Outoa, kun mies hyväksyy sukulaisten vierailun vaikka koti on sata kertaa sotkuisempi kuin näillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Lapset kun ei vielä edes synny kleptomaaneina, idiootti. Jos lapsella olisikin sellaista toimintaa, vanhempi on epäonnistunut kasvattaja.

ap

Onko sinulla jotain tietoa, etteikö kleptomania olisi synnynnäinen taipumus? Kovin ehdottomasti pistät vanhemman syyksi lapsen kleptomanian. Onko sinulla osoittaa jotain tutkittua tietoa, että näin on?

No siis en sanonut, etteikö taipumus voisi olla, mutta se ei silti tee kenestäkään kleptomaana ihan sen mukaan, miten uskon. Miksi tekisi, jos ympäristö on hyvä ja terve ja tukee pois taipumukseen johtavista ongelmakohdista?

Toki kaikilla ei ole sellaista lapsuutta, mutta ei se sitten ole heidän syynsä, jos heistä tulee kleptomaaneja, eikä vanhempi voi siittä heitä syyttää, korkeintaan itseään, kun epäonnistui hyvän kasvuympäristön annossa. Koska muuten ei niitä lapsia kannata tehdä, kuin pyrkimällä siihen, että kasvuympäristö on hyvä, eikä niin, että kasvuympäristö saa olla vastuuttomilla vanhemmilla mikä vaan ja ainoa, mikä pelastaa lapsen vioilta on se, että lapsi on täydellinen.

ap

Kysyin tutkittua tietoa, mutta sinä kirjoitit edelleenkin omia mielipiteitäsi.

Laita sinä ensin tutkittua tietoa siitä, ettei hyvä kasvuympäristö estä kleptomanian puhkeamista, vaikka siihen olisi taipumusta.

ap

Tutkimusaineistot esitetään kysymysjärjestyksessä. Toisekseen sinun kysymykseesi ei voi tutkimustietoa olla, koska negaatiota ei nyt kerta kaikkiaan voi todistaa. Pyydät siis loogisesti mahdottomia.

Laita nyt sitä tietoa väitteesi tueksi kleptomanian alkuperästä.

Sinä aloitit puhumaan kleptomaniasta, sinä esität väitteillesi ensin tuen.

ap

Minun väitteeni kleptomanialle oli, että en tukisi sellaista lapsessani. Minkäs muun tuen voin väitteelleni esittää, kuin että en tukisi lapsessani taipumusta kleptomaniaan, vaan koettasin häntä muuttaa. Lapseni kuitenkaan eivät ole kleptomaaneja, joten paha minun väitettäni varmuudella todistaa.

Sen jälkeen sinä väitit, että kleptomaaniksi ei synnytä, joten ole hyvä vaan ja esitä tutkittua tietoa väitteesi tueksi.

Mutta jos kerran kleptomaaniksi synnytään, kuten sinä väität, niin miksi sinä koittaisit sitten muuttaa lastasi siitä?

ap

Se, että ominaisuus on synnynnäinen, ei tarkoita sitä että se on hyvä. Ei kaikki synnynnäinen ole hyvää. Varastaminen on väärin, se on itsessään syy kasvattaa ja muuttaa oikeaan.

Eivät ihmiset ole luonnostaan niin ihania, että heitä pitäisi sellaisenaan hyväksyä. Kuka esimerkiksi aivan luonnostaan siihen opetusta saamatta pesee kätensä? En usko että kukaan, enkä käsiään pesemätöntä itse kättelisi, ts. en hyväksyisi käsien pesemättömyyttä.

En minäkään ole väittänyt, että kleptomania olisi hyvä asia. Mutta kleptomaniaa ei poista se, että koittaa muuttaa sen ihmisen. Se on aivan eri asia, kuin keskustella siitä, miten hän ei toteuttaisi sitä, mikä on. Mun äiti ei koskaan keskustellut siitä, miten en olisi se, kuka olen. Silloin oisin nimityäin sanonut hänelle, että pidä vittu tunkkisi, olen se, kuka olen, ja jos sulla on ongelmia sen kanssa, niin SULLA ON ONGELMIA SEN KANSSA. KATOA SILMISTÄNI.

ap

Mikä tämä "minä olen se joka olen" siis lopulta on? Mikä ongelma äidilläsi oli kanssasi, mitä hän ei sinussa hyväksynyt ihan konkreettisesti sanoen? Mitä se ei-hyväksytty oli, joka sinun mielestäsi on minuutesi ytimessä?

Tavallinen lapsi, ihminen, epätäydellinen. Se minä en saanut olla. Sen kanssa äidillä oli ongelmia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti kuntoon kirjoitti:

Tuosta edellisen sukupolven taakasta FlyLadykin puhuu ja vääristä ajatusmalleista, esim. "äiti siivosi lattian paremmin kuin mihin itse pystyn, joten en edes lähde yrittämään". FlyLady puhuu kannustavasti ja saa aikaan uusia ajattelumalleja. Ei tarvitse olla täydellinen, otat vain pieniä askelia ja nautit aikaansaannoksistasi.

Mä en ajattele, että mun äiti siivosi paremmin, kuin mihin itse pystyn. Äitini siivoamisessa ongelma oli se, että äiti pakotti itsenssä tekemään asioita, joista ei pitänyt. Äiti myös teki asioita tavoilla, jotka saivat ne tuntumaan ikäviltä pakoilta. Se on minusta jo sinänsä todella huono lähtökohta elämässä yhtään mihinkään. Tok sillä lailla on mahdollista hetkellisesti tai voimine riittäessä saavuttaa paljon siisteyttä ja en näköistä, kuin elämä olisi hallinnassa, mutta hänen oma lapsensa (minä) voi pahoin sen kaiken alla. En aio toimia siinä kuten hän.

ap

Jokainen joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Harva pitää esim. vessan siivoamisesta, mutta siihen kannattaa pakottaa itsensä, koska muuten vessa on pian siinä kunnossa, ettei sitä halua eikä pysty käyttämään.

Minusta ei tarvitse tehdä asioita, joista ei pidä. Sen sijaan on joskus pakko tehdä asioita, joita ei halua. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa ja äitini mielestä pakot olivat asioita, joista hän ei pidä ja hän koitti nujertaa minusta sen, että halusin myös pitää pakollisista asioista.

ap

Tietenkin joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Jos ei tuon vertaa ymmärrä, kyllä elämästä tulee aika helvetin vaikeaa.

Ei joudu.

ap

Pidätkö vessapöntön pesemisestä? Pidätkö hammaslääkäriin menemisestä? Oletko tosissasi, ettet koskaan joudu vessaa pesemään tai hampaitasi korjauttamaan?

Vessanpönttöä en pese ja kyllä, menen mielelläni hammaslääkäriin, koska hampaiden huollettunapitämisessä on erittäinkin paljon järkeä ja on mukavaa toimia älykkäästi, ei idiootisti.

ap

Miten saat vessanpönttösi puhtaaksi, kun olet omillasi asunut jo kesästä saakka? Ellet ole sitä kuukausiin pessyt, niin haju taitaa olla jo melkoinen.

Kyse ei ole siitä onko sinusta mukavaa toimia älykkäästi, vaan siitä pidätkö hammaslääkärin käsittelyssä istumisesta. Pidätkö siitä, vai teetkö sitä vain koska se on älykästä?

PS. On myös älykästä pestä se pönttö...

Ei haise yhtään. Ja siis älykkäästi toimimisesta tulee mukava tunne, joka voittaa lääkärissäkäymiseen liittyvän negan.

ap

Tarkoitatko että siivoaminen on älytöntä toimintaa eikä siitä ympäristöstä tule mukavaa tunnetta? Entä jos ja kun siivoamattomuudesta tulee niin epämukava tunne että se häiritsee sinua yhä vaikka et enää asu siellä minne mies on käskenyt vieraita?

Mulle tulee siivoamisesta pahempi olo, kuin siisteydestä. Ainakin siitä siivoamisesta, joka riittää siihen siisteyteen, josta mulle tulee hyvä olo. Jos siivoan, ja on silti koko ajan sotkuista (been there) siis ettei ole aika lähellä täydellistä, niin se on kammottavaa.

ap

Sinua siis kiusaa entisen kotisi epäsiisteys sukulaisvierailun alla ja sinulle tulee paha olo siivoamisesta. Huonosti siis kummin päin vain.

Juuri niin. Eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisikaan.

ap

Miksi välität entisen kotisi antamasta vaikutelmasta, kun olet kuitenkin muuttanut sieltä kuukausia sitten pois ja miehesi sukulaiset sen varmasti tietävät?

No sen näkee, että tilanne on kehkeytynyt useamman vuoden. Eli olen asunut siellä, enkä mahtanut/tehnyt ongelmille/asioille mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Ei ollut, se joka tässä oli sairas muiden muuttaja ja epähyväksyjä, oli äitini. Sinun logiikallasi mieheikin ois ollut muututtava.

ap

Mitä enemmän luen viestejäsi, sitä varmempi olen siitä että äitisi ymmärsi sinusta jotakin. Jotain sinussa oli sellaista, mitä ei ollut aihetta hyväksyä. Ei tämä nykyinen sinä ole mitään äitisi tuotosta, jotain perustavanlaatuisempaa siinä on.

No jos ymmärsi, niin miksi ei kertonut sitä minulle? Mitä se jotain voisi olla?

ap

Kysytkö ihan vakavissasi minulta? Voin vastata vain viestiesi pohjalta, jotka kertovat että sinussa on jonkinlainen syvän naiivi pohjavire ja kummallinen itsekeskeinen katsantokanta. Vaikea olla saamatta sinusta vaikutelmaa, että olet narsisti ja marttyyrikompleksissasi piehtaroiva henkilö. En ollut läsnä lapsuudessasi, joten miten voisin tietää huomasiko äitisi sinussa nuo piirteet. Olet kai häneltä asiaa vuosien saatossa kysynyt, mitä hän vastasi?

Siis mitä olisin häneltä vuosien saatossa kysynyt?

Että mites äiti, näytänkö tai tunnunko mä sinusta narsistiltako, vai? Oletko aivan idiootti? Mikä olisi mielestäsi saanut minut kysymään tuollaista hirveää asiaa minusta? Että mä pitäisin itseäni jonain paskaisena narsistina, vai?

ap

Ei vaan: äiti miksi et hyväksynyt minua? Älä vääristele omiasi keskustelukumppanisi sanoiksi. Tuo itsessään kertoo sinun itsekeskeisyydestäsi jo jotain.

Etkö tosiaankaan ole koskaan kysynyt äidiltäsi, että oliko sinussa jotakin mitä hän ei hyväksynyt? Tuo antaa olettaa, että hyväksymättömyytesi on paljolti sinun itsesi keksimää ja rimasi sille on niin alhaalla, ettet kehtaa täällä edes kertoa mitä pidät hyväksymättömyyden osoituksina.

Onko sinulla sisarruksia? Miten he tulevat toimeen äitinne kanssa?

Mitä ihmettä? Luuletko sinä, että sinä aina onnistut välittämään muille heidät hyväksyvän viestin, jos heidät hyväksyt?

Etkö ymmärrä, että ei se mene aina niin. Sinä voit väittää hyväksyneesi jonkun, joka sanoo, ettei kokenut ollenkaan niin.

JOS SE IHMINEN ON SULLE AIVAN SAMANTEKEVÄ, SÄ KOHAUTAT OLKIASI. Sä et välitä, vaikka se ihminen kertoo, ettei kokenut sinua hyväksyvänä, vaan ilkeänä ja tuomitsevana. Jos sä taas välität hänestä, alat selvittää, mikä johti siihen, etä SUN VIESTISI EPÄONNISTUI. Sinut otettiin tuomitsijana, vaikka et sitä ollut. Jos sinä vilpittömästi et ollut tuomitsija, sulla ei ole ongelmaa selvittää asiaa. Kosoa sinä välität siitä toisesta, ja haluat, että hän tuntee myös sinun välittämisesi.

Tätä minä en ole saanut äidiltäni koskaan.

ap

Kirjoitat niin abstraktilla tasolla, että tilanteestasi on vaikea saada kiinni ilman konkretiaa. Sitä et kuitenkaan halua selvästikään antaa, koska et edes vastannut onko sinulla sisarruksia ja miten he näkevät äitinne. Sivuutit kysymyksen kokonaan.

Äitisi siis katsoo hyväksyvänsä sinut, mutta sinä et koe että hän ei hyväksy. Miten se hyväksymättömyys siis ihan konkreettisesti ilmenee? Kerro jotain esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Lapset kun ei vielä edes synny kleptomaaneina, idiootti. Jos lapsella olisikin sellaista toimintaa, vanhempi on epäonnistunut kasvattaja.

ap

Onko sinulla jotain tietoa, etteikö kleptomania olisi synnynnäinen taipumus? Kovin ehdottomasti pistät vanhemman syyksi lapsen kleptomanian. Onko sinulla osoittaa jotain tutkittua tietoa, että näin on?

No siis en sanonut, etteikö taipumus voisi olla, mutta se ei silti tee kenestäkään kleptomaana ihan sen mukaan, miten uskon. Miksi tekisi, jos ympäristö on hyvä ja terve ja tukee pois taipumukseen johtavista ongelmakohdista?

Toki kaikilla ei ole sellaista lapsuutta, mutta ei se sitten ole heidän syynsä, jos heistä tulee kleptomaaneja, eikä vanhempi voi siittä heitä syyttää, korkeintaan itseään, kun epäonnistui hyvän kasvuympäristön annossa. Koska muuten ei niitä lapsia kannata tehdä, kuin pyrkimällä siihen, että kasvuympäristö on hyvä, eikä niin, että kasvuympäristö saa olla vastuuttomilla vanhemmilla mikä vaan ja ainoa, mikä pelastaa lapsen vioilta on se, että lapsi on täydellinen.

ap

Kysyin tutkittua tietoa, mutta sinä kirjoitit edelleenkin omia mielipiteitäsi.

Laita sinä ensin tutkittua tietoa siitä, ettei hyvä kasvuympäristö estä kleptomanian puhkeamista, vaikka siihen olisi taipumusta.

ap

Tutkimusaineistot esitetään kysymysjärjestyksessä. Toisekseen sinun kysymykseesi ei voi tutkimustietoa olla, koska negaatiota ei nyt kerta kaikkiaan voi todistaa. Pyydät siis loogisesti mahdottomia.

Laita nyt sitä tietoa väitteesi tueksi kleptomanian alkuperästä.

Sinä aloitit puhumaan kleptomaniasta, sinä esität väitteillesi ensin tuen.

ap

Minun väitteeni kleptomanialle oli, että en tukisi sellaista lapsessani. Minkäs muun tuen voin väitteelleni esittää, kuin että en tukisi lapsessani taipumusta kleptomaniaan, vaan koettasin häntä muuttaa. Lapseni kuitenkaan eivät ole kleptomaaneja, joten paha minun väitettäni varmuudella todistaa.

Sen jälkeen sinä väitit, että kleptomaaniksi ei synnytä, joten ole hyvä vaan ja esitä tutkittua tietoa väitteesi tueksi.

Mutta jos kerran kleptomaaniksi synnytään, kuten sinä väität, niin miksi sinä koittaisit sitten muuttaa lastasi siitä?

ap

Se, että ominaisuus on synnynnäinen, ei tarkoita sitä että se on hyvä. Ei kaikki synnynnäinen ole hyvää. Varastaminen on väärin, se on itsessään syy kasvattaa ja muuttaa oikeaan.

Eivät ihmiset ole luonnostaan niin ihania, että heitä pitäisi sellaisenaan hyväksyä. Kuka esimerkiksi aivan luonnostaan siihen opetusta saamatta pesee kätensä? En usko että kukaan, enkä käsiään pesemätöntä itse kättelisi, ts. en hyväksyisi käsien pesemättömyyttä.

En minäkään ole väittänyt, että kleptomania olisi hyvä asia. Mutta kleptomaniaa ei poista se, että koittaa muuttaa sen ihmisen. Se on aivan eri asia, kuin keskustella siitä, miten hän ei toteuttaisi sitä, mikä on. Mun äiti ei koskaan keskustellut siitä, miten en olisi se, kuka olen. Silloin oisin nimityäin sanonut hänelle, että pidä vittu tunkkisi, olen se, kuka olen, ja jos sulla on ongelmia sen kanssa, niin SULLA ON ONGELMIA SEN KANSSA. KATOA SILMISTÄNI.

ap

Mikä tämä "minä olen se joka olen" siis lopulta on? Mikä ongelma äidilläsi oli kanssasi, mitä hän ei sinussa hyväksynyt ihan konkreettisesti sanoen? Mitä se ei-hyväksytty oli, joka sinun mielestäsi on minuutesi ytimessä?

Tavallinen lapsi, ihminen, epätäydellinen. Se minä en saanut olla. Sen kanssa äidillä oli ongelmia.

ap

Edelleenkin liian abstraktia. Miten et saanut olla tavallinen? Mitä äitisi sinulta vaati, mitä tavallisilta lapsilta ei vaadita?

Onko sinulla niitä sisarruksia? Miten he tulevat äitisi kanssa toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Ei ollut, se joka tässä oli sairas muiden muuttaja ja epähyväksyjä, oli äitini. Sinun logiikallasi mieheikin ois ollut muututtava.

ap

Mitä enemmän luen viestejäsi, sitä varmempi olen siitä että äitisi ymmärsi sinusta jotakin. Jotain sinussa oli sellaista, mitä ei ollut aihetta hyväksyä. Ei tämä nykyinen sinä ole mitään äitisi tuotosta, jotain perustavanlaatuisempaa siinä on.

No jos ymmärsi, niin miksi ei kertonut sitä minulle? Mitä se jotain voisi olla?

ap

Kysytkö ihan vakavissasi minulta? Voin vastata vain viestiesi pohjalta, jotka kertovat että sinussa on jonkinlainen syvän naiivi pohjavire ja kummallinen itsekeskeinen katsantokanta. Vaikea olla saamatta sinusta vaikutelmaa, että olet narsisti ja marttyyrikompleksissasi piehtaroiva henkilö. En ollut läsnä lapsuudessasi, joten miten voisin tietää huomasiko äitisi sinussa nuo piirteet. Olet kai häneltä asiaa vuosien saatossa kysynyt, mitä hän vastasi?

Siis mitä olisin häneltä vuosien saatossa kysynyt?

Että mites äiti, näytänkö tai tunnunko mä sinusta narsistiltako, vai? Oletko aivan idiootti? Mikä olisi mielestäsi saanut minut kysymään tuollaista hirveää asiaa minusta? Että mä pitäisin itseäni jonain paskaisena narsistina, vai?

ap

Ei vaan: äiti miksi et hyväksynyt minua? Älä vääristele omiasi keskustelukumppanisi sanoiksi. Tuo itsessään kertoo sinun itsekeskeisyydestäsi jo jotain.

Etkö tosiaankaan ole koskaan kysynyt äidiltäsi, että oliko sinussa jotakin mitä hän ei hyväksynyt? Tuo antaa olettaa, että hyväksymättömyytesi on paljolti sinun itsesi keksimää ja rimasi sille on niin alhaalla, ettet kehtaa täällä edes kertoa mitä pidät hyväksymättömyyden osoituksina.

Onko sinulla sisarruksia? Miten he tulevat toimeen äitinne kanssa?

Mitä ihmettä? Luuletko sinä, että sinä aina onnistut välittämään muille heidät hyväksyvän viestin, jos heidät hyväksyt?

Etkö ymmärrä, että ei se mene aina niin. Sinä voit väittää hyväksyneesi jonkun, joka sanoo, ettei kokenut ollenkaan niin.

JOS SE IHMINEN ON SULLE AIVAN SAMANTEKEVÄ, SÄ KOHAUTAT OLKIASI. Sä et välitä, vaikka se ihminen kertoo, ettei kokenut sinua hyväksyvänä, vaan ilkeänä ja tuomitsevana. Jos sä taas välität hänestä, alat selvittää, mikä johti siihen, etä SUN VIESTISI EPÄONNISTUI. Sinut otettiin tuomitsijana, vaikka et sitä ollut. Jos sinä vilpittömästi et ollut tuomitsija, sulla ei ole ongelmaa selvittää asiaa. Kosoa sinä välität siitä toisesta, ja haluat, että hän tuntee myös sinun välittämisesi.

Tätä minä en ole saanut äidiltäni koskaan.

ap

Kirjoitat niin abstraktilla tasolla, että tilanteestasi on vaikea saada kiinni ilman konkretiaa. Sitä et kuitenkaan halua selvästikään antaa, koska et edes vastannut onko sinulla sisarruksia ja miten he näkevät äitinne. Sivuutit kysymyksen kokonaan.

Äitisi siis katsoo hyväksyvänsä sinut, mutta sinä et koe että hän ei hyväksy. Miten se hyväksymättömyys siis ihan konkreettisesti ilmenee? Kerro jotain esimerkkejä.

Ei ole sisaruksia.

No siis jos kerron äidille haavoittuneeni joistain hänen puheistaan, niin hän syyttää minua, suuttuu. Totta kai minulle tulee siitä entistä pahempi olo plus että se, mistä olen haavoittunut on asia, johon en saanut apua edes edellisessä pitkähkössä terapiassani. Koska en itse varsinaisesti tiedä, mikä se haava on. Tiedän vain, miten se ilmenee. Esim. ihmissuhdeongelmina jne. Mutta mitä sen takana on ei aiempi terapeuttini tajunnut. En tajunnut itse terapian lopulla, että niiden takana edelleen on jotain. Ennen kuin ongelmani vain osoittivat sen uudestaan, että haavoja vain on edelleen.

ap

Ohiksena, mä pääsin lopulta eroamaan samanlaisesta hamstraajasta. Kävin kaikki tavarat läpi ja pakkasin hänen tavarat pahvilaatikoihin. Ilmoitin kauanko hänellä on aikaa hakea kaikki pois ennen kuin hävitän ne.

Sai sitten tutun pakettiauton kanssa hakemaan, joutui vuokraamaan autotallin minne vei ne kaikki.

Oli ihanaa kun sain alkaa loppuja tavaroita käymään läpi ja karsimaan ihan itse. Meni varmaan vuosi ennen kuin oikeasti sisäistin, että kukaan ei tule hakemaan niitä takas roskista, eikä riejumaan jos jotain on laitettu pois.

Oon nyt myynyt torissa monta niistä appivanhempien nurkista rahdattuja sohvia, kaappeja, tuoleja jne jne joita oli hioneet täynnä. Kirpparilla on ollut parikin pöytää, facebookissa olen myynyt.

Nyt olen vähitellen ostanut ihan oikeasti tänne sopivaa sisustusta, joka ei ole kenenkään tädin vanhaa jota pitää säästää niin ettei mitään itse haluamaa mahtunut.

Vhs-kasetit roskiin, cd-levyt ja dvd:t myin kirpparilla. Kirjoista monet meni paperinkeräykseen, ei ota divarit niitä.

Nyt meillä on aina sievää ja riittävän siistiä, vaikka joku soittaisi nyt ovikelloa, voisin kutsua teelle eikä tarvitsisi hävetä yhtään.

Kolme vuotta siihen meni. Nyt olen päässyt vauhtiin, luultavasti kaikenlaista lähtee vielä ajan kanssa, myyn vanhoja leluja, hävitän kirjoja lisää.

Seuraavaksi alan hävittää vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti kuntoon kirjoitti:

Tuosta edellisen sukupolven taakasta FlyLadykin puhuu ja vääristä ajatusmalleista, esim. "äiti siivosi lattian paremmin kuin mihin itse pystyn, joten en edes lähde yrittämään". FlyLady puhuu kannustavasti ja saa aikaan uusia ajattelumalleja. Ei tarvitse olla täydellinen, otat vain pieniä askelia ja nautit aikaansaannoksistasi.

Mä en ajattele, että mun äiti siivosi paremmin, kuin mihin itse pystyn. Äitini siivoamisessa ongelma oli se, että äiti pakotti itsenssä tekemään asioita, joista ei pitänyt. Äiti myös teki asioita tavoilla, jotka saivat ne tuntumaan ikäviltä pakoilta. Se on minusta jo sinänsä todella huono lähtökohta elämässä yhtään mihinkään. Tok sillä lailla on mahdollista hetkellisesti tai voimine riittäessä saavuttaa paljon siisteyttä ja en näköistä, kuin elämä olisi hallinnassa, mutta hänen oma lapsensa (minä) voi pahoin sen kaiken alla. En aio toimia siinä kuten hän.

ap

Jokainen joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Harva pitää esim. vessan siivoamisesta, mutta siihen kannattaa pakottaa itsensä, koska muuten vessa on pian siinä kunnossa, ettei sitä halua eikä pysty käyttämään.

Minusta ei tarvitse tehdä asioita, joista ei pidä. Sen sijaan on joskus pakko tehdä asioita, joita ei halua. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa ja äitini mielestä pakot olivat asioita, joista hän ei pidä ja hän koitti nujertaa minusta sen, että halusin myös pitää pakollisista asioista.

ap

Tietenkin joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Jos ei tuon vertaa ymmärrä, kyllä elämästä tulee aika helvetin vaikeaa.

Ei joudu.

ap

Pidätkö vessapöntön pesemisestä? Pidätkö hammaslääkäriin menemisestä? Oletko tosissasi, ettet koskaan joudu vessaa pesemään tai hampaitasi korjauttamaan?

Vessanpönttöä en pese ja kyllä, menen mielelläni hammaslääkäriin, koska hampaiden huollettunapitämisessä on erittäinkin paljon järkeä ja on mukavaa toimia älykkäästi, ei idiootisti.

ap

Miten saat vessanpönttösi puhtaaksi, kun olet omillasi asunut jo kesästä saakka? Ellet ole sitä kuukausiin pessyt, niin haju taitaa olla jo melkoinen.

Kyse ei ole siitä onko sinusta mukavaa toimia älykkäästi, vaan siitä pidätkö hammaslääkärin käsittelyssä istumisesta. Pidätkö siitä, vai teetkö sitä vain koska se on älykästä?

PS. On myös älykästä pestä se pönttö...

Ei haise yhtään. Ja siis älykkäästi toimimisesta tulee mukava tunne, joka voittaa lääkärissäkäymiseen liittyvän negan.

ap

Tarkoitatko että siivoaminen on älytöntä toimintaa eikä siitä ympäristöstä tule mukavaa tunnetta? Entä jos ja kun siivoamattomuudesta tulee niin epämukava tunne että se häiritsee sinua yhä vaikka et enää asu siellä minne mies on käskenyt vieraita?

Mulle tulee siivoamisesta pahempi olo, kuin siisteydestä. Ainakin siitä siivoamisesta, joka riittää siihen siisteyteen, josta mulle tulee hyvä olo. Jos siivoan, ja on silti koko ajan sotkuista (been there) siis ettei ole aika lähellä täydellistä, niin se on kammottavaa.

ap

Sinua siis kiusaa entisen kotisi epäsiisteys sukulaisvierailun alla ja sinulle tulee paha olo siivoamisesta. Huonosti siis kummin päin vain.

Juuri niin. Eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisikaan.

ap

Miksi välität entisen kotisi antamasta vaikutelmasta, kun olet kuitenkin muuttanut sieltä kuukausia sitten pois ja miehesi sukulaiset sen varmasti tietävät?

No sen näkee, että tilanne on kehkeytynyt useamman vuoden. Eli olen asunut siellä, enkä mahtanut/tehnyt ongelmille/asioille mitään.

ap

Eli katsot, että miehesi sukulaiset arvostelevat sinua, koska päästit tilanteen täydelliseksi sekasotkuksi. Siksi et haluaisi, että he kävisivät entisessä kodissasi vaikka itse olet sieltä lähtenyt.

Mutta ethän sinä saa sanotuksi edes, että onko vessanpönttösi puhdas monen kuukauden pesemättömyyden jälkeen. Omani ei ainakaan säilyisi puhtaana, ellen sitä pesisi. Hoet vain, että pönttö ei haise mutta et kerro onko se puhdas. Jos sukulaiseisesi arvostelevat sinua, eikö se sitten ole ihan aiheellista?

Teet vain asioita, joista pidät, joten laiminlyöt kaikkea mistä et pidä. Jotenkin olet saanut päähäsi, että ihmisen ei tarvitse koskaan tehdä mitään mistä ei pidä. Se ei ole aikuisen ihmisen näkemys. Lapsi voi kuvitella, että sitten kun ole iso en enää tee muuta kuin mitä haluan, mutta aikuinen tietää jo että ei se niin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Lapset kun ei vielä edes synny kleptomaaneina, idiootti. Jos lapsella olisikin sellaista toimintaa, vanhempi on epäonnistunut kasvattaja.

ap

Onko sinulla jotain tietoa, etteikö kleptomania olisi synnynnäinen taipumus? Kovin ehdottomasti pistät vanhemman syyksi lapsen kleptomanian. Onko sinulla osoittaa jotain tutkittua tietoa, että näin on?

No siis en sanonut, etteikö taipumus voisi olla, mutta se ei silti tee kenestäkään kleptomaana ihan sen mukaan, miten uskon. Miksi tekisi, jos ympäristö on hyvä ja terve ja tukee pois taipumukseen johtavista ongelmakohdista?

Toki kaikilla ei ole sellaista lapsuutta, mutta ei se sitten ole heidän syynsä, jos heistä tulee kleptomaaneja, eikä vanhempi voi siittä heitä syyttää, korkeintaan itseään, kun epäonnistui hyvän kasvuympäristön annossa. Koska muuten ei niitä lapsia kannata tehdä, kuin pyrkimällä siihen, että kasvuympäristö on hyvä, eikä niin, että kasvuympäristö saa olla vastuuttomilla vanhemmilla mikä vaan ja ainoa, mikä pelastaa lapsen vioilta on se, että lapsi on täydellinen.

ap

Kysyin tutkittua tietoa, mutta sinä kirjoitit edelleenkin omia mielipiteitäsi.

Laita sinä ensin tutkittua tietoa siitä, ettei hyvä kasvuympäristö estä kleptomanian puhkeamista, vaikka siihen olisi taipumusta.

ap

Tutkimusaineistot esitetään kysymysjärjestyksessä. Toisekseen sinun kysymykseesi ei voi tutkimustietoa olla, koska negaatiota ei nyt kerta kaikkiaan voi todistaa. Pyydät siis loogisesti mahdottomia.

Laita nyt sitä tietoa väitteesi tueksi kleptomanian alkuperästä.

Sinä aloitit puhumaan kleptomaniasta, sinä esität väitteillesi ensin tuen.

ap

Minun väitteeni kleptomanialle oli, että en tukisi sellaista lapsessani. Minkäs muun tuen voin väitteelleni esittää, kuin että en tukisi lapsessani taipumusta kleptomaniaan, vaan koettasin häntä muuttaa. Lapseni kuitenkaan eivät ole kleptomaaneja, joten paha minun väitettäni varmuudella todistaa.

Sen jälkeen sinä väitit, että kleptomaaniksi ei synnytä, joten ole hyvä vaan ja esitä tutkittua tietoa väitteesi tueksi.

Mutta jos kerran kleptomaaniksi synnytään, kuten sinä väität, niin miksi sinä koittaisit sitten muuttaa lastasi siitä?

ap

Se, että ominaisuus on synnynnäinen, ei tarkoita sitä että se on hyvä. Ei kaikki synnynnäinen ole hyvää. Varastaminen on väärin, se on itsessään syy kasvattaa ja muuttaa oikeaan.

Eivät ihmiset ole luonnostaan niin ihania, että heitä pitäisi sellaisenaan hyväksyä. Kuka esimerkiksi aivan luonnostaan siihen opetusta saamatta pesee kätensä? En usko että kukaan, enkä käsiään pesemätöntä itse kättelisi, ts. en hyväksyisi käsien pesemättömyyttä.

En minäkään ole väittänyt, että kleptomania olisi hyvä asia. Mutta kleptomaniaa ei poista se, että koittaa muuttaa sen ihmisen. Se on aivan eri asia, kuin keskustella siitä, miten hän ei toteuttaisi sitä, mikä on. Mun äiti ei koskaan keskustellut siitä, miten en olisi se, kuka olen. Silloin oisin nimityäin sanonut hänelle, että pidä vittu tunkkisi, olen se, kuka olen, ja jos sulla on ongelmia sen kanssa, niin SULLA ON ONGELMIA SEN KANSSA. KATOA SILMISTÄNI.

ap

Mikä tämä "minä olen se joka olen" siis lopulta on? Mikä ongelma äidilläsi oli kanssasi, mitä hän ei sinussa hyväksynyt ihan konkreettisesti sanoen? Mitä se ei-hyväksytty oli, joka sinun mielestäsi on minuutesi ytimessä?

Tavallinen lapsi, ihminen, epätäydellinen. Se minä en saanut olla. Sen kanssa äidillä oli ongelmia.

ap

Edelleenkin liian abstraktia. Miten et saanut olla tavallinen? Mitä äitisi sinulta vaati, mitä tavallisilta lapsilta ei vaadita?

Onko sinulla niitä sisarruksia? Miten he tulevat äitisi kanssa toimeen?

Pikemminkin hän ei sallinut. Hän ei sallinut tunteenpurkauksia, vaan otti ne henkilöönsä kohdistuvana arvosteluna jne. Vaatikin, esim. pakoista hän nautti, eikä opetellut tapoja joilla ne eivät tuntuisi kiusaamiselle.

ap

En lukenut koko ketjua, mutta näyttää siltä, että ap on roikkunut täällä klo 8:sta asti tämän siivouskriisinsä kanssa! Ja nyt ollaan jo äitisuhteessa! :D 

Erityisen vaikuttavaa oli tuolla alkupäässä se, että ap:n on vaikea luopua lapsuudenkodin tekstiileistä, mutta miehestä ja lapsista hän on jo luopunut muuttamalla pois perheen kodista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti kuntoon kirjoitti:

Tuosta edellisen sukupolven taakasta FlyLadykin puhuu ja vääristä ajatusmalleista, esim. "äiti siivosi lattian paremmin kuin mihin itse pystyn, joten en edes lähde yrittämään". FlyLady puhuu kannustavasti ja saa aikaan uusia ajattelumalleja. Ei tarvitse olla täydellinen, otat vain pieniä askelia ja nautit aikaansaannoksistasi.

Mä en ajattele, että mun äiti siivosi paremmin, kuin mihin itse pystyn. Äitini siivoamisessa ongelma oli se, että äiti pakotti itsenssä tekemään asioita, joista ei pitänyt. Äiti myös teki asioita tavoilla, jotka saivat ne tuntumaan ikäviltä pakoilta. Se on minusta jo sinänsä todella huono lähtökohta elämässä yhtään mihinkään. Tok sillä lailla on mahdollista hetkellisesti tai voimine riittäessä saavuttaa paljon siisteyttä ja en näköistä, kuin elämä olisi hallinnassa, mutta hänen oma lapsensa (minä) voi pahoin sen kaiken alla. En aio toimia siinä kuten hän.

ap

Jokainen joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Harva pitää esim. vessan siivoamisesta, mutta siihen kannattaa pakottaa itsensä, koska muuten vessa on pian siinä kunnossa, ettei sitä halua eikä pysty käyttämään.

Minusta ei tarvitse tehdä asioita, joista ei pidä. Sen sijaan on joskus pakko tehdä asioita, joita ei halua. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa ja äitini mielestä pakot olivat asioita, joista hän ei pidä ja hän koitti nujertaa minusta sen, että halusin myös pitää pakollisista asioista.

ap

Tietenkin joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Jos ei tuon vertaa ymmärrä, kyllä elämästä tulee aika helvetin vaikeaa.

Ei joudu.

ap

Pidätkö vessapöntön pesemisestä? Pidätkö hammaslääkäriin menemisestä? Oletko tosissasi, ettet koskaan joudu vessaa pesemään tai hampaitasi korjauttamaan?

Vessanpönttöä en pese ja kyllä, menen mielelläni hammaslääkäriin, koska hampaiden huollettunapitämisessä on erittäinkin paljon järkeä ja on mukavaa toimia älykkäästi, ei idiootisti.

ap

Miten saat vessanpönttösi puhtaaksi, kun olet omillasi asunut jo kesästä saakka? Ellet ole sitä kuukausiin pessyt, niin haju taitaa olla jo melkoinen.

Kyse ei ole siitä onko sinusta mukavaa toimia älykkäästi, vaan siitä pidätkö hammaslääkärin käsittelyssä istumisesta. Pidätkö siitä, vai teetkö sitä vain koska se on älykästä?

PS. On myös älykästä pestä se pönttö...

Ei haise yhtään. Ja siis älykkäästi toimimisesta tulee mukava tunne, joka voittaa lääkärissäkäymiseen liittyvän negan.

ap

Tarkoitatko että siivoaminen on älytöntä toimintaa eikä siitä ympäristöstä tule mukavaa tunnetta? Entä jos ja kun siivoamattomuudesta tulee niin epämukava tunne että se häiritsee sinua yhä vaikka et enää asu siellä minne mies on käskenyt vieraita?

Mulle tulee siivoamisesta pahempi olo, kuin siisteydestä. Ainakin siitä siivoamisesta, joka riittää siihen siisteyteen, josta mulle tulee hyvä olo. Jos siivoan, ja on silti koko ajan sotkuista (been there) siis ettei ole aika lähellä täydellistä, niin se on kammottavaa.

ap

Sinua siis kiusaa entisen kotisi epäsiisteys sukulaisvierailun alla ja sinulle tulee paha olo siivoamisesta. Huonosti siis kummin päin vain.

Juuri niin. Eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisikaan.

ap

Miksi välität entisen kotisi antamasta vaikutelmasta, kun olet kuitenkin muuttanut sieltä kuukausia sitten pois ja miehesi sukulaiset sen varmasti tietävät?

No sen näkee, että tilanne on kehkeytynyt useamman vuoden. Eli olen asunut siellä, enkä mahtanut/tehnyt ongelmille/asioille mitään.

ap

Eli katsot, että miehesi sukulaiset arvostelevat sinua, koska päästit tilanteen täydelliseksi sekasotkuksi. Siksi et haluaisi, että he kävisivät entisessä kodissasi vaikka itse olet sieltä lähtenyt.

Mutta ethän sinä saa sanotuksi edes, että onko vessanpönttösi puhdas monen kuukauden pesemättömyyden jälkeen. Omani ei ainakaan säilyisi puhtaana, ellen sitä pesisi. Hoet vain, että pönttö ei haise mutta et kerro onko se puhdas. Jos sukulaiseisesi arvostelevat sinua, eikö se sitten ole ihan aiheellista?

Teet vain asioita, joista pidät, joten laiminlyöt kaikkea mistä et pidä. Jotenkin olet saanut päähäsi, että ihmisen ei tarvitse koskaan tehdä mitään mistä ei pidä. Se ei ole aikuisen ihmisen näkemys. Lapsi voi kuvitella, että sitten kun ole iso en enää tee muuta kuin mitä haluan, mutta aikuinen tietää jo että ei se niin mene.

Mitä väliä sillä puhtaudella on, jos se ei haise? En minä sieltä aamuteevettä ota.

ap

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta näyttää siltä, että ap on roikkunut täällä klo 8:sta asti tämän siivouskriisinsä kanssa! :D 

Erityisen vaikuttavaa oli tuolla alkupäässä se, että ap:n on vaikea luopua lapsuudenkodin tekstiileistä, mutta miehestä ja lapsista hän on jo luopunut muuttamalla pois perheen kodista. 

No en mä ottanut niitä lapsuudenkodintavaroitakaan mukaan. Ekan kerran saan itseasiassa asua ilman niitä. On vain tarpeellista. Ja siis mies ja lapset eivät ole poistettu mun elämästä, emme vain jaa samaa asuntoa nyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Ei ollut, se joka tässä oli sairas muiden muuttaja ja epähyväksyjä, oli äitini. Sinun logiikallasi mieheikin ois ollut muututtava.

ap

Mitä enemmän luen viestejäsi, sitä varmempi olen siitä että äitisi ymmärsi sinusta jotakin. Jotain sinussa oli sellaista, mitä ei ollut aihetta hyväksyä. Ei tämä nykyinen sinä ole mitään äitisi tuotosta, jotain perustavanlaatuisempaa siinä on.

No jos ymmärsi, niin miksi ei kertonut sitä minulle? Mitä se jotain voisi olla?

ap

Kysytkö ihan vakavissasi minulta? Voin vastata vain viestiesi pohjalta, jotka kertovat että sinussa on jonkinlainen syvän naiivi pohjavire ja kummallinen itsekeskeinen katsantokanta. Vaikea olla saamatta sinusta vaikutelmaa, että olet narsisti ja marttyyrikompleksissasi piehtaroiva henkilö. En ollut läsnä lapsuudessasi, joten miten voisin tietää huomasiko äitisi sinussa nuo piirteet. Olet kai häneltä asiaa vuosien saatossa kysynyt, mitä hän vastasi?

Siis mitä olisin häneltä vuosien saatossa kysynyt?

Että mites äiti, näytänkö tai tunnunko mä sinusta narsistiltako, vai? Oletko aivan idiootti? Mikä olisi mielestäsi saanut minut kysymään tuollaista hirveää asiaa minusta? Että mä pitäisin itseäni jonain paskaisena narsistina, vai?

ap

Ei vaan: äiti miksi et hyväksynyt minua? Älä vääristele omiasi keskustelukumppanisi sanoiksi. Tuo itsessään kertoo sinun itsekeskeisyydestäsi jo jotain.

Etkö tosiaankaan ole koskaan kysynyt äidiltäsi, että oliko sinussa jotakin mitä hän ei hyväksynyt? Tuo antaa olettaa, että hyväksymättömyytesi on paljolti sinun itsesi keksimää ja rimasi sille on niin alhaalla, ettet kehtaa täällä edes kertoa mitä pidät hyväksymättömyyden osoituksina.

Onko sinulla sisarruksia? Miten he tulevat toimeen äitinne kanssa?

Mitä ihmettä? Luuletko sinä, että sinä aina onnistut välittämään muille heidät hyväksyvän viestin, jos heidät hyväksyt?

Etkö ymmärrä, että ei se mene aina niin. Sinä voit väittää hyväksyneesi jonkun, joka sanoo, ettei kokenut ollenkaan niin.

JOS SE IHMINEN ON SULLE AIVAN SAMANTEKEVÄ, SÄ KOHAUTAT OLKIASI. Sä et välitä, vaikka se ihminen kertoo, ettei kokenut sinua hyväksyvänä, vaan ilkeänä ja tuomitsevana. Jos sä taas välität hänestä, alat selvittää, mikä johti siihen, etä SUN VIESTISI EPÄONNISTUI. Sinut otettiin tuomitsijana, vaikka et sitä ollut. Jos sinä vilpittömästi et ollut tuomitsija, sulla ei ole ongelmaa selvittää asiaa. Kosoa sinä välität siitä toisesta, ja haluat, että hän tuntee myös sinun välittämisesi.

Tätä minä en ole saanut äidiltäni koskaan.

ap

Kirjoitat niin abstraktilla tasolla, että tilanteestasi on vaikea saada kiinni ilman konkretiaa. Sitä et kuitenkaan halua selvästikään antaa, koska et edes vastannut onko sinulla sisarruksia ja miten he näkevät äitinne. Sivuutit kysymyksen kokonaan.

Äitisi siis katsoo hyväksyvänsä sinut, mutta sinä et koe että hän ei hyväksy. Miten se hyväksymättömyys siis ihan konkreettisesti ilmenee? Kerro jotain esimerkkejä.

Ei ole sisaruksia.

No siis jos kerron äidille haavoittuneeni joistain hänen puheistaan, niin hän syyttää minua, suuttuu. Totta kai minulle tulee siitä entistä pahempi olo plus että se, mistä olen haavoittunut on asia, johon en saanut apua edes edellisessä pitkähkössä terapiassani. Koska en itse varsinaisesti tiedä, mikä se haava on. Tiedän vain, miten se ilmenee. Esim. ihmissuhdeongelmina jne. Mutta mitä sen takana on ei aiempi terapeuttini tajunnut. En tajunnut itse terapian lopulla, että niiden takana edelleen on jotain. Ennen kuin ongelmani vain osoittivat sen uudestaan, että haavoja vain on edelleen.

ap

Sinä siis katsot, että äitisi haavoittaa sinua puheillasi. Hän itse ilmeisesti pitää haavoittumisen aihetta niin mitättömänä, ettei sellaisesta kuuluisi haavoittua? Onko äitisi sokea omalle itselleen vai katsotko että hän näkee kyllä haavoittavansa mutta ei suostu kantamaan siitä vastuuta? Pohjimmiltaan onko kyse siitä, että äitisi on puusilmä vai ilkeä?

Mistä äitisi puheistä olet haavoittunut, eikä hän ole pitänyt haavoittumista aiheellisena? Koetko, että haavoitut helpommin kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta näyttää siltä, että ap on roikkunut täällä klo 8:sta asti tämän siivouskriisinsä kanssa! :D 

Erityisen vaikuttavaa oli tuolla alkupäässä se, että ap:n on vaikea luopua lapsuudenkodin tekstiileistä, mutta miehestä ja lapsista hän on jo luopunut muuttamalla pois perheen kodista. 

No en mä ottanut niitä lapsuudenkodintavaroitakaan mukaan. Ekan kerran saan itseasiassa asua ilman niitä. On vain tarpeellista. Ja siis mies ja lapset eivät ole poistettu mun elämästä, emme vain jaa samaa asuntoa nyt.

ap

Mä niin hykertelisin innosta, jos se mies roudaisi sun roinat sieltä roskikseen. Jätelavalle vain kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Ei ollut, se joka tässä oli sairas muiden muuttaja ja epähyväksyjä, oli äitini. Sinun logiikallasi mieheikin ois ollut muututtava.

ap

Mitä enemmän luen viestejäsi, sitä varmempi olen siitä että äitisi ymmärsi sinusta jotakin. Jotain sinussa oli sellaista, mitä ei ollut aihetta hyväksyä. Ei tämä nykyinen sinä ole mitään äitisi tuotosta, jotain perustavanlaatuisempaa siinä on.

No jos ymmärsi, niin miksi ei kertonut sitä minulle? Mitä se jotain voisi olla?

ap

Kysytkö ihan vakavissasi minulta? Voin vastata vain viestiesi pohjalta, jotka kertovat että sinussa on jonkinlainen syvän naiivi pohjavire ja kummallinen itsekeskeinen katsantokanta. Vaikea olla saamatta sinusta vaikutelmaa, että olet narsisti ja marttyyrikompleksissasi piehtaroiva henkilö. En ollut läsnä lapsuudessasi, joten miten voisin tietää huomasiko äitisi sinussa nuo piirteet. Olet kai häneltä asiaa vuosien saatossa kysynyt, mitä hän vastasi?

Siis mitä olisin häneltä vuosien saatossa kysynyt?

Että mites äiti, näytänkö tai tunnunko mä sinusta narsistiltako, vai? Oletko aivan idiootti? Mikä olisi mielestäsi saanut minut kysymään tuollaista hirveää asiaa minusta? Että mä pitäisin itseäni jonain paskaisena narsistina, vai?

ap

Ei vaan: äiti miksi et hyväksynyt minua? Älä vääristele omiasi keskustelukumppanisi sanoiksi. Tuo itsessään kertoo sinun itsekeskeisyydestäsi jo jotain.

Etkö tosiaankaan ole koskaan kysynyt äidiltäsi, että oliko sinussa jotakin mitä hän ei hyväksynyt? Tuo antaa olettaa, että hyväksymättömyytesi on paljolti sinun itsesi keksimää ja rimasi sille on niin alhaalla, ettet kehtaa täällä edes kertoa mitä pidät hyväksymättömyyden osoituksina.

Onko sinulla sisarruksia? Miten he tulevat toimeen äitinne kanssa?

Mitä ihmettä? Luuletko sinä, että sinä aina onnistut välittämään muille heidät hyväksyvän viestin, jos heidät hyväksyt?

Etkö ymmärrä, että ei se mene aina niin. Sinä voit väittää hyväksyneesi jonkun, joka sanoo, ettei kokenut ollenkaan niin.

JOS SE IHMINEN ON SULLE AIVAN SAMANTEKEVÄ, SÄ KOHAUTAT OLKIASI. Sä et välitä, vaikka se ihminen kertoo, ettei kokenut sinua hyväksyvänä, vaan ilkeänä ja tuomitsevana. Jos sä taas välität hänestä, alat selvittää, mikä johti siihen, etä SUN VIESTISI EPÄONNISTUI. Sinut otettiin tuomitsijana, vaikka et sitä ollut. Jos sinä vilpittömästi et ollut tuomitsija, sulla ei ole ongelmaa selvittää asiaa. Kosoa sinä välität siitä toisesta, ja haluat, että hän tuntee myös sinun välittämisesi.

Tätä minä en ole saanut äidiltäni koskaan.

ap

Kirjoitat niin abstraktilla tasolla, että tilanteestasi on vaikea saada kiinni ilman konkretiaa. Sitä et kuitenkaan halua selvästikään antaa, koska et edes vastannut onko sinulla sisarruksia ja miten he näkevät äitinne. Sivuutit kysymyksen kokonaan.

Äitisi siis katsoo hyväksyvänsä sinut, mutta sinä et koe että hän ei hyväksy. Miten se hyväksymättömyys siis ihan konkreettisesti ilmenee? Kerro jotain esimerkkejä.

Ei ole sisaruksia.

No siis jos kerron äidille haavoittuneeni joistain hänen puheistaan, niin hän syyttää minua, suuttuu. Totta kai minulle tulee siitä entistä pahempi olo plus että se, mistä olen haavoittunut on asia, johon en saanut apua edes edellisessä pitkähkössä terapiassani. Koska en itse varsinaisesti tiedä, mikä se haava on. Tiedän vain, miten se ilmenee. Esim. ihmissuhdeongelmina jne. Mutta mitä sen takana on ei aiempi terapeuttini tajunnut. En tajunnut itse terapian lopulla, että niiden takana edelleen on jotain. Ennen kuin ongelmani vain osoittivat sen uudestaan, että haavoja vain on edelleen.

ap

Sinä siis katsot, että äitisi haavoittaa sinua puheillasi. Hän itse ilmeisesti pitää haavoittumisen aihetta niin mitättömänä, ettei sellaisesta kuuluisi haavoittua? Onko äitisi sokea omalle itselleen vai katsotko että hän näkee kyllä haavoittavansa mutta ei suostu kantamaan siitä vastuuta? Pohjimmiltaan onko kyse siitä, että äitisi on puusilmä vai ilkeä?

Mistä äitisi puheistä olet haavoittunut, eikä hän ole pitänyt haavoittumista aiheellisena? Koetko, että haavoitut helpommin kuin muut?

Millainen ihminen pitää toisen haavoittumisen aihetta niin mitättömänä, että antaa tämän mielummin kärsiä, kuin miettii, miksi haavoitti tätä? Sanoin, että äitini lisäksi syyttää ja suuttuu kun kerron asioiden joita hän on tehnyt tai varsinkin sanonut haavoittaneen minua. Jos olisi puhtaat jauhot pussissa, niin miksi siitä suuttuisi aiheuttaen mulle lisää pahaa mieltä? On täysin epärelevanttia miettiä, miten herkkä mä olen, sanoisi mulle suoraan, ettei välitä näin herkistä, mikäli siitä on kysymys.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Lapset kun ei vielä edes synny kleptomaaneina, idiootti. Jos lapsella olisikin sellaista toimintaa, vanhempi on epäonnistunut kasvattaja.

ap

Onko sinulla jotain tietoa, etteikö kleptomania olisi synnynnäinen taipumus? Kovin ehdottomasti pistät vanhemman syyksi lapsen kleptomanian. Onko sinulla osoittaa jotain tutkittua tietoa, että näin on?

No siis en sanonut, etteikö taipumus voisi olla, mutta se ei silti tee kenestäkään kleptomaana ihan sen mukaan, miten uskon. Miksi tekisi, jos ympäristö on hyvä ja terve ja tukee pois taipumukseen johtavista ongelmakohdista?

Toki kaikilla ei ole sellaista lapsuutta, mutta ei se sitten ole heidän syynsä, jos heistä tulee kleptomaaneja, eikä vanhempi voi siittä heitä syyttää, korkeintaan itseään, kun epäonnistui hyvän kasvuympäristön annossa. Koska muuten ei niitä lapsia kannata tehdä, kuin pyrkimällä siihen, että kasvuympäristö on hyvä, eikä niin, että kasvuympäristö saa olla vastuuttomilla vanhemmilla mikä vaan ja ainoa, mikä pelastaa lapsen vioilta on se, että lapsi on täydellinen.

ap

Kysyin tutkittua tietoa, mutta sinä kirjoitit edelleenkin omia mielipiteitäsi.

Laita sinä ensin tutkittua tietoa siitä, ettei hyvä kasvuympäristö estä kleptomanian puhkeamista, vaikka siihen olisi taipumusta.

ap

Tutkimusaineistot esitetään kysymysjärjestyksessä. Toisekseen sinun kysymykseesi ei voi tutkimustietoa olla, koska negaatiota ei nyt kerta kaikkiaan voi todistaa. Pyydät siis loogisesti mahdottomia.

Laita nyt sitä tietoa väitteesi tueksi kleptomanian alkuperästä.

Sinä aloitit puhumaan kleptomaniasta, sinä esität väitteillesi ensin tuen.

ap

Minun väitteeni kleptomanialle oli, että en tukisi sellaista lapsessani. Minkäs muun tuen voin väitteelleni esittää, kuin että en tukisi lapsessani taipumusta kleptomaniaan, vaan koettasin häntä muuttaa. Lapseni kuitenkaan eivät ole kleptomaaneja, joten paha minun väitettäni varmuudella todistaa.

Sen jälkeen sinä väitit, että kleptomaaniksi ei synnytä, joten ole hyvä vaan ja esitä tutkittua tietoa väitteesi tueksi.

Mutta jos kerran kleptomaaniksi synnytään, kuten sinä väität, niin miksi sinä koittaisit sitten muuttaa lastasi siitä?

ap

Se, että ominaisuus on synnynnäinen, ei tarkoita sitä että se on hyvä. Ei kaikki synnynnäinen ole hyvää. Varastaminen on väärin, se on itsessään syy kasvattaa ja muuttaa oikeaan.

Eivät ihmiset ole luonnostaan niin ihania, että heitä pitäisi sellaisenaan hyväksyä. Kuka esimerkiksi aivan luonnostaan siihen opetusta saamatta pesee kätensä? En usko että kukaan, enkä käsiään pesemätöntä itse kättelisi, ts. en hyväksyisi käsien pesemättömyyttä.

En minäkään ole väittänyt, että kleptomania olisi hyvä asia. Mutta kleptomaniaa ei poista se, että koittaa muuttaa sen ihmisen. Se on aivan eri asia, kuin keskustella siitä, miten hän ei toteuttaisi sitä, mikä on. Mun äiti ei koskaan keskustellut siitä, miten en olisi se, kuka olen. Silloin oisin nimityäin sanonut hänelle, että pidä vittu tunkkisi, olen se, kuka olen, ja jos sulla on ongelmia sen kanssa, niin SULLA ON ONGELMIA SEN KANSSA. KATOA SILMISTÄNI.

ap

Mikä tämä "minä olen se joka olen" siis lopulta on? Mikä ongelma äidilläsi oli kanssasi, mitä hän ei sinussa hyväksynyt ihan konkreettisesti sanoen? Mitä se ei-hyväksytty oli, joka sinun mielestäsi on minuutesi ytimessä?

Tavallinen lapsi, ihminen, epätäydellinen. Se minä en saanut olla. Sen kanssa äidillä oli ongelmia.

ap

Edelleenkin liian abstraktia. Miten et saanut olla tavallinen? Mitä äitisi sinulta vaati, mitä tavallisilta lapsilta ei vaadita?

Onko sinulla niitä sisarruksia? Miten he tulevat äitisi kanssa toimeen?

Pikemminkin hän ei sallinut. Hän ei sallinut tunteenpurkauksia, vaan otti ne henkilöönsä kohdistuvana arvosteluna jne. Vaatikin, esim. pakoista hän nautti, eikä opetellut tapoja joilla ne eivät tuntuisi kiusaamiselle.

ap

No ei tuo tietenkään hyvältä kuulosta, jos äitisi ei sallinnut sinun suuttua tai itkeä lainkaan. Tuohon perään pitää tosin kysyä, että purkauduitko sitten poikkeuksellisen usein? Pieni lapsi itkee joka päivä syystä tai toisesta, mutta ei ole tavallista, että lapsi raivoaisi esim. päivittäin.

Jos hän todella nautti sinun pakottamisestasi, on hänessä kai jonkinlaista sadistisen vallankäyttäjän piirrettä. Mutta miten voi tietää, että hän nautti siitä, kun kommunikaatio ei teidän välillänne näytä pelanneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta näyttää siltä, että ap on roikkunut täällä klo 8:sta asti tämän siivouskriisinsä kanssa! :D 

Erityisen vaikuttavaa oli tuolla alkupäässä se, että ap:n on vaikea luopua lapsuudenkodin tekstiileistä, mutta miehestä ja lapsista hän on jo luopunut muuttamalla pois perheen kodista. 

No en mä ottanut niitä lapsuudenkodintavaroitakaan mukaan. Ekan kerran saan itseasiassa asua ilman niitä. On vain tarpeellista. Ja siis mies ja lapset eivät ole poistettu mun elämästä, emme vain jaa samaa asuntoa nyt.

ap

Mä niin hykertelisin innosta, jos se mies roudaisi sun roinat sieltä roskikseen. Jätelavalle vain kaikki.

No, sit lähtis miehen kamat.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Lapset kun ei vielä edes synny kleptomaaneina, idiootti. Jos lapsella olisikin sellaista toimintaa, vanhempi on epäonnistunut kasvattaja.

ap

Onko sinulla jotain tietoa, etteikö kleptomania olisi synnynnäinen taipumus? Kovin ehdottomasti pistät vanhemman syyksi lapsen kleptomanian. Onko sinulla osoittaa jotain tutkittua tietoa, että näin on?

No siis en sanonut, etteikö taipumus voisi olla, mutta se ei silti tee kenestäkään kleptomaana ihan sen mukaan, miten uskon. Miksi tekisi, jos ympäristö on hyvä ja terve ja tukee pois taipumukseen johtavista ongelmakohdista?

Toki kaikilla ei ole sellaista lapsuutta, mutta ei se sitten ole heidän syynsä, jos heistä tulee kleptomaaneja, eikä vanhempi voi siittä heitä syyttää, korkeintaan itseään, kun epäonnistui hyvän kasvuympäristön annossa. Koska muuten ei niitä lapsia kannata tehdä, kuin pyrkimällä siihen, että kasvuympäristö on hyvä, eikä niin, että kasvuympäristö saa olla vastuuttomilla vanhemmilla mikä vaan ja ainoa, mikä pelastaa lapsen vioilta on se, että lapsi on täydellinen.

ap

Kysyin tutkittua tietoa, mutta sinä kirjoitit edelleenkin omia mielipiteitäsi.

Laita sinä ensin tutkittua tietoa siitä, ettei hyvä kasvuympäristö estä kleptomanian puhkeamista, vaikka siihen olisi taipumusta.

ap

Tutkimusaineistot esitetään kysymysjärjestyksessä. Toisekseen sinun kysymykseesi ei voi tutkimustietoa olla, koska negaatiota ei nyt kerta kaikkiaan voi todistaa. Pyydät siis loogisesti mahdottomia.

Laita nyt sitä tietoa väitteesi tueksi kleptomanian alkuperästä.

Sinä aloitit puhumaan kleptomaniasta, sinä esität väitteillesi ensin tuen.

ap

Minun väitteeni kleptomanialle oli, että en tukisi sellaista lapsessani. Minkäs muun tuen voin väitteelleni esittää, kuin että en tukisi lapsessani taipumusta kleptomaniaan, vaan koettasin häntä muuttaa. Lapseni kuitenkaan eivät ole kleptomaaneja, joten paha minun väitettäni varmuudella todistaa.

Sen jälkeen sinä väitit, että kleptomaaniksi ei synnytä, joten ole hyvä vaan ja esitä tutkittua tietoa väitteesi tueksi.

Mutta jos kerran kleptomaaniksi synnytään, kuten sinä väität, niin miksi sinä koittaisit sitten muuttaa lastasi siitä?

ap

Se, että ominaisuus on synnynnäinen, ei tarkoita sitä että se on hyvä. Ei kaikki synnynnäinen ole hyvää. Varastaminen on väärin, se on itsessään syy kasvattaa ja muuttaa oikeaan.

Eivät ihmiset ole luonnostaan niin ihania, että heitä pitäisi sellaisenaan hyväksyä. Kuka esimerkiksi aivan luonnostaan siihen opetusta saamatta pesee kätensä? En usko että kukaan, enkä käsiään pesemätöntä itse kättelisi, ts. en hyväksyisi käsien pesemättömyyttä.

En minäkään ole väittänyt, että kleptomania olisi hyvä asia. Mutta kleptomaniaa ei poista se, että koittaa muuttaa sen ihmisen. Se on aivan eri asia, kuin keskustella siitä, miten hän ei toteuttaisi sitä, mikä on. Mun äiti ei koskaan keskustellut siitä, miten en olisi se, kuka olen. Silloin oisin nimityäin sanonut hänelle, että pidä vittu tunkkisi, olen se, kuka olen, ja jos sulla on ongelmia sen kanssa, niin SULLA ON ONGELMIA SEN KANSSA. KATOA SILMISTÄNI.

ap

Mikä tämä "minä olen se joka olen" siis lopulta on? Mikä ongelma äidilläsi oli kanssasi, mitä hän ei sinussa hyväksynyt ihan konkreettisesti sanoen? Mitä se ei-hyväksytty oli, joka sinun mielestäsi on minuutesi ytimessä?

Tavallinen lapsi, ihminen, epätäydellinen. Se minä en saanut olla. Sen kanssa äidillä oli ongelmia.

ap

Edelleenkin liian abstraktia. Miten et saanut olla tavallinen? Mitä äitisi sinulta vaati, mitä tavallisilta lapsilta ei vaadita?

Onko sinulla niitä sisarruksia? Miten he tulevat äitisi kanssa toimeen?

Pikemminkin hän ei sallinut. Hän ei sallinut tunteenpurkauksia, vaan otti ne henkilöönsä kohdistuvana arvosteluna jne. Vaatikin, esim. pakoista hän nautti, eikä opetellut tapoja joilla ne eivät tuntuisi kiusaamiselle.

ap

No ei tuo tietenkään hyvältä kuulosta, jos äitisi ei sallinnut sinun suuttua tai itkeä lainkaan. Tuohon perään pitää tosin kysyä, että purkauduitko sitten poikkeuksellisen usein? Pieni lapsi itkee joka päivä syystä tai toisesta, mutta ei ole tavallista, että lapsi raivoaisi esim. päivittäin.

Jos hän todella nautti sinun pakottamisestasi, on hänessä kai jonkinlaista sadistisen vallankäyttäjän piirrettä. Mutta miten voi tietää, että hän nautti siitä, kun kommunikaatio ei teidän välillänne näytä pelanneen?

Kyllä sen näkee, mikä on toiselle mieluista. Ei nyt tietty silmät innosta hehkuen ja hihkuen siinä ollut, mutta selkeästi voimainsa tunnossa ja luuli, että kiittelen häntä sitten isona miten on opetettu kaikkea.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.

No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?

ap

Onko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?

No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?

ap

Sitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.

No luuletko, etten ole kysynyt?

ap

No miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?

No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?

ap

Ja sitten alkaa jankkaus äidistä, kun ei enää ole mitään muuta sanottavaa.

No minun äitini pakotti minut olemaan joku kuka mä en ole, kaikki muutko täällä vain saavat olla keitä he ovat?

ap

Jos lapseni olisi kleptomaani, niin en todellakaan tukisi häntä kleptomaanin toimissa vaan yrittäisin häntä muuttaa. Sinussa luultavasti on ollut jotain sellaista mitä äitisi huomasi kaipaavan muuttamista. Ikävä, että hän ei onnistunut.

Lapset kun ei vielä edes synny kleptomaaneina, idiootti. Jos lapsella olisikin sellaista toimintaa, vanhempi on epäonnistunut kasvattaja.

ap

Onko sinulla jotain tietoa, etteikö kleptomania olisi synnynnäinen taipumus? Kovin ehdottomasti pistät vanhemman syyksi lapsen kleptomanian. Onko sinulla osoittaa jotain tutkittua tietoa, että näin on?

No siis en sanonut, etteikö taipumus voisi olla, mutta se ei silti tee kenestäkään kleptomaana ihan sen mukaan, miten uskon. Miksi tekisi, jos ympäristö on hyvä ja terve ja tukee pois taipumukseen johtavista ongelmakohdista?

Toki kaikilla ei ole sellaista lapsuutta, mutta ei se sitten ole heidän syynsä, jos heistä tulee kleptomaaneja, eikä vanhempi voi siittä heitä syyttää, korkeintaan itseään, kun epäonnistui hyvän kasvuympäristön annossa. Koska muuten ei niitä lapsia kannata tehdä, kuin pyrkimällä siihen, että kasvuympäristö on hyvä, eikä niin, että kasvuympäristö saa olla vastuuttomilla vanhemmilla mikä vaan ja ainoa, mikä pelastaa lapsen vioilta on se, että lapsi on täydellinen.

ap

Kysyin tutkittua tietoa, mutta sinä kirjoitit edelleenkin omia mielipiteitäsi.

Laita sinä ensin tutkittua tietoa siitä, ettei hyvä kasvuympäristö estä kleptomanian puhkeamista, vaikka siihen olisi taipumusta.

ap

Tutkimusaineistot esitetään kysymysjärjestyksessä. Toisekseen sinun kysymykseesi ei voi tutkimustietoa olla, koska negaatiota ei nyt kerta kaikkiaan voi todistaa. Pyydät siis loogisesti mahdottomia.

Laita nyt sitä tietoa väitteesi tueksi kleptomanian alkuperästä.

Sinä aloitit puhumaan kleptomaniasta, sinä esität väitteillesi ensin tuen.

ap

Minun väitteeni kleptomanialle oli, että en tukisi sellaista lapsessani. Minkäs muun tuen voin väitteelleni esittää, kuin että en tukisi lapsessani taipumusta kleptomaniaan, vaan koettasin häntä muuttaa. Lapseni kuitenkaan eivät ole kleptomaaneja, joten paha minun väitettäni varmuudella todistaa.

Sen jälkeen sinä väitit, että kleptomaaniksi ei synnytä, joten ole hyvä vaan ja esitä tutkittua tietoa väitteesi tueksi.

Mutta jos kerran kleptomaaniksi synnytään, kuten sinä väität, niin miksi sinä koittaisit sitten muuttaa lastasi siitä?

ap

Se, että ominaisuus on synnynnäinen, ei tarkoita sitä että se on hyvä. Ei kaikki synnynnäinen ole hyvää. Varastaminen on väärin, se on itsessään syy kasvattaa ja muuttaa oikeaan.

Eivät ihmiset ole luonnostaan niin ihania, että heitä pitäisi sellaisenaan hyväksyä. Kuka esimerkiksi aivan luonnostaan siihen opetusta saamatta pesee kätensä? En usko että kukaan, enkä käsiään pesemätöntä itse kättelisi, ts. en hyväksyisi käsien pesemättömyyttä.

En minäkään ole väittänyt, että kleptomania olisi hyvä asia. Mutta kleptomaniaa ei poista se, että koittaa muuttaa sen ihmisen. Se on aivan eri asia, kuin keskustella siitä, miten hän ei toteuttaisi sitä, mikä on. Mun äiti ei koskaan keskustellut siitä, miten en olisi se, kuka olen. Silloin oisin nimityäin sanonut hänelle, että pidä vittu tunkkisi, olen se, kuka olen, ja jos sulla on ongelmia sen kanssa, niin SULLA ON ONGELMIA SEN KANSSA. KATOA SILMISTÄNI.

ap

Mikä tämä "minä olen se joka olen" siis lopulta on? Mikä ongelma äidilläsi oli kanssasi, mitä hän ei sinussa hyväksynyt ihan konkreettisesti sanoen? Mitä se ei-hyväksytty oli, joka sinun mielestäsi on minuutesi ytimessä?

Tavallinen lapsi, ihminen, epätäydellinen. Se minä en saanut olla. Sen kanssa äidillä oli ongelmia.

ap

Edelleenkin liian abstraktia. Miten et saanut olla tavallinen? Mitä äitisi sinulta vaati, mitä tavallisilta lapsilta ei vaadita?

Onko sinulla niitä sisarruksia? Miten he tulevat äitisi kanssa toimeen?

Pikemminkin hän ei sallinut. Hän ei sallinut tunteenpurkauksia, vaan otti ne henkilöönsä kohdistuvana arvosteluna jne. Vaatikin, esim. pakoista hän nautti, eikä opetellut tapoja joilla ne eivät tuntuisi kiusaamiselle.

ap

No ei tuo tietenkään hyvältä kuulosta, jos äitisi ei sallinnut sinun suuttua tai itkeä lainkaan. Tuohon perään pitää tosin kysyä, että purkauduitko sitten poikkeuksellisen usein? Pieni lapsi itkee joka päivä syystä tai toisesta, mutta ei ole tavallista, että lapsi raivoaisi esim. päivittäin.

Jos hän todella nautti sinun pakottamisestasi, on hänessä kai jonkinlaista sadistisen vallankäyttäjän piirrettä. Mutta miten voi tietää, että hän nautti siitä, kun kommunikaatio ei teidän välillänne näytä pelanneen?

Siis hän ei ole sallinut suuttua silloin kun suututtaa ja itkeä silloin kuin itkettää. Ja ihan kotona tapahtuvista tunteenpurkauksista on kyse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta näyttää siltä, että ap on roikkunut täällä klo 8:sta asti tämän siivouskriisinsä kanssa! :D 

Erityisen vaikuttavaa oli tuolla alkupäässä se, että ap:n on vaikea luopua lapsuudenkodin tekstiileistä, mutta miehestä ja lapsista hän on jo luopunut muuttamalla pois perheen kodista. 

No en mä ottanut niitä lapsuudenkodintavaroitakaan mukaan. Ekan kerran saan itseasiassa asua ilman niitä. On vain tarpeellista. Ja siis mies ja lapset eivät ole poistettu mun elämästä, emme vain jaa samaa asuntoa nyt.

ap

Mä niin hykertelisin innosta, jos se mies roudaisi sun roinat sieltä roskikseen. Jätelavalle vain kaikki.

No, sit lähtis miehen kamat.

ap

Mut hei, sä siivoisit sitten. Ethän sä pysty sitä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta näyttää siltä, että ap on roikkunut täällä klo 8:sta asti tämän siivouskriisinsä kanssa! :D 

Erityisen vaikuttavaa oli tuolla alkupäässä se, että ap:n on vaikea luopua lapsuudenkodin tekstiileistä, mutta miehestä ja lapsista hän on jo luopunut muuttamalla pois perheen kodista. 

No en mä ottanut niitä lapsuudenkodintavaroitakaan mukaan. Ekan kerran saan itseasiassa asua ilman niitä. On vain tarpeellista. Ja siis mies ja lapset eivät ole poistettu mun elämästä, emme vain jaa samaa asuntoa nyt.

ap

Mä niin hykertelisin innosta, jos se mies roudaisi sun roinat sieltä roskikseen. Jätelavalle vain kaikki.

No, sit lähtis miehen kamat.

ap

Mut hei, sä siivoisit sitten. Ethän sä pysty sitä tekemään.

Ei se ois siivousta, vaan sabotaasia.

ap