Missä vaiheessa lapsuudenkotinne on myyty ja

17 vuotta sitten sisarukseni osti lapsuudenkotini. Meille sanottiin, että voimme ottaa sieltä mukaan mitä haluamme, mutta eihän mulla nippanappa täysi-ikäisenä ollut mitään varastotiloja eikä mahdollisuuksia ottaa mitään. Sisarukseni sai ilmaiseksi talon järven rannalla, irtaimiston veneineen ja kaiken. Olen katkera, itse olen joutunut raapimaan kaiken itse kasaan eikä vieläkään ole venettä eikä kesämökkiä.

Ei ole myyty, eikä tulla myymäänkään, vaikka olen jo yli 50. Rintamamiestalo, jossa veljeni asuu muodollista vuokraa vastaan. Eli maksaa kuolinpesälle pitämällä talon kunnossa ja se on meille ok. Mielellään luovuttaisiin, mutta veljellä ei ole vara maksaa ja veljen hyväksi ei voi perinnöstä luopua, niin kuin laki sanoo, vaan se menisi lapsilleni ja jos he luopuvat, heidän lapsilleen. Verotuksellisesti edullisinta on näin, että veli asuu kuolinpesän talossa siihen asti kuin jaksaa ja se menee sitten meidän muiden sisarusten lapsille - joista kukaan ei tosin sitä halua - jos on enää asuinkelpoinen, kun meistä aika jättää. Luultavasti menee purkuun ja tontti myyntiin.

Olin yli 40-vuotias kun lapsuuskoti myytiin vanhempieni kuoltua.

Oli se kova paikka.

Talon tyhjentäminen ja tavaroiden jako sukulaisille ja tuttaville vielä meni, mutta puutarhasta luopuminen oli hirveää.

Kävin siellä viimeisen kerran, kun kevät oli kukkeimmillaan - puut ja pensaat hiirenkorvalla ja sipulikukat kukkivat kaikkialla.

Riipi sielua, kun lähdin. En ole milloinkaan halunnut nähdä sitä paikkaa enää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

17 vuotta sitten sisarukseni osti lapsuudenkotini. Meille sanottiin, että voimme ottaa sieltä mukaan mitä haluamme, mutta eihän mulla nippanappa täysi-ikäisenä ollut mitään varastotiloja eikä mahdollisuuksia ottaa mitään. Sisarukseni sai ilmaiseksi talon järven rannalla, irtaimiston veneineen ja kaiken. Olen katkera, itse olen joutunut raapimaan kaiken itse kasaan eikä vieläkään ole venettä eikä kesämökkiä.

Ristiriitainen tuo kirjoituksesi: sisaruksesi OSTI lapsuudenkotisi ja SINÄ jäit ilman ja he saivat ILMAISEKSI . Mitenköhän oli? lain mukaan kukaan ei lapsista saa mitään yksin ilmaiseksi.

Ei ole myyty. Olen syntynyt sen talon kamarissa melkein 67 vuotta sitten. Omistaja on äitini joka asuu palvelutalossa. Vanhin veljeni pitää siitä huolta. Kaikki on ennallaan melkein kuin lapsuudessani. Kun käyn siellä, otan äitini palvelutalosta kotiin.