Miksi jotkut vanhemmat eivät kannusta lastaan opiskelemaan?

Äitini tosin sai harmikseen vaik kaksi p1llullista olentoa eikä niitä havittelemiaan poikia. Siitä pettymyksestä sitä onkin saanut kuulla koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa opiskella korkeakoulututkinnon, mutta vanhemmat vain vähättelevät, se on tietysti väärin, ja kaipa tällaisiakin tapauksia on. Muuten en enää ymmärrä tätä mantraa, että pitää opiskella niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Entä jos aidosti kiinnostaa ammatti, johon ei tarvitse korkeakoulua? Tai nämä jutut, että köyhä vanhempi pakotti lapsensa opiskelemaan ja kyllä kannatti, koska heistä tuli mitä lie ekonomeja ja opettajia - halusivatko ne lapset itse edes sitä? Minä ja mieheni olemme korkeasti koulutettuja, esikoinen opiskelee ammattikoulussa unelmiensa alaa. Minusta on vain hienoa, että hän on löytänyt (näillä näkymin) oman tiensä. Kuopus taas haluaa lukioon - omasta tahdostaan.

Isekin olen sitä mieltä, että parempi kannusaa nuorta itsenäsiin valinoihin ja päätöksiin ja ottamaan vastuuta; näin oma vanhempinkin (tohori ja miasteri) ovat aina tehneet. Sen sijaan kannattaa loepttaa valehelu siiä, että opsieklemalla yliopstossa olisi suoraviivaisesti ja poikkeuksetta tie parempaan ja turvatumpaan taloudelliseen toimeentuloon. - Toki opiskelusta voi saada palon sellaista, mit ei ole mitattavissa "vain" rahalla. Mutta yhtä hyvin "oman juttunsa" ja kutsumuksensa voi saada muualtakin kuin vain yliopistoa käymällä. Mihin sitä paitsi on hävimmeet puhee elinkäisesä oppisesta. Jollei parikymppisenä halua mennä jatkamaan opintojaan yliopistoon, niin ehti vielä mona kertaa myöhemmin, jos tulee tosiiin ajatuksiin. Suorin tie voi olla nopein mutta ei aina se kiinnostavin ja antoisin

Eivät kaikki voi olla korkeakoulutettuja. Eikä sinne korkeakouluun kävellä Suomessa sisään. Sinne pitää tulla valituksi haussa. Valtava määrä jää joka vuosi tulematta valituksi, vaikka kuinka olisi halunnut. Ja suuri määrä keskeyttää korkeakouluopinnot, vaikka on saanut paikan.

Jos vanhemmilla on muuta tekemistä, ja esim energiat vähissä, sillon ei välttämättä ajattele että lapsi tarvii tukea vaan että koulussa autetaan ja sitten aikuisena lapsi tekee itse omat valinnat.

Mieheni suku on juuri tuollaista ”röihin vaan kuule heti! Mitään koulupelleilyä me ei katsella! Tytöt lähihoitajiksi ja pojat autoja rassaamaan.” Yritän itse kannustaa ja neuvoa olemaan kuuntelematta.

Miksi kaikkien pitäisikään opiskella pitemmälle, jos amiksesta löytyy sopiva ja kiinnostava ammatti? Eikö tärkeintä pitäisi olla, että ylipäätään hankkii ammatin? Kannattaa myös muistaa, että amiksestakin pystyy halutessaan jatkamaan opintojaan pitemmälle, eli amiksen valitseminen ei sulje pois korkeampaa koulutusta.

Eikö amis sitten ole opiskelua? Tärkeintä on, että ylipäätään hankkii ammatin, eikä jätä opiskeluaan pelkkään peruskouluun tai peruskouluun ja lukioon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkien pitäisikään opiskella pitemmälle, jos amiksesta löytyy sopiva ja kiinnostava ammatti? Eikö tärkeintä pitäisi olla, että ylipäätään hankkii ammatin? Kannattaa myös muistaa, että amiksestakin pystyy halutessaan jatkamaan opintojaan pitemmälle, eli amiksen valitseminen ei sulje pois korkeampaa koulutusta.

Kyse on siitä, kannustaako lasta opiskelemaan vai kannustaako opiskelemaan mahdollisimman äkkiä ammatin. Jälkimmäiset ihmiset pitää lukiota ja yliopistoa haihatteluna eikä kannustaako lapsia tavoittelemaan korkeampaa koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkien pitäisikään opiskella pitemmälle, jos amiksesta löytyy sopiva ja kiinnostava ammatti? Eikö tärkeintä pitäisi olla, että ylipäätään hankkii ammatin? Kannattaa myös muistaa, että amiksestakin pystyy halutessaan jatkamaan opintojaan pitemmälle, eli amiksen valitseminen ei sulje pois korkeampaa koulutusta.

Kyse on siitä, kannustaako lasta opiskelemaan vai kannustaako opiskelemaan mahdollisimman äkkiä ammatin. Jälkimmäiset ihmiset pitää lukiota ja yliopistoa haihatteluna eikä kannustaako lapsia tavoittelemaan korkeampaa koulutusta.

Mikä itseisarvo on korkeammalla koulutuksella? - Ja sitä paitsi ammatikoulutukinnn pohjalta voi hakea ja myös päästä suomalaiseen yliopistoon opiskelemaan luullakseni 99% niistä aloisa kuin  lukiopohjalta. -Äkkiseltään en iedä ainoatakaan alaa, jolle ei voisi hakeutua ja päästä. - Toki hyvin ja kiitettävät arvosana ylppäreissä antava paremmat valmiudet, erityisesti nyt kun valinnoissa on asetettu painottamaan ylppäreiden arvosanoja,  pääsykoevalinann asemasta. Ei keskinkertaisilla tai jopa alle keskiarvon ylppäreiden arvosanoilla paljoa arvoa ole.

Mutta se tärkein, enä jos nuorn oma juttu ja haave omasta paikasta on sellainen, joka ei vaadi ja tai edellytä yliopisto -opintoja? - kumpi on parempi kunnioittaa ja arvostaa nuoren omaa valintaa ja päätötstä, vai mitätöidä ja halveksia sitä ja alleviivata että kuinka vasta yliopistoon pääsy olsi avain arvostukseen. -Josta on vielä matkaa valmistumiseen.

Ei kuitenkaan enää nykyään mitenkään eriyisen mahdotomasi kun korkeakoulu ja yliopiso-opiskelupaikka on enemmän kuin puolelle ikäluokasta.  - ihan jokaiselle ei vielä ojennettuna ja annettuna vaan saattaa vaatia nuoren ilman enemmän ja vähemmän nähtyä vaivaa   

Ollaan eksän kanssa akateemisesti koulutettuja ja hyvissä hommissa. Mutta !! Lasta ei vähempää vois koulu kiinnostaa. Käy kuitenkin mutta alisuorittaa voimakkaasti. On rampattu testit, psykologit, kuraattorit. Tuettu, autettu, kannustettu. Tarjottu keppiä ja porkkanaa mutta EI mene kaaliin.

Huoli, pettymys, jatkuva stressaus hintana. Tulee paha mieli kun syyllistetään.