Muistatko vielä nämä Linnan juhlien mokat? Väsähtämisiä, etikettivirheitä, paljastelua ja porttikieltoja
Tasavallan juhlavimmassa iltatilaisuudessa etiketti säätelee sitä, kenet ylipäänsä kutsutaan. Seurustelusuhde ei takaa kutsua avecille, jos yhteistä osoitetta ei ole. Kättelyyn saapuessaan pariskunnasta edellä kättelyyn mene sukupuolesta riippumatta se, jolle kutsu on osoitettu.
Vuonna 2001 The Rasmuksen Lauri Ylönen ohitti etiketin saapumalla vastaanotolle ystävänsä Siiri Nordinin kanssa.
Vuoden 2006 viisuvoittaja Lordin Tomi Putaansuu jätti saapumatta Linnaan, koska häntä ei ole nähty julkisuudessa ilman maskia. Linnassa nähtiin kuitenkin Putaansuun vaimo Johanna Askola-Putaansuu. Juhlaan saapuminen ilman kutsun saajaa oli moka.
Oopperalaulaja Karita Mattila juhli vuonna 2010 äärimmäisen rohkeassa mustassa luomuksessa. Lähes napaan asti avoin puku pysyi hädin tuskin yllä harsomaisen, ihonväriin peittyvän osan avulla. Viime vuonna Olli Rehnin vaimo Merja teki "mattilat" pukeutumalla veistokselliseen mustaan ja erittäin antavaan pukuun. Rohkea puku olisi puolustanut paremmin paikkaansa, jos se olisi istunut paremmin kantajansa ylle.
Vuonna 1986 Jari Tervo oli Linnassa työtehtävissä toimittajana. Kuvaajakollegan yllyttämänä Tervo sortui harkitsemattomaan käytännön jäynään. Hän meni kättelyjonoon ja kätteli Koivistot muina miehinä. Jäynä tuotti porttikiellon. Sittemmin Tervo on ollut kutsuttuna Linnaan omien kirjallisten ansioiden vuoksi.
Rajoja ovat ylittäneet muutkin Linnassa työtehtävissä olevat. Vuonna 2007 vastanotolla työskennelleet keittiömestarit ilmaantuivat vieraiden joukkoon. Kokkihatuissaan ja työvaatteissaan he intoutuivat tanssin pyörteisiin. Ylilyönti ei jäänyt noteeraamatta.
2010 toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hannan harkintakyky petti, kun hän presidentti Tarja Halosta kätellessään ojensi hänelle kirjeen ja jumitti samalla koko kättelyjonon. Kirje oli Abu-Hannan tyttären Reeman kirjoittama. Pieni tyttö oli loukkaantunut siitä, että ei ollut saanut kutsua. Kirjeessä tytär ilmoitti, ettei aio kutsua Halosta omiin juhliinsa. Tapausta pidettiin hävyttömänä etikettivirheenä ja sopimattomana arvokkaan tilaisuuden luonteeseen.
https://m.iltalehti.fi/linnan-juhlat-2017/201712052200540011_lo.shtml
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Umaya antoi pari vuotta Hollantiin muuton jälkeen haastatteluja, kuinka myös siellä ollaan rasisteja hänen tytärtään kohtaan, ja kun hän vaatii kaikenlaisia kokouksia päiväkodin vanhempien kanssa tästä aiheesta, häntä ei noteerata. Että kuherruskuukausi loppui siellä äkkiä, mitä voi pitää suorituksena, koska ne muut Hollannissa eivät todellakaan ole valkoisia, vaan kaikenlaisia ihmisiä.Umaya vaan sekosi saatuaan adoptiolapsen, ja näkee nyt koko !aailman olevan heitä vastaan. Halosesta hollantilaisiin, kukaan ei tajuu tätä äitiä.
En tiedä Abuhannan taustasta muuta kuin että hän on israelilainen.
Seuraava on oma kokemus, eikä pyri yleistyksiin. Olin aikanani au-pairina Englannissa. Ennakkoluulottomana en epäröinyt, kun mulle tarjottiin pestiä juutalaisessa perheessä. Mutta sain pian huomata, että mua kohdeltiin kuin siivoojaa tai halpaa palvelijaa. Ei kuten tilapäistä ulkomaalaista perheenjäsentä. Sillä tavoin muut tytöt kertoivat kokevansa. Ajan kanssa ilmeni, että pieni juutalaisyhteisö piti itseään muita parempina ihmisinä. Olisin ilman muuta vaihtanut perhettä, mutta koska olin alun perinkin aikonut viipyä vain muutaman kuukauden, päätin sietää. Pidin vain puoleni, kävin kielikurssilla ja hankin ystäviä, niin että opin englantia, kuten oli tarkoitus. Perheestä kanssani puhui vain emäntä antaessaan työmääräyksiä. Kun lähdin muutaman kuukauden päästä, perheen isä ei tiennyt edes nimeäni.
En ole ennen enkä jälkeen tavannut niin ylimielisiä ihmisiä. Enkä sellaisia, joita ei kiinnosta tipan tippaa kuin oman pikkuyhteisönsä tapahtumat. Abuhannan kommentointi toi mieleeni tämän ajanjakson, jota en ole aikoihin ajatellut.
Vain täysin ylimielinen henkilö voi saada päähänsä tuoda tuollaisessa tilaisuudessa lapsen kirjeen maan hallitsijalle. Ja kirjeen sisältökin oli niin töykeä.
Jos tuollaista näkisi jossain farssissa, ajattelisi takuulla että ei voi tapahtua oikeasti.
Abuhannan puheen perusteella on kyllä erittäin vaikea kuvitella ympäristöä, jossa hän olisi tyytyväinen.
Ehkä joku pieni saari, missä hän asuisi yksin. Tai siis kaksin lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen kirjoittama kirje on kyllä pahin. Eikö äiti voinut selittää lapselleen ettei ne oo lastenjuhlat? Tai ois jättänyt edes sen kirjeen antamatta. Oikeesti noloo, vaik ymmärrän pienen (?) lapsen pettymyksen kun ei päässyt mukaan, mut silti olis voinut jättää sen kirjeen antamatta.
Abuhanna ei ilmiselvästi ymmärtänyt, että on suuri kunnia päästä presidentin vieraaksi itsenäisyyspäivänä. Se on juhlatilaisuus, eikä mikään paikka mielenosoittamiselle.
Voisi ymmärtää, jos kehitysvammainen, dementoitunut, hyvin nuori tai täysin kasvatusta vaille jäänyt ihminen olisi pukeutunut sellaiseen ryysyyn ja käyttäytynyt asiattomasti.
Musta tuolta listalta pahimmat ovat Lordin vaimo - meni käytännössä kuokkavieraana sekä Abu-Hanna. Abu-Hanna itse taantunut 4-vuotiaan tasolle. Ei tullut Suomessa ikävä, kun tuo "tähtitoimittaja" muutti Alankomaihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Umaya antoi pari vuotta Hollantiin muuton jälkeen haastatteluja, kuinka myös siellä ollaan rasisteja hänen tytärtään kohtaan, ja kun hän vaatii kaikenlaisia kokouksia päiväkodin vanhempien kanssa tästä aiheesta, häntä ei noteerata. Että kuherruskuukausi loppui siellä äkkiä, mitä voi pitää suorituksena, koska ne muut Hollannissa eivät todellakaan ole valkoisia, vaan kaikenlaisia ihmisiä.Umaya vaan sekosi saatuaan adoptiolapsen, ja näkee nyt koko !aailman olevan heitä vastaan. Halosesta hollantilaisiin, kukaan ei tajuu tätä äitiä.
En tiedä Abuhannan taustasta muuta kuin että hän on israelilainen.
Seuraava on oma kokemus, eikä pyri yleistyksiin. Olin aikanani au-pairina Englannissa. Ennakkoluulottomana en epäröinyt, kun mulle tarjottiin pestiä juutalaisessa perheessä. Mutta sain pian huomata, että mua kohdeltiin kuin siivoojaa tai halpaa palvelijaa. Ei kuten tilapäistä ulkomaalaista perheenjäsentä. Sillä tavoin muut tytöt kertoivat kokevansa. Ajan kanssa ilmeni, että pieni juutalaisyhteisö piti itseään muita parempina ihmisinä. Olisin ilman muuta vaihtanut perhettä, mutta koska olin alun perinkin aikonut viipyä vain muutaman kuukauden, päätin sietää. Pidin vain puoleni, kävin kielikurssilla ja hankin ystäviä, niin että opin englantia, kuten oli tarkoitus. Perheestä kanssani puhui vain emäntä antaessaan työmääräyksiä. Kun lähdin muutaman kuukauden päästä, perheen isä ei tiennyt edes nimeäni.
En ole ennen enkä jälkeen tavannut niin ylimielisiä ihmisiä. Enkä sellaisia, joita ei kiinnosta tipan tippaa kuin oman pikkuyhteisönsä tapahtumat. Abuhannan kommentointi toi mieleeni tämän ajanjakson, jota en ole aikoihin ajatellut.
Vain täysin ylimielinen henkilö voi saada päähänsä tuoda tuollaisessa tilaisuudessa lapsen kirjeen maan hallitsijalle. Ja kirjeen sisältökin oli niin töykeä.
Jos tuollaista näkisi jossain farssissa, ajattelisi takuulla että ei voi tapahtua oikeasti.Abuhannan puheen perusteella on kyllä erittäin vaikea kuvitella ympäristöä, jossa hän olisi tyytyväinen.
Ehkä joku pieni saari, missä hän asuisi yksin. Tai siis kaksin lapsensa kanssa.
Se olisi kaikille varmasti paras ratkaisu. Kunpa se itsekin tajuaisi sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Umaya antoi pari vuotta Hollantiin muuton jälkeen haastatteluja, kuinka myös siellä ollaan rasisteja hänen tytärtään kohtaan, ja kun hän vaatii kaikenlaisia kokouksia päiväkodin vanhempien kanssa tästä aiheesta, häntä ei noteerata. Että kuherruskuukausi loppui siellä äkkiä, mitä voi pitää suorituksena, koska ne muut Hollannissa eivät todellakaan ole valkoisia, vaan kaikenlaisia ihmisiä.Umaya vaan sekosi saatuaan adoptiolapsen, ja näkee nyt koko !aailman olevan heitä vastaan. Halosesta hollantilaisiin, kukaan ei tajuu tätä äitiä.
En tiedä Abuhannan taustasta muuta kuin että hän on israelilainen.
Seuraava on oma kokemus, eikä pyri yleistyksiin. Olin aikanani au-pairina Englannissa. Ennakkoluulottomana en epäröinyt, kun mulle tarjottiin pestiä juutalaisessa perheessä. Mutta sain pian huomata, että mua kohdeltiin kuin siivoojaa tai halpaa palvelijaa. Ei kuten tilapäistä ulkomaalaista perheenjäsentä. Sillä tavoin muut tytöt kertoivat kokevansa. Ajan kanssa ilmeni, että pieni juutalaisyhteisö piti itseään muita parempina ihmisinä. Olisin ilman muuta vaihtanut perhettä, mutta koska olin alun perinkin aikonut viipyä vain muutaman kuukauden, päätin sietää. Pidin vain puoleni, kävin kielikurssilla ja hankin ystäviä, niin että opin englantia, kuten oli tarkoitus. Perheestä kanssani puhui vain emäntä antaessaan työmääräyksiä. Kun lähdin muutaman kuukauden päästä, perheen isä ei tiennyt edes nimeäni.
En ole ennen enkä jälkeen tavannut niin ylimielisiä ihmisiä. Enkä sellaisia, joita ei kiinnosta tipan tippaa kuin oman pikkuyhteisönsä tapahtumat. Abuhannan kommentointi toi mieleeni tämän ajanjakson, jota en ole aikoihin ajatellut.
Vain täysin ylimielinen henkilö voi saada päähänsä tuoda tuollaisessa tilaisuudessa lapsen kirjeen maan hallitsijalle. Ja kirjeen sisältökin oli niin töykeä.
Jos tuollaista näkisi jossain farssissa, ajattelisi takuulla että ei voi tapahtua oikeasti.Abuhannan puheen perusteella on kyllä erittäin vaikea kuvitella ympäristöä, jossa hän olisi tyytyväinen.
Ehkä joku pieni saari, missä hän asuisi yksin. Tai siis kaksin lapsensa kanssa.
Paitsi että Abu-hanna ei ole juutalainen. Hän on palestiinalainen eli arabi. Nimestäkin jo sen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Umaya antoi pari vuotta Hollantiin muuton jälkeen haastatteluja, kuinka myös siellä ollaan rasisteja hänen tytärtään kohtaan, ja kun hän vaatii kaikenlaisia kokouksia päiväkodin vanhempien kanssa tästä aiheesta, häntä ei noteerata. Että kuherruskuukausi loppui siellä äkkiä, mitä voi pitää suorituksena, koska ne muut Hollannissa eivät todellakaan ole valkoisia, vaan kaikenlaisia ihmisiä.Umaya vaan sekosi saatuaan adoptiolapsen, ja näkee nyt koko !aailman olevan heitä vastaan. Halosesta hollantilaisiin, kukaan ei tajuu tätä äitiä.
En tiedä Abuhannan taustasta muuta kuin että hän on israelilainen.
Seuraava on oma kokemus, eikä pyri yleistyksiin. Olin aikanani au-pairina Englannissa. Ennakkoluulottomana en epäröinyt, kun mulle tarjottiin pestiä juutalaisessa perheessä. Mutta sain pian huomata, että mua kohdeltiin kuin siivoojaa tai halpaa palvelijaa. Ei kuten tilapäistä ulkomaalaista perheenjäsentä. Sillä tavoin muut tytöt kertoivat kokevansa. Ajan kanssa ilmeni, että pieni juutalaisyhteisö piti itseään muita parempina ihmisinä. Olisin ilman muuta vaihtanut perhettä, mutta koska olin alun perinkin aikonut viipyä vain muutaman kuukauden, päätin sietää. Pidin vain puoleni, kävin kielikurssilla ja hankin ystäviä, niin että opin englantia, kuten oli tarkoitus. Perheestä kanssani puhui vain emäntä antaessaan työmääräyksiä. Kun lähdin muutaman kuukauden päästä, perheen isä ei tiennyt edes nimeäni.
En ole ennen enkä jälkeen tavannut niin ylimielisiä ihmisiä. Enkä sellaisia, joita ei kiinnosta tipan tippaa kuin oman pikkuyhteisönsä tapahtumat. Abuhannan kommentointi toi mieleeni tämän ajanjakson, jota en ole aikoihin ajatellut.
Vain täysin ylimielinen henkilö voi saada päähänsä tuoda tuollaisessa tilaisuudessa lapsen kirjeen maan hallitsijalle. Ja kirjeen sisältökin oli niin töykeä.
Jos tuollaista näkisi jossain farssissa, ajattelisi takuulla että ei voi tapahtua oikeasti.Abuhannan puheen perusteella on kyllä erittäin vaikea kuvitella ympäristöä, jossa hän olisi tyytyväinen.
Ehkä joku pieni saari, missä hän asuisi yksin. Tai siis kaksin lapsensa kanssa.
Abu-Hanna ei ole juutalainen. Hän on palestiinalainen. Itse on korostanut tätä asiaa aikoinaan tv:ssä, silloin kun asui vielä Suomessa.
Aina linnanjuhlien aikaan ryhmä turhimoita kaivautuu esiin kaapeistaan ja kammioistaan ja rupeaa julistamaan ehdottomia totuuksia vierailijoiden asuista tai jostain muusta tavallisen kansan silmissä merkityksettömistä pikkuyksityiskohdista. Vuoden muina aikoina näitä turhimoita ei onneksi näy missään. Ehkä ne on horroksessa lopun vuotta.
Minusta pahin moka oli joitain vuosia sitten kun Lola Odusoga oli valittu juontamaan Linnan Juhlia. Eipä hän tainnut montaakaan vierasta tunnistaa ja sen sijaan haukkui monien naisvieraiden puvut, kampaukset ja ulkomuodon. Tämä tuli vahvasti mieleeni kun näin eilen illalla kun Lolaa haastateltiin tv.ssä Linnan Juhlien jatkoilla. Tuli heti mieleeni että mitähän se "nuorempi Lola" olisi sanonut kun olisi nähnyt itsensä vuonna 2017. Tuskin mitään kovin mairittelevaa. Eipä häntäkään enää uskoisi ei Miss Universumiksi saati edes entiseksi Miss Suomeksi. Niin se vaan on että ikä tulee näkymään (kaikilla muilla paitsi iki-ihanalla Aira Samulinilla). Ei pitäisi koskaan mennä julkisesti haukkumaan muiden ulkonäköä sillä pilkka voi muutaman vuoden kuluttua osua omaan nilkkaan.
Abu-Hanna on Palestiinan kristitty.
Linnassa on nähty kaikki mahdollinen. Muutama vuosi sitten kukaan ei marissut poptähden tennareista tms. Kun Kekkonen oli voimissaan, juhlissa riitti säpinää. Laila Pullinen heitti takomansa ketjut dramaattisesti hänen jalkoihinsa. Tellervo Koivisto pukeutui radikaalisti mokkapukuun. Vanhat ja väsyneet tantat ja sedät tulivat tutuiksi vasta myöhemmin.
Abu-Hanna luultavasti tunsi Halosen ennestään, ja hän tulee kulttuurista, jossa lapsia arvostetaan ihan toisella tapaa kuin meillä. Jopa hänen sukunimensä tarkoittaa käsittääkseni Hannan isää. Toki minutkin tunnetaan Jonnen äitinä, mutta vain päiväkodissa. Voitte kuvitella, miten erilainen olisi yhteiskunta, jossa vanhempia ei juuri muulla nimellä enää kutsuttaisikaan. Siellä on sisäistetty, että lapsissa on tulevaisuus.
Meillä sitten taas äidit ajetaan loppuun vauvavuonna, ja siitä eteenpäin kaikki sosiaalinen toiminta ulospäin tapahtuu pakkomyydessä sukkia naapurille. Vanhempien sosiaaliset suhteet kuihtuvat pesiessä, eikä lapsia tutustuteta edes omaan sukuun, saati sitten keneenkään muuhun, eikä sellainen olisi sopivaakaan näköjään. Lasten olemassaolo pitää kaikin tavoin häivyttää, kunnes sitten eräänä päivänä he ovat patsastelemassa linnan juhlissa ja nykykaarti on laitoksessa, jossa kukaan ei käy, ja miten kävisikään, kun kerran kukaan ei tunne ketään. Ainoat nuoremman polven tuntemat ikäihmiset ovat ne omat vanhemmat, joiden kanssa on toki sukset ristissä, koska elämisen malli on niin kapea, ettei ole mahdollisuutta avartaa näkemystä puolin ja toisin ja oppia tulemaan toimeen. Jokainen perhe käpertyy omaan sairaaseen kuvioonsa tietämättä paremmasta, ja sukupolvesta toiseen tämä kapeutuminen saa mielet vereslihalle aina pahemmin.
Pitää olla todella rajoittunut kuvitellakseen, että tuossa vieras osoitti presidentille siltikään jotenkin mieltä lapsen puolesta. Totta kai sille naurettiin ikäkauteen kuuluvana hauskana juttuna kahden äidin kesken. Ja pakko sanoa, että kyllä minäkin asuisin mieluummin maassa, jossa tuollaisen takia ei kukaan tukehdu kahviinsa. Suomi on henkisesti yhtä kolho maa kuin talvinen maisema, johon villin harmaaksi maalatut talot katoavat kuin hajupäästö Saharaan. Kuten niiden harmaaksi maalatut asukkaatkin.
Vierailija kirjoitti:
Abu-Hanna luultavasti tunsi Halosen ennestään, ja hän tulee kulttuurista, jossa lapsia arvostetaan ihan toisella tapaa kuin meillä. Jopa hänen sukunimensä tarkoittaa käsittääkseni Hannan isää. Toki minutkin tunnetaan Jonnen äitinä, mutta vain päiväkodissa. Voitte kuvitella, miten erilainen olisi yhteiskunta, jossa vanhempia ei juuri muulla nimellä enää kutsuttaisikaan. Siellä on sisäistetty, että lapsissa on tulevaisuus.
Meillä sitten taas äidit ajetaan loppuun vauvavuonna, ja siitä eteenpäin kaikki sosiaalinen toiminta ulospäin tapahtuu pakkomyydessä sukkia naapurille. Vanhempien sosiaaliset suhteet kuihtuvat pesiessä, eikä lapsia tutustuteta edes omaan sukuun, saati sitten keneenkään muuhun, eikä sellainen olisi sopivaakaan näköjään. Lasten olemassaolo pitää kaikin tavoin häivyttää, kunnes sitten eräänä päivänä he ovat patsastelemassa linnan juhlissa ja nykykaarti on laitoksessa, jossa kukaan ei käy, ja miten kävisikään, kun kerran kukaan ei tunne ketään. Ainoat nuoremman polven tuntemat ikäihmiset ovat ne omat vanhemmat, joiden kanssa on toki sukset ristissä, koska elämisen malli on niin kapea, ettei ole mahdollisuutta avartaa näkemystä puolin ja toisin ja oppia tulemaan toimeen. Jokainen perhe käpertyy omaan sairaaseen kuvioonsa tietämättä paremmasta, ja sukupolvesta toiseen tämä kapeutuminen saa mielet vereslihalle aina pahemmin.
Pitää olla todella rajoittunut kuvitellakseen, että tuossa vieras osoitti presidentille siltikään jotenkin mieltä lapsen puolesta. Totta kai sille naurettiin ikäkauteen kuuluvana hauskana juttuna kahden äidin kesken. Ja pakko sanoa, että kyllä minäkin asuisin mieluummin maassa, jossa tuollaisen takia ei kukaan tukehdu kahviinsa. Suomi on henkisesti yhtä kolho maa kuin talvinen maisema, johon villin harmaaksi maalatut talot katoavat kuin hajupäästö Saharaan. Kuten niiden harmaaksi maalatut asukkaatkin.
Moikka abu-hanna
Vierailija kirjoitti:
Abu-Hanna luultavasti tunsi Halosen ennestään, ja hän tulee kulttuurista, jossa lapsia arvostetaan ihan toisella tapaa kuin meillä. Jopa hänen sukunimensä tarkoittaa käsittääkseni Hannan isää. Toki minutkin tunnetaan Jonnen äitinä, mutta vain päiväkodissa. Voitte kuvitella, miten erilainen olisi yhteiskunta, jossa vanhempia ei juuri muulla nimellä enää kutsuttaisikaan. Siellä on sisäistetty, että lapsissa on tulevaisuus.
Meillä sitten taas äidit ajetaan loppuun vauvavuonna, ja siitä eteenpäin kaikki sosiaalinen toiminta ulospäin tapahtuu pakkomyydessä sukkia naapurille. Vanhempien sosiaaliset suhteet kuihtuvat pesiessä, eikä lapsia tutustuteta edes omaan sukuun, saati sitten keneenkään muuhun, eikä sellainen olisi sopivaakaan näköjään. Lasten olemassaolo pitää kaikin tavoin häivyttää, kunnes sitten eräänä päivänä he ovat patsastelemassa linnan juhlissa ja nykykaarti on laitoksessa, jossa kukaan ei käy, ja miten kävisikään, kun kerran kukaan ei tunne ketään. Ainoat nuoremman polven tuntemat ikäihmiset ovat ne omat vanhemmat, joiden kanssa on toki sukset ristissä, koska elämisen malli on niin kapea, ettei ole mahdollisuutta avartaa näkemystä puolin ja toisin ja oppia tulemaan toimeen. Jokainen perhe käpertyy omaan sairaaseen kuvioonsa tietämättä paremmasta, ja sukupolvesta toiseen tämä kapeutuminen saa mielet vereslihalle aina pahemmin.
Pitää olla todella rajoittunut kuvitellakseen, että tuossa vieras osoitti presidentille siltikään jotenkin mieltä lapsen puolesta. Totta kai sille naurettiin ikäkauteen kuuluvana hauskana juttuna kahden äidin kesken. Ja pakko sanoa, että kyllä minäkin asuisin mieluummin maassa, jossa tuollaisen takia ei kukaan tukehdu kahviinsa. Suomi on henkisesti yhtä kolho maa kuin talvinen maisema, johon villin harmaaksi maalatut talot katoavat kuin hajupäästö Saharaan. Kuten niiden harmaaksi maalatut asukkaatkin.
Mitä väliä on jos nimi tarkoittaa Hannan isää kun on Reeman äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Umaya antoi pari vuotta Hollantiin muuton jälkeen haastatteluja, kuinka myös siellä ollaan rasisteja hänen tytärtään kohtaan, ja kun hän vaatii kaikenlaisia kokouksia päiväkodin vanhempien kanssa tästä aiheesta, häntä ei noteerata. Että kuherruskuukausi loppui siellä äkkiä, mitä voi pitää suorituksena, koska ne muut Hollannissa eivät todellakaan ole valkoisia, vaan kaikenlaisia ihmisiä.Umaya vaan sekosi saatuaan adoptiolapsen, ja näkee nyt koko !aailman olevan heitä vastaan. Halosesta hollantilaisiin, kukaan ei tajuu tätä äitiä.
En tiedä Abuhannan taustasta muuta kuin että hän on israelilainen.
Seuraava on oma kokemus, eikä pyri yleistyksiin. Olin aikanani au-pairina Englannissa. Ennakkoluulottomana en epäröinyt, kun mulle tarjottiin pestiä juutalaisessa perheessä. Mutta sain pian huomata, että mua kohdeltiin kuin siivoojaa tai halpaa palvelijaa. Ei kuten tilapäistä ulkomaalaista perheenjäsentä. Sillä tavoin muut tytöt kertoivat kokevansa. Ajan kanssa ilmeni, että pieni juutalaisyhteisö piti itseään muita parempina ihmisinä. Olisin ilman muuta vaihtanut perhettä, mutta koska olin alun perinkin aikonut viipyä vain muutaman kuukauden, päätin sietää. Pidin vain puoleni, kävin kielikurssilla ja hankin ystäviä, niin että opin englantia, kuten oli tarkoitus. Perheestä kanssani puhui vain emäntä antaessaan työmääräyksiä. Kun lähdin muutaman kuukauden päästä, perheen isä ei tiennyt edes nimeäni.
En ole ennen enkä jälkeen tavannut niin ylimielisiä ihmisiä. Enkä sellaisia, joita ei kiinnosta tipan tippaa kuin oman pikkuyhteisönsä tapahtumat. Abuhannan kommentointi toi mieleeni tämän ajanjakson, jota en ole aikoihin ajatellut.
Vain täysin ylimielinen henkilö voi saada päähänsä tuoda tuollaisessa tilaisuudessa lapsen kirjeen maan hallitsijalle. Ja kirjeen sisältökin oli niin töykeä.
Jos tuollaista näkisi jossain farssissa, ajattelisi takuulla että ei voi tapahtua oikeasti.Abuhannan puheen perusteella on kyllä erittäin vaikea kuvitella ympäristöä, jossa hän olisi tyytyväinen.
Ehkä joku pieni saari, missä hän asuisi yksin. Tai siis kaksin lapsensa kanssa.
Abu-Hanna on palestiinalainen. Hän ei siis ole juutalainen, vaan Israelin arabi.
Kuka siellä säätiössä päättää apurahoista? Muitakin kohteita vois löytyä.
Arja Korisevalla oli pillerihattu, jossa vielä harsoa, sekä pallokuvioinen puhvihihainen mekko. Siis cocktailpuku iltajuhlissa. Taisi olla siskonsa tekemä.
Voisitteko lopettaa jo aby-hannasta jauhamisen ja kertoa lisää muistoja? :)
No ei kai niitä suurempia mokia sitten ole ollut jos tässä kaikki? Ei kukaan ole tapellut tai muuta jännää?
Alma tuli juhliin kaksossiskonsa kanssa. Ei taida tämäkään etiketin mukaan mennä, jos avecin pitäisi olla vähintään avopuoliso? Riittääkö edes se, tuossa artikkelissa puhutaan samasta osoitteesta mutta joskus aiemmin muistelen lukeneeni, että pitäisi olla jopa naimisissa?
Se oli hullu jo ennen. Mm. Kerran mesosi mediassa oikeudestaan saada ajaa metrossa pummilla.