Sukujoulun lohduton yksinäisyys

Vierailija kirjoitti:

Ennen tuota ruoanlaittokommenttia olin melkein varma, että ap on mieheni veli. Mieheni veli on elellyt hiljaisena sinkkumiehenä tämän 10v missä ajassa minä ja mieheni rakastuimme, ostimme kodin, teimme lapset jne. Minä kannan huolta tuosta veljestä paljon, haluaisin että hän viettää aikaansa kanssamme mahdollisimman paljon, minun ajatuksissani hän on yksinäinen ja surullinen. Mieheni taas ajattelee päinvastoin, että veli on omasta valinnastaan yksin, ei häntä kiinnosta meidän perheen arki joten ei kutsuta häntä tänne lasten rääkättäväksi, veli on yksin vaan ei yksinäinen, onnellinen ihminen siis. Mieheni ei tietenkään voi kysyä veljeltään miten asia on (.....) ja minäkään en sitä kehtaa tehdä joten käyttäydyn niinkuin sukulaisesi, juttelen mukavia, pinnallisia asioita. Minulle ei nyt täysin auennut miksi olet jäänyt yksin? Omasta tahdostasi vai jostain muusta syystä? Tunsin itse nuorempana jouluisin etten kuulu joukkoon kun vanhemmalla siskollani oli jo perhe jne, mutta se vain vahvisti tunnetta siitä mitä minä haluan - minä haluan miehen ja perheen. Helvetinmoinen työ siinä oli tuo yksi hyvä löytää, mutta löytyi kuitenkin. Ehkä sukulaisesi ovat yhtä jakautuneita kuin mekin, toisten mielestä elät hyvää elämää valitsemallasi tavalla ja toiset (kaltaiseni) miettivät mitä voisivat tehdä auttaaksesi sinua - KUMMASSAKIN TAPAUKSESSA YHTEISEN JOULUN SKIPPAAMINEN ON OK. Minä ajattelisin "hän ei halua tulla katsomaan meidän onnella retosteluamme" ja mieheni ajattelisi "sillä on paljon parempaa tekemistä kun tulla meidän joulusählinkiä katsomaan." Anteeksi pitkä vuodatus. :D

Hyvää pohdintaa. Itse pitkään yksin eläessäni olisin toivonut mielummin että asiasta kysytään suoraan, kuin että joku olisi salaa selän takana huolissaan ja säälisi.  Minulta nyt ei tosin olisi tarvinnut kysyäkään, koska olen itse aika lailla kertonut asiani suoraan sellaisille, joihin luotan. Olisin ehkä toivonut, että joku veljen vaimo olisi sitten sanonut esimerkiksi että "Meille olisi tosi tärkeää että tulisit jouluna, koska olet tärkeä ihminen. Ymmärretään kuitenkin tosi hyvin, jos sulla on muuta tekemistä tai nää perhekuviot ei muuten vaan nappaa. Ethän kuitenkaan jää kotiin siksi, että tuntisit jotenkin ulkopuolisuutta tai ettet kuulu joukkoon, koska meille sillä ei ole väliä, oletko sinkku tai perheetön vai et. Me halutaan viettää sun kanssa aikaa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sittenkin olet valintasi tehnyt. Pääset jonkun laittamaan valmiiseen joulupöytään. Sulla on ihmisiä ympärillä.

Jos et ole ikinä jouluruokia laittanut, et tiedä mikä duuni siinä on. Kaupoissa survoilee pari tuhatta muutakin ihmistä. Kaikki ovat huonotuulisia, kuumissaan ja kiireisiä. Jouluruoat on työläitä tehdä, lajeja on paljon. Rahaakin menee. Kuusikaan ei kävele sisään ja koristaudu itsekseen.

Tältä kaikelta säästyt, kun menet kylään.

Toisaalta on sitä joulua kivakin laittaa itse. Kokeilla edes miltä tuntuu.

Miksi oletit?

Minä suunnittelen ja valmistan puolet sukumme jouluruoista. Saan tekosyyn olla keittiössä poissa muiden katseilta ja kysymyksiltä. Lisäksi tykkään ruoanlaitosta.

ap

Et enää näemmä muista mitä olet satuillut.

Kirjoitit että koristelet kotisi ja lähdet tekohymyilemään kahdeksi päiväksi.

Nyt yhtäkkiä laitatkin puolet suvun ruoista.

Ei sovi!

Jouluruoat ei synny parissa tunnissa. Niitä valmistellaan jo etukäteen.

Olen minä sen verran monta ihan vaan perhejoulua tarjoillut, että nyt ei mene läpi. Laatikot ja rosolli valmistellaan viim edellisenä päivänä, samoin silli, graavikala. Kinkku paistetaan viim. edellisyönä. Monet tekevät työläät laatikot puolivalmiiksi pakkaseen.

Sinä et kahden päivän joulun viettoon saa mitenkään mahdutettua sitä, että laitat muka puolet suvun ruoista.

En tiedä miksi edes vastaan. Ehkä teen osan ruoista kotonani ja vien juhlapaikalle? Ehkä ostamme osan pöydän antimista valmiina? Ehkä panostamme tuoreruokiin, jotka voidaan valmistaa jouluaaton tunteina?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ennen tuota ruoanlaittokommenttia olin melkein varma, että ap on mieheni veli. Mieheni veli on elellyt hiljaisena sinkkumiehenä tämän 10v missä ajassa minä ja mieheni rakastuimme, ostimme kodin, teimme lapset jne. Minä kannan huolta tuosta veljestä paljon, haluaisin että hän viettää aikaansa kanssamme mahdollisimman paljon, minun ajatuksissani hän on yksinäinen ja surullinen. Mieheni taas ajattelee päinvastoin, että veli on omasta valinnastaan yksin, ei häntä kiinnosta meidän perheen arki joten ei kutsuta häntä tänne lasten rääkättäväksi, veli on yksin vaan ei yksinäinen, onnellinen ihminen siis. Mieheni ei tietenkään voi kysyä veljeltään miten asia on (.....) ja minäkään en sitä kehtaa tehdä joten käyttäydyn niinkuin sukulaisesi, juttelen mukavia, pinnallisia asioita. Minulle ei nyt täysin auennut miksi olet jäänyt yksin? Omasta tahdostasi vai jostain muusta syystä? Tunsin itse nuorempana jouluisin etten kuulu joukkoon kun vanhemmalla siskollani oli jo perhe jne, mutta se vain vahvisti tunnetta siitä mitä minä haluan - minä haluan miehen ja perheen. Helvetinmoinen työ siinä oli tuo yksi hyvä löytää, mutta löytyi kuitenkin. Ehkä sukulaisesi ovat yhtä jakautuneita kuin mekin, toisten mielestä elät hyvää elämää valitsemallasi tavalla ja toiset (kaltaiseni) miettivät mitä voisivat tehdä auttaaksesi sinua - KUMMASSAKIN TAPAUKSESSA YHTEISEN JOULUN SKIPPAAMINEN ON OK. Minä ajattelisin "hän ei halua tulla katsomaan meidän onnella retosteluamme" ja mieheni ajattelisi "sillä on paljon parempaa tekemistä kun tulla meidän joulusählinkiä katsomaan." Anteeksi pitkä vuodatus. :D

Onko sillä lopulta väliä miksi olen yksin? Mutta kuten voit kommenteista lukea, niin ei tämä näin pitkä yksinolo ole se minkä valitsisin, jos saisin valita. Ehkä siinä on näin vanhemmiten mukana myös häpeää ja vertailua muihin. Pelkää, että on jäänyt elämässä jälkeen, eikä halua leimaantua suvun outolinnuksi, sinkkuenoksi.

ap

Hei ap, älä välitä noista urpoista provoilijoista, anna niiden jankuttaa tuuleen. Tää ei nyt ollut ketju kokkauksesta. Samoin voi jättää omaan arvoonsa nää "jes, mä saan vihdoinkin olla yksin jouluna, kun olen jo kasvattanut perheeni" -ihmiset, jotka eivät todellakaan tiedä mitä yksinäisyys oikeasti tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tuota ruoanlaittokommenttia olin melkein varma, että ap on mieheni veli. Mieheni veli on elellyt hiljaisena sinkkumiehenä tämän 10v missä ajassa minä ja mieheni rakastuimme, ostimme kodin, teimme lapset jne. Minä kannan huolta tuosta veljestä paljon, haluaisin että hän viettää aikaansa kanssamme mahdollisimman paljon, minun ajatuksissani hän on yksinäinen ja surullinen. Mieheni taas ajattelee päinvastoin, että veli on omasta valinnastaan yksin, ei häntä kiinnosta meidän perheen arki joten ei kutsuta häntä tänne lasten rääkättäväksi, veli on yksin vaan ei yksinäinen, onnellinen ihminen siis. Mieheni ei tietenkään voi kysyä veljeltään miten asia on (.....) ja minäkään en sitä kehtaa tehdä joten käyttäydyn niinkuin sukulaisesi, juttelen mukavia, pinnallisia asioita. Minulle ei nyt täysin auennut miksi olet jäänyt yksin? Omasta tahdostasi vai jostain muusta syystä? Tunsin itse nuorempana jouluisin etten kuulu joukkoon kun vanhemmalla siskollani oli jo perhe jne, mutta se vain vahvisti tunnetta siitä mitä minä haluan - minä haluan miehen ja perheen. Helvetinmoinen työ siinä oli tuo yksi hyvä löytää, mutta löytyi kuitenkin. Ehkä sukulaisesi ovat yhtä jakautuneita kuin mekin, toisten mielestä elät hyvää elämää valitsemallasi tavalla ja toiset (kaltaiseni) miettivät mitä voisivat tehdä auttaaksesi sinua - KUMMASSAKIN TAPAUKSESSA YHTEISEN JOULUN SKIPPAAMINEN ON OK. Minä ajattelisin "hän ei halua tulla katsomaan meidän onnella retosteluamme" ja mieheni ajattelisi "sillä on paljon parempaa tekemistä kun tulla meidän joulusählinkiä katsomaan." Anteeksi pitkä vuodatus. :D

Hyvää pohdintaa. Itse pitkään yksin eläessäni olisin toivonut mielummin että asiasta kysytään suoraan, kuin että joku olisi salaa selän takana huolissaan ja säälisi.  Minulta nyt ei tosin olisi tarvinnut kysyäkään, koska olen itse aika lailla kertonut asiani suoraan sellaisille, joihin luotan. Olisin ehkä toivonut, että joku veljen vaimo olisi sitten sanonut esimerkiksi että "Meille olisi tosi tärkeää että tulisit jouluna, koska olet tärkeä ihminen. Ymmärretään kuitenkin tosi hyvin, jos sulla on muuta tekemistä tai nää perhekuviot ei muuten vaan nappaa. Ethän kuitenkaan jää kotiin siksi, että tuntisit jotenkin ulkopuolisuutta tai ettet kuulu joukkoon, koska meille sillä ei ole väliä, oletko sinkku tai perheetön vai et. Me halutaan viettää sun kanssa aikaa."

Ei ole tuo veli sanonut kellekään mitään, ihan on ? meille kaikille. :( Minä kutsun aina kaikkialle tyyliin "Jos sinulla ei ole mitään ihmeempää niin tule meidän kanssa tehdään sitä, tätä ja tuota." Joskus tulee, joskus ei, ei mitään kaavaa. Siksi olen enemmän alkanut uskoa mieheni selitystä veljensä halusta olla yksin, mutta kun itse en sitä yksinäisyyttä kestäisi niin olen kyllä kamala säälittelijä... Itse aina hoen, että ärsyttää ihmiset jotka pitävät omaa mielipidettään ja kokemustaan ainoana oikeana, mutta itse en pysty edes käsittelemään ajatusta, että joku eläisi omasta tahdostaan yksin, paraskin puhuja siis....

Yksi ongelma ap:lla oli vaikeus sanoa muille ettei nyt tule joulun viettoon. Suosittelenkin joulua jossain ulkomaailla esim. kaukoidässä. Siellä voi syödä jouluaterian suomibaarissa tai sit skipata koko homman. Seuraa riittää ja mielenkiintoista tekemistä.  Enkä tarkoita nyt seuralla maksullisia naisia vaan muita matkailijoita ja paikallisia perheitä. Ja mikä parasta: ei tarvii selitellä kotiväelle miksei tule, sehän on selvää kun on se matka...

Miksi teet tästä ongelman? Jos et nauti joulunvietosta sukulaisten kanssa, älä mene, tee jotain muuta. Monet lähtevät ulkomaille joulua pakoon, se on ihan hyväksyttävää eikä sitä tarvitse selitellä. "Teki mieli kokeilla jotain uutta", "Oli kiva matka tarjouksessa", tms. voit sanoa, jos kysyvät. Tai pysy siistin kotisi rauhassa äläkä selitä kenellekään mitään, ei sinun ihan aikuisten oikeasti tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.

Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.

Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.

Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut. 

Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.

Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksinnormaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.

ap

t

No ei se minusta epänormaaliakaan ole. Aina on ollut yksinäisiä ihmisiä ja tulee olemaan. Ei sitä kukaan selkäsi takana pohdi, että mikä sinussa on vialla, se on kuvittelua.

Minä sanoisin niin päin, että jokaisella ihmisellä on kausia kun hän on yksinäinen. Lapsena, teininä, sinkkuna, suhteessa, yksinhuoltajana, eläkeläisenä, vanhuksena... Jotkut ovat yksinäisiä useammin ja pitempiä aikoja kuin toiset, mutta jokaisen elämään se yksinäisyys kuuluu tai tulee kuulumaan.

Joidenkin elämä voi olla myös pelkkää yksinäisyyttä. Tätä on monen äärimmäisen vaikeaa tajuta.

ap

Ja koska se on äärimmäisen vaikeaa tajuta, useimmat eivät yritä. Useimmilla on omat ongelmansa pohdittavana. Mikä on oikein ja normaalia.

Ei tämä muutenkaan ole mikään kilpailu. Vaikka sinut julistettaisiin maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi, muut keskittyvät silti parantamaan omaa elämäänsä. Eivät sinun. Siksi sinun pitää osata tehdä itsesi onnelliseksi. Muiden vastuulle sitä ei voi laittaa, ei edes parisuhteessa.

En ymmärrä miksi keskustelu lähti tähän suuntaan? En ole tällaista esittänyt.

Jos ilmoittaisin jääväni juhlista pois, koska en kestä teeskennellä ja koska koen yksinäisyyttä onnellisten perheiden ja pariskuntien keskellä, pidettäisiin sitä loukkauksena, eikä ymmärrettäisi.

ap

No kyllä mä loukkaantuisin jos oon oottanut näkeväni pitkästä aikaa tyyliin jonkun serkun kun sen näkee aina jouluna ja sit se ei tuu paikalle "koska meidän muiden onni loukkaa sitä". Ihan tiedoksi että kaikilla on ongelmia ja että ne sun sukulaiset voi ihan aidosti pitää susta ja sun läsnäolosta. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet tästä ongelman? Jos et nauti joulunvietosta sukulaisten kanssa, älä mene, tee jotain muuta. Monet lähtevät ulkomaille joulua pakoon, se on ihan hyväksyttävää eikä sitä tarvitse selitellä. "Teki mieli kokeilla jotain uutta", "Oli kiva matka tarjouksessa", tms. voit sanoa, jos kysyvät. Tai pysy siistin kotisi rauhassa äläkä selitä kenellekään mitään, ei sinun ihan aikuisten oikeasti tarvitse.

Kuten sanoin aikaisemmin; tuollainen toiminta sotisi perusluonnettani vastaan. Kokisin huonoa omatuntoa esimerkiksi vanhempieni näkemättä jättämisestä. En myöskään kykenisi kertomaan totuutta, kun kysyttäisiin miksi et ole tulossa. Jos minulla olisi perhe, pitäisin sitä validina syynä jättää sukujoulu joskus väliin. Nyt ihmiset olettavat, että yksinäinen tulee totta kai paikalle, kun eihän sillä ole mitään muutakaan.

Älä mene niihin juhliin.

Lähetä kortti tai viesti tai soita heille ja vietä juuri sellainen joulu, mitä sinä haluat. Niin minä olen tehnyt jo pitkään, koska viihdyn yksin.

Luen todella paljon, katson YouTubelta jotain hauskaa, katson tv:stä mitä haluan, syön mitä huvittaa jne. Voisin matkustaa ulkomaille, mutta minulla on kaksi kissaa, joille en saa jouluna hoitajaa.

Pidän hauskaa ja suosittelen samaa sinullekin. :)

Ei tässä ongelma ole joulu ja sen vietto vaan yksinäisyys ja masennus. Ei niihin ole oikea hoito se, että vetäytyy ja on kuin ongelmia ei olisikaan.

Oma lapseni on sairas. On raskasta nähdä perheitä, joissa on kaikki hyvin. Köyhän on vaikeaa olla rikkaiden kanssa, ruman kauniiden. Ei se kuitenkaan auta, että välttelee muita ja vetäytyy yksinäisyyteen. On vaikeaa iloita muiden onnesta mutta se olisi hyvä tavoite meille kaikille.

Ap:n pitää vain hyväksyä identiteettiinsä se, että hän on yksin. Mitä ongelmaa siinä on? Siinähän on paljon hyviä puolia. Hän ei vain tiedä sitä, koska ei ole kokenut lapsiperhearkea. Olisi kiitollinen. Hän on vapaa tekemään tasan mitä haluaa.