Lue keskustelun säännöt.
Meillä on kolme teini-ikäistä. Kukaan ei ole koskaan haistatellut meille vanhemmille tai kiljunut, ettei me ymmärretä mitään.
14.12.2017 |
En tajua, miksi teinien huono käytös on jotenkin hyväksyttävää ja oletus on se, että kaikki paiskovat ovia ja haistattelevat vanhemmilleen. En ole koskaan kokenut, että meillä olisi ollut mitään ongelmia teinien tai lasten kasvattamisessa muutenkaan. Vauvavuodet olivat rankkoja, samoin se aika, kun oli uhmaa. Teini-ikäisten kanssa ainoat "ongelmat" ovat lähinnä sellaisia, että saavatko he tarpeeksi unta (kun ei illalla nukuta ja aamulla on pakko herätä kouluun), onko tarpeeksi vapaa-aikaa läksyiltä ja harrastuksilta, miten kavereiden kanssa menee jne. Eikä nekään mitään ongelmia ole, ikäkauteen kuuluvia asioita vain.
Lapset ovat erilaisia, enkä nyt väitä, että meidän kasvattamat lapset olisivat yhtään sen paremmin kasvatettuja kuin muidenkaan. Sitä ihmettelen, että haistattelua ja huonoa käytöstä pidetään normaalina ja asiaan kuuluvana teinien kanssa?
Kommentit (21)
Kuulostaa ihan multa. Tuo vaihe tuli siinä 20-25v paikkeilla oletettavasti johtuen siitä, että en voinut kokea oloani turvalliseksi kotona. Ei kai keskitysleirilläkään kauheasti haistateltu vartijoille. Sinuna miettisin toiseen kertaan kannattaako asiasta olla ylpeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No teillä on sitten vähemmän temperamenttiset lapset. Enkä sano, että temperamenttisuus olisi joku puolustava tekijä huonolle käytökselle. Siitäkin voi oppia pois, onneksi.
Joo, meidän äiti edelleen selittää ettei ymmärrä miksi ihmisten pitäisi riidellä, se ei vain ole tarpeen. Ja että kaikista asioista on puhuttu. Totuus, kaikki lapset ovat käyneet terapiassa eikä mistään asioista voitu kotona puhua. Kuten ei myöskään ole voitu kertoa vanhemmille terapiasta. Itse olen iloinen aina kun omat lapset raivostuu ja osoittaa sen.
Ei meilläkään haistatella, kiljuntaa/puhetta vanhempien ymmärtämättömyydestä on kyllä kuultu ja varmaan kuullaan tulevaisuudessa ja näin sen pitää mennäkin.
Teinien on syytä kyseenalaistaa asioita, ei niitä muuten osaa aikuisenakaan kyseenalaistaa, vaan mennään kuin kanalauma muiden perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, se suhde voi silti olla yhtä hyvä tai parempi, jos on jotain kiljumista. Itse olen aina tukahduttanut tunteeni ja monia asioita jäi puhumatta äidin kanssa. Nyt se on myöhäistä enää, kun äitiä ei enää ole.
Ei meilläkään haistatella, ei puolin eikä toisin... Uskon että eroja on sekä vanhemmissa että lapsissa, ei kaikki voi olla pelkästä kasvatuksesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole meilläkään haistateltu eikä kiroiltu, emme yksinkertaisesti olisi hyväksyneet sellaista käytöstä. Jo lapsena meiltä pantiin naapurin lapset pihalle, jos kiroilivat.
Tunteita on kyllä saanut näyttää ja asioista olla eri mieltä. Joskus teinit menivät ovet paukkuen omaan huoneeseensa ja ehkä haistattelivat sitten siellä sydämensä pohjasta, sitä en tiedä. Olemme painottaneet hyvää käytöstä toisia ihmisiä kohtaan, olivat he sitten vieraita, omia vanhempia tai sisaruksia. Sekä sitä, että toiseen ihmiseen ei kosketa muuta kuin hyvällä.
Meillä on toiminut ilmeisen hyvin, lapset ovat aikuisia ja meillä on hyvät välit. Niin hyvät, että viihdymme pitkiä aikoja yhdessä lomilla, jouluna jne.,lasten avopuolisot mukaanlukien.
Mun lapset on jo aikuisia mutta koskaan eikä ikinä teininä haistatelleet päin näköä. Ihan varmasti kyllä huoneessaan oven takana päästelivät sipisten ties mitä manauksia :D Toki sain kuulla olevani fossiili, muumio ja muinaisjäänne eikä tietyssä iässä ollut puhettakaan jotta yhtäaikaa voisi kauppaan mennä. Toisen kanssa tuli kamalia ongelmia, mutta niin ihmeelliseltä kuin tämä kuulostaakin, koskaan ei ei sanonut törkeästi eikä edes kiroiltu meidän vanhempien kuullen. Jälkeenpäin kun olen kysynyt että mistä tämä johtui, niin vastaus oli että kaikesta uhmasta huolimatta jotenkin kunnioittivat vanhempia.
Ihan tavallinen koti meillä oli, että lapset ei olleet alistettuja. Rohkeutta olisi molemmilla ollut kirota ja haistatella, ettei se siitä kiinni ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole meilläkään haistateltu eikä kiroiltu, emme yksinkertaisesti olisi hyväksyneet sellaista käytöstä. Jo lapsena meiltä pantiin naapurin lapset pihalle, jos kiroilivat.
Tunteita on kyllä saanut näyttää ja asioista olla eri mieltä. Joskus teinit menivät ovet paukkuen omaan huoneeseensa ja ehkä haistattelivat sitten siellä sydämensä pohjasta, sitä en tiedä. Olemme painottaneet hyvää käytöstä toisia ihmisiä kohtaan, olivat he sitten vieraita, omia vanhempia tai sisaruksia. Sekä sitä, että toiseen ihmiseen ei kosketa muuta kuin hyvällä.
Meillä on toiminut ilmeisen hyvin, lapset ovat aikuisia ja meillä on hyvät välit. Niin hyvät, että viihdymme pitkiä aikoja yhdessä lomilla, jouluna jne.,lasten avopuolisot mukaanlukien.
Kyllä mekin lomailimme yhdessä ja näimme monta kertaa vkossa ja puhuimme päivittäin. Silti äiti ei ollut se, jolle olisi voinut puhua tunteistaan eikä häneltä saanut tietynlaista henkistä tukea juuri siitä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Poikia vai tyttöjä?
Kaksi poikaa, yksi tyttö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole meilläkään haistateltu eikä kiroiltu, emme yksinkertaisesti olisi hyväksyneet sellaista käytöstä. Jo lapsena meiltä pantiin naapurin lapset pihalle, jos kiroilivat.
Tunteita on kyllä saanut näyttää ja asioista olla eri mieltä. Joskus teinit menivät ovet paukkuen omaan huoneeseensa ja ehkä haistattelivat sitten siellä sydämensä pohjasta, sitä en tiedä. Olemme painottaneet hyvää käytöstä toisia ihmisiä kohtaan, olivat he sitten vieraita, omia vanhempia tai sisaruksia. Sekä sitä, että toiseen ihmiseen ei kosketa muuta kuin hyvällä.
Meillä on toiminut ilmeisen hyvin, lapset ovat aikuisia ja meillä on hyvät välit. Niin hyvät, että viihdymme pitkiä aikoja yhdessä lomilla, jouluna jne.,lasten avopuolisot mukaanlukien.
Kyllä mekin lomailimme yhdessä ja näimme monta kertaa vkossa ja puhuimme päivittäin. Silti äiti ei ollut se, jolle olisi voinut puhua tunteistaan eikä häneltä saanut tietynlaista henkistä tukea juuri siitä syystä.
Samoin meillä vietetään aikaa yhdessä lomilla paljon ja välit ovat päälle päin hyvät ja lämpimät, mutta tosiaan tuo henkinen tuki puuttuu kuten on puuttunut aina. T. Tuo jonka kaikki sisarukset ovat käyneet terapiassa
Ei meilläkään ole kertaakaan paiskottu ovia eikä haistateltu. Ei kyllä myöskään pienempänä raivottu kaupan lattialla tai muuta vastaavaa. Onko meillä nyt vastoin kuvitelmiani huonot välit? Lapsia neljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, se suhde voi silti olla yhtä hyvä tai parempi, jos on jotain kiljumista. Itse olen aina tukahduttanut tunteeni ja monia asioita jäi puhumatta äidin kanssa. Nyt se on myöhäistä enää, kun äitiä ei enää ole.
Meillä puhutaan paljon, näytetään tunteita, itketään, nauretaan. Lapset riitelevät keskenään, mutteivät haistattele tai hauku toisiaankaan. En ole vuosikausiin kuullut, että kukaan olisi sanonut toiselle esim. "olet idiootti", vaan sanovat, että toisen käytös on ärsyttävää tms.
Meillä voi sanoa suoraan, jos joku asia ärsyttää, jonkun asian kokee epäreiluksi (esim. sisarus saa jotain, jota itse ei tms.), me iloitaan yhdessä ja surraan yhdessä. Lapset kertovat avoimesti myös senkin, jos on huono mieli tai jos minun tai mieheni tai meidän yhteinen käytös ei ole kivaa.
ap
Riippuu lapsen ja vanhemman temperamentista. Kasvatuksella toki on osansa asiassa; kuten joku jo sanoikin, ei keskitysleirivangit vartijoille päätänsä aukoneet. Itse olen suht. ankarakurisesta perheestä ja siskoni karjui, kiroili ja paiskoi ovia työkseen teininä vanhempien auktoriteetistä välittämättä. Minä ja veli sen sijaan olimme hyvin kilttejä ja hiljaisia ja nielimme aika lailla kaiken, mitä äiti ja isä sanoivat ja tekivät (jostain syystä saimme kuitenkin aina ankarammat rangaistukset ja kovemmat huudot, kuin tämä kapinoiva siskomme, kun välillä sormea nostimme)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan multa. Tuo vaihe tuli siinä 20-25v paikkeilla oletettavasti johtuen siitä, että en voinut kokea oloani turvalliseksi kotona. Ei kai keskitysleirilläkään kauheasti haistateltu vartijoille. Sinuna miettisin toiseen kertaan kannattaako asiasta olla ylpeä
Ahaa. Eli siis jos haistatellaan, niin sitten voi olla ylpeä - lapset ovat normaaleja?
Olin aika kiltti teini. Vasta kotoa pois muutettuani olen ns. ottanut yhteen vanhempieni, erityisesti äidin kanssa. Eli kyllä se ”uhma” vanhempiin tulee ennemmin tai myöhemmin. Nyt kolmekymppisenä välit ovat taas oikein hyvät ja lämpimät.
Mulla ei ole kokemusta kuin kahdesta omasta teinistä. Molemmat ovat kyllä sanoneet, etten ymmärrä heitä / asiaa, josta ollut puhe. Molempien kanssa on riidelty, ja ovat riidelleet keskenään, nimittelyjäkin on ollut. Eivät tosiaan ole tyytyneet sanomaan vain, että toisen käytös on ärsyttävää. Oveakin toinen paiskoi muutaman kerran.
Itse teininä en kyllä uskaltanut sanoa pahasti, nielin kiukkuni poikkeuksetta aina.
Oletan, että silti olemma ihan normaaleja, varmasti asiaan vaikuttaa moni asia, ei pelkkä kasvatus, vaan temperamentti yms tekijät.
Vierailija kirjoitti:
No teillä on sitten vähemmän temperamenttiset lapset. Enkä sano, että temperamenttisuus olisi joku puolustava tekijä huonolle käytökselle. Siitäkin voi oppia pois, onneksi.
Ei liity temperamenttiin, vaan mahdolliseen pahaan oloon tai ihan vaan huonoihin käytöstapoihin, kun vanhemmat eivät ole saaneet koskaan lapsen kunnioitusta.
Nimim. lähipiirissä paljon kuumaverisiä, vain muutama käyttäytynyt vanhempiaan kohtaan epäkunnioittavasti esim. haistattelemalla
Eipä mitään, saahan sitä ihmetellä kaikenlaista. Mä tiedän, että teinejä on erilaisia, on niitä helppoja, on erittäin haastavia ja paljon siltä väliltä. Suurin osa heistä käyttäytyy normaalisti.