Lue keskustelun säännöt.
Pieni avautuminen: Mummi ei tule meille jouluksi ja jostain syystä se ottaa nyt ankarasti päähän!
12.12.2017 |
Pakko hiukan päästää harmia pihalle. Tilanne on sellainen että Vaari kuoli reilu vuosi sitten ja viime keväästä lähtien Mummi on aktiivisesti etsinyt uutta miestä itselleen. Alusta asti pidin sitä hyvänä asiana, yksin jäädessä nuorehko leski ”kuolee pystyyn” melko nopeasti. Noh, sitten taisi Mummilta karata vähän mopo käsistä kun pahimmoillaan oli kolme treffit samana päivänä tai piti kesken lapsenlapsen synttäreiden lähteä taas uusille treffeille. Nyt on löytynyt joku mies jonka kanssa on seurustellut syksystä alkaen. Mies asuu useamman sadan kilometrin päässä täältä ja Mummi on nyt viettänyt siellä pitkiä aikoja (viikko-pari) kerrallaan ja niin tiiviisti että ei olla nähty kuin vilaukselta silloin tällöin (noin kerran kuukaudessa) kun aiemmin ollaan nähty joka viikko. Edes soittoja ei kuulu, me ollaan soitettu noin kerran kahdessa viikossa. Miestä ei ole meille esitelty muuta kuin etunimeltä.
Lapset ihmettelee miksi Mummi ei käy meillä enää koskaan eikä me käydä Mummilla. Vastaus on aina sama: Mummi on reissussa.
Tähän asti Mummi ja Vaari ovat viettäneet joulut meillä (vuodesta 2005 alkaen), sitä ennen me oltiin aina heillä. Lapset eivät ole siis koskaan viettäneet joulua ilman heitä. Viime jouluna ei siis enää ollut Vaaria joka kuoli syyskuussa. Mummi toki oli meillä. Nyt uusi rakkaus on niin tärkeä että joulu pitää viettää siellä.
Vaikka ymmärrän ja hyväksyn täysin että aikuisella ihmisellä on oikeus parisuhteeseen ja rakkauteen niin silti harmittaa. Harmittaa lasten puolesta joilta meni jo Vaari ja nyt Mummi on hylännyt heidät kuin vanhat rukkaset. Harmittaa omastakin puolesta, ei joulu ole nyt samanlainen kuin ennen. Tunnen syyllisyyttäkin siitä että harmittaa enkä oikeastaan pidä tästä reaktiosta jonka asia minussa aiheuttaa.
Hassuinta tässä asiassa on ehkä se että kyseessä on anoppini. Eihän anopin rakkauselämän pitäisi minua varsinaisesti koskettaa. Ollaan kuitenkin anopin kanssa läheisiä ja puhutaan paljon sellaisestakin mistä anoppi ei mieheni ja hänen veljensä kanssa puhu. Jotenkin on kovin hylätty olo. Mietin myös miltä miehestäni tuntuu. Mies on ollut kovin vaisuna asiasta puhuttaessa. Välillä kyselen että oletko kuullut äidiltäsi mitään ja vastaus on aina ”en”. Sitten jos anoppi soittaa, soittaa hän mulle. Ei varmasti tunnu kivalta miehestä.
En tiedä onko tässä yhtä ainoaa oikeaa mielipidettä tai ratkaisua olemassakaan. Varsinkin kun periaatteellisesti olen sitä mieltä että kunkin pitää saada viettää joulunsa siellä missä itse hyväksi kokee. Oma äitini kuoli jo 16 vuotta sitten ja isäni on sen jälkeen viettänyt joulut uuden vaimonsa kotitilalla. Tämä ei ole herättänyt minussa minkäänlaisia ahdistuksia, päin vastoin olin tosi helpottunut kun sain vanhimpien lasten ollessa pieniä mennä anoppilaan valmiiseen pöytään. Miksi ihmeessä nyt ahdistun tästä? Kiitos että sain avautua!
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun anoppi on vanha ja tarvitsee hoitoa alkaa ulina avustamisesta. Nyt kun anopista on ollut hyötyä niin kaivataan. Mieti.
Ensinnäkin: hoidin appiukkoa kotonaan ennen hänen kuolemaansa.
Toisekseen: autan ja mieheni auttaa anoppia nytkin kaikessa mahdollisessa: talon kunnostuksessa, puutarhatöissä, auton huoltoihin liittyvissä asioissa, veroasioissa, painavien tavaroiden kantamisessa ja kuljettamisessa jne. Appiukon kuoltua anoppi pyysi minua kanssaan hautaustoimistoon koska ei halunnut mennä sinne yksin. Menin tietenkin. Poikiaan hän ei pyytänyt vaikka kyse heidän isästään olikin.
Mikäli anoppi tarvitsisi varsinaista hoitoa tai apua päivittäisessä elämässään, auttaisimme ilman muuta häntä. Kaipaamme häntä ihmisenä, emme hyötymistarkoituksessa. Hän on meille rakas ihminen. Sitä tuntuu monen teistä olevan vaikea käsittää.
Ap
Hienoa, että välinne ovat noin hyvät, mutta nyt on tullut anopin elämään uusi tilanne: uuteen ihmiseen tutustuminen. Se vie iäkkään ihmisen energiat täysin. Kyllä anoppisi alkuhuuman jälkeen palaa ja elämä normalisoituu, mikäli ei sattuneesta syystä joudu muuttamaan kauemmas tämän uuden miehen perässä. (ymmärsin, että asuu kaukana). Sekin mahdollisuus teidän on otettava huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan selkeää että omien vanhempiesi menetys vaikuttaa siihen, miten vaikeaksi koet tämän mummin uuden elämäntilanteen. Olet kertomasi perusteella jollakin tasolla tuntenut että isäsi hylkäsi sinut äitisi kuoleman jälkeen, ja nyt tämä uusi tilanne muistuttaa liikaa sitä hylkäyskokemusta. Ole siis itsellesi armollinen, saat surra asiaa. Suruun auttaa aika, ja mahdollisesti asian käsitteleminen puhumalla jonkun luotettavan ja puolueettoman henkilön kanssa.
Hyvä vinkki on kuitenkin koettaa tänä jouluna keskittyä lapsiin, sekä yrittää löytää ja kehittää jotain vain teidän perheen keskeisiä uusia jouluperinteitä. Lisäksi epäilen ettei mummi oikeasti halua teidän elämästänne kadota tai ole teitä hylännyt, mutta suhde voi muuttaa muotooan. Suuren menetyksen jälkeen hetkellisesti hänelle voi olla tärkeää huolehtia ensisijaisesti omasta voinnistaan. Keskity siis sinäkin ensisijaisesti itseesi, koeta mahdollisuuksien mukaan löytää keskusteluapua muualtakin kuin palstalta, ja toivottavasti onnistutte viettämään kivan joulun pienemmälläkin porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan selkeää että omien vanhempiesi menetys vaikuttaa siihen, miten vaikeaksi koet tämän mummin uuden elämäntilanteen. Olet kertomasi perusteella jollakin tasolla tuntenut että isäsi hylkäsi sinut äitisi kuoleman jälkeen, ja nyt tämä uusi tilanne muistuttaa liikaa sitä hylkäyskokemusta. Ole siis itsellesi armollinen, saat surra asiaa. Suruun auttaa aika, ja mahdollisesti asian käsitteleminen puhumalla jonkun luotettavan ja puolueettoman henkilön kanssa.
Hyvä vinkki on kuitenkin koettaa tänä jouluna keskittyä lapsiin, sekä yrittää löytää ja kehittää jotain vain teidän perheen keskeisiä uusia jouluperinteitä. Lisäksi epäilen ettei mummi oikeasti halua teidän elämästänne kadota tai ole teitä hylännyt, mutta suhde voi muuttaa muotooan. Suuren menetyksen jälkeen hetkellisesti hänelle voi olla tärkeää huolehtia ensisijaisesti omasta voinnistaan. Keskity siis sinäkin ensisijaisesti itseesi, koeta mahdollisuuksien mukaan löytää keskusteluapua muualtakin kuin palstalta, ja toivottavasti onnistutte viettämään kivan joulun pienemmälläkin porukalla.
Varmasti äitini kuolemalla on jotain tekemistä tuntemusteni kanssa mutta todettakoon että olen isäni kanssa yhtä läheisissä ja lämpimissä väleissä kuin anopinkin kanssa, vaikka emme joulua saman katon alla vietäkään.
Eikä tämä joulunvietto minua mihinkään murheeseen sinällään suista. Harmi vaan oli suuri ja sitä oli hyvä tuuletella vähän. Monta hyvää näkökulmaa, myös niitä ilkeitä mutta niidenkin kautta tilanne hahmottuu ja selkiytyy. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Kiitos kaikille!
Ap
Joojoo, ikävä on, on ikävä. Reipastu, aikuinen ihminen! Järjestä edes lastesi vuoksi iloinen joulu!