Lue keskustelun säännöt.
Sairastuin vakavammin, mies ei tullut katsomaan
Olenko kohtuuton?
07.12.2017 |
Nyt on kova avautumisen tarve. Työskentelen parhaillaan toisessa maassa Euroopassa, ja olen täällä parisuhteessa miehen kanssa. Perheeni ja suurin osa ystävistäni asuu Suomessa. Sairastuin pari päivää sitten akuutisti vakavampaan tulehdussairauteen, johon liittyy komplikaatioiden riski. Jouduin lähtemään keskellä yötä sairaalaan, josta minut kuitenkin kotiutettiin jo saman päivän aikana vahvan lääkityksen kanssa. Makasin kotona erittäin huonovointisena. Laitoin jo yöllä sairaalasta miehelle viestiä (olemme muuttamassa yhteen vuodenvaihteen jälkeen, mutta tällä hetkellä asumme vielä erillään). Mies asuu veljensä kanssa, ja heidän äitinsä on parhaillaan heidän luonaan viikon mittaisella vierailulla. Hän oli tietysti huolissaan. Mies kertoi olevansa pahoillaan siitä, ettei voisi tulla minua katsomaan, sillä hänestä tuntuisi pahalta jättää äitinsä yksin (hänen veljensä oli myös siellä).
Seuraavana päivänä mies kysyi, haluaisinko tulla hänen luokseen. Sanoin miehelle, että valitettavasti taidan olla liian heikossa kunnossa tulemaan. Minusta tuntui epämiellyttävältä tulla sairastamaan asuntoon, jossa oli myös hänen veljensä ja äitinsä. Minulla oli ongelmana se, ettei kaapissa ollut juuri mitään syötävää, mutta olin hyvin heikko, ja kauppaan lähteminen oli vaivalloista.
Mies kertoi olevansa pahoillaan, ettei voisi tulla käymään luonani, sillä hänen ja hänen veljensä piti huolehtia heidän äidistään. Miehen äiti oli samana päivänä ennen minun sairastumistani kaatunut kävelyllä ollessaan, mistä oli aiheutunut ilmeisesti jonkinlainen lihasrevähdys, joka vaikeutti hänen liikkumistaan sillä hetkellä.
Raahauduin sitten lopulta kauppaan ja apteekkiin, ja vaikka matka oli lyhyt, se vei voimani täysin.
En tiedä olenko kohtuuton, mutta minulle tuli paha mieli siitä, ettei mies voinut edes piipahtaa luonani. Mietin miten olisin itse toiminut kyseisessä tilanteessa, ja olisin varmasti tehnyt edes lyhyen visiitin, ja varmistanut että toisella on kaikki niin hyvin kuin hänellä siinä tilanteessa voi olla.
Ymmärrän kyllä, että hän on huolissaan äidistään, mutta minusta lihasrevähdys ja akuutti, voinnin totaalisesti romahduttava infektio, ovat eri kaliiberin asioita. Miehen äiti ei edes olisi ollut täysin yksin, sillä olihan veli siellä. Uskon, että jos minun äitini olisi luonani pidemmällä vierailulla, ja seurustelukumppanini sairastuisi, hän ymmärtäisi kyllä, jos kävisin piipahtamassa hänen luonaan.
En tiedä johtuuko tämä vain siitä, että olen jotenkin mieli herkillä sairastamisesta, mikä saa minut suurentelemaan asioita, mutta minulle tuli sellainen olo, että en ole miehen prioriteettilistalla kovin korkealla, ja tällä hetkellä kyseenalaistan jopa koko yhteenmuuton mielekkyyden. Olenko täysin kohtuuton?
Kiitos kun jaksoit lukea. <3
Kommentit (45)
Olenko kohtuuton? kirjoitti:
En koe, että minun diagnoosillani olisi nyt itse keskustelun pääpointin kannalta merkitystä, ja vaikka kirjoitankin anonyymisti, minulla on silti oikeus päättää mitä jaan ja mitä en.
No, se siitä.
Nyt mies sanoo, että voisin tulla hänen luokseen. Kirjoitti tosin heti seuraavassa lauseessa, että "minun pitää sitten huolehtia äidistä, että ymmärräthän sen. Saatamme lähteä lääkäriin". Kun kysyin ovatko he siis lähdössä lääkäriin tänään, hän vastasi, ettei osaa sanoa. Sanoin olevani kovin uupunut, ja että en halua vaikuttaa epäkohteliaalta jos en jaksa olla hirveän sosiaalinen. Hän vastasi vain, että valinta on minun. Saan kuulemma tulla jos haluan, mutta hänen täytyy nyt olla äitinsä kanssa.
Minulle jäi sellainen fiilis, että hän ikään kuin kutsui minut velvollisuudesta sinne, mutta teki kuitenkin selväksi, että hänen tilansa ja aikansa kuuluvat nyt äidille. En tiedä menenkö. En odota mitään kuninkaalliskohtelua tietenkään, mutta en myöskään halua kokea olevani vaivana ja velvollisuutena. Tuntuisi kurjalta sairastaa toisen nurkissa periaatteessa vieraan asemassa, varsinkin jos koko ajan tuntuisi siltä, että en ole prioriteettilistalla kovin korkealla. Tuntuisi tavallaan siltä, että olen yksi "vaiva" miehen nurkissa.
Pyydä sitä "ukkoa" sun luo, että saat vaihdettua sille vaipat. Otat hetken tissien väliin ja läpsyttelet poskille, kyllä se poika siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei ole ystäviä siellä, jotka vois auttaa ja joille voisit avautua?
Me haluttaisiin ehkä saada tarkempi kuva vaivastasi siksi, että jos se on jotain harvinaista, mies ei välttämättä oivalla, minkätyyppinen tilasi on. Etenkin kun olet noin kohtelias, olet sitä luultavasti aina, ja toinen olettaa, että kaikki on suht normaalisti.
Mutta jos podet jotain yleisempää juttua kuten esim. keuhkokuumetta, niin pitäisi toisen ymmärtää, missä mennään. Jos ei siis ihan tampio ole.
Mutta aika erikoista suomalaisiin silmiin tämä. Mies siis ymmärtää, että on olemassa varteenotettava vaara, että koet tulevasi huonosti kohdelluksi tässä. Siitä huolimatta hän ei eväänsä liikauta suuntaasi, vaan vain varmistelee, ettei häntä voida syyttää mistään, hänhän on tarjoutunut. Hänestä on siis aivan itsestään selvää, miten päin valinnan kuuluu mennä. Vaikka on paikalla se velikin. Mitäpä hänen äitiraukkansa tekisi, jos hänellä olisi vain yksi poika...
Onkohan tässä nyt jotain sellaista ilmassa, että pitää veljen kanssa kisata, kumpi on parempi poika? Olisi kiva kuulla maasi jonkun keskustelupalstan kanta, miltä tilanne vaikuttaa heistä. Jos siis sinulla ei siellä ystäväpiiriä oikein ole.
Mies kuulostaa lievästi sanottuna epäilyttävältä. Miettisin nyt vielä kerran. Hädässä ja sairaudessa suhde punnitaan..
Erikoista, että kaksi aikuista (?) miestä pitää olla auttamassa äitiänsä kokonaisen viikon ajan? Tilanne olisi ymmärrättävissä, jos äiti makaisi henkitoreissaan sairaalassa.
Sanoisin,e ttä tuntemuksesi ovat oikeutetut. Vaaleanpunaiset lasit ovat putoamassa silmiltäsi ja näet tilanteen sellaisena kuin se todellisuudessa on. Et ole poikaystävällesi se tärkein henkilö. Mieti tilannetta toisinpäin, jos rakkaasi olisi sairaana niin tuskin ensisijaisesti ajattelisit äitiäsi ja hänen seuran tarvettaan, vai kuinka?
Hädässä se ystävä tunnetaan.