Kadehdin aina lapsettomia, mutta ehkä ilman lapsia olisi tylsää

Mäkin kadehdin ennen lapsetonta ystävää, en kadehdi enää...teki kiljuvan lapsilauman ja mun lapset on nyt aikuisia!

hmm, itselläni ei ole lapsia ja asun yksin, mutta kuvittelisin niiden kanssa olevan plusmiinus suhde... paljon plussaa, mutta myös miinusta. jos ottaa koville yritä ottaa omaa aikaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kadehdin ennen lapsetonta ystävää, en kadehdi enää...teki kiljuvan lapsilauman ja mun lapset on nyt aikuisia!

Näin kävi mullekin :D 10 vuotta sitten tilanne oli ihan toinen, nyt oma on aikuistumassa ja silloin kadehtimallani kaverilla kaksi "katoäitikatoäitikato" -ikäistä.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kadehdin ennen lapsetonta ystävää, en kadehdi enää...teki kiljuvan lapsilauman ja mun lapset on nyt aikuisia!

Näin :) Sain omat lapset nuorena ja ruuhkavuosissa kadutti, kun katsoin lapsettomien ikätoverien elämää. Enää ei kaduta, kun omat lapset on jo isoja ja ystävät elää ruuhkavuosia. Lapsettomuutta en kaipaa enää kun lapsista on tullut fiksuja koululaisia.

Se riippuu varmaan luonteesta. Itselleni mikään ei ole ihanampaa kuin yksinäinen, hiljainen ilta. 

t. 43-vuotias lapseton ja miehetön ääri-introvertti

Lapset kasvaa ja sen jälkeen niistä on lähinnä vain iloa ja vähemmän huolta.

Alapäähän tuo synnytyksessä repesi, mutta senkin kanssa jo osaa elää.

Lapsettomia en kadehdi lainkaan enää tuon keskustelun jälkeen, jossa aikuinen lapseton vinkui miten joulut mennään siskojen lasten ehdoilla. Voi pyhä jeevelin v***u sentään.

Olisi kamalaa jos aikuistuminen jäisi velana välistä :D

Lapset kieltämättä opettaa vastuuta aivan eri tavalla

Miten voi olla tylsää, kun saa vapaasti valita joka hetki mitä tekee? Tylsempää minusta olisi, jos olisi pakko olla aina käytettävissä ja saatavissa, aina hoitamassa ja järjestämässä ja kokkaamassa ja nukuttamassa. Ei ole tylsää, kun voi joka päivä päättää mitä tekee, lähteekö illaksi salille vai kirjastoon vai oopperaan, kaverin kanssa syömään vai makaako sohvalla katsomassa Gilmoren tyttöjä 5 tuntia. Miten se olisi tylsää?

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu varmaan luonteesta. Itselleni mikään ei ole ihanampaa kuin yksinäinen, hiljainen ilta. 

t. 43-vuotias lapseton ja miehetön ääri-introvertti

Mietipä siihen päälle lapset. Kun oikeasti haluaisi olla täysin yksin täydellisessä hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvaa ja sen jälkeen niistä on lähinnä vain iloa ja vähemmän huolta.

Alapäähän tuo synnytyksessä repesi, mutta senkin kanssa jo osaa elää.

Lapsettomia en kadehdi lainkaan enää tuon keskustelun jälkeen, jossa aikuinen lapseton vinkui miten joulut mennään siskojen lasten ehdoilla. Voi pyhä jeevelin v***u sentään.

Olisi kamalaa jos aikuistuminen jäisi velana välistä :D

Lapset kieltämättä opettaa vastuuta aivan eri tavalla

Sulla ei selkeästi ole ollut teini-ikäisiä. No, oppia ikä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla tylsää, kun saa vapaasti valita joka hetki mitä tekee? Tylsempää minusta olisi, jos olisi pakko olla aina käytettävissä ja saatavissa, aina hoitamassa ja järjestämässä ja kokkaamassa ja nukuttamassa. Ei ole tylsää, kun voi joka päivä päättää mitä tekee, lähteekö illaksi salille vai kirjastoon vai oopperaan, kaverin kanssa syömään vai makaako sohvalla katsomassa Gilmoren tyttöjä 5 tuntia. Miten se olisi tylsää?

Täydellistähän se onkin, ja siksi on niin kauheaa jos lapsia on. Mutta silti, kun siinä lapsiarjessa on karsinut nuo tavat pois ja saa yhden vapaaillan ilman lapsia, ei ole mallia siitä, mitä voisi tehdä, ja on vain kotona. Silloin tulee mieleen, että lasten kanssa olisi kivempaa. Mutta miehen kanssa mieluummin ilman lapsia, se on selvä.

Ei ole tylsää hetkeä! Lapset ei edes mahtuisi mun aikatauluihin. T 37v lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla tylsää, kun saa vapaasti valita joka hetki mitä tekee? Tylsempää minusta olisi, jos olisi pakko olla aina käytettävissä ja saatavissa, aina hoitamassa ja järjestämässä ja kokkaamassa ja nukuttamassa. Ei ole tylsää, kun voi joka päivä päättää mitä tekee, lähteekö illaksi salille vai kirjastoon vai oopperaan, kaverin kanssa syömään vai makaako sohvalla katsomassa Gilmoren tyttöjä 5 tuntia. Miten se olisi tylsää?

Juuri kun lapsiarki meinasi tuntua vähän vähemmän kauhealta.

Ei mun ainakaan ole pakko olla koko ajan käytettävissä. Mulla on mies. Ja lapset kasvaa, kehittyy ja itsenäistyy koko ajan. Omituista ajatella aina että lapset on joku kivireki mitä pitää vetää 24/7, ne on ihmisiä, perheenjäseniä, ja niillä on oma elämä, kuten mullakin, en ole moneen kymmeneen vuoteen ollut vanhempieni helmoissa. Ja jos lapset on vaikeita, niin sulta ja sun ukolta ne on ne geenit periny ja te ootte ne kasvattanu vinkujiksi ja riehujiksi.