Kumpi tekee tyytyväisemmäksi, työ vai lapset?

Rakastan mun työtä ja saan siitä onnistumisen kokemuksia, kiitosta ja tunteen siitä että osaan, pystyn ja hallitsen asioita.

Lapsi on kuiten kin rakkaampi kuin mikään. Hänen kasvattamisensa on kuitenkin aina välillä rankkaa ja koen paljon syyllisyyden tunteita. Silti ne onnen hetket ovat huikaisevia. Se rakkaus ja onni on jotain uskomatonta.

Työ on tavallaa kuin Suomen Lappi: kaunista, tarjoaa elämyksiä ja onnistumisia. Äitiys ja lapsi on kuin Himalaja: paljon vaivaa ja vaaroja mutta onnen huiput ovat huikaisevia ja ainutlaatuisia.

Näin siis minun kohdallani.

Eihän tässä kysytty "Kumman valitsisit jos olisi pakko; lapset vai työ". Vaan kumpi tekee sinut tyytyväisemmäksi? Heti lähtee mammoilla väärille raiteille. Haiskahtaa teennäiselle tekopyhyydelle joittenkin kommentit.

Haluan olla hyvä äiti, mutta ilman mielenkiintoista ja hyvää työpaikkaa, en takuulla jaksaisi arkea.

Sanoisin että työ tekee tyytyväisemmäksi.

Lapset ja mies ovat elämäni suuri rakkaus, mutta rakkaus ei tee aina tyytyväiseksi.