Nopea! Lähden kohta tapaamaan ekaa kertaa miesystävän vanhempia: keksikää jotain fiksuja puheenaiheita,

-paljonko teillä on metsää? Missä kunnossa se on?

-milloin alatte jakaa ennakkoperintöä?

-oisko femmaa heittää?

-poikanne kertoi laajasta postimerkkikokoelmastanne. Voisinko tulla vilkaisemaan sitä ja ottaa pari valokuvaa?

-onhan perämoottorinne kiinnityslukon avain myös tuolla eteisen avainkaapissa?

-geisha-pallot onkin mukava harrastus iäkkäämmillä ihmisilläkin?

Tosiaan Simo Häyhän harrastukset ja p-aukon valkaisu -teemat ovat lisänä oivia täydennyksiä.

Kyllä se siitä lähtee.

Paperille vaan kirjoittelet kysymyspatterin ja jätät tilaa muistiinpanoille vastausten lisäksi, hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tekee tällaisen aloituksen, kertoo siitä että tarvitsee joitakin konkreettisia malleja tai vinkkejä, miten toimia. ”Normaalit, hyvät käytöstavat” ei kerro nuorelle ja epävarmalle ihmiselle mitään.

Lista kysymyksiä ei tarkoita sitä että kaikkia kannattaa esittää. Sehän oli vain esimerkki, josta voi valita vaikka yhden tai keksiä oman vastaavan hiljaista, vaivautunutta hetkeä varten. Yksikin kysymys voi avata anoppikokelaan puhehanan, jonka jälkeen loppu sujuu kuin itsestään. Kunhan ei tuppisuuna törötä. Koska sitä kai aloittaja pelkäsi kysymystä esittäessään.

Yksikään nuori ja epävarma ihminen ei onnistu kyselemään ”maanisesti” aikuiselta, elämänkokemusta omaavalta ihmiseltä liikaa. Niin paljon olen nuorten parissa työskennellyt että tämä on käynyt selväksi.

"Hyvät käytöstavat" kertoo kyllä paljonkin nuorille ja jo ihan lapsillekin. Teennäinen hölöttäminen ei pelasta nuorta ihmistä.

Missä edes kerrotaan, että ap on nuori saatika epävarma? Hänhän kyseli ainoastaan puheenaiheita.

No voihan niin toki olettaa, jos aloittaja kerran tapaa ”poikaystävän” vanhemmat ensimmäistä kertaa ja kyselee vinkkejä, mistä jutella kylässä. Niin kovin harvoin olen tavannut iäkkäämpää, käytökseltään varmaa ihmistä, joka uuden ”poikaystävän” kohdalla kokisi tarvetta kysyä tällaista, että oletus tuntuu ihan perustellulta. Ei se toki mahdotonta ole, että aloittaja onkin jo vanhempi ja hyvin itsevarma. Siinä tapauksessa on vain vaikeampaa kuvitella hänen motiiviaan kysyä moista.

Missä kerrotaan poikaystävästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tekee tällaisen aloituksen, kertoo siitä että tarvitsee joitakin konkreettisia malleja tai vinkkejä, miten toimia. ”Normaalit, hyvät käytöstavat” ei kerro nuorelle ja epävarmalle ihmiselle mitään.

Lista kysymyksiä ei tarkoita sitä että kaikkia kannattaa esittää. Sehän oli vain esimerkki, josta voi valita vaikka yhden tai keksiä oman vastaavan hiljaista, vaivautunutta hetkeä varten. Yksikin kysymys voi avata anoppikokelaan puhehanan, jonka jälkeen loppu sujuu kuin itsestään. Kunhan ei tuppisuuna törötä. Koska sitä kai aloittaja pelkäsi kysymystä esittäessään.

Yksikään nuori ja epävarma ihminen ei onnistu kyselemään ”maanisesti” aikuiselta, elämänkokemusta omaavalta ihmiseltä liikaa. Niin paljon olen nuorten parissa työskennellyt että tämä on käynyt selväksi.

"Hyvät käytöstavat" kertoo kyllä paljonkin nuorille ja jo ihan lapsillekin. Teennäinen hölöttäminen ei pelasta nuorta ihmistä.

Missä edes kerrotaan, että ap on nuori saatika epävarma? Hänhän kyseli ainoastaan puheenaiheita.

No voihan niin toki olettaa, jos aloittaja kerran tapaa ”poikaystävän” vanhemmat ensimmäistä kertaa ja kyselee vinkkejä, mistä jutella kylässä. Niin kovin harvoin olen tavannut iäkkäämpää, käytökseltään varmaa ihmistä, joka uuden ”poikaystävän” kohdalla kokisi tarvetta kysyä tällaista, että oletus tuntuu ihan perustellulta. Ei se toki mahdotonta ole, että aloittaja onkin jo vanhempi ja hyvin itsevarma. Siinä tapauksessa on vain vaikeampaa kuvitella hänen motiiviaan kysyä moista.

Eihän ap ole puhunut mitään poikaystävästä.

Kohtelias kuulumisten kysyminen ja toisen kodin ihastelu ei ole teennäistä hölöttämistä, se kannattaa pitää mielessä. Parempi olla liian kohtelias kuin juro tuppisuu.

Toisten reaktioita tarkkailemalla huomaa kyllä, mistä on sopivaa jutella. Vaikka säästä voi aloittaa jos se tuntuu itselle luontevalta. ”Kiva kun on vihdoin vähän lunta! Saapa nähdä kauanko se pysyy” voi saada appiukon kertomaan oman näkemyksensä, ja siitä se jutustelu sitten alkaa.

Hyvä yleissivistys auttaa keskustelussa, mutta vinkki ei auta aloittajaa tähän hätään mitenkään. Päinvastoin voi tulla entistä epävarmempi olo, jos kokee ettei ole vielä kovin ”sivistynyt”. Ihan tavalliset puheenaiheet toisen kodista tai perheestä tai vaikka Linnan juhlista voivat auttaa alkuun, jotta saa jään murrettua.

Nyökyttelet ja hymyilet, kun he jaarittelevat omiaan.

Luultavasti et saa suunvuoroa, vaikka haluaisit.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yleensä ihaillut jotain taulua tai kysynyt jostain kirjasta jonka huomaan.

Herkullisinta on kysyä onko heillä valokuvia siltä ajalta kun mies oli pieni. NO ON! Ja anopin ilta on pelastettu, muiden ei 😂

Tuohon kysymykseen olen vastannut, että meillä ei säilytetä mitään vanhaa roinaa. Kuvat on pilvipalvelussa, poika voi näyttää ne.

Voi vaikka keskustella Gibbonin näkemyksistä ja siitä oliko reilu itäroomaa kohtaan kun tämä jäi kuitenkin toiset 1000v eloon ja mitä se taas kertoo nykyisen lännen kehityksestä kun eliitti on taas vieraantunut historiasta kiistäen menneisyyden ja toivottaen maahantunkeutujat tervetulleiksi aivan kuten länsiroomassa.

Tai siitä olisko HELL lasernosto järjestelmä vaiko avaruushissi käytännöllisin keino avata aurinkojärjestelmän tutkimista ja kehittämistä.

Vaihtoehtoisesti Araknen ja Ateenan välisestä kiistasta.

Miksei esimerkiksi tyyppi A ja tyyppi B nuolenkirjoituksen eroista ja miskiköhän vain toinen on ymmärretty.

Aina yhtä ratkiriemukas keskustelunaihe on myös sivilisaation alkuperä huomioon ottaen että tämä on siirtynyt aina siten että toinen kulttuuri ottaa toisen kulttuurin kielen ja tavat käyttöönsä ja sitä kautta sivistää itsensä. Mikä oli se ensimmäinen kulttuuri ja miten se onnitui sivistymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tekee tällaisen aloituksen, kertoo siitä että tarvitsee joitakin konkreettisia malleja tai vinkkejä, miten toimia. ”Normaalit, hyvät käytöstavat” ei kerro nuorelle ja epävarmalle ihmiselle mitään.

Lista kysymyksiä ei tarkoita sitä että kaikkia kannattaa esittää. Sehän oli vain esimerkki, josta voi valita vaikka yhden tai keksiä oman vastaavan hiljaista, vaivautunutta hetkeä varten. Yksikin kysymys voi avata anoppikokelaan puhehanan, jonka jälkeen loppu sujuu kuin itsestään. Kunhan ei tuppisuuna törötä. Koska sitä kai aloittaja pelkäsi kysymystä esittäessään.

Yksikään nuori ja epävarma ihminen ei onnistu kyselemään ”maanisesti” aikuiselta, elämänkokemusta omaavalta ihmiseltä liikaa. Niin paljon olen nuorten parissa työskennellyt että tämä on käynyt selväksi.

"Hyvät käytöstavat" kertoo kyllä paljonkin nuorille ja jo ihan lapsillekin. Teennäinen hölöttäminen ei pelasta nuorta ihmistä.

Missä edes kerrotaan, että ap on nuori saatika epävarma? Hänhän kyseli ainoastaan puheenaiheita.

No voihan niin toki olettaa, jos aloittaja kerran tapaa ”poikaystävän” vanhemmat ensimmäistä kertaa ja kyselee vinkkejä, mistä jutella kylässä. Niin kovin harvoin olen tavannut iäkkäämpää, käytökseltään varmaa ihmistä, joka uuden ”poikaystävän” kohdalla kokisi tarvetta kysyä tällaista, että oletus tuntuu ihan perustellulta. Ei se toki mahdotonta ole, että aloittaja onkin jo vanhempi ja hyvin itsevarma. Siinä tapauksessa on vain vaikeampaa kuvitella hänen motiiviaan kysyä moista.

Eihän ap ole puhunut mitään poikaystävästä.

Olet muuten oikeassa! Minä oletin koko ajan että ap on nuori, koska on niin vaikea kuvitella vanhaa ihmistä pohtimassa tällaista. Mutta kyllä se siis mahdollista on. Tietenkin.

Vanhemmathan saattavat siis olla vaikka kuinka iäkkäitä. Eivät ehkä palvelutalossa vielä kuitenkaan? Siellä tosin voisi olla vaikka mitä kiinnostavaa jutunjuurta. Millainen hoidon taso täällä on mielestänne?

Tosi iäkkäät kertovat usein mielellään vaivoistaan. Niistä ei tosin tarvitse erikseen kysyä, koska kertovat kysymättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä: kysele paljon!

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?

- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?

- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!

- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?

Aiheita on loputtomiin! Kuuntelet heidän vastauksensa ja teet jatkokysymyksiä. Muista ihastella jotakin! Kehu heidän poikaansa jostakin, jotta vanhemmille tulee hyvä fiilis.

Ja minä anoppikokelaana vastaan:

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli? Olemme asuneet tässä hyvän tovin. Entä sinä, paljonko on asuntolainaa jälkellä ja mikä on asuntosi nykyinen arvo?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?  Et tosissasi erota kaupan kanelipuusteja itseleivotuista vai yritätkö mielistellä? Arvaa kahdesti, mikä on näiden hyönteispitoisuus.
- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?  Mitä sinä teet sillä tiedolla? Jos olisit koskaan kuunnellut poikaani, niin tietäisit todennäköisesti aika lailla hyvin, mitä mieltä meillä ollaan elokuvista.
- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!  Oletko aina noin kahistuttavan utelias vai miksi ihmeessä kyselet?
- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?  Onko sinulla huumevelkoja ja etsit kotia, jonka voi tyhjentää juhlapyhinä? Me vietämme joulun juuri niin kuin itse haluamme enkä katso, että minulla on mitään velvollisuutta sitä sinulle selitellä. Entä jos keskustelisimme vaihteeksi kuten aikuiset eli mitä mieltä olet Touko Aallon linjauksista Vihreiden puheenjohtajana tai miten uskot Rinteen vakuuttavan SDP:n kannattajat ennen seuraavia eduskuntavaaleja?

Mitä sinä teet sillä tiedolla, miten pitkään tässä on asuttu?

Harva anoppikokelas on onneksi oikeasti noin hapan ja epäluuloinen. Normaalit tuon ikäiset ihmiset ovat tottuneet jutustelemaan kevyesti kaikesta arkisesta ja 99% ihmisistä puhuu mieluiten itsestään.

Uteleminen ei ole normaalia jutustelua. Kahvia ei kannata kehua eikä tarjoiluista kysyä, että itsekö teit. Sen verran täytyy miehen vanhemmista tietää etukäteen, että osaa sanoa, leipooko miehen äiti vai ei. Eikä keneltäkään ryhdytä kyselemään Gestapon tavoin, että mitä teit keskiviikkona.

Wou. Mahtaa olla kivaa olla miniäsi, taatusti menisi pieleen vaikka mitä sanoisi. 

Vierailija kirjoitti:

-paljonko teillä on metsää? Missä kunnossa se on?

-milloin alatte jakaa ennakkoperintöä?

-oisko femmaa heittää?

-poikanne kertoi laajasta postimerkkikokoelmastanne. Voisinko tulla vilkaisemaan sitä ja ottaa pari valokuvaa?

-onhan perämoottorinne kiinnityslukon avain myös tuolla eteisen avainkaapissa?

-geisha-pallot onkin mukava harrastus iäkkäämmillä ihmisilläkin?

Tosiaan Simo Häyhän harrastukset ja p-aukon valkaisu -teemat ovat lisänä oivia täydennyksiä.

Kyllä se siitä lähtee.

Paperille vaan kirjoittelet kysymyspatterin ja jätät tilaa muistiinpanoille vastausten lisäksi, hyvä tulee.

Ei ole metsää, osakesalkkua kylläkin jonkun 4 millin edestä. niijoo ja tämä eiran asunto, 240 neliötä, on paitsi velatn niin myös negatiivisella vastikkeella. Tippuu noin 500e/kk käyttörahaa pelkästä omistamisesta.

Asunto on jo ostettu pojalle. Kuten osakesalkkua ollaan hönelle myös kerätty, omia sijoitukia on höbellä nyt jo kolmannes miljoona.

Ihan pojan postimerkkikokoelma, vaari keräsi sen hänelle. Täydellinen alusta saakka vuoteen -84. Joku 200.000e.

Perämoottori? On purjevene ja 4 moottorivenettä. Saari ja aivan liikaa mökkejä. Päälle vielä kanarian asunto.

Muut kysymykset en oikein ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja siis 11 on viisikymppinen kahden lapsen äiti ja anoppi.

Ja vittumainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä: kysele paljon!

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?

- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?

- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!

- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?

Aiheita on loputtomiin! Kuuntelet heidän vastauksensa ja teet jatkokysymyksiä. Muista ihastella jotakin! Kehu heidän poikaansa jostakin, jotta vanhemmille tulee hyvä fiilis.

Ja minä anoppikokelaana vastaan:

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli? Olemme asuneet tässä hyvän tovin. Entä sinä, paljonko on asuntolainaa jälkellä ja mikä on asuntosi nykyinen arvo?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?  Et tosissasi erota kaupan kanelipuusteja itseleivotuista vai yritätkö mielistellä? Arvaa kahdesti, mikä on näiden hyönteispitoisuus.
- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?  Mitä sinä teet sillä tiedolla? Jos olisit koskaan kuunnellut poikaani, niin tietäisit todennäköisesti aika lailla hyvin, mitä mieltä meillä ollaan elokuvista.
- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!  Oletko aina noin kahistuttavan utelias vai miksi ihmeessä kyselet?
- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?  Onko sinulla huumevelkoja ja etsit kotia, jonka voi tyhjentää juhlapyhinä? Me vietämme joulun juuri niin kuin itse haluamme enkä katso, että minulla on mitään velvollisuutta sitä sinulle selitellä. Entä jos keskustelisimme vaihteeksi kuten aikuiset eli mitä mieltä olet Touko Aallon linjauksista Vihreiden puheenjohtajana tai miten uskot Rinteen vakuuttavan SDP:n kannattajat ennen seuraavia eduskuntavaaleja?

Mitä sinä teet sillä tiedolla, miten pitkään tässä on asuttu?

Harva anoppikokelas on onneksi oikeasti noin hapan ja epäluuloinen. Normaalit tuon ikäiset ihmiset ovat tottuneet jutustelemaan kevyesti kaikesta arkisesta ja 99% ihmisistä puhuu mieluiten itsestään.

Uteleminen ei ole normaalia jutustelua. Kahvia ei kannata kehua eikä tarjoiluista kysyä, että itsekö teit. Sen verran täytyy miehen vanhemmista tietää etukäteen, että osaa sanoa, leipooko miehen äiti vai ei. Eikä keneltäkään ryhdytä kyselemään Gestapon tavoin, että mitä teit keskiviikkona.

 

Wou. Mahtaa olla kivaa olla miniäsi, taatusti menisi pieleen vaikka mitä sanoisi. 

Joo! Ton perheen kahvikutsut on taatusti ratkiriemukkaita! Anopin ainoa tavoite on nolata uusi perheeseen tutustuva ihminen. Kuulostaa sympaattiselta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yleensä ihaillut jotain taulua tai kysynyt jostain kirjasta jonka huomaan.

Herkullisinta on kysyä onko heillä valokuvia siltä ajalta kun mies oli pieni. NO ON! Ja anopin ilta on pelastettu, muiden ei 😂

Tuohon kysymykseen olen vastannut, että meillä ei säilytetä mitään vanhaa roinaa. Kuvat on pilvipalvelussa, poika voi näyttää ne.

Voi miten kulturellia ja sivistynyttä! Ihana perhe! Minäkin haluaisin kuulla äitini nimittävän vauvakuviani vanhaksi roinaksi. Tulisi jotenkin niin lämmin ja rakastettu olo! Ja kuinka uusi ihminen ihastelisikaan tällaista perhettä! Kertoisi onnellisena äidilleen, miten hurmaava perhe uudella miesystävällä onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yleensä ihaillut jotain taulua tai kysynyt jostain kirjasta jonka huomaan.

Herkullisinta on kysyä onko heillä valokuvia siltä ajalta kun mies oli pieni. NO ON! Ja anopin ilta on pelastettu, muiden ei 😂

Tuohon kysymykseen olen vastannut, että meillä ei säilytetä mitään vanhaa roinaa. Kuvat on pilvipalvelussa, poika voi näyttää ne.

Voi miten kulturellia ja sivistynyttä! Ihana perhe! Minäkin haluaisin kuulla äitini nimittävän vauvakuviani vanhaksi roinaksi. Tulisi jotenkin niin lämmin ja rakastettu olo! Ja kuinka uusi ihminen ihastelisikaan tällaista perhettä! Kertoisi onnellisena äidilleen, miten hurmaava perhe uudella miesystävällä onkaan.

Juurihan täällä oli se juttuketju, jossa anoppi oli kantanut pojalleen tämän vanhoja valokuvia ja lapsuudentavaroita ja miniä halusi viskoa ne roskiin. Miksi vanhat valokuvat ovat anopin luona lämmön ja rakkauden merkki, miniän kotiin tuotuina kaatopaikalle vietävää roinaa?

Ja miksi se anoppikokelas ei saisi konmarittaa ja siirtää valokuvat pilvipalveluun, jos 30 vuotta nuoremmalle sukupolvelle se on sallittua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yleensä ihaillut jotain taulua tai kysynyt jostain kirjasta jonka huomaan.

Herkullisinta on kysyä onko heillä valokuvia siltä ajalta kun mies oli pieni. NO ON! Ja anopin ilta on pelastettu, muiden ei 😂

Tuohon kysymykseen olen vastannut, että meillä ei säilytetä mitään vanhaa roinaa. Kuvat on pilvipalvelussa, poika voi näyttää ne.

Voi miten kulturellia ja sivistynyttä! Ihana perhe! Minäkin haluaisin kuulla äitini nimittävän vauvakuviani vanhaksi roinaksi. Tulisi jotenkin niin lämmin ja rakastettu olo! Ja kuinka uusi ihminen ihastelisikaan tällaista perhettä! Kertoisi onnellisena äidilleen, miten hurmaava perhe uudella miesystävällä onkaan.

Juurihan täällä oli se juttuketju, jossa anoppi oli kantanut pojalleen tämän vanhoja valokuvia ja lapsuudentavaroita ja miniä halusi viskoa ne roskiin. Miksi vanhat valokuvat ovat anopin luona lämmön ja rakkauden merkki, miniän kotiin tuotuina kaatopaikalle vietävää roinaa?

Ja miksi se anoppikokelas ei saisi konmarittaa ja siirtää valokuvat pilvipalveluun, jos 30 vuotta nuoremmalle sukupolvelle se on sallittua?

Ilman muuta saa konmarittaa! Kiva keskustelunaihe muuten, vink vink!

Ehkä se oli enemmän se lämmin ja helposti lähestyttävä asenne, joka kommentista huokui, kuin varsinainen fakta valokuvien nykysijainnista, joka sai minut ihastumaan kuvitteelliseen perheeseenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille jotka ovat tulossa saman pulman eteen, neuvoisin, että harjoitelkaa. Joka paikassa on ihmisiä. Älkää vieroksuko juttelemista satunnaisissa tapaamisissa. On tosi tärkeää osata vaihtaa muutama sana esimerkiksi naapurin, postinkantajan, kaupan kassan ja sen kaupassa apua tarvitsevan vanha rouvan kanssa. Suomessa voi aina puhua säästä, kaikilla on siitä mielipide. Lisäksi kannattaa lukea paljon, opiskella ja miettiä asioita. Yleissivistys on todellakin tärkeää. Jos siellä anoppilassa ei yleissivistystä sitten niin arvosteta, voi puheenaiheissa tyytyä suosiolla aivan tavanomaisiin juttuihin, kun kuulostelee, mistä siellä yleensä jutellaan.

"On tosi tärkeää osata vaihtaa muutama sana esimerkiksi naapurin, postinkantajan, kaupan kassan ja sen kaupassa apua tarvitsevan vanha rouvan kanssa." Kerrotko miksi tämä on "tosi tärkeää"?

Noissa tilanteissa et välttämättä ehdi saada apua av:lta :) Mutta kun me nyt siis täällä toistemme joukossa palloillaan, on elämä paljon helpompaa, kun osaa kommunikoida edes omalla äidinkielellään auttavasti normaaleissa tilanteissa ilman, että menee ihan vaikeaksi tai paniikkiin. Eli tavallisen sosiaalisen elämän takia se on tärkeää.