Onko joulu lasten juhla?

Mä ymmärrän ihan hyvin sen, että jos isommat sisarukset ovat saaneet aiemmin kaikenlaista omaan kotiin muuttamiseen liittyvää joululahjaksi ja kuopuksen muuttaessa omilleen tuleekin tämä "ei enää lahjoja aikuisille", se varmasti närästää nuorinta. Meillä asia hoidettiin niin, että kuopukselle ostettiin hänen omaan kotiinsa tarvitsemat asiat ihan noin muuten vaan. Ei joululahjaksi vaan muuten. Näin ei tullut tuota kaunaa, kateutta ja katkeruutta, että "kun Maija sai kattilat joululahjaksi ja nyt mä en saa".  

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan lapselliset koskaan, kuinka paljon rahaa, aikaa ja vaivaa lapsettomilla menee heidän lapsiinsa? Esim. minulla ja miehelläni on yhteensä 8 sisarusten lasta + kaksi kummilasta. Yhteensä siis 10 lasta, joille pitää olla hommaamassa synttäri- ja joululahjat, rippi- ja ylioppilaslahjat. Koskaan niiden ei tarvitse ostaa meille mitään, koska eihän aikuiset tarvitse. Vaikka meillä on itsellä rahaa ostaa itsellemme mitä tarvitsemme, on tilanne jotenkin epäreilu.

Ensinnäkin, sinun ei ole mikään pakko ostaa kenellekään yhtään mitään, ei ole pakko edes osallistua heidän juhliinsa.

Toiseksi, pitäisikö sun sisarusten jättää lapset tekemättä ettei sulle tuu paha mieli? Miettiä että voi kun olis ihanaa kun meillä olis kaks lasta, mutta ei tehdä nyt kuitenkaa ettei pikkusysterille jolla ei ole lapsia tule ylimääräisiä menoja...

Kolmanneksi, etkö sinä osta ne lahjat nimenomaan ilahduttaaksesi sun pieniä sukulaislapsia, siskonpoikia ja siskontyttöjä, veljenpoikia ja veljentyttöjä, eikä heidän vanhempiaan? Jos et kerran halua antaa niille lapsille mitään, jos sinulla ei ole mitään lämpimiä tunteita heitä kohtaan, niin miksi ihmeessä ostaisit heille mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tässä on ap:llä se ongelma että aikuiseksi tuleminen on joskus hankalaa, kun itse haluaisi vielä olla lapsi kun menee vanhempien kotiin, ja toisaalta pitää olla aikuinen kun elää ja asuu omillaan kuten ikään kuuluu.

Mielenkiintoinen kysymys ap on se, että ostaako kaikki kaikille aikuisillekin lahjat? Ostatko sinäkin kaikille aikuisillekin lahjat? Vai onko niin, että aikuiset ostaa lapsille lahjoja, ei toisilleen, ehkä puolisot toisilleen, ja nyt oletus on että kun on 19v niin lasketaan aikuiseksi ja oletetaan että käyttäytyy sen mukaan?

Joulu on kaikkien juhla, hartaassa uskonnollisessa mielessä, joulupukkeilumielessä se on lasten juhla, aikuiset tietää ettei joulupukkia ole ja muutenkin, aikuisilla on ennestään jo kaikkea niin paljon että on todella vaikea keksiä mitään järkeviä lahjoja, useimmat aikuiset sanoo ettei halua lahjoja, eivät tarvitse enää yhtään tuikkukippoa tai lakanoita. Toki kaikki voivat ostaa toisilleen lahjakortit, mutta mitä järkeä siinä on, helpompi kun kaikki käyttää sen rahan itse siellä missä tykkää, ettei tule sitten niitä Pentikin lahjakortteja sellaisille joka ei löydä mitään ostetavaa siitä liikkeestä. 

Aloittaja on 19-vuotias! Ilmeisesti vasta omilleen lähtenyt! Hän ansaitsee edelleen vanhemmiltaan huomiota, ja varmasti tarvitsee vielä monenlaista omaan kotiinsa, tai vähintään sitä lahjakorttia.

Ohis...mä tuolla jo aiemmin ehdotin, että eikö tuollaisia tarpeellisia juttuja voisi pyytää synttärilahjaksi? Tai vanhemmat ihan muuten vaan avustaa nuorta omilleen muuttamisessa? Miksi juuri jouluna pitäisi saada tietyt tavarat? Sehän tarkoittaisi, että saman verran pitäisi ostaa lahjoja myös tälle isosiskolle ja hänen miehelleenkin. Nykyisin tuntuu monilla olevan hyvin tarkkaa, että sisarusten pitäisi aina saada yhtä paljon. Miksi tässä tapauksessa vain toisen pitäisi saada, mutta toisen ei? 

Koska erityisesti joulu on se juhla, jolloin kaikilla on lupa tuntea antamisen ja saamisen iloa. Miksi lahja pitäisi antaa juuri synttärilahjaksi? Miksi isosiskolla on oikeus päättää että sisarus ja vanhemmat eivät saa muistaa toisiaan?

Että te olette sekaisin. Kaikki. Toisella on paha mieli, ja te sen kun lyötte lisää.

Sanoiko ap jossain, että tämä oli juuri siskon päätös? Vai olisiko voinut olla vanhempien päätös? Jotta ap:lläkään ei menisi niin paljon rahaa joululahjoihin? 19-vuotiaalla harvemmin on kovin suuret tulot. Opintotuelle ja opintolainalle on varmasti parempaakin käyttöä kuin lahjoa suvun aikuisetkin lasten lisäksi? Ja oliko kyseessä kielto? Mieheni on suvusta, jossa aikuisille ei ole enää laitettu joululahjoja. Itse olen suvusta, jossa on laitettu. Ei kukaan ole koskaan kieltänyt mua hankkimasta joululahjoja myös mieheni sukulaisille. Tuo aikuisten lahjomattomuus on vain ohje, että mun ei tarvitse laittaa heille lahjoja. Saan laittaa, jos haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tässä on ap:llä se ongelma että aikuiseksi tuleminen on joskus hankalaa, kun itse haluaisi vielä olla lapsi kun menee vanhempien kotiin, ja toisaalta pitää olla aikuinen kun elää ja asuu omillaan kuten ikään kuuluu.

Mielenkiintoinen kysymys ap on se, että ostaako kaikki kaikille aikuisillekin lahjat? Ostatko sinäkin kaikille aikuisillekin lahjat? Vai onko niin, että aikuiset ostaa lapsille lahjoja, ei toisilleen, ehkä puolisot toisilleen, ja nyt oletus on että kun on 19v niin lasketaan aikuiseksi ja oletetaan että käyttäytyy sen mukaan?

Joulu on kaikkien juhla, hartaassa uskonnollisessa mielessä, joulupukkeilumielessä se on lasten juhla, aikuiset tietää ettei joulupukkia ole ja muutenkin, aikuisilla on ennestään jo kaikkea niin paljon että on todella vaikea keksiä mitään järkeviä lahjoja, useimmat aikuiset sanoo ettei halua lahjoja, eivät tarvitse enää yhtään tuikkukippoa tai lakanoita. Toki kaikki voivat ostaa toisilleen lahjakortit, mutta mitä järkeä siinä on, helpompi kun kaikki käyttää sen rahan itse siellä missä tykkää, ettei tule sitten niitä Pentikin lahjakortteja sellaisille joka ei löydä mitään ostetavaa siitä liikkeestä. 

Aloittaja on 19-vuotias! Ilmeisesti vasta omilleen lähtenyt! Hän ansaitsee edelleen vanhemmiltaan huomiota, ja varmasti tarvitsee vielä monenlaista omaan kotiinsa, tai vähintään sitä lahjakorttia.

Ohis...mä tuolla jo aiemmin ehdotin, että eikö tuollaisia tarpeellisia juttuja voisi pyytää synttärilahjaksi? Tai vanhemmat ihan muuten vaan avustaa nuorta omilleen muuttamisessa? Miksi juuri jouluna pitäisi saada tietyt tavarat? Sehän tarkoittaisi, että saman verran pitäisi ostaa lahjoja myös tälle isosiskolle ja hänen miehelleenkin. Nykyisin tuntuu monilla olevan hyvin tarkkaa, että sisarusten pitäisi aina saada yhtä paljon. Miksi tässä tapauksessa vain toisen pitäisi saada, mutta toisen ei? 

Koska erityisesti joulu on se juhla, jolloin kaikilla on lupa tuntea antamisen ja saamisen iloa. Miksi lahja pitäisi antaa juuri synttärilahjaksi? Miksi isosiskolla on oikeus päättää että sisarus ja vanhemmat eivät saa muistaa toisiaan?

Että te olette sekaisin. Kaikki. Toisella on paha mieli, ja te sen kun lyötte lisää.

Sanoiko ap jossain, että tämä oli juuri siskon päätös? Vai olisiko voinut olla vanhempien päätös? Jotta ap:lläkään ei menisi niin paljon rahaa joululahjoihin? 19-vuotiaalla harvemmin on kovin suuret tulot. Opintotuelle ja opintolainalle on varmasti parempaakin käyttöä kuin lahjoa suvun aikuisetkin lasten lisäksi? Ja oliko kyseessä kielto? Mieheni on suvusta, jossa aikuisille ei ole enää laitettu joululahjoja. Itse olen suvusta, jossa on laitettu. Ei kukaan ole koskaan kieltänyt mua hankkimasta joululahjoja myös mieheni sukulaisille. Tuo aikuisten lahjomattomuus on vain ohje, että mun ei tarvitse laittaa heille lahjoja. Saan laittaa, jos haluan. 

Aika usein päätös lopettaa aikuisille joululahjojen hankkiminen tehdään silloin, kun lahjottavien määrä on kasvanut ja osa lahjojen hankkijoista on opiskelijoita, työttömiä tai muuten pienituloisia. Ei haluta enää rasittaa pienituloisen muutenkin pientä budjettia sillä, että pitäisi hankkia lahjoja yhä useammalle. 

Kylmäävää. Mitä te tekisitte, jos esimerkiksi oma puolisonne tai vaikka teini-ikäinen lapsenne sanoisi, että hänestä tuntuu ettei ole enää tärkeä ja ettei oikein ole osa perhettä? Sanotteko tosiaan, että kasva aikuiseksi? Vai kysyttekö, että miten voisi paremmin osoittaa että toinen on tärkeä ja rakas?

On.

Joulu on lapsia varten.

Joulu on myös sinkkujen ryyppäys -ja panojuhlaa.

Mielestäni joulu on yhtälailla lasten sekä aikuistenkin juhla. Joskus olen kuullut sanottavan "ihmisellä voi olla ainainen joulu jos uskoo siihen täydellä sisimmällä".

Vierailija kirjoitti:

Kylmäävää. Mitä te tekisitte, jos esimerkiksi oma puolisonne tai vaikka teini-ikäinen lapsenne sanoisi, että hänestä tuntuu ettei ole enää tärkeä ja ettei oikein ole osa perhettä? Sanotteko tosiaan, että kasva aikuiseksi? Vai kysyttekö, että miten voisi paremmin osoittaa että toinen on tärkeä ja rakas?

Jos mun puolisoni sanoisi tuolla tavalla, kun häntä sukujoulussa kohdeltaisiin tasan samalla tavalla kuin paikalla olevia muitakin aikuisia, ostaisin miehelle Duplo-paketin ja kehottaisin menemään viettämään joulua äitinsä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmäävää. Mitä te tekisitte, jos esimerkiksi oma puolisonne tai vaikka teini-ikäinen lapsenne sanoisi, että hänestä tuntuu ettei ole enää tärkeä ja ettei oikein ole osa perhettä? Sanotteko tosiaan, että kasva aikuiseksi? Vai kysyttekö, että miten voisi paremmin osoittaa että toinen on tärkeä ja rakas?

Jos mun puolisoni sanoisi tuolla tavalla, kun häntä sukujoulussa kohdeltaisiin tasan samalla tavalla kuin paikalla olevia muitakin aikuisia, ostaisin miehelle Duplo-paketin ja kehottaisin menemään viettämään joulua äitinsä kanssa. 

Ja täysi-ikäiselle lapselleni laittaisin maitoa tuttipulloon. 

Vierailija kirjoitti:

Kylmäävää. Mitä te tekisitte, jos esimerkiksi oma puolisonne tai vaikka teini-ikäinen lapsenne sanoisi, että hänestä tuntuu ettei ole enää tärkeä ja ettei oikein ole osa perhettä? Sanotteko tosiaan, että kasva aikuiseksi? Vai kysyttekö, että miten voisi paremmin osoittaa että toinen on tärkeä ja rakas?

No ei se että kuuluuko perheeseen ja onko tärkeä, ei liity mitenkään siihen että ostetaanko kaikille aikuisillekin lahjat jouluna, vai vain lapsille. Tottakai teinille ostetaan vielä lahjat, ainakin omalle, ei välttämättä muiden lapsille kun niille on todella vaikea osata mitään ostaa, toivovat vain kalliita älykännyköitä ym.

Pitäiskö se välittäminen näyttää jollain muulla kuin materialla? Toki puolisot voivat ostaa toisilleen vaikka yhdet pienet lahjat, ihan vaan romanttisena eleenä, se ei taas liity muuhun perheeseen tai sukuun millään lailla. Ap:n siskollekaan ei varmaan vanhemmat enää osta lahjoja, vaan luultavasti hänen puolisonsa. Ap:llä ei ole puolisoa niin kaipa sitten sen takia jää ilman lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmäävää. Mitä te tekisitte, jos esimerkiksi oma puolisonne tai vaikka teini-ikäinen lapsenne sanoisi, että hänestä tuntuu ettei ole enää tärkeä ja ettei oikein ole osa perhettä? Sanotteko tosiaan, että kasva aikuiseksi? Vai kysyttekö, että miten voisi paremmin osoittaa että toinen on tärkeä ja rakas?

No ei se että kuuluuko perheeseen ja onko tärkeä, ei liity mitenkään siihen että ostetaanko kaikille aikuisillekin lahjat jouluna, vai vain lapsille. Tottakai teinille ostetaan vielä lahjat, ainakin omalle, ei välttämättä muiden lapsille kun niille on todella vaikea osata mitään ostaa, toivovat vain kalliita älykännyköitä ym.

Pitäiskö se välittäminen näyttää jollain muulla kuin materialla? Toki puolisot voivat ostaa toisilleen vaikka yhdet pienet lahjat, ihan vaan romanttisena eleenä, se ei taas liity muuhun perheeseen tai sukuun millään lailla. Ap:n siskollekaan ei varmaan vanhemmat enää osta lahjoja, vaan luultavasti hänen puolisonsa. Ap:llä ei ole puolisoa niin kaipa sitten sen takia jää ilman lahjoja.

Lahjat eivät ole se tärkein tekijä, vaan niissä lähinnä konkretisoituu ulkopuolelle jäämisen tunne. Jos vanhempi pystyy osoittamaan välittämistään pienellä lahjalla, on outoa jättää se tekemättä. Tietysti ap:n ja muiden samassa tilanteessa olevien pitää ottaa asia puheeksi, jotta vanhemmat voivat korjata tilanteen.

Tuokin on muuten aika mielenkiintoista, että puolisot voivat muistaa toisiaan lahjoilla romanttisena eleenä, eli ainakin teoriassa vanhemmat muistavat toisiaan, sisarukset puolisoineen toisiaan, ja sinkku jää ilman (romanttista) välittämisen elettä, koska ei ole saanut hankittua puolisoa. Tosi reilu meininki. Tosin jo se edellinen pitkä ketju samasta aiheesta osoitti, että joidenkin on todella vaikea välittää läheisten tunteista.

Joulu on kaikkien juhla. Itse nautin jouluvalmisteluista, ruoanlaitosta, joululauluista, musiikista ja erityislaatuisesta tunnelmasta. Aatonaattona pidetään koko perheen perunateatteri ja paistetaan kinkku. Äidin kanssa lauletaan tietyt laulut, isän kanssa naukkaillaan hyvää konjakkia. Aattoaamuna käydään mummon kanssa haudoilla ja sitten saunotaan pitkään.

Oikeastaan sisarusten lasten riehuminen ja hermostunut lahjojen odotus on ainoa asia, joka jouluna ei ole oikein mieleeni. Lapset ovat rakkaita, mutta jouluna todella rasittavia ja ylikierroksilla. 

Lahjat eivät merkitse minulle mitään ja monta vuotta sitten niiden vaihtamisesta luovuttiin. Lahjojen vaihto oli vielä kivaa, kun joulunvietossamme oli 7 ihmistä. Nykyään perheellistymisen myötä lahjoja pitäisi hankkia vuosittain 20-30 (sisarusten perheiden lisäksi miehen sisarukset lapsineen), joten lahjojen pitäisi olla hyvin edullisia.  Ei mitään järkeä.

En halua itse lahjoja enkä osta niitä myöskään muille. Lapset saavat jo vanhemmiltaan ja kummeiltaan ihan hirveästi lahjoja, ei mitään järkeä ostaa enempää.