Mulla on ihan kauhean ikävä nuoruusvuosia! :(

En kaipaa. Jokaisessa elämänvaiheessa on omat palkitsevat juttunsa. Nuoruuden ystävistä ne parhaimmat ovat edelleen läheisiä, vaikka eri paikoissa asummekin, välillä eri maissakin. Sinuna ottaisin vastuun onnestani ja alkaisin heti muuttaa elämääni... Ettei tarvitse 60-vuotiaana haikailla, miten alta 20 vuotiaana oli kivaa. Kuka aikuinen oikeasti edes haluaisi olla teini?

En nuoruusvuosia, mutta lapsuusaikaa. Leikittiin kaverin kanssa tuntikausia barbeilla ja sitten kaikki kadun lapset purkkia kesähämärässä. Vanhempani eivät olleet täydellisiä. Mutta se elämä kavereitten kanssa ja mulla oli kamalasti paperinukkeja. Ja hoidin nukkeja. Oli se ihanaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I feel you! Mitä lähemmäs 40v. tulee, sitä enemmän kaipaan nuoruutta. Lukioaika sekä opiskeluaika oli kyllä elämän parasta aikaa. Rakastan lapsiani yli kaiken ja miehen kanssa kaikki ihan okei, mutta tylsää puurtamistahan arki on. Töihin-harrastuksiin-ruokakauppaan-kotiin... Päivästä toiseen. Lomilla on kivaa. :D Kaipaan nuoruuden irrottelua ja huolettomuutta. Sekä yllättävän paljon miespuolisia kavereita! Ne on kaikki jääneet pois mun elämästä. Kaikilla perheet ja tilalla joko miehen opiskelukavereita tai omien kavereiden miehiä, eli ei ole sama asia kuin ne omat vanhat kaverit. :(

Juuri näin.

Mäkin kaipaan etenkin niitä kavereita. Kavereita, joiden kanssa olisi yhteistä historiaa ja joiden kanssa voisi edes joskus muistella ja nauraa yhteisille jutuille.

Ap.

Niinpä! Puhua muustakin kuin työkuulumisista. :/

Menisin niin pitkälle, että köllöttelisin kohdussa. Kietoisin itse napanuoran tiukasti solmuun kaulani ympärille. Oma elämä ainakin olisi paljon parempi, kun sitä ei olisi ollutkaan.

Ikävöin ja en ikävöi.

Niitä muutamia hassuja ihmisiä etenkin ikävöin. Niitä nuoruuden pastostakin täynnä olevia. Ikävöin kykyä ystävyyteen ilman hyötymittareita.

Vierailija kirjoitti:

Menisin niin pitkälle, että köllöttelisin kohdussa. Kietoisin itse napanuoran tiukasti solmuun kaulani ympärille. Oma elämä ainakin olisi paljon parempi, kun sitä ei olisi ollutkaan.

Minä menisin vielä pidemmälle ja hylkisin siittiön ja munasolun yhdistymistä.

Miksi te ihmiset ette muuta elämäänne, jos olette siihen noin tyytymättömiä? Typerää itkeä vain menneisyyden perään, sen sijaan, että suunnittelisi tulevaisuutta, joka on ainoa ajanhetki johon voi vaikuttaa!

Ja surkuhupaisaa jos mielikuvitus riittää hauskanpidossakin vain siihen, että MUISTELTAISIIN mennyttä :'D. Ei siis suinkaan haaveilla edes siitä että tekisi jotain kivaa, vaan siitä, että muistelee mennyttä kivaa.

T. Toinen n38 jolle elämä on äärettömän mielenkiintoista ja jännää, kun olen sen sellaiseksi tehnyt

Täällä painan ihanasti menemään pidennettyä nuoruutta hyvin palkatun työn ohessa.

Ei ole tullu pentuja hommattua sotkemaan ihmiselämää.

Se niiden teon harjoittelu on kyllä edelleen hauskaa. Ja baareilu.

"Voitolla yöhön...."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, usko pois: olet vieläkin nuori! Et edes 40! Oli ne bileet kivoja ja kaikki muukin. Lapsuusmuistot kultaisia.

Ehkä sitä vielä on nuori, mutta ei kauaa. En mä enää ehdi kokemaan niitä samoja juttuja mitä moni kokee ja on jo konenut naäiden 20-40 ikävuosien aikana... Mä en ole koskaan ollut tupareissa, kaverin häissä (joten ei polttareitakaan), vauvakutsuilla, kolmikymppisillä, pikkujouluissa, rapujuhlissa, vappubileissä sitten teinivuosien, en kaverin kanssa ulkona syömässä jne.

Miten se olikaan nuorena ihanaa, kun kaveri soitti ja kysy kylille ja se kun suunniteltiin viikonlopun menoja.

Ap.

Siis what? Minne autiolle saarelle oikein muutit?

Miksi olet alistunut tuollaiseen ’ei koskaan mitään’ - elämään??? Ymmärrän jos olet muuttanut pikkiriikkiselle saarelle kalastajan vaimoksi, mutta muuten: tee itse itsellesi iloisempi ja osallistua moi elämä!