Mikä oli joululahja mitä et koskaan saanut vaikka toivoit?
Edellisen ketjun innoittaman. Mikä oli joululahja mitä et koskaan saanut vaikka toivoit?
Kommentit (23)
Olisin halunnut He-Manin pääkallo linnan 1980-luvun alussa, mutta en saanut. Jälkeenpäin kun näin linnan yhdellä tutulla ei harmittanutkaan enää niin paljon.
Barbietaloa.
Mutta jälkikäteen, kehitti kyllä varmaan enempi mielikuvitusta kun rakennettiin barbienkoteja kirjahyllyyn ja tehtiin huonekaluja milloin mistäkin.
Lundby -nukkekotia ja junarataa en koskaan saanut vaikka joka joulu niitä toivoin.
Barbiauto. Ei jäänyt pysyviä traumoja, vaikka välillä mutsin kanssa tästä lapsuuteni suuresta tragediasta vitsaillaankin.
Stigan jääkiekkopeliä ja Scaletrix autorataa. Olin ainoa lapsi ja tyttö, ja äiti yksinhuoltaja. Silloin harmitti, nyt kyllä tajuan syyn. Itsellä poikia ja molemmat on lapsille hankittu, ovat nyt yläkouluikäisiä ja vuosiin ei ole kumpaankaan koskettu...
Vela - 72 kirjoitti:
Barbiauto. Ei jäänyt pysyviä traumoja, vaikka välillä mutsin kanssa tästä lapsuuteni suuresta tragediasta vitsaillaankin.
Joo, ei mullekaan tuosta barbientalosta. Onnellisia jouluja olen saanut viettää.
Ei tapahtunut minun koulussa tai mitään, mutta kyllä Jammu Siltavuoren tekosista kuuleminen sai tosi pelokkaaksi
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu. Ja varmasti hyvä niin, ettei lapselle koiraa hankittu.
Koira, ja minusta on edelleen huono juttu että sitä ei hankittu. Totta kai pitää sitten olla niin että kaikki sitä hoitavat. Ei tietenkään silleen että koira on lapsen vastuulla. Omien lasten kasvaessa on kyllä huomannut miten tärkeä kaveri ja kuuntelija se koira on.
En saanut kolmea peliä: Kimbleä, jääkiekkopeliä tai haukkaavaa hippoa. Serkuilla ja kavereilla tuli kahta ensimmäistä pelattua ja olisin niin halunnut ne meillekin. Tuon haukkaavan hipon taas pukki vei naapurin lapsille, ja mietin menikö se vahingossa väärään osoitteeseen...🤔🙂
EN toivonut mitään olin jo tottunut, etten saa koskaan mitään mitä haluaisin. Ajattelin että olenpa minä paha ihminen. Mummon kutomat villasukat oli kuitenkin aina mukavana lahjana ja suklaalevy.
Vierailija kirjoitti:
Nukkekotia en saanut. Kismittää vieläkin.
Oli köyhä koti.
N49v
Minulla sama. Minulle jopa se luvattiin, mutta en saanut. Mutta monta muutakin asiaa luvattiin, mutta aina ne sitten unohtui.
Nukkekoti harmittaa tosiaan vieläkin. Niin odotin sen saavani.
N 53v
Sitä Sami-Sanko- lelua, joka oli pyörillä (ja kaukosäätimellä?) liikkuva sanko, joka sylki palloja suustaan. Äitini ystävällisesti tarjoutui sylkemään palloja suustaan, jos haluaisin. Jostain syystä kieltäydyin.
En muista yhtään lahjaa enkä joulua kuin joskus 11-vuotiaasta. Olimme iso lestadiolaisperhe. En ymmärrä mihin ne muistot ovat kadonneet. Joskus 5-6 luokalla sain deodorantin ja julisteen. Aloin vasta nyt miettiä, ettö sainkohan yhtään lahjaa pienenpänä vai oliko ne lahjat kaikki yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä Sami-Sanko- lelua, joka oli pyörillä (ja kaukosäätimellä?) liikkuva sanko, joka sylki palloja suustaan. Äitini ystävällisesti tarjoutui sylkemään palloja suustaan, jos haluaisin. Jostain syystä kieltäydyin.
Kiitos nauruista:)
Vierailija kirjoitti:
En muista yhtään lahjaa enkä joulua kuin joskus 11-vuotiaasta. Olimme iso lestadiolaisperhe. En ymmärrä mihin ne muistot ovat kadonneet. Joskus 5-6 luokalla sain deodorantin ja julisteen. Aloin vasta nyt miettiä, ettö sainkohan yhtään lahjaa pienenpänä vai oliko ne lahjat kaikki yhteisiä.
Olihan se toki lahja kun kouluun laittoivat. Sieltä sai penaalin ja kynän ja kumin ja aapisen ja muut kirjat. Kai meillä syötiinkin koska hengissä säilyttiin. Siitäkään en muista mitään. Vaatteitakin kai joskus ostettiin ja käytettiin toisten vanhoja. Olin hyvin totinen lapsi ja nyt totinen aikuinen. Aina tuli uusi lapsi äidille hoidettavaksi, niin eipä siinä jokaisen tarpeita tai toiveita ehtinyt kuunnella.
En koskaan saanut ponia omakotitalon pihalle :'(