Miten käsittelet puhetta uskomatonta häirikkökakaraa?
Kommentit (9)
Ohjaan fyysisesti. Paljonko on vaihtoehtoja? Lapsi ansaitsee ohjausta ja kasvatusta silloinkin ja varsinkin jos käytös on haastavaa.
Mutta en ole edes psykiatrialla tavannut yhtään lasta johon ei saisi jossain välissä keskusteluyhteyttäkin.
Okei. En ole näköjään vielä herännyt kun otsikon luettuani ihmettelin mikä on "puhetta uskomaton kätilöhaikara" 😅
70-luvun malliin. Jos ei hyvällä niin sitten itkee ja tekee asian ja sitten voi lopettaa itkemisen. On se kumma jos ei nykypäivänä saisi edes puhaltaa lasta kohti, saati sitten sanoa rumaa sanaa "ei".
Jotain on mennyt pieleen jo siinä vaiheessa ja voi olla vaikeaa korjata.
Ihan pienet tietysti pois lukien. Johdonmukaisesti ja jämäkällä, mutta lempeällä otteella kasvatettu pikkulapsikin uskoo puhetta -- kuka helpommin, kuka vähän tiukemmalla äänensävyllä.
Itsellä ei ole ollut "häirikkökakaraa", mutta muiden lapsia on joutunut joskus ojentamaan esim. leikkipuistoissa. Jos lapsi etuilee vaikkapa liukumäkijonossa ja ei usko, niin käsivarresta kiinni ja ohjaus jonon hännille. Tämä toistetaan niin monta kertaa kuin tarvis.
Eli fyysinen puuttuminen asiaan. Uhkailemaan en tietenkään ala puhumattakaan, että otteet olisivat satuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä toi otsikko tarkoittaa?
Kannattiko lintsata koulusta?
Se voi olla erityislapsi, jolloin mikään ei auta.
No kait se nyt riippuu lapsen iästä. Jos pienempi on kyseessä, käytän fyysistä ohjausta ja rajoittamista. Vanhemman kanssa kiristetään asioilla jotka ovat hänelle tärkeitä.
Olennaista on se miksi tilanne on ajautunut siihen pisteeseen ettei lapsi puhetta usko. Takana yleensä vanhemman epäjohdonmukainen ja epäreilu toiminta. Ei ole selkeästi annettu huomiota ja hyvää palautetta oikeista asioista vaan ainostaan vihaisesti reagoidaan väärään käytökseen. Lapsi ei enää arvosta vanhempaansa.
Nykyvanhempien vitsaus taitaa olla tuo, että kännykkä naamassa kiinni kaiken aikaa eikä omasta lapsesta kiinnostuta. Näin kasvatetaan häirikkölapsia.