Mitä kaikkea ilman lapsia voisi tehdä!

Niin voi. On vapaus päättää ihan itse, ottamatta ketään muuta huomioon. Se on ihanaa.

Lapsettomat eivät edes ymmärrä, miten onnekkaita ovat. Maailman onnekkaimpia.

Nukkua milloin huvittaa, nussia milloin huvittaa, nussia kenen  kanssa vaan huvittaa, vetää lärvit milloin huvittaa, liikkua ihan millaisissa porukoissa huvittaa, polttaa pilveä, tykittää suoneen....voi voi, lapsettomana voi tehdä ihan mitä vaan. 

Voi lähteä ylelliselle hemmottelulomalle. Saa laatia aikatauluja omien mieltymysten ja aikataulujen mukaan. Voi vapaasti tehdä irtiottoja, kunhan ensin hankkii koiralle/ kissalle/ papukaijalle/ kultakalalle luotettavan hoitajan.

Silloin kun olin lapseton en tajunnut tehdä oikein mitään :D Kumma miten nyt tulee mieleen mitä kaikkee voisi tehdä mutta silloin ei juurikaan tai sitten kaikkee vaan siirti loputtomiin.

Nii-in. Sen takia en lapsia tule ikinä tekemään, koska ne rajoittavat ja sitovat ihan liikaa.

olemisen sietämätön keveys kirjoitti:

Voi lähteä ylelliselle hemmottelulomalle. Saa laatia aikatauluja omien mieltymysten ja aikataulujen mukaan. Voi vapaasti tehdä irtiottoja, kunhan ensin hankkii koiralle/ kissalle/ papukaijalle/ kultakalalle luotettavan hoitajan.

Ja vielä helpommalla pääsee, kun ei hommaa mitään elukoita. Edes huonekasveja mulla ei ole, ettei niistäkään tarvitse kenenkään huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät edes ymmärrä, miten onnekkaita ovat. Maailman onnekkaimpia.

*Epäuskoinen hymähdys*

Tahattomasti lapsettomana koin olevani yksi maailman onnettomimmista ihmisistä. Kaikki eivät halua elämältä samoja asioita.

Aikuisiällä minua on enemmän rajoittaneet työt ja rahan puute mitä lapset. Töistä on ollut lomaa viisi viikkoa vuodessa eikä niidenkään ajankohtaa ole saanut itse päättää. Juhliakaan ei jaksanut määräänsä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Matkustella, käyttää iltoja mielekkäästi, nauttia elämästä, viettää aikaa miehen kanssa, tehdä paljon töitä...

Lasten kanssa voi tehdä kaikkia noita, paitsi ehkä paljon töitä jos aikoo olla suht koht hyvä äiti/isä. Mutta minä nyt en tunne ketään lapsetontakaan joka haluaisi tehdä säännöllisesti yli 50 h viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät edes ymmärrä, miten onnekkaita ovat. Maailman onnekkaimpia.

*Epäuskoinen hymähdys*

Tahattomasti lapsettomana koin olevani yksi maailman onnettomimmista ihmisistä. Kaikki eivät halua elämältä samoja asioita.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää. Jestas sentään, jotkut ovat jumissa kaiken maailman kehitysvammaisten kanssa koko elämänsä ja sinä valitat siitä, ettei ole lapsia. Kehtaatkin. Nauti elämästäsi, sinulla on asiat tuhat kertaa paremmin kuin perheellisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät edes ymmärrä, miten onnekkaita ovat. Maailman onnekkaimpia.

*Epäuskoinen hymähdys*

Tahattomasti lapsettomana koin olevani yksi maailman onnettomimmista ihmisistä. Kaikki eivät halua elämältä samoja asioita.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää. Jestas sentään, jotkut ovat jumissa kaiken maailman kehitysvammaisten kanssa koko elämänsä ja sinä valitat siitä, ettei ole lapsia. Kehtaatkin. Nauti elämästäsi, sinulla on asiat tuhat kertaa paremmin kuin perheellisillä.

No ensinnäkin, en ole enää lapseton, hoidot auttoivat. Luojan kiitos, muuten olisin varmasti todella huonossa jamassa. Nykyään olen tyytyväinen elämään. Tekstisi on todella naiivia. Et tiedä lainkaan, mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät edes ymmärrä, miten onnekkaita ovat. Maailman onnekkaimpia.

*Epäuskoinen hymähdys*

Tahattomasti lapsettomana koin olevani yksi maailman onnettomimmista ihmisistä. Kaikki eivät halua elämältä samoja asioita.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää. Jestas sentään, jotkut ovat jumissa kaiken maailman kehitysvammaisten kanssa koko elämänsä ja sinä valitat siitä, ettei ole lapsia. Kehtaatkin. Nauti elämästäsi, sinulla on asiat tuhat kertaa paremmin kuin perheellisillä.

No ensinnäkin, en ole enää lapseton, hoidot auttoivat. Luojan kiitos, muuten olisin varmasti todella huonossa jamassa. Nykyään olen tyytyväinen elämään. Tekstisi on todella naiivia. Et tiedä lainkaan, mistä puhut.

Ei, vaan kokemuksen syvä rintaääni. Minähän voin olla vaikka kehitysvammaisen äiti. Totuus on tarua ihmeellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät edes ymmärrä, miten onnekkaita ovat. Maailman onnekkaimpia.

*Epäuskoinen hymähdys*

Tahattomasti lapsettomana koin olevani yksi maailman onnettomimmista ihmisistä. Kaikki eivät halua elämältä samoja asioita.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää. Jestas sentään, jotkut ovat jumissa kaiken maailman kehitysvammaisten kanssa koko elämänsä ja sinä valitat siitä, ettei ole lapsia. Kehtaatkin. Nauti elämästäsi, sinulla on asiat tuhat kertaa paremmin kuin perheellisillä.

No ensinnäkin, en ole enää lapseton, hoidot auttoivat. Luojan kiitos, muuten olisin varmasti todella huonossa jamassa. Nykyään olen tyytyväinen elämään. Tekstisi on todella naiivia. Et tiedä lainkaan, mistä puhut.

Ei, vaan kokemuksen syvä rintaääni. Minähän voin olla vaikka kehitysvammaisen äiti. Totuus on tarua ihmeellisempää.

No niin varmaan, mutta on kertakaikkiaan älytöntä kuvitella, että lapsia kipeästi haluavat noin vain (simsalabim!) muuttuvat ajatustavoiltaan totaalisesti, kun sinä sanot jotain.

Vierailija kirjoitti:

Matkustella, käyttää iltoja mielekkäästi, nauttia elämästä, viettää aikaa miehen kanssa, tehdä paljon töitä...

Kuvailet meidän elämäämme täydellisesti! Kolme lastamme on muuttanut jo vuosikausia sitten omiin koteihinsa ja näin hiukan yli viisikymppisenä teemme juuri näitä asioita kuin kirjoitit. Taloudellinen tilanne on erinomainen, joten teemme ihan mitä lystäämme. Nyt on suunnitelmissa 10 päivän golfmatka Rovos Rail-luksusjunalla läpi Etelä-Afrikan.

Kaikkein parasta elämässämme on se että olemme saaneet kokea ”kaiken”: elämän ennen lapsia, lasten kanssa ja nyt lasten jälkeen. Ihana elämä!

Kas kummaa, minä kahden lapsen äiti teen juuri tuota. Ei ne lapset ole iänkaiken pieniä. Tuossa on vaan se erotus, että mulla on kaverina miehen lisäksi kaksi oikein hurmaavaa nuorta ja pysyn vielä nyt viisikymppisenäkin hyvin jyvällä populaarikulttuurista. Lapsettomat ikätoverini ovat huomattavasti vanhemman oloisia ja omiin pikku ympyröihinsä jämähtäneitä.

up