuista ja toimia jatkossa toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksinnormaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
t
No ei se minusta epänormaaliakaan ole. Aina on ollut yksinäisiä ihmisiä ja tulee olemaan. Ei sitä kukaan selkäsi takana pohdi, että mikä sinussa on vialla, se on kuvittelua.
Minä sanoisin niin päin, että jokaisella ihmisellä on kausia kun hän on yksinäinen. Lapsena, teininä, sinkkuna, suhteessa, yksinhuoltajana, eläkeläisenä, vanhuksena... Jotkut ovat yksinäisiä useammin ja pitempiä aikoja kuin toiset, mutta jokaisen elämään se yksinäisyys kuuluu tai tulee kuulumaan.
Joidenkin elämä voi olla myös pelkkää yksinäisyyttä. Tätä on monen äärimmäisen vaikeaa tajuta.
ap
Ja koska se on äärimmäisen vaikeaa tajuta, useimmat eivät yritä. Useimmilla on omat ongelmansa pohdittavana. Mikä on oikein ja normaalia.
Ei tämä muutenkaan ole mikään kilpailu. Vaikka sinut julistettaisiin maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi, muut keskittyvät silti parantamaan omaa elämäänsä. Eivät sinun. Siksi sinun pitää osata tehdä itsesi onnelliseksi. Muiden vastuulle sitä ei voi laittaa, ei edes parisuhteessa.
En ymmärrä miksi keskustelu lähti tähän suuntaan? En ole tällaista esittänyt.
Jos ilmoittaisin jääväni juhlista pois, koska en kestä teeskennellä ja koska koen yksinäisyyttä onnellisten perheiden ja pariskuntien keskellä, pidettäisiin sitä loukkauksena, eikä ymmärrettäisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksin. On normaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa. Yksinäisyys on tunne ja ikävä olotila, jota ei tietenkään kenellekään toivo. Yksin oleminen, ts. sinkkuelämä, on elämisen muoto siinä missä parisuhdekin, eikä kumpikaan näistä ole toistaan huonompi.
Ostin molemmat kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta. Heitinkö rahani hukkaan?
ap
Käytitkö plussakorttia? Voit tilata kanta-asiakkuuden järjestäjältä asiakkuusanalyysin ja oppia tekemistäsi ratkaisuista ja toimia jatkossa toisin.
Käyttöehtosopimuksessa oli pienellä präntillä maininta kahdenkymmenen vuoden minimikäyttöajasta. Ä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap tosi hyvin! Meillä ei oo sukujoulua mutta tunnen kaikissa muissa sukukokoontumisissa ulkopuolisuuden luissa ja ytimissä. Yksi sukulainen pitää mua 36-vuotiaana sinkkunaisena ihan avoimesti epänormaalina joka ei oo kelvannut kellekään.
Mjoo...varmaan käytännössä se monien muidenkin mielestä voi olla ihan yhtä innostavaa lähteä sukujuhlan viettoon mutta silti sitä vaan mennään... Siis ei ne parilliset ja perheelliset välttämättä ole yhtään sen innokaampia. Sitä se on kun tullaan aikuisiksi, niin pikkuhiljaa tulee tarve alkaa kehittää omaa joulunviettoa ja vanhat perinteet ja suvun seura ehkä enää ei. Vaikkei olisi sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Jos sun vanhemmat on molemmat elossa, eivät he ole yksin.
Mä alan olla varma siitä, että tää on provo.
Ei kukaan vietä viittätoista joulua vastahakoisesti tavalla josta ei pidä.
Sitä paitsi omahyväistä kuvitella, että sinä olisit se välttämätön elementti, jonka muut tarvitsee.
Ja mitä nää vaihtelevat kyläpaikat on? Jos ne kerran vaihtelee, niin silloinhan aina jotkut joutuvat kärsimään poissaolostasi.
No, mun ex.käly oli 43 kun erosin. Siihen asti se oli viettänyt kaikki juhlapyhät, etenkin joulun monta päivää alkaen aatonaatosta vanhempiensa luona. Se oli jotenkin todella säälittävää. Kuin se olisi teiniksi jämähtänyt. Kun vierailin siinä talossa viimeistä kertaa (tapahtui jo pari vuotta ennen eroa kun päätin että nyt tää huusholli riittää mulle), siellä oli edelleen samat kynttilät pölyttymässä kynttilänjaloissa kuin 15 vuotta aiemmin. Se oli kuin Dickensiä.
Kälystä ajattelin joskus, että tajuaako tuo nainen, että se on kohta vaihdevuosissa? Vaikka sen vanhemmat syytivät kahmaloittain sille rahaa, niin elämä on silti vielä arvokkaampaa. Ei sillä näkynyt ikinä miesystävää. Joskus ajattelin että onkohan se lesbo, mutta se oli vain jotenkin vanhempiensa halvaannuttama henkisesti.
Se oli nyrpeä eikä sitä oikein kiinnostanut mikään. Se ei halunnut tehdä mitään, eikä puhua mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksin. On normaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa. Yksinäisyys on tunne ja ikävä olotila, jota ei tietenkään kenellekään toivo. Yksin oleminen, ts. sinkkuelämä, on elämisen muoto siinä missä parisuhdekin, eikä kumpikaan näistä ole toistaan huonompi.
Ostin molemmat kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta. Heitinkö rahani hukkaan?
ap
Käytitkö plussakorttia? Voit tilata kanta-asiakkuuden järjestäjältä asiakkuusanalyysin ja oppia tekemistäsi ratkaisuista ja toimia jatkossa toisin.
Käyttöehtosopimuksessa oli pienellä präntillä maininta kahdenkymmenen vuoden minimikäyttöajasta. Ä
ap
Miksi ihmeessä kirjoitit pienen präntin asioita omaan sopimukseesi? Höpsö! Nyt pyyhit ne pois ja kirjoitat juuri sen mitä itsellesi toivot ja haluat - ja alat kulkemaan niitä asioita kohden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ensimmäinen jouluni yksin. Aion itsekkäästi nauttia täysin siemauksin. Lapset ovat maailmalla .
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap tosi hyvin! Meillä ei oo sukujoulua mutta tunnen kaikissa muissa sukukokoontumisissa ulkopuolisuuden luissa ja ytimissä. Yksi sukulainen pitää mua 36-vuotiaana sinkkunaisena ihan avoimesti epänormaalina joka ei oo kelvannut kellekään.
Kiitti!
Tuntuu kauhealta sanoa, mutta lohduttaa kuulla ettei ole ongelmansa kanssa yksin. Tai olenhan mä yksin, mutta en ainut. Tsemppiä ja hyvää joulua sinne!
ap
Ennen tuota ruoanlaittokommenttia olin melkein varma, että ap on mieheni veli. Mieheni veli on elellyt hiljaisena sinkkumiehenä tämän 10v missä ajassa minä ja mieheni rakastuimme, ostimme kodin, teimme lapset jne. Minä kannan huolta tuosta veljestä paljon, haluaisin että hän viettää aikaansa kanssamme mahdollisimman paljon, minun ajatuksissani hän on yksinäinen ja surullinen. Mieheni taas ajattelee päinvastoin, että veli on omasta valinnastaan yksin, ei häntä kiinnosta meidän perheen arki joten ei kutsuta häntä tänne lasten rääkättäväksi, veli on yksin vaan ei yksinäinen, onnellinen ihminen siis. Mieheni ei tietenkään voi kysyä veljeltään miten asia on (.....) ja minäkään en sitä kehtaa tehdä joten käyttäydyn niinkuin sukulaisesi, juttelen mukavia, pinnallisia asioita. Minulle ei nyt täysin auennut miksi olet jäänyt yksin? Omasta tahdostasi vai jostain muusta syystä? Tunsin itse nuorempana jouluisin etten kuulu joukkoon kun vanhemmalla siskollani oli jo perhe jne, mutta se vain vahvisti tunnetta siitä mitä minä haluan - minä haluan miehen ja perheen. Helvetinmoinen työ siinä oli tuo yksi hyvä löytää, mutta löytyi kuitenkin. Ehkä sukulaisesi ovat yhtä jakautuneita kuin mekin, toisten mielestä elät hyvää elämää valitsemallasi tavalla ja toiset (kaltaiseni) miettivät mitä voisivat tehdä auttaaksesi sinua - KUMMASSAKIN TAPAUKSESSA YHTEISEN JOULUN SKIPPAAMINEN ON OK. Minä ajattelisin "hän ei halua tulla katsomaan meidän onnella retosteluamme" ja mieheni ajattelisi "sillä on paljon parempaa tekemistä kun tulla meidän joulusählinkiä katsomaan." Anteeksi pitkä vuodatus. :D
Hei ap mä luulen että tajuan sua! Sukulaisten keskellä on joskus kaikista yksinäisintä, kun muilla on perheet tai kumppanit. Sitä on tosi vaikeaa selittää jollekin, joka ei ole sitä kokenut, mutta se tunne kun tulee itse vuodesta toiseen yksin, voi olla aika raastava. Se voi raastaa silloinkin, vaikka kukaan ei kommentoisi asiaa millään tavalla, eikä se edes mietityttäisi muita millään tavalla. Jotenkin sitä vaan häpeää tai tulee muuten surullinen olo. Että taas meni vuosi ja edelleen tässä.
Mua jäi kiinnostamaan pari asiaa, kerro jos haluat:
- Millainen sun täydellinen unelmien joulu olisi?
- Kuinka vanha olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sittenkin olet valintasi tehnyt. Pääset jonkun laittamaan valmiiseen joulupöytään. Sulla on ihmisiä ympärillä.
Jos et ole ikinä jouluruokia laittanut, et tiedä mikä duuni siinä on. Kaupoissa survoilee pari tuhatta muutakin ihmistä. Kaikki ovat huonotuulisia, kuumissaan ja kiireisiä. Jouluruoat on työläitä tehdä, lajeja on paljon. Rahaakin menee. Kuusikaan ei kävele sisään ja koristaudu itsekseen.
Tältä kaikelta säästyt, kun menet kylään.
Toisaalta on sitä joulua kivakin laittaa itse. Kokeilla edes miltä tuntuu.Miksi oletit?
Minä suunnittelen ja valmistan puolet sukumme jouluruoista. Saan tekosyyn olla keittiössä poissa muiden katseilta ja kysymyksiltä. Lisäksi tykkään ruoanlaitosta.
ap
Et enää näemmä muista mitä olet satuillut.
Kirjoitit että koristelet kotisi ja lähdet tekohymyilemään kahdeksi päiväksi.
Nyt yhtäkkiä laitatkin puolet suvun ruoista.
Ei sovi!
Jouluruoat ei synny parissa tunnissa. Niitä valmistellaan jo etukäteen.
Olen minä sen verran monta ihan vaan perhejoulua tarjoillut, että nyt ei mene läpi. Laatikot ja rosolli valmistellaan viim edellisenä päivänä, samoin silli, graavikala. Kinkku paistetaan viim. edellisyönä. Monet tekevät työläät laatikot puolivalmiiksi pakkaseen.
Sinä et kahden päivän joulun viettoon saa mitenkään mahdutettua sitä, että laitat muka puolet suvun ruoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Jos sun vanhemmat on molemmat elossa, eivät he ole yksin.
Mä alan olla varma siitä, että tää on provo.
Ei kukaan vietä viittätoista joulua vastahakoisesti tavalla josta ei pidä.
Sitä paitsi omahyväistä kuvitella, että sinä olisit se välttämätön elementti, jonka muut tarvitsee.Ja mitä nää vaihtelevat kyläpaikat on? Jos ne kerran vaihtelee, niin silloinhan aina jotkut joutuvat kärsimään poissaolostasi.
No, mun ex.käly oli 43 kun erosin. Siihen asti se oli viettänyt kaikki juhlapyhät, etenkin joulun monta päivää alkaen aatonaatosta vanhempiensa luona. Se oli jotenkin todella säälittävää. Kuin se olisi teiniksi jämähtänyt. Kun vierailin siinä talossa viimeistä kertaa (tapahtui jo pari vuotta ennen eroa kun päätin että nyt tää huusholli riittää mulle), siellä oli edelleen samat kynttilät pölyttymässä kynttilänjaloissa kuin 15 vuotta aiemmin. Se oli kuin Dickensiä.
Kälystä ajattelin joskus, että tajuaako tuo nainen, että se on kohta vaihdevuosissa? Vaikka sen vanhemmat syytivät kahmaloittain sille rahaa, niin elämä on silti vielä arvokkaampaa. Ei sillä näkynyt ikinä miesystävää. Joskus ajattelin että onkohan se lesbo, mutta se oli vain jotenkin vanhempiensa halvaannuttama henkisesti.
Se oli nyrpeä eikä sitä oikein kiinnostanut mikään. Se ei halunnut tehdä mitään, eikä puhua mistään.
Jos provoilisin tekisin sen hienovaraisemmin ja raflaavammalla aiheella. Nyt kävi niin, että sinä ylitulkitsit sanomisiani.
En sanonut etteivätkö perheen kanssa vietetyt joulut voi olla osittain mukavia. On hyvää ruokaa, ihmisten iloisia (toivottavasti) kun avaavat ostamiani paketteja ja on myös tietyssä määrin rauhaa. Pohjalla on kuitenkin tökkimässä se yksinäisyyden tunne, joka estää täysipäiväisen nauttimisen joulun ajasta.
Joidenkin elämä voi olla myös pelkkää yksinäisyyttä. Tätä on monen äärimmäisen vaikeaa tajuta.
ap