Lue keskustelun säännöt.
Jos ovekellosi soi, koetko moraaliseksi velvollisuudeksesi mennä avaamaan ovi ja katsomaan kuka siellä on?
Kommentit (72)
Minulla ei ole ovisilmää eikä ikkunaakaan sinne puolelle. Joskus pelottaa avata. Viimeksi joku suomea puhumaton mummo yritti kaupata joulukoristeita. En aina avaa. Kotonaan ei ole pakko päästää ketään tuntematonta sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyse ole neuroottisuudesta, vaan enemmänkin mukavuudenhalusta. Availin parikymmentä vuotta ovea, ja aina kyse oli kaupittelijoista tai uskonnontyrkyttäjistä. Nyt on hiljennetty ovipuhelinkin, johon ennen soittivat muihin asuntoihin tilatut pizzalähetit tai muut vieraat.
T. 54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärrä, miksei sitä ovea voisi avata. Kyllä minä avaan, jos joku soittaa ovikelloa. Pari kertaa ollut tuttava, joka on tullut pistäytymään ollessaan lähettyvillä, useimmiten joku kaupustelija tai jehova, joille aina mennyt perille, kun olen sanonut "ei kiitos", toisinaan ollut naapuri, jolla on ollut asiaa tai joka on tarvinnut apua (esim. kaapin siirtämiseen) ja pari kertaa ollut tuttavan tilaama kukkalähetys tai paketti syntymäpäivän/merkkipäivän kunniaksi, joka on tuotu kotiovelle. Vielä en ole keksinyt mitään syytä, miksen avaisi ovea.
Avaan kyllä oven, mutta kuka ihmeen tuttava kehtaa pistäytyä laittamatta edes tekstaria? Miksi sinulla on niin huonotapaisia tuttavia?
Jaa'a, mikä sitten katsotaan huonotapaisuudeksi. Ennen vanhaan tuo oli normaalia käytöstä kaikilta ihmisiltä, ja se ettei tullut käymään, jos oli seudulla, katsottiin omituiseksi kyräilyksi ja moukkamaisuudeksi. Nykyään ilmeisesti Suomessa ollaan vain todella yksilökeskeisiä ja epäsosiaalisia. Nämä omat tutut ovat ihmisiä, joiden itsensä mielestä on kivaa, jos heillekin vain pistäydytään, kun ollaan lähistöllä, joten toimivat sitten samoin itse. Ei noita ole kuin muutama, joten eivät onneksi kovin usein "häiritse". Ja ihan kivaa porukkaa, joka kyllä ymmärtää, jos ei ole kovasti aikaa heihin panostaa eli poistuvat kyllä kahvikupillisen saatuaan eivätkä jää asumaan.
Ennen suurella osalla ihmisistä oli jollain tapaa säännöllinen ja vieraittenkin tiedossa oleva elämänrytmi, joten kylään osattiin mennä sopivaan aikaan. Mun työni ovat sellaisia, että meille ei todellakaan sovi tulla käymään ennalta sopimatta - teen usein töitä kotona, mutta epätyypillisiin aikoihin ja tiukalla aikataululla. Työnantajani tykkää kyttyrää, jos ryhdyn kesken kaiken tarjoilemaan yllätysvieraille kahvia.
Enoni vaimonsa kanssa on tehnyt viisivuoto työtä 70 luvulta asti ja se oli kyllä ihan selvää että heille ei edes soitettu, jos siitä ei oltu sovittu, saati että olisi menty kylään yllättäen. Jos sattui olemaan nukkumassa yövuoron jälkeen, niin sieltä tuli aika kiukkuiset kommentit soittoajasta. Nykyään tehdään paljon enemmän epäsäännöllistä työtä ja lisäksi yhteyden pitoon on niin paljon kanavia, että ei tarvi mennä yllätysvierailuille, eikä tarvi soittaa edes yllätyspuheluita.
Hölmöläinen avaa ovensa tuntemattomille.
Moraalilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
En avaa jos ei ole sovittu vierailusta kenenkään kanssa. Kaikki tutut kyllä ilmoittaa etukäteen.
Näin jos olen yksin. Jos mies on kotona, hän avaa. Joskus naapurin mummo on unohtanut avaimet ja sitten soitetaan hänen tyttärelle ja kahvitellaan odottaessa, että tytär tuo vara-avaimet. Tätä tosin tapahtuu vain ehkä kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsekkaan tulijan ikkunasta. Sitten joko avaan tai en.
Kerran soi ovikello, ja ennen kuin ehdin edes vilkaista, kuka sieltä on pyrkimässä sisään, kuului rysäys ja ovi aukesi. Sisään änkesi joku hiivatin taulukauppias. Heti ekana sisälle tultuaan hän kertoi, että oli kokeillut tempaista ovea, sillä moni ovi kuulemma sillä tavalla avautuu, jos se sattuu olemaan huonosti lukittuna. Olin hemmetin äkäinen, sillä ovi oli lukossa ihan siksi, että saisin olla rauhassa kotonani.
No, minulla sattui olemaan erittäin vilkas ja yliaktiivinen iso koira. Olisin saanut sen komentamalla ruotuun, mutta jos kauppias ei kunnioita kotirauhaani, en minäkään häntä sen enempiä. Aikansa hän sieti koirani mylläystä, vasten hyppimistä ja hienon salkkunsa raapimista, kunnes poistui melko epäsiistin näköiseksi muuttuneena ovestani. Tervemenoa. Toista kertaa ei ole tullut.
Mitä ihmettä? Änkeää toisen taloon sisään. Tuolla tavallahan sitä voi mennä vaikka ryöstämään ihmisten koteja. Jos siellä on ihminen, niin myy normaalisti tauluja, mutta jos oven saa auki ja ketään ei ole kotona, niin pöllii kaikki arvotavarat.
Ja vaikka ei olisikaan pahat aikeet, niin asukas voi olla vaikka nakuna tai haluaa muuten vain yksityisyyttä eikä siksi avaa ovea.
Erikoinen ammattietiikka tuolla taulukauppiaalla. Erikoista, että myönsi yrittäneensä avata ovea, vaikka ajatteli, että se saattaisi olla tarkoituksella lukossa. Olisi edes yrittänyt selittää, että ajatteli kokeilla, onko ovi lukitsematon... (Outoa sisään änkeäminen olisi kyllä siltikin ollut.)
Joskus avaan oven, vAikken tiedä tulijaa, toisinaan katson sivuikkunasta, onko kaupustelijan näköinen, enkä avaa ovea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmiset niin peloissaan ettei uskalla avata ovea? Bää-bää lampaita.
Sinähän se lammas olet jos pompit ovelle kun joku käskee.
Minä olen sen verran kova tyyppi että päätän ihan itse milloin avaan oven tai milloin vastaan puhelimeen.
Mun ovella kävi kerran koputtamassa velkojaporukka kun naapurin asukkailla oli huumevelkoja. Erehtyivät ensin ovesta, mutta huomasivat virheensä ja rikkoivat naapurin ovea sorkkaraudalla. Olin siis yksin 7-kerroksisen talon yksiössä. Sen jälkeen en ole avannut ovae jos en tiedä kuka siellä on tai en ole yksin. Jäi myös kyllä traumat sen verran että en enää halua asua yli 2-kerroksessa jotta voi tarpeen tullen hypätä vaikka ikkunasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsekkaan tulijan ikkunasta. Sitten joko avaan tai en.
Kerran soi ovikello, ja ennen kuin ehdin edes vilkaista, kuka sieltä on pyrkimässä sisään, kuului rysäys ja ovi aukesi. Sisään änkesi joku hiivatin taulukauppias. Heti ekana sisälle tultuaan hän kertoi, että oli kokeillut tempaista ovea, sillä moni ovi kuulemma sillä tavalla avautuu, jos se sattuu olemaan huonosti lukittuna. Olin hemmetin äkäinen, sillä ovi oli lukossa ihan siksi, että saisin olla rauhassa kotonani.
No, minulla sattui olemaan erittäin vilkas ja yliaktiivinen iso koira. Olisin saanut sen komentamalla ruotuun, mutta jos kauppias ei kunnioita kotirauhaani, en minäkään häntä sen enempiä. Aikansa hän sieti koirani mylläystä, vasten hyppimistä ja hienon salkkunsa raapimista, kunnes poistui melko epäsiistin näköiseksi muuttuneena ovestani. Tervemenoa. Toista kertaa ei ole tullut.
Mitä ihmettä? Änkeää toisen taloon sisään. Tuolla tavallahan sitä voi mennä vaikka ryöstämään ihmisten koteja. Jos siellä on ihminen, niin myy normaalisti tauluja, mutta jos oven saa auki ja ketään ei ole kotona, niin pöllii kaikki arvotavarat.
Ja vaikka ei olisikaan pahat aikeet, niin asukas voi olla vaikka nakuna tai haluaa muuten vain yksityisyyttä eikä siksi avaa ovea.
Erikoinen ammattietiikka tuolla taulukauppiaalla. Erikoista, että myönsi yrittäneensä avata ovea, vaikka ajatteli, että se saattaisi olla tarkoituksella lukossa. Olisi edes yrittänyt selittää, että ajatteli kokeilla, onko ovi lukitsematon... (Outoa sisään änkeäminen olisi kyllä siltikin ollut.)
Totta kyllä. En siinä ketutuksessa tullut ajatelleeksi, että palaute olisi ollut paikallaan muutoinkin, siis ottanut vaikka kaupustelijan tietoja ylös. Kyseessä oli ihan siistinnäköinen, ehkä 50v mies. Uskoin kyllä taulunmyyntiin ja siihen, että tunkeutumistaktiikka voisi tehota vaikka vanhuksiin ja olla sen takia vakiintunut.
Minulle kuitenkin siinä kohtaa riitti, että hän sai tutustua koiraani, joka riepotti häntä villakangastakin liepeestä ja yritti vetää kaulaliinasta sen muun myllytyksen ohella. En tehnyt elettäkään hillitäkseni koiraa, kun hyvin tiesin, ettei se pure. Itsepähän äijä änkeytyi retuutettavaksi.
Mietin kyllä, että entäs, jos koira olisi ollut vakavissaan vahtiviettinen ja olisin ollut poissa kotoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noussut jopa aamuyöllä avaamaan oven, kun ovikelloa soitettiin. Ovikellon soittajaksi paljastui palomies.
Oliko letku valmiina?
Porraskäytävässä tuntui savun hajua ja varmuuden vuoksi herättelivät asukkaita.
Sen pistin merkille, että kenenkään muun en kuullut avaavan oveaan.
No palo onneksi löydettiin ajoissa, eikä tarvinnut lähteä evakkoon.
Minä _haluan_ tietää kuka siellä on. En siis koe velvollisuutta mennä ovelle vaan menen osin uteliaisuuttani, osin aivan refleksinä. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia.
Tosin en asu missään hullujen kansoittamassa ghetossa vaan ihan tavallisen pikkukaupungin okt-alueella, jossa naapuri saattaa yllättäen soittaa ovikelloa ilmoittaakseen tai kysyäkseen jostakin ja tietysti lasten kavereita liikkuu myös. Jos on kaupustelija tms. uskallan kyllä sanoa ellen halua jutella. Ja rosvoja en pelkää kun on talossa iso koira ja hyvä hälytysjärjestelmä.