Kuinka hyviä/huonoja olette sanomaan jotain kohteliasta asioista joista ette pidä?
Ihan sama mistä on kysymys; pukeutumisesta, sisustamisesta tai mistä tahansa. Kuinka hyvin keksitte jotain hyviä puolia sieltä huonojen keskeltä ja pystytte sanomaan jotain kohteliasta? Minä olin ennen kovin kekseliäs löytämään aina jotain hyviä puolia tosi nopsaan. Nyt tuntuu, että menee hieman kauemmin keksiä jotain mukavaa sanottavaa asioista jotka eivät ole makuuni. On ehdoton ei torpata toisen onni sanomalla, ettei ole makuuni, koska tässä on toisen ihmisen itsensä ilahduttamisesta eikä ole kysymys minusta.
Olen myös oppinut olemaan hieman varovaisempi ylistämään asioita joista en pidä, sillä joskus sellaista on saanut myöhemmin lahjaksi. Eli kohteliasta keskitietä yitän luovia. Ennen keksin aina jotain luonnostaan ja nyt pitää joskus käyttää paljon aikaa siihen, että saa jotain sanottua. Vanhuus hidastaa? Inhoan latteuksia ja kliseitä. Ja inhoan jos toiselle jää kommenteistani paha mieli :(
Esimerkkinä eräs tuttuni joka on graafinen sunnittelija, hänen kotinsa on järkyttävän ruma järkyttävillä väriyhdistelmillä ja minulle tulee siellä oikein fyysisesti paha olo. On kovi vaikea sanoa jotain positiivista kun värit ja muodot vilistävät silmissä ja oksettaa. En todelakaan ikinä sanoisi hänelle mitään negatiivista, mutta jos hän esittelee jotain uutta tekemäänsä niin minulta loppuvat kohteliaisuudet kesken.
Kommentit (5)
Olen aika hyvä. Usein poimin jonkin yksityiskohdan, josta annan positiivisen kommentin. Jos en keksi muuta, niin esitän kysymyksiä. Ihmiset kertovat yleensä hyvin mielellään sisustusratkaisuistaan, vaatteistaan yms. itselleen tärkeistä asioista.
Tosi hyvä! Keksin mistä tahansa JOTAIN positiivista jonka sitten sanon. Varsinaisesti valehtelemaan en kuitenkaan ala.
Kaikista kodeista keksii jotain kivaa.
Mutta miksi pitäisi sanoa jotain hyvää, jos ei suoraan kysytä: mitä pidät kodistani? Tai mitä pidät sisustuksesta?
Ei kukaan minulta ainakaan ole koskaan kysynyt. Joku on esitellyt esim. uutta kotiaan kyllä ja silloin on ihan luonteva sanoa vaikka kiva sijainti oli se sitten mitä tahansa.
Jos on korvessa, niin upeat maisemat. Jos betonilähiössä metron varrella, niin todella hyvät liikenneyhteydet yms.
Täytyy olla todella mielikuvitukseton henkilö, jos ei jotain hyvää tule ihan spontaanisti mieleen.
Jos on vaikka lapsen kuva esillä, niin sanoo, että onpa nätti/veikeän näköinen lapsi.
Mikään ei hivele vanhemman mieltä enemmän kuin lapsen kehuminen. Jos taloudessa on koira, niin senkin kehuminen osuu ja uppoaa.
Tai onpa vakuuttava kirjakokoelma... Miksi juuri värimaailmaa pitäisi kommentoida.
Tietysti jos sitä aivan täsmällisesti erikseen kysytään, niin voi vain sanoa, että sopii varmasti temperamentiisi, räiskyvä ja valloittava tai hillitty ja hienotunteinen.
Positiivista aina kaikki, totta kai. Mitä kukaan hyötyy loukkaavasta laukomisesta?
Minä saatan sanoa esim. että ei ihan mun makuuni. Olen huono valehtelemaan.