Miten kahden lapsen äiti sais töitä?

Tästä on jo aikaa kun olet viestisi kirjoittanut, mutta vastaan nyt kuitenkin!



Minulla oli aivan sama ongelma pari vuotta sitten...hain, hain, hain mitä erilaisempia paikkoja ja koskaan ei tullut kutsua haastatteluun ja sama juttu, että ennen lapsia lähes joka hakemuksesta tuli kutsu...



Ainoa ohje mitä voin antaa on että jatka yrittämistä! sellainen paikka johon et ole "lasten takia" päässyt haastatteluun, ei todennäköisesti olisi ollut sinulle sopiva...näin olen yritänyt itse ajatella. Itsellä tärppäsi lopulta ja sain kaiken lisäksi unelmieni työn...lapset on nyt 3 ja 4 vuotiaat ja tässä työssä olen ollut ensi viikolla vuoden päivät...



Ei muuta ku paljon tsemppiä työnhakuun! Asenne ratkaisee loppujen lopuksi!



-myös töitähakenut äiti-

...mutta siita huolimatta itse en kylla laittaisi ansioluetteloon perhesuhteita, mitapa se tyonantajalle kuuluu jos ja kun kerran tyosi hoidat? Minusta siis noin ihan muutenkin turhaa ilmoitella tyonantajalle erikseen perhesuhteista, ainoa milla pitaisi olla mitaan merkitysta on koulutuksesi ja tyokokemuksesi. Tsemppia tyon etsintaan!

Olisihan se vähän hassua keuhkoilla työnantajaehdokkaille omana ansionaan x kpl muksuja... Eikä ne raskaudet ja lapsiluvut sille työnantajalle kuulu. Omaa osaamista ja aikaasihan myyt, et muuta.

Itselläni vastaava tilanne edessä jonkin ajan kuluttua, ja jo nyt jännittää, kuinka käy...



Pakkohan cv:seen on laittaa jokin maininta lapsista/ äitiyslomalla olosta. Muutenhan ihmettelevät ilman muuta, että mitä ko. henkilö on tehnyt viimeiset vuodet, jos kerran töissä ei ole ollut. Itse ainakin meinaan olla rehellinen, jottei tarvitse selitellä myöhemmin.



Tsemppiä työnhakuun! Oletko ajatellut vaihtoehtona esim. työkkärin kautta suoritettavaa työelämään tutustumista (=harjoittelu)? Itse olin sellaisessa (3kk) äitiyslomieni välissä (2 lasta). Voin suositella hyvänä väylänä, jos kyseessä paluu työelämään. Sen kautta olisin myös saanut jatkoa, ellen olisi ollut raskaana ja jäänyt seuraavalle äitiyslomalle :) .Tsemppiä työnhakuun!

...ei tullut muuten mulle mieleenkaan tuo edellisen pointti, eli etta koska Suomessa ollaan hoitovapaalla niin pitkaan niin siita pitaa mainita jo cv:ssakin etta selittyisi tauko tyosuhteiden valissa. Nain on erilaiset elamantilanteet, itse en en ole koskaan ollut kotona lapsen kanssa vuotta pidempaan (ja silloinkin vakityosuhteessa joka siis jatkui aitiysloman ajan), eli tama vaihtoehto ei tullut mieleenkaan. Mutta sita piti viela sanoa etta siis tarkoitus ei ollut kehottaa ap:ta "eparehellisyyteen" vaan siis esim. omassa cv:ssani ei sanallakaan mainita perhesuhteita koska niilla ei ole ollut omaan tyohistoriaani mitaan vaikutusta, enka pida sita tyonantajalle relevanttina infona.

Itselläni on 3 lasta joista nuorimmainen aloittelee juuri päivähoitoa. Tarkoitus olisi palata hoitovapaalta vanhaan työpaikkaani jossa olen keikkaillut muutenkin koko hoitovapaan ajan.

Koen kaipaavani kuitenkin toisenlaisia haasteita urallani ja nyt olen haeskellut niitä vastailemalla työpaikkailmoituksiin muutaman viikon ajan.

Osaan tehdä hyviä ja napakoita hakemuksia ja cv:ni on myös kunnossa. Mainitsen aina cv:ssäni myös lapset ja hoitovapaat, sillä koen ne itse suuurenmoisena elämänkokemuksena.

Teemme molemmat mieheni kanssa vuorotyötä ja kolmen lapsen arjen pyöritys sen rumban ohella on kyllä kouluttanut huippuorganisoijaksi joka osaa pelata minuuttiaikatauluilla, kalentereilla ja kylmillä hermoilla kaaoksen keskellä.

Tähän mennessä olen päässyt joka kerta haastatteluun saakka vastailemaan kysymyksiin siitä kuka meidän perheessä sitten hoitaa niitä kipeitä lapsia, sinäkö se olet.. (oletus on että lapset sairastavat aina ja äiti on kuitenkin niiden kanssa koko ajan kotona...).

Mieheni ei kuulemma ole koskaan jotunut vastaamaan moisiin tiedusteluihin koko uransa aikana vaikka saimmekin esikoisemme aikanaan opiskelijoina..



Minua on pidetty joka haastattelussa äärimmäisen potentiaalisena henkilönä hakemaani tehtävään, mutta tähän mennessä olen jäänyt loppuvalinnassa hopealle jo 3 kertaa. Kun tiedustelen syytä joka erotti minut ja valitun hakijan, eivät työnantajat keksi yhtä ainoaa asiaa. En ole vielä kysynyt oliko valitulla hakijalla jälkikasvua, mutta uskokaa pois, seuraavalla kerralla teen sen ihan varmasti!



Työnantajien asenne turhauttaa ja raivostuttaa suunnattomasti!

Minun ammattitaitoni ei todellakaan ole kadonnut mihinkään, olen ylläpitänyt sitä jatkuvasti hoitovapaalla ollessani. Lapseni eivät myöskään ole mikään este työnteolleni, edes silloin harvoin kun sairastavat, sillä meillä se on yleensä isä joka jää paijaamaan ja laittamaan mehua pienille potilaille (ja hänen työnantajalleen se on ihan ok.). Lisäksi turvaverkostoni sisältää eläkeikäisiä hoitointoisia isovanhempia lähiseuduilla.

Toistaiseksi olen sinnikkäästi maininnut lapset cv:ssäni ja nyt viimein kävin työhaastattelussa jossa haastattelija arvosti kun olin laittanut lasten kanssa vietetyt ajat kokemuksena haastavista arjen hallinta- ja organisointiharjoituksista. Hän itse totesi että aikoo vastaisuudessa poimia hyvän idean omaan cv:hensä.

Ja sain muuten sen paikan -onneksi en niitä aiempia!



Vastaisuudessa en tiedä mainitsenko kotivuosikokemuksiani vai en. Asia tulee todennäköisesti joka tapauksessa esiin haastattelussa, enkä itseasiassa edes halua työnantajalle töihin jolle lapset ovat kompastuskivi, eivätkä kokemuslisää.



Voi olla että perhesuhteiden poisjättäminen kannattaa, jos haluaa haastatteluun, mutta viimeistään uudessa työssä aloittaessasi tulee ilmi että sinulla joka tapauksessa on lapsia ja sen kanssa on elettävä, myös työnantajan.

... ja kotona vierähti lähes 6v äitiyslomineen/hoitovapaineen ennen kuin palasin työelämän alle kuukausi sitten. Töitä aloin hakea keväällä ja montaakaan hakemusta ja cv:tä en ehtinyt lähettää, kun tärppäsi eli pääsin haastatteluun, testeihin ja minulle tarjottiin vakkaripaikkaa jonka otin vastaan. Siten siis itselläni ei vastaavaa kokemusta kuin sinulla. Mietin vain, että onkohan sinun CV/hakemus hyvä? Onko palkkatoivomuksesi mahdollisesti liian korkea? Onko alallasi paljon työttömyyttä?



Itse en huomannut lasten lukumäärän/iän tms mitenkään vaikuttavan negatiivisesti työnhakuun. CV:ssä mainitsin lasten lukumäärän sekä äitiyslomat ja hoitovapaat. Hakemuksessa en kotonaoloani maininnut, mutta mainitsin lasten kautta saamani "organisaatiokyvyn".



Meillä lapset kaikki yhä alle kouluikäisiä. Itselläni hyvä (kaupallinen) koulutus, mutta työkokemus aivan eri alalta kuin koulutus, mutta nyt siis työssä koulutusta vastaavalla alalla.



Toivottavasti kuitenkin olet jo päässyt haastatteluihin tai mahdollisesti jopa saanut työpaikan - kirjoituksestasi, kun on jo jonkun aikaa.

...se että pienet lapset vaikuttavat naisen työnhakuun =(



Minä poistin perhesuhteet merkinnän ansioluettelostani. Ei mennyt aikaakaan kun työhaastattelupyyntöjä sateli... Haastattelussa kerroin kuitenkin rehellisesti minulla olevan lapsia ja kummasti niiden iät ja hoitojärjestelyt kiinnostivat haastatteluissa. Jotkin haastattelut tyssäsivät heti lasten "tultua ilmi", mutta eivät onneksi kaikki. Sillä nyt olen ollut jo yli kaksi kuukautta työelämässä.



Lapset ovat kipeinä välillä, mutta onneksi isovanhemmat asuvat lähellä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin =)



Vinkkinä vastaavanlaisessa tilanteessa olevalle: Poista lasten lukumäärä/ ikä merkinnät ansioluettelosta ja hae töitä hyvällä omatunnolla! Haastattelussa vakuuta tieto-taitosi ennen kuin alkavat kyselee perheasioista, niin voi olla että pienet lapset eivät jää kynnyskysymykseksi työn saannille.

Tosi mielenkiintoinen ketju lukea! Itselläni oli työpaikka, johon palata, joten minulla ei ole kokemusta tällaisesta. Haluaisin kyllä vaihtaa työpaikkaa, yhdestä paikasta kyselinkin, mutta minulle sanottiin ihan suoraan, että ei kannata hakea, koska olisin halunnut tehdä lyhennettyä viikkoa. Kuulemma se olisi jättänyt minut jonon hännille. Onkohan tuollainen ihan laillista muuten??



Mietin, että kannattaisikohan haastatteluissa tuoda esille myös sitä, että lapset on nyt "tehty" ja kotiäitiaika ohi. Eiväthän lapset ole ikuisesti pieniä. Jos taas palkkaa lapsettoman, on aina riski, että hän jääkin heti äitiyslomalle ja hoitovapaalle ja äitiyslomalle ja hoitovapaalle jne. Itse kyllä kaihoan vielä kolmatta lasta ...



Omat lapseni 4 v ja 2 v ovat olleet viisi kuukautta hoidossa. Lasten sairauden vuoksi olen ollut poissa päivän, mistä muistan olla kiitollinen!



Mutta näköjään kannattaa varmaan nyhjätä vanhassa työpaikassa, vaikka olenkin ihan leipiintynyt. Kotiäitiaika opetti kauheasti ja kohotti itsetuntoakin, nyt vanha työ tuntuu tyhmältä. En tykkää olla "käskyläisenä" ja suostua kaikkeen tyhmään, vain siksi, että ylempi porras päättää, että se on hyvä idis. Jos itse joskus ylenen esimieheksi asti, annan etusijan kotiäitinä olleille!

Minulla ainakin on tärpännyt tosi hyvin. Kun lapsi olis 1½v hain muutamaa paikkaan ja jokaiseen olisin päässyt. Jokaisesta sanottiin että kun sinulla on nuo lapset tehty eli en ole kokenyt mitään negatiivista lapsista. Tosin jokaisessa haastattelussa haastattelija hiillosti pitkään onko hoitopaikkaa ja missä ja entä jo lapset sairastuu kuka hoitaa ja entä jos tulee ylitöitä kuka hakee lapset tarhasta jne jne. Mutta minä vastailin niihin ihan niin kuin asiat oli. Ja kai se heille kelpasi kun olisin jokaiseen kolmeen paikkaan päässyt. Ja mulla on kesken edelleen korkeakoulututkinto jota yritän viedä loppun tässä samalla. Mutta että alaa vastaavissa töissä ollaan ja palkka ei luojan kiitos ole sidottu koulutukseeni vaan on tehtäväkohtainen ja lisiin vaikuttaa sitten eri asiat.

Siis kun nuorimmainen oli 1½v hakeuduin töihin.

Moi, En usko että syynä ovat lapsesi, mutta syynä voi kylläkin hyvin olla se, jos olet ollut poissa työelämästä pitkään. Jos esim. olet ollut koko ajan kotona esikoisesi syntymän jälkeen, niin kyllä 3 vuotta on monella alalla vaan melko pitkä aika että ammattitaito olisi voinut pysyä ajan tasalla. Kyllä itsekin epäilisin palkata sinua, ikävä sanoa kun olen itsekin 4 lapsen äiti (ja siis esimiesasemassa).

Edellisessä työpaikassani osallistuin myös uusien henkilökunnan palkkaamiseen ja ihan selvä juttu oli aina ettei alle 3 v lapsien äitejä palkata, kun kerran oli aina lapsettomiakin tarjolla.

Olen töissä akkavaltaisella alalla ja täällä näkee selvästi että äiti se on joka lapsen kanssa kotiin jää. Kollegallani on 3 lasta, kaikki menneet alle vuoden ikäisenä tarhaan, sairaslomapäiviä on ollut järkyttävästi eikä kertaakaan isä ole jäänyt lasten kanssa kotiin. Ei kertaakaan !

Ystäväni asuu pienellä paikkakunnalla ja työttömyys kova. Kun silloin harvoin kun pääsee haastatteluun, aina on sanonut että isovanhemmat asuvat 5 km sisällä ja hän ei edellisessä työsuhteessa ollut kertaakaan lasten takia poissa ja antaa henkilöstöpäällikön nimen nimen ja sanoo täältä voi asian tarkastaa.

Riippuu mielettömästi minkälaisella paikkakunnalla asuu, jos on pulaa työväestä, voi pienten lasten äiti kelpaakin.



Tietenkin poikkeuksia on, varsinkin isoilla paikoilla ei ole maailman loppu jos moista tapahtuu. Mutta muistan eräänkin kerran kun kollega on jäänyt lapsen kanssa kotiin, vaikka tiesin että mies on työtön ja himassa. Eli pelkästään se että sairaslomalla tekee hallaa työpanokseen, myös lapsettomien kollegoitten kanssa voi pinna helposti palaa, eli tee selvät pelisävelet ja vaadi että toinen tekee myös osansa sairaan lapsen hoidossa.