Lue keskustelun säännöt.
Millaisen ihmisen mielestä se, ettei nauti liikunnasta on syy olla harrastamatta liikuntaa säännöllisesti ja tavoitteellisesti?
Kommentit (32)
Minun, ylityöllistetyn ja alimotivoituneen äärihedonistihumanistin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta ei kaikille ole nautinto, vaan ikävä velvollisuus. Vapaa-aikaa on vähän ja ikäviä velvollisuuksia arjessa paljon. Kuka niillä haluaa vielä täyttää vapaahetkensäkin?
Olen viitsinyt liikkua aktiivisesti noin neljä kuukautta. Olen 35v nainen ja tähän asti liikunnanvihaaja. Nyt vasta löytyi kiva laji ja mukava kaveri seuraksi.
En usko, että vastaisuudessakaan viitsisin harrastaa velvollisuusliikuntaa, jos nykyinen liikuntaharrastukseni estyisi. Eikä sen tarvitse kenenkään muun päänsärky olla.
Jos kyse olisi vain siitä, etten saa liikunnasta nautintoa, varmasti harrastaisin sitä paljon enemmän.
Ongelma on siinä, että oikeastaan kaikki reipasta kävelyä raskaampi liikunta tuottaa minulle fyysisesti ja erityisesti henkisesti pahaa oloa, itseinhoa, riittämättömyydentunnetta, jopa väkivaltaimpulsseja...
No minun. Nautin liikunnasta ja harrastan tavoitteellisesti. Ja rajani on puolimaraton, koska maratonin vitutus ei vaan kiinnosta, ymmärrän jos muiden rajat on muualla. Enemmän ihmettelen, millainen ihminen ei ymmärrä muita prioriteetteja kuin omansa.
Jokainen pitäköön huolta omasta liikkumisestaan, jos kiinnostaa. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä. Se että jotkut eivät pidä liikunnasta eivätkä harrasta sitä ei kuulu sinulle mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse olisi vain siitä, etten saa liikunnasta nautintoa, varmasti harrastaisin sitä paljon enemmän.
Ongelma on siinä, että oikeastaan kaikki reipasta kävelyä raskaampi liikunta tuottaa minulle fyysisesti ja erityisesti henkisesti pahaa oloa, itseinhoa, riittämättömyydentunnetta, jopa väkivaltaimpulsseja...
Se on sulla sitten terapian paikka. Tervettähän tuo ei ole, sen tiedät itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lihasjäntevyydeltäni pehmeä ja on varmaan muitakin geneettisiä syitä miksi en koskaan ollut hyvä liikunnassa vaikka sitä harrastinkin. Liikunta tuntuu tosi työläältä. En nauti. Olen kohta 40 ja harrastan nykyään työmatkaliikuntaa pyöräillen 15km päivässä. Olen harrastanut ja kokeillut eri lajeja lapsuudesta lähtien mutta menestynyt en koskaan missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Vihaan liikuntaa, mutta liikun joka päivä vähintään 1/2h, yleensä kuitenkin tunnin. Ja ihan vain terveyden ja ulkonäön vuoksi. Ihan sisulla vain teen ja pakotan itseni tähän. Häpeäisin lihavuutta todella paljon. Kaikki ystäväni hoikkia, ehkä siksi?
En kyllä ihan tarkkaan ymmärtänyt kysymystä, mutta miksi sitä liikuntaa on pakko harrastaa tavoitteellisesti? Minä kyllä liikun ihan vaan muuten ja toki ihan hyötyliikuntanakin, mutta ei mulla mitään sen kummempaa tavoitetta ole. Silti liikun säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta tuntuu hyvältä ainoastaan joukkulajeissa tiimihengen vuoksi. Eiköhän tuo ole oikeastaan ihmisluonnon mukaista ettei itsensä rasittaminen tunnu hyvältä? Mitä luulet onko kivikaudella lähdetty ihan huvikseen juoksulenkille ?
Jaksat näitä "millainen ihminen" - skaalaasi.
Millainen ihminen tekee tällaisia kyselyjä?
Millainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisen, joka ei nauti liikunnasta?
{quote=Vierailija]Jos kyse olisi vain siitä, etten saa liikunnasta nautintoa, varmasti harrastaisin sitä paljon enemmän.
Ongelma on siinä, että oikeastaan kaikki reipasta kävelyä raskaampi liikunta tuottaa minulle fyysisesti ja erityisesti henkisesti pahaa oloa, itseinhoa, riittämättömyydentunnetta, jopa väkivaltaimpulsseja...[/quote]
Liberalismi tosiaan on mielisairaus...
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse olisi vain siitä, etten saa liikunnasta nautintoa, varmasti harrastaisin sitä paljon enemmän.
Ongelma on siinä, että oikeastaan kaikki reipasta kävelyä raskaampi liikunta tuottaa minulle fyysisesti ja erityisesti henkisesti pahaa oloa, itseinhoa, riittämättömyydentunnetta, jopa väkivaltaimpulsseja...
Mulle tulee huono olo rääkkiliikunnasta. En ole koskaan tykänny. Oman liikunnan löysinkin sit joogasta.
Joogasta olla jopa enemmän iloa kuin vaikkapa rankasta HIIT-treenistä.
Rääkkitreeni nimittäin voi saada stressihormonit liikkeelle, mikä taas voi johtaa stressiperäiseen syömiseen ja huonompiin ruokavalintoihin. Haastava joogatunti sen sijaan polttaa kyllä kaloreita, mutta aiheuttaa harvemmin samanlaista stressireaktiota.
Jooga auttoi ylipainoisia naisia karistamaan huomattavasti rasvaa kehoistaan vain kuuden kuukauden aikana.
Syy oli tutkijoiden mukaan naisten kortisolitason laskussa - ja stressihormoni kortisoli puolestaan on yhdistetty erityisesti rasvan kertymiseen keskivartalolle.
Kehoa ja mieltä hellivä laji parantaa kunnon lisäksi mielialaa. Joogaaminen lievittää tehokkaasti stressiä, ja siten se voi tehdä esimerkiksi terveellisestä syömisestä, elämäntaparemontista ja ihan vain perusarjestakin helpompaa.
Nautin liikunnasta, mutta en silti harrasta sitä tavoitteellisesti. Tai, jos tavoitteeksi lasketaan se, että pysyy terveessä ja vahvassa kunnossa, niin se on kai sitten liikunnallinen tavoitteeni. Mihinkään maratoniin, tai bikinifitness-kisoihin tähtäämiseen minulla ei ole kiinnostusta
Vierailija kirjoitti:
Liikunta tuntuu hyvältä ainoastaan joukkulajeissa tiimihengen vuoksi. Eiköhän tuo ole oikeastaan ihmisluonnon mukaista ettei itsensä rasittaminen tunnu hyvältä? Mitä luulet onko kivikaudella lähdetty ihan huvikseen juoksulenkille ?
Höpöhöpö. Yksilöliikuntakin tuntuu hyvältä. Ei tietenkään joka sekunti, kuten ei joukkuelajikaan. Olen harrastanut kahta joukkuelajia ja kahta yksilölajia kilpailumielessä, joten selkänojaa väitteelleni löytyy kyllä.
Esimerkiksi vaikkapa hiihtolenkillä maaliskuun auringonpaisteessa upeissa talvisissa maisemissa ja mahtavalla lentokelillä, nautin kyllä lenkin joka sekuntista. Ei ole mitään sen mahtavampaa, kun nouset sen lenkin suurimman ja jyrkimmän mäen huipulle ja ei edes tunnu läheskään niin raskaalta, kuin edellisellä lenkillä ja sieltä laelta näet upeat maisemat, joita ihailet jonkun tovin, samalla kun työnnät itsesi vauhdikkaaseen laskuun. Siinä sitä yksilölajin nautintoa ;)
Itsensä rasituksessa nautintoa tuo etenkin alkuvaiheessa se, kuinka huomaa kunnon nousevan kohisten. Jaksat juosta/hiihtää/pyöräillä yhä pidempään, tai yhä isomman mäen juosta ylös asti jne ja lenkin jälkeen ei enää joka paikka ole kipeä, vaan päinvastoin sen ensimmäisen kuukauden jälkeen on jokaisen lenkin jälkeen aina vaan parempi fiilis.
Millaisen ihmisen mielestä se, ettei nauti kirjojen lukemisesta on syy olla lukematta kirjoja säännöllisesti ja tavoitteellisesti?
Saat äheltää lenkillä/salilla/ladulla just niin paljo ku ite tykkäät. En vieläkään ymmärrä millai ihmiset eivät tajua ettei liikuntaa tarvi niin hirveesti. Joku sanoi pyöräilevänsä 15 kilsaa työmatkalla, ei sellasen lisäksi tarvi enää muuta jossei huvita.
Parempi kysymys olisi, millainen ihminen ei nauti liikunnasta jos sitä on oikeasti joskus kokeillut?