Te joilla lapset 3-6- vuotiaita, millaista arki?

Voimia:D meillä 5 ja 3-vuotiaat ja eletään ihan lasten ehdoilla. Meillä päiväkoti vasta alkanut ja vie ihan lapsilta voimat..päiväkodin alun myötä tutuksi ovat tulleet myös kiukkukohtaukset. Kyllä kovasti saa itsensä kanssa tehdä töitä että jaksaa ja pysyy aikuisena kun lapsi kiukkuaa:)

Samat fiilikset suurin piirtein samanikäisten lasten kanssa. Välillä tuntuu, ettei millään ole mitään väliä. Jos on oikein kivaa ohjelmaa tms., ei sillä ole merkitystä. Samaa kiukkua vaan päivästä ja hetkestä toiseen. Niin odotan heidän kouluikäänsä.

Juu... välillä harmitus on sitten kaksinkertainen kun ollaan lähdetty tekemään jotain kivaa, mutta etenkin esikoinen voi nykyään käyttäytyä miten sattuu huvittamaan. Juoksee mihin haluaa, ei tottele mitään ohjeita, juttelee jotain älyttömiä wc-tason juttuja. Jotenkin ajattelin että meillä päästiin esikoisen kanssa välillä kun ei ennen ole ollut mitään tälläistä. Ehkä se uhma tuli sitten vaan myöhässä hänelle...

mutta toisaalta ei näitten kanssa kotonakaan oikein pää kestä olla. Toki on päivissä hyviäkin hetkiä, mutta sais niitä olla enemmän..

Ap

*päästiin helpolla

ap

Meillä 5v, 8v ja 11v. Ja kyllä on uhmaa välillä kaikilla.

No mulla on kohta 7v ja 1.5v

Eskarilainen on ollut pikkuteini-iässä ehkä noin vuoden. Kaikki on tosi hankalaa ja hänellä on kova ääni. Huutaa milloin mistäkin ja ärisee sekä murisee. Tyytyväisimmillään ikäistensä seurassa, tällöin huokaan helpotuksesta että ihan ihmiseltähän tuo kuitenkin vaikuttaa. Nyt ehkä pahin kausi on taittumassa.

1.5v n käsitys ruokailusta on varsin mielenkiintoinen. Tänään laittoi mm hampurilaisen päähänsä syötyään mielestään tarpeeksi sekä heitteli iltapalapöydässä veljeään mandariininpaloilla. Jos hän ei kykene fyysisesti suorittamaan jotain kurittomuuksia, alkaa hän esimerkiksi sylkemään tai kiljumaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että hänen kehityksensä on aivan turhan edellä mitä tulee tuhmailuihin ja mallia on otettu no kenestäpä muusta kuin veljestä.

Yhdessä ne on ihan mainioita. Mutta kyllä me välillä mietitään miten me ollaan saatu tälläisiä lapsia. Ja miten millään kasvatusniksillä ei ole mitään virkaa.

Onneksi hoidan nuorempaa kotona ja isompikin tulee aina sulostuttamaan päiviä 4h eskarin jälkeen.

3 ja 5 vuotiaat täällä. Kyllä helpotti ap tää sun ketju. Ihana lukea, että en ole ainoa, kun välillä tuntuu että olen epäonnistunut kasvatuksessa, alkaa ajatella että muiden lapset jo käyttäytyisivät hyvin.

Paljon mahtuu hyviä hetkiä, mutta paljon on vielä hetkiä kun jompikumpi tai molemmat riehuu, uhmaa tai ihan vain pelleilee.

Kun pyydän rauhoittamaan tai vähän hiljentämään ääntä leikissä, vanhempi alkaa kiljua ja ja juosta huutaen "PAKOON" piiloon, suostumatta kuuntelemaan mitä sanon. Saa tietty nuoremman mukaan.

Nuorempi ei suostu millään syömään itse. Syljeksii myös välillä, ihan ärsyttääkseen.

Vanhempi taas oikein häiritsee syödessä nuorempaa, tökkii jalalla, villitsee jutuillaan.

illalla nukkumaan mennessä pienempi höpöttelee kovaan ääneen. Ja muutenkin puhuu kovaan ääneen usein toisten päälle, uudelleen ja uudelleen. Pelleilee peiton kanssa.

Vanhempi välillä alkaa potkia sänkyä, niin että kolina kuuluu, ja sänky heiluu, kun koitan mennä rauhoittelemaan, alkaa syöksyä sängyn päädystä päätyyn pakoon. Kiljuu kikattaa.... Riehuu. Koittaa yllyttää pienemmän mukaan "tule auttamaan... Hyvä häiritse äitiä..."

Lähikaupassa nuorempi jos kävelee "vapaana" enkä ole koko ajan nappaamassa kiinni, juoksee hän suoraan karkkihyllylke ottamaan suklaamunia. Vanhempi taas katsoo leluja ja lehtiä, mutta kumminkin nätisti.

Eivät millään tule nätisti samaa matkaa ostoksia tekemään. Kassalla, kun koiran maksaa toinen on jo ulos menossa ovista, toinen ostos hihnan päässä koittamassa pakata ja tiputtelee tavaroita, tai koittaa päästä pakoon juoksentelemaan.

Nämä ei tietenkään joka kerta käy. Välillä nämä asiat sujuvat ihan hyvin, mutta näissä on usein myös niitä hetkiä kun koen, etten tiedä enää miten saisin lapset uskomaan ja tottelemaan, toivottomuus valtaa.

Niin ja huolestuttavin asia on, 5v on alkanut ylittämään ilman lupaa kodin viereisen auto tien, ei odota vaikka käsken pysähtyä odottamaan että yhdessä mennään yli, vaan talsii autotien yli,, kun muka osaa jo itse katsoa.

Jeps, täällä 4v ja 6v.

Isomman elämä on maailman tylsintä, kamalinta ja hirveintä kun aina (lue: silloin tällöin) pitää siivota oma huone ja aina vaan pitää pestä hampaat ja pukea ja harjata hiukset ja ja ja. Ihan sama mitä, niin sanomista tältä pikkutyypiltä tulee aina. Ovet paukkuu ja murisee ja huutaa. Esiteini ja tästä tämä vaan pahenee. Muuten kyllä ohjeita noudattava ja sinänsä "kuuliainen". Kotona vaan pistää parastaan kovin usein.

Pienempi on vähän päässyt pahimman uhmaraivarivaiheen ohi, mutta syömisestä tapellaan ja tapellaan ja tapellaan. Olin pitkään sillä kannalla, että älä sitten syö, jos tarjottu ruoka ruoka-aikana ei kelpaa, mutta parin vuoden jälkeen alkaa ärsyttää tuo joka ruuasta mariseminen ja vinkuminen. Muuten tämä ei olisi niin iso murhe mielenpäällä, mutta kun lapsi on aina ollut alakäyrillä, niin kyllähän se huolettaa. Hoidossa kuitenkin sanovat että syö ihan suhteellisen hyvin. Muuten tuo on melko hellyttävä tapaus, joka haluaa sinnillä ja sisulla pyrkiä aina samaan tulokseen kuin isosisarus, vaikka taito ja voima ei ihan riitä.

Pakko myöntää, että pitemmän vapaan jälkeen huokaan helpotuksesta, kun lapset menevät päiväkotiin ja itse pääsee töihin "lepäämään". Toisaalta töistä on aina mukava myös jäädä viikonlopuksi tai lomaksi kotiin viettämään perheaikaa. Sopiva balanssi elämässä siis :)

Up

Vaikka teillä olisi kivaa tekemistä, oletko its ekireä ja odotat, milloin joku lapsista räjähtää?

Lapset aistivat ihan saatana kaiken. Puoli viiksikarvan värähdystä kertoo niille, että äidillä on paha mieli/pää kipeä/väsy/työstressi/herpes, ja sitten he voivat reagoida jo siihen omalla tavallaan kiukutellen. Kierre on valmis.

Lasten sijaan panostapa kolme viikkoa vain itseesi. Pidä huolta, että sinulla on hyvä olla, olet nukkunut ja syönyt hyvin, liikkunut, saanut levätä ja toipua. Tee jotakin mistä tulet iloiseksi. Osta sopivat rintaliivit ja puristamattomat sukkahousut. Mene sitten viettämään aikaa perheesi parissa.

Ajattele, että lapsesi saattavat minä hetkeä hyvänsä onnistua jossain.

Meillä 2v, 4v, 5v ja 7v. Ainoa joka yleensä rähisee on 7vee poika, kaikki muu on tylsää paitsi kaverit. 2 veellä alkaa olla omaa tahtoa ja väitellään hänen kanssaan mitä saa tehdä jne. Tytöt 4 ja 5 ovat yleensä nätisti ja leikkivät paljon keskenään, eli koen pääseväni suht helpolla kaiken kaikkiaan. :)

Olen varmaan jotenkin kamalan laiska äiti, koska vaikka meillä on 2 kpl 6v ikäisiä ja yksi 3v ikäinen, niin nämä taistelujutut eivät ole tuttuja. Ehkä meillä lapset ovat jotenkin ikäistään nuorempia, koska mitään isoja itsenäistymistaisteluja ei ole käyty. Lukemaan oppiminen pari vuotta sitten oli vanhemmille lapsille jonkinlainen vedenjakaja, sen jälkeen tuli enemmän mielikuvitusleikkejä, joissa on faktoja mukana. Äiti saa edelleen lukea iltasadut, mutta ei enää valita, mikä kirja luetaan.

Meillä 3v ja vauva. Isompi ei tällä hetkellä juuri uhmaa, mutta kulkee mun perässä ja kyselee. Miksi ulkona sataa? Miksi maito on valkoista? Mitä tarkoittaa inspiraatio? Miksi on puita? Miksi pitää syödä? Miksi? Miksimiksimiksi. Koko ajan se vaanii jossain kulman takana lopumattoman kysymyspatteriston kanssa. Jos mun vastaus ei kelpaa, se kysyy niin monta kertaa uudestaan, että vastaus on tyhjentävä. Saatanan raivostuttavaa ja henkisesti kuluttavaa pohtia koko ajan jotain kvanttifysiikkaa ja maailman syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan jotenkin kamalan laiska äiti, koska vaikka meillä on 2 kpl 6v ikäisiä ja yksi 3v ikäinen, niin nämä taistelujutut eivät ole tuttuja. Ehkä meillä lapset ovat jotenkin ikäistään nuorempia, koska mitään isoja itsenäistymistaisteluja ei ole käyty. Lukemaan oppiminen pari vuotta sitten oli vanhemmille lapsille jonkinlainen vedenjakaja, sen jälkeen tuli enemmän mielikuvitusleikkejä, joissa on faktoja mukana. Äiti saa edelleen lukea iltasadut, mutta ei enää valita, mikä kirja luetaan.

Meillä sama. Lapset nyt jo koulussa mutta aika helposti meni ennen kouluikääkin kun ei tehty paljon mitään, järkkäiltiin vaan lapsille jotain aktiviteetteja kuten pelejä, palapelejä, värittämistä, kirjoja, dvd, ulkoilua, puolapuita, hyppynaruja ym. lukemaan oppivat kai joskus 5-6 vuotiaina. Ainut mikä meillä oli rajua niin oidipus- ja elektrakompleksit eli olivat heittämässä vuoroin äitiä ja vuoroin isää ulos pikkuemäntinä ja -isäntinä.

Meillä on lapset jo isompia, mutta kyllä se arki oli rankinta silloin kun lapset oli noin 2 - 7 -vuotiaita (eka kouluvuosi mukaan laskettuna), se oli aikamoista suoritusta kun vielä kokopäivätöissä käytiin molemmat vanhemmat. Sen jälkeen on ollut helpompaa ja sitä ennen kun olin kotona oli toki myös helpompaa.

Meidän 3, 5 ja 9 -vuotiaat lenteli aikanaan kortsun nokkaan.

Nyt saa naureskella hiljaa markettien ovilla ku miinaan lentäneet iskät on ihan kusessa...

Vierailija kirjoitti:

Meidän 3, 5 ja 9 -vuotiaat lenteli aikanaan kortsun nokkaan.

Nyt saa naureskella hiljaa markettien ovilla ku miinaan lentäneet iskät on ihan kusessa...

Aika harvoin teillä sitten harrastetaan seksiä.

Meillä on lapset 6 ja ihan kohta 4. Ja kyllä kuluva vuosi on hakannut aiemmat ihan kuus-nolla! Kuopuksella on taas aika korvaton vaihe (jos ohjaa pukemaan tms. niin ei korvaansa lotkauta) ja "mutku mä oisin halunnu" -vaihe. Mutta lapsilla on vihdoin myös yhteistä leikkiä (aiemmin ovat olleet eri leikin vaiheessa ja isompi ei ole hoivaajatyyppiä) ja isompi on melko puheohjattava, pienempikin ymmärtää että tietyissä ympäristöissä (liikenteessä, uimahallissa) säännöt on ehdottomia.

Isompi on vain eskarissa ja pienempi 3h/pv hoidossa, mutta varsinkin introvertti isompi alkaa selvästi olla jo loman tarpeessa ja usein illat väsynyt. Melkoista tasapainoilua pitkästymisen ja kuormittuminen välillä.

Meillä kahdet kaksoset, kohta 3v ja 6v ja lisäks yks teini 16v. Ap:n kirjottama ois voinu itseni kirjottama. Tuohon päälle vielä teinin kiukkuilut niin kyllä on välillä puhki. No, onneks niitä hyviäkin hetkiä on, vaikka välillä tuntuu, että koko ajan joku saa itkupotkuraivareita..