Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mies peri setänsä ja haluaa ottaa asunnosta meille kaiken käyttökelpoisen. Ei mahdu!
08.12.2017 |
Tästä on nyt iso riita. Asunto on kolmio ja sinne on kertynyt vuosien varrella kaikenlaista käyttökelpoista.
Tarkoitus on lopuksi ottaa sinne osto- ja myyntiliike hakemaan huonekalut ja muut jämät.
Minulle olisi ok, jos mieheni ottaisi sieltä meille kaiken muistorikkaan, kuten henkilökohtaisia tai sukuun kuuluvia esineitä, suvussa kulkeneita tauluja, koruja, kirjeitä, kortteja, kahvilusikoita yms.
Mutta mieheni haluaa ottaa sieltä kaikenlaista käyttöesinettä, jotta sellaisia ei tartte pitkään aikaan/koskaan ostaa, kuten: valaisimet, lamput, kynttilälyhdyt (esim mun sinne ostama), kynttilät, tyhjät lehtiöt, kynät, arkiastiat, putkitelkkari, taulujen kehykset (taulut voi heittää pois ja jos joskus tarttee, on kätsysti kehykset), iso halpa kukkaruukku, kukka-alusia, kaikkea keittiötavaraa, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, keittiön kello ym.
Meillä on noita kaikkia tällä hetkellä aivan tarpeeksi.
Kun sanon, että älä täytä kotiamme tuollaisella arkirojulla, hän sanoo vievänsä ne pihavarastotoomme. Katsoo sitten pikku hiljaa. Tiedän, miten siinä käy. Hän peri enonsa 8 vuotta sitten ja siellä ne rojut on vieläkin paitsi että ujuttaa sieltä pikku hiljaa kaikenlaista kotiimme ja mökillemme. Siis tyyliin metalliaterimia ilmestyy pikku hiljaa mökin kaappeihin ja ummehtunutta vanhaa sokeria keittiökaappiimme jne.
Mitä tehdä esineille, jotka ovat periaatteessa käyttökelpoisia, mutta tavallaan ylimääräisiä?
Asunto on vuokrattu, joten pakko tyhjentää nopeasti.
Periaatteessahan minun tarttis antaa hänen päättää, mutta en haluaisi, että tuo käyttöroinaa meille seisomaan. Kiukkuaa, että minä yritän määrätä hänen perinnöstään. Riita on, miten tehdä.
Voisitteko ystävällisesti neuvoa?
Kommentit (42)
Siis sun miehen vanhemmat on kuolleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voi ottaa sieltä sellaista kuluvaa, esim. justiinsa kynttilöitä jne. Eipähän tarvitse sitten kaupasta kantaa. Sokerikin säilyy vaikka kuinka kauan. Koittakaa päästä nyt johonkin sopuun, kun joulukin on tulossa😉
Yllytä miestä myymään tavaraa nettimyyntipalstoilla. Laittaa rahat sitten erilliselle tilille, josta ottaa kun tarvitsee sen kukkaruukun tai sokeripussin.
Juu, hänen vanhempansa ovat kuolleet jo aiemmin.
Mua niin ahdistaa. En haluaisi puuttua asiaan yhtään mitenkään. En haluaisi hänen syyllistävän minua siitä, että hän ei saanut itse päättää perimästään omaisuudesta. Mutta minusta on aivan hullua tuoda meille jotain ylimääräistä käyttötavaraa, jolla ei ole mitään tunnearvoa, kun muutenkin meillä on liikaa roinaa.
Ei suostu vuokraamaan varastoa (kun siinähän vesittyisi se idea, että säästämällä käyttötavarat, syntyy säästöä.)
Ap
Nettimyyntipalsta voisi olla hyvä idea, mutta tokkopa siellä saisi vanhija lyhtyjä, lamppuja ja taviskukkaruulkuja kaupaksi. Ja mieheni vielä meni irtisanomaan asunnon tämän kuun loppuu mennessä. Eli kiire tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kestäis. Kaikenlainen rojun hamstraaminen ahdistaa, harrastuskamat on eri juttu, saa olla monta kitaraa tai elokuvakokoelma ja sille löytyy paikka. Just sellainen epämääräinen "tätä voi vielä käyttää" -roju on vaan häiritsevää.
Mutta tuollaisessa tilanteessa antaisin miehen jemmata kaiken sinne pihavarastoon, jos se kerta on ennestäänkin joku rojun ihmemaa ja sitten kun jotain sieltä ilmestyisi kaappeja talossa/mökillä täyttämään ilman että asiasta olisi sovittu, kantaisin hiljakseen ne sinne pihavarastoon takaisin (ja toivoisin salaman iskevän siihen pihavarastoon..).
Mun pitäisi ehkä antaa hänen viedä yhteen selkeään kasaan se kaikki, mitä hän haluaa säästää ja sitten vahtia, ettei siitä mitään tule sisälle.
Tuosta aiemmin peritystä hän on ujuttanut pikku hiljaa tavaraa sinne tänne. Ei sitä meinaa huomata. Meillä on vanha ok-talo. Levittää tavaraa sinne tänne. Eli ullakolle, kellariin ja sisäkaappeihin ja mökille sieltä pihavarastosta. Yhtäkkiä vaan huomaan, että lakanoita on ilmestynyt lisää, eivät mahdu kaappiin ja katson tarkemmin ja sinne on lisätty värjääntyneitä lisälakanoita. Kynttilälaatikko on tupaten täynnä turhia kynttilöitä. Emme polta kuin ulkolyhtyjä, lusikkalokero on ylitäysi ja sinne on ilmestynyt uusia lusikoita jne.
En haluaisi riidellä. Setä oli hänelle läheinen, kun vanhempansa jo kuolleet. Mutta kamala riita tässä nyt on. Hän on siirtynyt asenteelle, että ei vie asunnosta yhtään mitään eikä katso kaappeihin, vaan antaa viedä kaiken kaatikselle heti huomenna. Eli marttyroi nyt, kun minä kuulemma määrään liikaa (Jos tekisi noin, niin olisihan se kauheaa, ettei pelastaisi muistoesineitäkään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielelläni lukisin vielä ideoitanne, jos teillä olisi lisää!
Kurjaa riidellä, kun miehellä on läheinen kuollut. Kurjaa, jos häntä kalvaa tämä myöhemmin.
Koeta keksiä jokin kompromissi. Esimerkiksi raivaatte ullakolta jonkin alueen ja mies saa valita sen verran tavaraa, kun siihen paikkaan ullakolle mahtuu. Siinä on jokin selkeä raja, mutta toisaalta mies voi valita edes jotain muistoksi enostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tosiaan, jos sopisimme jonkin pienen alueen turhille ylimääräisille käyttötavaroille ja sitten saisi tuoda muistoesineitä niin paljon kuin haluaa. (Niistä tosin ei tunnu olevan juurikaan kiinnostunut. Enemmän tuntuu kiinnostavan tuo meille ylimääräinen käyttötavara. Siis tyyliin, jos ei jollekin muovipurkille muuta käyttöä keksi niin sehän sopii hyvin työkaluille. Pakko vaan säästää, kun niin uuden näköinen ja hyväkuntoinen muovipurkki.)
Avaudun vielä yhdellä esimerkillä. Hän peri vanhemmiltaan paljon lakanoita pyyhkeitä ja pöytäliinoja. Kun enonsa kuoli, hän otti sieltä niitä lisää. En enää tiedä, mikä on "luvallinen" vanhemmiltaan otettu vai siitä enon jäämistöstä, kun ne hänen vanhempiensakin pyyhkeet ovat vielä osin käyttöön ottamatta varastossa (joka on pieni)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on noin vaikeeta sulla, niin roskikseen sitä mukaa kun miehesi roudaa niitä tavaroita sisälle.
Myykää ylimääräinen skeida pois. Jos ne sen sedän tavarat ja vehkeet on parempia niin ottakaa ne sisäänne ja roudatkaa ne teidän omat rojut jonnekin panttilainaamoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan, että puhut miehen kanssa siitä, että mukavat ajat sedän kanssa ovat hyviä muistoja, mutta tavaraa ei voi säilyttää loputtomiin. Hän voisi ottaa vaikka 10 tärkeintä tavaraa teille.
Revin viime viikonloppuna edesmenneen äitini kirjoja, koska yksikään kirpputori ei ota vastaan 30 vuotta sitten painettuja Nykysuome sanakirjoja. Hävetti, mutta työ oli pakko tehdä, koska koti pitää tyhjentää isäpuolen kuoleman jälkeen. Kannet pahvinkeräykseen ja sivut paperinkeräykseen.
Auttaisiko, jos mies valokuvaisi tärkeimmät esineet ja antaisi esineet pois? Voisitte koota kuvista Sedän kirjan tms.
Toivon, että löydätte ratkaisun.
Valokuvaaminen tai kirppismyynti ei oikeen auta, kun se hänen haluamansa säästettävä roina ei ole tunnearvosyistä säästettävää, vaan siksi, jos joskus itse tarvii käyttöön ja toisaalta niin vähäarvoista, ettei kirppispöytä tulisi katetuksi.
Eli tarkennan: ne "käyttökelpoiset" rojut haluaisi kantaa meille ja kalusteet ja suurin osa koristeista menisi osto- ja myyntiliikkeelle.
Mutta emme tarvitse varasuksia, kahta bensakanisteria lisää (meillä on jo varakanisteri), emme lisää kattiloita, emme valaisimia, emme käytettyjä peittoja, patjoja pyyhkeitä, keittiöesineitä, kynttilöitä jne. Haluan ostaa voita vasta kun oikeesti tarvinnut
Tuo että tavaraa ei mahdu on hyvin subjektiivinen kokemus. Helppo ap:n on valittaa kun kyseessä on miehen sukulaisen tavarat. Mutta kyllä olisi toinen ääni kellossa jos kyseessä olisi esim ap:n äidin tavarat. Silloin ap tekisi tilaa niille vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun pitäisi ehkä antaa hänen viedä yhteen selkeään kasaan se kaikki, mitä hän haluaa säästää ja sitten vahtia, ettei siitä mitään tule sisälle.
Tuosta aiemmin peritystä hän on ujuttanut pikku hiljaa tavaraa sinne tänne. Ei sitä meinaa huomata. Meillä on vanha ok-talo. Levittää tavaraa sinne tänne. Eli ullakolle, kellariin ja sisäkaappeihin ja mökille sieltä pihavarastosta. Yhtäkkiä vaan huomaan, että lakanoita on ilmestynyt lisää, eivät mahdu kaappiin ja katson tarkemmin ja sinne on lisätty värjääntyneitä lisälakanoita. Kynttilälaatikko on tupaten täynnä turhia kynttilöitä. Emme polta kuin ulkolyhtyjä, lusikkalokero on ylitäysi ja sinne on ilmestynyt uusia lusikoita jne.
En haluaisi riidellä. Setä oli hänelle läheinen, kun vanhempansa jo kuolleet. Mutta kamala riita tässä nyt on. Hän on siirtynyt asenteelle, että ei vie asunnosta yhtään mitään eikä katso kaappeihin, vaan antaa viedä kaiken kaatikselle heti huomenna. Eli marttyroi nyt, kun minä kuulemma määrään liikaa (Jos tekisi noin, niin olisihan se kauheaa, ettei pelastaisi muistoesineitäkään)
Jos huomaat kaappeihinne ilmestyneen turhia lakanoita yms. niin sitten vain samaan tyyliin vaivihkaa heität pikkuhiljaa roskiin, etkä ole tietävinään niistä, jos mies joskus kyselee perään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo että tavaraa ei mahdu on hyvin subjektiivinen kokemus. Helppo ap:n on valittaa kun kyseessä on miehen sukulaisen tavarat. Mutta kyllä olisi toinen ääni kellossa jos kyseessä olisi esim ap:n äidin tavarat. Silloin ap tekisi tilaa niille vaikka väkisin.
Miksi haalia nurkat täyteen turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä? Se lisää vain ahdistusta, kun kaikki paikat on täynnä roinaa.
Tavara ei ole turha jos siihen liittyy tunneside. Mikään valokuva ei korvaa sitä.
Mies vuokraa kontin tavaroille, kun teille ei mahdu.