Nopea! Lähden kohta tapaamaan ekaa kertaa miesystävän vanhempia: keksikää jotain fiksuja puheenaiheita,

Pyydä nähdä kaikki vanhat valokuvat miehestä ja sen eksistä. Vanhemmat säilyttävät aina kaiken ja näyttävät mielellään valokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä: kysele paljon!

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?

- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?

- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!

- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?

Aiheita on loputtomiin! Kuuntelet heidän vastauksensa ja teet jatkokysymyksiä. Muista ihastella jotakin! Kehu heidän poikaansa jostakin, jotta vanhemmille tulee hyvä fiilis.

Köh... minua tuollainen vaivaannuttaisi ihan kauheasti. Siis että jollakulla ei ole omaa sanottavaa/kerrottavaa lainkaan, vaan aina tulee kysymys.

Ei kukaan jaksa jatkuvaa kuulustelua.

Toki tuo on hyvä strategia vaihtaa puheenaihetta silloin, jos edellinen aihe on kuivahtanut. Mutta noin muuten olisi hyväksi, että sanoisi aiheesta jotakin itsekin.

Eli esimerkiksi jos kyselee toisen leipomisista, voisi kertoa jotain - huumorilla - omista yrityksistään ja kokemuksistaan. Että minä leivon tosi harvoin, yhdelle/kahdelle ei vaan tule nähtyä vaivaa - viimeksi yritin tehdä täytekakkua, ja se ei vaan jotenkin noussut kunnolla. Harmitti kun olisi pitänyt vieraille tarjota, ja meni mönkään.

Tätä tyyliä.

ELI EI PELKKIÄ KYSYMYKSIÄ, vaan myös omia mielipiteitä ja kokemuksia.

No tietysti juuri noin! Kysymykset olivat listana mutta oletus oli, että niistä saadaan aina jotain jutunjuurta johon voi itsekin kertoa jonkin kivan yksityiskohdan väliin. Hölmöä edes olettaa muuta!

Nuorten ihmisten hankaluus on usein se, että odotetaan että ne ”aikuiset” hoitaa kyselyn eikä itse kysytä mitään. Tekee hyvän vaikutuksen jos osoittaa edes jotakin mielenkiintoa isäntäparidkuntaa kohtaan esittämällä jonkin kysymyksen.

Jaa hölmöä... oiskohan vielä hölmömpää se, että ITSE neuvot näin: "Kysele paljon! Kuuntelet heidän vastauksensa ja teet jatkokysymyksiä."

Minä sanoisin, että "Jos et keksi puheenaihetta, voit kysyä jotain ja kommentoida myös itse samaa aihetta."

Meet sinne ja höliset koko ajan. Räppäät tauotta, kerrot kaiken.

No ei. Jospa hyvät sosiaaliset taidot on sitä että on hiljaa ja kuuntelee, kuulostelee muita. Kyllä se juttu tulee mikä on tullakseen.

Tarvitseeko sitä mistään keskustella? Nautitte kahvista ja katselette ikkunasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä: kysele paljon!

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?

- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?

- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!

- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?

Aiheita on loputtomiin! Kuuntelet heidän vastauksensa ja teet jatkokysymyksiä. Muista ihastella jotakin! Kehu heidän poikaansa jostakin, jotta vanhemmille tulee hyvä fiilis.

Ja minä anoppikokelaana vastaan:

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli? Olemme asuneet tässä hyvän tovin. Entä sinä, paljonko on asuntolainaa jälkellä ja mikä on asuntosi nykyinen arvo?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?  Et tosissasi erota kaupan kanelipuusteja itseleivotuista vai yritätkö mielistellä? Arvaa kahdesti, mikä on näiden hyönteispitoisuus.
- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?  Mitä sinä teet sillä tiedolla? Jos olisit koskaan kuunnellut poikaani, niin tietäisit todennäköisesti aika lailla hyvin, mitä mieltä meillä ollaan elokuvista.
- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!  Oletko aina noin kahistuttavan utelias vai miksi ihmeessä kyselet?
- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?  Onko sinulla huumevelkoja ja etsit kotia, jonka voi tyhjentää juhlapyhinä? Me vietämme joulun juuri niin kuin itse haluamme enkä katso, että minulla on mitään velvollisuutta sitä sinulle selitellä. Entä jos keskustelisimme vaihteeksi kuten aikuiset eli mitä mieltä olet Touko Aallon linjauksista Vihreiden puheenjohtajana tai miten uskot Rinteen vakuuttavan SDP:n kannattajat ennen seuraavia eduskuntavaaleja?

Mitä sinä teet sillä tiedolla, miten pitkään tässä on asuttu?

Harva anoppikokelas on onneksi oikeasti noin hapan ja epäluuloinen. Normaalit tuon ikäiset ihmiset ovat tottuneet jutustelemaan kevyesti kaikesta arkisesta ja 99% ihmisistä puhuu mieluiten itsestään.

Uteleminen ei ole normaalia jutustelua. Kahvia ei kannata kehua eikä tarjoiluista kysyä, että itsekö teit. Sen verran täytyy miehen vanhemmista tietää etukäteen, että osaa sanoa, leipooko miehen äiti vai ei. Eikä keneltäkään ryhdytä kyselemään Gestapon tavoin, että mitä teit keskiviikkona.

Höpöjuttuja! Tietysti voi kysyä juhlapyhien vietosta ja mieltymyksistä! Aikuiset osaa vastata juuri sillä tasolla kuin haluaa. Jos toinen vastaa vältellen että ”ei mitään erityistä” niin sitten toinen ei tietenkään jatka siitä aiheesta. Ja tarjoilujen kehuminen on peruskohteliaisuutta. Vain sosiaalisesti pahoin rajoittuneet ei sitä osaa ottaa vastaan.

Pahinta on luetella omia mielipiteitään vieraiden vanhempien seurassa. Se ei kuulu vanhoihin hyviin tapoihin. Toki voi kommentoida jotain positiivista, kuten ”minäkin tykkään joululaatikoista eniten porkkanasta” ja kertoa vaikka omista jouluperinteistään.

No ei pidä paikkaansa. Toki normaaliin keskusteluun kuuluu, että kysyy ja kuuntelee toisen mielipidettä, mutta ihan yhtä lailla myös se, että sanoo omansa.

Kyse ei nyt ole siis mistään dementoituneista eläkeläismuoreista, joiden pitäisi antaa puhua vain omista jutuistaan, vaan kaiketi ihan työikäisistä tai nuorehkoista eläkeläisistä, jotka haluavat keskustella, ei tulla kuulustelluiksi.

11

No jos anoppi on ns normaali, hän kysyy kyllä vastaan että ” mitenkäs sinun joulunviettosi?” ja ”entäs sinä, millainen sinun perheesi on?” jolloin ne omat mielipiteet ja kommentit tulevat sinne ihan luonnostaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä: kysele paljon!

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?

- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?

- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!

- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?

Aiheita on loputtomiin! Kuuntelet heidän vastauksensa ja teet jatkokysymyksiä. Muista ihastella jotakin! Kehu heidän poikaansa jostakin, jotta vanhemmille tulee hyvä fiilis.

Ja minä anoppikokelaana vastaan:

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli? Olemme asuneet tässä hyvän tovin. Entä sinä, paljonko on asuntolainaa jälkellä ja mikä on asuntosi nykyinen arvo?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?  Et tosissasi erota kaupan kanelipuusteja itseleivotuista vai yritätkö mielistellä? Arvaa kahdesti, mikä on näiden hyönteispitoisuus.
- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?  Mitä sinä teet sillä tiedolla? Jos olisit koskaan kuunnellut poikaani, niin tietäisit todennäköisesti aika lailla hyvin, mitä mieltä meillä ollaan elokuvista.
- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!  Oletko aina noin kahistuttavan utelias vai miksi ihmeessä kyselet?
- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?  Onko sinulla huumevelkoja ja etsit kotia, jonka voi tyhjentää juhlapyhinä? Me vietämme joulun juuri niin kuin itse haluamme enkä katso, että minulla on mitään velvollisuutta sitä sinulle selitellä. Entä jos keskustelisimme vaihteeksi kuten aikuiset eli mitä mieltä olet Touko Aallon linjauksista Vihreiden puheenjohtajana tai miten uskot Rinteen vakuuttavan SDP:n kannattajat ennen seuraavia eduskuntavaaleja?

Mitä sinä teet sillä tiedolla, miten pitkään tässä on asuttu?

Apua! Jos tapaisin tuollaisen anoppikokelaan, jäisi kyllä kokelaaksi ja juoksisin lujaa! Voisiko noin kamalan ihmisen poikakaan olla ihan terve päästään?

P-aukon valkaisu vois kyllä olla myös mielenkiintoinen illallispöytäaihe.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä: kysele paljon!

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?

- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?

- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!

- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?

Aiheita on loputtomiin! Kuuntelet heidän vastauksensa ja teet jatkokysymyksiä. Muista ihastella jotakin! Kehu heidän poikaansa jostakin, jotta vanhemmille tulee hyvä fiilis.

Ja minä anoppikokelaana vastaan:

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli? Olemme asuneet tässä hyvän tovin. Entä sinä, paljonko on asuntolainaa jälkellä ja mikä on asuntosi nykyinen arvo?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?  Et tosissasi erota kaupan kanelipuusteja itseleivotuista vai yritätkö mielistellä? Arvaa kahdesti, mikä on näiden hyönteispitoisuus.
- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?  Mitä sinä teet sillä tiedolla? Jos olisit koskaan kuunnellut poikaani, niin tietäisit todennäköisesti aika lailla hyvin, mitä mieltä meillä ollaan elokuvista.
- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!  Oletko aina noin kahistuttavan utelias vai miksi ihmeessä kyselet?
- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?  Onko sinulla huumevelkoja ja etsit kotia, jonka voi tyhjentää juhlapyhinä? Me vietämme joulun juuri niin kuin itse haluamme enkä katso, että minulla on mitään velvollisuutta sitä sinulle selitellä. Entä jos keskustelisimme vaihteeksi kuten aikuiset eli mitä mieltä olet Touko Aallon linjauksista Vihreiden puheenjohtajana tai miten uskot Rinteen vakuuttavan SDP:n kannattajat ennen seuraavia eduskuntavaaleja?

Mitä sinä teet sillä tiedolla, miten pitkään tässä on asuttu?

Apua! Jos tapaisin tuollaisen anoppikokelaan, jäisi kyllä kokelaaksi ja juoksisin lujaa! Voisiko noin kamalan ihmisen poikakaan olla ihan terve päästään?

Arvaa kahdesti, onko se poisjuoksemisesi anoppikokelaan toiveen mukaista. Kun pojan tyttöystävä järjestää ekalla tapaamisella varsinaisen kuulustelun, niin eiköhän jo se poikakin tajua, että tuon naisen kanssa ei kannata jatkaa, siltä puuttuvat sekä käytöstavat että kunnioitus muita kohtaan. Vierailulla ei ole tarkoitus udella henkilökohtaisuuksia, tuskin te kaupan kassaltakaan utelette, että näitkö elokuvan ja missä olet joulun.

Harva nuori ihminen tosiaan hoksaa kysellä vanhemmilta heidän mielipiteitään. Usein on ksi totuttu siihen että he kertovat ne kysymättäkin. Tylsää on jos odottaa vain että toinen kysyy jotakin, vastaa lyhyesti eikä esitä mitään vastakysymystä.

Kannattaa muistaa positiivinen asenne ja hymy. Ei ole myöskään pahitteeksi kehua ihmisten kotia/tarjoiluja/kynttilöitä/lemmikkiä... ihan mitä tahansa mukavaa sanottavaa keksitkin!

Omista ruokainhokeista ei kannata liikaa huudella. Jos joku tarjottava sen sijaan miellyttää, sitä kannattaa kehua.

Välttelisin politiikka/uskonto/maahanmuutto -linjaa ellei toiset nimenomaan osoita haluavansa keskustella niistä. Silloinkin pitäisin jyrkimmät kannanotot odottamassa aikaa jolloin ollaan vähän tutumpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä: kysele paljon!

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?

- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?

- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!

- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?

Aiheita on loputtomiin! Kuuntelet heidän vastauksensa ja teet jatkokysymyksiä. Muista ihastella jotakin! Kehu heidän poikaansa jostakin, jotta vanhemmille tulee hyvä fiilis.

Ja minä anoppikokelaana vastaan:

- Ihana koti teillä! Kauanko olette asuneet tässä? Ai tätä ennen asuitte siellä, millaista siellä oli? Olemme asuneet tässä hyvän tovin. Entä sinä, paljonko on asuntolainaa jälkellä ja mikä on asuntosi nykyinen arvo?

- Voi miten hyvää kahvia! Mitä merkkiä tämä on? Pitää itsekin ostaa tätä. Oletko ihan itse leiponut nämä pullat? Leivotko paljonkin?  Et tosissasi erota kaupan kanelipuusteja itseleivotuista vai yritätkö mielistellä? Arvaa kahdesti, mikä on näiden hyönteispitoisuus.
- Tuleeko teillä käytyä elokuvissa? Katsoitteko jo uuden Tuntemattoman? Aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette Laineen versiosta?  Mitä sinä teet sillä tiedolla? Jos olisit koskaan kuunnellut poikaani, niin tietäisit todennäköisesti aika lailla hyvin, mitä mieltä meillä ollaan elokuvista.
- Kuinka te vietitte itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä? Voi miten mukavalta kuulostaa!  Oletko aina noin kahistuttavan utelias vai miksi ihmeessä kyselet?
- Aiotteko olla joulun kotona vai onko teillä muita suunnitelmia? Oletteko jouluihmisiä? Mistä teillä syntyy se oikea joulutunnelma?  Onko sinulla huumevelkoja ja etsit kotia, jonka voi tyhjentää juhlapyhinä? Me vietämme joulun juuri niin kuin itse haluamme enkä katso, että minulla on mitään velvollisuutta sitä sinulle selitellä. Entä jos keskustelisimme vaihteeksi kuten aikuiset eli mitä mieltä olet Touko Aallon linjauksista Vihreiden puheenjohtajana tai miten uskot Rinteen vakuuttavan SDP:n kannattajat ennen seuraavia eduskuntavaaleja?

Mitä sinä teet sillä tiedolla, miten pitkään tässä on asuttu?

Apua! Jos tapaisin tuollaisen anoppikokelaan, jäisi kyllä kokelaaksi ja juoksisin lujaa! Voisiko noin kamalan ihmisen poikakaan olla ihan terve päästään?

Arvaa kahdesti, onko se poisjuoksemisesi anoppikokelaan toiveen mukaista. Kun pojan tyttöystävä järjestää ekalla tapaamisella varsinaisen kuulustelun, niin eiköhän jo se poikakin tajua, että tuon naisen kanssa ei kannata jatkaa, siltä puuttuvat sekä käytöstavat että kunnioitus muita kohtaan. Vierailulla ei ole tarkoitus udella henkilökohtaisuuksia, tuskin te kaupan kassaltakaan utelette, että näitkö elokuvan ja missä olet joulun.

Jestas! Onneksi olen jo naimisissa ja minulla on ihana, sympaattinen anoppi! Hänen leipomuksiaan voi aina ylistää ja siitä hän on mielissään. On myös tyytyväinen kun kyselen kuulumiset ja kertoo ne mielellään. Hän tykkää puhua itsestään.

Meillä työkaveritkin kyselevät usein lounaspöydässä, mitä tykkäsit Tuntemattomasta tai miten meni viikonloppu, joulu tai vappu. Ja se joka haluaa, kertoo sitten kuulumisensa.

Liika yrittäminen (esim. maaninen kysely, jota joku ehdotti) kyllä näkyy. Hommasta tulee kiusallista ja ap:lla on myöhemmin morkkis.

Ihan normaalit hyvät käytöstavat riittävät.

Miksi siellä ap:n pitäisi olla joku ihmeen seremonia mestari? Hän on menossa itseään vanhempien ihmisten kotiin, johon jo lähtökohtaisesti kuuluu kunniottaa isäntä pariskuntaa, eikä järjestää mitään sirkusta.

Kattele mitä talosta löytyy paljon...kirjoja, tauluja, käsitöitä, mitaleita, kukkia. Kysy kukaahoitaa/hankkinut/tehnyt. Kehu kokoelmaa

Se, että tekee tällaisen aloituksen, kertoo siitä että tarvitsee joitakin konkreettisia malleja tai vinkkejä, miten toimia. ”Normaalit, hyvät käytöstavat” ei kerro nuorelle ja epävarmalle ihmiselle mitään.

Lista kysymyksiä ei tarkoita sitä että kaikkia kannattaa esittää. Sehän oli vain esimerkki, josta voi valita vaikka yhden tai keksiä oman vastaavan hiljaista, vaivautunutta hetkeä varten. Yksikin kysymys voi avata anoppikokelaan puhehanan, jonka jälkeen loppu sujuu kuin itsestään. Kunhan ei tuppisuuna törötä. Koska sitä kai aloittaja pelkäsi kysymystä esittäessään.

Yksikään nuori ja epävarma ihminen ei onnistu kyselemään ”maanisesti” aikuiselta, elämänkokemusta omaavalta ihmiseltä liikaa. Niin paljon olen nuorten parissa työskennellyt että tämä on käynyt selväksi.

Mä oon yleensä ihaillut jotain taulua tai kysynyt jostain kirjasta jonka huomaan.

Herkullisinta on kysyä onko heillä valokuvia siltä ajalta kun mies oli pieni. NO ON! Ja anopin ilta on pelastettu, muiden ei 😂

Tuollaisia tapaamisia varten on hyvä olla yleissivistystä. Jos sitä löytyy tarpeeksi, voi huoletta mennä minne tahansa ja aina löytyy juteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että tekee tällaisen aloituksen, kertoo siitä että tarvitsee joitakin konkreettisia malleja tai vinkkejä, miten toimia. ”Normaalit, hyvät käytöstavat” ei kerro nuorelle ja epävarmalle ihmiselle mitään.

Lista kysymyksiä ei tarkoita sitä että kaikkia kannattaa esittää. Sehän oli vain esimerkki, josta voi valita vaikka yhden tai keksiä oman vastaavan hiljaista, vaivautunutta hetkeä varten. Yksikin kysymys voi avata anoppikokelaan puhehanan, jonka jälkeen loppu sujuu kuin itsestään. Kunhan ei tuppisuuna törötä. Koska sitä kai aloittaja pelkäsi kysymystä esittäessään.

Yksikään nuori ja epävarma ihminen ei onnistu kyselemään ”maanisesti” aikuiselta, elämänkokemusta omaavalta ihmiseltä liikaa. Niin paljon olen nuorten parissa työskennellyt että tämä on käynyt selväksi.

"Hyvät käytöstavat" kertoo kyllä paljonkin nuorille ja jo ihan lapsillekin. Teennäinen hölöttäminen ei pelasta nuorta ihmistä.

Missä edes kerrotaan, että ap on nuori saatika epävarma? Hänhän kyseli ainoastaan puheenaiheita.

Niille jotka ovat tulossa saman pulman eteen, neuvoisin, että harjoitelkaa. Joka paikassa on ihmisiä. Älkää vieroksuko juttelemista satunnaisissa tapaamisissa. On tosi tärkeää osata vaihtaa muutama sana esimerkiksi naapurin, postinkantajan, kaupan kassan ja sen kaupassa apua tarvitsevan vanha rouvan kanssa. Suomessa voi aina puhua säästä, kaikilla on siitä mielipide. Lisäksi kannattaa lukea paljon, opiskella ja miettiä asioita. Yleissivistys on todellakin tärkeää. Jos siellä anoppilassa ei yleissivistystä sitten niin arvosteta, voi puheenaiheissa tyytyä suosiolla aivan tavanomaisiin juttuihin, kun kuulostelee, mistä siellä yleensä jutellaan.

niijoo ja valokuva albumi esille kattelemaan miehen lapsenajan kuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tekee tällaisen aloituksen, kertoo siitä että tarvitsee joitakin konkreettisia malleja tai vinkkejä, miten toimia. ”Normaalit, hyvät käytöstavat” ei kerro nuorelle ja epävarmalle ihmiselle mitään.

Lista kysymyksiä ei tarkoita sitä että kaikkia kannattaa esittää. Sehän oli vain esimerkki, josta voi valita vaikka yhden tai keksiä oman vastaavan hiljaista, vaivautunutta hetkeä varten. Yksikin kysymys voi avata anoppikokelaan puhehanan, jonka jälkeen loppu sujuu kuin itsestään. Kunhan ei tuppisuuna törötä. Koska sitä kai aloittaja pelkäsi kysymystä esittäessään.

Yksikään nuori ja epävarma ihminen ei onnistu kyselemään ”maanisesti” aikuiselta, elämänkokemusta omaavalta ihmiseltä liikaa. Niin paljon olen nuorten parissa työskennellyt että tämä on käynyt selväksi.

"Hyvät käytöstavat" kertoo kyllä paljonkin nuorille ja jo ihan lapsillekin. Teennäinen hölöttäminen ei pelasta nuorta ihmistä.

Missä edes kerrotaan, että ap on nuori saatika epävarma? Hänhän kyseli ainoastaan puheenaiheita.

No voihan niin toki olettaa, jos aloittaja kerran tapaa ”poikaystävän” vanhemmat ensimmäistä kertaa ja kyselee vinkkejä, mistä jutella kylässä. Niin kovin harvoin olen tavannut iäkkäämpää, käytökseltään varmaa ihmistä, joka uuden ”poikaystävän” kohdalla kokisi tarvetta kysyä tällaista, että oletus tuntuu ihan perustellulta. Ei se toki mahdotonta ole, että aloittaja onkin jo vanhempi ja hyvin itsevarma. Siinä tapauksessa on vain vaikeampaa kuvitella hänen motiiviaan kysyä moista.

Vierailija kirjoitti:

Niille jotka ovat tulossa saman pulman eteen, neuvoisin, että harjoitelkaa. Joka paikassa on ihmisiä. Älkää vieroksuko juttelemista satunnaisissa tapaamisissa. On tosi tärkeää osata vaihtaa muutama sana esimerkiksi naapurin, postinkantajan, kaupan kassan ja sen kaupassa apua tarvitsevan vanha rouvan kanssa. Suomessa voi aina puhua säästä, kaikilla on siitä mielipide. Lisäksi kannattaa lukea paljon, opiskella ja miettiä asioita. Yleissivistys on todellakin tärkeää. Jos siellä anoppilassa ei yleissivistystä sitten niin arvosteta, voi puheenaiheissa tyytyä suosiolla aivan tavanomaisiin juttuihin, kun kuulostelee, mistä siellä yleensä jutellaan.

"On tosi tärkeää osata vaihtaa muutama sana esimerkiksi naapurin, postinkantajan, kaupan kassan ja sen kaupassa apua tarvitsevan vanha rouvan kanssa." Kerrotko miksi tämä on "tosi tärkeää"?